Viimeinen äitiysneuvola - jälkitarkastus

Mulla oli tänään viimeinen käynti äitiysneuvolassa, eli synnytyksen jälkitarkastus. Enkä muuten muista, että aikaisemmin olisi puhuttu jumppaamisesta näin paljoa! Ensimmäisenä siis tietenkin kävin vessassa jättämässä pissanäytteen, kuten aina äitiysneuvolassa ja terkkari kävi sen sitten tarkistamassa. Kaikki ok.

Me juteltiin vähän aikaa vauvan labroista, kun äitiyskortin väliin oli synnärillä laitettu labrakuitti, jossa kahden arvon kohdalla luki "epäonnistunut". Katsottiin myös  koneelta lapsen tiedot ja niihin verraten terkkari oli sitä mieltä ettei "epäonnistuneita" ole edes otettu, ja siksi ne luki kuitissa näin. Kun vauvan labroista puhuttiin muistin kysyä, että mikähän mun kilpirauhasia vaivasi.

Ensimmäinen aamu kotona vauvan kanssa, hupiranneke ranteessa ja vielä oli jälkisupistukset riesana, nukuin aina kun vauvakin nukkui.

Kinusin syksyllä ensimmäisessä neuvolalääkärissä ferritiinin mittausta, turhaan - muoti-ilmiö kuulema edelleen. Perustelin sitä sillä kuinka alas mun paino yleensä imetysaikana laskee, joten sain lähetteen kilpirauhastutkimuksiin. Olin tosi yllättänyt, kun terkkari sanoi kahdesti, että lääkäri haluaa mun käyvän uudestaan. Ensimmäinen oli ollut 3+, toinen oli ollut 5+ ja kolmas 2+. Tuossa plussan kohdalla pitäisi olla jokin desimaali, mutta enhän minä niitä ylös ottanut. Ferritiinin sain mitattua työterveydessä, se oli silloin 12 ja olin jo aloittanut raudan syönnin kesäkuussa. Mutta se niistä labroista.

Jumppaamisesta puhuttiin siis enemmän, kuin missään aikaisemmassa jälkitarkastuksessa. Katsottiin yhdessä netistä mistä löytyy vinkkejä selänhuoltoon ja miten kannattaa lähteä liikkumaan. Juoksua ei suositella puoleenvuoteen synnytyksestä ja kierukan voi laittaa aikaisintaan kolmen kuukauden päästä synnytyksestä. 30v papaseulassa kävin viime kesänä, joten sitäkään ei tarvitse nyt. Terveydenhoitaja kysyi haluanko sisätutkimusta, mutta koin itse riittäväksi, että lääkäri katsoo sitten kierukanlaiton yhteydessä.

Jälkitarkastuksessa, 6viikkoa ja 4päivää synnytyksen jälkeen painoni oli 53,9kg. Tottakai keho vielä hakee muotoaan, sen huomaa erittäin vetelästä keskivartalosta. Venyneet ja aika olemattomat lihakset hakevat paikkaansa ja ainakaan itse en muista ajatella keskivartalon tukea niin usein kuin pitäis. Liian helposti sitä kulkee ensin selkä notkolla ja imettäessä taas istuu hartiat lysyssä, joten lapaluiden väli on aika koetuksella ja lannerangasta huomaa sitten makuuasennossa, ettei ole selänkään puolella lihaksisto ihan entisellään. Toistaiseksi ainut liikunta mitä olen harrastanut on selän venyttely ja poikien kanssa päiväkodille kävelyt. Tiedän jo mihin käytän kevään e-passini - hierojalle! 

ps. listaus raskauskiloista x4 tulossa! 

Lasten jaettu vaatekaappi

Löysin tällaisen luonnoksen öhöm 2020 kesältä. Ja kun nyt kerta vahingossa löysin kuvatkin kyseisestä kaapista, ja pyykit ja vaatekaapit ovat muutenkin tämän kevään teema blogissani niin miksi pantata tätä luonnoksissa?

Tuolloisesta puhelimestani on näköjään ollut kamera rikki ja siksi selkeä kuva on mustavalkoinen. Minun ja Ässän vaatekaappi näyttää siltä, että kuva on otettu tyyliin juuri ennen vaatteiden pakkaamista muuttolaatikoihin. Joka tapauksessa, täältä pesee muistelu ajalta, kun vaatekaapit piti jakaa.

Mainitsin viimeksi tuosssa lastenhuoneen esittelyssä (KLIK), että minulla ja taaperolla on yhteinen vaatekaappi ja samoin Nuppu ja Jekku jakavat myös yhden kaapin. Helpoin tapa jakaa kaappi on toki antaa kolme hyllyä molemmille ja näin olenkin jakanut minun ja taaperon kaapin. 

Vauva-aikaan taaperolle riitti vielä kaksi hyllyä, mutta nyt 74cm kokoista vaatetta oli niin paljon, että tyhjensin itseltäni yhden hyllyn lisää taaperolle. 

Mutta mitäs sitten, kun jaettavaa kaappia käyttää kaksi lasta joista kumpikaan ei yletä kaapin ylimmille hyllyille itse?

Minä jaoin kaapin puoliksi pituus suunnassa. Jokaisella hyllyllä oli neljä pinoa kaksi vasemmalla ja kaksi oikealla, etupinot ja takapinot. Vasen laita oli Jekun vaatteille ja oikea laita Nupun vaatteille. Alunperin molempien sukat olivat paperisissa lahjakasseissa. Mutta ne kassit on nyt menneet. 

Alimmalla hyllyllä siis sukkakassit. Sitten housuhylly: edessä legginsit takana kollarit, pitkähihaiset paidat: edessä trikoot takana hupparit, kolmannella edessä t-paidat ja takana sortsit ja ylimmällä hyllyllä Nupun pinossa tunikat ja Jekulla edessä kirkkovaatteet ja niiden takana yöpuvut.

Päästiin yllättävän kauan tällä järjestelyllä myös ilman puhtaita vaatteita lattialla. Nykyään lapset ovat hienosti omatoimisia pukemisessaan, mutta se tietää ajoittain sitä että kaikki t-paidat tai ohuet pitkähihaiset on saattanut olla sikin sokin pitkin lastenhuoneen lattiaa. 

4h ilman viikon ikäistä vauvaa

Kerroinkin, että rohkenin olla heti viikon ikäisestä vauvasta erossa neljätuntia, Mary Kay Nordicin Urakonfferenssin ajan. Samoin kun viime syksyn digitaalisen seminaarin, myös urakonfferenssin kävin katsomassa yhdessä sisarkonsulttienkanssa Kuusankoskella Studio123 elokuvateatterissa.

Alunperin suunnittelin ottavani vauvan mukaani, niin että meidän äiti tai joku muu, olisi voinut olla vauvan kanssa teatterin naapurissa olevassa kirjastossa tai ulkoilemassa tapahtuman ajan ja sitten tarvittaessa tulla teatterin aulaan tai minä kirjastoon syöttämään vauvaa. Näin olisin ajatellut osallistuvani koko klo 10-1630 kestävään tapahtumaan.

Noh, meidän äiti oli tuon viikonlopun tietenkin siskon poikien synttäreillä Rovaniemelle, joten se siitä, enkä sitten edes keksinyt kuka se "joku muu" olisi voinut olla. Mutta kun otin asian puheeksi puoliskoni kanssa, hän ihmetteli mihin sitä mummua tarvitaan, senkus menet vaan.  

Konfferenssin Digitaalinen osuus oli klo 11-13 sekä 14-1630, mutta meidän kouluttajat järjestivät meille Studiolle saapuneille ihonhoitokonsulteille ohjelmaa myös klo 10-11. Sovittiin puoliskoni kanssa, että olen vain tuon 10-13 pätkän ja muiden lähtiessä luonaalle, minä tulen takaisin kotiin.

Ei siksi ettenkö olisi halunnut mennä muiden kanssa syömään, tai että olisin epäillyt vauvan pärjäämistä isän ja sisarusten kanssa. Maitoa oli pakastimessa jo useamman annoksen verran ja Nuppu on ollut alusta saakka todella innokas ja hoivaava isosisko! Sellainen josta on oikeasti omatoimista apua vauvan kanssa.

Epäilin etten itse selviä neljää tuntia ilman vauvaa. Maidon noustessa ruoka-aikaan nimittäin "tissit räjähtää". Oli minulla pumppukin varmuuden vuoksi mukana, mutta en viitsinyt pumpata leffasalissa. Maidon nousun kannalta tuo neljä tuntia oli juuri sopiva aika palata kotiin ja toisaalta, se oli myös juuri sopiva aika olla hereillä.

Täytyy myöntää, vaikka synnytys meni hyvin ja vauva on ollut alusta asti tyytyväinen tapaus, niin omat opettelunsa kuitenkin on vauva-arjessakin, joten oli oikein hyvä valinta palata takaisin kotiin ajoissa myös oman jaksamisen kannalta, kyllä viikon ikäisen vauvan äiti tarvitsee päiväunensa. Okei myönnetään tarvitsen myös kolmeviikkoisen vauvan äitinä päiväunet. :D

Kotimatkalla sain soiton omalta senior konsultiltani ja kotona minua odotti iloiset lapset ja nukkuva vauva. Maitopussissa luki n. 50ml, pullo oli tyhjä ja vauva oli nukkunut isin sylissä koko neljä tuntia. Olisi ehkä nukkunut vähän pidempäänkin, mutta herätin hänet syömään pumpun kaveriksi, ihan oman tukalan oloni takia. Vähän ennen kahta kaivoin sähköpostista oman osallistumislinkin ja katsoin konfferenssin toisen osan vauvan kanssa. 

Suurin ihmetyksen aihe koko päivässä olikin se, että minä ihan oikeasti raaskin lähteä vauvan luota, koska olin päättänyt osallistua Urakonffaan. Minähän olen aina ollut se äiti jolle lapset on kaikki kaikessa ja varsinkaan vauvaa en jättäisi kenellekään koskaan (vaikka se tekisi joskus ihan hyvää). Joten pientä kasvua äitiydessäni on ehkä tapahtunut.

Kolmannen kohdalla oivalsin, että meidän perheessä lapset ovat niin paljon äidin vastuulla, koska en oikeastaan ole edes antanut puoliskolleni mahdollisuutta olla isä vauvoille. Olen halunnut olla niin 100% ja enemmänkin omistautunut äiti, etten ole varma olenko antanut edes vaippaa vaihtaa, ellei ole erikseen kysytty. Joten oli aika hauskakin huomata, että oikeasti jätin vain viikon ikäisen vauvan kotiin isin hoiviin! 

Toistaiseksi tuo onkin ollut ensimmäinen ja viimeinen yli 15min hetki erossa vauvasta. Eikä ole kiire saada omaa-aikaa uudestaan. Toivoin kampaamokäyntiä äitienpäivälahjaksi,  mutta hiusten leikkuuseen voin ottaa vauvan mukaan.

Kuinka pian sinä olet raaskinut olla erossa vauvasta?