Kaikki yritysideani

Soitin toukokuun lopussa ystävälle, jonka kanssa ei olla oltu yhteyksissä vuosiin. Ja juuri sen takia tulikin juteltua lyhyesti läpileikkaus nykyhetkestä. Kerroin hänellekin unelmastani kolmepäiväisestä työviikosta. Noh, sellaista työtä ei työkkärin kautta ole löytynyt ja kun yrittäjyys on kiinnostanut jo monta vuotta niin yrittäjyys on vähän niinkuin ainoa vaihtoehto. Johon myös työkkärin "täti" minua kannustaa.

Mutta minua kalvaa samalla myös pula itseluottamuksesta ja ehkä huijarisyndrooma ja moni muukin päänsisäinen lukko, minkä takia en mukamas olisi tarpeeksi pätevä yrittäjä jo nyt, vaan ensin pitäisi ostaa useita tuhansien eurojen koulutuksia. 

Yritysideoita ei ehkä ole fiksua kertoa julkisesti, mutta toisaalta taas, kaikki ideani ovat jotakuinkin tai ehkä täysin kopioitavissa tai olemassa jo jokatapauksessa. Ja olen tainnut osaa näistä pohtia täällä blogissakin jo aiemmin. Paitsi yksi idea tästä puuttuu - mutta se ei olekaan vielä mitenkään realistinen, joten nämä on ne yritysideat, joilla voisin työllistää itseni mahdollisimman nopeasti - muttei helposti.

Joten viisasta tai ei, kerronpa lisää tai uudestaan ajatuksistani ja saatanpa vahingossa auttaa jotakuta toistakin omissa ideoissaan. Joten eipä tässä nyt muuta kuin kaikkki liikeideat auki. Mulla on jo idea nimestäkin jonka alle voin tunkea samaan aikaan vaikka nämä kaikki. :D 

BLOGI

No tottakai, tämä olemassa oleva Sängyn alla blogi (ja sen mahdollinen brändi) olisi ajatuksena helppoa lähteä muuttamaan tulovirraksi, kunhan kirjoitan säännöllisesti, jaan somessa ja alan kysellä yhteistyökumppaneita. Mutta mikään ei koskaan ole oikeasti helppoa.

Minun pitäisi ensimmäisenä saada postaustahti vähintään useampaan postaukseen viikossa, mikä vaatisi sitä, että minulla pitäisi olla säännöllisesti riittävän pitkä työrauha, jotta saisin jopa useammin postauksia ja kuvia valmiiksi. Joo, eihän blogissa ole pakko olla kuvia, mutta mä haluan että on.

Toisaalta, koulu- ja päiväkotiarki ovat alkaneet ja ensimmäisen viikon aikana julkaisin 6 postausta joten... Ehkä sekin voisi olla ihan realistinen tavoite blogin kanssa. Mutta taas noh, harmi että nykyään some on iso osa blogimaailmaa. En mielestäni tykkää instagramista tarpeeksi, jotta se olisi järkevä työväline. Mutta elättelen silti toiveita blogini kasvattamisesta ja työskentelen säännöllisen postaustahdin eteen. 

VALOKUVAUS

Tämä olisi oikeasti helppo aloittaa. Mulla on kamera, laskutuspalvelun kautta voi hoitaa maksuliikenteen. Itseluottamus puuttuu. Valokuvaus kuitenkin oli se millä ajattelin lähteväni liikkeelle. Jopa niin, että Minustako yrittäjä? -valmennuksessa esittelin jo hinnastoa sekä toimintamalliani valokuvaajana - miten erottuisin muista kuvaajista.

Olen kuvannut muutamat lapset ja pari tapahtumaa. Näiden jälkeen uskallan luovuttaa tästä ajatuksesta. Vaikka ajatuksena, olla valokuvaamassa niitä hetkiä, kun perhe tulee vastasyntyneen kanssa kotiin ja isosisarukset tapaavat vauvan ensikertaa, tai  lemmikin kanssa ensikohtaaminen... Ne olisivat ainutlaatuisia ja ihania kuvamuistoja asiakkaalle ja varmasti mahtavia myös kuvaajalle.

Ongelma ei niinkään ole kuvaamisessa. Vaan jälkikäsittelyssä. Mulla ei ole motivaatiota eikä taitoa eikä intoa motivoitua opettelemaan. Paperilla tämä olikin tosi hyvä idea, mutta nyt olen luopunut siitä. Vai kelpaisiko valokuvaajaksi joku, joka antaa kuvat suoraan muistikortilta? Epäilen.

RYHMÄLIIKUNNANOHJAUS

Olen ohjannut paikalliselle seuralle kehonhuoltojumppaa kerran viikossa illalla. Viime syksynä saatiin Kirpun kanssa kokeilla äiti-vauvajumpan ohjaamista aamulla. Jotenkin arkea ajatellen haluaisin ohjata mieluummin aamulla tai aamupäivällä, kuin illalla. Varsinkin lasten iltapala aikaan olisi oikeasti ihan kiva olla kotona.

Olen Liikuntaneuvoja - minulla on pätevyys suunnitella ja ohjata ryhmäliikuntaa, vaikka muisti voi olla vähän hatara ja ideoita pitää kaivella vanhoista koulupapereista ja netistä. Mutta joka tapauksessa, olen pätevä myös ilman lisäkoulutusta. Liikunnanohjauksen lisäkoulutukset silti houkuttelevat.

Olen katsonut äitiysliikunta-akatemian opintoja useamman kerran, ja kyllä Äitiysliikuntavalmentajan työ kiinnostaisi, mutta sen hintalappu on aika kova työttömälle kotiäidille. Niinpä haaveissani on joskus tulevaisuudessa ostaa Äitiysliikunta-akatemian 2babyohjaajan paketti, äiti-vauvajumpan ohjaamisesta. Katsotaan niitä muita koulutuksia sitten mahdollisen kysynnän mukaan. 

Nyt kävi nimittäin niin, että löysin unelma-ammattini!

Joo olisi tosi tylsää, jos en paljastaisi tässä mitään. Joten kerron, että unelmayrityksessäni teen töitä äitien ja vauvojen hyvinvoinnin parissa. Ja itseasiassa, kun hahmottelin viikkoani unelmayrityksessäni, huomasin tekeväni lukujärjestyksen vahingossa viidelle päivälle kolmen sijaan.

Kerron, kun on lisää kerrottavaa! :) 

Olipa kerran reppukuvaukset

Me ollaan otettu mun siskon pojan kanssa reppukuva, jossa on Nuppu Jekku ja Serkku. Koska heillä kaikilla oli SkipHopin talutusreput. 

Mulla on ollut toiveena ottaa samanlainen kuva myös meidän nelikon talutusrepuista, mutta Nupun Dinoreppu katosi vähän ennen kuin hän lopetti balettiharrastuksen. Tietenkin siellä repun sisällä oli myös ne juuri ostetut ehkä kolme kertaa käytetyt uudet tossut, mutta se on eri tarina. Pikkureppukuva jäi ottamatta, joten halusin nyt näistä isoista repuista kuvat heti, kun Kirppukin sai reppunsa - ennen kuin siinä on reikä tai joku kirjoittaa siihen oman nimensä.... Niinkin on käynyt.

Halusin lasten reppuselistä kuvat meidän terassin portaalla ja visio oli ihan hyvä ja toimiva. Mutta en ollut ollenkaan varma pystyttäisiinkö sitä toteuttamaan. Lapset vaikutti väsyneiltä ja Kirppu nukahti ruokapöytään sillä aikaa, kun vein meidän pientä yövierasta pesulle. Kirppukin tarvitsi suihkun joten vaikka hän olikin ihan unessa herätin hänet ja vein pesulle. Ja kyllä kannatti!

Pienten tyttöjen suihkutellessa ja isompien lasten vielä syödessä iltapalaa sain yövieraan pedin valmiiksi. Komensin isot terassille hammaspesulle, jotta saatiin sisälle unirauha vieraalle. Hyvää yötä ihana pieni, itkuhälytin hyllylle ja Kirpulle vaippa, yöpuku ja hammasharja matkaan ja terassille. Hammaspesujen aikana keräsin myös lasten reput terassille.

Kerroin lapsille, visioni kuvasta - kaikki kulkevat portaita ylöspäin reppu selässään.

Oli ihana miten lapset ottivat myös tavoitteekseen saada Kirppu mukaan kuvaan, Ja kun kuvausmotivaatio vähän hiipui ja trampoliini houkutteli lupasin, että pääsevät trampoliinille kunhan saan yhden kuvan jossa näkyy kaikkien reput.

Kirppu karkasi jälleen pois terassilta ja kävi ihmettelemään polkupyörää. Tässä kohtaa Nuppu sai mahtavan oivalluksen. Alkuun kaikki yrittivät houkutellen saada Kirpun rappusille, ihan turhaan. Sitten Nuppu juoksi hänen viereen pyörien luo ja hoputti pojat mukaan. 

Äkkiä nyt, että saadaan repuista kuva ja päästään trampalle!

Tämän kuvaushetken kuvia käytin kertoessani ensimmäisestä arkiviikosta, mutta siellä oli niin paljon ihania "behind the scenes" kuviakin, että ihan pakko jakaa niistä muutama myös täällä. Meidän nelikko. Osaavat ne olla yhdessäkin ja ovathan he toisilleen maailman tärkeimpiä. Näissä hetkissä kuplii ja läikehtii. 💖

Aikavarkaissa

Kello on taas jo ihan liikaa, tarkalleen se on 01.43. Niin siis yöllä. Huomenna on tiedossa ainoastaan pyykkipäivä, joten uskallan varastaa aikaa, silläkin uhalla, että tänään siivottu koti räjähtää huomenna minun nukkuessa taaperon kanssa päiväunia. Olettaen että taapero siis nukkuu. Tänään mokasin aikataulun, eikä taapero nukkunut vaunuissa kuin ehkä puolituntia ja vain jos tökin vaunuja. 

Minun ihana suunnitelma kevyestä arjesta koki kolauksen, kun yrittjäkoulutus on joka arkipäivä klo 16-18. Siis aivan täydelliseen aikaan näin lapsiperheen kannalta. Meillähän ei ole tuossa välissä mitään muuta kuin ruoka ja kaikki lasten harrastukset. Miten se sattuikin niin.

Ymmärrän kyllä, että jos tämä kurssi on työkkärin edellytys starttirahaan ja siellä on mukana töissäkäyviä yrittäjäksi ryhtyjiä, niin tottakai se on iltapäivällä eikä aamupäivällä. Mutta jostain syystä itse oletin sen olevan aamupäivällä, kuten kurssi jonka kävin tammi-helmikuussa 2021.

Hahmottelin torstaina puolivahingossa liikeideaani ajatuskartaksi vihkoon, mutta kaikki tehtävät palautetaan nettialustan kautta, joten latasin puhelimeeni mindmap sovelluksen. Myönnetään, se lähti heti lapasesta, mutta ainakin liikeideani on hyvin jäsennelty! Sen lisäksi että yritysidea on harvinaisen selkeä itselleni, olen nyt maksanut koulutuksen varausmaksun - askel lähempänä unelmaa.

Miksi sitten varastan aikaa blogille keskellä yötä? Koska mulla on ikävä kirjoittamista. Ikävä sitä, että ajatus virtaa muodostuu kirjaimina näytölle ilman suunnitelmaa. Kesäkuun kuvien jälkeen tuntui, että mulla on takki aivan tyhjä. Huh, sain rykäistyä ne kuvat ja se siitä. Nyt odottaa samanlainen rupeama heinäkuun kuvia.

Kuvia olenkin karsinut samalla kun olen kuunnellut opettajaa. Ja kun päiväsaikaan en ole päässyt blogin kimppuun, olen ottanut läppärin mukaan Nupun yleisurheilutreeneihin ja toivonut, että takapenkki nukkuu. Noh välillä on nukkunut ja välillä ei. Treenit ovat jäähallissa ja siinä vieressä on useampikin puisto, joten pienten kanssa on ihana ulkoilla myös treenien ajan.

Syksyn tullessa myös tukkoinen nenä on saapunut viihdyttämään elämääni. Tukkoinen kuulostaa liian miedolta ilmaisulta. Ei auta eteeriset öljyt diffuuserissa, kun tästä nenästä ei mene mikään läpi. En tiedä onko se tämä mun nenä vai tämä syksy, mikä on tuonut myös väsymyksen tullessaan. Blogin kirjoittamista haittaa myös viikattavien pyykkien vuori, jota en millään jaksaisi viikata. On vaikea keskittyä siihen mitä haluaisi tehdä kun on koko ajan olo, että pitäisi tehdä jotakin muuta. Onneksi ystävä auttoi sen kanssa.

Tuntuu että heinäkuun Pölläreissun pyykkejä on edelleen odottamassa viikkaamista. Kirpun vaatekaapin siivosin samalla kun viikkasin eräs yö. Musta tuntuu, että olen kirjoittanut jo siitä yöstä jonnekin. Ainakin luetellut mitä silloin katsoin. Ehkä se oli vain vastaus kommenttiin, johonkin aikasempaan postaukseen. 

Tämäkin yö meni muuten myös pyykkien kanssa. Yksi syy siihen miksi valvoin näin myöhään oli odottaa meidän sängyn lakana kuivausrummusta. Ja nyt saan nauttia ihan yksin rauhasta omassa sängyssä puhtaista vasta vaihdetuista lakanoista. Viikonloppu, joten puoliskoni on tietenkin yön töissä. Koululaiset nukkuvat sohvalla ja Kirpun ujutin Ässän kainaloon patjalle, jonka siirsin elokuvailtaan sohvan eteen.

Olen kuunnellut Behmin uudet biisit ja laittanut meidän sänkyyn puhtaat lakanat. Siirsin kylläkin vielä muutamat viikkaamattomat vaatteet olohuoneen pöydälle, mutta päätin että huomenna mulla on pyykkipäivä ja aion olla ahkera. 

Tämän päivän kanaa ja spagettia jäi sen verran, että huomenna niistä voi askarrella salaatin. En tiedä miksi ruoan laittaminen on mun mielestä kamalan rasittavaa. Jääkaappi voi olla täynnä tarvikkeita, mutta saatan edelleen olla sitä mieltä ettei siellä ole mitään syötävää. Tunnistan tämän saman ilmiön omasta lapsuudesta ja nythän meidänkin lapset alkavat olla siinä iässä, että jääkaapilla käydään kurkkimassa ja todetaan ettei ole mitään syötävää. Vaikka olisi rahkaa ja jogurttia ja leipää tai eilisen päivän ruoan jämät sen kun vaan lämmittää.

Aion aloittaa aamuni kylpyhuoneessa olevien pyykkien lajittelulla, kone käyntiin. Sen jälkeen siirrytään olohuoneeseen katsomaan mitä pöydällä on. Oletan että meidän huoneesta kerätyissä vaatteissa on mennyt nyt sekä puolipitoisia että puhtaita sekaisin sängyltä. Kunhan niistä on selvitty, viikataan perjantain pestyt pyykit. Ja toki jossain vaiheessa täytyy syödä ja syöttää lapset ja lounaan jälkeen voi sitten hyvillä mielin nukkua taaperon kanssa.

En edes muista koska ollaan viimeksi suljettu portti portaiden edestä, mutta jos haluan saada lastenvaatteet vaatehuoneessa järjestykseen, mun täytynee lukittautua yläkertaan yksin. Taaperot on kivoja kavereita kun he auttavat kaikessa. Tiskirätitkin viedään käsistä. Mutta jostain syystä taaperon mielestä hyllyn tyhjentäminen on sama asia kuin sen täyttäminen, joten ei kiitos apua vaatehuoneeseen.

Ihanaa huomata, että alkaa väsyttää. Kello on nyt 02.37. ja spotify soittaa mulle Antti Tuiskun version Joku raja kappaleesta. Patjaltakin kuuluu ääniä, joten vielä pikaisesti vessaan ennen kuin taapero tahtoo vaihtaa mun kainaloon. 

En tiedä oliko tässä aikavarkaudessa mitään järkeä, päätä tai häntää. Mutta olipa rentouttava puolituntinen. 

Iloista viikonloppua sinne ruutujen toiselle puolelle :)