Avokadovauva

Ah niin ihana alkuraskaus, pahoinvoinnin selätys, keskenmenoriskin hidas hälveneminen, piinalliset ensimmäiset kaksitoistaraskausviikkoa kuluvat ja vihdoin on ensimmäinen ultra! Kutsua ultraan odottelin tietenkin jännityksellä. Tuhinan np ultra aikanaan oli uudenvuoden aattona, aamulla aikaisin, mahtava lopetus vuodelle 2013. Nyt jännitin saataisiinko ultrakutsu vielä viime vuodelle, onhan laskettu aikakin kaksi päivää Tuhinan la:ta aiemmin. Neuvolasta kuitenkin kerrottiin systeemin taas muuttuneen, kun ennen np ultra oli viikkoon 12 mennessä niin nyt se on viikon 12 aikoihin. 

Uutta vuotta, ultraa ja unta odotellessa jouluaaton puolella, aloin listaamaan muistiin miten tämä ensimmäinen kolmannes on sujunut. Tajusin tuolloin että sehän on kohta loppu. Tai siis, tästä piinallisesta keskenmenoriskin ajastahan meni puolet ohi että heilahti, ennen kuin edes tein testin viikolla kuusi, tarkalleen ottaen rv 5+5.

Huomiot olen kirjannut rv 10+6
- kommentit taas ovat rv 13+4
+ kommentit rv 15+3

En voi väittää säästyneeni pahoinvoinnilta, mutta oksentaa ei ole tarvinnut kuin kahdesti. Vatsa mulla taas tuntuu olevan sekaisin melkein koko ajan.

- Tai siis, niinhän mie luulin  silloin jouluaattona. Nyt on kyllä ollut vähän enemmän huono olo kuin alku antoi ymmärtää, siitäkin huolimatta huomattavasti helpommalla olen päässyt kuin Tuhinaa odottaessa.

- Pidempi aikainen läppärin tai puhelimen käsittely on selvästi yksi pahoinvoinnin aiheuttaja ja tätä peilaan taas Tuhinan odotukseen, ei ihme että mulla oli silloin töissä paha olo pitihän mun tuijottaa kahta näyttöä työkseni.

+ Salmiakki! Se oli hyvä apu pahoinvointiin Tuhinaa odottaessani, mutta nyt huomaan että siitäkin tulee yllättävän nopeasti pahaolo,

Nälkä on koko ajan. Vedestäkin tulee paha olo, eikä lihatkaan maistu niin hyvin, mutta avokadosalaatti nam! Avokado on ehdottomasti tämän hetken paras lääke pahoinvointiin! Nälkä on myös syypää pahoinvointiin, koko ajan tekisi mieli syödä jotakin.

- Nälkä mulla on edelleen koko ajan, enkä usko sen tästä mihinkään katoavan raskauden edetessä. Vesi ei enää provosoi pahaa oloa vaikka joisinkin tyhjään mahaan. Toivotan edelleen jokaisen raskauskilon tervetulleeksi, niin kuin toivotin Tuhinastakin. Silti tällä hetkellä salaatti vaan maistuu super hyvältä, varsinkin kun saatin joululahjaksi meidän mummon tekemää salaatinkastiketta, en voi vastustaa sitä!

- Tuhina on makaronivauva, koska silloin söin joka päivä makaronia; tai nuudeleita tai spaghettia ja naapurin pitseriastakin tilattiin mulle aina pasta blognese. Sen takia tämä on nyt sitten avokado vauva koska syön joka päivä avokadoa.

Muutamat hajut ottaa koville, nuuska, roskat, tiskit, puoliskoni kuivashampoo ja suihkutettava dödö. Hyi.

- tämä alkaa nyt helpottaa. Suihkutettavatkin jutut  ottaa vaan henkeen.

Maha turpoaa aina iltaisin ja aamulla se on taas olematon. Mun puolesta se voisi olla jo vähän pallomaisempi, mutta kaikki aikanaan.

- Maha alkaa olla turvonneena kova, edelleen odotan että sen huomaa kunnolla ja että pallon syy on sanomattakin selvä kaikille. Hitaasti ja varmasti pallo alkaa olla turvonnut jo aamusta.

+ En millään malttaisi odottaa että maha kasvaisi ja näkyisi jo selvästi! Et varmaan arvannut kuvista....

Ja väsymys, se nyt ei varmaan ole mikään yllätys.

- Nyt kun meillä on nukuttu vähän paremmin tai jopa hyvin niin en välttämättä nuku päikkäreitäkään, vaikka kyllä kannattaisi.

+ Nyt kun meillä ei enää nukutakaan öisin niin meillä nukkuu päivisin kaikki, aina.

Mutta hengästyminen, nyt jo! Iltasadun lukeminen Tuhinalle jossain muussa kuin täysin selkäsuorassa ryhdissä istuen on todella työlästä!

- Kävellessä hengästyttää myös tosi nopeasti.

+ Ehkä tähän vaikuttaa sittenkin myös tämä mun ikuinen räkätauti...

Samanlaisia poskiontelontulehdus oireitakin mulla on, mutten ole jaksanut edes ajatella lääkäriin menoa, en halua syödä yhtäkään antibioottikuuria raskausaikana. Enää ikinä.

- Tuhinaa odottaessa juuri näihin aikoihin söin kaksi antibioottikuuria poskionteloihin, eikä ne edes auttaneet. Mun on siis ilmeisesti määrä olla puolikipeä/kipeä niin kauan kuin lunta on maassa.

+ Vähän harmittaa että pitää öisin herätä omaan kuorsaukseen ja "suussani on sahara" tunteeseen, silloin kun Tuhina nukkuisi.

Nyt np-ultra oli rv 12+4, kaikki näytti siltä miltä pitikin näyttää. Kooltaan vauveli oli vähän pienempi ja koko vastasi tuolloin rv 12+0. Viiden päivän heitosta laskettua-aikaa olisi siirretty, nyt ei tarvinnut. Ihan yhtä ihmeellistä oli taas nähdä vauveli siellä ruudulla. Vauveli suuttui kun hoitaja käski mun yskäistä että saataisiin vauvaan vähän liikettä. Tai ainakin tosi vinhasti alkoi kaikki raajat viuhumaan ja vauva kääntyi ympäri sen yskäisyn jälkeen.

Viikko ultran jälkeen oli mun toinen neuvolakäynti. Ensin mun piti mennä yksin, sitten muistin että puoliskoni piti tulla sinne myös, mutta lopulta päädyin Tuhinan kanssa kaksin. Edeltävä yö oli taas sen verran kurja että puoliskoni jäi nukkumaan.

Ensin ei meinattu saada sykettä kuulumaan, mutta sitten terkkari kysyi että rasvaanko vatsaa paljon. Toisella yrityksellä, kun vatsa oli pyyhkäisty vähemmän rasvaiseksi, sykkeet löytyi heti. Rasvaaminen taitaa olla syy siihenkin ettei kotona oltu saatu doplerilla kertaakaan ääniä kuulumaan. Rasva jotenkin häiritsi ainakin neuvolan dopleria. Ehkä se häiritsee myös kotidopleria. Seuraavan kerran neuvola on helmikuussa ja rakenne ultrankin kutsu tuli, se on sitten maaliskuussa. Tähän mennessä aika tuntuu menneen hurjan nopeasti.

Pieni unelma

Nyt vielä yksi ja varmaankin viimeinen tällainen isompi blogia koskeva uusi tuuli. Huomaatte ehkä, että blogin yläreunassa lukee Kaksplus ja sivupalkissa on myös banneri viimeksi päivittyneisiin blogeihin ja suosituimpiin juttuihin.(paitsi jos käytät mobiilia)

Sain vuoden vaihteen jälkeen huomata, että hakemus jonka lähettämisen olin jo sulkenut pois mielestäni, oli sittenkin hyväksytty ja nyt Sängyn alla -blogi kuuluu Kaksplussan Blogiverkostoon. Tästä ehdin haaveilla melkein vuoden. Kaksplussan kautta tänne on jo löytänyt paljon uusia tuttavuuksia, joten lyhyt esittely lienee paikallaan.

Olen  Petra, 24 vuotta vanha ja ööö, miten itsensä esittely voi olla yhtä hankalaa joka kerta. Perheeseeni kuuluu aviomies, se toinen Puoliskoni sekä yksi pieni touhottava tättähäärä taapero, eli puolitoistavuotias neiti Tuhina ja toinen vauveli on kovasti matkalla perheeseemme. Blogi on vähän vanhempi kuin Tuhina.

Silloin kauan sitten kun blogi sai nimen, asuin kirjaimellisesti (parvi)sänkyni alla. Nykyään meillä on ihan tavallinen jenkkisänky jonka alla ei ole elämää, pölypalleroita ja joitakin parittomia sukkia lukuunottamatta. Siitäkin huolimatta blogin nimi sopii perheeseemme kuin nenä päähän. Jos meillä on jotain hukassa - pipo, vesilasi, huulirasva.... - niin todennäiköisesti se löytyy sängyn alta.

Sängyn alla kertoo meidän arjesta, iloista ja suruista. Ja tietysti tänne on talletettu ne kaikista tärkeimmät hetket eli meidän rakkaustarina ja Tuhinan syntymä, pari näin mainitakseni. Tällä hetkellä pinnalla on Tuhinan allergiat ja ihottumat jotka vievät meidän perheeltä yöunet ja masujuttuja tietenkin luonnoksissa jo odottamassa.

Uuteen blogiin törmätessäni tykkään lukea sen alusta aloittaen nykyhetkeen. En tiedä onko siellä muita jotka tekevät samaa, joten helpotan hieman ja listaan tähän linkkejä meidän perheen tärkeimmistä hetkistä.

Blogin alkuhistoriikki - minun ja blogin tausta

Meidän rakkaustarina - ensitapaaminen - kosinta - vihkiäiset

Tuhinan syntymä

Ja jos kiinnostuit vielä ennemmän, niin tuolta sivupalkista löytyy Sängyn alla piilossa - listaus aiheista joista olen kirjoittanut. Esimerkiksi:

allergia,  

uni, 

raskaana missä on toistaiseksi enemmän asiaa Tuhinan odotuksesta kuin nykyisestä, 

a&p on parisuhde juttua, 

56m2 on edellisen kotimme esittely, nykyisestä se on tulossa.

Pidemmittä puheitta kiitos kaksplus tästä hienosta mahdollisuudesta!
Ja! lukijat, tervetuloa Sängyn alle

Kokonainen yö - ei sittenkään

Aloin kirjoittaa otsikolla Kokonainen yö elokuussa, silloin lopetettiin yöimetys. (linkkien takana jutut 1,2,3 ja kulisseissa) Syyskuussa lopetin kokonaan imetyksen, mikä luonnollisesti vaikutti kaikkeen. Itseasiassa nyt kun luin nuo kaikki aikaisemmat kirjoitukset aiheesta ihmettelen että onko meillä todella ollut joskus, eikä edes niin kauan sitten, noin selkeä ja säännöllinen unirytmi ja että onko meillä ihan oikeasti myös nukuttu!

Olin aloittanut tämän tekstin kirjoittamalla täsmällisen selostuksen 14.9. yön heräämisistä ja 15.9.olin kirjoittanut moneltako Tuhina nukahti. Siihen jäi meidän kokonaan nukutut yöt siltä erää. Sen jälkeen meillä onkin ollut todella väsynyttä ja vaikeaa öisin. Kirjoitin epätoivostani marraskuussa ja tuosta tekstistä paistava väsymys voidaan nostaa potenssiin sata. Monen monta kertaa olen toivonut että en olisikaan vielä lopettanut imetystä. Tuhinan painokontrollissa mainitsin asiasta neuvolan tädille niin että hän vielä varmisteli ettenhän nyt kuitenkaan aio aloittaa uudestaa.

Tietysti nyt ymmärrän  että omaan väsymykseen, saamattomuuteen ja alakuloisuuteen on vaikuttanut alkuraskaus, kuvittelinhan olevani masentunut myös Tuhinaa odottaessani, ennen kuin selvisi että olinkin raskaana. Mutta olen ollut myös todella, todella, lamaantunut edes yrittääkseni vääntää kättä terveyskeskuksen ajanvarauksen kanssa jotta päästäisi taas näytille ja saataisi yölliseen kutinaan jokin helpotus.

Toki tuota ajanvarausta varmaankin myös helpottaisi jos olisi luonnostaan hereillä edes ennen yhdeksää jolloin voisi olla edes vähän toivoa ehtiä soittamaan tasan kello kahdeksan kun niitä aikoja vielä on jäljellä. Meidän luonnollinen unirytmi on viime syksyn mittaan kääntynyt erittäin aamu-uniseksi kun parhaimmillaan tai pahimmillaan ollaan herätty vasta puolenpäivän aikaan. Ei ainakaan ennen kello kymmentä.

Yritin kokoajan kotikonstein helpottaa Tuhinan oloa. Tehtiin soodakylpyjä, suolakylpyjä, rasvasin saunassa, soodarasvattiin, rasvasin kylpyhuoneen trooppisessa ilmassa saunan ja kylvyn jälkeen. Suurimman osan ajasta iho näytti paranevan ja voivan hyvin, mutta sitten yks kaks taas ihan punainen ja ärtynyt vaikka ollaan oltu kokoajan tarkkoja allergioiden kanssa. Ja yöt olivat aina vaan aivan kamalia.

Tavallisesti heräsin kaksikertaa yöllä rasvaamaan Tuhinan päästä varpaisiin, vaikka hänet on rasvattu joka ilta pesun jälkeen huolella. Yleensä hän heräsi raapimaan kaksi kertaa yössä, kahden aikaan ja neljän jälkeen - täsmälleen samat kuin yölliset imetysajat, joten lasken taas 1+1 = miksi lopetin imetyksen.

Ennen joulua oli myös pidempi aika kun Tuhina käveli noihin aikoihin itkien keittiöön pyytämään vettä tai kaurajuomaa. Ja nämä olivat niitä hyvin nukuttuja öitä. Sitten jos yöt olivat tavallista hankalampia herättiin me rasvaamaan vähintään tuo kaksi kertaa ja sen lisäksi vaellettiin keittiöön vielä juomaan monta kertaa.

Kaikista pahin yö oli kuitenkin vuoden vaihteen yö. "Vieraspaikka" teki tehtävänsä ja minuakin ahdisti että nyt Tuhina herättää kaikki. Huuto ja raapiminen olivat jotakin ihan hirveää. Tuhina itki ja raapi ja huusi ja raapi, niin että kaikki yläkerrassa nukkuvat valvoivat tai nukkuivat vähintäänkin todella huonosti (paitsi puoliskoni jolla on ihan käsittämättömät unenlahjat kun hän vain vaipuu uneen).

Aamulla mummi ja pappa miettivät ratkaisua meidän öihin. Päätettiin että nyt loppui kaikki veden kanssa lotraaminen. Vaikka Tuhina nauttiikin uimisesta, saunasta ja kylpemisestä ihan äärettömän paljon niin nyt loppui kaikki - iltasuihkua myöten. Peppupesu hanan alla kuuluu tietysti aamu- ja iltapesuun ja  vaipan vaihtoon, mutta siinä se.

Ja vaikka ohjeessa sanotaan että Sibicorttia pitää käyttää aamuin illoin viikon välein kuuria ja taukoa vaihdellen, niin nyt meillä hölvätään sibicorttia ihottumiin niin kauan kuin on tarve. Huomattiin jo aiemmin että Sibicort kuurina on yhtä tyhjän kanssa ja aina tauon jälkeen lähtötilanne oli kuin ei olisi koskaan sitä käytettykään.

Pappa kävi apteekista hakemassa Tuhinalle Sibicorttia ja toi myös Locobase Repair voidetta. Siitä oli apteekkihenkilöllä hyvä kokemus kerrottavana. Locobasea meillä oli viime keväänä yksi tuubi käytössä jonka sain enoni vaimolta. Mummi ohjeisti Locobasea käytettäväksi useasti päivässä.

Ensimmäinen 100g tuubi hölvättiin viikossa ja toinen tuubi meni samaa tahtia. Aamupesun jälkeen, ennen päiväunia, päiväunien jälkeen, jokaisen potatuksen jälkeen, ja iltapesun jälkeen. Laskin tänään että rasvattu on vähintään neljä kertaa päivässä. Yleensä useammin kun kotona rasvataan heti jos Tuhina alkaa yhtään raapimaan.

Ja tiedättekö mitä!

Alku kuusta oltiin Jyväskylässä kolme yötä joista Tuhina nukkui raapimatta kolme! Yhden yön kokonaan putkeen ähisemättä tai muutenkaan herämäättä ja pari sitten pienillä sählingeillä, mutta RAAPIMATTA! Se on jo oikeasti ihme meidän perheessä. Ihme josta kiitos kuuluu appivanhemmille jotka ottivat asian hoitaakseen kun me oltiin ihan hattara-aivoja ja luovutettu.

Jyväskylässä ja reissun jälkeen mummolassa nukuttiin näin:

Rasvaus aloitettiin perjantaina. Ja heti samana yönä  Tuhina nukkui hyvin. Kerran heräsin ja huomasin että Tuhina oli jalat meidän patjoilla ja yläkroppa vielä omalla sängyllään ja myöhemmin havahduin että hän nukkui sykkyrässä vieressäni.

Jo toisena yönä hän nukkui omassa sängyssään koko yön, 2330-0915. Ei pihahdustakaan koko yönä johon olisin havahtunut.

Kolmantena yönä oli sitten vähän sählinkiä, mutta kaikelle oli syy; ensimmäinen herätys oli varmaankin pahauni, koska Tuhina ei rauhoittunut itkustaan kun otin viereen eikä vielä syliinkään vaan vasta kun nostin hänet seisomaan hän avasi silmänsä ja sitten rauhoittui ja nukahti syliin. Seuraavan kerran hän itkeskeli aamulla kun oli onnistunut sotkemaan itsensä pakettiin ja kolmannella kerralla heräsin huomatakseni että tyyppi nukkui pää sängyn alla. Nukuttiin puoliskoni kanssa lattialla patjoilla ja patjan reunasta ehkä 15cm meni sängyn alle. Autoin itkevän neidin takaisin tyynylle ja hän jatkoi uniaan heräämättä.

Mummon luona Tuhina oli itkenyt yöllä kahdesti, kun mummo oli joutunut väistämään pois vierestä. Tuhina nukkuu poikittain ja pienet jalat omassa naamassa tai kyljessä on kieltämättä vähän epämukavat.. Unta oli kuitenkin jatkunut aamulla kymmeneen. Ja seuraavana yönä kotona Tuhina nukahti junnujen mm lätkäottelun viimeisen erätauon aikana syliini ja pelin jälkeen jatkoi uniaan aamu kahdeksaan saakka, omassa sängyssään koko yön!

Ataraxia annetaan iltaisin yksi 2,5ml annos. Nyt iho ja yöt näyttivät kuitenkin todella lupaavilta ja toivoin että tämä olisi meidän viimeinen atarax pullo. Sunnuntaina tehtiin testi eikä  annettu ataraxia ollenkaan, mutta vielä ei näköjään voida sitä unohtaa.

Jos anoppi ei olisi tätä ratkaissut niin olisin ottanut hänet mukaan tuonne tulevaan neuvolaan jututtamaan noita lääkäreitä kun tuntuu etteivät he ota minua tosissaan. Terveyskeskuslääkärit vielä sen verran että ollaan ne lähetteet lastenpolille saatu, mutta sitten ne lastenlääkärit ja neuvolan lääkäri ovat olleet jotenkin pettymys.

Tämä teksti on odottanut nyt kuviaan viikon verran. Silloin tämän otsikko oli Kokonainen yö - CHECK ja tämä loppui näin:

Mutta hei MEILLÄ NUKUTAAN HYVIN! vihdoin! On nukuttu jo reilu viikko! Locobase pääsi lähesloppumaan torstaina ja sen takia meillä on nyt takana kaksi vähän huonompaa yötä, mutta ei läheskään niin huonoa kuin meidän normaalit yöt ovat olleet. Nukkuminen on parasta!

Nyt se loppuu näin:

Tiedättehän sen että aina kun pääsee sanomasta että meillä nukutaan hyvin tai syödään hyvin niin sitten äidit koputtavat puuta, etteivät nyt vaan manaa tätä hyvää jaksoa päättyväksi. Niin, no siksi tämä hehkutuspostaus on jäänyt odottamaan niitä kuvia, koska meillä ei enää nukuta. Nyt taas rasvataan ja ravataan keittiössä öisin.

Kirjoitin jo lapun keskiviikkoista Tuhinan 1v6kk neuvolalääkäriä varten. Tuossa A4 paperissa on lista asioita jotka haluan lääkärin laittavan eteenpäin, perusteluineen, ja lista ruoka-aineista ja muista joista epäillään Tuhinan saaneen myös allergisiaoireita. Että jotta nyt on odotukset aika korkealla että vihdoin saataisin oikeasti apua, myös lääkäriltä. Eihän se nyt voi olla normaalia että lapsi ei nuku öisin ilman ataraxia ja panadolia ja niidenkin kanssa huonosti.

Enkä edes ehtinyt kunnolla hehkuttamalla manaamaan meidän hyviä öitä! Ei enää montaa tuntia lääkäriin, onneksi!.