Joulukuun toka

Ihan surkea päivä aamusta saakka. Tai ei nyt surkea mutta mitään en tehnyt mitä ajattelin tekeväni. Ja se tonttukin melkein unohti tehtävänsä! 

Aamupäivällä pienimmän päikkärit jäi aivan liian lyhyiksi, mutta tulipahan käytyä pienellä vaunukävelyllä, kun ei tarvinnut tehdä lumitöitä. Ja oli muuten aivan upea sää! Tänään on ollut kevyt pakkanen, kirkas taivas ja aurinko! Ei vaan sattunut edes puhelin kävelylle mukaan, olisin ottanut kuvan.

Illalla kauppaan kävellessä katselin miten talojen ulkopinnat kimaltelivat pakkasessa. Talvi on kaunis. Kirppukin sai nukkua vähän lisää kauppamatkalla ja Ässä oli innoissaan pulkkailusta.

Meillä käyvä tonttu jätti tänään ensimmäistä kertaa lapsille viestin. Hän oli ottanut liian painavan yllätyksen ja sen tuominen kesti koko päivän ja siihen päälle yllätys oli vielä jäänyt pulkkaan.

Aamuinen selitykseni oli, että ehkä tonttu ei ole käynyt, koska Nuppu ei ollut kotona. Kun hän palasi yökylästä vastasin, että ehkä tonttu odottaa, että joulukuusi koristellaan.

Ja lopulta tonttu pääsi käymään vasta kun lapset menivät edeltä saunaan ja pussissa oli vain kaksi lappua. Toisessa viesti mikä tontulla kesti ja toisessa luki missä yllätys on. Laput nähdessään Nuppu riemastui, Aarrejahti! 

Aivan, sitähän hän vielä erikseen pyysi, voisiko tonttu tuoda vihjeitä. Voi miten pienestä lapset osaavat iloita! Nyt kuusen alla odottaa Teppotontulle viesti johon odotetaan vastausta.

Joulukuun eka

Meidän perheen jouluperinteeksi on tullut tonttukalenteri eli lahjapussit joihin hankimme milloin mitäkin pieniä yllätyksiä, äiti tonttu on täyttänyt niitä hammasharjoilla, hedelmäpatukoilla ja piparimuoteilla kun taas isi tonttu on paikannut äiti tontun unohduksia mm karkeilla ja pillimehuilla. 

Nyt oli hauska huomata että mitä lähemmäs joulukuun alku tuli, sitä useammin Nuppu kertoi pikkusisaruksilleen miten pian tonttu tulisi taas öisin tuomaan yllätyksiä! Ihanaa miten hän eläytyy tähän tonttukalenteriin, vaikka hänelle paljastettiinkin  jo syksyllä, että oikeasti joulupukin parran takana on ollut jo parina jouluna papsu.

Tonttukalenteri on ollut ensimmäisen kerran 2018 jouluna, muistan vielä miten piirsin puhelimen näytöltä läpi lumioukot jotka väritin, leikkasin ja liimasin ostamiini vihreisiin paperikasseihin, silloin tein Nupulle ja Jekulle omat kassit, jotka olivat käytössä parinakin jouluna.

Nykyään noista kasseista on tallella enää yksi, mutta ollaan käytetty muita jouluisia lahjakasseja takanreunalla ja niihin on tonttu välillä paremmalla ja välillä heikommalla muistilla onnistunut viemään lapsille yllätyksiä aamuavarten - tai sitten päiväkoti ja koulu päivän aikana. 

Nyt meillä oli pieni pulma, mihin tänä vuonna laitetaan edes joulukuusi, kunnes vaihdoin työpöytäni ja hyllyni paikat keskenään. Mun hylly oli makkarissa ja työpöytä olkkarissa. En tykännyt siitä miltä työpöytä näytti olohuoneessa ja vaikka se viekin vähän enemmän tilaa makkarissa, niin päätin kokeilla paikkojen vaihtoa ja kas kummaa, samalla saatiin järjestettyäjoulukuuselle paikka olohuoneeseen! 

Marraskuun viimeisenä päivänä yritin salamyhkäisesti ostaa 4 tikkaria tonttupusseja varten. En meinannut saada itsepalvelukassalla yhtä tikkaria piipattua ja Ässä ehti nähdä siitä vilauksen, sanoin hänelle etten minä nähnyt mitään tikkaria, kun hän kysyi kenelle se oli. Onneksi hän näki vain yhden.

Illalla lasten mentyä nukkumaan me pystytettiin joulukuusi olohuoneeseen, laitoin nyt kaikki neljä tikkaria samaan - siihen askarreltuun pussiin, koska olisi ollut tylsää laittaa pienet tikkarit isoihin lahjakasseihin. Joulukuun ensimmäisenä aamuna lapset löysivät kuusen alta tonttupussin ja kaksi laatikkoa, joissa oli osa joulupalloista ja kuusen valot, ajatuksena oli että koristeltaisiin kuusi koulun jälkeen.

Kun joulukuusi on pystytetty jo marraskuun viimeisenä iltana, sen voinee ehkä riisua sitten myös joulun jälkeen.... eikä vasta aprillipäivänä, kuten muistaakseni 2019 tai 2020 tai kenties molempina.... :D

Jokatapauksessa se oli tuo Ässän ensimmäisenä jouluna otetussa kuvassa näky minimini tekokuusi, joka laitettiin pois vasta aprillipäivänä. 2020 ja 2021 meillä oli aitokuusi, nekin saivat olla jouluasuissaan kunnes lähes kaikki neulaset olivat karisseet. Nyt meillä on sama kuusi kuin viimevuonnakin, sen joulu riisuttiin muutoa edeltävänä iltana. Edellisessä kodissa se näytti aitojen kuusien jälkeen pieneltä, mutta nyt meidän uusi koti näyttää pieneltä tuolle kuuselle.

Ässä vietti vapaapäivää ja hän kyllä koristeli kuusta jo koulupäivän aikana Kirpun riipiessä palloja samaa tahtia leikkeihinsä. Ilmeisesti joulukuusen varsinainen koristelu jää nyt kuitenkin jollekin toiselle päivälle..... 

Heinäkuu 2023 - osa 4

Heinäkuun neljäs ja viimeinen kuvapläjäys, jonka nimesin epähuomiossani ensin myös kolmanneksi osaksi, kertoo kahden viikon "mökkeilystä" Pölläkarissa. Se on siis entinen kesäsiirtola, jossa ollaan vietetty vaarin puolen suvun kanssa paljon aikaa. Mun lapsuudessa me oltiin alkuun juhannusviikko Pöllässä. Jossain kohtaa systeemi muuttui ja saatiin vain viikonloppuja. Oli joitakin vuosia, kun ei päästy Pöllään lainkaan, mutta silloin oltiin sitten Vilokarissa. Meidän suvun suhde Pöllään juontaa juurensa jo vaariin lapsuuteen. Ymmärtääkseni opettaja isoisäni on ollut Kesäsiirtolan johtajana ja myös vaari, eli mun isä on ollut siellä nuorena töissä useammankin kerran.

 

Tänä vuonna parasta Pöllässä oli pikkuserkusten kanssa pelatut kymmenen tikkua laudalla, omien lasten kanssa uiminen ja saunominen - toki olivathan siellä pikkuserkut uimassa heidän kanssaan. Ja varsinkin meidän Kirppu ja häntä vajaan vuoden vanhempi pikkuserkku olivat mahtava parivaljakko! Ja mun isosisko.

Totesin että Pöllästä on puuttunut joku, joka pelleilee lasten kanssa. Mä haluaisin olla se. Mutta Kirpun kanssa ei vielä pysty pukkitappeluun suppilaudalla, ei edes pelastusliiveissä. Nyt mun isosiko oli se joka riehui lasten kanssa. Ja onneksi Kirppu nukkuu niin hyvät päiväunet, että minäkin sain leikkiä oikeasti. Mieleen jäi myös yksi pitkä autokeskustelu. 

Meidän lapset kyselevät jo milloin mennään taas Pöllään. Ensi kesänä haluan kyllä käydä myös mummon ja papan mökillä.

Tuhannesta kuvasta olen karsinut kivoimmat muistot jäähallin pihassa autossa pallellessani ja sadetta kuunnellessa. Toivottavasti meidän lapsille jää ihanat lapsuusmuistot näistä. Minunkin lapsuusmuistot Pöllästä ovat parempia kuin aikuismuistot. Pääsin muisteluissani niin kauas, että lähetin kiitosviestin serkkujeni isälle. Meidän sukuun on jäänyt hänen kokoinen kolo.

Onneksi nyt saatiin siskoni maailmalta pitkästä aikaa kanssamme Pöllään ja nyt hän täytti tuon paikan aikuisena, joka jaksaa ja ehtii ja haluaa pelleilllä lasten kanssa.

Noista kahdesta viikosta me oltiin ensimmäinen viikko siskoni ja lasten kanssa keskenämme. Mummu tuli loppuviikosta, Vaari viikonlopuksi ja puoliskoni sunnuntaina. Tultiin Pöllään sunnuntai-iltana ja maanantaina suplautojen pumppauksen jälkeen mietittiin mitä syödään ja miten hoidetaan ruokahuolto, jotta saadaan myös vietää aikaa muuallakin kuin keittiössä. Mietittiin neljänpäivän ruokalistaa ja kysyttiin lapsilta mitä he haluavat syödä. 

Lopputulos oli, että käytiin maanantaina Prismassa, kauppareissussa meni reilu tunti, sen jälkeen vietettiin n. tunti keittiössä, tehtiin jättisatsi makaronimössöä ja saman verran nakkikeittoa. Siinä oli meidät ruoat maanantaista torstaihin. Se oli ihan paras idea! Meillä oli aina ruoka lämmitystä vailla valmis, keittiössä meni sen aikaa että katettiin pöytä, syötiin, pyyhittiin pöytä, hoidettiin tiskit ja jatkettiin saunomista. 

Kaiken kaikkiaan Pöllä on ihana paikka ja lapset viihtyy siellä. Mulla itselläni on ollut hankalia tunteita useampana vuonna Pölläviikon jälkeen. Mutta eiköhän me sinne ensikesänäkin mennä.