Ikinä ei olla oltu näin kipeitä!

Tai no nyt ehkä huijaan, kyllä me ollaan. Ihan varmasti. Ehkä. Mutta aikaisemmin en ole kokenut ristivetoa kodin ja työpaikan välillä olessani kotona lasten sairasteluiden takia. Kyllähän mie omasta nuhastani olen ollut saikulla. Olen aina ajatellut, että mulla on korkea työmoraali. Edellisessä työssäni (aikaa ennen äitiyttä) ennemmin luulin olevani korvaamaton, kuin hakisin saikkua. Vaikka tarvittaessa osasin kyllä hakeutua työterveyteen hakemaan edes lääkkeellistä helpotusta ja yleensä silloin napsahti parin päivän saikku vaikkei sitä olisi pyytänyt.

Muistan muutama vuosi sitten kirjoittaneeni "aina vähän kipeä" postauksen, koska ymrpärivuotisen nuhani kanssa syksyllä alkoi ahdistaa perhekerhoissa käyminen. Ei minua se haitannut, jos jonkunn muun lapsi vähän aivasteli tai niisti. Vaan se, että oma nenäni on täysin tukossa ja silti vuotaa. Joten hävetti mennä "puolikuntoisena" kerhoihin, ettei muut ajattele minun olevan siellä puolikuntoisena tai kipeänä.

No nyt päästiin kotiäidistä työssäkäyvään äitiin ja tämä minun työurani alkoi elokuussa niinkin ihanasti, että heti ensimmäisen työviikkoni keskiviikkona puhelimeni soi 20 vailla 10. No puoliskoni oli tietenkin saanut the puhelun päiväkodista: lapsi aivastelee liikaa ja häneltä valuu vihreää räkää. Ja koska puoliskoni oli aamuvuorossa myös, oli tietenkin kätevämpää, että minä joka olen töissä päiväkodin lähellä käyn hakemassa pikkupotilaan kotiin. Ei muuta kuin välitunnin jälkeen huikkaus seuraavan tunnin opettajalle ja rehtoria etsimään, että mites nyt kun pitää hakea kipeä lapsi. Ja siitä kahden päivän tilapäinen hoitovapaa sairaan lapsen kanssa.

Sattuneesta syystä kaikki tämän postauksen kuvat on "kuvitus kuvia" arkistoistani.

Eipä mennyt kahtakaan viikkoa, kun jälleen iltavuoroon lähtevä puoliskoni soitti minulle, että taas pitää hakea samainen pieni potilas kotiin. Koska minä jo olin töissä ja hän vielä kotona ähdössä iltavuoroon, ehdittiin heti sopia, että minä pyydän päästä lähteä töistä paria tuntia aikaisemmin, jotta hän pääsee lähtemään ajoissa omaan työhönsä, mutta minäkin sain olla kaikilla sen päivän oppitunneilla, vaikka kotona sitten odottikin pikkupotilas.

Onnekseni voin siis sanoa, että puoliskoni vuorotyöstä on se ilo, että ajoittain myös hän voi olla sairaan lapsen kanssa kotona, eikä kaikki saikut jää vain minun huoleksi. "Sairas lapsi = äiti pois töistä" tuntuu median mukaan olevan se tavallisempi vaihtoehto, mikä vaikuttaa myös "naisen euro on pienempi kuin miehen euro" ja muihin tulokeskusteluihin. No minä en niistä sen enempää tiedä mutta Mamma betalar podissa oli aiheesta hyvä jakso, jonka myös kuuntelin ollessani pienen potilaan kanssa kotona. 

Syyslomallahan koulussa ei ole oppilaita, mutta minä sain onnekseni tekemistä opettajilta ja rehtorilta, että sain viettää syysloman töissä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pitää palkattomana vaikka koko loma. Mietin jo tuolloin, että onneksi ei ole oppilaita koulussa, muuten olisi omat nuhaoireet (jotka muuten eivät helpota raskausaikana) olleet sitä luokkaa, että olisin harkinnut keskustelua rehtorin kanssa työssäolemisestani. 

Syysloman viimeisenä päivänä kävikin sitten niin onnettomasti, että meille rantautui vatsatauti, ja kahta oireetonta päivää odotellessa meni koko viikko. Lauantaina oma pääni tuntui räjähtävältä ja sunnuntaina sitten nöyrryin ja soitin rehtorille, voisinko käydä tarkistamassa poskionteloni työterveydessä.

Oletin saavani jotakin reseptihelpotusta oireisiini, mutta eihän niitä tietenkään ollut tarjolla nenäsumutteissa ja onneksi ei ollut tarvetta antibioottikuurille. Niinpä sain viikon sairasloman ja tarkoitus oli yrittää saada sarvikuonolla suolavesi kulkemaan nenästä läpi. En ole vielä koskaan aiemmin onnistunut siinä. Nyt onnistuin melkein kerran! 

Pidettiin pojat vielä varuiksi pois päiväkodista maanantaina, mikä osoittautui viisaaksi päätökseksi, koska työterveydestä kotiin tullesani meillä oli toinen vatsatautipotilas. Että niin, Nuppu oli ainut joka säästyi minkäänlaisilta oireilta (tässä vaiheessa), vaikka muuten meillä sairastettiin kaksi viikkoa. Ihan uskomatonta.

Ja vihdoin, kun saatiin toisellekin vatsatautipotilaistamme kaksi oireetonta päivää, mitattiin toisella sitten korkea kuume. Muutaman kerran tuli käytyä koronatesteissä, sekä itse että lasten kanssa, mutta negatiivisia ollaan oltu koko porukka.

Niin että kolmatta viikkoa putkeen sairaiden lasten kanssa kotona ollessani mietin vain, koska minä pääsen takaisin töihin? Ei muuten, mutta olisi ollut ihan kiva olla siellä töissä, kun sellainen nyt kerta oli. Toisaalta olisi ollut myös kiva viedä näitä meidän sankareita tuonne päiväkotiin, kun heillä sellaiset paikat on. Kolmatta viikkoa neljän seinän sisällä sairastupaa pitäneenä, heillä alkoi olla vuorotellen ihan kiitettävästi jo virtaa. Mutta kun ei sairaslomalla voi viedä lapsia edes ulkoilemaan. (Tai ehkä saisi, mutta itse en uskaltanut, ettei kukaan ajattele että lusmuan töistä huvikseni.)

Marraskuussa saikkua lasten kanssa kesti yhteensä 3 viikkoa. Kolmannella viikolla pääsin töihin maanantaina ja torstaina. Neljännellä eli marraskuun viimeisellä viikolla olin töistä pois vain tiistaina, vaikka koululaisemme olikin loppuviikon pois koulusta. Onnea on vuorotyötä tekevä mies, joten koululainen oli yksin vain pari tuntia, kun puoliskoni lähtee iltavuoroonsa kahdelta ja minä tulen poikien kanssa kotiin suunnilleen neljältä.

Mutta eihän se meidän sairastelu siihen marraskuuhun sitten jäänytkään. Vaan kyllä joulukuullekin riitti sitten sairastelua tai siis jouluksi. Mutta eihän näille minkään voi.... Ei sentään tullut 100% minulle hoitovastuu lasten saikuista, mikä taas kotiäitinä olisi ollut itsestään selvää. 

Mutta mitäs näitä nyt oli millä saisi vastustuskykyä ylöspäin ja silleen....? Kaikki vinkit on tervetulleita, jos vaikka tämä uusivuosi olisi vähän vähemmän nuhainen ja paljon vähemmän vatsatautinen, kiitos!

Ja onnistuuko teidän perheessä lasten saikkupäivien jakaminen vai kaatuuko ne aina äidin niskaan?

10 kommenttia

  1. Ihana blogi sulla, Petra, ja ihania kuvia! Näinä vuosina varmaan aika moni päiväkoti-ikäisen vanhempi vastaanottaa "the puheluita" =/ Omat lapset jo kouluikäisiä, mutta muutamat "olette kaksi viikkoa karanteenissa" puhelut on meilläkin saatu. Toivon teille vähempitautista uutta vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli syksyllä 2020 karanteeni eskarilaiselle, 2021 vältyttiin siltä puhelulta, mutta muita puheluita sitten riitti 😅 kiitos ja samoin teille tervettä vuotta ☺️❤️

      Poista
  2. Huomenta!

    Haastan sut päivätehtävään nimeltä yllätysresepti! Otatko haasteen vastaan?💛


    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no tottakai otan, jos aikataululla ei oo niin väliä! :D

      Poista
  3. Toistaiseksi lasten sairastelut on kaatunut mieheni niskaan. Hänen päivät ovat olleet lyhyet tai sitten hän on opiskellut ja voinut tehdä asioita etänä jo ennen koronaa. Toki meillä on myös pappa, joka tulee hoitamaan niille tunneille, kun mieskään ei ole voinut olla kotona. Valitettavasti vain on niin, että varsinkin flunssat on sellaisia, että lapsi viettää osan aikaa aina sairaalassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi heti kuulostaa siltä että me ollaan päästy helpolla, kun ollaan aina kuitenkin saatu sairastaa ihan vaan kotona. Toivottavasti teillekin tulee terveellinen vuosi ilman flunssia ja muita tauteja :)

      Poista
  4. Meillä hoituu miehen kanssa tasapuolisesti lasten sairastelut, kun "ollaan kotona" molemmat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kotona olossa" on puolensa! :) Tasapuolisuus on hyvä, kunhan ravintolat taas avataan, niin sittenhän se olen meillä taas vain minä joka on lasten kanssa kotona, mutta mulle se on luonnollista eikä haittaa, kun saan ihan luvan kanssa olla sitten vaan lasten kanssa kotona, jos sairastelevat. Tosin toivon että eivät nyt hetkeen sairasta yhtään mitään vaan oltaisiin koko porukka ihan terveenä :D

      Poista
  5. Tykästyin blogiisi todella! Aivan ihana!

    Oletko aina tiennyt millaisen blogin ulkoasun halaut pitää vai onko paljonkin muuttunut matkan varrella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä nykyinen ulkoasu on ollut mulla vuodesta 2016! Mutta kyllä mie hartaasti tätä etsinkin ja ensimmäisten kahden vuoden ajan mun blogin ulkoasu vaihtui varmaan puolenvuoden välein ja koko ajan mietin jotakin fonttia tai väriä, että ei oo hyvä ja joku olis parempi ja sivupalkkejakin mulla on ollut molemmissa laidoissa ja uutta banneria :D Alkuun mulla oli aina perhekuva tai kuvakollaasi bannerina, niin sitä tietty sitten piti aina päivittää kun perhe kasvoi :D

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !