TOP 8+


Sain viikko sitten neuvolasta raskaustodistuksen ja tein äitiysavustushakemuksen netissä heti kotiin päästyäni. Me valittiin äitiysavustus pakkauksena ja arvatkaa mitä! Se tuli eilen! Aamun posti toi Kelalta kirjeen myöntämisestä ja kaikki tietää, että siinä kirjeessä kerrotaan pakkauksen tulevan noin kahden viikon sisällä. Laitoin päivällisen uuniin ja huomasin tekstarin - saapumisilmoitus!

Väsäsin kiireesti ensin infottuani whatsappryhmään valtakirjan ja puoliskoni lähti samantien hakemaan pakettia. Puoliskoni avasi paketin heti ja alkuun sitä tutkittiin koko perheen voimin. Tuhinan käytyä nukkumaan tutkin sisältöä vähän tarkemmin ja valitsin lempparini tähän top8 listaan!




Toppapuku. Tykkään tästä väristä ja kuviosta! Ja toppatöppöset ja tumput on samaa sävyä! Ihan parasta. Haalarin saa myös pussiksi, mitä itse jouduin hetken verran pähkäilemään, kun ei siitä ole aiempaa kokemusta. Ensiyrittämällä onnistuin.




Vanuhaalari. Siis tuo kuva! Ja hupussa on korvatkin! Tuhinan turkoosi, oravakuvioinen vanuhaalari on ollut kovassa käytössä ja samaa uskon tästäkin.




Makuupussi. Niillä vain on tunnearvoa heti ja haluan säästää ne lapsille. En malta odottaa, että ensi syksynä mennään pururadalla tuplien kanssa, syödään Tuhinan kanssa mustikoita suoraan pensaista ja lapsilla on omat makuupussinsa vaunuissa.




Huppupyyhe. Hauskaa että reunanauha on erivärinen kuin Tuhinalla. Tiedä vaikka nämäkin säästäisin. Oikeasti haluaisin säästää lapsille pakkaukset kokonaisina, mutta saa nähdä löytyykö sellaista säilytystilaa.

Kuumemittari. Meidän kuumemittari on aina hukassa! Jospa nyt edes toinen olisi tallessa. Ja onhan tuo värikin söpö! Lisäksi tällä on kätevä kotelokin.



Sisävaatteet valitsin puhtaasti kuosien ja näppituntuman perusteella.


1. Rakastuin Dinosaurus & Apina bodyn kuvioon jo Kelansivuilla uutta pakkausta kurkistellessani. Mä vaan tykkään! Tuhinaa odottaessa mun oli pakko saada yksi Dinobody hänellekin. Ja raidalliset collegehousut hurmaavat, sekä värilään että pehmeydellään!





2. Myös kokonaan harmaat colleget ovat tosi pehmeät. Tähän asukokonaisuuteen sisältyy tuo otsikon plussa. Raitakuvioinen body on kietaisumallinen - napeilla ja sininen koirakuvioinen body on vaan myöskin niin söpö! En osannut valita niiden välillä.




3. Pöllökuosiset potkuhousut eivät varmaan selittelyjä kaipaa - taisivat olla myös tulevan isosiskon lempparit. Mintunvärinen body pääsi topkasiin pöllöpotkareiden kaveriksi pehmeydellään. Tykkään yhdistää kuviota ja väriä mutta kahta eri kuviota en niinkään.



Olipa vain yllättävän vaikeaa! Ensin ajattelin esitellä top vitosen. Puoliskoni sanoi top seiska ja sitten päädyin top kasiin. Ja vieläpä niin että tein asukokonaisuuksia lemppari vaatteista. Oon varma että kaikki pakkauksen vaatteet pääsevät käyttöön meidän vauvalla.

Tuhinan pakkauksen kestovaipan annoin pois, vielä en tiedä uuden vaipan kohtalosta... väri ainakin miellyttää enemmän, mutta saattaa se silti päätyä ennemmin nukkeleikkeihin kuin tositoimiin. Tämän pakkauksen pissalakana on kokoa superjätti jos vertaa Tuhinan, eli 2014, pakkaukseen ja se on jättiplussa!





Rv 25+6 ja nyt meillä on vauvaa varten pinnasänky, mikä odottaa osittain uutta maalipintaa anoppilassa ja äitiyspakkaus!

Mies


Näin jokin aika sitten facebookissa kuvan jossa oli neljä tapaa puhutella omaa puolisoaan ja sitten niille kaikille oli selitys. Se kuva sai minut miettimään sanavalintaani - puoliskoni - täällä blogissa ja tämä teksti on ollut mulla päässä suunnitteilla jo pitkän aikaa. Nyt vihdoin kun muistin koko kuvan ja mulla oli myös aikaa kirjoittaa, mulla ei ole enää mitään hajua mitä siinä kuvassa sanottiin ja miten voisin sen löytää!

Siksi tämä tuntuu nyt vaikealta ja jotenkin, että en saa tätä nyt vastaamaan sitä kuvaa joka mulla oli tästä jutusta mun päässä. Ehkä tästä ei tule niin hauska kun haluaisin ilman sitä kuvaa, mutta yksi raskausraivari ja kadotettu kuva ei mua estä!

Silloin kun aloin lukemaan blogeja ja sittemmin rohkenin omani aloittaa huomasin, että melkein kaikki kutsuvat blogeissaan miestään mieheksi. Mies tai isimies, loput kutsuu sitten nimellä tai kirjaimella. Minä kirjoitin aika pitkään nimimerkin takaa ja Tuhinasta tuli Tuhina ja puoliskostani puoliskoni.

Ihan tietoisesti halusin käyttää jotain muuta sanaa kuin mies ja puoliso taas on liian virallinen. Kirjoitin sen yhteen tekstiin ja sitten se oli siinä. Puoliskoni totesi silloin että hänestä on nyt selvästi tullut puolisko.


Puolisko - tiedättehän -  parempi puoliskoni, fiksumpi puolisko, toinen puolisko, puuttuva palanen. Se tuntui silloin sopivan omalta, uniikilta, ei liian viralliselta ja kuitenkin vähän söpöltä. Minun puoliskoni, vaan yhes kokonaisia. Ja kylllä siteerasin juuri Robinia ja Pikku Gtä.

Mutta sitten se kuva. Siinä sanottiin jos kutsuu miestään mieheksi se tarkoittaa, että on edelleen rakastunut. Puolisoksi kutsumiselle oli oma merkitys, joku nimitys taas kertoi velvollisuudentunteesta ja sitten oli vielä neljäs kohta josta en muista kumpaakaan. Tai olisikohan peräti tuo puoliso ollut se velvollisuudentunne.

Joka tapauksessa se teksti sai minut miettimään, että pitäisiköhän sittenkin vaihtaa puoliskoni mieheksi tänne blogiin. Mies ja edelleen rakastunut, kun tuntuu noista vaitoehdoista kaikista parhaimmalta. Ei sillä että yksi kuva ja siinä oleva teksti oikeasti määrittelisi meidän tunteita ja suhdetta. Mutta se jäi mieleen.

Toisaalta puoliso ja puolisko ovat myös ihan eri sanoja ja molemmilla on oma merkityksensä. Olkoonkin sitten puoliso sama kuin velvollisuuden tunne. Mutta mulle, puoliskoon saa mahdutettua koko elämän. Ja no ennen kuin alan selittelemään yhtään enempää on ehkä vain parempi antaa valmiiden sanojen puhua ne tunteet joita en kuitenkaan osaa paremmin sanoa.


Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekuntiakaan.

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui en kirkon kelloja
Olit puolisoni silloin 
olet puolisoni nyt.


Musta tuntuu että meillä on viime aikoina eletty enemmän noita vimmaisia kasvukipuja, vähän liikaakin välillä, yhdessä ja erikseen. Eniten ehkä mun hormonihöyryjen merkeissä... Mutta sitä elämä on - paineessa timantitkin hiotaan ja yhteiset haasteet tekee myös meistä vahvempia yhdessä.

Kiitos vaan tästä laulusta Samuli Putro. 25 viikkoon en ole tätä pystynyt kuuntelemaan tai edes ajattelemaan ilman että mua vähän itkettäisi. Ja oikeastaan vasta nyt oon todella löytänyt tän laulun vaikka aina oon siitä tykännyt.

Oon jopa vähän miettinyt, että voisin laulaa tän puoliskolleni sitten meidän hääjuhlassa. Joo hyvä vitsi, että uskaltaisin laulaa yksin julkisesti, mutta voihan sitä haaveilla. Mulla on vielä puoliskoni ympäripuhuminenkin vaiheessa koko juhlan suhteen. Mutta onhan tässä vielä aikaa meidän 5v hääpäivään.


Love you Murmeli.

Pakko saada!

Onko teille koskaan myyty ovelta mitään erityistä? Meillä kävi talvella imurikauppias. Ja mun oli pakko saada se imuri! Vaikka se maksoi mansikoita ja me ei edes tarvita uutta. Mutta mie halusin sen! Onneksi puoliskoni aivot toimivat normaalista ja meillä on edelleen tuo ihan tavallinen imuri.

Käytiin pääsiäisenä äidin kanssa kaupassa ja piti ostaa lisää vaippoja. Oltiin jo kassajonossa seuraavana vuorossa kun näin hyllyn päädyssä GIGA PACK ja kävin katsomassa mitä sellainen maksaa. 120 vaippaa viisitoista senttiä kappale! Ja mun oli pakko saada ne! Kysyin vielä äidiltä voidaanko vaihtaa. Olihan tuo 120kpl paketti kuitenkin muutaman euron kalliimpi kuin se tavallinen housuvaippapaketti. Sain sen! 

Ostoksia pakatessani lastasin vaipat takaisin kärryyn ja katsoin paketin selkäpuolella olevaa suurta kuvaa teippivaipasta.


Kuinka ironista, itsehän olen ihan oikeasti itkenyt puoliskolleni, että ostetaanhan housuvaippoja, teipit pilaa mun elämän - tyylillä ja nyt mulla on 120 teippivaippaa! Ollaan me niistä jo neljäsosa käytetty ja olen tyytyväinen, Tuhina antaa pukea teippivaipat nätisti nykyään! Toisin kuin aiemmin - itkuun oli syy. Ei harmita, vaikka alkuun en meinannut uskaltaa äidille myöntää, että nyt on muuten vääriä vaippoja. Sitä paitsi 15snt kappale - onhan se nyt halpa!

Toistaiseksi mulla ei varmaan ole muita pakkomielteitä tullut, sellaisia joista voisi raskautta syyttää. Paitsi ehkä tämä uusin tuplavaunu ihastus ja nyt vielä yksi turvakaukalo. Niin ja oli mulla vähän pakkomielle voittaa lapsimessuille liput, kun osallistuin kaikkiin arvontoihin jotka huomasin, mutta tästä aiheesta lisää myöhemmin.

Ruokiin liittyviä himojakaan ei mielestäni ole mitään tiettyä, vaan ihan niin kuin Tuhinaakin odottaessa mun tekee mieli kaikkea mitä mulle ehdotetaan. Närästykseen on pakko saada kaakaota, mutta tässä tilanteessa se on niin kuin lääke. Ja olisi mun kyllä muutenkin pakko saada koko ajan kaakaota vaikken olisikaan raskaana. Voisin elää pelkällä kaakaolla.

Ruoka herkkuja taas on kaikki terveellinen, mikä lie hippivauva meille onkaan tulossa. Oikeastaan koko raskausajan olen herkutellut avokadoilla, keitetyillä kananmunilla - joita tungen nykyään salaattiin ja tortilloihin. Vesimeloni, hunajameloni, pistaasipähkinät. Nämä kaikki sinne salaattiin kurkun ja tomaatin kavereiksi.

Alkuraskaudessa oli hetki kun mun ei tehnyt ollenkaan mieli lihaa. Pelkkää kevyttä ruokaa. Tällaiseen nälkään puoliskoni teki meille kasvislasagnen. En tiedä kaikkia sen aineksia, mutta ainakin munakoisoa, tomaattia ja p a l j o n motsarella-juustoa. Aika miehekäs versio kevyestä, mutta se oli hyvää!

Kaupoilla ja kirppareilla ei olla vähään aikaan käyty mitään silmäilemässä, ei Tuhinalle, itsellemme tai vauvalle, joten mitään shoppailuun liittyvää pakko saada juttua ei ole. Vauvalle ei ole ostettu vielä mitään. Äitiyspakkaushakemuksen laitoin heti, kun sen lapun viimeviikolla neuvolasta sain ja sitä odottelen kovasti!

Ny mun kyllä tekisi jo mieli kaivaa Tuhinan pakkaus tuolta komerosta ja käydä se läpi ja Tuhinan kaappi pitäisi myös käydä läpi, mutta annan näiden vielä odottaa. Ei ole paikkaakaan vauvan vaatteille että turha niitä on kaivaa tänne pyörimään ympäriinsä. Kaaos kaipaa muutenkin parempaa hallintaa tällä hetkellä.

- reissussa rähjääntyy sanotaan, ja kyllä useamman yön reissusta menee melkein toista viikkoa selvitä takaisin arkeen. Pyykkiralli, lähtiessä unohtuneet kotityöt ja muut. Kyllä te tiedätte :) Päikkäreiden jälkeen olisi tarkoitus lähteä pesemään ja imuroimaan auto, toivottavasti silloin vielä paistaa aurinko niin kuin nyt!

Aurinkoista viikonloppua :)