Reissua ja raketteja

Oltiin suunniteltu jo pidempään että vuoden vaihteeksi lähdetään länteen mun isoäidin ja isoisän luokse, koska he eivät ole vielä nähneet Tuhinaa ollenkaan. Alunperin meinattiin ajaa suoraan länteen ja skipata mun vanhemmat kokonaan, kun tarkoitus oli nähdä heidät sitten isoäidin luona. Juteltiin aikataulusta äitini kanssa puhelimessa ja isi huikkasi takaa että koska me sinne mennään. Niinpä lauantaina ja sunnuntaina pyykkäsin ja aloitettiin matka maantaina meidän omalla pikkuautolla suuntana mun perhe.

No mutta eihän me päästy edes puoleen väliin kun meidän auto päätti sanoa sopimuksensa irti. Sitten ensin soitettiin mun isille että hei tänne jäätiin ja seuraavaksi ilmotettiin puoliskoni vanhemmille jotka samantien lähtivät meitä pelastamaan. Auto jäi kioskin pihaan ja kaikki tavarat pakattiin toiseen autoon. Pienen eipäs juupas lenkkikenkä keskustelun päätteeksi meillä oli nokka kohti pohjoista. Tuhina olisi luultavasti nukkunut ainakin lähestulkoon koko matkan, mutta nyt heräsi kun auto pysähtyi ja valvoi koko odotteluajan ja loppumatkan. Nälkä saatiin taltutettua ilman välipysäköintiä kiitos rintapumpun. Parin tunnin päästä oltiinkin perillä.


Tiistaille oli aluksi jos mitäkin suunnitelmaa, mutta eihän se ihan niin mennyt kuin suunniteltiin. Tarkoitus oli käydä luistelemassa heti aamupäivällä ja keskustassa etsimässä tabletteihin suojakoteloita vielä ennen kuin isosiskoni menisi töihin. Aamutoimet kuitenkin venyivät itsekullakin niin että isosiskoni lähti töihin. Räkäpäinen minä ja räkäpäinen pikkusiskoni laulettiin singstaria, johon muuten täytyy tehdä uudet ennätykset!. Otettiinhan me vielä päikkäritkin koko perheen voimin. Käytiin sitten illemmalla katsomassa koteloja niitä löytämättä,  mutta minä löysin punaisen sauvasekoittimen 5e halvemmalla kuin kotikaupungissa, joten eipä ollut turha reissu. Mulla on kaikki muutkin keittiövempeleet punaisia.

Illalla vielä me lähdettiin luistelemaankin, minä puoliskoni ja isosiskoni vaikka kello oli jo yli yhdeksän. Jään päällä oli aika paksu kerros painavaa lunta jota mailoilla yritimme aurata jonkun kokoiseksi luistelualueeksi. Mailatkin oli väärän mittaisia, paitsi puoliskollani, mutta mitäs tuo haittaa, oli todella piristävää ja oltiin me reilu tunti jäällä kuitenkin.


Keskiviikkona matkustettiin aamusta Raumalle. Siskot olivat menossa nuortenaikuisten uudenvuodenkonffaan. Pysähdyttiin Orituvan abclla vessaan ja juomista hakemaan  ja vaipan vaihtoon ja heseen Härkäpakarissa Huittisilla. Raumalle saapuminen ajoittui täydellisesti kun kurvasimme nuorisotalon pihaan kymmentä vaille yksi ja konffa alkoi yhdeltä. Jätettiin tytöt ja jatkoimme meidän perheen kesken isoäidin ja isoisän luokse.


Tuhina matkusti aluksi yöpuku päällä mutta vaipanvaihdossa huomasimme että yöppäri ei enää ollutkaan puhdas joten loppumatkan Tuhina oli vaipassillaan kaukalossa. En sitten saanut isoäidin ja isoisän ensi kohtaamisesta kuvaa kun vain kiiresti juoksin, niin kuin jäisellä pihalla voisi juosta, kaukalossa pipopäisen, vaippasillaan haalarissa matkustaneen vauvan sisälle. Isoäiti teki meille ruokaa ja isoisä syötti Tuhinalle isoäidin mustikkakiisseliä pullosta. Tuhina nukkui pitkät päikkärit, samoin minä ja puoliskoni vielä pidemmät. Heräsin itse vähän ennen kuin tätini perhe tuli ja Tuhinakin heräsi vaunuissaan. Tädin mies meni innoissaan hakemaan vauvan sisälle. Olisi taas pitänyt olla kamera matkassa kun tädin nuorin tytär piti hetken Tuhinaa sylissä.


Tädin poppoo meni heti pihalle ampumaan raketteja.  Minä herätin puoliskoni ja me katselimme keittiön ikkunasta pihalle samalla kun tein perunavellin. Taas me syötiin ja höpöteltiin ja katsottiin Illallinen yhdelle. Tätini laittoi Tuhinan valmiiksi unille ja sai hänet nukkumaankin sillä aikaa kun me päästiin uudenvuoden saunaan. Ja pitihän meidän vielä tinatkin valaa, puoliskoni onnistui jäähdyttämään ensimmäisen tinansa kauhaan kiinni, mutta saatiin me lopulta ihan kunnolliset valokset.


Torstaina otettiin niin rennosti kuin voi vain lomalla ottaa. Tuhinan nukkuessa vaunuissa, suunniteltiin vähän päivää ja otettiin itsekin päikkärit. Tuhinan herättyä ja ruoan jälkeen lähdimme moikkaamaan Käpysukkaa, joka on hyvä ystäväni ollut niin kauan kuin muistia riittää, muta emme ole nähneet muutamaan vuoteen. (sitten jos/KUN meillä on ne hääjuhlat niin Käpysukka on yksi kaasoista joita on 5) Oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia ihan naamatusten ja nähtiin toistemme miehetkin ensimmäistä kertaa. Parituntinen vierailumme päättyi Tuhinan väsymysitkuihin, raukka kun nukkui toisia päikkäreitään autossa, mutta heräsi aivan järkyttävään summeriääneen, olisin kyllä ihmetellut jos ei olisi herännyt...

Meidän äiti ja isi olivat saapuneet isoäidin ja isoisän luokse tällä välin ja taas syötiin. Tosin isi joutui palaamaan kotiin samana iltana töiden takia. Edellisenä iltana tätini houkutteli minua ja puoliskoani konffan Neon-Discoon "bilettää ilman vauvaa". Puoliskoni oli vuorostaan ollut räkäpää aamusta saakka, joten ei paljoa discot kiinnostaaneet. Kävin kuitenkin äidin ja Tuhinan kanssa moikkaamassa muutamia serkkujani ja setääni ketkä olivat tapahtumassa osallistumassa ja järjestäjinä. Pikkusiskoni jäi Tuhinan kanssa hetkeksi kun minä menin discon puolelle etsimään serkkujani. Saman tien kun mentiin ovista sisään, musiikki pauhasi ja värivaloja luukuunottamatta oli hämärää, mun syke nousi, ihan kuin pienenä kun on ollut pahan teossa.

Palasin Tuhinan luokse ja sain vaihdettua kuulumisia serkkujen ja ystävien kanssa ja erehtyi yksi kaveri luuleemaan serkkuani Tuhinan isäksi, serkun suureksi hämmästykseksi kaveri ei tosiaan tajunnut ettei kyseessä ole puoliskoni. Siinä yksi syy miksi en yleensä tykkää mennä minnekään ilman puoliskoani. Juttelun lomassa Tuhina keräsi huomiota useammaltakin tutulta, mie olin olemassa vasta "oi kun söpö" huokauksien jälkeen. Vaihdettiin valmiiksi yöpuku ja loput vellitkin syötiin toppapuvun sisällä kaukalossa. Tuhina nukahti matkalla isoäidin ja isoisän luo ja nukkui jo yöuniaan, heräämättä kun nostin kaukalosta sänkyyn.


Perjantaina meillä oli ainut suunniteltu ohjelma koko reissulle - uimahalli. Mun idea oli että meitä olis voinut olla mukana kaikki kynnelle kykenevät sedät ja täti ja serkut, loppuviimein ei kuitenkaan ollut kuin yksi serkku, isoäiti ja isoisä ja meidän poppoo: äiti tytöt minä puoliskoni ja Tuhina. Altaat olivat yllättävän kylmät, varsinkin porealtaat. Mutta tuhina jaksoi hienosti, toki käytiin välissä saunassa Tuhina alalauteella ja lattiatasossa kun me siskojeni kanssa vuoroteltiin ylälauteilla. Isoäiti, isoisä pikkusiskoni ja serkku karkasivat ennen meitä muita tekemään ruokaa. Me polskittiin vielä melkein tunti ja sukellutettiin Tuhinaa, ettei taidot unohdu. Pukuhuoneessa rasvasin ja puin Tuhinan kiireesti, kun muiden pukiessa minä syötin Tuhinaa joka yllättäen nukahti aika nopeasti. Päästiin valmiiseen ruokapöytään, lihakeittoa ja jälkiruoaksi isoisän pannukakkuja!

Pienen lepohetken ja pakkauksen päätteeksi otettiinkin suunnaksi keski-Suomi, takaisin mun perheen kotiin siis. Matka sujui muuten suurimmaksiosaksi nukkuessa tai Tuhinaa viihdyttäessä, muutamalla matkaeväs- ja vessapysähdyksellä. Saatiinpa myös operaatio vaipanvaihto huoltoasemalla jossa ei ollut, tai en ainakaan löytänyt, hoitopöytää/alustaa/tasoa/tilaa. Tietysti sellainen kaikki vaatteet vaihtoon vaipanvaihto. Myös kotimatkalla pysähdyttiin Orituvalla. Illalla nukutti hyvin.


Lauantaina isosiskoni lähti tuomaan meitä kotiin. Hän kyllä tuli samalla jäädäkseen pariksi päivää. Matka meni leppoisasti, puoliskoni nukkuessa takapenkillä, Tuhinan nukkuessa keskipenkeillä ja minä sain jutella siskoni kanssa etupenkeillä. Ensimmäinen pysähdys oli anoppilaan avainta hakemaan. Ei oltu aivan varmoja meidän auton kohtalosta silloin maanantaina kun pyörittiin vakuutusyhtiön jonoissa....joten fiksuna likkana annoin koko avain nipun anopilleni, sen pelkän auton avaimen sijaan.. Kun tavarat oli kannettu kotiin lähdettiin käymään kaupassa tyttöjen kesken. Ostettiin Tuhinalle uusi nokkamuki. Meillä kun on tuo tupperwaren muki, mikä on kyllä erittäin hyvä mutta miinuksena, siinä ei ole korkkia joten sitä ei ole kiva kuljettaa hoitolaukussa.

Kuulin mammakaverilta kehuja Nukin nokkamukeista (joita heillä taitaa olla kaksikin jos oikein olen huomannut) ja vauvalehdestä bongasin mainoksen Nukin pulloista joissa on kaikissa toisiinsa sopivat korkit ja meillä on jo yksi tuttipullo (vau :D) joten siitäkös innostuin.


Tultiin kotiin ja alettiin tehdä ruokaa, samalla tiskaten ja sisko pesi meidän jääkaapin. Ruoan jälkeen oli tarkoitus myös siivota, mutta ei oikein virtaa riittänyt ja kun siskoni kurkkasi meidän makkariin hän tuumasi että "oo ootte vaihtanu järjestystä, tiiätkö mitä mä tekisin vielä....." niin ja sitten meillä olikin jo kauppalista ja isiltä saadusta joululahjasta osa pudjetoituna ja kun kerran oli piirrustukset ja kaikki myös puoliskoni innostui.

Sunnuntaina oli tavallinen sunnuntai. No ei aivan, me siivottiin ja pohdittiin onnistuuko vai eikö onnistu meidän maakuhuoneen muodon muutos. Ja syötiin ja katsottiin leffaa.

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !