Sattumalta värikoodatut ristiäisasut

Me juhlittiin heinäkuun viimeisenä lauantaina vauvan ristiäisiä ja sattumalta saatiin ensimmäistä kertaa mätsättyä koko perhe samalle värikoodille. Onneksi kartanon emäntä suostutteli puoliskoni perhekuvaan ja meidät ikuistettiin juhlapaikkanamme olleen Kartano Villa Ruthsin terassilla.

Kaikki alkoi siitä, että Puoliskoni piti ostaa itselleen uudet puvunhousut. Oli jo aikakin, hänellä kun oli ainoastaan meidän häihin ostettu puku ja siitä on tullut viidessä vuodessa ihan liian iso. Minulla taas oli instagramyhteistyön neuvottelut kesken mekosta, jonka toivoin saavani ristiäisiksi.

Siitä se ajatus sitten lähti, kun yllätyksekseni puoliskoni tuli kaupasta kotiin sinisten housujen kanssa ja  minun oli helppo valita sinisen ja mustan mekon väliltä.

Lasten vaatteet löytyikin jo kaapeista

Ajattelin pukea Jekulle sortsit ja valkoisen kauluspaidan. Alun perin olisin laittanut sellaiset hiekan väriset joissa on oikein takataskut ja nappi ja vetoketjukiinnitys, mutta sinisiäkin shortseja on peräti kolmet joista valitsin ihan vaan yksiväriset tuollaista vähän kevyempää kangasta olevat. Kylmän kelin sattuessa olisin pukenut hänelle mummin ja papan antamat uudet farkut, mutta ristiäispäivä oli oikein kaunis ja melkein kuuma.

Nupulla taas on sininen farkkumekko ja valkoinen siniraidallinen pitsimekko sekä sinisävyinen frozen juhlamekko, joten valinnan varaa olisi ollut. Suurin kysymys olisi minkä niistä hän valitsisi. Jekun farkkujen kanssa samassa paketissa oli jokaiselle lapselle jotakin ja mummin ja papan antama perhosmekko sattui nyt värikoodiin kuin nenä päähän. Nuppu myös ihastui mekkoon heti ja oli aika pettynyt joutuessaan odottamaan useamman päivän ennen kuin sai vihdoin pukea sen ristiäisiin.

Vauvalle taas kaivoin seuraavan koon kassista kauluspaidan ja aluksi meinasin pukea hänelle vihreät housut. Koska hän oli päivänsankari, ei olisi haitannut vaikka hän erottuisi joukosta. Sattumalta taas, vauvakin saatiin sulautumaan värikoodiin, kun 62 vaatteiden joukosta löytyi kahdet siniset farkut, joista valittiin pillimalliset.

Suunnitteletteko te koko perheen yhteisiä asukokonaisuuksia juhliin tai arkeenkin? :)

Kolmekuinen

Kolme (ja puoli) kuukautta. Huh, vauva se vain kasvaa silmissä! Ja nyt hänellä on myös oikea nimi! Kotona puhutaan silti aika paljon vauvasta "Vauva"na ja bloginimi kaverille pitäisi myös kehitellä. Kolmekuukautta ja kolmetoista viikkoa tuli täyteen samana päivänä. Ristiäiset oli kaksi päivää aikaisemmin ja kolmekuisen neuvola seuraavana päivänä.

Pituutta kolmekuisella oli 58cm ja painoa oli tullut kuukaudessa 820g. Kooltaan hän oon siis meidän lapsista tässä iässä lyhyin ja painavin. Ainakin kasvun kannalta kuuden kuukauden täysimetys on ihan toimiva suunnitelma. Neuvolassa ei ollut mitään rokotuksia ihmeellisempää. Ensimmäistä kertaa päinmakuulla terkkari ei kysynytkään ollaanko pidetty vauvaa vatsallaan.

Nyt ollaan useamman kerran päivässä ihan keskitytty olemaan myös vatsallaan ja höpöttelemään siinä. Päätä kannattelevat lihakset ovat vihdoin löytyneet. Mietittiin, että olisiko tämä juurikin se syy, miksi vauvauinnin saa alottaa kolmekuisena? Uintiasentohan on sama. Jos vauvalle antaa vain tuen jalkojen taakse hän myös liikkuisi jo eteenpäin. En tiedä kuinka paljon kolmekuisella vielä on omaa tahtoa mihinkään suuntaan, mutta kyllä hän liikkuu.

Tämä meidän hurmuri hymyilee ja nauraa eniten isille. Olen minkäkin muutamat naurun hörähdykset saanut, mutta kameran esiin saatuani nauru muuttui hikaksi eikä videolla tallentunut mitään.  Nuppu ja Jekku saavat myös paljon hymyjä puoleensa.

Tunnustan vauvan olevan edelleen melkoinen sylivauva. Ei siksi että hän vaatisi, vaan siksi, että hän on enää hetken aikaa niin pieni pötkylä, etten malta olla pitämättä häntä "kokoajan" sylissä.  Siinä vain on paras paikka minun mielestäni. Kyllä hän silti vaunuissa ja sitterissäkin viihtyy.

Viimeiset pari viikkoa vauva on ollut hieman kiukkuinen ja nuhainen ja nukkunut öitä huonosti. Ollaan mietitty kolmea vaihtoehtoa mikä meidän mailman tyytyväisintä vauvaa on kiusannut. Kuolan ja käsien / rätin / peiton / hihan yms. syömisen perusteella hampaat, mutta mitään ei ikenissä vielä näy eikä tunnu, ei edes turvotusta. Toinen voisi tietenkin olla rokotukset. Ja kolmantena ihan vaan tiheänimunkausi, sellainen kun on kolmekuisilla tavallinen. Ja tottakai nuha tekee oman osansa ja Nosiboo on käytössä vähintään aamulla ja illalla ja välillä myös yöllä.

Aamupäivien rytmi on vielä vähän vaihteleva, mutta päivärytmi alkaa jo vauvalle muodosta. Toisaalta odotin sen muodostuvan vasta sitten puolivuotiaana, kun ateriat alkavat myös rytmittää päivää. Tällä hetkellä aamut alkavat vaihtelevasti kuuden ja yhdeksän välillä ja ensimmäiset parin tai kolmen tunnin päiväunet vauva nukkuu vaihtelevasti alkaen 9-12.

Toisille päiväunille vauva nukahtaa 14-17 välillä ja nekin kestävät sen parista kolmeen tuntiin. Iltakiukut ja yöunet alkavat kuitenkin melko poikkeuksetta kymmeneltä illalla, päiväunien ajankohdista riippumatta.

Vauvan ruokarytmiä en ole enää jaksanut seurata, mutta selvästi hän on nykyään hereillä myös ihan seurustellakseen ja ympäristöönsä tutustuakseen, eikä vain syödäkseen. Imetys on ihanaa, kun välillä saa iloisen katseen ja äännähdyksen.

Toistaiseksi vauva ei ole nukkunut yhtiäkään onnistuneita parvekepäikkäreitä. Saa nähdä milloin sellainen rytmi tulee. Minulle kun on tullut tavaksi nukkua ainakin toiset päiväunet vauvan kanssa, ja silloin hän nukkuu joko mahallaan rinnan päällä tai vieressä.

Vauvalla on nyt ikää 15 viikkoa! Kuvat tosin ovat ristiäisistä vielä kaksi päivää alle 3kk. Kauniina päivänä jätettiin kastepuvun alta paita pois kokonaan ja toimituksen jälkeen siskoni teki vauvalle vesikampauksen viilentämään. 

Heinäkuun härdelli

Vuosi se kiitää eteenpäin ihan luvattoman nopeasti. Heinäkuu on vaihtunut jo elokuuksi ja blogi saa heräillä kesälomalta. Tarkoitukseni ei ollut pitää blogista kesälomaa, tai ainakaan näin pitkään. Kuten pelkäsin, meidän arkirytmi ei vaan oikein kestä muutoksia ja päiväkodin kolmen viikon kesäsulku sai rytmit heittämään kuperkeikkaa. Kunpa puhuisinkin lasten unirytmistä....

Näin jälkeenpäin oli ihanaa, että oltiin kaikki kotona, eikä aamulla tarvinnut herätä minnekään. Mutta kyllä päiväkotiin paluu oli ihana ja nyt vihdoin kolmannella viikolla myös unirytmit alkavat olla kaikilla kunnossa. Eiköhän siis ole aika palata myös blogiarkeen uuden läppärin kera.

Lasten kolmeviikkoisen loman aikana ja ylipäätään heinäkuussa oli melkoisen paljon tapahtumia, mutta kuvia ei enää yhtäkään. Kävin nimittäin viemässä ystävilleni kuvia ja siellä sitten ulkoistakovalevyä reppuun pakatessa pudotinkin sen lattialle ja se ei enää toimi. Nämä heinäkuun viimeisen viikonlopun kuvat pelastuivat ainoastaan, koska olin ottanut ne puhelimeen.

Aloitettiin loma koko perheen pyöräretkellä. Minä menin vaunujen kanssa rullaluistellen, jotta pysyn vauhdissa mukana ja lenkki päätettiin 8km jälkeen Pokemon Gon salille Raidiin. Ihan uskomatonta kuinka hurjaa vauhtia nuo kaksi sankaria jo meneekään. Molemmat vielä hurjan innoissaan uusista pyöristään. Mummi ja pappa toivat kesäkuun lopussa lasten syntymäpäivälahjat ja Nuppu sai vaaleanpunaisen ison pyörän, joten Jekku sai vaihtaa pinkistä pikku pyörästä vihreään pikkupyörään.

Meidän kesäkuussa ostama auto jätti puoliskoni tienpäälle erään työpäivän päätteeksi, joten sanottiin matkasuunnitelmille sekä matkarahoille heipat ja seikkailtiin lasten kanssa bussilla hakemaan autoa huollosta. Ollaan muutenkin alettu käyttää bussia useammin, jos vain ollaan kävellen liikkeellä. Nyt asutaan sellaisessa paikassa missä sekä kodin että bussipysäkin sijainti on järkevä, mutta bussiaikataulut on edelleen aika hakusessa.

Viikko ennen Nupun synttäreitä tehtiin myös se, mistä haaveilin jo ennen joulua ja sitten suunnittelin että "ennen kuin vauva syntyy". Vuokrattiin vihdoin tekstiilipesuri, jolla käytiin läpi olohuoneesta sohva ja matto, eteisen matto, lasten patjat ja meidän petauspatja. Pestiin myös lastenhuoneen matto, koska joku pieni päätti syödä ketsuppia suoraan purkista lasten huoneesta. Onko olemassa lukollisia jääkaappeja?

Meidän vessasta myös poksahti lamppu ja käytiin melkein viikko pimeässä vessassa. Nupun synttäreitä edeltäneenä perjantaina muistin kuitenkin soittaa huoltoyhtiöön ja saatiin vessaan sekä keittiiöön uudet loisteputket muutamaa tuntia ennen Nupun kavereiden saapumista, samalla kun väsäsimme synttäreille kakkuja.

Koska yritimme kuitenkin pysyä unirytmissä, ulkoilin lasten kanssa. Yhtenä iltapäivänä päätin lähteä lasten kanssa tutkimaan minne eräs metsäpolku johtaa, fillareilla tottakai. Muuten hyvä idea, mutten tosiaan tiennyt, että pururadaksi luulemani metsäpolku veikin pitkille rappusille. Niinpä sitten kannoin lasten pyöriä keskellä metsää rappuja alas. Kertaalleen otettiin myös serkut pyöräilylle mukaan, mutta mentiin ihan asfaltti teitä pitkin.

Saatiin päätettyä vauvan nimi ja käytiin juttelemassa papin kanssa ristiäisistä, joista selvittiin kunnialla vaikka tehtiinkin tarjoilut itse tällä kertaa. Oikeasti tehtiin vaan kaksi täytekakkua ja perunasalaattia. Tilattiin mummilta suklaakakku, joka sopii muna- ja maitoallergisille lapsillemme. Ja pyydettiin ystävää kirkosta savustamaan meille lohta perunasalaatin kaveriksi. Lohia toimittaessaan ystävämme toivat myös kaksi kuivakakkua, toisen joka sopi myös lapsillemme. Lisäksi tilattiin etukäteen mäkkäristä 40 juustohampparia.

Pyöräilyn, Nupun 5v kaverisynttäreiden, ristiäisten ja lasten hammaslääkäreiden lisäksi vietettiin aika paljon aikaa mummin ja papan kanssa pensseleitä, vasaroita ja sahaa heilutellen ja valvottiin puoliskoni kanssa. Katsottiin DC legendojen uusin kausi ja sen loputtua kahlattiin Stranger Thingsin kaikki kolme kautta ehkä viikon aikana. Se loppui aina niin jännittävästi, ettei voinut lähteä nukkumaan ennen kuin toinen nukahti kesken jakson. Nyt katsotaan Netflixistä The 100:a, mutta hieman inhimillisemmällä tahdilla.

Eloisaa elokuuta ja iloista koulun alkua! :)