Lokakuun saldo

Oho! Lokakuu loppui jo enkä mitään saanut aikaiseksi! Ja marraskuukin on melkein puolessa ja tämäkin on vielä tässä ilman kuvia.... Tai sain joo paljonkin aikaan lokakuussa, luonnospino se vain kasvaa nimittäin. Mutta sen lyhentäminen vähän jäi kun olen keskittynyt kaikkeen muuhun. Hups. 

Lokakuussa tuli reissattua paljon. Ensimmäiselle reissulle lähdettiin heti kolmas päivä, mikä oli lauantai. Määränpäänä oli Lahti ja siellä mentiin katsomaan autoja mun perheen kanssa ja jatkettiin reissua Jyväskylään meidän äitin ja isin luo. Puoliskollani piti olla koko kuukausi aikaa tehdä muutama tehtävä, mutta keskiviikkona hänen opettaja ilmoitti että perjantaina on palautus. Meidän piti miettiä suunnitelmia vähän uusiksi, koska minä olin lähdössä Kuopioon perjantaina ja puoliskoni oli tarkoitus lähteä kotiin Tuhinan kanssa myös vastaavasti perjantaina.

Päädyttiin ratkaisuun että minä ja Tuhina jäätiin Jyväskylään ja puoliskoni lähti kotiin heti keskiviikkona. Perjantaina hyppäsin luokkakaverini kyytiin, me ajeltiin Kuopioon toisen luokkakaverimme luokse ja Tuhina jäi mummun ja vaarin hoiviin yhdeksi yöksi.

Aluksi jännitin Kuopion reissua aika paljon ja ensimmäiset itkut meinasin itkeä (itkin) jo eteisessä kun ystäväni tuli. Vietettiin hetki Tuhinan kanssa, odotellen mummua afrosta kotiin. Ajomatkalla ehdimme vaihtaa kuulumiset hyvin, edellisen kerran oltiin nähty silloin kun mentiin Tuhinan kanssa junalla Lahteen.

Kaikin puolin ilta sujui mukavissa merkeissä, uusin ihmisiin ja Noshin naisten mallistoon (ja lasten vaatteisiin) tutustuen. Sitä bilepaitaa joka ostettiin mulle synttärilahjaksi en päässyt biletarkoituksessa käyttämään, kun notkuttiin ison ruokapöydän ääressä aamutunneille. Illan, tai yön, kaikesta muusta hauskasta huolimatta parasta viihdettä oli ehdottomasti seurata, kuinka isäntäparimme paikkasi ilmapatjaa jolla me nukuimme. Kuopion reissu oli siis vähintäänkin unohtumaton! (Kiitos vielä jos luette tämän, Helena ja Tiina!)

Ööhöm ja nyt kun näen mielessäni tuon patjan paikkauksen unohdin täysin mistä muusta aioin kirjoittaa...

Niin! Puoliskoni siis lähti aiemmin viikolla autollamme takaisin joten minä ja Tuhina matkustettiin sitten seuraavana maanantaina bussilla kotiin. Meidän auto oli maanantaina huollossa joten puoliskoni tuli meitä vastaan bussipysäkille sitten pyörällään. (Tuhinan istuin on mun pyörässä mutta eipä Puoliskollani olisi ollut siihen avainta kun se oli mulla itellä.) Valitettavasti tästä karavaanista ei ole kuvaa, mutta yritän selittää.

Vaunut + reppu + laukku + potta + kassi jossa on epämääräisesti kumisaappaita, pyöräilykypäriä kaksi, ulkovaatteita sekä käsilaukku - nämä siis olivat bussin alaosassa ja bussissa sisällä mulla oli vihreä liberokassi, turvaistuin ja pikkulaukku jonne mahtuu puhelin ja huulirasva ja pankkikortti. Niin ja tietysti Tuhina. Puoliskoni pyöräili Tuhina sylissään reppu selässä ja minun laukku tarakalla, minä työnsin vaunuja joissa oli sitten kaikki loput.

Juteltiin ystäväni kanssa että ei saisi tulla enää vuoden mittaisia taukoja tähän näkemiseen ja niin puoli ekstempore nähtiinkin lasten kanssa jo viikonpäästä (kuopiosta kotiutimisesta) maanantaina kun meille saapui kaksi kyläilijää! Käytiin kävelyllä takapihan metsässä ja puistossa laskemassa liukumäkeä. Edistystä siis tapahtui heti!

Käytiin myös meidän nykyisen seurakunnanjohtajan kanssa keilaamassa, alkukankeudesta selvittyään puoliskoni harppasi voittoon ja minä jäin viimeiseksi vaikka oli minullakin hetkeni johtopaikalla. Tuhinan nuorin täti oli häntä vahtimassa tuon ajan.

Loppu viikko sitten suunniteltiin ja mietittiin meidän tulevaa Jyväskylä/Oulu reissua. Ensin se oli Oulu reissu, kunnes tajusin että mun kaikki kaverit on muuttaneet sieltä pois tai eivät olleet kotona tai ovat vasta vihittyjä etten kehdannut edes kysyä tai sitten asuvat poikamieskommuunissa. Joten tuumattiin että ehkä on fiksumpaa jos puoliskoni menee Ouluun viettämään aikaa omien kavereidensa kanssa ja me jäädään sitten Jyväskylään viihdyttämään mummua ja vaaria.

Ja ettei kaikki vaan menisi niin kuin suunniteltiin niin sen sijaan että lähdettiin perjantaina, ja oltaisi vain kuun vaihde reissussa me lähettiinkin jo heti maanantain kääntyessä tiistaihin. Tiistaina sitten puoliskoni jatkoi hyvin levänneenä ajomatkaansa pohjoiseen.

Tällä loppukuun reissulla Tuhina nukkui pihapäikkärit pehmustetussa kylpyammeessa, meidän piti varata takakonttiin tilaa tuliaisille ja siksi jätettiin vaunut kotiin. Jyväskylässä ehti tapahtua aika paljon ja yllätin itseni aivan kummallisista tilanteista parikin kertaa. Ja pitihän sitä nyt syödä kunnolla, kun kerran äitin ja isin luona oltiin käymässä. (Kuvassa mun eräs iltapala).

Käytiin puistossa keskiviikkona ja siellä vaihdoin sanan jos toisenkin erään äidin kanssa jolla oli lähes saman ikäinen tytär. Jätin hänelle käyntikorttini rattaisiin kun en älynnyt heti kysyä edes hänen nimeään. Perjantaina näin tämän saman perheen kauppakeskuksessa ja jälleen juteltiin kotvanen. Mutten edelleenkään tiedä tämän äidin nimeä!

Torstaina käytiin kylässä mun kutosluokan parhaan kaverin luona jota en myöskään ole nähnyt ainakaan kolmeen vuoteen. Saatiin kyllä taas elinvuosia lisää. Olin jo unohtanut kuinka paljon tässä perheessä nauretaan!

Perjantaina törmäsin samaisessa kauppakeskuksessa vielä erään bloggaajan mieheen ja lapseen, mikä nyt ei varmaan sinällään ole ihmeellistä, mutta se että minä menin vielä siihen heidän luokseen ja tokaisin "anteeksi mutta hei ootko sie *se*" ja jäin juttelemaan hetkeksi... Oli mukava jutella hetkinen. Mutta kyllä mulla kädet tärisi ja sydän hakkasi, sen verran jännitti. Ajatelkaa nyt, minä joka olen hieman vetäytynyt omaan kuplaani ja joka luulen olevani jonkin verran ujo - menin sitten juttelemaan ventovieraalle koska luen hänen puolisonsa blogia... 

Ja seurakunnan halloween juhlassa tapasin myös ensimmäistä kertaa toisenkin bloggaajan, jonka miehen olen tuntenut lapsesta saakka ja jolta itseltään olen rohjennut pyytää palautetta ja neuvoja omaan blogiini. Ja niin minä myös esittelin itseni ja juttelin myös hänen kanssaan!

Reissu sai arvoisensa lopetuksen kun sunnuntaina (mikä kyllä oli jo marraskuuta) kirkon jälkeen ajettiin Viitasaarelle ja päästin herkuttelemaan minun mummon ruokapöydän ääreen. Puoliskoni saapui myös sinne, hieman meitä myöhemmin. Rakennettin pirunnyrkkiä ja muita palikkatestejä ja vaihdettiin kuulumisia. Maanantaina lähdettiin ajamaan kotiin sopivasti Tuhinan päiväuniaikaan.

Lisätään saldoon: 10 + 7 päivää, neljä kaupunkia ( Lahti, Jyväskylä, Viitasaari ja Kuopio, puoliskoni vetäisi vielä pidemmälle kun Kuopion tilalle voidaan listata Oulu ja Haaparanta), muutettuja suunnitelmia kaksi, ystäviä monta, ja tuntemattomille puhuminen! Ai niin! Puoliskoni leipoi sämpylöitä!