Pottaprinsessa

Potta ja potattaminen kuuluu olennaisesti vauva-ja taaperoarkeen, mutten ole törmännyt sen kummempiin ohjeistuuksiin. Neuvolassa ei ole muistettu ottaa asiaa esille ja mll:n nettisivuilla on ihan kivasti tietoa ja vinkkejä, mutta siellä alettaisi potattaa (mielestäni vasta) 1,5-2v. Niinpä parhaimmat pottavinkit olen itse saanut muilta mammakavereilta jotka ovat suunnilleen samaan aikaan alkaneet potattaa kuin mekin.

Potta meillä on ollut jo muutaman kuukauden. Aluksi sijoitin sen olohuoneeseen ja istutin Tuhinan potalle kerran päivässä. Jossain vaiheessa potta unohtui melkein kokonaan, kunnes tuli taas puheeksi yhden mammakaverin kanssa. Siispä päätin luoda meillekin ihan oikean pottarytmin joka kulkee hyvin ruoka-ja unirytmin kanssa. Käytän Tuhinan potalla kolmesti päivässä: amupalan jälkeen ennen pesua, parvekepäikkäreiden  jälkeen ja iltapuuron jälkeen ennen pesua.

Mutta oikeastaan se syy miksi halusin kirjoittaa potasta ei ole se potta vaan kirja! (Nyt vasta kun uudelleen luin tuon mll:n linkin niin hoksasin että sielläkin oli kirjat mainittu.) Meidän lähikauppakeskuksessa oleva kirjakauppa avasi uudessa tilassa. Kävin ekaa kertaa siellä keskiviikkona ohimennen (alennusten toivossa) kurkistamassa lastenkirjat ja löysin tällaisen vaaleanpunaisen!

Aiemmin olen antanut Tuhinalle lelun, kutsuin sitä pottamadoksi. Matosen kanssa Tuhina jaksoi olla hetken ja kun se tipahti hän tuli heti pois potalta matosen perässä. Nyt olen lukenut tämän saman tarinan prinsessasta ja potasta. Se on juuri sen pituinen että Tuhina malttaa istua potalla vaikkei sillä hetkellä olisikaan hätä. Tuhina tykkää selvästi katsoa kirjan kuvia ja kuuntelee tarinaa. Ja minusta tähän tarinaan on myös helppo eläytyä.

Tarinan jälkeen annan Tuhinan nousta potalta, varsinkin jos hän on jo malttamaton ja kehun kuinka hienosti hän jaksoi potalla istua. Jos taas pottaan on tullut saalista, kehun kuinka hienosti Tuhina on tehnyt pisut/kakan pottaan ja kerron mitä teen kun putsaan potan. Samoin kun vaihdan vaipan kerron mitä siellä on niin Tuhina oppii tunnistamaan vessahädän tai ainakin saaliin.

Mitään painetta tai kiirettä en sen suuremmin asiasta ota, enkä aikataulutavoitetta pottakuivaksi tee, kunhan vaan potta ja satu ovat nyt osa meidän päivärytmiä.

Viikko ja vappu

Me ollaan taas pysytelty aika lailla neljän seinän sisällä koko perhe ja melkein koko viikko. Puoliskoni oli taas kipeänä. Niin maanantai ja tiistai oltiin vain kotosalla. Siivosin vessan ja listassa oli myös keittiö ja eteinen mutta ne jäi vähän heitteille. Keskiviikko erosi aiemmista päivistä ainoastaan kirppari reissun verran.

Anoppi mainitsi kurahousuista ja tuumasin että onhan meillä yksi veden pitävä haalari, mutta tultiin puoliskoni kanssa kuitenkin toisiin ajatuksiin. Onhan nuo ihan oikeat kurahousut aivan eri asia kuin vedenpitävä haalari joka luultavasti ei edes selviäisi oikeista kuraleikeistä enää entisekseen.

Kirpparilta löytyi koon 80cm pinkkien kuristen lisäksi vaaleanpunaiset kävelykengät ja pinkit töppöset. Ristiriitaisin tuntein katselin kenkiä, mutta pyörsin pääni ja ostin ne. Sitäpaitsi ne näyttäisi olevan vähintäänkin lähes käyttämöttömät. Kerkesin jo maalis-huhtikuun vaihteessa käydä ihan kenkäkaupassa kyselemässä ensiaskelkenkiä ja mini kokoisia kumisaappaita. Kalliithan nuo kenkäkaupoissa ovat, mutta vain parasta lapsen jaloille! 

Puoliskoni taas totesi samantien että sen hintaisista kengistä on turha edes haaveilla - varsinkin kun käyttöaika on vain muutama kuukausi. Itse taas vierastin ajatusta H&M:n vauvan kengistä saatika toisen lapsen jalkaan mukautuneista kengistä kirpparilta, melkein itkuun  asti. Mutta kenkiä katseltuani ja sisäpohjaa tunnusteltuani ostin kuin ostinkin Tuhinalle ensimmäiset kengät.

Torstaina rohjettiin koko porukalla ruokakauppaan, puoliskoni tervehtyi onneksi aika nopeasti alkuviikosta. Meidän mammaporukka oli kutsuttu jo aikaa sitten vappuaatoksi grillaamaan yhden perheen luokse. Koitin jo aamusta puhua puoliskoani mukaan, mutta lopulta hän passitti minut ja Tuhinan sinne. Olin kuulemaa sen velkaa hänelle ja itselleni, kun koko alkuviikon huolehdin hänestä ja vauvasta.

Meitä olikin aika suuri porukka meidän mammalaisia ja isäntä perheen muita läheisiä. Syötiin ja pelattiin mölkkyä. Heitin 12 pistettä meidän tiimille sillä ainoalla heitolla joka osui (ja sekin pomppasi tuurilla maasta juuri siihen 12pisteen palikkaan :D) Muut aloittelivat sisällä lautapelejä, kun me poistuttiin Tuhinan kanssa. Venyttiin me kuitenkin melkein 45min meidän iltapala-ajasta. Saanko haaveilla samankaltaisesta kasvimaasta?

Vappupallot jäi hankkimatta, serpentiinit ripustamatta, tivolit käymättä (tivoli kuuluu lapsuuden vappuun kun se on aina Jyväskylässä vappuna) ja hattarat syömättä, eikä mulla ole sitä valkolakkiakaan. Appivanhemmat päättivät aloittaa uuden vappuperinteen ja me käytiin koko porukalla ulkona syömässä. Ilta meni lätkän merkeissä. Ihan täysin ilman draamaa ei meidän perhe selvinnyt vapusta mutta ei siitä  sen enempää. Ken vanhoja muistelee sitä tikulla silmään.

Viikonloppu meni taas enemmän tai vähemmä löhöillessä. Lauantaina nukuttiin pitkät päikkärit koko perheen voimin heti aamupäivästä. Iltapäivällä vein nuorimman kälyni ostoskeskukseen ja hain samalla Tuhinalle ruokaa. Lastentarvike on muuttanut vaarallisesti Cittarin kassoja vastapäätä ja saatoin löytää uuden vaunuihastuksen.

Sunnuntainakin nukuin pienet päikkärit kirkon jälkeen, vaikkei edes väsyttänyt ja sillä välin puoliskoni pikkuveli oli tullut meille. Käytiin sitten hänen luonaan syömässä ja kahvilla. Pikkuveljen luokse on myös muuttanut pupu joka me nähtiin nyt ensimmäistä kertaa. Niin sievä! (Jos pupu voi olla sievä) Vaikka se ei antanutkaan meidän koskea tai mennä edes kovin lähelle.

Syö ja nukkuu

Kun Tuhina oli parikuinen alettiin rakentaa rytmiä jossa ilta seitsemältä rasvattiin ja vaihdettiin yöpukuun ja aika tarkasti kahdeksan aikaan Tuhina nukahti yöunilleen. Tässä välissä on ollut täydellistä rytmien sekasortoa. Ollaan luultu vuorokausi rytmin heittäneen häränpyllyä kun Tuhina nukkui helposti neljän tunnin päikkärit parvekkeella, välillä kahdesti päivässä. Hän saattoi herätäkin vasta kahdeksan aikaan niiltä unilta.

Soseiden aloituksen sanottiin vaikuttavan yöuniin. Ja kokeiltiin myös iltavelliä jos sekin takaisi kokonaiset yöunet, mutta ei meillä. Meillä on ihan alusta saakka oltu öisin rinnalla kahdesta neljään kertaan, niin edelleen.

Soseiden syöminen ei sekään ole ollut mikään itsestäänselvyys. Luulin olevani äiti joka tekisi lapselleen kaikki ruoat alusta loppuun itse ja täyttäisin pakastimen soseilla. No joo täyttyihän se pakastin vaikka soseita kokkasin vain kolme kertaa. Ne kun ei muutamien marjamaistiaisten jälkeen enää kelvanneetkaan.

Värisuorasta puuttuu yksi punainen sose.

On ollut peruna-possupataa karjalanpaistin ja perunamuusin tapaan ja peruna-kukkakaali-kanasosetta, kun kuulin että peruna kukkakaali on usein herkkua. Ja Bataatti-kesäkurpitsa-possupataa taas karjalnpaistin tyyliin kokattuna. Mutta kun ei syö niin ei syö, sen sijaan kaupan hedelmä- ja marjasoseet ovat uponneet aina, melkeinpä purkki tolkulla.

Anoppi tiesi kinkkuherkun uponneen niin puoliskoni sisaruksiin kuin veljenpoikaankin joten erään kerran mummin ja papan luona tehtiin testi miten Tuhina siitä tykkää. Tykkäsi. Siispä anopin salainen ase on kasvis-kinkkuherkku Piltiltä!

Kinkkuherkkua syötiin pari viikkoa jälkiruoka hedelmää vaihdelleen ennen kuin rohkenimme vaihtaa sosetta, ostettiin sellaista missä oli myös perunaa, porkkanaa ja lihaa. Nauta ei uponnut, mutta sitten taas kun puoliskoni toi stroganofia niin se taas upposi aivan hyvin kunhan sitä vähän pieni ensin haarukalla. 8kk soseiden paakkuja Tuhina vielä vierastaa.

Aamu ja iltapuuro ovat kuuluneet myös Tuhinan vurokausi/aterirytmiin jo muutaman kuukauden. Meillä syödään Muksun riisipuuroa höystettynä hedelmillä tai marjoilla. Meistä on tullut Kaija omenasoseen suurkuluttajia. Käytin itse sitä säästeliäästi ihan vain silloin tällöin herkutellen mutta Tuhinan alettua syödä puuroa olen joutunut pyytämään sitä lisää parikin kertaa. Se on vaan niin hyvää ja Tuhina tykkää! Kaupan marjasoseet on puuron kaverina omenasoseen loputtua.

Nykyään meillä aloitetaan päivä seitsemän jälkeen, jos Tuhina herää aiemmin niin yritän imettää hänet takaisin unille (tai yritän pitää tyytyväisenä vielä hetken samalla itse torkkuen). Aamupuuroa varten keitetään vesi kahdeksalta. Tosin satunnaisesti kuten eilen ja tänään(!) Tuhina herätti vasta yhdeksältä ja aamupuuro syötiin sitten suunnilleen puoli kymmenen aikaan.

Puuron jälkeen mennään suoraan pesulle. Paitsi nyt aloin tosissaan potattamaan, ollaan siihen jo pidempi tovi kuitenkin totuteltu, niin potta tulee puuron ja pesun väliin. Pesun jälkeen Tuhina saa ottaa ilmakylpyä sen aikaa kun rasvaan hänet ja valitsen vaatteita. Usein tässä kohtaa hän väsähtää ja pukemisen jälkeen imetän ja Tuhina nukkuu puolesta tunnista tuntiin sisällä, yleensä se puolituntia on aivan maksimi. Paitsi tänään nukuttiin kaksi tuntia, mutta nukuttiinkin yhdessä. Tuhina nukkuu parhaiten meidän kanssa tai parvekkeelle.

Lounas syödään yhdentoista ja kahdentoista välillä, riippuen vähän miten Tuhina nukkuu tai nukkuuko lainkaan tuossa välissä. (Paitsi tänään kun herättiin pikkupäikkäreiltä vasta kymmentä vailla yksi!) Lounaaksi on ruoka ja hedelmäsose. Yleensä menee puoli purkkia kumpaakin, ja vähän päälle kun huijaa joko vuorotellen ruokaa ja jälkkäriä tai molempia samaan lusikkalliseen. Alussa sotkin joskus ruoan jopa jälkkärin sekaan että uppoaisi paremmin ja upposi se!

Lounaan jälkeen ollaan hereillä vartista tuntiin, aika tarkalleen yhdeltä Tuhina on jo aivan valmis nukahtamaan päikkäreille, imetykseen nukahtaen. Parvekkeella hän nukkuu kahdesta kolmeen tuntia, useinmiten sen kaksi mutta nyt on muutamia kertoja alkanut nukkua kolmea tuntia. Epäilen hampaiden tulon aiheuttavan unisuutta.

Parveke unien jälkeen käydään potalla (aloitetan tänään) ja syödään  välipalaa hyvin vaihtelevasti. Joko hedelmäsosetta, hedelmiä ja kasviksia ja hapankorppua sormin tai imetän. Päivärytmin ylöskirjoittaessani arvioin tämän välipalan syötäväksi kello neljä.

Päivällinen noudattaa samaa kaavaa kuin lounas ja silloin usein syödään  se toinen puolikas niistä purkeista. Päivällinen on ilta kuudelta ja iltapalaa alan tehdä kahdeksalta. Riippuen päivän aiemmista unista Tuhina saattaa nukkua vielä toiset puolentunnin päikkärit päivällisen ja iltapalan välissä.

Puuttuu Marjaisa-banaanisose. Vadelmaherkku, Persikkasose, Aurinkoinen, Mangoa, Päärynäsose

Iltapala taas on samanlainen kuin aamupala. Ainut ero aamu- ja iltapuurossa on että aamupuurosta jää usein puolet syömättä ja illalla syödään kaikki. Rasvalisänä sotken lorauksen rypsiöljyä aina puuroon.

Potatukseen kuuluen käydään potalla taas iltapalan ja iltapesun välissä. Pesun jälkeen otetaan taas ilmakylpyä ja rasvataan päästä varpaisiin. Väsymys alkaa iskeä tosissaan vasta kymmenen pintaan ja silloin taas imetän ja viedään nukkuva vauva omaan sänkyynsä.

Nyt on ollut taas normaalimpia öitä ja Tuhina on heräillyt kahden aikaan ja silloin hän usein jää viereen nukkumaan. Nyt olen yrittänyt pysyä hereillä vielä tämän imetyshetken ja ottaa viereen vasta aamu neljän imetykseen. Ja sitten taas alkaakin uusi aamu.