Palelee. Vaikka lämmin vesi valuu selkää pitkin ja tuntuu jalkapohjien alla. Palelee. Sampoo vaahto on paksua. Vaahdon alla ruskettunut käsivarsi näyttää edelleen yhtä tummalta kuin heinäkuussa. Ehkä se onkin. Tai sitten syyskuu on jo haalistanut rusketusta, mutta vaahdon alta sitä ei huomaa.
Vesi kirvelee kasvoja. Kyyneleet tuntuvat kylmiltä lämpimässä suihkussa. Olkoon kyyneliä tai vettä, kasvot on pestävä ja hiukset huuhdottava ripeästi. Pakko päästä pian pois, iho huutaa rasvaa rasvaa rasvaa minua. Yhtä kovaa kuin sydän huutaa rakasta rakasta rakasta minua.
Mutta ei hän rakasta. Hän tuskin tietää sitäkään, että minä rakastan häntä.
Joka solulla huutava itkuni, särkynyt sydämeni, murtunut mieleni, mikään ei ole tarpeeksi. Hänen maailmassaan ei taida olla ehdotonta rakkautta, enkä minä tiedä voinko elää sellaisessa maailmassa enää kauemmin. Missä mikään ei riitä.
En tiedä kumman meistä pitää kuolla, että voidaan olla onnellisia? Olisin mieluummin leski kuin eronnut. Valitsin vastata kyllä. Se oli minun valinta, minun päätös, minun vastuu. Olen yrittänyt rakastaa ehdoitta.
Paksu valkoinen vaahto kerääntyy kasaan laittikaivon kannelle ennen laimenemistaan. Se pyörähtelee tanssien ja valuu kyyneleideni kanssa viemäriin. Pää pystyyn nyt. Huomenna on uusi päivä. Ja taas minä valitsen jäädä. Vaikka helpompaa olisi vain kadota.
Tää on aika riipaisevan hyvä, vaikka itse sanonkin.
Joskus tekee mieli kirjoittaa jotain ihan muuta, kuin päiväkirjapostauksia omasta arjesta. Jotain tarinallisempaa ja romaanimaista. Tai en tiedä olisko tämä nyt ehkä lyhyt proosa? Tai runo jossa ei vaan ole riimejä.
Tämä tarinan alku löytyi täältä luonnoksista päivämäärällä 23.9.2024. Joku mun sisällä sanoo että hitsi tää on hyvä, tää ehdottomasti pitää julkaista, toisaalta taas en tiedä pitäiskö. Ja sitten taas kolmas ajatus: Pitäiskö tätä jatkaa, kohti riipaisevaa eroa (josta mulla ei ole kokemusta) vai kohti onnellista loppua?
En mä kyllä onnellista loppuakaan ole vielä kokenut, oikeastihan elämää eletään hetki ja päivä kerrallaan ja onni löytyy niistä murusista pitkin päivää, eikä jostain lopusta - minkä lopusta? Mutta valitsen kyllä itse yleensä kirjat ja elokuvat niin, että niissä on varmasti onnellinen loppu. :D
Mihin hetkeen tarinan pätkä vei sut? Jatkanko? :)
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !