Monetko vaunut on tarpeeksi? - Osa 1

Mie en koskaan ole ajatellut olevani  lastenvaunuhullu tai mitenkään muutenkaan hifistelijä näissä lastentarvikkeissa, mutta kun tällähetkellä olemassa on kolmet menopelit ja haaveilen neljänsistä, niin täytyy kai myöntää, että taitaa minussakin olla vaunuhullun vikaa.

Meillähän oli vielä viime talvella käytössä Ässän kanssa Emmaljunga Scooterit. Puoliskoni osti ne minulle yllätyksenä viisi vuotta sitten (KLIK). Ne seisoivat kevään rappusissa, renkaiden pumppausta vailla käyttövalmiina. Viimeiset päiväkotikävelyt rattaiden kanssa menikin Ässän juostessa rattaita työntäen, eikä hänen istuessa kyydissä. 

Sitten tietenkin meillä on Chipolino Etro-rattaat, jotka olivat minun unelma rattaat jo 6vuotta sitten ja jotka sain ilokseni yhteistyönä Ässän synnyttyä. Etroihin on turvakaulo ja adapterit, joten olisi tosi näppärää kuljettaa runkoa kauppareissuilla mukana.

Aloin raskausaikana jo miettiä, että ei taida tämä vauva nukkua parvekepäikkäreitä, kun en minä jaksa montaa kertaa joka päivä kantaa vaunuja kolmanteen kerrokseen. Ensinnäkin jaksaminen loppuu nopeasti epäergonomisen kantoasennon ja lastin kasvamisen ansiosta ja kyllä minä olen myös sen verran laiska, ihan rehellisesti. Jos ei ole pakko kantaa koko ajan edes takas, niin mieluummin sitten vaunut pysyvät alhaalla ja päiväunia nukutaan jossain muualla kuin parvekkeella. Tätä keskustelua kävin puoliskoni siskon kanssa ja kappas vaan, hänellä oli meille parvekevaunut!Simme perheessä heille kiertäneet Tutek Turrain yhdistelmä vaunut.

No Turrainissa on suuret ilmatäytteiset renkaat ja Etroissa nuo kennorenkaat. Joten arvatkaapas vain kummat meillä on nyt sitten parvekevaunuina ja kumpien kanssa minä käppäilen ulkona pidempiäkin matkoja. Niinpä niin. Ja koska Etrot ovat nyt täällä ylhäällä, niin arvatkaa montako kertaa olen miettinyt kaupassa, että olisipa vaan pitänyt jaksaa ottaa se runko ja adapterit mukaan, niin ei tarvitsisi kannella turvakaukaloa..... 

Joten olen tässä nyt sitten alkanut haaveilla Babyzen Yoyo:sta. Tottakai sen vauvakopan kanssa! Se on niin söpö ja kätevä kun menevät niin pieneen tilaan! Niiden kanssa ei ikinä tarvitsisi miettiä onko rattaat matkassa vai ei, kun ne voisivat olla sellaiset vaunut jotka pysyy autossa. Niitä käytettäisiin sitten kaupassa tai reissussa, mutta kotona ne pysyvät autossa.

Jostain syystä puoliskoni ei nyt jakanut tätä samaa ajatusta niiden tarpeellisuudesta. Ja joo, olis kiva, mutta ei nyt sentään. Mutta haluaisin silti! Juuri nyt tuli mieleeni, että jos nyt oikeasti haluaisin ne Yoyot, niin ehkä näistä joistakin voisi luopua, yhdet rattaat kun toistaiseksi vain seisovat tuolla alhaalla....

Scooterit ovat siis tällä hetkellä ainoat joilla ei ole käyttöä. En tiedä millainen reissu pitäisi keksiä, että Ässää tarvitisi nyt yks kaks sittenkin rattaissa kuljettaa. Paitsi toki jos mentäisiin koko perhe bussilla jonnekin, mutta aika epätodennäköistä - dieselin hinnasta huolimatta. Mutta niille tulee varmasti käyttöä viimeistään vuoden päästä rullaluistelu- ja pyöräily kautta aloitellessa. Joten ei, en minä ala myymään mitään meidän menopelejä.

Mutta sen minä kyllä totean, että on ihanaa kun on parveke vaunut erikseen! Nyt kun Etrot ovat vain parvekekäytössä ja meillä on parvekkeella matto, voidaan surutta vaunutella myös sisällä. Ja no tunnustan, vauva nukkuu kyllä vaunupäikkäreitä etroissa, mutta oikeasti parvekkeelle asti olen raaskinut lykätä hänet ehkä kaksi kertaa... 

Millaisiin tarpeisiin teillä on ollut menopelit vauvavuonna?

Kirjoitettu 23.7.2022

Vauvan neljäs kuukausi

Nyt kun vihdoin pysähdyn muistelemaan meidän nelikuista vauvaamme, täytyy ihan muistuttaa itseäkin, että vauvan neljäs kuukausi oli 12.6.-12.7. Ja puolivuotisneuvola häämöttää jo ihan nurkan takana.


Vauva täytti neljäkuukautta mummun ja vaarin luona Jyväskylässä. Se olikin samalla hänen ensimmäinen reissunsa sinne. Kuten Nuppua lukuunottamatta koko muukin matkaseurueemme, myös vauva sairasti koronan tuolla reissulla. Tosin ilman koronaa, en tiedä olisiko Jyväksylä mahtunut meidän kesälomaamme ollenkaan.

Enkä toki tehnhyt vauvalle koronatestiä, mutta itse sairastin tällä kertaa kuumettoman koronan, kun taas vauvalla oli muutama päivän positiivisen kotitestini jälkeen 38.3 astetta kuumetta ja hän oli kovin nukkuvainen seuraavat pari päivää, ei liene epäselvää mistä tuo kuume johtui. Ja ne muut seurueestamme, joilla ei vielä ollut jo sairastettua koronaa, sairastivat sen kyllä kuumeen kanssa. 


Kolmekuisen neuvola ja rokotteet saatiin sitten 10päivää myöhässä. Minua hieman ahdisti antaa vauvalle rokotuksia heti viikko koronan jälkeen. Vaikka toki vauvalla ei ollut kuumetta kuin sen yhden yön. Kerroin mietteistäni hoitajalle, mutten suoraan kysynyt tai pyytänyt uusien rokotteiden viivästyttämistä. Ja illalla kadutti. Vauva parka oli niin itkuinen, eikä viihtynyt oikein missään koko loppupäivänä.

Harmittelin asiaa myös meidän vauvaryhmässä ja kavereiden kysyessä auttoiko särkylääke tajusin, että sitäkin pitää tosiaan käydä ostamassa. Ollaan siirrytty isompien lasten kanssa imeskeltäviin särkylääkkeisiin. Seuraavana päivänä käytiin apteekissa vauvan päiväunien aikaan, mutta sittenpäs meillä olikin aivan onnellinen vauva, joten se särkylääke on nyt edelleen avaamattomana odottamassa seuraavia rokotuksia. 


3kk neuvolassa mitattiin pituutta 60,5cm, pipomitta 42cm. Painoakin oli kertynyt täysimetyksellä hienosti ja päästiin yli 6kg. 

Olen saanut muutaman videonpätkän, joissa vauva heilahtaa vatsaltaan takaisin selälleen, mutta varsinaisesti vauva ei kyllä vielä käänny itse. Lattialla kuitenkin viihtyy sekä vatsallaan, että selällään, kumminpäin nyt satutaan hänet peitolle laskemaan. 

Vauva vietti ensimmäisen juhannuksen mummin ja papsun luona, tämä on jo perinteeksi muodustunut ja oltiin siellä myös yökylässä. Juhannukseen mahtui myös ensimmäiset hyttysenpistot / mäkäräisen puremat, vaikka suojeluyrityksistä meitä ei voi moittia. Viriteltiin hyttyssuojaa sitterinkin päälle, kunnes muistin että mummilassahan on ihan vaunutkin näitä pieniä varten. Ja noilla helteillä ne mummilavaunut osoittautuivatkin tosi käteviksi, niistä kun sai kuomusta koko takaosan auki.
 

Juhannukseen mahtui myös ensimmäiset lämmittelyt mummin ja papsun saunan lattiantasossa ja tietenkin myös uima-allasta testattiin. Haaveilen nyt entistä enemmän mukaan taittuvasta kylpyammeesta - kotiin sekä reissuun mukaan lähteväksi. Ja ensimmäiset ääneen nauramiset kuultiin isin pomputellessa! Joskin nauruja en ole uudelleen saanut kiinni. Myös ristiäiset juhlittiin mummin ja papsun luona, ja vaippaa vaihtaessa vielä pappiakin odotellessa vauva löysi varpaansa ensimmäistä kertaa.

4kk neuvolalääkärissä ei huolen häivää, vaikka 2-3kk välissä kasvua olikin tullut aika reippaasti ja nyt 3kk ja 4kk välillä painoa oli parisataa grammaa lisää ja pituutta 8mm. Toki olihan nyt mittausvälikin tavallista kuukautta lyhyempi. Ja siksi 5kk neuvolan varasin erikseen, tarkalleen  5kk päiväksi ja 5kk rokotukset annetaan sitten Jekun 6v neuvolan yhteydessä, tasan 2kk aikaisemmista rokotuksista, niin kuin ohjelmassa on. 


Nuppu, Jekku ja Ässä ovat saaneet seurakseen aivan mahtavan ilmeikkään ja tyytyväisen ja aivan liian suloisen Kirpun!

Silmälaseista sivuraiteille

Heinäkuun Pölläviikot alkaa huomenna ja mun pitäisi olla tuolla pykkäämässä, jotta on mitä pakata. Toisaalta "mun pitäisi", eli haluaisin, myös katsella vauvan 4kk kuvia ja kesäkuun kuvia tulevia postauksia varten. Mutta sen sijaan päätin pitää tänään vielä palautumispäivän ja käpertyä sohvan nurkkaan lasten ja nenäliinojen kanssa ja kertoa, että mulla on uudet silmälasit! Nuppu lupasi ottaa myös minusta muutaman kuvan lasieni kanssa. 

Toivoin silmälaseja äitienpäivälahjaksi, mutta ei ikinä ehditty optikolle asti. Käytiin keväällä kyllä monesti lounastreffeillä kauppakeskuksessa puoliskoni arkivapaina, kun pojat oli hoidossa ja Nuppu koulussa. Ja pari kertaa otettiin Nuppu mukaan suoraan koulusta. Mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi käydä siellä optikolla.

Lapset oli puoliskoni kanssa ja vauva oli mun mukana, joten optikko totesi, "sie imetät, sun näkö muuttuu." Mie kuitenkin imetän vielä vähintään vuoden, joten lasit on ihan fiksu hankinta. Mun edelliset lasit hankin myös imetysaikana helmikuussa 2020, ne tosin maksoivat vain 19€, nykyään halvimmat lasit on kympin kalliimpia, enkä tällä kertaa löytänyt niistä mieluisia. Kun kivat kehykset löysin, otin samaan kehykseen myös aurinkolasit. Autoillessa on ollut ikävä!

Keksin myös haluta uuden kameran. Tuntuu, että kuvien laatu on huonontunut kamalasti. Mutta ennen kuin ostan suinpäin uuden rungon, mun pitäisi ehkä käydä jossain kameraliikkeessä huollattamassa runko ja myös mun objektiivit. Tosin nyt äkkiseltään saattaa toki olla, että silmälasitkin auttoivat ongelmaan vähäsen. Ennen optikolla käyntiä kerkesin kuitenkin jo napata kevyen kamerakuumeen...... 

En  ole vielä kameraa ostamassa... Olisin voinut ostaa, mutta haluan hetkisen vielä verrata ja sitten nappaan sen jostain sopivasta alesta. Ihan yhtä nopeasti kuin tuon robotti-imurin mitä etsin ja vertailin sellaisen puolivuotta, ellen koko raskausaikaa. :D 

Kameran sijaan ostinkin sitten kolme paria rullaluistimia. Ostettiin Nupulle synttärilahjaksi ensimmäiset rullaluistimet ja suojat ostettiin erikaupasta. Luistimet tulivat jo parissa päivässä ja olivat viikon etuajassa. Suojat tulevat alkuviikosta, sopivasti ennen kuin lähdetään Pöllään ja sieltä suojien matkassa tulee myös minulle ja puoliskolleni rullaluistimet.

Mun vanhat luistimet on ostettu joskus yläasteella ja viimekesänä tajusin, että nehän on kokoa 39! Hyvin niillä on jo monen monta vuotta luisteltu, mutta uusia luistimia kaivatessa halusin myös oikeamman kokoiset luistimet. Kokeilin äidiltäni yhtiä luistimia kokoa 35, ne olivat liian pienet. Katsotaan nyt sitten onko 36,5 vai 37 minulle parempi koko. Puoliskoni on myös joskus sanonut haluavansa luistella, mutten ole aivan varma onko hänellä koskaan ollut omia luistimia. Nyt on. Toivottavasti ainakin. Valitsin nekin sokkona, kun mulla tää nettishoppailu sujuu. :D 

Nuppu haluaa ottaa rullaluistimet mukaan Pöllään. Lupasin, että otetaan, jos hän lupaa, että niitä käytetään ainakin kerran. Pöllä on hiekkatien päässä ja asfalttitielle pitää kävellä aika pitkä matka. Mummu ainakin, ehkä myös vaari, ottaa omat luistimensa mukaan niin pääsevät tai päästään yhdessä lenkille. Jos autoon mahtuu, ja meidän luistimet myös on hyvät, niin eiköhän me nekin oteta mukaan. Jos vielä keksittäisiin pyöräteline jostain, voitaisiin ottaa pojille fillaritkin matkaan. Okei tämä menee jo ehkä yli, koska ei ehditä olla sitä täyttä kahta viikkoa. :D

Mukaan lähtisi vaunutkin. Kesäkuussa Jyväskylästä kotiin tullessamme meillä oli autossa meidän Emmaljungan rattaat ja Tutekin vaunut. Kyllähän ne sinne mahtui, mutta auto oli täynnä. Ollaan myös tehty muutama junamatka Tutekien kanssa ja alan kaivata joitain vähän pienempiä matkarattaita. Chipolinot on matkarattaat nimeltään, ketterät ja kivat, mutta ei sieltä pienimmästä päästä, kun haaveilen sellaisista lentokoneen matkatavaratilaan menevistä.

Auton pakkaamisen ja junasta poistumisen kannalta pienemmät rattaat olisi aika kivat. Tulipahan nimittäin koettua sekin, kun lähijunassa ei ehditty omalla seisakkeella ulos junasta, kun jumitin koko oven vaunujen kanssa. Silti tällä hetkellä ostoslistalla on mieluummin kamera kuin rattaat. 

Nyt on ehkä päästy silmälaseista jo niin pahasti sivuraiteille, että olisi aika palata siihen alkuperäiseen hommaan. Muutama jakso LadyBugia lasten kanssa, iltatoimet ja nukkumaan, jotta huomenna alkaa pyykkiralli pyöriä. On sitten puhtaana kaikki vaatteet, joista valita mitä pakataan.