Paistettua salaattia

Me ollaan taas Keski-Suomessa mun vanhempia ja siskoja moikkaamassa ja viettämässä puoliskoni hiihtolomaa. Mutta reissukuulumisia sitten myöhemmin enemmän nimittäin nyt mulla on ruokakuulumisia!

Sormiruokailuun meitä kannusti mun serkku kun kerroin ettei soseet meinaa upota, näin saataisiin makuja tutuiksi. Vaan silti ei ei ei ja kyllä mango ynnä marjat ja hedelmät on edelleen sitä herkkua. Kävi mielessä ajatus että jos me kuitenkin aloitettiin lihat liian aikaisin. Mehän hypättiin perunasta suoraan possupaistiin ja pottu-kukkakaali-kanaan. Neuvolasta kun sanottiin että saa lihoja jo antaan. Mutta kasvismaistiaiset jäi kovin vähäiseen. Toki kasviksiakin on annettu tai yritetty antaa yleensä kuitenkin sen lihan kanssa. Bataatti-kesäkurpitsa-possua ja pelkkää parsakaalia ja porkkanaa.

Ollaan puoliskoni kanssa mietitty josko pitäisi hetkeksi unohtaa liha kokonaan ja palata kasvismaistiaisiin. Sunnuntaina kirkon jälkeen juttelin satutädin kanssa tästä syömisestä ja hän kertoi että heidän perheessä herkkua on ollut omena-porkkana sose. Tehtiin myös testi kaupan peruna-porkkana piltille ja bonan jollekin kasvisherkulle, yllättävän hyvin upposivat, tai ainakin liharuokia paremmin.

Omena-porkkana soseeseen kuorin yhden ison omenan ja ison ja keskikokoisen porkkanan. Keitin  sopivasti ylikypsäksi ja muussasin sauvasekoittimelta. N.A.M. Ei vastaväitteitä, liioiteltuja "pakoooon" kiemurteluja tai suun suppuun pistämisiä. Jej tätä syödään nyt tovi! Seuraavaksi kokeilen Bataatti-Appelsiinia, sellainen resepti oli jokin aika sitten vauvalehdessä.

Iltaa kohden me innostuttiin myös puoliskoni kanssa kokkaamaan koko porukalle ruokaa. Uunilohi tulee nopeasti, puoliskoni teki sen. Perinteinen suolaus sekä sitruunaa ja sipulia päälle. Puoliskoni teki myös kermaviilikastikkeen lohelle. Mulle jäi sitten lisuke hmmm. Perunaa, riisiä vai pastaa, ei kun vokkivihanneksia vähän sovelletusti. Siispä vetelin kuorimaveitsellä lastuja porkkanasta ja bataatista ja puoliskoni pilkkoi mulle paprikat ja kaalit, olin kuulema hidas, ja kuullotus tyylillä paistoin kaiken kookosöljyssä. Ei ihan arki ruokaa kuitenkin suht helppoa ja nopeaa.

Otsikkoon liittyy yksi hassu kesämuisto. Paistetusta kaalista tuli mieleen kun ehkä kymmenen vuotta sitten vietin kesää isoäidin ja isoisän luona ja tehtiin kaalilaatikkoa isoäidin kanssa, ensin paistettiin kaalit pehmeiksi voissa ja siirapissa. Mua kymmenen vuotta nuorempi serkku tuli sinne myöskin ja ruoka-ajan lähestyessä hän tuumasi tomerana että "mä en mitään paistettua salaattia syö!"

Nyt taidan ottaa pienet päikkärit kun Tuhina vielä nukkuu omiaan, iltapäivällä jatkuu mun käsityöprojekti, jota Tuhina muuten pelkää, tai siis ainakin siitä lähtevää ääntä, pikkurassu. Mummo ja pappakin tulee moikkaamaan Tuhinaa.