Vuoden eka

Ensimmäinen tammikuuta 2023, aamu on aurinkoinen ja ikkunan läpi maisema on jo ihan keväinen. Myös koululainen ihmettelee sulaa parkkipaikkaa ja kysyy jotain lumesta ja keväästä. Toivottavasti pääsemme vielä pulkkamäkeen. Luistelemaankaan emme ole vielä perheen kesken päässeet.

Poikien kipsit poistettiin sopivasti ennen joululomaa ja ehdittiin suunnitella molempia, luistelua sekä pulkkamäkeä. Yks kaks se ei kuitenkaan tuntunut kovin viisaalta ja jälkimmäisen kipsin poistanut lääkäri vielä erikseen kielsi pulkkamäen kolmeksi viikoksi.


Aurinkoisesta tammikuun ensimmäisestä ei kuitenkaan ole aikomustakaan nauttia ulkona. Siitä pitää huolen koko perheen kaveriksi muuttanut nuhakuume. Edes uusia joulupapereista paljastuneita pelejä ei olla jaksettu yhdessä pelata, ei edes muoveja kuoria laatikoiden ympäriltä. 

Myös toiveet vanhan vuoden siivoamisesta ja uuden vuoden aloittamisesta puhtaassa kodissa voi heittää pyykkikoppaan kaikkien pyykkien kanssa. Ei jaksa. Sen verran intouduin, että ennen petien sohvalle uudelleen asettelua keräsin viikattavat pyykit, lika pyykit ja roskat ja sentään olohuoneessa robotti pääsi keräämään vanhan vuoden pois.

Puhelimeni piippaa kerran, toisen, kappas viestejä onkin tullut jo paljon. Tammikuun suunnitelmat alkaa rakentua. Eikä minulla ole vieläkään kalenteria tälle vuodelle. En tiedä vielä millaisen kalenterin haluan. En ehkä kuitenkaan enää tuota samaa, joka minulla nyt on ollut jo kaksi vuotta. Kalenteri saa kuitenkin odottaa. Ihan niinkuin pyykit. Ja tiskit.
 

Sairastelussa on sama ristiriita kuin nukkuvan lapsen ihailussa. Ainoana erona se, että jos aiot liikahtaa pois sairastavan vauvan alta, siitä seuraa raivarit ja kun niistä selvitään, et todellakaan halua kokeilla josko toinen tai kolmas kerta sujuisi paremmin..

Siksi tästä, minkä piti olla vuoden viimeinen postaus, tulikin vuoden ensimmäinen, enkä edes ehtinyt julkaista tätä ensimmäisen päivän puolella. Mutta viis siitä. 

Peukaloilla pystyy hyvin kirjoittamaan yhden postauksen puhelimella, kun sängyn alla odottavan läppärin kaivaminen olisi tähän hetkeen sula mahdottomuus. Olenhan tälläkin hetkellä varmasti maailman tärkein kokovartalotyyny.

8 kommenttia

  1. Kokovartalotyynynä toimiminen onkin tärkeää noille pikkuisille ja vähän isommillekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ihanaa olla jollekin koko maailma 🙈 ja onhan se nyt edelleen maailman ihaninta kun lapset vielä tulee viereen. Tuleehan joskus sekin päivä, kun äidin syli ei enää ole se The paikka 🥺❤️

      Poista
  2. Ehkä kokovartalotyynynä oleminen onkin sillä hetkellä maailman tärkein tehtävä 💕. Ja pulkkamäkeen pääsee vielä aika monta kertaa. Pakkasia on luvattu -20C asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kahdenkympin pakkaset alkaa olla jo sellaisia, että olisi ihanaa kun ulkoilun jälkeen tietäisi pääsevänsä saunaan 🤩

      Poista
  3. Oikein hyvää uutta vuotta sinulle ja perheellesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Melissa! 😊 Jospa se tästä kunhan tervehdytään 🙈

      Poista
  4. Anonyymi8/1/23 14:38

    Ihana postaus. Hyvää uutta vuotta ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😊 hyvää uutta vuotta myös sulle ❤️

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !