Olet ilmoittanut seuraavat työnhakutiedot....

No niinpä, taas sitä ollaan työttömänä työnhakijana. Sain anopilta vinkin unelmatyöstä, kun vanhenpainvapaata oli vielä jäljellä reilu kuukausi. Minun oli pakko hakea työtä. Pakko - koska näin mahdollisuuden päästä työhön, jota en neljä vuotta sitten saanut. Kirjoitin hakemuksen, jossa kerroin olevani vanhenpainvapaalla 10.12.22 asti. Laitoin viestin perään, että hakemus on lähetetty. Sain puhelun, jossa selvisi, ettei työhakemustani oltu edes luettu, olin jäänyt mieleen työhaastattelusta neljänvuoden takaa.

Minun olisi haluttu aloittavan heti kahden viikon kuluttua. No se nyt ei ihan niin nopeasti tietenkään käynyt. Saatiin kuitenkin kuukaudessa järjestettyä puoliskolleni vanhenpainvapaan viimeiset 3 viikkoa ja siihen perään isyyslomaa 54 arkipäivää. Näin ollen Kirppu viettää isin kanssa kotona arkea aina ystävänpäivään asti ja helmikuulle on haettu päivähoitopaikkaa samasta päiväkodista, jossa Ässäkin on.

Tuossa välissä kuitenkin tilanteet ehtivät muuttua toivottavasti tulevasta työnantajastani riippumattomista syistä. Juuri kun saatin meidän perheen asiat järjestettyä niin, että voin ottaa kokopäivätyön ja toivottavasti vakituisen paikan vastaan, ei työnantaja enää siihen hetkeen sitä pystynyt tarjoamaan. Tällä hetkellä en tiedä mikä on tämän unelmatyöni kohtalo. Mutta se varmasti selviää ajallaan.

Samaan aikaan, kun toivottavasti tuleva työnantajani varmisti, että tilanne on täysin epäselvä, otin yhteyttä koulun rehtoriin. Niinpä, nyt itsenäisyyspäivänä tätä kirjoittaessani olen kolmatta viikko virallisesti työtön. Taas kerran. Mutta ikinä en ole työttömänä ollut näin kiireinen mitä näiden kahden täyden viikon aikana. 

Ensimmäisenä työttömyyspäivänäni kävin työkkärin toimistolla juttelemassa, laitettiin paperit kuntoon, sovittiin että ilmoittaudun uravalmennus kurssille. Ja nythän minua koskee se työnhakuvelvoite, eli neljää työpaikkaa tulee hakea joka kuukausi. Toisena työttömyyspäivänä herään siihen, kun rehtori soittaa ja lähden loppu viikoksi töihin. Toinen työttömyys viikkoni alkaa maanantain vauvajumpan ohjauksella, se onkin syksyn viimeinen. Ja tiistaiaamuna herään jälleen rehtorin puheluun ja loppu viikon olen töissä.

Kolmas työttömyys viikko alkoikin työkkärin pakollisen puhelun peruuntumisella, uravalmentajan yhteydenotolla ja työpäivällä - kaikki tämä sisältyi maanantaihin.

Toivoisin kovasti, että vuoden vaihteessa elämä taas selkeytyisi ja voisin saada unelmatyöni - johon ei tarvitse opiskella vuotta tai kahta. Mutta toisaalta, nyt taas koulussa ollessani tavallaan tunnen itseni tarvituksi ja uskoisin jopa, että minulla on jotain annettavaa oppilaille.

Vauvan kahdeksas kuukausi

Nyt kun Kirppu konttaa ja nousee säännöllisesti tukea vasten jo polvilleen ja satunnaisesti myös seisomaan, niin koettiin ajankohtaiseksi  laskea pinnasängyn pohjaa. Eihän neiti siellä nuku, kuin satunnaisia päiväunia. Mutta sitäkin enemmän sänky on ollut vauvan turvapaikka ja leikkipaikka, joten pohjan lasku oli tarpeellinen.

Kävelytuoli kotiutui alakerrasta ja siitä taisi tulla hitti. Ainakin joihinkin hetkiin.

En ole lainkaan henkisesti valmistautunut siihen että tämä olisi meidän viimeinen kuukausi vauvan kanssa kotona! Noh päiväkotipaikkaa on nyt haettu, mutta kuitenkin vasta helmikuulle. 

Kirppu osaa rummuttaa ja nyt hän alkoi myös taputtamaan. 

Pinnasängyssä kiipeily on kannattanut, nyt kun neiti on alkanut nousemaan tukeavasten seisomaan, hän osaa hienosta laskeutua siitä istumaan! Seisomaan nousu ei ollut kauaa satunnaista vaan parissa päivässä siitä tuli jo ihan tapa ja taito. 

Ja kun kerran noustaan seisomaan niin siitä heti jatkumona, nyt meillä kävellään jo puitapitkin! Sohvaa vasten, sohvapöydän ympäri, tv-tasoa vasten, ainakin nämä toimivat okein hyvinä kävelypaikkoina. Taaperokärry on nyt metsästyksessä. 

Ostin Ikeasta pyykkikorin kotiin kylpyammeeksi ja se onkin ollut oikein hyvä. 

Vauvakerhossa puhuttiin vauvojen unesta, ja Kirpulla tuntuu olevan varsin oppikirjamainen aamurytmi. Katsotaan pysyykö se sellaisena, kun isi jää hoitamaan Kirppua kotiin! Aamut alkavat seitsemän aikaan, ja Kirppu on hereillä sen hetken, kun puetaan ja lähdetään eskaria ja päiväkotia kohti. Yleensä hän nukahtaa viimeistään koulun kohdalla noin kahdeksan aikaan ja nukkuukin siitä noin puoli kymmeneen. 

Mannapuuro on vähän turhan karkeaa, mutta kyllä sekin on maistunut. Tosin hyvin usein tässä välissä syödään jo soselounas. Seuraavat päiväunet alkavat sitten 11-12 aikaan. Ja vaikka ajoittain olisi tosi ihanaa nukkua päiväunet vauvan kanssa yhdessä, olen nyt kuitenkin vienyt hänet parvekkeelle. Sopivasti toppavaatetta ja raikas ilma takaavat huomattavasti pidemmät unet. 

Ja vähän päivästä riippuen nämä unet voivat olla taas kaksi tuntia tai vain tunnin, mutta ovat ne olleet myös neljä tuntia. Jos ne on lyhyet unet, niin ei hätää, Kirppu nukahtaa kuitenkin uudestaan viimeistään klo 15 aikaan vaunuihin, kun lähdetään hakemaan pojat kotiin. Päiväunia siis mahtuu päivään yleensä vähintää kolmet, mutta välillä menee vielä neljännet.

Aikaisemmin meidän yöunet alkoivat vasta yhdentoista aikaan, mutta nyt ollaan viikon verran käyty Kirpun kanssa myös nukkumaan heti yhdeksän jälkeen, kun isot on saatu sänkyihin. Ja ollaan varmaan nukahdettu ennen ilta kymmentä. Aamut alkaa silti seitsemän aikaan, vaikka illat ovat aikaistuneet parilla tunnilla.

Ja meillä on muuten ensimmäinen hammas! Nyt pitää muistaa ostaa neidille oma hammasharja. Olen niitäkin monta kertaa katsonut, mutta ajattelin että ostan sitten kun hammas näyttää tulemisen merkkejä. No ei näyttänyt. Se oli yksi kiukkuinen torstaipäivä. Tosi lyhyitä päiväunia, tosi monet ja poikia hakiessa jopa vaunuissa vielä raivosi, vaikka yleensä se on se takuuvarma nukahdus. Illalla hän minua puraisi. Oli pakko tarkistaa, että nyt tuntui vähän.... Ja niin vain, ilmankos kiukutti, kun aamulla sitä hammasta ei todellakaan siellä ollut!

Ja käytiinhän me vielä 8kk neuvola-lääkärissäkin. Ei ihme, että 62cm bodyt alkavat jäädä pituudesta ja hihoista lyhyiksi. Taas oli tullut pituutta lisää. Ja kaikki on niin hienosti, että olisivat varanneet meille seuraavaksi suoraan 1v neuvolan maaliskuulle. Päästään kuitenkin  ottamaan myös 9kk mitat omalle terkkarille.

(12.10.-12.11.2022)

Monetko vaunut on tarpeeksi? - Osa 3

Nyt eletään jo marraskuuta ja kahdeksankuinen Kirppu on ehtinyt oppia jo kaikenlaista. Meille ei tule minkään näköisiä ja muotoisia tai kätevillä ominaisuuksilla varusteltuja matkarattaita. Totesin, että pesun ja renkaiden täytön jälkeen Scootit voi muuttaa autoon. Ne mahtuvat myös tarvittaessa vauvan jalkatilaan, vaikka renkaat sitten pitäisikin irrottaa. Jos esimerkiksi tarvitaan kaikki viisi takapenkkiä käyttöön ja takakonttikin on täynnä.

Enkä edes ole enää haaveillut mistään pikkurattaista. Toki on meillä myös vähän muuta käyttöä tuollaisille kolmenumeroisille summille. Esimerkiksi nyt vaikka autohuolto tai uusi kamera ja ihan kohta se turvaistuin.

Ensimmäisen osan kommenttikentässä kysyttiin missä näitä kaikkia kärryjä säilytetään. Vastasinkin, että yhdet on kotona ja kahdet on taloyhtiön säilytystiloissa. Säilytystila ei siis ole ollut ongelma - paitsi autossa, miksi alun perin haaveilin autorattaista.

Menopelejä on edelleen kolmet, omat Etrot ja omat Scootit sekä puoliskoni sisaruksilta periytyneet Tutekit, jotka palautetaan, kun ei enää itse tarvita.

Joten tämän hetken käyttö ja sijoituis näille menopeleille on..... 

Etrojen runko asuu takakontissa adaptereiden kanssa. Pidetään niitä nyt siellä sen aikaa, kun Kirppu mahtuu turvakaukaloon.

Scootit ovat yläkerrassa, odottamassa pesua ja kuomun ompelua. Joten tässä odotellessaan toimittavat oikein sopivasti parvekevaunujen virkaa. 

• Nämä vaihtavat keskenään paikkoja sitten jossain kohtaa, kun turvakaukalokin poistuu käytöstä tai sitten siinä vaiheessa, kun lunta alkaa sataa kunnolla. Scootteihin ei ole enää sadesuojaa, en tajua mihin hukkasin sen, ja Etroihin on. 

Tutekit ovat sitten edelleen vaunukopalla päivittäisessä käytössä päiväkotimatkoilla ja jos nyt mennään bussilla jonnekin niin ihan sujuvasti sekin sujuu. Ratasosa on edelleen puoliskoni siskon luona, se ei silloin mahtunut autoon, kun vaunut meille hain. :D

Mutta luulen että aika pitkään mennään myös talvella vaunukopan kanssa, oletus ainakin vielä on nimittäin se, että Kirppu nukkuu suurimman osan ajasta vaunuissa ollessaan. Ja vaunukopasta saa tarvittaessa nostettua selkänojan ylös. Näissä on myös varmaan parhaat renkaat talvikeleillä.

Näin minä tykkään vaunujen kanssa vuorotella ja vauva-arki on oikein sujuvaa.