Minä en ole koskaan ennen kuunnellut yhden ainoata Stam1nan kappaletta, en mistään. Mutta kävin nyt sitten kuitenkin heidän keikalla itkemässä ja voin lähteä uudestaan! En ehkä itkemään, mutta kuuntelemaan kuitenkin. Tai mistäs sitä tietää, mun mielestä musiikin kuuluu tuntua ja jos se tuntuu niin syvällä että se nostaa kyyneleet, niin sillon musiikki tekee sen mitä sen kuuluukin tehdä. Jos laulut, elokuvat tai kirjat ei saisi mua itkemään, olisin huolissani itsestäni.
Kysyin mun lemppari-ihmistä mukaan Iltan Sibelius-talon konserttiin ja samalla, kun sovittiin siitä, hän kutsui mut mukaansa Stam1nan keikalle. On ollut melkoisen tunteikas ja musiikin täyteinen maaliskuu.
Mua valmisteltiin keikalle sanoilla tarvit korvatulpat ja muuten ei asulla mitään väliä, mutta musta. Ja näinhän mie sitten valmistauduin. Kävin hakemassa apteekista korvatulppapaketin. Sanoin apteekkarille suoraan, että tarvitsisin korvatulpat keikalle. Lopulta valitsin paketin tulppien värin perusteella. Ja onneksi otin monipakkauksen. Meidän punaiset korvatulpat hehkui valoissa.
Mitä tulee vaatteisiin, mie suorastaan välttelen mustia vaatteita, mutta omistan yhdet mustat farkut ja yhden mustan tpaidan sekä viime kesänä kirpparilta löytyi musta hupparikin. Hupparin jätin tosin kotiin.
Mie miellän tän kaltaisen musiikin vihaiseksi, ja se ei silleen jokseenkaan sovi mun soittolistalle. Tällä hetkellä ollaan päästy pisteeseen, kun poistan listaltani kaikkia sydänsärkybiisejä (paitsi jos ne on Iltan, Viivin tai Benjaminin) ja listaa täyttää lähes ainoastaan rakkauslaulut.
Sainkin yllättyä keikalla, kun "vihaisen musiikin" välissä lavalla olikin hupaisa ukkoporukka, keski-ikäisiksi itseään väittivät. Nehän oli siellä selvästi pitämässä hauskaa. Viimeisimmillä keikoilla missä olen käynyt, yleisö ei varsinaisesti ole kommunikoinut artistien kanssa, vaikka artisti onkin ottanut yleisöön kontaktia. Stam1nan keikalla keskusteltiin lyhyesti yleisön kanssa.
Kun kaikki biisit oli mulle ennestään vieraita sai ihan oikeasti keskittyä siihen mitä kuulee. Mun mieleen jäi erityisesti Golem, Lahja, Anna minun olla heikoin lenkki ja Apnea. Lahja ja heikoin lenkki oli jo sellaset jotka alkoi nousta pintaa. Apnea taas laulettiin nyt jostain tosi syvältä, niin syvältä että se välittyi korvatulppien läpi ihon alle, eikä kyyneleitä kannata estellä.
Mun soittolistallani on periaatteessa yksi kriteeri: kuuntelen vain sellaista musiikkia, jota voi laulaa mukana. Sen takia raskaampi "örinä"musiikki ei kuulu mun soittolistalle. Apnea levy kyllä päätyi sinne nyt suoriltaan. Täytyy kuunnella enemmänkin, että seuraavalla keikalla voin laulaa mukana.
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !