Vauva täytti viimesunnuntainan kolme kuukautta, ja vaikka toukokuussa oltiinkin pari viikkoa ihan vaan kotona, on vauvan kolmanteen kuukauteen mahtunut aika paljon uusia asioita. Mitä arkeen tulee, niin vauva on edelleen aivan yhtä tyytyväinen ja hyvin nukkuva, mitä on ollut alusta asti.
Nyt huomaa, että vauvan kuulo on tainnut kehittyä, koska nykyään vauva saattaa säikähtää yhtäkkisiä kovempia ääniä, kuten jonkin kovan lelun tippumisääntä. Päivää ennen kuin vauva täytti 9viikkoa, hän otti ja heilahti vatsaltaan selälleen! Ja näitä kääntymisharjoituksia on jatkettu hyvin satunnaisesti. Kaksikuinen ei ihan vielä taida olla varma miten homma hoituu, mutta katsotaan, oppiiko kolmikuinen jo kääntymään ihan tietoisesti.
Tietoisesti vauva osaa ainakin sukeltaa suihkussa. Kun laskee yksi-kaksi-kolme-sukellus - näkee miten vauva oikein puristaa silmät ja suun kiinni sukelluksen ajaksi.
Vauva myös unohti miten tuttia syödään! Hän on löytänyt nyrkkinsä ja eriyisesti etusormet. Ja kun suussa on melkein koko ajan sormi, ei sinne oikein tuttia saa sopimaan tai sille sitten vaan yökkäillään. Onneksi kuitenkin kriittisissä tilanteissa, kuten kassajonossa ja automatkoilla, tutti on vielä sittenkin sopinut suuhun ja jopa auttanut unen saamisessa.
Sen lisäksi, että kädet alkaa olla suussa, alkaa myös käsissä olla juttuja joita viedä suuhun. Puklurätti on usein sellainen, mutta hyvin näytti kelpaavan myös vaunujen hyttysverkko ja vauvan oma yöpuku. Olen yrittänyt tarjota silikonituttinauhaa ja tuttia käteen, jos ne kelpaisivat välillä sormien sijaan. Parikin kertaa neiti on saanut jopa tutin suuhun, mutta enemmänkin mutusteltavaksi kuin imettäväksi.
Myös jalkapohjat ovat osuneet lattiaan selällään polvet koukussa pötkötellessä, mistä heti tuli ajatus, että "oletpas jo iso neiti". En tiedä onko se oikeasti mikään juttu, mitä neuvolassakaan kyseltäisiin. Ja vauvan ääntelyyn on tullut erilaisia kurnutuksia ja itkujakin olen alkanut jo tunnistaa. On hysteerinen itku, kun palvelu oli liian hidasta ja neiti joutui olemaan liian kauan yksinäisyydessä tai tissibaari oli liian hidas. Mutta aikaisen väsymysnyyhkytyksen ja aikaisen nälän ja uni-itkun olen nyt oppinut jollain tapaa tunnistamaan.
Ja tottakai seurallinen vauva vastaa iloisella hymyllä niin peilikuvalleen kuin meidän muiden lörpötyksille. Jos Nupulta kysytään mikä on pikkusiskosta paras juttu, Nuppu vastaa peiliin katsomisen. Ja se on kyllä varmasti totta. Toiseksi parhaaksi voisin veikata syömisen.
Touko-kesäkuun vaihteessa oli muutama kesäinen päivä ja on tuntunut ihan hassulta ulkoilla ilman maakupussia sekä haalaria vaunuissa. Pukeutumisen keveneminen ei tokikaan haittaa, koska se säästää aikaa myös hurjasti. 50cm koon vaatteet olen mielestäni jo poistanut vaatekaapista ja muutamia pieneksi käyneitä 56cm vaatteita olen yrittänyt pyykkikoppaan heittäessä painaa mieleeni.
Vauva ei myöskään nuku enää suoriltaan vaunuihin laittaessa. Nyt en muista, milloin se tapahtui, mutta muistan kun totesin eräs kerta poikia hakiessani, että kappas neitihän jaksoi olla hereillä koko matkan kotoa päiväkodille ja nukahti vasta kotiinpäin lähdettäessä. Ja kun näin vaunussa ollaan nykyään myös hereillä, niin olen pari kertaa kokeillut vaunukopan selkänojaa, mutta sen matalinkin kaltevuus tuntuu vähän turhan jyrkältä vielä pikkuneidille. Tai sitten vaunu kopassa on vain sen verran paljon sivuttain tilaa ilman makuupussia, että vauva on sen takia siellä mukkelismakkelis.
Juuri ennen vauvan 3kk ikää tehtiin ensimmäinen pidempi automatka Ässän kummitädin ylioppilasjuhliin. Siellä siis tottakai useampi ensikohtaaminen sukulaisten kanssa. Samaten tehtiin myös vauvan ensimmäinen junamatka ja siis ensimmäinen junamatka neljän lapsen kanssa ja ensimmäinen junamatka sitten korona-ajan alettua. Minua vähän hirvittää mitä meidän vaunut tekivät alakerrassa, kun niissä ei aivan jarrupelitä, niin kuin minun mielestäni pitäisi pelittää....
Junaan mennessä meidän junan vaunun pyörätuoli/vaunualue oli ihan täynnä ja konduktööri ohjasi minut jättämään vaunut oven eteen. Sidoin ne siihen kaiteeseen kiinni talutusrepun narulla, mutta heti seuraavassa kaupungissa tultiin tietenkin juuri sen puolen laiturille, niin että lasta vessaan viedessä huomasin konnarin seisovan ulkona meidän vaunujen kanssa. Ja omalla pysäkillämme vaunut olivat sitten siellä minne ne oikeasti kuuluisikin jättää ja toivon vaan ettei ne ole rymisseet kenenkään naamaan. Meillähän oli tietenkin paikat yläkerrassa leikkivaunussa.
Junaseikkailun lisäksi oli myös seikkailu Sellossa ja Sellon Prismassa ensimmäistä kertaa, ensimmäinen yö asuntolassa, ensimmäinen kerta korkeasaaressa, ensimmäinen automatka Jyväskylään ja ensimmäinen hotellissa yöpyminen ja ensimmäinen kylpylä ja uintireissu ja vauvan kolmenkuukauden syntymäpäivää vietettiinkin mummun ja vaarin luona ja tajusin, että tosiaan tämähän on nyt vauvan ensimmäinen kerta täälläkin!
Ja koska me, minä ja lapset, ollaan nyt edelleen täällä mummun ja vaarin luona, niin en voinut toteuttaa täyden kuukauden pupukuvauksia! Pupua sai siis sijaistaa mummun yksisarvinen, tosin se on oikeasti iso. Vauva ei ole kutistunut. Pitänee siis ehkä ottaa 3v kuva sitten myös yksisarvisen kanssa, niin on 3kk ja 3v saman kaverin kanssa. :D Samasta syystä meillä jää myös tänään 3kk neuvola välistä. Meidänhän piti palata kotiin perjantaina, mutta reissussa sairastamisen takia kotiutuminen nyt viivästyy määrittelemättömällä ajalla.
Ja niin, koska vauva oli hienosti ohittanut vauvauintipainon jo kaksikuisena, niin rohkenin ottaa parin päivän varaslähdöt uinnin kanssa, kun me nyt oltiin putkiremppaa paossa kaksi yötä Scandic Laajavuoren kylpylähotellissa. Vauva jaksoi hienosti sen puolisen tuntia altaassa, minkä jälkeen kävin suihkun puolella syöttämässä, vaihdoin uikkarit vaippaan ja käärin vauvan pyyhkeeseen ja kannoin turvakaukalossa nukkumaan allasosaston sivustalle.
Kävin hotelliaamiaisen jälkeen pikaisesti Prismassa etsimässä uikkaria. Vähän yllätyin, että pienin koko oli 62/68 ja siellä oli vain yhtä uikkaria kahdessa eri värissä. Vähän hirvitti uikkarin hinta, mutta toisaalta eiköhän se nyt ole käytössä kuitenkin koko vuoden, ennen kuin jää pieneksi.
Innolla siis odotamme lämpimiä kahluuallas kelejä!
Nyt ainakin alkaa olla lämmintä uintia ajatellen 😅🥵
VastaaPoistaNo niinpä! en tiedä paljonko meidän lähirannalla oli vedenlämpö tänään, mutta neiti ei ollut moksiskaan vaikka kainaloita myöten uitin :D
Poistaaika menee nopsaan :)
VastaaPoistaniinpä, pakko se on vaan todeta :)
PoistaNo niin, tuosta on sitten kova kasvu taaperoikään :)
VastaaPoistaei kai nyt vielä, vaikka sitähän se liikkeelle lähtö kuitenkin tarkoittaa! :'( :D
PoistaVoi kuinka suloinen :)
VastaaPoistaTästä on helppo olla samaa mieltä :D hän on <3
Poista