Heinäkuu 2023 - osa 4

Heinäkuun neljäs ja viimeinen kuvapläjäys, jonka nimesin epähuomiossani ensin myös kolmanneksi osaksi, kertoo kahden viikon "mökkeilystä" Pölläkarissa. Se on siis entinen kesäsiirtola, jossa ollaan vietetty vaarin puolen suvun kanssa paljon aikaa. Mun lapsuudessa me oltiin alkuun juhannusviikko Pöllässä. Jossain kohtaa systeemi muuttui ja saatiin vain viikonloppuja. Oli joitakin vuosia, kun ei päästy Pöllään lainkaan, mutta silloin oltiin sitten Vilokarissa. Meidän suvun suhde Pöllään juontaa juurensa jo vaariin lapsuuteen. Ymmärtääkseni opettaja isoisäni on ollut Kesäsiirtolan johtajana ja myös vaari, eli mun isä on ollut siellä nuorena töissä useammankin kerran.

 

Tänä vuonna parasta Pöllässä oli pikkuserkusten kanssa pelatut kymmenen tikkua laudalla, omien lasten kanssa uiminen ja saunominen - toki olivathan siellä pikkuserkut uimassa heidän kanssaan. Ja varsinkin meidän Kirppu ja häntä vajaan vuoden vanhempi pikkuserkku olivat mahtava parivaljakko! Ja mun isosisko.

Totesin että Pöllästä on puuttunut joku, joka pelleilee lasten kanssa. Mä haluaisin olla se. Mutta Kirpun kanssa ei vielä pysty pukkitappeluun suppilaudalla, ei edes pelastusliiveissä. Nyt mun isosiko oli se joka riehui lasten kanssa. Ja onneksi Kirppu nukkuu niin hyvät päiväunet, että minäkin sain leikkiä oikeasti. Mieleen jäi myös yksi pitkä autokeskustelu. 

Meidän lapset kyselevät jo milloin mennään taas Pöllään. Ensi kesänä haluan kyllä käydä myös mummon ja papan mökillä.

Tuhannesta kuvasta olen karsinut kivoimmat muistot jäähallin pihassa autossa pallellessani ja sadetta kuunnellessa. Toivottavasti meidän lapsille jää ihanat lapsuusmuistot näistä. Minunkin lapsuusmuistot Pöllästä ovat parempia kuin aikuismuistot. Pääsin muisteluissani niin kauas, että lähetin kiitosviestin serkkujeni isälle. Meidän sukuun on jäänyt hänen kokoinen kolo.

Onneksi nyt saatiin siskoni maailmalta pitkästä aikaa kanssamme Pöllään ja nyt hän täytti tuon paikan aikuisena, joka jaksaa ja ehtii ja haluaa pelleilllä lasten kanssa.

Noista kahdesta viikosta me oltiin ensimmäinen viikko siskoni ja lasten kanssa keskenämme. Mummu tuli loppuviikosta, Vaari viikonlopuksi ja puoliskoni sunnuntaina. Tultiin Pöllään sunnuntai-iltana ja maanantaina suplautojen pumppauksen jälkeen mietittiin mitä syödään ja miten hoidetaan ruokahuolto, jotta saadaan myös vietää aikaa muuallakin kuin keittiössä. Mietittiin neljänpäivän ruokalistaa ja kysyttiin lapsilta mitä he haluavat syödä. 

Lopputulos oli, että käytiin maanantaina Prismassa, kauppareissussa meni reilu tunti, sen jälkeen vietettiin n. tunti keittiössä, tehtiin jättisatsi makaronimössöä ja saman verran nakkikeittoa. Siinä oli meidät ruoat maanantaista torstaihin. Se oli ihan paras idea! Meillä oli aina ruoka lämmitystä vailla valmis, keittiössä meni sen aikaa että katettiin pöytä, syötiin, pyyhittiin pöytä, hoidettiin tiskit ja jatkettiin saunomista. 

Kaiken kaikkiaan Pöllä on ihana paikka ja lapset viihtyy siellä. Mulla itselläni on ollut hankalia tunteita useampana vuonna Pölläviikon jälkeen. Mutta eiköhän me sinne ensikesänäkin mennä. 

Ammattiahdistuksen selätys

Perhevapaalta työelämään valmennuksen kolmannen ryhmävalmennuksen aiheena oli Ammattiahdistus. Luennoitsijana oli kirjailija Suvi Tuomikoski. Keräsin joitakin kysymyksiä ylös, koska luento oli oikeasti tosi tosi hyvä ja ajatuksia herättelevä! Maksoin vahingossa Storytelin tilauksen pitkästä aikaa ja sieltäkin tuo Ammattiahdistus kirja löytyy, tosin ei vielä äänikirjana.

Meille esitettiin kysymyksiä, jotka on ihan tavallista kysyä heti uudelta ihmiseltä. Tapasin kuun alussa kaksi uutta ihmistä, joista molemmat kysyivät mitä mie teen. Toisen kanssa oltiin molemmat samassa paikassa sijaisina. Hän ei tiennyt ikääni ja luuli, että olen opiskelija tai pidän välivuotta kuten hän. Sanoin eläväni tällä seuraavat kaksi vuotta, kun hän luuli minua 11 vuotta nuoremmaksi. Toinen taas tuntee puoliskoni ja oletuskolikon toisella puolella oli kotiäiti ja toisella työ. En osannut vastata muuta kuin "olen työtön" ja lopulta puoliskoni kertoi yritysideastani.  

Nämä kysymykset on ihan varmasti sinullekin tuttuja ja varmaan kysyt niitä itsekin muilta. Minä ainakin kysyn. Ja nyt vastaan niihin. 

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee vauvahieroja sekä vauvojen ja äitien hyvinvoinnin asiantuntija. Tulevassa työssäni aion hyödyntää myös Liikuntaneuvojan oppejani ja kouluttautua lisää.

Mikä olet koulutukseltasi ja ammatiltasi?

Olen Liikuntaneuvoja ja Vastaanottovirkailija. Molemmat toisenasteentutkintoja.

Missä olet töissä ja mitä teet työksesi?

Teen koulunkäynninohjaajan sijaisuuksia ja perustan oman vauva- & äitihyvinvointi yrityksen. 

Mitä osaamista sinulla on?

Osaan tuottaa tekstiä ja valokuvia. En pidä itseäni sisällöntuottajana, mutta ehkä pitäisi, koska sitähän tämä blogi on. Osaan toimia kaiken ikäisten kanssa, ryhmäjäsenenä sekä ryhmän ohjaajana. Osaan myös kuperkeikan ja oppia uutta.

Mitä haluat tehdä työksesi?

Haluan työssäni tukea äitien kokemusta positiivisesta äitiydestä. Haluan auttaa vauvoja voimaan paremmin ja sen kautta myös äitejä voimaan paremmin. Haluan auttaa äitejä kokemaan iloa vauva-ajasta, helpottamalla vauvan mahdollisia haasteita. Ja haluan myös vahvistaa äidin ja vauvan myönteistä vuorovaikutusta ja läheisyyttä yhteisen harrastuksen kautta, eli ohjata äiti-vauvajumppaa. 

- Mitä sä niinku teet?

Tällä hetkellä olen välissä. Olen vähän kotiäiti, virallisesti työtön työnhakija ja bloggaaja. Suunnittelen ja toteutan yritystoimintani perustuksia. 

   *       *       *       *       *       *       *       *       *       *       *       *    

Mitä sie vastaisit näihin kysymyksiin? Ja kuinka paljon erivastauksia olet elämäsi aikana näihin jo vastannut?

Jos minulta olisi kysytty 15 vuotta sitten mikä minusta tulee isona, olisi vastaukseni ollut epäilemätön Liikunnan opettaja. Sitä varten menin Varalan Urheiluopistoon. 10 vuotta sitten olin töissä numeropalvelussa ja luultavasti mukavuuden halusta olisin jäänyt sinne ja palannut sinne äitiysloman jälkeen. Olisin siellä töissä vaikka se ei unelma työni ollutkaan. 

Muistan nimittäin senkin ajan - ennen lapsia - että sillä mitä työtä teen ei ollut väliä. Pääasia oli, että oli töitä. Ehtiihän sitä työpaikkaa sitten vaihtaa jos ja kun siltätuntuu. Vuosi sitten olisin vastannut, että minusta tulee uimaopettaja. No ei tullut ja nyt tämän vuoden 2023 olenkin kipuillut aika paljon siitä mitä haluan tehdä työkseni. 

Tiedän myös, että en ole ainoa jolla on sama kokemus. Nyt kun minulla on lapsia ja vaakakupissa painaa aika ja ajan rajallisuus, on tosi vaikea ajatella työtä vain rahan takia, kunhan on joku työ. Kun elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin työ ja raha. Ja silti kumpikin noista on välttämättömyyksiä.

Seuraavaksi pohdittiin lisää ammattiahdistusta.

TUNNISTATKO AMMATTIAHDISTUKSEN:

Mistä se sinulla kumpuaa?

Molemmat ammatit joihin olen valmistunut ovat olleet sitä mitä halusin silloin, mutta kumpikaan ei oikein sovi lapsiperheen arkeen. Opsikelin Liikuntaneuvojaksi, koska minusta piti tulla yläasteen liikkaope. 

Sitten opiskelinkin vastaanottovirkailijaksi, tapasin mieheni ja perustimme perheen, joten opiskeluajatukset unohtuivat kokonaan. Liikkaope on siis pois kuvioista, opiskelu on myös poiskuvioista ja sitten en tiennytkään mitä haluaisin olla, jos en voi olla liikkaope enkä kotiäiti.

Vastaanottovirkailijan kolmivuorotyö ei oikein sovellu lapsiperheeseen, jossa toinen vanhempi on jo vuorotyössä. Tai sopiihan se, mutta silloin voidaan heittää hyvästit perheen yhteiselle ajalle, lasten harrastuksille jne. Ja vastaavasti suuriosa ryhmäliikunnasta ohjataan iltapäivällä - alkuillasta. Tottakai, ohjataan, koska aamulla muut ovat töissä. 

Minun ammattiahdistukseni siis kumpusi jatkuvasti siitä, mitä työtä haluaisin tehdä ja miten se sovitetaan perheen arkeen. Miten se sotkisi arkea mahdollisimman vähän. 

TULEVAISUUS:

Millaiset mahdollisuudet sinua kiehtovat?

Vauvojen ja äitien hyvinvointi kiehtoo. Vauvojen hyvinvoinnin parantamisen keinona vauvahieronta ja äitien hyvinvoinnin parantamisen keinona kohtaaminen vauvahieronnassa sekä liikunnan tuoma hyväolo, energia ja keino päästellä höyryjä.

Instagram alkoi keväällä työntää eteeni mainoksia vauvahierontakoulutuksista. Olin utelias ja tutustuin eritarjontaan. Uskon että löysin unelma-ammattini ja reittini sen toteuttamiseen.

Mitä haluaisit oppia?

Haluaisin oppia, tämä onkin hankala kysymys. En väitä, päin vastoin, tiedän, että voisin oppia paljonkin eriasioista, mutta mitä nyt haluaisin oppia.

Haluaisin oppia puhumaan ranskaa, soittamaan pianoa, laulamaan,   

Mitkä asiat ovat tärkeimpiä tarkastella kun pohdit seuraavaa ammatillista suuntaasi?

Arvot, asenne ja motivaatio on tärkeimmät. Osaan luetella pitkät Miksi listat, mutta silti se jokin joka saisi tekemään töitä sen eteen, on puuttunut. Mutta nyt mulla on se sisäinen motivaatio. Se on se mikä minulta on puuttunut ja mikä on ollut vaikea löytää.

Osaaminen, oma terveys ja toiminta kyky toisena. Ammattitaidon kehittäminen ja itsestä huolehtiminen ovat osa toimintakykyä ja terveyttä. 

Johtaminen on sitten itsestä kiinni - onnistunko itseni johtamisessa ja kuinka hyvin ja kuinka paljon olen valmis näkemään vaivaa kehittyäkseni itseni johtamisessa. Herätyskellot ja aikataulut mulla on jo hallussa. Mutta aikavarkaita löytyy silti aina.

MITÄ SINUSTA TULEE SEURAAVAKSI?

Matkani vauvojen hyvinvoinninasiantuntijaksi on alkanut. Kirjoitan tätä junassa matkalla kohti Helsinkiä. Osallistun tänään ja huomenna vauvahieronnan hierontaohjaaja koulutukseen ja näin pääsen jo aloittamaan asiakastyön tämän vuoden puolella. Maanantaina menen tapaamaan starttirahaneuvojaa. Seuraava askel opiskeluissa on lääketieteen alkeet, ja sen jälkeen Baby Balance opinnot.

Eli joo, kun sanoin ettei opiskelu nyt ole vaihtoehto, niin huomaan että aion aloittaa yrittäjyyden sekä opiskelun aikalailla yhtäaikaa. Hups. Mutta olen innoissani. Jännittää ja innostuttaa. 

Taaperon syksy

Ihan kuin vauvavuodesta olisi jo ikuisuus vaikka oikeasti siitä on seitsemän kuukautta. Aamulla päiväkodille lähtiessä ohjeistin Ässää pukemaan tiikerihaalarin päälleen, mutta hän sanoi pukevansa toppahaalarin. Kurskistin olohuoneen sälekaihtimien välistä ulos ja totesin, että laita vain. Samaten päätin pukea toppahaalarin myös Kirpulle. Jalkaan vetäisin hänelle äitiyspakkauksen toppatöppöset ja -rukkaset käteen. Niin ne äitiyspakkauksen peukalottomat rukkaset. Kengät nappasin mukaan autosta.

Käytiin syyskuussa lasten kanssa uimahallissa ja tultiin Lidlin kautta kotiin. Me ei ikinä käydä Lidlissä, koska se ei oikein osu reitille eikä ole meidän lähikauppa. Nyt kävin nopeasti hakemassa leffaherkut ja huomasin kauniin toppahaalarin. Mietin, että meillä ei varmaankaan ole Kirpulle oikean kokoisia talvikamppeita ja käytin osan leffaillan herkkubudjetista tuohon 20€ haalariin. 

Meillä on tosi hyvä välikauteen sopiva kuorihaalari, jonka siskoni on tuonut Jenkeistä Nupun ollessa vauva. Sitä voi käyttää kuoripukuna ja siihen kuuluu fleecevuori  vetoketju kiinnityksellä. Se on ollut käytössä kaikilla lapsilla ja yksi syy miksi se on pysynyt niin hyvänä on, ettei kukaan ole vielä sen kokoisena ollut päiväkodissa.

Paitsi mielestäni Ässä kyllä oli, mutta hän aloitti päiväkodin lokakuussa, joten eipä haalari kovin kovalla kulutukselle ehtinyt ennen toppahaalariin siirtymistä ja lisäksi vaikka haalarin koko lapussa lukee 6months, niin meidän lapset ovat kaikki osanneet jo kävellä haalarin kokoisina. Keinumiseen tämä haalari ei ole kovin hyvä kun nilkat vilkkuu, mutta muuten  se on ollut super.

Kumisaappaat tajusin pyytää pikkusiskoltani ja ne saatiin jo Pöllässä. Samoissa saappaissa on nyt kulkeneet molemmat siskon pojat sekä Ässä ja nyt myös Kirppu. Välikauden kenkiä ollaan saatu myös lasten serkkujen vanhoina niin, että pärjätään syksy ja kevät vähintää. Mutta peukalollisten rukkasten lisäksi meiltä puuttui kurapuku. 

Kaikilla isoilla on tikkivuorillinen Tiikerihaalari, ja olisin halunnut tikkivuorillisen myös Kirpulle. Tällä kertaa kuosi ei kuitenkaan miellyttänyt alkuunkaan, eikä valitettavasti olisi ollut Kirpun kokoakaan. Niinpä pidin kurahaalarin mielessäni kun käytiin puoliskoni kanssa kirpparilla etsimässä pääasiassa koululaisille täydennystä vaatekaappeihin. Ja löytyikin  todella hyvässä kunnossa oleva Elloksen kurapuku hintaa 6€! 

Olen huomannut, että Kirppu tykkää keinua päiväkodissa. Ja tästä tulikin mieleen, että pitäisi muistaa varata Wilmasta vasukeskustelu. Päiväkotiin sopeutuminen otti tietenkin aikansa, mutta toisaalta taas syksy päiväkodissa on ollut yllättävän kivuton. Sovittiin, että Kirppu jää hoitoon aina sylin kautta, kuten aika monet muutkin ryhmäläiset. Olen yllättynyt, kun nykyään vien Kirpun käsipesun jälkeen pöydän ääreen istumaan, eikä perään kuulu mitään itkun tapaistakaan.

Toki  päivän päätteeksi kotiin hakiessa itku tuli heti, kun tulin näkösälle. Vielä viime viikolla tuli, tällä viikolla ei ole edes hakuitkua. Mutta edelleen kotiin tullessa on vähän pidempi tovi sylille ja maidolle. 

Vielä kesällä taaperon sanavarasto oli aika suppea. 

"Äiti" on eniten käytetty sana ja äiti tarkoittaa myös kaikkea mitä taapero sattuu haluamaan, yhtä hyvin hän voisi sanoa "anna" tai "haluan", mutta ei, hän sanoo erittäin painokkaasti ÄITI. Kaikkien nimien suuntaisia äänteitä on tullut jo kesällä. Alkuun hän kutsui eniten Nuppua, luulen että hänen nimi on helpoiten taaperon suuhun sopiva. Ja nyt ihan pienen ajan sisällä hän on alkanut kutsua - ja käskeä - Ässää!  

"Kukka", "kuka" ja "kakka" tulivat myös hyvin selvästi jo kesällä. Kukka voisi olla hänen toinen sanansa, mutta muista olenko kirjoittanut ensimmäisiä sanoja ylös tänne blogiinkaan.

Seuraavaksi selkein sana taisi olla kenkä, nykyään myös sukka on ihan ymmärrettävä. Nämä molemmat ovat pysyneet käytössä.

Sanavaraston laajentuessa meillä on ollut hauskoja hetkiä, kun Kirppu on tökkinyt muiden neniä ja napoja. Nenä sanoo tööt ja napa sanoo poks. Ja pitää muistaa sanoa "tööt" vaikka pieni etusormi tökkäisikin nenänpään sijaan sieraimeen kipeästi. Myös aivastaessa hän näyttää ja sanoo nenä, jos tarvitsee niistää tai pyyhkiä räkää. 

Omatoiminen taapero osaa hakea puhtaan vaipan kaapista itse ja myös sanoa vaippa.

Hän osaa myös pyytää kaakaota sanomalla "kaaka". 

Meidän perheen kesä meni jalkapallon parissa ja sen huomaa myös taaperon potkuissa sekä "paao" huutoina. 

Ja jos pallo karkaa liian kauas tai on hukassa, osaa taaperomme osoittaa ja sanoa "tuolla" ja "tänne".

Nyt uusin sana on "pois" ja ensimmäinen kahden sanan lause on "haluu pois". Tämä kuuluu keinuilun päätteeksi ja syöttötuolissa.

Ja mistä tahansa alas halutessaan sekä sängyllä ja trampoliinilla hyppiessä pieni ääni hihkaisee "pomppii". 

Kiinni olevan oven edessä hän huutaa "avaa!"

Ja melkein unohdin! Hän osaa pyytää vettä. Hän tulee kupin kanssa keittiöön "että" ja juoksee kupin kanssa pois. Ihmettelin että mikä homma, kun ties kuinka monetta kertaa hän halusi vettä. Hän kastelee meidän aulan kukkia! 

Ja tottahan toki, nelipäisen lapsikatraan kuopus tietää millä äänellä hihkaistaan tai karjutaan "älä" tai painokas "ei". 

Asiaahan pienellä taaperollamme on paljon.

Puheenkehityksen ja ulkovarusteiden päivityksen ohella minulla ja Kirpulla on alkanut yhteinen harrastus! Jo Nupun vauvavuonna olisin halunnut mennä sirkukseen, mutta kahdesta valitessa valitsin kuitenkin vauvauinnin. Nyt me käydään Kirpun kanssa sirkuksessa. Kolme kertaa käyty ja vielä on kolme kertaa jäljellä.

Ja kun nyt kaikki teams ja zoom koulutukset loppuivat, käytiin taas Kirpun ja Ässän kanssa pitkästä aikaa uimahallissa ja toivon että voitaisiin käydä säännöllisesti. Välillä pienten kesken ja välillä koululaisten kanssa. Kirppu on aivan mahtava taapero, joka hurjana vesipetona ihmetyttää sekä isoja ja pieniä uimareita kuin myös uimahallin henkilökuntaa.