Vauvan seitsemäs kuukausi

Vauvan seitsemättä kuukautta elettiin 13.9.-12.10.2022 ja aika paljon ehdittiin yhteen kuukauteen uusia taitoja huomioda!

Hän istuu pitkiä aikoja.

Hän tykkää hiusharjastaan ja kammasta. 

Hän syö omenasosetta ja perunaporkkanasosetta, bataatti-kurpitsa ei päässyt jatkoon.

Ja sormiruokaillen mutustelee kaura-porkkana-makarooneja.

Hän nostaa konttausasennossa polvet ilmaan, vaikka ei vielä liikukaan eteenpäin.

Ja nyt. Hän ryömii! Maanantaina jumpassa katseli parikuukautta vanhemman lapsen ryömimistä ja tiistaina 27.9. lähti ryömimään itse. Sittemmin on selvästi yrittänyt nousta pinnasängyn laitaa vasten polvilleen ja seisomaan.

Lauantaina 1.10. hän liikkui ensimmäiset sentit kontaten ja ennen sitä hän vielä nousi kylpyammeessa laitaa vasten seisomaan! 

Ja nyt hän osaa käydä konttausasennosta istumaan ja istumasta konttaamaan tai siis toisinsanoen nyt olemme pääseet siihen vaiheeseen liikettä, jolloin vauva saattaa ensin istua olohuoneen matolla ja seuraavaksi huomaankin hänen istuvan takan edessä.

Vauva myös nousee tukea vasten seisomaan! Ajattelin, että se oli vahinko, kun hän nousi saunassa kylpyammetta vasten. Mutta sitten hän nousi pinnasängyssä polviseisontaan monta kertaa, eikä mennyt kuin pari päivää, kun hän nousi seisomaan pinnasängyn laitaan nojaten! ja nyt hän nousee myös potalta seisomaan, kunhan saa käsillä tukea ja toisen jalan  alle korokkeen. 

Kirppu ryömi viikon ennen ensimmäisiä konttausaskeleita, sen jälkeen viikko ryömien ja kontaten vuorotellen. Ja nyt kun ryömimään lähdöstä on kaksi viikkoa, alkaa konttaaminen olla pääliikkumismuoto myös "pidemmillä matkoilla".  Kirppu liikkuu vielä pienillä alueilla, eikä esim. lähde perään, jos menen makkarista olohuoneeseen tai olohuoneesta keittiöön. 

Havahduin ettei vauva ole pitkään aikaan syönyt käsiään! Liekö liikkeelle lähtö vai soseiden syöminen saanut käsille uuden tarkoituksen tai sitten vain ahkera tutin syöttäminen teki tehtävänsä. Tutti on edelleen satunnainen apu ja Kirppu on meidän perheen ensimmäinen tuttivauva.

Ja nyt hän hengeilee polvi-istunnassa ja nousee polvilleen myös olohuoneen pöytää vasten! Ohh my ihan hirveästi taitoja ihan lyhyessä ajassa! 

Ruokailuun on tullut mukaan myös peruna-porkkana-liha soseet. Kinkkuherkku on selvästi mieluisin, mutta kyllä kanakin uppoaa. Annokset ovat myös kasvaneet. Kun alkuun meni yksi kolmasosa, sitten puoli, 3/4 purkillista, niin nyt menee hedelmäsoseita koko purkki kerrallaan ja liharuoastakin menee jo 3/4 yhdellä aterialla. Niinpä hedelmäsoseiden rinnalle lisätään aamu ja iltapalalla nyt puuro. 

Käytiin maanantaina 10.10. "ylimääräisellä" neuvolakäynnillä. Neuvolaohjelman mukaan 6kk neuvolan jälkeen olisi vasta 8kk neuvola-lääkäri, mutta mulla on vauvakirjana blogi ja neuvolakortit, joten olen halunnut kaikkien lasten kanssa käydä ottamassa joka kuukausi mitat. Nyt oli pituutta tullut puoli senttiä, ja painoa oli tullut hienosti. Jännä nähdä, miten painon kehitys menee nyt jatkossa, kun Kirppu liikkuu koko ajan enemmän ja enemmän. 

Kävin nyt myös ensimmäistä kertaa Nupun kanssa balettikoulussa ilman vauvaa! Ei me oikein saatu pumpattua maitoa ja pulloa kelpaamaan, mutta nyt voi ihan helposti jättää vauvan jo muidenkin hoitoon, kun ainakin periaatteessa soseet kelpaa tosi hyvin ja sen lisäksi neiti kaipaa lähtökohtaisesti joko seuraa tai unta. 

Ja seitsemän kuukauden kunniaksi pikkuneiti lähti konttaamaan eteisestä kohti poikien huonetta, nähtävästi meidän piti olla hetki kahdestaan kotona, jotta minua kaivattiin.

Kuukauden Top 3 - 7/2022

Etukäteen olen nimennyt heinäkuun top 3 kohokohtiin Ristiäiset, Pölläkarin ja Puoliskoni kesäloman. Kuvia katsellessa huomasin muutaman unohtuneenkin jutun, joten heinäkuu onkin nyt top 3 + 2! :D 

RISTIÄISET

Aloitetaan Kirpun ensimmäisestä juhlasta. Saatin järjestää juhlat Mummin ja Papsun luona ja sää suosi meitä juuri tarpeeksi. Itse toimitus saatiin pitää raikkaassa tuulessa ja sade alkoi vasta kun siirryttiin syömään. Suolainentarjoilu oli niinkin eksoottinen kuin perunasalaatti, vihersalaatti ja grillimakkaraa. Perunasalaatti meinasi unohtua jääkaappiin. Puoliskoni toimi grillimestarina.

Ja perhe oli isossa roolissa makeiden puolella. Täytekakut ja erittäin kehutut porkkanapiirakat teki Nupun kummitäti. Poikien kummitäti toi juustokakun ja mummi leipoi pullaa ja pasteijoita. Munaton+maidoton+gluteeniton kakku oli minun käsialaa.

Minulla ja puoliskollani oli samat vaatteet kuin oli Ässänkin ristiäisissä ja sitten vaan mätsäsin lapset myös siniseen. Tällä kertaa tosin unohtui ottaa perhekuva kokonaan ja vieraiden jo lähdettyä sanoin puoliskolleni että ottaisi nyt minustakin muutaman kuvan Kirpun kanssa. Itse juhlista on sitten kyllä mitä mainioimpia kuvia, kun lätkäisin kamerani enoni kaulaan. Eniten kuvia on kuitenkin Kirpusta ja kummitädistä.

Tämä on yksi enoni kuvaamia helmiä. Todiste, että vaihdoin korkkareista tennareihin vasta kastetoimituksen jälkeen. :D 

KESÄLOMA

Puoliskoni piti kesäloman kahdessa erässä, yhden viikon heti heinäkuun alkuun, silloin käytiin heti alkuviikosta Korkeasaaressa. Tällä kertaa vähän isommalla porukalla, kun retkipäivää vietettiin  puoliskoni sisarusten perheiden sekä Mummin ja Papsun kanssa. Oli hyvä, että meillä oli sekä vaunut että rattaa mukana. Heinäkuu myös vaihtui mummin ja papsun luona yökyläillessä, joten perhe oli tottakai iso osa kuukauden parhaita paloja myös heinäkuussa. 

PÖLLÄKARI

Eihän tänäkään vuonna draamalta vältytty, kun juuri ennen lähtöä selvisi että ollaan taas altistuttu koronalle. Niinpä pitkän pohdinnan jälkeen ja kaikilta kyseltyämme ja negatiivisten koronatestien jälkeen minä ja lapset lähdettiin edeltä autolla ja puoliskoni tuli sitten pari päivää myöhemmin Onnibussilla. Oli ihan hämmentävää, että meiltä pääse yhdellä vaihdolla Raumalle! Kun julkinen liikenne itä-länsi suunnassa ei ole koskaan osoittanut toimivansa helposti. 

Pölläkarissa tietenkin oli parasta uiminen ja saunominen ja se kun lapset saivat leikkiä pikkuserkkujen kanssa. Ässä oppi sukeltamaan tikkaille ja hurjan rohkeasti hyppäsi korkealta laiturilta. Jekku löysi uuden kaverin. Vietettiin Jekun synttäreitä pienesti Pöllässä ja Jekku sai puhelimen nyt. Pojat vaihtoivat heti numeroita ja ovatkin soitelleet viikoittain ja pelaavat pleikkarilla yhdessä. Ensi kesää odotellessa.

En edes muistanut, että Nuppu oli haaveillut märkäpuvusta ja nyt Vaari oli hänelle sellaisen ostanut synttärilahjaksi. Tämä oli ehkä paras synttärilahja ikinä! Kaikki aikuiset kyselivät nukkuuko hän myös se päällä, kun neiti ei paljoa muuta vaatetusta tarvinnutkaan. :D 

RULLALUISTIMET ja Scootti

Meiltä Nuppu sai synttärilahjaksi rullaluistimet, niitäkin oli kovasti toivottu ja pidemmän aikaa puhuttu luistelemisesta. Ja aika hetkellisellä päätöksellä ostin myös minulle ja puoliskolleni luistimet. Pölläkarista on kuitenkin pakko lähteä muualle luistelemaan, niin päätettiin käydä uimassa Makiksella ja ennen uimista luisteltiin pikkulenkki Poroholmaan.

MANSIKAT 

Mä ihan unohdin mansikat! Vuosi sitten soitin kaverille ja hän oli poimimassa mansikoita, mutta me ei tiedetty koska se paikka menee kiinni. Tiedustelin mansikkatilan facebookissa yksityisviestillä oltaisiinko vielä ehditty poimimaan - en koskaan saanut vastausta. Onneksi tänä vuonna onnistuttiin. Otettiin mukaan puoliskoni veljenpoika ja päätettiin kerätä kaksi ämpärillistä.

Yks kaks meillä olikin aikuiset vastaan lapset poimintakilpailu ja vihdoin kotona mansikoita pakastaessani totesin, että ensi vuonna otetaan tytöt vastaan pojat tai sitten joku muu random jako, mutta molemmissa joukkueissa pitää olla yksi aikuinen laadunvalvoja. :D Eipä sillä, kaikki pakastin ja kaikki on nyt syöty, puuron kanssa syötiin jonkin verran, mutta suurin osa meni smoothieihin.

Mikä sinulle jäi mieleen heinäkuusta?

Muistatko kahden minuutin blogipostaukset?

Tässä kun juuri olen useamman päivän työstänyt heinäkuun top 3 postauksen kuvia, joita postaukseen tulee muuten hurjat 22.... Niin mietin vain, että muistaako kukaan enää niitä kahden minuutin blogipostauksia? Tottakai asiablogit on erikseen, sellaiset, joissa voi oikeasti oppia jotakin, niiden postauksiin tehdään varmasti valtavan paljon taustatyötä ja se vähän niin kuin kuuluu asiaan.

Mutta minun blogini ei kerro asiasta, vaan tämä on tällainen yhden äidin lifestyle-sekamelska-päiväkirja. Toivottavasti joku saa täältä edes ripauksen vertaistukea, jos ei mitään muuta. Niin tällaiseen blogiin voisi ihan hyvin kirjoittaa niitä sellaisia kahden minuutin blogipostauksia. Tiedättekö. 

"Käveltiin tänään päiväkotiin ja kotimatkalla pysähdyin ottamaan kuvia, koska mulla on aina kamera matkassa. Tässä tällainen kiva kuva vesipisarasta. Tätä kuvaa ei ole sen enempää muokattu tai korjattu tai mitään. Koska ei tarvitse!" 

Okei en ottanu aikaa, mutta tämän postauksen kirjoittaminen ja kuvittaminen kestivät yli kaksi minuuttia. Joka tapauksessa ymmärrätte varmaan pointin. Olen tehnyt itselleni sellaisen raamin, että mulla on lähtökohtaisesti vähintään kolme kuvaa joka postauksessa. Nyt kuuntelin Tohinatalon postauksia ja huomasin, että niissä on kaikissa vain yksi kuva postauksen alussa. Joten asioita ehkä kannattaakin tehdä eritavalla. Ehkä kannattaa myös rikkoa niitä omia itselleen tekemiä raameja joskus. 

Muistan, kun blogin aloittaessani kirjoitin ihan hetken mielijohteessa ja kirjoitin aina postauksen valmiiksi yhdellä istumalla, siihen kuva tai kaksi ja julkaisu. Okei puoliskoni piti lukea ne ennen kuin uskalsin painaa julkaise -nappia. Mutta jokatapauksessa. Se oli teksti + kuva + julkaisu, ja niitä tekstejä saattoi syntyä yhdessä hetkessä enemmänkin ja ajastin ne sitten jokatoiselle päivälle. Ehkä olisi aika ottaa askel taaksepäin. Ihan jo senkin takia, että oikeasti onko asioista pakko tehdä itselle liian vaativia, kun kukaan muu ei vaadi mitään?

Jos tänään tässä hetkessä mulla oli aikaa ja intoa kirjoittaa tämän verran, niin ehkä huomenna kirjoitan sitten toisenlaisessa hetkessä vähän enemmän tai vielä vähemmän. Mutta ainakin 22 kuvaa yhteen postaukseen on ehkä vähän liian kunnianhimoista! xD En mä tiedä. Ehkä mä vielä teen hiirikellon kanssa oikeasti kahden minuutin postauksen ja katsotaan millainen siitä sitten tulee. Tähän käytin nyt kuvitukseenkin sellasia kuvia, jotka ovat jo blogissa joskus näkyneet. Siksi niissä on eri fonteilla allekirjoitukset.


Kerro sinä, mitä blogeja luet ja miksi?

Onko ne pitkät asiatekstit se juttu, vai riittääkö joskus lyhyemmätkin ajatusvirrat? 


Klick here to read in english: Two minutes blogposts