Lempipaikka

Kuinka vaikeaa voi olla miettiä mikä on oma lempipaikka kotona! Sain 10plussan äidiltä Lempipaikka kotona - haasteen ja innoissani taas hihkuin että jes mut on haastettu! Mutta nyt kun tätä alkaa miettiä niin tehtävä on sittenkin tosi vaikea!

Toisaalta paikkoja on muutama, mutta mikä niistä on ylitse muiden. Jos olisin puoliskoni tai mun pitäisi arvata mikä olisi hänen lempipaikkansa, niin tää olisi helppoa. Valitsisin sen jossa hän viettää eniten aikaa: miesluolan. Tosin vaikka välillä tuntuu että hän on siellä koko ajan niin saattaisi olla että sittenkin lempipaikaksi valikoituisi sohva tai sänky.

Jos miettii aikaa ennen kuin olin äiti (ja aikaa kun meillä vielä oli häkkivarasto jonne tunkea kaikki ylimääräinen, kuten pieniä vauvan vaatteita täynnä oleva äitiyspaukkauslaatikko tai patjan puolikas joka odottaa Tuhinan kasvua ja sängyn jatkamista.) ja miltä meidän vaatehuone silloin näytti, niin varmaan valitsisin meidän vaatehuoneen. Sellaisena kun nyt toivoisin sen olevan: tiptop. Se saattaisi myös olla ainut paikka joka pysyisi tiptop koska yksi pieni tuholainen ei vielä yltä kahvoihin.

No mutta koska vaatehuone ja eteisen hattuhylly ovat yleensä täyttä kaaosta, siivous inspiraatiota odotellessa, kumpikaan niistä ei ole lempipaikkani. 

Olohouneessa meillä on karkeasti sanottuna sohva, telkkari ja piano. Sielläkö olisi mun lempipaikkani? Sohvan nurkkassa joululahjaksi saamaani vilttiin kääriytyneenä, tohvelit jalassa ja läppäri täydellisellä etäisyydellä käsinojalle laskettuna. Siinä sitten olisin lähellä telkkaria katsovaa puoliskoani samalla itse blogia tai muita juttuja tuumaillen.   

Vai olisiko se kenties meidän keittiön ruokapöydän ääressä? Siinä voisin syödä jotain hyvää ja juoda teetä tai kaakaota samalla kun tuumailisin ja tuijottelisin ikkunasta ulos. Siinä on tarpeeksi kirkas valo jotta voisin värittää keittiön kaapin ylähyllylle piilottamaani värityskirjaa sen kaakao mukin kanssa tietenkin. Se on myös useinmiten ainoa paikka joka on yhdellä pyyhkäisyllä siisti - vaikka meidän kaiken käsin syövä pikku daami syö tuon samaisen pyödän ääressä.

Ennen äitiyttä ja äitinä edelleen rakastan suihkussa läträämistä, samoin puoliskoni. Mistä lie Tuhinakin siis vesipedongeenit perinyt. Ihan tosissani mietin hetkisen että olisko mun lempipaikkani sittenkin meidän kylppäri. Ihan oikeasti! Aamuyöllä ja nyt parina aamuna kun Tuhina on noussut JO kahdeksalta, ah niin ihana lattialämmitys, värikäs suihkuverho, hauskat krokotiili-liukuesteet ja siihen vielä Tuhina altaaseen pelleilemään. Ja isona plussana vielä oma sauna ja kuivauskaaappi.

Vaan ei ehkä sittenkään, suihkussakin ressaa nykyään vesilasku. Ja makkari on täysin pois suljettu koska siellä on lähes aina ressaava pyörremyrsky. Viimeksi äsken Tuhina pyöräytti kaikki lelukopat lattialle ja ne joulunaikaan niin innolla pesemäni vaatteet odottavat edelleen viikkaamista, kaappiin sentään pääsivät. 

Sängyssä istuen tätäkin kirjoitan ja aika paljon täällä oleillaan varsinkin päikkäreiden aikaan. Päikkäreidenkin aikaan siksi että yleensä ainakin kuvittelen nukuvani itsekin. Mutta tuo ympärillä oleva kaaos ei mitenkään ansaitse lempipaikan titteliä. Meidän makkari ei kelpaa kuin nukkumiseen. Ja no vaatteiden vaihtamiseen.

Arvaatko siis missä se on? Itsekin ehkä vähän yllätyin, mutta puoliskoni taas arvasi aika äkkiä eikä yllättynyt yhtään. Nauroi vain mun perusteluille jotka siis todella pitävät paikkansa noin niinkun yleensä mutta varsinkin nyt mahaa kasvattaessa.

Siis lempipaikkani on meidän korkean pöydän ääressä keittiössä. Kerrankin meillä on riittävän korkeat pöytä tuolit. Mulla on nuorempana (ja vielä edellisessä kodissakin) ollut tapana istuskella pöydän päällä ja siitä tuijotella ohimenevää liikennettä.  Joo myönnetään ensin kyllä vastustin ajatusta baaripöydästä, mutta mulla oli vähän eri mielikuva kuin tämä. Tästä nään myös suurimman osan mitä olohuoneessa tapahtuu ja kaiken mitä keittiössä ja vessassa tapahtuu - vessan ovi meillä on käytännössä aina auki.

Isot ikkunat ja niistä tulviva luonnonvalo on vaan mun juttu. On aivan mahtavaa kun ulos katsoessa näkee muutakin kun parkkipaikan ja naapuri talon seinän. Ehkä parasta puoliskoni miesluolassa on ovi ja siellä ei ole ikkunoita, eli mie saan pitää kaikista meidän ikkunoista kaihtimet auki! Ja Tuhinasta on kovaa vauhtia tulossa ihan samanlainen ikkunasta tuijottelija ja haaveilia!

Ai niin ja tämähän oli haaste, eli laitetaan pallo eteenpäin: 

Millainen on sinun lempipaikkasi kotona?

Hetken vaan, The Realm of Maria ja Hopeareunuksia!

Neuvolasta lastenlääkärille

Ihottumasta ja kutinasta huolimatta Tuhina on yleensä aina oma reipas iloinen itsensä. Puolitoistvavuotisneuvolassa, joka oli 20.tammikuuta, mitattiin pituutta marraskuun kasvukontrolliin verrattuna + 4cm ja painoakin oli tullut puoli kiloa.

Eli yksivuotis neuvolaan verraten pituutta kymmenisen senttiä ja painoa reilu kilo. Kukaan ei ollut huolissaan kasvusta enää. Tuhinan vaatekaapin läpikäynti jatkuu taas, kun kaikki koon 74cm housut jäävät vuorollaan pieniksi.

Neuvolalääkäri meni paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Puoliskoni tuli mukaan vakuuttelemaan lääkäriä, mutta ensimmäistä kertaa lääkäri oli oikeasti ihana! Ei vain sen takia että oltiin molemmat siellä, vaan ihan oikeasti! Mun muistilappu jäi laukkuun mutta ei tätä lääkäriä tarvinnut millään tapaa vakuutella.

14.1.2016 Viikko ennen 1v6kk neuvolaa Tuhina oli mukana mun äitiysneuvolakäynnillä. Hän kiipesi tuohon pötkölleen heti kun siitä itse nousin vauvan sydämen kuuntelun jälkeen. Tuhinan iho oli vielä ihan ok, vaikka rikki.

Tuhinan iho oli muutenkin tuolloin niin pahassa kunnossa, että meidän neuvolatäti pyysi lääkärin paikalle heti mittausten jälkeen. Mietittiin hetki halutaanko lähete lastenosastolle toiseen kaupunkiin vai käydäänkö lastenpolilla täällä. Lääkäri ja meidän terkkari olivat melkein laittamassa meitä osastolle heti. Me ei kuitenkaan ihan ymmärretty mitä se käytännössä tarkoittaisi ja jäätiin vielä miettimään koko asiaa.

Saatiin reseptillä taas uudet perusvoiteet: Orionin Lipolan ja Hydran. Panadolin saatiin myös resepti, kun ilman sitä Tuhina nukkuu selvästi huonommin. Lääkäri laittoi kiireellisen lähetteen lastenpolille josta meille soitettiin jo seuraavana päivänä. Labrassakin käytiin perjantaina ja viime viikon keskiviikkona oli sitten lääkärikäynti.

Verta otettiin kolmeputkea ja niistä tehtiin taas allergiatestit. Uusia testissä oli ainoastaan ruis ja ohra, jotka molemmat reagoivat reilusti - nyt on sitten todettu soija, maito, kananmuna, vehnä, ohra ja ruisallergiat. Kananmuna oli elokuussa 38, nyt se oli 52,8 samoin kaikkien muidenkin arvot olivat nousseet.

16.1.2016 posket ja taipeet olivat todella ärtyneet.

Seuraavaksi mennään parin viikon päästä prick-testeihin. Silloin näiden samojen lisäksi tutkitaan siitepölyt, eläinpölyjä, huonepölyjä ja kaura. Kauran olisin halunnut jo noihin verikokeisiin, mutta no, ensi kerralla. Lisäksi sovittiin että otamme itse mukaan tomaatin, omenan, appelsiinin ja mansikan testattavaksi. Niitä kun ei polilla ole omasta takaa. Prickien lisäksi lääkäri kirjoitti reseptin 2,5% hydrocortison voiteeseen.

Lastenpolin lääkäri ihmetteli (mun mielestä jopa huvittuneena) aika paljon miksi haluaisin hänen mielestään todella laajat testit. Mutta pakkohan se on, koska Tuhinan iho on niin ailahteleva että en todellakaan pysty sanomaan onko jonkin ruoka-aineen poisjättämisellä ja viikon parin päästä takaisin ottamisella jotain vaikutustusta.

Meillä oli juuri vehnänsiedätys viikko ja samaan aikaan Tuhinan iho on parantunut ihmeellisesti. Vehnäkokeilun loppuessa iho oli lähes puhdas kun taas neuvolassa ehjää ihoa piti oikeasti etsiä ihottuman peittämästä lapsesta. Neuvolaa edeltäneellä viikolla hän söi pelkästään perunaa ja lihaa. Nyt ollaan otettu banaani, puolukkahillo ja vihanneksia takaisin ruokavalioon, vaikka aika heikosti nuo porkkanat ja kumppanit maistuvat.

Neuvolan aikaan Tuhina oli päästä varpaisiin kauttaaltaan tuollaisen poskessa olevan ihottuman peitossa.

Katsotaan nyt millaiset tulokset noista prickeistä saadaan ja sitten mahdollisesti testataan lisää kaikkia mitä nyt keksin haluta testattavaksi. Peruna, porkkana, lanttu, korianteri - koska sitä on nakeissa, etc... Lääkäri määrää meidät ravitsemusterapeutille sitten testien jälkeen. Nuo prickit tulee olemaan yhtä tuskaa kun molempiin käsivarsiin laitetaan pisteitä ja niitä ei saa raapia, mutta eiköhän me selvitä. Ja tovoitaan että iho pysyy niin ehjänä että testit voidaan tehdä.

Pricktesteihin varattiin aika sairaanhoitajan kanssa ja häneltä kyselin mitä se ihon rauhoittelu osastolla käytännössä tarkoittaa: rasvausta pitkin päivää. Sairaalan sivuilta luettiin että vanhempi tai huoltaja olisi osastolla läsnä koko ajan, mikä oli kyllä tosi lohduttava tieto.

Lastenpolilla käynnin hetkellä Tuhinan iho oli niin hyvä ettei osastolle lähdölle ollut enää tarvetta, muutenkuin ehkä meidän univelkojen ja puoliskoni opintojen kannalta. Onneksi puoliskoni opo järjesti kouluasiat nyt paremmin kuin hyvin. Ja hoitaja muistutti että pienemmistäkin asioista saa heti soittaa sinne.

Kerroinko että Tuhina osaa myös levittää rasvaa itse :D

Eli jos iho nyt jostain syystä taas yks kaks pahenee niin sitten mietitään prickien aikaistamista tai osastolle lähtöä. Kyselin myös kosmetiikka prickien perään, koska musta tuntuu että ainakin tuo apobasen oilycreme vain pahensi Tuhinan ihoa. Niistä hoitaja ei osannut sanoa, ei ainakaan täällä ole, ehkä tuolla isommassa sairaalassa sitten on.

Soitin heti lastenpolikäynnin jälkeen äidilleni ja sitten neuvolaan. Tuhinan paino oli tipahtanut viikossa puoli kiloa. Neuvolantädiltä sain suoran numeron ravitsemusterapeutille, mikäli koetaan tarvetta asioida siellä jo ennen prickejä. Painon putoamiseen vaikutti varmasti meidän  viikon takainen lauantai reissu Turkuun ja sitä edeltävänä perjantaina puhjennut hammas. Nyt Tuhinan ruokahalu on kuitenkin ennallaan.

Hauskintahan tässä on nyt se että ollaan käytetty 2x200g tuubia kokonaan kahdessa viikossa, eli molemmat Lipolan ja Hydran. Se 2,5% kortisoni haettiin apteekista eilen. Saapi nähdä tuleeko tässä nyt kuitenkin soiteltua sinne lastenpolille ennen niitä testejä. Ihan kuin Tuhinan iho tottuisi noihin rasvoihin, samahan kävi locobasen kanssa. Se toimi kuin ihme ensimmäisen tuubin ja toisen tuubin aikana menetti tehonsa.

Tämä kuva on otettu 18.1.2016, iho näyttää paremmalta kuin 16.1. mutta lehahti kauttaaltaan kahdessa päivässä, eikä aavistustakaan mitä tehtiin toisin.

Taapero Tuhina

Tuhina täytti tovi sitten puolitoistavuotta joten tuli aika päivittää vähän tarinoita hänen vauvakirjaansa. Ihan jos rehellisiä ollaan niin vauvakirjan kaikki "tärkeitä hetkiä"-sivut ovat tyhjiä, koska en ole osannut sinne vielä kirjoittaa mitään, sen sijaan "ensimmäisiä kertoja"-sivulle olen lisännyt omia muistiinpanoja hurjan määrän.

Tänne blogiin olen kirjoittanut Tuhinan kuulumisia yleensä aina neuvolakäyntien jälkeen. Puolitoistavuotis neuvolasta kirjoitin niin paljon että päätin jakaa sen tekstin kahteen, näihin osaamisiin ja muihin vauvakirjamerkintöihin ja sitten siitä neuvolasta ja sitä seuranneesta lastenpolikäynnistä erikseen.

Taaperon lempijuttuja on kiipeileminen - edelleen ja joka paikkaan, varpaillaan käveleminen, juokseminen, hyppiminen ja kaatuminen. Tuhina on myös alkanut tanssimaan. Pihalla hän viihtyy todella hyvin ja ihmettelee lunta. Kuitenkin kovimmat pakkaset me pysyteltiin kiltisti sisällä.

Tulevalle vauvalle pitää hommata oma sitteri tai sitten Tuhinalle joku oma hieno tuoli, koska sitteri ja sen soiva lelukaari, ovat edelleen pop! Tuhina raahasi ihan itse sen lelukaaren vaatehuoneen kätköistä ja yritti jopa itsekseen laittaa sitä paiikoilleenkin.

Niin joo ja Tuhina on myös kova ottamaan selfieitä ja muita kuvia nimenomaan etukameralla. Hän osaa itse laittaa meidän molempien puhelimista kameran päälle  ja sitten hän irvistelee, peilailee ja näyttää kieltään samalla kun onnistuu tosissaan räpsimään kuviakin.

Tuhina höpöttää ja laulaa paljon! "Ihhahhaa, ihhahhaa" tulee oikein nuotilleen, tämän enempää tuo laulu ei vielä jatku. Omia laulujaan hän kyllä laulelee sitten senkin edestä, samalla käsillä huitoen kuin kapellimestari. Tuhina laulaa usein mun kanssa, minä laulan unilauluja ja pienen peiton alta kuuluu "ihhahhaa ihhahhaa".

Sana- ja tavuvarasto kasvavat nekin koko ajan. Ja niinkuin kaikki aina sanovat että pienetkin lapset ymmärtävät jo älyttömän paljon niin kyllä, minäkin hämmästelen tätä melkein päivittäin. Tuhina ymmärsi heti mitä tehdä kun ensimmäisen kerran pyysin häntä viemään vaipan roskikseen. Hän jopa ymmärsi kun sanoin että ei alalaatikkoon vaan ylälaatikon roskikseen ja vielä kun erikseen pyysin sitten sulkemaan sen roskiksen. Nykyään tämä on vähän tahtotilasta kiinni, välillä vaippa menee kiltisti roskiin ja välillä taas on vauhtia niin paljon että ihan suosiolla vien sen itse.

Tule syliin, anna käsi, laita kengät jalkaan, lähdetään ulos, mennään potalle, paina nappia (hissin tai oven avaus), ja sammuta valot - "käskyt" hän ymmärtäää ja lähes aina myös tottelee niitä. Ja ilman sanojakin Tuhina tietää tulla pois suihkusta kun levitän pyyhkeen. Silloin Tuhina tulee eteeni seisomaan ja kääntyy selin että saan käärittyä hänet pyyhkeeseen. Ja sama homma peiton tai päiväuni viltin kanssa, aina kun sen levittää niin Tuhina tulee paketoitavaksi.

Marraskuussa listasin joitakin sanoja ja sen hetken taitoja, nyt niiden lisäksi uusia on ainakin: Pöllö on huhuu, Ankka on kaa, Kaatuu on kaakuu, isi tai siis iskä on ittä ja sitä Tuhina huutelee nykyään eniten samalla ympäri kotia juosten, pappa on nykyään pappa eikä pää, äitikin kuullaan aina välillä.

Uusimmat sanat ovat pupu ja anna, kohteliaisuus kasvatus alkakoon. Koirat, kissat ja nallet ovat kaikki vuhvuh. Hän kulkee ympäriinsä käsi tai joku tavara korvalla huudellen "haloo" Keinu on kiikaa tai tiitaa. Jotenkin musta tuntuu että kiikaa ja huhuu olisi olleet jo paljon kauemmin, mutta ei ne sitten vissiin ole. Taitavat kuitenkin olla ne eniten kuullut. Ja PUM! silloin kun Tuhina tömistää tai heittää palloa tai jotain muuta niin silloin hän sanoo pum!

Kun Tuhinalta kysyy täytyykö käydä potalla tai onko jano hän saattaa pyörittää päätään ja sanoa eioo tai ieoo, tästä jälkimmäisestä en aina mene ihan takuuseen että onko se ei oo vai sittenkin joo.

Halutessaan jotain tai jonnekin Tuhina ojentaan kätensä ja sanoo daa. Jano ja tää alkaa muodostua myös, nimenomaan silloin kun hän odottaa käsi ojossa. Avaa ja vettä ovat sanoja joita meillä maistellaan jo. Ainakin kahden tätinsä nimeä hän myös tapailee ja välillä tuntuu sanovan ihan selvästikin ne. Näitä tapailtavia en kuitenkaan ihan vielä laske sanojen osaamiseksi.

Muutama sana on kuultu vain kerran. Meistä oli aivan ihmeellistä kun kerran päiväunien jälkeen kysyin haluaako Tuhina potalle ja hän vastasi aivan kirkkaasti potalle! Ja kyllä mun sydän suli kun vein Tuhinan omaan sänkyynsä nukkumaan ja olen ihan varma että hän sanoi äiti viereen. Näitä en myöskään ole vielä listannut osattaviin.

Tämä nyt ei liity osaamiseen mutta tavallaan on yksi etappi kuitenkin nimittäin.... Vihdoin hammas numero kahdeksankin suvaitsi puhjeta! Tuhinan seitsemäs hammas puhkesi loka-marraskuun vaihteessa, toinen oikea alaetuhammas. Siitä saakka olen odottanut kahdeksatta hammasta kuin kuuta nousevaa ja yrittänyt selittää vaikka ja mitä itkuja sillä hampaalla... hammasitku on huomattavasti helpompaa kestää öisin kuin raapiminen... mutta turhaan.

Ja no edelleen sitä vasemman puoleista toista alaetuhammasta odotellessa numero kahdeksan on nimittäin ensimmäinen poskihammas! Mikä täytyy muuten korjata vauvakirjaan ja neuvolakortin hammaskarttaan, kun luullin sitä ensin kulmahampaaksi. Tuli se sentään vasemmalle kuitenkin.

Tämän hampaan teossa hämmensi kyllä eniten se että ensimmäiset kuusi hammasta puhkesivat pareittan parin viikon tauolla. Siis että ensin tuli vasen ala etu ja sitten parin viikon päästä tuli viereinen. Ja sitten kun ylös tuli hampaita niin ensin tuli taas vasen ja parin viikon päästä oikea. Mutta poskihammas rikkoi kaavan.

Päiväunensa taapero nukkuu kotona sisällä ja isovanhempien luona ulkona. Yleensä yhden ja kolmen välissä nukahtaen ja unta riittää yleensä kahdesta kolmeen tuntia.

ps. aikaisempia kuulumisia löytyy tuolta oikeasta laidasta sanapilvestä vauva kasvaa -tunnisteella