Heinäkuu 2023 - osa 3

Heinäkuun kolmas postaus pitää sisällään vain yhden päivän. Meidän kesän ainoan Road Trip päivän.

Lauantai-iltana synttärivieraiden lähdettyä ja iltauinnilta palattuamme alettiin valmistautua lähtöön siskoni kanssa. Pyykättiin, siivottiin ja imuroitiin auto ja pakattiin. Sunnuntaiaamuna, ei ihan niin aikaisin kuin suunniteltiin, mutta ei ihan hirveän paljon myöhässäkään, lähdettiin ajamaan kohti Tamperetta. Meidän matkalla oli kaksi pysähdystä ja kaikki tämän postauksen kuvat ovat vain noilta kahdelta pysähdykseltä. 

En enää edes muista oliko lapsilla puhelimia tai mun läppäri käytössä takapenkillä, mutta näin jälkikäteen muistelen, että matkat meni tosi vähillä kiukuilla. Ehkä senkin takia, että meidän pysähdykset olivat oikeasti useamman tunnin pysähdyksiä. Niiden lisäksi ei kovin montaa vessataukoa tarvittu. Tai sitten heinäkuusta on jo niin pitkä aika, että en muista.

Tavoite oli lähteä niin aikaisin, että oltaisiin ehditty ajoissa tai mieluummin hyvissä ajoin kymmeneksi kirkkoon. No ei myöhästytty ihan hirveästi, ehkä vartti, kun vielä käytiin vessassa vaihtamassa kirkkovaatteet koko porukalle. Ensimmäinen evästauko ja vessatauko oli siis kirkolla. 

Oli kiva viedä lapset kirkkoon Tampereella, missä lapsia on vähän enemmän. Ilmoitettiin muutamalle ystävälle, että ollaan paikkakunnalla, jos haluavat tulla moikkaamaan kirkkoon. Niin nähtiin Käpysukkaa pitkästä aikaa!

Siskollani on myös kavereita kaikkialla ja yksi hänen ystävistään kutsui meidät heille syömään. Niinpä suunniteltu parin tunnin Tamperepysähdys tuplaantui ajallisesti, mutta se ei haitannut yhtään. Matkapäivä oli auringossa kuuma, mutta tuulessa kylmä. Ruoan jälkeen käytiin vielä heidän rannassa uimassa ennen lähtöä. Rannalla tuuli oli tosi kovaa, mutta vesi oli raikkaudessaan ihan uintikelpoista. Lapsethan viihtyi vaikka kuinka, ja annettiin viihtyä, kun tiedettiin, että edessä olisi taas parin tunnin ajomatka seuraavaan suunniteltuun kohteeseen.

Seuraava kohde oli meidän serkun äidin maatila. Tulipa todettua, että meidän lapsista huomaa, etteivät he ole tottuneet olemaan eläinten lähellä. Ihmeteltiin kanoja ja kukkoa, hevosia ja ponia joilla oli varsoja. Lehmiä ja lampaita. Ja isot saivat myös ratsastaa ponilla. Ässäkin oli reippaana menossa ratsastamaan, mutta ponin vieressä alkoikin jännittää. 

Kokattiin vielä yhdessä ja syötiin ennen kuin matka jatkui. Kuulumisia vaihtaessa lapsilla alkoi jo reissupäivä painaa. Viihdykkeeksi löytyi lelukätköistä Brion junarata ja kauko-ohjattava veturi. Tämä oli niin iso hitti, ettei meinattu pois lähteäkään ja ainakin Rauman Prismassa oli niitä punaisina! Ehkä joulupukki voisi tuoda sellaisen. Tai sitten ei. Eihän meillä ole ennestään yhtään junarataakaan. 

Heinäkuu 2023 - osa 2

Näköjään tuo ensimmäinen heinäkuun postaus vastasi aika tarkalleen sitä ensimmäistä viikkoa joten täältä tulee nyt heinäkuun toinen viikko.

Likaisesta peilistä näkyy mun uudet mustat kollarit. Pointti onkin siinä, että puoliskoni osti itselleen uudet kollarit, mutta sittenpä kotona huomattiin, että ne olikin naisten huosut ja mie sain ne.

Tottakai me ulkoiltiin paljon.

Käytiin koko perheenä ravintolassa syömässä perus mäkkikaistan sijaan. 

Kirppu sai ensikosketuksen mustikkapuskiin, kun käytiin pienellä kävelyllä Nupun ensimmäisten yleisurheilutreenien aikana. 

Ystäväni Emiilia (Unelma 5 -blogi) kysyi olisiko meidän mahdollista treffata Iitissä ja järjestettiin siis rantatreffit sinne. Käytiin ensin kesäkahvilassa, missä Emiilia ja lapset meitä jo odottelivat ja ajettiin sitten Urajärven uudelle uimarannalle. Jätettiin auto ensin hassuun paikkaan, koska navigaattori ei ymmärtänyt ohjata meitä parkkipaikalle asti. Ystävällinen pyöräilijä kertoi mistä parkkipaikka löytyy.

Meidän rantaretki jäi vain pariin tuntiin, kun meidän piti palata kotiin, jotta puoliskoni pääsee töihin. Mutta lyhytkin hetki hyvässä seurassa tekee tosi hyvää! :)

Vietettiin koululaisten synttäreitä kotona suurella joukolla. Kakkuja tehtiin kaksi samanlaista ja Nupulle tehtiin oma maidoton ja munaton herkku. Tosin kakkuja ja kynttilän puhalluskuvia enempää ei tullut synttäreillä kuvailtua.

Vieraiden lähdettyä olisi pitänyt alkaa heti pyykkäämään ja pakkaamaan, mutta tilanne vaati iltauintia ja siellä oltiinkin sitten loppuilta lasten ja siskoni kanssa. 

Heinäkuu 2023 - osa 1

Mun keskittymiskyky ei nyt riitä siihen, että saisin kaikki heinäkuun kuvat yhteen postaukseen. Ja toisaalta, tästä tulisi myös aikamoinen kilometri postaus, joten päätin jakaa heinäkuun kahtia - Ensimmäiset kaksi viikkoa kun oltiin kotona ja toiset kaksi viikkoa oltiin Pölläkarissa. Mutta jaan ainakin tämän ensimmäisen kaksi viikkoa myös kahteen osaan, että pääsen tänne näppäinten ääreen.

Tuo heinäkuun alku "kun oltiin vaan kotona" sisälsi myös viikonloppuretken Helsinkiin. Isosiskoni meni edeltä, äiti tuli meille, jätti autonsa puoliskoni käyttöön ja lähdettiin meidän mammutilla reissuun, että kaikki mahtuu. Siskoni ystävät maailmalta olivat Helsingissä ja toivoivat tapaavansa myös meidän perhettä. Siskoni suuntasi heti aikaisin aamulla heitä satamaan vastaan ja minä, äiti ja lapset herättiin rauhakseen ja oltiin kymmenen aikaan liikkeellä. 

Päärautatieasemalta suunnattiin siskoni ja matkaseurueen luo Kansallismuseoon. Lapsetkin viihtyivät siellä yllättävän hienosti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin lasten kanssa isossa museossa ylipäätään. Toistaiseksi se on myös ainoa kerta, mutta tuskin viimeinen. 

Liikuttiin ratikalla ristiin rastiin ja evästauko pidettiin torin rannassa. Evästauon jälkeen matkaseurue palasi laivalleen ja meidän jengi jatkoi kohti jäänmurtajia. Torilta sai mansikoita 4€ litra. Kello oli jo yli kaksi, kun mansikka oli noin edullista. Ilmeisesti tori myyjät olivat hiljalleen lopettamassa päivän myyntiä ja piti päästä mansikoista eroon. Lapset vuorottelivat vanhan kamerani kanssa ja muistikortilta löytyi muutama hauska yksityiskohta.

Retki jäänmurtajille oli pettymys. Alue oli niin kaukaa aidattu, että tyydyttiin vain syömään puistonpenkeillä vähän lisää mansikoita ja palattiin keskustaan. Ratikassa meidän vieressä istui täti, joka alkoi kertoa kaikista kirkoista ja museoista joita ohimennessämme näimme vilaukselta. Kertoipa hän myös tarinan varkaudesta ja palautetusta saaliista. 

Ratikasta hypättyämme suunnattiin vessatauolle Oodiin. Vihdoin mie pääsin näkemään sen! Puoliskoni opiskeli monimuotona ja lähipäivät olivat Helsingissä, kun odotin Ässää. Muistan eräänkin kerran, kun olisin halunnut mennä Oodin Jekun kanssa, mutta mä en yksinkertaisesti osannut sinne. Pääsin jo näköetäisyydelle, mutta en navigaattorinkaan kanssa hahmottanut että minkä suojatien kautta pääsen yhtään lähemmäs kaikkien tietöiden keskeltä.

Nyt käytiin ihmettelemässä myös lasten osastolla satuhuonetta ja mun tekisi mieli tehdä päivä retki Ässän ja Kirpun kanssa Oodin vielä nyt syksyllä.

Oodin jälkeen suunnattiin junalla Selloon ostoksille vielä ennen majapaikkaan siirtymistä. Sellosta ostettiin Nupulle ja Jekulle uudet kengät. Käytiin ihan lastentarvike liikkeessä, koska niitä ei ole enää ainoatakaan kotikaupungissamme.

Tähän alle kokosin kollaasiin meidän turisti kuvat. Punainen pallotuoli on museosta. Muina turisteina päärautatieasemalla ja shoppailemassa Sellossa. Tortilla tarvikkeiden lisäksi ostin itselleni sandaalit. En ole osannut kaivata omia släpäreitä moneen vuoteen, mutta nyt kun olen koko kesäkuun kulkenut tennareilla tai paljainjaloin ja välillä vahingossa löytänyt itseni postilaatikolta mun kotitohveleissa, totesin, että tämä on varsin aiheellinen hankinta. 

Lauantaina kotiuduttiin kahdessa erässä. Siskoni lähti vaarin  kanssa Jyväskylään jo aikasemmin, kun me äidin kanssa hoidettiin majapaikan loppusiivous. Kotimatkalla kysyin äidiltä kuinka kova kiire hänellä on kotiin. Mun kalenterissa oli merkintä saunaillasta ja puoliskollani oli tietenkin iltavuoro. 

Äiti jäi vielä hetkeksi lasten kanssa jotta minä pääsin vauvakavereiden saunailtaan maailman söpöimpään leikkimökkisaunaan!  Siellä oli niin söpöjä yksityiskohtia, että en malttanut olla kuvaamatta. Mikä mahtava idea, että saunassa roikkuu myös patakinnas puiden lisäämistä varten!   

Herätyskello soi kotiinlähtöajan merkiksi, oli vähän pikainen saunominen, mutta silti aivan ihana.