Parasta

Mun isosisko viljelee omaa perinnettään kysyä iltaisin mikä oli parasa tässä päivässä. Kun mulla on noita kilometrin mittasia koko viikon kuulumisia tullut nyt kirjoitettua jo useampi, niin ajattelin käyttää vähän ajatusta miettimällä vaan yhden (tai max pari) jutun per päivä.

Maanantaina parasta oli syödä yhdessä puoliskoni kanssa ruokaa jota ei tarvinnut itse tehdä. Mun kotikäyntiopettaja oli tehnyt meille porokiusausta nam, K I I T O S !

Tiistaina parasta oli Körökirkon harjoitukset. Körökirkko =  muskareiden esitys osana kirkkomusiikkiviikkoa, jonkun verran siellä oli puhetta muskarin vetäjän ja papin toimesta.

Keskiviikkona parasta oli äitikaverin ilme kerhon jälkeen kun hän hoksasi ettei mulla ollut ollenkaan vaunuja vaan Tuhina kulki näppärästi toppapuku päällä makuupussin sisällä, sylissä. Meiltä kerholle kävelee noin 30 sekuntia jos ei tarvitse odottaa suojatiellä autoja.

Torstaina parasta oli viettää aikaa puoliskoni kanssa tai siis koko perheen voimin hänen kouluajallaan. Hänen luokalla oli lapsiparkki vuoro hellissä, joskin tuolla akvaariossa oli tosi kylmä ja mulle nousi illalla kuume joten ei sitten edes päästy Tuhinan kanssa esiintymään sinne Körökirkkoon.

Perjantaina parasta oli kun anoppi toi meille kokista. Ja Tuhinan posket ♡

Lauantaina parasta oli pulkka ja lumi! Ostettiin Tuhinalle vauvapulkka siis sellainen selkänojallinen vaikka eihän Tuhina vielä osaa istua.... laitettiin tyyny selän alle ja Tuhina pötkötti makuupussissa kun kierreltiin omaa ja naapurin autoa ja viereistä puskaa. Tuli sieltä muutama hymykin vaikka toistaseks tää tais olla kivempaa musta.

Lauantaina olisi ollut vauvauinnissa valokuvaus mutta olin ite vielä sen verran kipeä plus nyt Tuhinan posket on todella alkaneet parantua joten puoliskoni, rakas järjenääneni, totesi että annetaan niiden nyt olla rauhassa ilman klooriärsytystä, niinpä me jätettiin väliin koko uinti.

Käytiin kyllä kotona kylpyammeessa uimassa ja otettiin omat kuvat. Tuhina on saanut vasta kerran kauhalla vettä päähänsä etten tiedä olisiko häntä sukellutettu vielä muutenkaan, keväällä on sitten uusi kuvaus. Suihkun alla harjoiteltiin laskemalla kolmeen ja vettä naamalle, niinkuin ohjaaja kehoitti viimeksi tekemään.

Sunnuntaina parasta oli iltapäiväkävely koko perheen voimin ja Tuhinan nauru!

Ilmapalloja

Ristiäiset meillä vietettiin Tuhinan ollessa kuuden viikon ikäinen. Eli ööööö elokuun loppupuolella kröhöm, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja muutaman kuvan kera.

Aluksi kun tuli puhetta ristiäisistä kaikki oli sitä mieltä ettei niillä ole mikään kiire mutta yks kaks ääni kellossa vaihtui ja kaikki ihmettelivät koskas ne nyt on. Niinpä eräspäivä puoliskoni katsoi kalenterista lauantain kolmen viikon päähän ja soitti seurakunnan toimistoon että mitenkäs homma toimii.

Niinpä varattiin seurakuntatalon kahvio jossa oli määrä tapahtua ristiminen sekä kahvittelu.

Pappi tuli käymään meillä kotona melkein kaksiviikkoa ennen itse tapahtumaa. Kun pappi kysyi mitkä virret lauletaan oltiin molemmat huuli pyöreänä. Vaikka itse en luterilaiseen kirkkoon kuulu, äidin suvusta kuitenkin kaikki muut paitsi me kuuluvat, joten olen kyllä ollut ristiäisissä ennenkin,  vaan en kyllä muista että niissä olisi laulettu. Tartuttiin heti papin ehdottamiin. Loppuvirtenä tietysti ystävä sä lapsien, joka on ala-asteelta tuttu jej! Valittiin myös rukoukset ja yksi raamatun kohta jonka kummi sai lukea. Me ei haluttu kumpikaan olla esillä. Kun nämä oli selvät lähdettiin vielä katsomaan tilaa, koska kumpikaan meistä ei ollut siellä koskaan käynyt.

Puoliskoni mummo pääsi taas tekemään sitä mitä osaa parhaiten, eli tarjoilut n.50 hengelle. Voileipä kakkua, karjalanpiirakoita, vihannes ja juusto naposteltavia ja täytekakkuja. Minä taas halusin koristeiksi vaaleanpunaisista pienistä ilmapalloista tehtyjä asetelmia, jotka aioin itse väkertää. Käytännössä siis puhalsin läjän vaaleanpunaisia, violetteja ja tummanpunaisia vesi-ilmapalloja koska löydettiin ainoastaan värisekoitus 100kpl pallopussi.

Perjantaina ennen ristiäisiä tuli mummolta viestiä kuvien kera että kelpaako kakut ja kyllä! Olihan nuo todella hienot. Ja seuraavassa viestissä kerrottiin että hän on varannut kukkia pöytiin, "vai oliko sulla jotain?" Tähän mennessä olin saanut aikaiseksi yhden kolmen pallon viritelmän ja olisin halunnut vähintään neljän pallon kyhäelmiä, mutta ilman neulaa, pelkän langan kanssa väkertäen mun sormet ei taipuneet niinkuin halusin joten kukilla mentiin.

Kahvion vieressä oli pieni kappeli ja koska se oli vapaa ehdotti pappi sinne siirtymistä. Sen verran ahdas oli tila että me vähän ihmeteltiin mitenpäin siinä pitäisi seistä. Mutta vieraat mahtui hyvin istumaan.

Meillä oli vain yksi "virallinen" kummi läsnä. Sylikummi on nyt puoliskoni toiseksi nuorin sisko ja toinen kummi puoliskoni isosisko, kolmas kummi on minun paras kaveri eskarista, jonka hukkasin kun hän siirtyi musiikki luokalle ja löysin uudelleen ysiluokalla. Valitettavasti hän ei päässyt töiden takia, eikä ole kummityttöään vielä kertaakaan nähnyt. (No mutta nyt on, tosin nukkuvana)

Appivanhemmat ostivat soman valkoisen mekon kastepuvun alle ja kastepuku oli isäni vanha, sama jossa me ollaan saatu nimenantosiunaus. Tosin Tuhina oli tuo puku päällään koko ajan, ettei mekkoa nähnyt kuin ensimmäiset ja viimeiset vieraat. Tuhina nukkui koko tilaisuuden ajan. Ja juuri ennen kotiinlähtöä hörppi pullosta reilun 100ml ihan omaa maitoa.

Tilaisuus oli kaunis, ja vaikka rukoukset luettiin kirjasta oli niissä kuitenkin ihana sisältö. Ja siihen raamatun kohtaan löytyy meidän kirkon lasten laulukirjasta yksi todella kaunis laulu. Ja tunnustan itkuksihan se meni jo vähän ennen alkua ja totaalisesti alku virren aikana, osittain kyllä jännityksen piikkiin.

Meidän isin puolelta paikalle pääsi tätini vanhimman lapsensa kanssa ja samainen serkku puolisoineen jotka oli meidän vihkiäisissäkin, ymmärrän kyllä tuon 5h automatkan karsivan. Äitin puolelta taas oli kyllä kivasti mummoni ja pappani ja mummon siskoja puolisoineen muutama ja yksi pikkuserkkukin isänsä kanssa. Meillä kävi pieni sosiaalisen median kämmi kutsun kanssa ja harmiksemme enoni perheeltä meni koko ristiäiset ohi, heitä kyllä kaivattiin ja ihmeteltiin porukalla kun ei mitään vastausta ollut kuulunut. (Äitini sai onneksi hieman paikattua tätä.)

Puoliskoni puolelta oli hänen mummo miehensä kanssa, enon perhe ja kaikki sisarukset, miinus veljenpoika ja tietysti mun appivanhemmat.

Viikko sitten

Huomasin etten kirjoittanut ollenkaan sen suurempia kuulumisia viime viikolta, vaikka niitäkin on! Ja nyt on pakko yrittää kirjoittaa koska ihan oikeasti en meinannut enää muistaa mitä tapahtui viime viikolla.... sen siitä saa kun ei enää käytä kalenteria. Oon aina ollut aika huono kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta kalenterista on voinut lukea aina suunnitellut ja toteutuneet menot ja meiningit ja yleensä piirrustuksista ja raapustuksista vielä päätellä kenen kanssa ja millä mielellä.

Maanantaina skipattiin kerho ja mentiin porukalla yhden äidin luokse syömään ja höpöttämään. Tuhina nukkui vaunuissa koko tuon ajan ja illalla Tuhina ja puoliskoni sai viettää laatuaikaa kahdestaan kun samalla mamma porukalla käytiin LadyLinella jumpassa. Illalla vielä pakkailin reppuun ja hoitolaukkuun mitä nyt ikinä keksin tarvittavaksi yhtenä päivänä tai oikeastaan kuudeksi tunniksi.

Tiistaina herättiin aikaisin, Tuhinan ihan oikeasti herätin ja syötin ja puin. Aamusateessa lompsin vaunujen kanssa bussipysäkille ja mentiin ensimmäiseen keskustaan vievään bussiin. Rautatieasemalla oltiinkin tasan tunti ennen junan lähtöä, mutta mieluummin niin päin. Tuhina nukahti bussissa ja minä hyppelehdin laiturilla junaa odottaessa, ajattelin antaa vauvan nukkua pihalla.

Meidän vaunujen jarrut on vähän hankalat. Parkkeerasin vaunut ja nukkuvan Tuhinan seinän viereen ja katselin omalta paikaltani kuinka vaunut vähän heijas eteenpäin ja takaisin seinään. Ees taas ees taas. Mietin vaan että millon räpsähtää ja mulle tuli ihan oikeasti pahaolo. Ja sittenhän ne räpsähti ja vaunut kolisi toisella seinustalla olleisiin kyynärsauvoihin. Onneksi Tuhina jatkoi uniaan, minä käänsin vaunut toisin päin (kuvassa) ja ystävällinen ruova teki tilaa viereensä ihan vaunujen edessä. Onneksi matka kesti vain puolituntia.

Perille kun päästiin menin tietysti hissillä alas mutten tajunnutkaan että se hissi laski suoraan pyörätielle, ei minnekään asematunneliin. Hetken aikaa ihmettelin mutta löydettiin toisemme aseman edestä. Luokkakaverini vauva on pari kuukautta Tuhinaa vanhempi ja nyt nähtiin ensimmäistä kertaa vauvojen kanssa. Meiltä molemmilta on suunnilleen sama matka Lahteen, joten sinne oli hyvä sopia treffit. Oli aika kurja keli niin kaupunkia ei oikein nähty mutta kauppakeskus Trio tuli kyllä tutuksi. Ja muuten pakko antaa pisteet kotiin lasten leikkialueesta ja hoitohuoneesta!

Tuhina oli vähän itkuinen ja nukahti kyllä kahteen kertaan muutamaksi tunniksi. Itkuisuus varmaan johtui herätyksestä. Kierreltiin kauppoja ja höpöteltiin niitä näitä. Luokkakaverini lähti kotiin aiemmin niin me jäätiin Tuhinan kanssa  vielä moikkaamaan paikkakuntalaista kaveria jonka vauva on kaksi viikkoa Tuhinaa vanhempi. Tosin tällä kertaa vauvat ei ihmetelleet toisiaan kun  Tuhina nukkui koko ajan. Käytiin vähä  kävelemässä ulkona mutta en edes jaksanut vaivautua ottamaan kuvia kun oli niin harmaata ja sateista.

Paluu matkalle laitoin vaunut suosiolla junan suuntaisesti eikä ne tällä kertaa räpsähtäneet. Tuhina heräsi vähän ennen kun kotikaupunkimme kuulutettiin ja oli loppu matkan hereillä. Bussia odoteltiin 20 minuuttia ja valittiin väärä bussi. Tämä teki meille ylimääräisen lenkin ja juuri tuon lenkin verran se oli liian pitkä. Bussissa Tuhina suostui tuttiin mutta heti bussista pois noustessa itku jatkui. Meiltä pysäkille on onneksi suht lyhyt matka ja Tuhina rauhoittui mitä kovempaa vaunut kulki. Onneksi oli kunnon kengät, kumppareilla olisi ollut vaikea juosta.

Keskiviikkona skipattiin taas kerho, ihan vaan koska reissaaminen oli aika rankkaa sitten kuitenkin ja tiistai ilta venyi.  Laitoin Tuhinaa parvekkeelle nukkumaan samaan aikaan kun kerhotutut tulivat tuohon takapihan puistoon leikkimään. Toivoin että koti olisi ollut vieras kunnossa, olisin huutanut parvekkeelta koko porukan kahville, mutta otin sitten itekin päikkärit. 

Torstaina perhetyöntekijät esittäytyivät vauvakerhossa. Mentiin taas hetkeksi kahvilaan kerhon jälkeen höpöttämään niitä näitä ja illalle oli sovittu bobypump Ladylinella. Mie jätin jumpan väliin kun olin sopinut jo aiemmin että se paikallinen paraskaveri tulisi meille. Edellisen kerran nähtiin mun synttäreiden aikaan eli ihan liian kauan sitten. Kokkailtiin uunimunakasta ja hedelmäsalaattia. Höpötettiin ja kuvattiin.

Perjantaina menin heti aamusta näyttämään Tuhinaa terveyskeskukseen, varmistettiin ettei useamman viikon flunssa johdu korvatulehduksesta ja keskusteltiin ihottumasta. Nyt me vihdoin saatiin lähete lastenpolille. Tuhinan päikkärit sai muskarin mittaisen tauon ja jatkuivat taas ulkona. Rullasin kesärenkaat pois autosta kun neuvolasta tuli soitto. Käytiin näyttämässä poskia meidän neuvolantädille, viimeinen varmistus vauvauintia varten. Lupa myönnettiin tai paremminkin suuresti kannustettiin joten suuntasin sitte kauppakeskukseen ostamaan uikkarit Tuhinalle. Saatiin vielä 20%alennusta, kävipä tuuri etten viikkoa aiemmin ostanutkaan.

Illalla meidän äiti tuli tuomaan meille kirjahyllyä. Tuhina ei vaikuttanut ollenkaan väsyneeltä, toisaalta ihan kiva niin mummu sai viettää hetkisen aikaa hänen kanssaan, kun lauantaina ei enää pitänyt ehtiä.

Lauantaina herättiin aikaisin vauvauintiin. Me vähän myöhästyttiin, mutta ensimmäisellä kerralla altaassa oltaisi normaalistikin vähän vähemmän aikaa. Tuhina oli virkeä loppuun saakka ja tehtiin ensimmäinen kauhasukellus. Jatkossa pitää muistaa jotta vauvauinti itsessään toki kestää vain 30min, mutta reissuun saa varata pukemisineen n. puolitoista tuntia. Varsinkin jos tahtoo pestä hiuksia tai käydä vähän saunassa lämmittelemässä ennen kotiin lähtemistä.

Ajattelin Tuhinan olevan nälkäinen uinnin jälkeen mutta hän nukahti heti kun autoon päästiin ja nukkui useamman tunnin. Meidän oli tarkoitus tulla uimahallilta kotiin, pakata mummolalaukku ja viedä Tuhina puoliskoni mummolle heti. Mutta mekin nukahdettiin. Vietiin Tuhina vasta päikkäreiden jälkeen tosin hän kyllä nukahti uusille päikkäreille ennen kuin autoon päästiin.

Sunnuntaina oli Helsingin vaarnan vaarnakonfferenssi ja ensimmäistä kertaa konffa tuli netinvälityksellä ja katsottiin livelähetystä omassa seurakunnassa. Toisaalta on hienoa että tekniikka mahdollistaa tämmöistäkin, mutta varsinkin mulle ja silloin kun kuuluin Tampereen vaarnaan, vaarnakonffat oli aina sellaisia viikonloppuja kun nähtiin kaikki serkut ja isoisä ja isoäiti kun koko suku isin puolelta kuuluttiin samaan vaarnaan ja tietysti kavereita muista seurakunnista.  Tämä hohdokkuus ja kohtaaminen jää nyt kokonaan pois mikä on tosi harmi. Mutta kyllä tekniikkaa helpottaa olenhan itsekin hyvä esimerkki kun kaksi vuotta olen täällä asunut ja tämä oli ensimmäinen vaarnakonffa johon osallistuin ja ihan vaan koska ei tarvinnut lähteä paikanpäälle Helsinkiin.

Sunnuntain henkeen ei mielestäni kuulu siivouspäivä, mutta tällä kertaa siivosin ja järjestelin tuon meidän makuuhuoneen kaaoksen. Siellä kun on pakko tehdä asioita päiväsaikaan. Valoa riittii aika hyvin ja mitä pimeämpi tuli, siirsin romuläjän lähemmäs ovea ja olkkarista tulevaa valoa, lopulta imurointi oli ainut mitä todella tein pimeässä huoneessa. Puoliskoni sai myös keskittyä koulutehtäviin ilman että yritän koko ajan höpöttää hänelle kun mulla oli omaa tekemistä. Vähän ennen seitsemää oltiin hakemassa Tuhinaa. Saatiin syödä mummon herkkupöydässä ja puoliskoni sai yhdistetyn synttäri ja joululahjan etukäteen. Hyvin oli mummo ajatellut, nimittäin aina kun puoliskoni näkee voileipägrillin kaupassa mietitään että tuommoinen pitäisi ostaa, vaan ei me olla koskaan saatu aikaiseksi.