86 neliötä - osa 1

Meidän vuokrasopparissa lukee 86neliötä, lattiapinta-ala on noin 100neliötä, mutta liekö yläkerran vino katto, syy siihen, että viralliset neliöt ovat tuon verran. 

Onkin jo vierähtänyt hurjan pitkä aika edellisestä kotiesittelystä postauksesta! Sellainen, kun löytyy tammikuulta 2023. Se on edellisen kodin vessa ja itseasiassa, postauksen julkaisun aikaan oltiin jo tehty päätös muuttaa tänne nykyiseen kotiin.

Mulla on ollut tapana esitellä koti aina siinä järjestyksessä missä huoneet ovat, kun tullaan ovesta sisään. Mutta, kun edellisestä kodista on nyt esitelty vasta vain vessa niin aloitetaan tämä nykyinenkin koti sieltä. Nämäkin kuvat on muuten odottaneet maaliskuusta asti.

Tässäkin kodissa meillä on vain yksi vessa. Muistelen esittäneeni puoliskolleni toiveen, että seuraavan kerran muuttaessamme muutetaan sellaiseen kotiin jossa on kaksi vessaa. No se toive ei toteutunut, mutta lattiakaivo täällä on! Ja toiseksekseen, kun on hammasharjalla jynssännyt kaksi ja puolivuotta minikaakeleiden saumoja, niin voitte arvata kuinka onnellinen olen myös vessan isoista lattialaatoista.

Ja tosiaan, koska ollaan vuokralla, niin mikään tämän talon upeista ratkaisuista ei ole meidän käsialaa. Meillä on kyllä lupa tapetoida ja heiluttaa pensseliä, jos tulee visioita.

En lupaa mitään, mutta päässäni olen suunnitellut esitteleväni nyt edellisen että nykyisen kodin vuorotelllen niin näette millainen parannus tai heikennys meidän muutto kerrostalosta omakotitaloon on ollut. Ja jos ei ole mitään hajua mistä nyt puhutaan, kaikki edelliset kotiesittelyt löytyy omien tagien alta tuolta sivupalkista ja tästä:

56neliötä 65neliötä 79neliötä 

76neliötä 126neliötä

Paljastan nyt kuitenkin, että kaikki plussat ja miinukset ynnätessä, vanha koti ei kyllä yllä tämän nykyisen kodin rinnalle, mutta voitte arvata mitkä seikat vessan lattiakaivon lisäksi vievät sen kilvan nopeasti!  

Niin kahjo uni

Voi saisipa tätä puhelimen kirkkautta vielä asteen verran pois. Vaan kun ei saa. Nukkumistila tekee koko näytöstä harmaan mustavalkoisen, se auttaa vähän. 

Torkutin. Tai no painoin 6.15 torkkua heti, kun löysin puhelimeni ja 6.20 kellon soidessa nyt alan sitten kuitenkin kirjoittaa, mutta puhelimella. Kirppu nukkuu poikittain vatsani päällä ja läppäri on valmiina sohvalla odottamassa joten.... Näillä mennään. 

Ajattelin eilen, ettei mun aina tarvitse kirjoittaa aamusta ja heräämisestä, vaan voisin tänään kirjoittaa taaperon puheesta sekun kehittyy nyt hurjaa vauhtia. Mutta nyt kerron teille aivan oudosta unesta joka alkoi klo 5 jälkeen. Ehdin säikähtää, että joutuisin heräämään Kirpun kanssa jo viideltä, mutta onneksi hän jatkoi unia vaipanvaihdon jälkeen.

On aamu. En tiedä mitä kello on, mutta aletaan valmistautua kouluun ja päiväkotiin. Anoppi ja appiukko suunnittelevat päivän ruokatilausta ja soittavat keräyspalveluun, että tuplataan perunoiden määrä. Vessan pönttö on keittiössä ja olen sitten siinä asioilla. 

Alan pukea lapsia ja puhelin soi, en kuule kuka se on, mutta vastaan ja kerron puolen tunnin tai 45min päästä olevan parempi hetki. Tämä paikka missä ollaan ei ole meidän koti vaan joku koulu. Mutta aula on meidän kodista. Ollaan valmistauduttu lähtöön koko aamu. Katson kelloa ja säikähdän miten se voi olla jo yli 11. Eihän tässä ole enää mitään järkeä viedä lapsia päiväkotiin.

Sitäpaitsi molemmat päiväkotiin lähtevät lapset ovat nukahtaneet haalareidensa päälle eteisen lattialle. Päätän kuitenkin viedä heidät. Kirppu juoksee karkuun koulunliikunta saliin, jossa on kaikki päiväkodin lapset ja aikuiset piirissä haalareiden kanssa pukemaasa ulkovaatteita. Lisäksi salissa on muutakin vierasta henkilökuntaa.

Yhden vieraan aikuisen näin jo aikaisemmin kun hän tuli taloon. Hänen ainoa vaatetuksensa on muumivaippa ja paita. Hän on varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja toivon hänen pukeutuneen vaippaan ainoastaan, jotta pienet taaperot tuntisivat hänet tutummaksi. Silti ihan omituista. 

Koko unessa ei ole mitään järkeä. Ja nyt kun sen on kirjoittanut tuntuu ihan hölmöltä että edes kirjoitin sen. Muistan unesta vain oman hätäni, kun tajuan että aikaa on kulunut aivan liian kauan ja aamupalan sijaan pienet ovat myöhästyneet jo lounaaltakin. Onko omilla appivanhemmilla jokin oma unimerkitys?

Nyt kello on 6.38 ja minä laitan silmät kiinni. Odotan 7.05 herätystä tai Kirpun heräämistä. Yläkerrassa kyllä kolisteltiin jo, että saattaahan koululaisetkin herättää minut aikaisemmin.... 

En ehdi nukahtaa, pienet heräävät ja kuumemittari paljastaa, että "kaikkien kasiaamun" sijaan meillä on kotipäivä ja vain yksi lähti kouluun.

Tänään sammutan herätyskellon

Lapsi havahtuu hereille, nappaan puhelimen yöpöydältä, jotta voin sammuttaa sen heti, kun se alkaa soida. En halua tietää mitä kello on. Voinko todeta jo toisena aamuna, että tänään sammutan herätyskellon tai kirjoitan ainakin vain puhelimella peiton alta. Yö on ollut kamala.

Peilin kautta kuitenkin nään ohimennen puhelimen näytön ja tiedän ettei herätykseen ole enää kauaa. Herätyskello soi, sammutan sen heti, mutta taapero on jo hereillä. Otan peittoni ja läppärini, taaperon pehmolelunsa kanssa ja asetumme mukavasti sohvalle. Kun istun risti-istunnassa ja taapero istuu sylissäni, läppäri on yllättävän mukavasti toisella polvella. 

Yö on ollut kamalan täynnä herätyksiä. Eikä vain niitä herätyksiä joissa taapero vähän inahtaa

6.26 hetkinen tauko, tapero haluaa ilmeisesti käydä yläkerrassa herättämässä koululaiset. Käydään yläkerrassa, mutta ei herätetäkoululisia vielä. Alakerrassa otetaan lasi vettä ja palataan sohvalle. Nyt se maito sitten kelpaa, mutta äsken, kun en olisi halunnut herätä ei kelvannut. 

6.30 No mutta mihin jäinkään. Taaperon inahduksiin. Niin sellaisiin voi vaan kääntää kylkeä tai kerätä taaperon peittoineen kainaloon ja jos se ei vielä auta, niin maito vaientaa ja kaikki saavat jatkaa unia. Tänä yönä tapahtui kuitenkin vahinko ja oli pakko nousta pois sängystä. Sillä seurauksella molemmat pienet huusivat. Ja väitän nukkuneeni todella huonosti.

On aika ihmeellistä, etten nukkunut eilen päiväunia. Ehkä olen sittenkin aamuvirkku, jos eläisin muutenkin sellaisessa rytmissä. Päiväkotiin päästin varsin reippaasti, Ässä halusi pyöräillä, kun pulkalla ei pääse. Sanoin että pyörä on jäässä. Hän kuitenkin meni hakemaan pyöränsä ja ilmoitti iloisesti, että eihän ole! Joten kypärä päähän ja vauhtiin.

Viime yön herätyksistä kaikkein kamalin oli kuitenkin se, kun heräsin yskimään kuivaa suuta. Kumpa voisin nukkua suu kiinni. 

Seuraavaksi puen itseni ja Kirpun ja otan myös Ässälle vaatteet valmiiksi, silloin herätän myös koululaiset. Telkkari pitää sammuttaa ennen kuin koululaiset herää. Alakertaan tullessa levitän minun ja pienten ulkovaatteet aulan lattialle ja puen Ässälle päivävaatteet. Olen todennut, että aamut ovat paljon helmpompia, jos en yritä saada häntä pukemaan itse, vaan hän saa nukkua, kunnes hänellä on päivävaatteet päällään. Sitten hän on maailman reippain ulkovaatteiden kanssa.

Minun täytyy myös vähän suunnitella paremmin, kuinka käytän aikani päiväkodilta paluun ja viimeisenkin koululaisen lähtemisen välillä. Liian usein tässä välissä tulee vain scrollailtuta puhelinta ilman suunnitelmaa. Olen rajoittanut päivittäistä instan käyttöä, en enää muista montako tuntia se on, mutta eilen insta meni lukkoo ennen kuin koululaiset pääsivät kotiin. Toki, mulla oli taustalla yksi tunnin kestänyt ig-live.

6.44 Tule, toinen pupu, sanoo taapero. Mihin me nyt mennään? kysyn. "Tonne!" 

Toinen aamu kirjoitettu!