Nyt alkaa treenipäiväkirja!

Sanoin jo lasten kesäloman alkaessa Puoliskolleni, että nyt kun musta tulee työtön ja mulla on vaan aikaa, niin nyt alkaa mun uusi self-care era. Ja vielä enemmän nimenomaan liikkumisen kannalta. En kiistä etteikö ystäväni Minnan juoksusisältö ole vaikuttanut myös omaan intoon päästä tekemään jotain.

Viimeisen vuoden oma liikkuminen on koostunut pääasiassa Unelmalaatikon jumpista. Syksyllä vuokrasin Studio Yoganandan Kouvolasta, marraskuussa mulla oli myös jumppajakso eteläisellä puolella Kouvolaa - eli jumppasin kaksi kertaa viikossa. Tammikuussa mulla alkoi maanantain Kellarijumppa meillä kotona. Unelmalaatikon jumpilla liikuttiin kevyesti aerobistakuntoa ja lihaskuntoa aktivoiden ja kehittäen ihanien äiti ja vauvajumppaajien kanssa. Välillä oli omatkin ojentajat jumissa jumpan jälkeen ja jalat kyykyistä hapoilla. 

Alkuvuonna päätin myös aloittaa säännöllisesti spagaatijumppaa. Löysin 2020 sovelluksen, jonka kanssa treenataan spagua ja olen sitäkin harrastanut säännöllisen epäsäännöllisesti. Helmikuussa aloitin sen ihan tosissaan, mukamas.

Mulla myös edelleen kutittelee ajatus Fc Pakaroiden reeneihin menosta (paikallinen naisten höntsä jalkapallojoukkue), nyt olen jo löytänyt useamminkin pelaajan joukkueesta kaveripiiriini ja lisäksi mulla on pari kaveria jotka voisi tulla mun kanssa uusina mukaan. Multa puuttuu enää nappikset. Uudet sisäpelikengät löydettiin mulle kirpparilta, ne on jo koeajettu heinäkuussa puoliskoni säbäporukan peleissä. Eli futsalkautta varten kengät on. Toki tätä vähän hankaloittaa se, että Pakaroiden treenit on samaan aikaan Jekun treenien kanssa ja Puoliskoni valmentaa ne Jekun treenit. Eli tarttisin kyydin ja lasten vahdin. 

Mulla on ollut ajatuksissa halua liikkua oikeasti, mutta se ihan todellinen kipinä harjoitteluun tuli keväällä, kun tajusin olevani sittenkin aika nopea!

Käytiin harjoittelemassa koululaisten kanssa just ennen kesälomaa olleisiin maastojuoksukisoihin pari kertaa ja juoksin kentällä elämäni ensimmäisen kuupperin. Sillon kun ite olin yläasteella tytöt juoksi 1500m ja pojat kuupperin. Sitä ei varmaan kirjoiteta noin, mutta koska en jaksa googlettaa sen oikeaa kirjoitusasua, kirjoitan sen nyt silleen kun se sanotaan suomeksi. Jokatapauksessa kuupperissa siis juostaan niin pitkälle kun vaan suinkin pystyy ja ehtii 12 minuutissa.

Elämäni ensimmäinen kuupperi oli 5 1/4 kierrosta kenttää ympäri eli 2100m. En muista millä luokalla juoksin 1500m 7,04 minuuttiin, mutta aika on jäänyt mieleen. Ehkä sen takia, että takanani juossut mua silloin varmaan 15cm pidempi ballerina kertoi juoksun jälkeen ajatelleensa että mun kuului olla häntä nopeampi.

Toinen kisa otettiin poikien kanssa ehkä vähän epäreilusti heidän treenien jälkeen. Mutta siinä kun nyt sattuivat kentällä hengailemaan niin Puoliskoni heitti, että "jätkät tikkari sille joka voittaa Petran 400 metrillä". Tässä oli mukana Jekku ja hänen kaksi joukkuekaveria. Ja minä lähdin tietenkin täysillä, sillä oletuksella, että jokainen poika juoksee musta jossain kohtaa ohi. Vaan ei juossut. Pojat lopetti kesken, jopa meidän Jekku käveli maaliin. Juoksin ajan 1,24.47 min. Ja heti seuraavalla viikolla uudestaan juoksin 1,24.81 min. Tajusin että mä oon edelleen nopea, vaikka en oo tehnyt mitään oikeesti moneen vuoteen!

Seuraava kipinä oli Hippo maantiejuoksut, joihin Jekun joukkue osallistui. Samaan settiin tietenkin meiltä myös melkein koko jengi ja käytiin useamman kerran kentällä treenaamassa tuota 2km matkaa Nupun kanssa. Myös sateessa. Ässä jouksi 400m hopealle, Jekku 1km kultaa ja Nuppu 2km neljänneksi. 

Heinäkuussa päätin aloittaa spagaatijumpan jälleen kerran ihan tosissaan, ei se nyt ihan niin mennyt, kun oltiin reissussa ja oli kaikkea muuta tekemistä... Mutta nyt kun lapset on koulussa ja päiväkodissa ja puoliskoni töissä ja minä olen yksin toimettomana ja tylsistyneenä kotona päivät.... (vitsi, ei täältä kotoota hommat lopu kesken)

Nyt minä alan pitää treenipäiväkirjaa ja mun tavoitteet on:

  •  10 VATSALINKKARIA PUOLAPUILLA - Puolapuilla roikkuen siis jalat suorana 90° kulmaan. Tämän aloitin jo kesäkuussa, aattelin et sehän on ihan iisibiizi, sain kaksi puhdasta ja viiteen asti aika vaivalloisesti. Mun etureisistä loppui voima! En olis uskonut. Tämä on jo aika lähellä, nykyään saan sen 10 ja vähän päivästä vaihdellen saattaa tulla 3 ekaa puhdasta tai jopa 6 puhdasta. 
  • OLLA NOPEA: tavoiteena mulla on päästä 800m 2min aikaan. Tätä en ole vielä edes alkanut treenaamaan hups. 400m ei myöskään oo käyty heinäkuun jälkeen kellottamassa, että pääsenkö edes alle 1,24 vielä. Lenkkarit on ostoslistalla.
  • ALOITTAA LENKKEILY Lisäksi ajattelin tota 800m 2min tavoitetta varten alkaa leinkkeillä ihan kunnolla pitkää lenkkiä ja nopeaa lenkkiä. Ongelmaksi muoduistuikin kengät.... Joten nyt mun tavoite on sitten rullaluistella 10km vähintään kerran viikossa niin kauan kun rullilla vaan sään puolesta pääsee kulkemaan.
  • SPAGAATI - sovelluksessa on tasoina aloittelija, keskiverto ja haastava, ja treenit on jaettu 30päivällä (joka 5. päivä on lepo). Koska mulla jäi vähän päiviä heinäkuussa välistä ja aloin kyllästyä tekemään koko ajan päiviä 1-3, olen nyt elokuussa aloittanut aloittelija tason päivä ykkösestä ja tehnyt pääasiassa kaksi treenipäivää samana päivänä. 
Ja hei mulla alkoi tällä viikolla työnhakuvalmennus ja näköjään mähän suoritan nyt tätä työttömyyttä - ei kun työnhakuaikaa sitten ihan oikeaoppisesti, kun panostan nyt omaan hyvinvointiini... :D 

"Tietoinen läsnäolo: keskityt itseesi, omiin ajatuksiisi ja tunteisiin, tietoisesti. Monesti arjen kiireissä tämä unohtuu, ota siis työnhakuaika mahdollisuutena olla tietoisesti itsesi puolella ja huolehtia itsestäsi." -Lainaus koulutusmateriaalista

Mikä sun syksyn hyvinvointitavoite on? :) 

Yllättäviä juonenkäänteitä arjessa

Olin tavattoman ylpeä itsestäni, koska edelliset kolme postausta oli kaikki viimeistelty ja ajastettu. Ajattelin että nyt kun jatkan muidenkin ikivanhojen postausten viimeistelyä = kuvittamista, saan pidettyä noinkin huikean postaustahdin - 3 postausta viikossa - koko kuukauden. 

Vaan mitäs sitten tapahtui? 

No alkoi helteet tottakai ja reissu ja reissussa vähän rähjääntyy ja nyt ollaan vihdoin kotiuduttu, mutta en vaan ole ehtinyt priorisoida kirjoittamista, eikä ne yllättävät juonenkäänteet toki reissuun tai eliseen tulvaan vielä päättyneet.

Juuri nyt tällä hetkellä, minulla on hetki aikaa kirjoittaa, koska en päässytkään mukaan kannustamaan Jekun joukkuetta Eltsu Cupiin. Eltsu Cup oli viime vuonna yks kesän parhaita tapahtumia. Meillähän olisi vielä huomiseen asti ollut aikaa olla Pölläkarissa, mutta oltiin siellä vain ensimmäinen viikko, koska tällä viikolla oli muita juttuja ja tämä lauantain pelipäivä. 

Sen sijaan että hikoilisin kentän reunalla hikoilenkin meidän terassilla, koska joku oksensi viime yönä.

No pyykkikone pyörii ja minä kannoin aamupalani ja läppärin sun muut romuni pihalle. Tajusin tässä juuri, että miksi ihmeessä aamutoimet laiturilla auringossa on vain Pölläkarin juttu, samanlailla kuin aamupuron syöminen mökkirappusilla on mökkijuttu.

Meidän terassille paistaa aamusta asti aurinko, joten miksi en tekisi noita mukamas tiettyyn paikkaan kuuluvista kivoista rutiineista myös kotirutiineja! Aamujumppa terassilla tosin taitaa jäädä toistaiseksi haaveeksi, koska hiki tulee ihan vaan sudokuvihkon täyttämisestäkin. :D 

Nämä kuvat on  eiliseltä, kun järjesteltiin aidatonta terassia vähän uudelleen ja kerättiin Kirpun kanssa vielä viimeiset Pionit maljakkoon. Meidän pihalta löytyi Pionipuska ja onneksi keräsin sateen maahan pieksemien kukkien joukosta kaksi kimppua sisälle ja kolmannen kaverillekin, koska nyt reissusta kotiuduttuamme ei enää montaa kukkaa löytynyt. Aika ihana silti, että noin pienestä asiasta kuin kukkien leikkaamisesta maljakkoon riitti myös iloa moneksi päiväksi.

Miten sie olet nauttinut helteistä? :)

Kengät kovilla

Tein viime kesänä instaan reelsin, että me ei kierrätetä lasten kenkiä. - koska ei niistä jää mitään kierrätettävää. Sama tarina tosin on myös aikuisten kengillä. Toki voin hankkia itselleni uusia kenkiä kirpparilta, mutta minun jälkeen kengät ovat enää roskistavaraa.

Viime talvena heitin roskiin mun vaelluskengät, koska niistä irtosi pohja. Ne ostettiin 2009 koulun hiihtovaellusreissua varten, kun opiskelin Varalan Urheiluopistossa.

Kuukausi vaelluskengistä luopumisen jälkeen heitin roskiin mun toiset talvikengät, joista pupu oli jyrsinyt puolet nauhalenkeistä ja joissa jo yhden talven kuljin niin, että sivusauma oli ratkennut, ilman talvivuorta siinä olisi ollut reikä... Mutta nekin olivat mulla ainakin 5 vuotta käytössä! 

No nyt mie sain äitienpäivänä uudet valkoiset tennarit, joten ehkä nyt heinäkuussa on vihdoin aika luopua näistä mun lempparikengistä, jotka ostin keväällä 2022.

Mulla on yläasteelta saakka ollut haaveena Reebokin Princess kengät. Koska ne oli kilpa-aerobicin kisakengät. Mä halusin ne, kisakengät ja kisapuvun! Mutta en koskaan kilpaillut, joten en tarvinnut kisakenkiä.

Varalan aikoina löysin sattumalta punaiset varrelliset kengät, jotka mun oli pakko saada. Elämäni ensimmäiset itseostetut Reebokin kengät oli korkeavartiset punaiset Reebok Freestyle Hi kengät, joissa oli valkoiset tarrat. Jos ne vielä tulee uudestaan markkinoille, niin sellaiset karkkitikkukengät mun on pakko saada uudet! Niissä kengissä oli pala mun identiteettiä 2008-2011.

Rovaniemellä asuessa mulla oli punaiset korkeavartiset Reebokin kengät ja vihreä Adidaksen laukku. Harmi ettei noilta ajoilta ole enää yhtään kuvaa. 

Keväällä 2022 viimeisen äitiysloman alettua päätin vihdoin panostaa unelmakenkiini ja voi pojat materialismi onnellisuus.


Jos kerran vihdoin ostin itselleni kisakengät, niin ostin niitä tietenkin kahdet eriväriset. Ne perinteiset valkoiset kisakengät "arkikäyttöön" ja toiset vaaleanpunaiset mokkanahkaiset kirkko- ja kauppakengiksi.

Noista valkoisista oli pohjapuhki jo syksyllä 2023. Lempikengät, kun olivat ja helposti puettavat, niin niillähän kuljettiin vähälumisen talven läpi, sukat märkinä. Kun pohja kerran jo vuosi, niin niillä ei sitten niin ollut enää muutenkaan väliä ja olivathan ne pinkkien lisäksi mun ainoat kengät. Niillä myös potkittiin lasten kanssa jalkapalloa, 2023-2024, kunnes viime kesänä pohjat irtosi ja hävitin kengät. 

Sen jälkeen vaaleanpunaiset mokkanahka Prinsessat olivat mun ainoat kengät. Kenkäparat. En aikonut pelata ne jalassa jalkapalloa, mutta kun ne oli mun ainoat "kesä" kengät niin eihän mulla ollut vaihtoehtoa. Pelaamatta jättäminen katsos ei ole vaihtoehto lainkaan! Ja nyt vuotta myöhemmin myös nämä mun kirkko- ja kauppakengät on roskiskamaa, varsinkin oikean jalan kenkä, josta näkee että siihen on tainnut osua joku nappiksella useammin kuin kerran.

Jo useamman kerran kevään aikana puoliskoni kutsui kenkiäni hirveiksi ja joo on hänellä ehkä pointti. Äitienpäivänä käytiin kenkäostoksilla. Mutta vielä mie hankin uudet kisakengät, valkoiset ja mustatkin ja ehkä pinkitkin. 

Kengät kokivat kuoleman vuodessa. 😅 Tai oikean jalan kenkä, vasenhan on vielä ihan ehjä ulkoisesti. Harmi etten voi ostaa vain uutta toisen jalan kenkää. Postauksen kuvien välillä on muuten aika tarkalleen kaksi vuotta. Sisällä otetut kuvat on 8.7.2023 ja ulkona otetut otettu 7.7.2025

Lempi kengät voi kestää vuosikausia tai sitten näyttää just siltä, että ne todellakin on olleet kovassa käytössä vuosikausia.

Kestääkö sun kengät?