Unohdettu postaus: Hyvä äiti kaiken hoitaa

Luonnoksista löytyy paljon postauksia, jotka olen syystä tai toisesta unohtanut tai päättänyt unohtaa, mutten kuitenkaan ole niitä poistanut. Tämä ei suinkaan ole niistä  vanhin, mutta olkoon tämä aloitus uudelle postaussaurjalle! 


Kirjoitettu 26.11.2019

Hyvänä äitinä huolehdin kellon tarkasti ruoka-ajoista ja uniajoista.

Hyvänä äitinä ulkoilen ja leikin lasten kanssa ja kyselen heidän kuulumisiaan ja vastaan kysymyksiin. Siihenkin, joka kysytään viidettäkymmenettämiljoonatta kertaa, johon minulla ei oikeasti ole mitään vastausta.

Hyvänä vaimona huolehdin, että koti on siisti koko ajan. Sänky pedattu, keittiössä ei loju astioita odottamassa, kun tiskikoneessa on vielä puhtaat.

Hyvänä vaimona olen tietenkin heti tyhjentänyt puhtaat astiat paikoilleen kaappeihin. Ruokapöydän alla ei koskaan ole muruakaan, koska olenhan ne imuroinut tai vähintään lakaissut heti lasten poistuttua pyödästä.

Hyvänä vaimona ja äitinä huolehdin, että koko perheellä on puhtaita vaatteita päällensä puettavaksi ja pyykkihuolto rullaa kuin unelma tietenkin.

Koska olenhan hyvä äiti ja hyvä vaimo.

VÄÄRIN!


Hyvänä äitinä olen juossut kesken oman ruokailuni vessassa auttamassa jo ruokailunsa päättäneitä lapsia.

Hyvänä vaimona olen etsinyt puoliskolleni puhtaat työvaatteet jostain viikkaamattomien vaatteiden kasan syövereistä, edelleen sen oman ruokani odottaessa lautasella.

Ja siis hyvänä äitinä ja vaimona minä en ole sitä ruokaa tehnyt, vaan sen on tehnyt puoliskoni.

Ja kun ollaan huomattu, että tämä oli viimeinen puhdas työpaita, käyn tietenkin heti laittamassa pyykit pyörimään.

Kun saan pyykkikoneen päälle, lapset tahtovat lähteä ulos, autan heitä pukemaan. Pääsen takaisin syömään, joku koputtaa ja soittaa ovikelloa, vauva herää ääniin, nappaan vauvan syliin, avaan oven, lohdutan vauvaa, autan lasta vessassa, menen tyhjentämään tiskikonetta, jotta saan sinne likaiset astiani. Siivoan keittiötä, pyykkikone pysähtyy, lapset tulee sisälle, nyt on iltapala aika, äkkiä jotain pöytään ja samaan aikaan keittiön siivousta. Ai niin ne pyykit piti laittaa vielä kuivumaan ja oho täällä kuivurissa onkin vielä edelliset viikkaamatta.

Ei muuta kuin kasa kasvamaan, ja uutta pyykkiä pyörimään. Lapset tappelee ruokapöydässä ja iltapala on pitkin seiniä ja lattioita. No sitten niitä siivoamaan ja ai eteinenkin pitäisi imuroida ja nyt vielä unilaulu ja vauva haluaa seurustella ennen nukkumaan menoa ja oikeastaan olisin halunnut nukkua päiväunet.

Eilenhän minä nukuinkin vauvan kanssa, koska vauva ei nukkunut aamupäivällä hyvin, hän nukkui sitten iltapäivällä sylissäni ja minäkin torkahdin ja sillä aikaa lapset tietenkin kantoivat puolet lastenhuoneesta olohuoneeseen ja kukahan se tämänkin kaaoksen sitten siivoaa, kun minuakin väsyttää. Hyvänä äitinä pistin lapset jo nukkumaan kellon tarkasti, tietenkin.

Torkun sohvalla puolituntia muuten vaan, iltapalani on jäänyt syömättä, puoliskoni tulee kotiin, katsotaan yhdessä jakso tai pari samalla iltapalaa syöden ja sitten minä käyn vihdoin yöunille, herätäkseni aamulla seitsemältä väsyneenä.

Kuulostaako tutultua?


Tulipa hiki varsinkin tuosta pyykkirumbasta lukiessa.... Ja sitten se tärkein: Reilua vuotta myöhemmin onko mikään muuttunut? 

Noh ainakin lapset ovat kasvaneet, kaikki ovat päiväkodissa, en pese pyykkiä jatkuvalla syötöllä ja viikattavien vuori tyhjenee myös pari kertaa viikossa kokonaan! Enkä enää valvo aina puoleen yöhön, vaan meillä on melkein joka ilta treffit klo 21-23.

Yöt ovat kyllä edelleen enemmän ja vähemmän katkonaisia, taaperon nukkuessa edelleen meidän välissä ja nyt aika ajoin sängystämme löytyy aamulla kaikki kolme lasta. Joten joskus saatta olla peittovarkaita ja potkijoita keskellä yötä.....

Puoliskoni kokkaa edelleen useammin ja parempaa ruokaa - siis sellaista mitä lapset viitsii syödä. Ja ei hyvän äidin ei todellakaan tarvitse hoitaa kaikkea itse ja yksin.

Mitä sulle kuului reilu vuosi sitten?  

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !