Pyöreä vauva

Viimeviikolla Tuhina täytti pyöreitä, kymmenen kuukautta on nyt ikää ja meno sen mukaista. Neuvolassa käytiin taas mittaamassa ja juttelemassa muutenkin ihan vaan arjesta. Pituutta oli tullut 1,5cm ja painoakin 300g. Ei se nyt mikään hurja kasvupyrähdys ole, mutta selvää kasvua ylöspäin kuitenkin. Ja hampaita on kaksi, molemmat alaetuhampaat.

Otin mukaan mun vauva-ajan neuvolakortin, jonka äiti antoi mulle babyshowerissa. Verrattiin meidän kymmenen kuukauden mittoja ja Tuhina on 1,5cm lyhyempi ja 730g painavampi kuin minä samanikäisenä. Päänympärystä Tuhinalla on hurjat 1mm enemmän kuin minulla on ollut. Tätikin tuumasi että huoli pois nyt kun kasvua taas tapahtuu.

Meidän täti ei puhunut mitään rasvalisästä, mutta ollaan nyt jatkettu rypsiöljyn lorauttelua aamu- ja iltapuuroon. Ei lisäenergiasta varmasti haittaakaan ole noin vauhdikkaalle lapselle. Kasvis-kinkkuherkku on kyllä ehdottomasti lemppari ruoka, tänään Tuhina söi sekä lounaaksi että päivälliseksi koko purkillisen ja vielä puolipurkkia hedelmää päälle!

Rintamaito on edelleen ainut maito ja öisin tankataan kahdesta kolmeen kertaan. Päivällä rinnalla käynnit ovat harvenneet, yleensä vaunupäikkäreille mennessä kyllä, mutta aamu- ja iltapäivän tissitorkut on selvästi vähentyneet ja muutamana päivänä on koko päivä menty pelkällä soseruoalla ja vasta iltapesun jälkeen tissitelty. Neuvolan täti tuumasi että kaura- ja soijajuomia voi antaa sitten vuoden iästä eteenpäin, ettei maidottomiin maitoallergisen korvikkeisiin tarvitsisi tutustua ollenkaan.

Tuhina opettelee kovasti kävelemään. Yhdestä kädestä kiinnipitäen päästään jo ihan reippaita askeleita ja ilman tukea otetaan yleensä kaksi askelta ennen kuin matka jatkuu kontaten. Käveleminen on lähinnä viitseliäisyydestä ja uskalluksesta enää kiinni. Äitienpäivänä Tuhina otti ainakin neljä (ehkä jopa viisi) askelta kun lähti kävelemään papan jalkoja kohti, mutta pappa väistikin jalat pois edestä. Kerhon taaperokärryä ja vauvakaverin mopoa Tuhina työntää oikein sujuvasti ja vauhdilla kävellen.

Väitän Tuhinan olevan motorisesti lahjakas lapsi. Hän vilkuttaa, taputtaa, rummuttaa (tai paukuttaa ja hakkaa mm. tvtasoa ja pöytiä) ja vie käsiä ja esineitä pään yli. Hän osaa kiivetä rappusia ja tikkaita ylös. Kävelytuoli ja sitteri on edelleen oivallisia kiipeilytelineitä, sohvallekin kiivetään tuosta vain kunhan siellä on jokin muukin houkutin kuin löhöilevät vanhemmat. Houkuttimeksi kelpaa ainakin mummun piikkipallo ja isin herkut. Laatikoiden päälle kiipeäminen onnistuu.

Tuolit kierretään ja alitetaan, imurin yli kiivetään ja pöydille kurkotellaan lattialla tai laatikon päällä seisten. Uusinpana villityksenä syöttötuolissa on mahtavaa seisoa ihan ilman tukea, äiti ei tykkää tästä. Syöttötuolista on myös kiva kiivetä konttaamaan pöydälle, ihan parasta kesken ruokailun, äiti ei tykkää tästä. Silloin kun Tuhina sattuu viihtymään selällään hän pelleilee jaloillaa, ihmettelee ja pompauttaa niitä vatsan päältä koukusta suoriksi ja venyttelee varpaita kohti päätä ja kattoa.

Äitienpäivänä opeteltiin sanomaan äiti ja nyt jotain sen suuntaista hoetaankin aika paljon. Ihan paras äitienpäivälahja oli kun Tuhina kölli puoliskoni kainalossa ja puoliskoni kuiskasi "äiti" ja Tuhina vastasi, kerran oikein huudahti. Kova höpöttämään ja pärisemään Tuhina on muutenkin, vielä kun vain ymmärtäisiä mitä kaikkia nuo äänteet ja murinat tarkoittavat. Kyllä, meitä vanhempia on alettu komentaa murisemalla ja ärjymällä.

Kyllä mekin joudutaan komentamaan Tuhinaa pois kukkasten kimpusta mutta toistaiseksi se on ainut mitä ei saa tehdä mitä Tuhina tekee. Ai niin, paitsi hän tuhosi meidän teippipuun alaoksat!

Ihan niinkuin koko tämän kymmenkuisen elämänsä, Tuhina on edelleen varsin tyytyväinen tapaus. Hän on utelias ja viihtyy hyvin myös itsekseen tutkien milloin tvtason hyllyjä kuin keittiön kaappeja ja laatikoita, lattioiden yllätyksiä unohtamatta. Hän itkee jos on tosi tosi tosi kova nälkä tai väsyttää hirmuisesti tai jos sattuu pikku vahinko. Eipä juuri muuten, välillä tietysti harmittaa jos laskee sylistä lattialle ja sylihetki jäi liian lyhyeksi tai jos jää jumiin johonkin koloon tai joku lelu on jumissa.

Ihan niinkuin alusta asti Tuhina on edelleen melkoinen vesipeto, suihkussa ja kylvyssä viihdytään hyvin konttaillen ja leluja tutkien mutta kuinka riemuissaan lapsi onkaan kun hänet laittaa selin makuulle kylpyyn, niin että kannattelee vain päätä ja peppua irti pohjasta. Jos jostain Tuhina nauttii niin tuolla tavalla kellumisesta!

Muistiin painuneet

Voiko lahopää muistaa viimeviikon kohokohdat ilman että miettii taaksepäin päivän kerrallaan? Voiko tapahtumat kertoa jotenkin muuten kuin luettelemalla päivän kerrallaan? Voi, kai, tai ainakin voi yrittää sanoo lahopää jolle iski totaali blackout missä on kysymysmerkki. Mitähän sitä sitten viime viikolla oikein tapahtui? Mitähän me ollaan tehty ja mitähän mein piti tehdä.. pohtii lahopää.

Meidän mammaryhmässä on aiemmin (siis syksyllä) jo kuulunut juttua että on joku toinenkin matkasynnyttäjä. Ja hän oli kuullut meidän olemassa olosta nimettömästi jopa neuvolatädiltä, sama täti molemmilla, mutta vasta viimeviikolla paikallistettiin toisemme. Ja ollaan oltu keskenämme kavereitakin siis tuolta syksystä.

Aurinko innostaa ulkoilemaan ja ihanassa kevätpaahteessa ei haittaa vaikka vaunuissa olisi useampi lisäkilo ruokaostoksista ja pyykkiostoksista.

Väsyneen kaksivuotiaan nukuttaminen voi olla ihmeellistä, suorastaan liian helppoa. Iltapalan ja -pesun jälkeen sänkyyn kömpiessä näytti ihan kuin lapsi olisi nukahtanut jo ennen kuin pää edes osui tyynyyn tai viimeistään peittelyyn ja muutamaan silitykseen.

Kerho jäi kesälomalle, mutta me ei edes ehditty viimeiselle kerralle. Aamut ei sovi meille, ei minulle eikä vauvalle eikä ainakaan puoliskolleni. Sen sijaan aamupäivä piknik kaverin terassilla on vallan mainio paikka lounaalle sanoo sekä minä että vauva. Mammakaverit on kivoja ja on kivaa kun kavereista ennen mammailua tulee myös mammakavereita.

Muskari jää myös helatorstain jälkeen kesälomalle. Nyt harmittaa että niin monta kertaa on jäänyt välistä! Lupaan että syksyllä taaperomuskariin mennään aina, paitsi jos ollaan oikeasti kipeitä. 

Tuhina viihtyy mummin ja papan kanssa vallan mainiosti. Treffeillä toinen puolisko saattaa käväistä parturissa. Kaupasta jossa et ole koskaan käynyt saattaa löytyä entisiä työkavereita töissä. Joissain ravintoloissa kaikki gluteeniton on vehnätöntä, toisin kuin vauvan soseissa.

Äitienpäivä voi olla ihan tavallinenkin päivä (koska munaton, maidoton, vehnätön). Puoliskoni perheessä ruokapöytäkeskustelu saattaa karata hyvinkin kauas ruoasta, joskaan se  ei tullut yllätyksenä.

hmmmm miksi musta nyt tuntuu siltä että tästä tuli näin kovin mitään sanomaton.

Maanantaina oltiin kerhossa kahdestaan tämän matkasynnyttäjän kanssa, aamupäivällä oli ollut tohina päällä, mutta me satuttiin sinne vasta yhden aikaan. Kerhosta reippailtiin ostamaan tahranpoistajaa ja pyykkiainetta ja vielä ruokakauppaankin. Illalla kun pojat meni pelaamaan sählyä niin  me Tuhinan kanssa mentiin laittamaan puoliskoni veljenpoika nukkumaan.

Tiistaina meillä oli  kotipäivä ei siis muistikuviakaan siitä päivästä.

Keskiviikkona yritys oli kyllä kova lähteä kerhoon ja vartista se jäi kiinni, siitä vartista jonka käytin omaan suihkuun. Lopulta totesin ettei kannata lähteä enää viisi yli puoli kun kerho alkoi jo puolelta koska vaunujen kantaminen alas, Tuhinan istutus autoon ja vaunut takakonttiin... kestää - oltaisi oltu kerholla vasta tasalta. Onneksi oli sovittuna piknik sinne terassille.

Torstaina käytiin moikkaamassa mun ystävää ja haettiin samalla partyliten paketti sieltä. Se Tuhinan seepra ei ollut ainut ostos niiltä kutsuilta.

Perjantaina oltiin muskarissa ja kotona.

Lauantaina oltiin kaikki treffeillä! Tuhinalla oli treffit mummin ja papan kanssa (mun appivanhemmat) ja me mentiin puoliskoni kanssa pikkuisen shoppailemaan. Puoliskoni kävi myös parturissa ja sillä aikaa minä löysin entisen työkaverin. Oltaisi ostettu mulle uusi sormus edelleen kadoksissa olevaa kihlasormusta tuuraamaan, harmi kun ei ollut kokoja! Ja tottakai, käytiin myös syömässä pihvit. Kotona nukuin vahingossa kolmen tunnin päikkärit ja haettiin Tuhina vasta kahdeksalta.

Ai niin! Tämä meinasi unohtua! Tuhinan nukahdettua kävin vielä iltateellä pihakeinussa toisen työkaverini kanssa joka tuli kotiseudulle viikonlopuksi. Olipahan vain hauskaa ja ihana nähdä, kiitos kun kävit! Vaikka nilkat olikin kohmeessa kunnes menin yöllä suihkuun.

Sunnuntaina sain kirkossa ruusun, niinkuin aina äitienpäivänä. Käytiin kurkkimassa alkeisyhditykseen Tuhinan kanssa ja sakriksessa oli ihana, ihana musiikkiesitys äitienpäivän kunniaksi. Käytiin syömässä puoliskoni perheen kanssa ja Tuhina tutki ravintolaa sillä aikaa kun me syötiin. Mieluummin niin kuin että koko ajan pitäisi pitää kiinni ettei neiti kiipeä pois syöttötuolista. Ruoan jälkeen mentiin anoppilaan ja muut söi täytekakkua, joka oli kyllä hieno!

Joo vaikka epäilin itseäni hetkisen niin kyllä tämä listaaminen vaan sittenkin tuntuu enemmän omalta. Mutta ainakin yritin rikkoa kaavaa.

Kummaa kuumeilua

Vauvakuume. No se nyt ei varmaan yllättänyt ketään. Mutta pienestä ikäerosta haaveillen ja kun ympärillä kuuluu taas useastakin suunnasta vauvauutisia niin niinpä näin miekin viime yönä unta jossa en tiennyt olevani raskaana mutta olin kuitenkin ja vauvan koon tarkistaakseni otin sen pois masustani totesin hurjan pieneksi ja pistin takaisin. Vauvakuume on toistaiseksi vain minun tauti, joten pikkukakkosta ei oletetusti odoteta ainakaan tänä vuonna syntyväksi.

Vaunukuume. Jotenkin sitä vaan tuolla takaraivossa jyskyttää se toive jotta saisi itse valita omat vaunut. Nyt meillä on käytössä puoliskoni pikkuveljeltä saadut kelpo Teutoniat, mutta kun ne ei ole mun. Enkä mie saanut niitä itse valita. Mun serkku ymmärsi mua oikein hyvin kun tuumasi että nää vaunut on naisille vähän sama kuin miehille auto (noin niinkun yleistäen). Ja tietysti sekin kun lause "oi meille tulee vauva!" tarkoittaa äitiydestä haaveilleelle tytölle samaa kuin "jee nyt mä saan ostaa vaunut!", niin myös mulle joten toivon vielä joskus saavani omat vaunut.

Tästäpä muistinkin että mulla on edelleen luonnoksissa pätkä otsikolla Vaunurakkautta, jäänyt ilman kuvia... Siispä kysymys teille hyvät ystävät, haluaisitteko nähdä ja lukea millainen menopeli me saatiinkaan käyttöön? Kuvia kehiin vai roskakoriin? :)

Muistoja raskausajasta ja vastasyntyneestä Tuhinasta ♡

Matkarataskuume. No se onkin vaunukuumeen lieveilmiö. Meillä ei  ole minkäänlaisia pikkurattaita. Ajoittain kuitenkin toivoisi että takakontissa olisi jotkut supervähän tilaavievät ja superkevyet ja superkätevät pikkuihmeet noiden yhdistelmien sijaan. Toki meidän nykyiseen autoon ottaa mielellään nuo yhdistelmätkin kyytiin ihan vaan koska ne mahtuu takakonttiin! Meidän vanhasta autosta piti kaataa puolet takapenkistä, jos se ei olisi hajonnut niin luultavasti olisin jo hakenut jotkut 10e sateenvarjorattaat ihan vaan oman mielenterveyden kannalta. :D

Muuttokuume. Tämä on puoliskoni tauti! Ihmettelen ettei hän ole jo asuntohakemuksia lähettänyt. Minä koitan hillitä omaa muuttohaluani ihan vaan tiedolla että jos puoliskoni päättää erikoistua ensihoitoon niin meillä on vuoden päästä jokatapauksessa muutto ja paikkakunnan vaihdos tulossa. Kai me vielä vuosi tässä pärjättäisi kun ollaan tää 10kk pärjätty, vauvan kanssa.

Asuntokuume. Sivuaa muuttokuumetta ja tämä vaivaa meitä molempia. Tämä nykyinen koti valittiin kiireessä juuri ennen laskettua aikaa ja tärkein kriiteeri oli puoliskoni koulumatka. Nyt hän aloittaa isänsä opissa autokoulun joten ensi syksynä ei koulun ja kodin välimatka (tällä hetkellä ehkä 500m?) ole niin tärkeä. Suurin syy asuntokuumeiluun on kuitenkin yksinkertaisesti se että tämä koti ei toimi meille. 

Keittiössä ei ole liesituuletinta ja hellan vieressä on seinä niin ettei kattila ja pannu meinaa sopia vierekkäin. Ei ainakaan niin että pannu olisi tasaisesti levyllä. Plus että meillä on pöytämallinen tiskikone koska oikeaa tiskaria ei yksinkertaisesti saa tänne ilman remonttia. Toinen mikä täällä ei toimi on vessa. Tai siis no, pyykkikone pitää olla normaalia kapeampi ettei peitä ovea ja vessanpöntöllä pitää istua poikittain, koska pyykkikone. Ja kylpyamme syö pyykkikoneelle järkevän paikan. Eteinen, makuuhuone, parveke ja vaatehuone on onnistuneita ratkaisuja tässä kodissa. Olohuone puolestaan kun on pienempi kuin edellisessä kodissa niin nyt meidän sohva on suorastaan valtava.

Hetki enon kanssa leikkien ja mun pikkuserkun äidin hoivassa ♡

Joka tapauksessa koti on kuitenkin aina koti ja ärsyttävistä puutteistaan huolimatta tykkään asua täällä. Sijainti ja näköalat ovat moitteettomat! Seuraavaa asuntoa valittaessa ollaan taas hitusen viisaampia niin keittiön ja vessan toimivuuden kannalta kuin myös tiedetään että kaksioelämä on tämän asunnon jälkeen ainakin toivottavasti ohi. Seuraavaan asuntoon halutaan lastenhuone (kodinhoitohuonekin olis aika jees...).

Lomakuume. Tämäkin taitaa vaivata enemmän puoliskoani, hän laski jo päiviä kesälomaan! Ja kyllä minäkin odotan innolla appivanhempieni lomaa heinäkuussa ja mökkiviikkoa samassa paikassa kuin viimekesänäkin! Tarkoitus on kyllä käydä mökkeilemässä myös minun mummon ja papan mökillä ja toivottavasti myös reissata muutenkin sukulaisten luona. Minä poden lähinnä eroahdistusta kun keskiviikkona oli viimeinen kerho kerta, eikä me edes ehditty sinne, ja muskarikin loppuu konserttiin helatorstaina!

Hääkuume. Tämä on taas vain ja ainoastaan minun tauti ja siis nimenomaan hääjuhlakuume. Puoliskoni mielestä meidän ihanat pikkuvihkiäiset oli ihanat, me ollaan nyt naimisissa, se on tärkeintä ja näin on hyvä. Minä taas haikailen hääpukua päälleni, hienoa kampausta, nättiä meikkiä ja kimppua! Niin siitä kimpustakin, minä joka vihaan kukkia (koska allergia). Haaveilen vihkisormusten vaihdosta itsekirjoitettujen (voisi hyvin olla vaikka 3vuotishääpäivä) valojen merkeissä, häätanssista - mieluiten jostain oikein opetellusta koreografiasta, muutamista perinteisistä hääleikeistä, hyvästä ruoasta ja ennen kaikkea siitä että paikalla olisi kaikki mun 25 serkkua, sedät, täti, eno, isotädit perheineen ja kaikki ne sukulaiset joiden kanssa ollaan oikeasti paljon tekemisissä oltu mun koko elämäni ajan.

Polttarikuume. Liittyy tietysti hääkuumeeseen, mutta kun mun avioitumistani ei ole millään tapaa juhlistettu serkuista ja kavereista koostuvalla tyttöporukalla! Ajattelin babyshowerin vähän paikkaavan tilannetta mutta yksikään mun serkuista ei päässyt paikalle. Onneksi monet ystävät pääsi! Soisin myös puoliskolleni jonkin oikein yllätysrikkaan ja seikkailullisen päivän, vaikka hänen pikkuveli hoitikin pienimuotoiset polttarit joissa minä olin kuskina ja siitä hyvästä pääsin mäkkiin mukaan. :D

Joku mies ja sen vastavihitty vaimo ja joku morsian ja sisko ja sen sisko ♡

Ps. Iloista äitienpäivää kaikille ♡