10 viikkoa laskettuun aikaan!

Raskausviikko 30+0 vaihtui tiistaina 28.12.21. Tässä kaikessa ruuhkavuosiarjessa koko raskaus on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle! Tai siis, kun kaikissa muissa odotuksissa on ollut rauhallisia hetkiä keskellä päivää ja peilin ohi kulkiessa on ehtinyt ottaa mahakuvia melkein joka päivä ja monta kertaa päivässäkin. Niin nyt saatan välillä unohtaa, että maha on edes olemassa ja jo aika iso. Siitäkin huolimatta, että vauva kyllä pitää huolen ettei häntä voi unohtaa. Mutta mahan näköjään voi.

Heti tämän plussan jälkeen aloin tietenkin odottelemaan vatsan kasvua ja kun raskaus selvisi viikolla 8 muistaakseni, niin olihan pientä ilta turvotusta jo havaittavissa hyvin nopeasti. Otin kuvia lähes joka perjantai töistä kotiin lähtiessäni aulan peilistä. Mutta arvatkaapa hajotinko sen puhelimen. Joten ei ole enää niitäkään alkuraskauden mahakuvia olemassa. 

Ja sitten taas nyt työpäivien jälkeen olen ollut sen verran väsynyt, etten ole kotona enää muistanu koko kuvaa, vaikka muistan kyllä että viikot vaihtuu tiistaisin ja täysien viikkojen suhteen olen ollut ajantasalla kokoajan. Paitsi jouluviikolla jouduin siirtämään vasta-ainerokotuksen piikkiaikaa ja silloin kerroin puhelimessa viikot kaksi viikkoa pienemmiksi. HUPS. Ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta näissä kuvissa on nyt se tasan 30+0, iltahämärässä kuvattuna tottakai.

Ja kyllä täytyy sanoa, että olo on muutenkin tosi hidas tällä hetkellä. En tiedä johtuuko se niinkään raskaudesta vai siitä miten paljon ollaan sairasteltu nyt tänä syksynä, vai siitä että minun ferritiiniarvo oli 12. Vai sitten ihan vaan siitä, että onhan tämä nyt ollut melkoista sopeutumista työarkeen, aikasempiin aamuihin ja siihen ettei päiväunia voikkaan nukkua aamupäivällä ja siihen, että töiden jälkeen ei oikeastaan ehdi kuin syödä, pyykätä ja syödä iltapalaa ja laittaa lapset nukkumaan. Mutta tästä arjestakin olen kirjoittanut erikseen,  julkaisen sitten kun kerkeän.

Laskettuun aikaan on 10 viikkoa mikä tuntuu kovin hassulta. Mutta toisaalta, alkavan viikon loman jälkeen työviikkoja on vain 3 ennen äitiysloman alkua. Olen kyllä kiitollinen työpaikastani ja tunnen tekeväni työtä jolla on tarkoitus, mutta vauhti on hidastunut sen verran paljon, että odotan kyllä äitiyslomaa. Ja kyllä, tarkoitan nyt ihan kävelyvauhtia, mutta myös tuntuu, että pää alkaa olla jo jossain sumussa. Kun aloitin työt koin olevani tosi skarppi, kun taas ennen joululomaa tuntui etten tajua enää mistään mitään. Onneksi en enää ole vitosten ja kutosten matikan tunneilla, vaikka ne olivat kyllä lemppareitani.

Vaikka raskauden dokumentointi onkin ollut omasta mielestäni vajavaisempaa mitä olisin tahtonut, niin raskaudesta nauttiminen on kyllä ollut ihan samaa kuin ennenkin. Ehkä sekin vähän vaikuttaa siihen, etten koe olevani ihan välkyimmilläni töissä. Vauvan liikkeet nimittäin tuntuvat muulloinkin kuin päiväunilla ja öisin, joten kyllä keskittymiseni saattaa herpaantua varsinkin silloin, kun opettaja kertoo ohjeita oppilaille. Vauva on aivan yhtä vilkas tapaus kuin sisaruksensa. 

Tässä vaiheessa meillä on nyt vauvalle pinnasänky meidän huoneessa. Saatiin se Nupun eskarikaverin perheeltä jo hyvissä ajoin. Todellisuudessa se on Ässää varten. Olemme nyt yrittäneet siirtää häntä pois meidän sängystä, jos ei poikien huoneeseen, niin edes toiseen sänkyyn. Joululahjakasi toki annettiin hänelle uusi isompi peitto ja ryhmä hau lakanat, jotka ovat nimenomaan siellä hänen omassa sängyssä poikien huoneessa. 

Sitteri on edelleen olemassa ja olen aktiivisen epäaktiivisesti etsinyt siihen uusia kankaita koko raskausajan. Toki päätin ettei niitä kuitenkaan saa tilata eikä ainakaan käyttöönottaa ennen kuin äitiysloma alkaa. Mutta en ole toistaiseksi löytänyt edes sellasia omaa silmää miellyttäviä kankaita! Upeita kuoseja ja taitavia pienyrittäjiä löytyy useampia, mutta en vaan ole vielä löytänyt sitä omaa lempparia. Saa muuten vinkata kaikki BabyBjörn sittereiden kankaiden ompelijat! 

Toinen ostoslistalla oleva asia on uudet kärjet ja letkut nosiboo nenäimuriin sekä rintapumppu. Puoliskoni nimittäin vaihtoi rintapumppuni kuulokkeisiin veljensä kanssa reilu vuosi sitten. Tai siis, minulta hän kysyi että saako myydä sen veljelleen, kun heillä oli silloin vauva. Ja kun meille nyt ei ollut vauvoja suunnitelmissa lähitulevaisuudessa - jos enää ikinä, niin....... No nyt etsitään uutta.

Sitteri, nosiboo, rintapumppu, siinäpä ne puuttuvat oikeastaan onkin. Chipolino Etrot lähtivät kesällä mummulavaunuiksi Jyväskylään. Ässä kasvoi niistä yli ja meidän Emmaljunga Scootterit jotka olivat olleet vaihdossa siskolla palasivat sieltä meille. Keväällä Chipolinot palaavat sitten meille takaisin vauvalle, ja setin turvakaukalossa oli vielä leimat kunnossa, joten tärkeimmät liikkumisvälineet siis löytyy. (autoahan ei lasketa, mutta kuten Valeäiti blogissakin kirjoitettiin, sitä täydellistä seitsenpaikkaista autoa ei ole edes markkinoilla!)

Vauvalle ei olla siis hankittu vielä yhtään mitään. Tyhjensin hänelle yhden kaapin, mutta sinne ja minunkin kaappiini tarvitsee vielä hankkia hyllyköt. Tehtiin pieni panostus itseemme elokuussa puoliskoni kanssa ja shoppailtiin yhdessä Zalandolta vaatteita. Tuolloin jo tilasin itselleni tulevaa ajatellen mamalegginsit, mekon, mamacollarit ja imetysliivit.

Sain Jekun kummitädiltä lahjaksi aivan ihanat imetysliivit jo Nuppua odottaessani, Jouduin hävittämään ne Ässän ollessa muutaman kuukauden ikäinen, koska meidän punaiset pyykit homehtuivat pyykkikoppaan. Melkein harkitsin pelastavani ne liivit, mutta aika surkeana kuitenkin luovuin niistä. Enkä mistään kivijalasta enää löytänyt niitä samoja. Nyt ne löytyi ja otin muuten heti elokuussa käyttöön :D Ihan parhaat liivit nukkuessa ja kotipäivinä. 

Ja ei ehkä niinkään vauvaa varten, mutta ylipäätään arkea ajatellen haaveilen edelleen robotti-imurista.

10 viikkoa ennen laskettua aikaa, ei siis huoleta mikään keskeneräisyys tai muutenkaan, Odotan rauhassa äitiysloman alkua ja luotan siihen että asiat kyllä järjestyvät kuten parasta on ja ne hankinnat mitä ollaan suunnitellut ehditään kyllä tehdä. Paitsi se auto. Sen kanssa kyllä ihmetellään edelleen. 

Ai niin! Ollaanhan me valittu (eli minä valitsin ja esittelin valintani puoliskolleni ja hän hyväksyi sen :D )muuten jo vauvalle Skiphopin talutus- ja kerhoreputkin! Tilasin syksyllä vihdoin Ässälle isomman repun, mutta vauvan repun tilaamisen jätin tekemättä ennen rakenneultraa, vaikka täytyy sanoa, että olin hyvin varma rakenneultrassa näkemästämme jo plussasta asti, 

Sellaista siis on meidän neljännen lapsen odotus: tavallista arkea, jokaista potkua silitellen, iltaisin mahan vieressä maaten.

ps. Huomenna, tiistaina vaihtuu 31+0 eli laskettuun aikaan on enää 9 viikkoa! 

Kauankohan vauva vielä viihtyy piilossaan kasvamassa? 

Ässä syntyi 2 päivää alle kahdeksan viikon päästä (38+4)

Nuppu taas syntyi päivää vaille 9 viikon päästä (39+5)

Jekku syntyi päivän alle 11 viikon päästä (41+5).

(Oikeasti laski nämä jo eilen ja 30+5 oli huomattavasti  helpompi laskea että Nuppu syntyi tasan 9viikon päästä ja Jekku tasan 11 viikon päästä, kuin nyt 30+6 🙊)

Kuka haluaa "lotota"? :D


Ihanaa alkanutta vuotta sinulle ja kiitos kun edelleen kuljet mukana blogimatkaani! :) 

10 kommenttia

  1. Ihanaa loppuraskaus aikaa!❤ Onko jo nimeä mietitty / päätetty?
    Tuleeko muutosta ajankohtaista vai mahdutteko nykyiseen kotiin?

    Mukavaa viikkoa!💜

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulla kyllä olis täydellinen nimiehdotus kolmatta nimeä myöten, mutta ei tuo mies meinaa ottaa tosissaan mun ehdotuksia :D Ja ei onneksi tarvi muuttaa! :)

      Poista
  2. Itse en enää edes muista, miltä se tuntui kun lapsi oli vielä vatsassa. Kuopus kun on 12v. Oikein ihanaa loppuraskautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) 12 vuotta on hyvä ikä, siinäkin ehtii tapahtua niin paljon, lapsi kasvaa ja kroppa muuttua, ettei mikään ihme jos ei enää muista :)

      Poista
  3. Meilläkään ei vieläkään oo sitä YLI seitsemän paikkaista autoa.. hmm. Kohta alkaa olla kiirus, jos meinaan perheenä ajella maaliskuussakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noooo ehkä vähän alkaa joo kiirettä tuntua :D Viimeks vaihdettiin auto isompaan kun vauva oli parikuinen, mutta tosiaan kolme lasta vielä mahtuikin istuimineen sinne takapenkille, toisinkuin neljä :D Meillä on nyt sentään valikoitunut se automerkki ja malli mitä etsitään, mie haluaisin ehkä kaasuauton, mutta sellasena sitä ei löydy :< tiiättekö te jo mitä etsitte tarkalleen? :)

      Poista
  4. Odotus on aina iloinen tapahtuma, jos siitä pystyy iloitsemaan kaiken vaivojen keskellä. Itselläni oli niin paljon töitä, etten huomannut vaivoja, mahaa ja koko odotusta 🤣. Maha tuli eteen vasta silloin, kun piti laittaa kengät kiinni. En ottanut koko raskauden aikana yhtään kuvaa, jossa maha olisi esillä. Ehkä olen friikki 🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpöhöpö jokainen saa ikuistaa tai olla ikuistamatta raskautta ihan mikä parhaalta tuntuu, stressiä ei pidä ottaa joka viikkoisista maha kuvista. Mun mielestä vatsan kasvua on ollut hauska seurata, mut koska kuvat on rikkinäisessä puhelimessa niin ei onnistu 😂 Mie huomasin ekat vaivat töissä kun alkoi kävellessä supistaa 😔 oliko se sitten työarki vai neljäs raskaus kun tuntuu että en mie tämmösiä vaivoja muistakaan 😅

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !