Pohjaton moussekakku

No nyt tuli testattua ensimmäinen versio kakkua, jonka aion tehdä lasten synttäreille. Ihastuin jo huhtikuussa tähän kuvaan  @anninuunissa instagramissa ja päätin tehdä maidottoman ja munattoman moussekakun lasten synttäreille. Annin Uunissa blogista selasin myös vadelmamousselle kaveriksi suklaamoussen. Tähän ensimmäiseen versioon tein mousset ihan tavallisilla maitotuotteilla suoraan Annin ohjeilla: Helppo Marjamousse ja Täydellinen Suklaamousse. Sooloilin sen verran, että tein suklaamoussen puolikkaana.

Koska kauratuotteiden pitäisi korvata maitotuotteet ihan helposti, tässä kohtaa säästin rahaa ja tarkoitus oli testata nimenomaan kananmunatonta kakkupohjaa. Sitä varten kyselin kokeneemmilta leipurikavereilta neuvoja, googlettelin ja pyysin vinkkejä myös Facebookissa Allergialasten vertaistuki ryhmässä. Lopulta katsoin kahta ohjetta ja sovelsin niistä yhden, koska ne olivat lähestulkoon samanlaiset. Toinen oli Kinuskikissan leipomoista ja toinen Pirppunen - blogista.

Halusin käyttää tuttuun tapaan perunajauhoja, vehnäjauhojen tai gluteenittomien erikoisjauhojen sijasta. Kinuskileipomon ohjeen mukaan tämän olisi pitänyt toimia ihan oikein. Juoksevaa rasvaa meiltä löytyikin kaapista ja ostoslistalle laitoin omenasoseen ja vishyn sekä moussetarvikkeet. En kuitenkaan löytänyt omenasosetta, joten ostin päärynäsosetta.

Kakkutaikinan teko oli ihan helppo homma. Kuivat aineet sekaisin ja sitten joukkoon rasva ja päärynäsose. Tässä vaiheessa taikina näytti ihan taikinalta ja sekä puoliskoni että Elpu maistoivat mielellään taikinaa. Ohjeessa luki, että vishy pitää lisätä varovasti ja kannattaa kiirehtiä kakun uuniin saamista heti kun kuplavesi on taikinassa.

Vaihdoin sähkövatkaimen vispilään, laitoin vuoan valmiiksi ja sekoitin vähän kerrallaan vishyn taikinan joukkoon. Kaadoin sen myös vuokaan heti. Mutta lopputulos oli lähempänä kengänpohjaa tai kumiankkaa kuin kakkua. Ehkä lopputulos olisi voinut olla parempi, jos olisin vuorannut venyneen irtopohjavuokamme leivinpaperilla tiiviksi. Tällä kertaa kun puolet taikinasta valui ulos pohjan raosta.

No jos, seuraava kakku epäonnistuu vielä pohjan tiivistämisen jälkeenkin, pitää kokeilla vähentää vichyn määrää. Kuitenkin ennen vichyä taikina oli täydellinen. Siispä tarjoilin vierailleni pohjatonta moussekakkua. Mousset sentään onnistui täydellisesti, ehkä siksi ku niiden tekemisestä en ehtinyt ottaa kuvia. Niiden ohjeisiin pääset klikkaamalla pinkkiä tekstiä ensimmäisessä kappaleessa.

ps. blogin synttärit lähestyy ja kysymys postaukseen saa edelleen käydä heittämässä kysymyksiä! :)

Äidin kaulakoru

| yhteistyössä By Pinja |

Muistan joskus ajatelleeni, että imetyskorut on tosi kivoja ajatukseltaan, mutta kallistuin silloin enemmän turhakkeen puoleen. Sitten sain ensimmäisen imetyskoruni ja käänsin kelkkani. Imetys- ja kantokorut eivät olekaan vain äideille pakollisena markkinoitavia vauvatarvikkeita, vaan ne ihan oikeasti toimivat tarkoituksessaan.

Silikonisissa helmissä on selvästi taikaa. Olipa sitten sylissäni vauva tai taapero, pienet sormet näpräävät kaulassani olevaa hauskaa korua sen sijaan, että repisivät vaatteita tai hiuksia, korvakoruista puhumattakaan. Ja siinä missä hopeaketjun voi viedä katkenneena koruliikkeeseen, imetyskoru pysyy ehjänä ja sen käyttöikä ei suinkaan rajoitu vauvaikään. Näitä voi helposti yhditellä niin äidin arki- kuin juhla-asuihin. Puhumattakaan lapsen asuista.

Olen jo pitkään ihaillut kavereiden kaulassa By Pinjan värikkäitä ja kulmikkaita koruja. Koruja, joiden helmet ovat valmistetut turvallisesta elintarvikesilikonista. Varsinkin nyt, kun Jekku on jo repäissyt kaulakoruni ketjun rikki kahdesti turvaudun kiitollisena koruun, joka kestää joka päivä vahvemman ja uteliaamman minitaaperon käsittelyä. Ei hajoa, eikä kurista, kiitos auki napsahtavan turvalukon.  

Sain By Pinja Classic style Autumn korun, joka pääsi kaulaani heti paketin avattuani. Jekku muisti oitis mitä sillä tehdään ja nappasi helmet sormien väliin ja suuhun nakerrettavaksi. Elpu sai Kids By Pinja -lasten korun, joka niin ikään pääsi saman tien kosketuksiin hampaiden kanssa. Meillä on tällä hetkellä kaksi hampovaa lasta. Elpun korun värit valitsin omasta korustani. Nyt voidaan samistella yhdessä, vaikka muita samistelu asusteita tai asuja meillä ei vielä olekaan.

Jos ByPinja ei vielä ole sinulle tuttu, suosittelen tutustumaan By Pinjan sivustoon. Sieltä löytyy niin tarina brändin takaa kuin tuotetietoa, inspiraatio kuvia sekä koko valikoima toinen toistaan söpömpiä sekä juhlavampia koruja, blogia unohtamatta. Ja mikäli omaa lempiväriä ei ole valmiissa malleissa, saa Pinjalta tilattua myös custom-korun, aivan niinkuin Elpun koru on virallisesti Custom Kids. By Pinjan instagramista löydät myös upeita kuvia koruista @jewellerybypinja. 

Sain teille -10% alekoodin By Pinjan verkkokauppaan! Koodi on SANGYNALLA ja se on voimassa ensi perjantaihin (23.6.2017) saakka. Kannattaa myös kurkata instaani @sangynalla. Siellä on 500 seuraajan kunniaksi arvonta, jossa palkintona vapaavalintainen By Pinja koru.

| yhteistyössä By Pinja |

Kolmevuotiaana päiväkotiin?

Oli tammikuu. Lapset oli viimein pienen iltahepuloinnin jälkeen saatu kumpikin nukkumaan omiin sänkyihinsä. Käperryin sohvalle puoliskoni kainaloon ja hän napautti netflixin päälle. "Miksi me ei muuten laiteta Elpua päiväkotiin?" hän kysyi. Ja minun teki mieli lyödä häntä päin näköä. Ei todellakaan, ei ennen eskaria ajattelin.

Miksi laitettaisiinkaan, onhan oma toiveeni olla kotona niin kauan, että nuorin lapsi täyttää kolme vuotta, enkä koskaan ajatellut päiväkotia edes vaihtoehdoksi ennen eskaria. Pienen riidankipinän sammuttua juteltiin asiasta ihan niin kuin aikuiset. Ymmärsin kyllä puoliskoni ajatuksen ehdotuksen taustalla.

Elpu on energinen taapero, joka selvästi nauttii kavereiden seurasta. Niin kerhossa, kuin kotona kaikenlainen askartelu mihin liittyy kyniä, saksia, paperia, maalia tai liimaa, kiinnostaa häntä. Pikkukakkosestakin lempiohjelma on Askarrellaan. On meillä askarteluvermeet kotona, pensseleitä ostin ihan vartavasten Elpulle, että voidaan välillä maalata yhdessä. Myös ulkoilu on neidin mielestä ihanaa, oli sää mikä hyvänsä.

Kaikkea tätä minä mielelläni lasteni kanssa teenkin. Ulkoilen, niin puistossa, kuin lähimetsässä ja pääsääntöisesti kerhoihin Elpu on saanut pyöräillä tai kävellä itse. Rattaisiin on nukahdettu sitten hyvin nopeasti, jos kotimatkalla on väsähdetty. Ne päivät ovat olleet kaikista parhaimpia, kun aamulla on herätty aikaisin, lähdetty kerhoon, syöty eväät lounaaksi, ja kotiin päästessä molemmat lapset ovat nukkuneet pitkät päiväunet.

Harmi vain, että kerhoja ei ole joka päivä. Ja monesti herääminen, aamupalan syöminen ja ulos pääseminen on kestäneet niin kauan, ettei olla kerhoon edes ehditty. Toki sitten ollaan käyty puistossa tai muuten ulkoiltu, mutta silloin Elpulla ei ole ollut kavereita lähellä. Ja kavereita hän todellakin kaipaa. Sen huomaa siitä miten hän leikkii serkkunsa kanssa ja miten hän hakee kontaktia muihin lapsiin kerhossa ja uimahallissa, tai missä nyt ikinä muita lapsia ollaankaan nähty.

Askartelussa on kotona se ongelma, että aina on jotain hommaa johon minun pitää myös keskittyä. Pitää syödä ja sitä varten kokata, on pyykkäämistä, viikkaamista ja siivoamista sekä Jekku ja hänen tarpeensa. Harvassa ovat ne askartelu kerrat kotona, kun olen alusta loppuun saakka voinut keskittyä vain siihen askarteluun.

Tammikuussa mietin, että päiväkoti tarjoaisi tätä kaikkea Elpulle. Mutten halunnut edes ajatella laittavani häntä päiväkotiin. Tiesin myös, että kolmevuotiaille alkaa seurakunnan päiväkerhot ja se olisi luonnollinen jatkumo seurakunnan perhekerholle. Pyörittelin päiväkotiajatusta päässäni ja tutkin kerhoja. Etsin tietoa lähimmästä päiväkodista ja juttelin kerhon ohjaajien kanssa.

Tammi-helmikuun vaihteessa, päiväkodin kotisivuja selatessa huomasin, että päiväkotien hakuaika oli juuri käynnissä. Niinpä anoppini sohvalla istuskellessa näpyttelin keskittyneesti puhelimellani päivähoidonpalvelusetelihakemuksen kunnalle. Palveluseteleistä valitsin sen, jossa ehdotettiin 20h/viikko. Eikä siitä mennyt montaakaan viikkoa, kun saatiin hyväksytty päätös. Soitin heti päiväkotiin ja viikon päästä palvelusetelin saamisesta meillä oli myös päiväkotipaikka Elpulle.

Päiväkotia puoltavista seikoista suurin on sijainti. Koska tarkoitukseni on liikkua lasten kanssa kävellen, on huomattavasti kätevämpää, että päiväkoti on 500m päässä kotoa. Kerhoihin meiltä taas kävelee puolintuntia suuntaansa, eli vähintään tunti mennessä ja luultavasti vielä enemmän kerhon jälkeen, koska lapset haluavat kävellä itse ainakin osan matkasta.

Jos kerta Elpu on poissa kotoa, minä todella haluan käyttää sen ajan johonkin muuhun kuin pukemiseen ja edestakaisin kävelyyn. Näin ehdin pyykätä, siivota ja / tai kokata sillä aikaa, kun Elpu on poissa. Sitten päiväkodin jälkeen meillä on koko loppupäivä (päiväunien jälkeen toivon) aikaa käydä puistoissa tai uimassa tai tehdä jotain muuta kivaa yhdessä.

Elpun päiväkoti alkaa elokuussa, ja lomien takia sovittiin, että hoidetaan tutustumiset myös silloin, kun ei ole kiirettä töihin paluun takia. Toki me saataisiin mennä jo nyt tutustumaa ja mistä sitä tietää jos tässä joku kesäpäivä mennäänkin.

Vaikka ensin olin äärettömän negatiivinen päiväkotia kohtaan, olen nyt kääntänyt kelkkani. Tammikuussa en tiennyt, kuinka suuria muutoksia meidän arki kokee tulevana syksyny. Mutta nyt tiedän, että päiväkoti on niistä pienempi ja ehdottomasti helpompi ja arkea parantava muutos.