No mihin se liikuntapäiväkirja unohtui?

Ja sehän muuten unohtui. Kerkesin juuri päästä vauhtiin. Kun laitoin Unelmalaatikon kiinni kesäkuussa ja sain pikkuisen huokaista rahastressin kanssa, päätin alkaa käyttää enemmän aikaa itseeni. Mulla oli kolme tavoitetta: juosta 800 m kahteen minuuttiin, saada spagaati pohjaan ja 10 puolapuu linkkaria. Kesällä nyt tuli touhuttua paljon lasten kanssa ja juoksutavoitteen otin vasta loppukesästä. Sitten katsoin mun kenkiä ja totesin että näillä ei muuten juosta ja aloin rullaluistella.

Lasten kouluarjen alkaessa syksyllä aloinkin käymään useamman kerran viikossa aurinkoisilla rullaluistelulenkeillä. Muutaman yrityksen jälkeen löysin hyvän 10 km lenkin ja pikkuisen pidemmästi kun luisteli, pääsi ystävän luokse. Se oli parasta loppukesän liikuntaa.

Käytiin myös ystävän ja hänen kaveriporukkansa kanssa syyskuussa inbody-mittauksessa. Edellisestä mittauksesta oli vierähtänyt hetkinen aikaa ja tää oli tosi mielenkiintoinen! Tuon syyskuisen mittauksen jälkeen varattiin heti kaikille uusi mittaus joulukuuhun, mutta sinne mie en sitten päässytkään.

Mittaus vahvisti sitä minkä jo tiesinkin tähän kroppaan tarvitaan lisää lihaksia ja rasvaa. Toisaalta ei haittaa, että joulukuun mittaus jäi välistä, koska en olisi kovin suurta muutosta varmaankaan saanut siihen mennessä.

Nyt kun on helppo hengittää ja hymyillä, tekee taas mieli liikkua huonompienkin yöunien jälkeen. Niin kauan kun maassa on lunta, taidan keskittyä lenkkien osalta kävelyyn. Vaikka kyllä mä huomaan aamuisin juoksevani kahta pulkkaa vetäen puolet matkasta päiväkotiin. Spagaatiin haastoin kaverin mukaan, että kesän alkaessa venyisi taas spagaati pohjaan.  Edellisen kerran se oli millien päässä varmaan ennen Kirpun raskautta.

Tuota tosi kovaa 800 m juoksua en oikeastaan edes ehtinyt alkaa harjoitella, pidän sen takaraivossa kuitenkin, kaikki muu lenkkeily tukee kuitenkin sitä ja mulla on edelleen se soittolista tallessa, jonka biisit valitsin bpm mukaan joka vastaisi tuota juoksuvauhtia. 

Linkkaritavoitteeseen pääsin!

Marraskuuhun mennessä jaksoin tehdä 10 puolapuu linkkaria, joista 3-5 meni täysin puhtaasti suorin jaloin vaakaan! Oli muuten jännä tunne, kun luulin että mulla olisi keskivartalo ihan rupukunnossa, niin ensimmäisen kerran jälkeen totesin että mulla loppui reisistä voima. Tässä olikin noin 3 kk tauko puolapuissa roikkumiseen ja tällä hetkellä saan ensimmäiset kolme täristen suorin jaloin vakaan ja loput 7 menee polvet väkisin kevyesti koukkuun, mutta edelleen se kymmenen vielä nousee!

Siellä futistreeneissä ehdin käydä syksyllä kaksi kertaa, menisin kyllä mieluusti takaisin, mutta tällä hetkellä meillä on tuplabookkaus Nupun treenien kanssa. Kyllä mä sinnekin vielä takaisin menen.

Miten sun viime vuoden tavoitteiden kanssa kävi? :) 

Viimeinen hääpäivä

Muistan meidän häät. Muistan meidän hääpäivän 2025, kun oltiin Järvenpäässä Jekun pelien perässä. Mutta sitten en muistakaan kovin montaa aikaisempaa hääpäivää. Oltiin tosi huonoja juhlimaan yhtään mitään. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut tai pitänyt juhlia tai vuosipäiviä tärkeänä ja nyt en oikeastaan osaa edes sanoa miksi niitä ei juhlittu - ikinä. En tiedä.

En merkannut hääpäivää uuteen kalenteriin mitenkään. Ja lopulta hääpäivään herätessäni totesin, että tänään on mun viimeinen hääpäivä. Jonka muistan kuitenkin vielä pitkään. 

Ilmeisesti minä nyt olen se jättänyt osapuoli - jos tässä tilanteessa sellaista halutaan etsiä. Tilanteeseen liittyy liian paljon draamaa. Kipeää draamaa. Väitteistä huolimatta ei kuitenkaan kolmansia osapuolia. Avioeron toinen vaihe voidaan postittaa ennen kesää ja sitten olen vapaa. Tämän enempää ei ole tarvetta avata tänne miten tähän päädyttiin.

Joulukuussa näen hymyn takana vielä huolta. Vuoden päättyessä ilmassa oli vielä paljon kysymyksiä, pelottaviakin. Ahdistusta ja järjesteltävää. Nopeasti kuitenkin huomaan hymyileväni enemmän kuin pitkään aikaan. Tammikuussa ilo on palannut myös mun silmiin kuvissa, saan olla minä.

Toistaiseksi lapset näkevät isäänsä joka toinen viikonloppu, asioiden järjestely on vielä kesken. Minä nautin jokaisesta hetkestä lasten kanssa ja opettelen olemaan ilman lapsia. Samalla löydän pilkahduksia itsestäni sieltä ja täältä. Ystäväni sanoi olevansa yllättynyt, kun taas itse ajattelin, että tällänenhän mä oikeesti olinkin!

Nyt mä saan opetella olemaan sellainen äiti kun haluan olla. Saan keksiä itseni uudestaan, otan ne palaset joista tykkään ja kuorin niitä kerroksia mitä vuosien aikana olen rakentanut. Millainen ystävä Petra on? Millainen rooli mulla on siskona ja tyttärenä mun perheessä? Millaisia ihmisiä haluan mun elämään?

Meidän kotona asuu nyt viisi henkinen perhe ja meillä on piano! Ja rikkinäinen pyykinpesukone. Toivon tältä vuodelta uutta pyykkikonetta. Kaiken muun rikkinäisen voin korjata, hetki ja päivä kerrallaan. Eikä mun onneksi tarvitse tätä remonttia tehdä yksin. 

Ympärille on yks kaks ilmestynyt ihmisiä joiden kanssa haavat ei tunnu niin syviltä. Ja ammattilaisia, jotka ovat lempeästi antaneet mun itse tajuta kaiken minkä olen itseltäni jo vuosia piilottanut ja naamioinut hyväksi tai normaaliksi. Olen ollut pahasti väärässä. 

Hengitän sisään. Puhallan ulos. Nyt mä olen tässä. Puhallan pois sen Petran, joka on hukassa, eikä saa mitään aikaiseksi. En minä vieläkään tiedä mikä musta tulee isona, löydänkö palkkatyön vai avaanko Unelmalaatikon uudelleen - ja miten? Aika näyttää. Mutta tiedän että olen onnellinen ja mulla on tässä kaikki mistä unelmoin.

Se ydinperheunelma meni nyt rikki virallisesti, rikki se on ollut jo kauan. Rikkinäisyydestä huolimatta oon silti saanut mun suurimman unelman, ihanat lapset joiden äiti saan olla. Mun perheeseen kuuluu Nuppu, Jekku, Ässä ja Kirppu, mummu ja vaari, mun siskot ja siskon pojat, ihanat isovanhemmat jotka ei koskaan jätä pulaan. Ja huikeat ystävät, jotka on löytäneet mut ja jääneet ympärilleni juuri oikeaan aikaan.

Hengitän. Elän. Oon onnellinen. Kaikki järjestyy. Mä opin vielä miltä tuntuu olla rakastettu. Sitä odotellessa neulon lapasia, paljon. Koska mun ympärillä on yks kaks paljon tärkeitä ihmisiä.

Jalkapalloa ja päiväunia

Syysloman treenipäiväkirja 20.-27.10.2025

maanantai Syysloman ajan palloiluhallissa oli pitkät yleisövuorot. Me havahduttiin vähän myöhässä, mutta ehdittiin reilu tunti viettää palloillen.

tiistai Poikien ja Kirpun kanssa yleisövuorolla. Linkkareita tukevaa jumppaa tein jalan nostojen verran istuen 20x puoli suorat auki ja sisä + 20sek L-pressi jalat maassa

keskiviikko Välillä tekee hyvää nukkua ja keskiviikkona nukuin pitkät päiväunet.

torstai Yleisövuorolla sulkapalloa Nupun kanssa ja jalkapalloa Kirpun ja poikien ja kavereiden kanssa. JA! Vihdoin me uskallettiin lähteä kokeilemaan naisten treeneihin ja kävin siis ekoissa omissa futistreeneissä! Puolitoista tuntia oli  se setti josta viimeinen puolituntia pelattiin melkein koko kentän mitalla. 

perjantai Levon kannalta 

lauantai Yleisövuorolla pelattiin lapset vastaan aikuiset meitä oli 5 aikuista ja lapsia taisi olla parhaillaan 8. Jekun joukkue kavereita oli 3 ja kaikki aikuiset joukkueen taustatiimistä ja lisäksi tuli pari saman seuran tyttöä ja samasta koulusta pari kutosluokkalaistakin. 

sunnuntai Lepopäivä kaikille ja saatiin kaverit kylään hetkeksi.