Heinäkuun kolmas postaus pitää sisällään vain yhden päivän. Meidän kesän ainoan Road Trip päivän.
Lauantai-iltana synttärivieraiden lähdettyä ja iltauinnilta palattuamme alettiin valmistautua lähtöön siskoni kanssa. Pyykättiin, siivottiin ja imuroitiin auto ja pakattiin. Sunnuntaiaamuna, ei ihan niin aikaisin kuin suunniteltiin, mutta ei ihan hirveän paljon myöhässäkään, lähdettiin ajamaan kohti Tamperetta. Meidän matkalla oli kaksi pysähdystä ja kaikki tämän postauksen kuvat ovat vain noilta kahdelta pysähdykseltä.
En enää edes muista oliko lapsilla puhelimia tai mun läppäri käytössä takapenkillä, mutta näin jälkikäteen muistelen, että matkat meni tosi vähillä kiukuilla. Ehkä senkin takia, että meidän pysähdykset olivat oikeasti useamman tunnin pysähdyksiä. Niiden lisäksi ei kovin montaa vessataukoa tarvittu. Tai sitten heinäkuusta on jo niin pitkä aika, että en muista.
Tavoite oli lähteä niin aikaisin, että oltaisiin ehditty ajoissa tai mieluummin hyvissä ajoin kymmeneksi kirkkoon. No ei myöhästytty ihan hirveästi, ehkä vartti, kun vielä käytiin vessassa vaihtamassa kirkkovaatteet koko porukalle. Ensimmäinen evästauko ja vessatauko oli siis kirkolla.
Oli kiva viedä lapset kirkkoon Tampereella, missä lapsia on vähän enemmän. Ilmoitettiin muutamalle ystävälle, että ollaan paikkakunnalla, jos haluavat tulla moikkaamaan kirkkoon. Niin nähtiin Käpysukkaa pitkästä aikaa!
Siskollani on myös kavereita kaikkialla ja yksi hänen ystävistään kutsui meidät heille syömään. Niinpä suunniteltu parin tunnin Tamperepysähdys tuplaantui ajallisesti, mutta se ei haitannut yhtään. Matkapäivä oli auringossa kuuma, mutta tuulessa kylmä. Ruoan jälkeen käytiin vielä heidän rannassa uimassa ennen lähtöä. Rannalla tuuli oli tosi kovaa, mutta vesi oli raikkaudessaan ihan uintikelpoista. Lapsethan viihtyi vaikka kuinka, ja annettiin viihtyä, kun tiedettiin, että edessä olisi taas parin tunnin ajomatka seuraavaan suunniteltuun kohteeseen.
Seuraava kohde oli meidän serkun äidin maatila. Tulipa todettua, että meidän lapsista huomaa, etteivät he ole tottuneet olemaan eläinten lähellä. Ihmeteltiin kanoja ja kukkoa, hevosia ja ponia joilla oli varsoja. Lehmiä ja lampaita. Ja isot saivat myös ratsastaa ponilla. Ässäkin oli reippaana menossa ratsastamaan, mutta ponin vieressä alkoikin jännittää.
Kokattiin vielä yhdessä ja syötiin ennen kuin matka jatkui. Kuulumisia vaihtaessa lapsilla alkoi jo reissupäivä painaa. Viihdykkeeksi löytyi lelukätköistä Brion junarata ja kauko-ohjattava veturi. Tämä oli niin iso hitti, ettei meinattu pois lähteäkään ja ainakin Rauman Prismassa oli niitä punaisina! Ehkä joulupukki voisi tuoda sellaisen. Tai sitten ei. Eihän meillä ole ennestään yhtään junarataakaan.
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !