Hidas paluu päivittäiseen jumppaan

 15.-21.9.2025

Maanantai ja tiistai ei tavoitteellista liikuntaa ehkä. Jekkukin jätti turnausviikonlopun jälkeen maanantain treenit välistä. Tiistaina vietettii ilta futiskentällä ja kai me ainakin yks 400m kierros tehtiin Kirpun kanssa.

Keskiviikkona aloiin herätellä itseäni taas jumpan pariin. Valitsin Spagatisovelluksen muusta valikoimasta Height increase ohhelman - en tiedä kasvattaako tuo jumppa oikeasti pituutta, mutta ehkä se vaikuttaa ryhtilihaksiin sen verran että ehkäisee kasaan painumista. Sain jumpalla pohkeet jumiin ja vatsan solmuun. Tein vielä linkkaritreenin lattialla perään. 

Torstaina tein varmasti elämäni raskaimman rullaluistelulenkin. 13,25 km rullaluistelu kesti yli 50 min ja keskivauhti oli vähän reilu 15 km/h. Oli kyllä juuri sen mukainen vastatuulikin ja jalka tuntui aika tahmeelta. Rullasin myös yhden kotilon yli, se oli vähän ällöttävää, tunsin ja kuulin sen rusahduksen vaikka mulla oli musiikit korvilla. Lenkin jälkeen tein keskitason spagaati päivä 1 uudestaan, koska taustalla reilun viikon tauko. Kotona vielä 10 linkkaria puolapuilla, otin videolle taas ja kehitystä on selvästi tapahtunut!

Perjantaina spagaatijumppa keskitason päivä 2 ja puolapuulinkkareita. 

Lauantaina oltiinkin menossa koko päivä ja sunnutaina istuin tällä kertaa yksin kentän laidalla Ässän treenien ajan. Enpä muuten löytänyt tältä viikolta yhtä ainoaa kuvaa joka liittyisi tähän aiheeseen. Muutaman kuvan otin lauantain riennoista lapsista ja lasten kavereista. Kameraahan mulla ei juuri nyt enää ole, enkä puhelimella aina muista kuvata, muuta kun satunnaisia peiliselfieitä ja videoita ja sitten mulla onkin puhelimen muisti täynnä videoita lapsista joita ei vaan voi poistaa.

Noh joka tapauksessa! 

Naapuri siivosi autotalliaan ja nyt mulla on polkupyörä, että jos rullaluistelu kelejä ei enää tule, pääsen pyörällä kaverille ja kyllä ne mun kengätkin tuli, että voin alkaa juoksemaan! Saas nähdä kuinka tahmeata se on nyt alkuun. Mulla kun olisi ajatus juosta kovaa. Nyt olen rullaluistellut aika pitkää matkaa kovaa, mutta 10 km puoleen tuntin juosten ei kuitenkaan taida olla realistisesti tämän syksyn tavoite. 

Päiväkirja joka ei sisällä yhtään treeniä

8.-14.9.2025

Maanantai aamu alkoi lasten kuskaamisilla autolla ja kahvittelulla ystävän luona ja jatkui säärisuojashoppailujen kautta mihinkäs muuallekaan kuin futiskentälle. Kirpun kanssa vedettiin juoksuradalla varmasti useampi 100 metriä. Ja se olikin varmaan koko viikon liikunnat siinä.

Yö meni aamuun asti valvoessa, jutellen, joten ei puhettakaan että päivällä olisi ollut enää aivotoimintaa mihinkään muuhuin kuin treenikuskauksiin. Sen verran mainittakoon lasten treeneistä, että Nupulle järjestyi juoksukaveri ja hän aloitti yleisurheilun uudestaan! Äiti tuli meille myöhään tiistai-iltana.

Keskiviikkona lähdettiin mummun matkassa Espooseen, tällä kertaa matkalla ei ollut jalkapalloa eikä mitään muutakaan. Urheilusuorituksiksi lasketaan vain kaupassa käynti ja portaiden kävely. Käytiin leikkipuistossakin siskoni poikien kanssa, mutta siellä riehuivat vain pojat. Kirppu istui koko ajan sylissäni ja illalla mitattiinkin häneltä lämpöä. Perjantaina kotiuduttiin pienen road tripin kautta, kun puoliskoni teki työreissun. Äitillekin oli lyhyempi reissu heittää meidät Riihimäen abc:lle, missä hypättiin puoliskoni kyytiin kotia kohti. 

Jälleen aamuun asti  valvotun yön jälkeen lauantain ohjelmassa olikin vain nukkumista ja syömistä ja pakkaamista. Nimittäin sunnuntaina oli molemimilla pojilla turnauspäivä ja lähdettiin jo illalla majailemaan lähemmäs pelipaikkaa, ettei tarvitse herätä ihan hirveän aikaisin.  

Vielä ennen nukkumaanmenoa yritin tehdä vähän tilaa kameran muistikortille, että saataisin edes muutama kuva vielä oman joukkueen pojista. Aamulla kentälle lähtiessä totesin, että mun objektiivi on nyt tullut lopullisesti tiensä päähän. Nyt sitten kuvataan vaan puhelimella.

Sateiseen aamun herätessä olikin tosi näppärää majailla lyhyen matkan päässä pelipaikasta. Jätettiin Jekku jatkamaan unia, kun suunnattiin yhdeksäksi kentälle Ässän peleihin. Vettä tuli ihan reilusti. Hain Jekun katsomaan Ässän viimeistä peliä ja heti sen perään alkoikin isompien kilpasarjan pelit. Sade sentään hellitti, eikä kastuttu uudelleen ja Kirppukin luopui kuravaatteistaan oma-aloitteisesti.

Jekun pelien jälkeen käytiin pakkaamassa yökamppeet ja lähdettiin vielä takaisin kentälle katsomaan omanjoukkueen harrastesarjan pelejä. Kotona oltiin aika tarkasti yhdeksältä ja suoraan nukkumaan. 

Eipä tullut postia tänään

Mun vaaleanpunaisille princess kengille saa heittää hyvästit. Ne pyörii edelleen kyllä täällä eteisessä ja käytän niitä omalla pihalla futista potkiessa ja nurmenleikkuussa. Ja itseasiassa ennemmin hävitän mun äitienpävänä ostetut valkoiset tennarit, joissa on molemmissa kantapäissä reiät. Ne on kesän aikana hyvin käytetyt  ja Tykkimäkiturnauksen sunnuntaina kastuneet kengät olivat märät vielä neljä päivää kastumisesta.

Tämä kuva on äitienpäivältä kun kengät oli vielä ehjät ja valkoiset

Mulla on myös kolmannet kengät. Kangas tennarit, jotka sain siskoltani, joka oli saanut ne kaveriltamme, koska ne olivat kaverin tyttärelle liian pienet. Mutta eihän kangastennarit kovin kauaa syksyä kohti kestä. Joten minäpä tutkin Zalandon tarjouksia ja arvatkaa mitä! Löysin uudet prinsessat tosi edullisesti!

Tilasin ne heti maanantai-iltana ja toimitusvahvistuksessa sanottiin että paketti saapuu 18.-19.9.2025. Mutta arvatkaa mitä sanoo Suomen Posti. Posti on sitä mieltä että kengät jotka on lajiteltu Vantaalla torstaina klo 12.40 on perillä vasta maanantaina 22.9. Ja mua ottaa päähän ihan tosi paljon. Annan kyllä itselleni nyt luvan vihata postia viikonlopun yli ja maanantaina voin olla sitten iloinen uusista kengistäni.

Miten voikin yksi postin venyttämä saapumisaika vetää niin turhautuneeksi, että itku tulee. 

Koen nyt olevani taas jossain välitilassa elämän armoilla. Jotenkin tässä työnhakijana ollessa roikun ja odotan ja ihmettelen, kun mun elämäni tarkoitus on vain siivota ja pyykätä eikä just nyt kiinnosta tehdä sitäkään, kun haluaisin käyttää energiaa johonkin aivan muuhun.

Tämä kuva on sunnuntailta ennen kuin kengät kastui

Ja kun odotan että tapahtuisi edes jotain, kerkesin tietenkin innostua kengistä aika paljon ja siitä että maanantaina tilatut kengät voisivat olla jo saman viikon perjantaina mun jalassa. Mutta ei posti vetää maton jalkojen alta ja sen lisäksi että mua ärsyttää etten saanutkaan kenkiä tänään, mua ärsyttää myös kaikki muut asiat, joita joudun odottamaan enkä tiedä tapahtuuko niille mitään ja miten voisin itse edistää asioita joiden oikeasti tosi kovasti haluaisin tapahtuvan!

Mutta ihan oikeasti, miten voi olla että Vantaalla lajitellun paketin - jonka status on KULJETUKSESSA - matka meidän pakettiautomaattiin kestää 5 päivää! Kun meiltä Vantaalle ajaa vajaa puolitoista tuntia. Mä olisin ollut valmis hakemaan ne kengät sieltä Vantaan terminaalista, mieluummin kun odottaisin viikonlopun yli pakettia, jonka Zalando lupasi mulle perjantaiksi!

Yritin ajatella positiivisesti, että ehkä posti saa niin paljon negatiivista palautetta, että ne vaan varmuuden vuoksi venytti arvioidun saapumisajan viikonlopun yli, jotta voivat sitten kiillottaa sädekehäänsä, kun yllättivätkin positiivisesti ja paketti olisi tullut perjantaina. Mutta ei, posti ei halua. Iloisesti katselin päivällä postin rekan ajavan talomme ohi kohti kauppaa, tietäen että minun pakettini ei päässyt sen kyytiin.

Ehkä maanantaina ei enää ärsytä jos saan kenkäni. 

Jep, olisin voinut valita Postnordin tai DHL:n. Mutta valitsin postin. Enpä taida hengitystä pidätellä.

Nyt on kuitenkin pitkästä aikaa viikonloppu kun pojilla ei oo pelejä. Jos sataa vettä, ei harmita ettei ole uusia lempparikenkiä, kun en mie niitä heti viittis sateessa pilata. Mutta oikeasti en toivo sadetta, toivon halpaa sähköä ja aurinkoa että saan pyykit ulkona kuivaksi. :D