Miten riisit keitetään oikein?

Me ollaan ihan lomalla. Tai no siis oikeastihan meidän perheestä virallista hiihtolomaa viettää ainoastaan Nuppu. Mutta lomailun kyllä huomaa. Siinä missä normaalisti herätyskello soi 730, nyt lapset ovat heräilleet kahdeksan aikaan leikkimään ja minä sitten olen herännyt vasta 9-10 aikaan tekemään aamupalaa.

Lomalle on myös jäänyt blogi, koska yleensä ruoanlaiton ja syömisen ohella aamupäivät ovat minun ja Jekun löhöilyaikaa, mikä tarkottaa kirjoja, lastenohjelmia ja blogia. Nyt omat aamupäiväni ovat venyneet heräämisen kannalta niin, ettei aamupalan jälkeen olekaan jäänyt aikaa tietokoneelle ja illalla taas olen nukahtanut harvinaisen aikaisin!

Ruoanlaitosta meillä ei kuitenkaan lomailla. Ja pakko myöntää, että tänään epäonnistuin totaalisesti. Tein valmiista hunajamarinoiduista broilerin filee suikaleista niin mauttoman kastikkeen, että kaikki ruokailijat  (myös minä itse) ihmettelivät mitä meillä oikein tänään tarjoiltiin. Mauttoman kastikkeen lisäkekin oli väärä. Täysjyväspaghetti peitti alleen senkin vähän maun mitä kanasta oli jäljellä

Pariviikkoa sitten syöty broilerfilee taas onnistui vallan mainiosti!

Ja tästä pienen aasin sillan kautta päästään itse aiheeseen. Yleensä kanan kanssa tekee mieli riisiä tai perunamuussia. Mutta tänään en yksinkertaisesti jaksanut alkaa ihmettelemään riisejä. Koska minä en osaa keittää riisiä! Tai siis osaan, kyllä ne kypsiksi tai ehkä paremmin ylikypsiksi tulee. Mutta ne eivät ole täydellisiä ikinä.

Älä siis etsi tästä postauksesta vastausta otsikon kysymykseen. Sen sijaan jos sinulla on vinkkejä, tai suoraan resepti siihen miten riisit keitetään oikein ja miten ne onnistuvat täydellisesti, kaikki tieto otetaan ilolla vastaan kommentteihin. 

Minä tarkistan joka kerta moneen kertaan ja tarkkaan ohjeen paketin kyljestä. Tällä hetkellä meidän täysjyväriisipaketin kyljessä lukee, että annos neljälle valmistuu 3dl riisiä + 7dl vettä.


Olen lisännyt riisit kylmään veteen. Olen lisännyt riisit kiehuvaan veteen. Olen keittänyt vesimäärän vedenkeittimessä ja kaatanut riisit jo valmiiksi kuumennettuun veteen. Olen keittänyt kannen alla täysillä ja miedolla ja ilman kantta täysillä ja miedolla. Mutta aina joudun lisäämään vettä jossain vaiheessa, riisien ollessa vielä aivan kovia ja vesien kadottua kattilasta. 

Kuulin jokin aika sitten, että riiseistä pitäisi kaataa keitinvesi pois ennen tarjoilua, samalla tavalla kuin pastastakin. Ja vesien kaatoa perusteltiin riisin sisältämän arseenin takia. No toki kaataisin minäkin vedet pois, jos kattilassa vielä olisi vettä.

En siis edelleenkään tiedä miten oikeaoppisesti kuuluu keittää täydelliset riisit. Mutta kun oltiin siskojen kanssa Rovaniemelle, kuulin että aasiassa riisit huuhdellaan ennen keittämistä. Nyt olen testannut huuhtelua useamman kertaa, en tiedä teenkö sitäkään oikein, mutta sen tiedän että muutaman huuhteluveden vaihdon jälkeen veden värissä on aika iso ero!


Eli jotakin niistä riiseistä siis irtoaa. Ja ehkä jos riisit huuhtelee huolella (en tosin tiedä kuinka monta kertaa on huolella) ennen keittämistä, ei varmaan haittaa, että kaikki vesi on imeytynyt riiseihin tai haihtunut hyörynä kun riisit ovat kypsiä.

Ja nyt arvon kotikokit ja ammattikokit kertokaa minulle, joka olen makaronikokki, kaikki vinkit täydellisten riisien keittämiseen, sana vapaa kommenteissa! Kiitos :)

"Hauska fakta":
Lähes koko elämäni olen keittänyt 10 minuutin makaroneja sellaiset kevyet 30-50min.... Kunnes puoliskoni ilmoitti, ettei meillä enää syödä ylikypsää pastaa ja opetti minulle miltä oikeasti sopivan kypsä pasta maistuu ja tuntuu suussa.  

Lääkärillä kasvukontrolliultrassa

Meinasin kirjoittaa sekä viikontakaisesta rv 28+1 lääkärin tekemästä kasvukontrolliultrasta että rv 28+6 neuvolaläynnistä. Postauksesta tulikin aika pitkä, joten leikkasin neuvolakuulumiset omaan postaukseensa. Tänään eletään jo 30. raskausviikkoa ja tarkalleen nyt  on rv 29+1.


Viikko sitten, eli rv 28+1päästiin äitiyspolille kurkkaamaan miten vauva kasvaa minun matalan PAPPAkMoM* arvon takia. Täällä matalaksi katsotaan alle 0.3 ja minun arvoni oli 0.21. Lääkäri tosin kertoi osan henkilökunnasta olleen juuri koulutuksessa, jossa oli kerrottu, että Helsingissä tähän kontrolliin otetaan, jos arvo on 0.1 tai pienempi. Matala arvo viittaa mahdollisesti pienikokoisena syntyvään vauvaan. 

*Arvon virallisen nimen löysin omakannasta, mitään muita tietojani en sitten sieltä löytänytkään :D

Nt ultrassa ja rakenneultrassa vauva vastasi tarkalleen viikkoja. Painoni on noussut aikalailla samaa tahtia kuin aiemmissa raskauksissa, siinä mielessä en siis ultraan mennessämme ollut mitenkään huolissani, enemmänkin utelias.

Lääkäri kysyi haluaisinko hänen tutkivan myös kohdunsuun tilanteen. Minulle ei ole koskaan ennen tehty sisätutkimusta raskauden aikana. Tykätään kuitenkin käydä lasten kanssa uimassa, joten halusin tietää onko siellä vielä tapahtunut mitään. Sen verran oli, että lääkäri teki tutkimuksen tosi varovasti, mutta uimaan uskaltaa ihan hyvin.


Lääkäri oli tosi mukava ja tutki huolellisesti vauvan pään, vartalon ja reiden mitat, joiden perusteella saatiin rv 28+1 koko arvioksi 1152g vastaa kokoa rv 27+4. Vauva on oikeinpäin, eli pää alaspäin raivotarjonnassa ja aika alhaalla jo. Vielä näyttäisi mahtuvan myös jalat suorana linkkuveitsi asentoon. Lapsivettä oli nyt runsaasti, sen osuus kuulema vähenee raskauden loppua kohden. Vauvan lisäksi lääkäri katsoi ja kuunteli myös napanuoran virtauksia ja ne oli ok.

Tutkimusten jälkeen verrattiin tämän raskauden ja Jekun odotuksen riskilukuja ja Jekun odotuksessa tämä PAPPAkMoM oli 0.5. Samalla kysyin, onko sieltä tapana lähettää ambulanssilla kätilö vastaan, jos tulisi ambulanssilla synnyttämään.

Tietenkin se riippuu tilanteesta - jos synnärillä ei ole ruuhkaa, siellä on kätilö vapaa lähtemään ja voidaan olettaa, että vauva tosiaan syntyy, niin silloin tulee kätilö vastaan. Periaatteessa me ehditään kyllä, jos lähdettäisiin heti kun tiedän synnytyksen olevan käynnissä. Mutta silti omalla autolla lähteminen tuntuu lievästi uhkarohkealta.

En yleensä tykkää kuvista, joissa pidän kättä mahan alla, mutta tämän tunikan kanssa kädellä sai hävitettyä muumimamma-oloa
Seuraavan kontrolliultran kutsu kerkesi jo tulla ja se on sitten huhtikuussa rv 36+0. Kaikki aiemmat äitiyspolikäynnit ollaan käyty synnytyssairaalalla, jonne meiltä on noin tunnin matka. Nyt tuo seuraava kontrolli onkin tuossa kävelymatkan päässä vuoden päivät toimineella äitiyspolilla.

Oletteko te käyneet ylimääräisissä lääkärin kontrolleissa vauvan koon tai jonkin muun takia? :)

Mitä isi shoppailee? - part 4

Aika usein oletetaan naisen tai äidin tekevän tiettyjä asioita kodin ja lasten eteen. Tottakai monesti nuo stereotypiat pitävätkin paikkansa ja vaikkeivat pitäisikään, on niissä kuitenkin niin paljon totuutta, että jokainen nainen varmasti pystyy samaistumaan tai kuvittelemaan tilanteen elävästi mieleensä. Tämä on postaussarja kärjistetyistä stereotypioista, jotka on murskattu meidän perheessä.


Se joka pyykkää, määrää millaisilla laittella siitä urakasta selvitään.

Meillä se olen minä. Minun pyykit, minun kopat, minun koneet ja minä valitsen! 

Tai sitten en. 


Viime kuussa kirjoitin vähän miten olen saanut pyykkihuollon toimimaan meidän pikkuvessassa, niin kerrotaanpa nyt myös tarina siitä miten meille tuli kuivausrumpu.

Tämän kodin vessa pyykkikoreineen ja kuivaustelineineen oli valmis ensimmäisenä. Meidän ensimmäinen iso muuttokuorma oli muuten lastenhuone ja esittelin peräkärryn lainanneelle ystävälle meidän hienon ja keksiliään pyykkiratkaisun. Hän mainitsi ohimennen, että hommaa kuule kuivausrumpu.

"Et osaa kaivata sitä, kun sulla ei sitä aikaisemmin ole ollut, mutta se on sun arjen pelastus kolmen pienen lapsen kanssa. Mieti mitä kaikkea voit tehdä sillä ajalla, mikä menee pyykin ripustamiseen." kertoi neljän lapsen äiti.

Mainitsin keskustelusta puoliskolleni ja hän, joka ei meillä edes pyykkää, koki ahaa elämyksen: "Miksei olla aiemmin sitä itse keksitty!". Kun taas itse tuumin, ettei mulla käynyt mielessäkään tarvita kuivuria. Vielä meidän pyykkien kuivuessa epätoivoisesti pyykkituvassa, puoliskoni lähti käymään ruokakaupassa.

Parin tunnin päästä huomasin ikkunasta miten appiukon auto kurvasi alaovelle ja kuskin paikalta nouseva puoliskoni kantoi takakontista kuivausrumpua sisään. Mainittakoon vielä, että hän kyllä lähti "ruokakauppaan" ihan meidän omalla autolla.


Toki täytyy rehellisyyden nimissä ehkä tunnustaa, etten ollut kovin iloinen, kun alle 24h keskustelusta meillä oli kuivuri vessassa. Varsinkin kun aluksi jouduttiin irroittamaan yksi pyykkikoppa "minun täydellisestä pyykkiseinästä".

Parissa päivässä puoliskoni hommasi myös tason kuivurin ja pyykkikoneen väliin, jotta saatiin pesutorni pystyyn ja neljäs pyykkikoppa takaisin paikoilleen. Meidän pesukone on siis kooltaan n. 60cm x 45cm, siksi 60cm x 60cm kuivausrumpua ei voitu nostaa suoraan sen päälle.

Ja kyllähän mie nyt kuivaamisen helppoudesta olin myyyty heti, vaikka raskaushormoneissani hieman pidempään yritin vihoitella moista päähän pistoa. Ihan ilman kysymättä meni ja helpotti minun elämää, aika kumma mies tuo puoliskoni.

Mites teillä shoppaillaan tällaiset kodinhoidolliset isot laitteet?
Yhdessä vai erikseen, tarkkaan harkiten vai extemporee, vai jotenkin ihan muuten?

ps. Nythän sitten kävi myös niin, että eilen pyykätessä napsautin sen normaalisti päälle, mutta ihan parin sekunnin jälkeen se vaan jäi hyrräämään pienesti, eikä selvästikään pyörittänyt. Oikeasti siitä pitäisi kuulua aika iso hurina. Että tunnustetaan myös se, että jos se nyt onkin tosissaan rikki, niin siitä tulee kyllä pikkuisen isompi itku!