Heinäkuun helmet & elokuun enteet

Vihdoin, useiden kuukausien kuvien selailun jälkeen, heinäkuun kuvat ja kuulumiset on valmiina julkaistavaksi! Kuulostaa tosi hienolta vaikka ei tämä ehkä mikään jätti tapahtuma nyt olekaan. :D Kirjoittaminen aloitettu 17.8.2021 ja nyt kolme kuukautta myöhemmin: tadaa!

Heinäkuu meni nopeasti, ja siihen mahtui viikko Jyväskylässä, kaksi viikkoa elettiin päiväkotiarkea kotona ja viimeinen viikko vietettiin Raumalla mökkeillen, mitä jatkettiin vielä toinen viikko kuun vaihteen jälkeen. Heinäkuuhun mahtui myös useampi yllätys ja niiden takia stressiä ja hetkellistä epävarmuutta ja yhtä monta iloista ratkaisua lisää.

• Käytiin Jyväskylässä moikkaamassa mummua ja vaaria ja pohjoisen serkkuja, joista nuorempi nähtiin ensimmäisen kerran. Päästiin myös kippistämään mummun valmistumisen kunniaksi! Ja käytiin yhden yön reissu mummon ja papan mökillä ja tottakai, vietettiin monta iltapäivää tuomiojärven rannalla.

• Nukuttiin lasten kanssa leikkimökissä! Kun tuo leikkimökki aikanaan valmistui me nukuttiin siellä isosiskoni kanssa melkein aina. Toki joinakin öinä kömmittiin keskellä yötä patjoinemme takaisin tupaan ja samaa aavistelivat mummo ja äiti nytkin. Yö oli tosi lämmin ja ötököitä paljon. Vedin liiteristä tutun jatkoroikan leikkimökin sisälle, että sain diffuuseriin laventelit yöksi pöhisemään ja sen jälkeen ovea ei saanutkaan täysin kiinni. Onneksi löydettiin paketillinen nastoja ja yksi lakanoista oli jo valmiiksi vähän huonossa kunnossa, niin sain rei'ittää sitä vähän lisää. Lakanaverhon takana pystyttiin nukkumaan koko yö leikkimökin ovi sepposen selällään.  Vasta aamuvarhaisen viileyteen havahtuessani laitoin oven kiinni.

• Mökillä kuuluu tietenkin uida ja saunoa aamusta iltaan ja ostin mukaan myös kaikille lapsille saippukuplia ja vielä lisäksi sen parin litran varakanisterinkin. Tuli muuten tarpeeseen. 

• Nuppu oppi uimaan! Ei tarvinnut paljoa suostutella, kun pyysin häntä hyppäämään kanssani laiturin päästä. Juostiin mökkilaituria pitkin ja hypättiin käsikädessä, siitä pienen äidissä roikkumistauon jälkeen neiti sukelsi ja ui rantaan! Mitä useamman kerran hypättiin, sen lyhyempi oli tauko ja pidempi uinti.

• Heti mökiltä kotiuduttua vietettiin koko perheen vapaapäivä Olgan Farmilla. Alunperin päivä oli varattu Korkeasaaressa vierailuun, mutta huonon sääennusteen takia peruttiin se. Kunnon rankkasade lyhensi myös vierailuaikaamme farmilla, mutta mukava päivä meillä oli silti. Ehdittiin syödä jäätelöt kahvilan terassilla ja lapset saivat sateesta huolimatta uusia leikkikavereitakin. 

• Revittiin rikkoutunut koristetapetti pois ja maalattiin poikien huone uudellee juuri ennen synttäreitä.

• Käytiin juhlimassa Jekun kummitädin valmistumista ammattikorkeasta. 

• Päiväkotiarkeen palattuamme vietettiin aurinkoisia iltapäiviä taas pyöräilemällä rannalle. Välillä eväiden kera ja välillä ilman. Käytiin tutustumassa myös kahteen meille uuteen pieneen uimarantaan. Toinen oli varsin epäilyttävä, mutta papereiden mukaan siellä oli kaupungin puhtain uimavesi. Lämpimin se oli varmasti! Toinen oli aivan toisella puolella kaupunkia, kuin ne missä ollaan totuttu käymään, ihan hauska paikka sekin.

• Tuleva koululainen sai tietenkin valita itselleen koulurepun ja synttärilahjaksi ostettiin koululaisen kokoinen polkupyörä! Hauska sattuma, että kaupoissa kierrellessämme puoliskoni löysi torista juuri saman pyörän, mihin Nuppu ihastui lähes uuden veroisena! Pettymys oli suuri, kun kaupasta ei lähdetykkään pyörälaatikon kanssa, mutta riemu oli suurempi, kun pääsi koeajamaan pyörän heti myyjän pihalla.

• Vietettiin perhepäivää jalkapallo-ottelun katsomossa. Lapsista parasta taisi olla paikallisen joukkueen kioskista ostetut makkarat ja pillimehut. 

• Juhlittiin lasten 2- 5- ja 7v  synttärit!  Niistä ehdinkin jo kertoa edellisessä postauksessa.

• Suunniteltiin telttaretki mummin ja papan pihalle. Yökylä toteutui, telttailu ei, kun tuli kylmä yö. Hauskaa oli silti, uitiin ja saunottiin, grillattiin makkaraa ja vaahtokarkkeja iltapalaksi ja lapset saivat valvoa vähän tavallista myöhempään, jotta näkivät pihan läpi lentäviä lepakoita.

• Lähetin 4 työhakemusta, pari työkkärin työtarjouksiin ja pari ihan itsenäisesti. Ja vastasin kahteen puhelinhaastatteluun, toinen niistä poiki myös työhaastattelun videopuhelulla, mutta se oli vasta elokuun puolella.

• Oltiin viimeinen viikko mökkeilemässä Raumalla entisessä Pölläkarin kesäsiirtolassa, miltei koko suvun voimin tottakai.

Elokuu vaihtui Pölläkarissa lomaillessa, tai pikemminkin stressatessa, mutta ainakin lapset saivat lomailla mummun ja vaarin kanssa, äidin puhuessa aivan liikaa puhelimessa. En siis oikein edes ehtinyt suunnitella mitään mitä tältä elokuulta olisin toivonut.

Elokuu aloitti uuden Mary Kay seminaarivuoden ja tottakai sitä varten halusin tehdä suunnitelmia ja tavoitteita itseni työllistämistä ja yrittäjyyttäni ajatellen. Ne tavoitteet jäi aivan kakkoseksi stressatessani ja soitellessani päivittäin työkkäriin, liittoon ja liiton kassaan ja kelaan ja lisää stressiä toi myös hyvin kiireellinen aikataulu ja asia, joka olisi pitänyt hoitaa heti, työkkärin luvatessa, että minulle soitetaan takaisin 5 arkipäivän sisällä, mikä olisi ollut auttamattomasti liian myöhään.

Onneksi ihana työkkärin käsittelijä soitti heti seuraavana päivänä ja asiat järjestyivätkin hyvin yllättävällä tavalla, mutta uskoisin, että parhainpäin!

Niinpä elokuu toi tullessaan aivan uudenlaisen arjen Nupun aloittaessa eppuluokan, Jekku taas siirtyi 2-4vuotiaiden ryhmästä viskareiden ja eskareiden yhteiseen ryhmään. Ässän päiväkotiryhmä pysyi samana ja puoliskoni työpaikkakin on edelleen sama, vaikka rajoitukset nyt vähän heittelevätkin työaikoja miten sattuu.

Ja minäkin pääsen hetkeksi takaisin koulumaailmaan, saatuani työn josta olen jopa aidosti innoissani! Nähtäväksi jää miten sovitan Mary Kay unelmani päivätyöhön ja mitenhän muuten tämä syksy meidät vielä yllättääkään!

2+5+7 = Lasten synttärijuhlat!

Heinäkuun kuvia karsiessa ja kohokohtia uudelleen lukiessani, päätin leikata erilleen yhden 

• kohokohdan, jolle kirjoitin useamman 
• alapalleron,
• koska olikin paljon kerrottavaa

Meillä oli heinäkuussa ensimmäistä kertaa aivan oikeat lastenjuhlat ja kaikki meni tosi hyvin! 

Vieraslistalla oli tottakai puoliskoni sisarukset, lasten serkut ja isovanhemmat. Koska oltiin juuri heinäkuun alussa oltu viikko Jyväskylässä ja heinäkuun viimeiseksi viikoksi oltiin menossa Raumalle vanhempieni kanssa, he skippasivat tällä kertaa yhden reissun meille ja juhlittiin sitten pölläkarissa.

Onneksi kerkesin parin äidin kanssa vaihtaa numeroita kesän alussa, niin Jekkukin sai kutsuttua kavereita synttäreille. Eskarilla oli oma suljettu IG heinäkuun loppuun asti, minkä seuraajista etsin Nupun kanssa tuttuja äitejä ja sitä kautta saatiin kutsuttua eskarikavereita ja heidän pikkusisaruksia, jos olivat poikien ryhmistä. Reilusta 10 kutsutusta kaverista osa oli sen verran pieniä, että toivotettiin myös kaikki vanhemmat tervetulleiksi, ei heitä kuitenkaan ollut kuin 3. Oletetuista reilusta 10 meidän perheen aikuisesta paikalla oli myös vain 3. 

Juhlat alkoivat klo 16 ja lapset ehtivät toivottaa vieraat tervetulleiksi ja availla lahjat samalla, kun me nostettiin tarjottavia esiin. Pikaisen uudelleen arvioinnin jälkeen vaihdettiin kakut takaisin kylmään, otettiin esille jälleen luotettavat mäkkärin juustot (ja parit tavis hampparit pelkällä ketsupilla) ja aloitettiin syömällä "ruoka".

Aikuisille oli muutakin suolaista kuin hamppareita - haluaisin väittää, että tarjoilu oli about sama kuin Ässän ristiäisissä: savulohta ja perunasalaattia, mutta niistä ei ole kuvaa muistini tueksi. Joten en ole lainkaan varma. Muistan kyllä itse syöneeni hyvin synttäreillä. Hampparit tilattiin taas etukäteen ja puoliskoni haki ne töistä kotiin tullessaan.

Syötyään lapset keksivät itsenäisesti hyvät leikit ja vaihdettiin kattausta. Synttärilaulut laulettiin kakkujonossa ja unohtuneet kynttilät perusteltiin koronalla - "ettei kukaan sylje kakkuun puhaltaessaan". Meni kaikille läpi. Tänä vuonna kakutkin onnistuivat tosi hyvin! Myös se maidoton ja munaton kakku oli ensimmäistä kertaa nätti!

Meille on muodostunut selkeä työnjako synttärikakkuihin: minä teen munattoman ja maidottoman kakun Nupulle ja puoliskoni etsii sitten kivoja reseptejä isoa kakkua varten. Nyt tosin oikeasti munaton ja maidoton kakku onnistui niin hyvin, että Nupun kakkupalan jälkeen kysyttiin lapsilta kumpaa kakkua haluavat. Aikaisemminhan Nupun kakkua ei ole oikein edes kehdannut tarjota muille.

Edelleen käytin jo ehkä kolmatta kertaa Suklaapossun kakkupohjareseptiä ja samoin Annin uunissa suklaamoussereseptiä. Ainoa muutos oli kaakaojauheen lisäys kakkupohjaan ja tuoreet mansikat kakun väliin ja pinnalle. Eli toisin sanoen ladoin mansikat kelmutetun irtopohjavuoan pohjalle ja aloin kerrostaa moussea ja kakkupohjia niiden päälle.

Nyt en enää muista mistä puoliskoni löysi reseptinsä, mutta pääsin tekemään elämäni ensimmäistä kertaa hilloa sitä varten! Tein hillon valmiiksi puoliskoni ollessa töissä, jotta hän pääsi sitten heti kotiin tultuaan tekemään pohjan ja muut vaiheet ja hillo ehti jäähtyä kunnolla. Täytteeksi tuli siis mansikka-raparperihillo ja jotakin raikkaan sitruunaista, jos oikein muistan. 

Kakkujen syönnin jälkeen täytettiin ilmapallot vedellä ja mentiin ulos leikkimään siihen saakka, että viimeisetkin vieraat oli haettu kotiin. Ässälläkin oli oma kaveri päiväkodista vieraana ja heidän kanssa puhalleltiin saippuakuplia ja yritettiin pysyä poissa isompien jaloista ja vesi-ilmapallojen tieltä.

Saas nähdä joko ensi keväänä päästäisiin viettäämään Ässän synttärit jo huhtikuussa, nyt koronarajoitukset oli keväällä (sekä 2020 että 2021) juuri sen verran tiukemmat, että huhtikuussa kutsuttiin ainoastaan Ässän kummi ja isotätini käymään 2v kakulla. Ja nähtäväksi jää myös haluaako Nuppu nyt koululaisena juhlia omat synttärit erikseen, vai vieläkö päästään yksillä juhlilla kesässä... 

Kipinä löytyi kässäluokasta!

Enpäs vielä ehtinyt kertoa, että yksi syksyn tuoma myllerrys oli minun uusi työ! Siitä on tulossa enemmänkin asiaa Heinä ja elukuiden postauksissa seuraavaksi. Nyt minua kuitenkin väsyttää karsia noita heinäkuun kuvia ja tässä välissä oli virkistävää kirjoittaa vähän tuoreemmista asioista, kuvatkin oli sopivasti valmiina- eikä niitä ollut tuhansia! Joten mainittakoon tässä kohtaa, että aloitin elokuun lopussa työt koulussa ja löysinkin kässäkipinän! Se alkoi sitä että lainasin kässäluokasta parsinneulan ja parsin villasukat työkengikseni... sitten parsin lapaset ja sitten tein lapaset Nupulle! 

Sain heti ensimmäisten viikkojen aikana työskennellä paljon opettajan kanssa, jonka vahvuudet on käsitöissä. Kerran kässäluokassa virkkuukoukkuja etsiessä ja tarvikelaatikkoa ihmetellessäni tartuin pakkauksessa olleeseen virkkuukoukkuun, jonka toisessa päässä oli paksu "siimaa". Se siimantapainen olisi kyllä tuttu näky pyöröpuikoista vaan ihan vieras ajatus virkkuukoukussa.

Opettaja kaivoi neulepuikkojen joukosta myös pitkän puikon, jonka päässä oli virkkuukoukku. Nopean googlailun ja youtubesta löytyneen videon katsomisen jälkeen otettiin molemmat viikonlopuksi siimalliset virkkuukoukut lainaan. Viikonlopun aikana tein mallitilkun virkatun pipon purkukerästä ja kun en keksinyt mitä muuta alkaisin tällä tekniikalla virkata, päätin virkata pitkästä aikaa lapaset.

Olenhan joskus "aikaan ennen lapsia" virkannut lapaset itselleni ja puoliskolleni. Itseasiassa käsityökoristani löytyy myös yksi virkattu pariton ja peukaloton lapanen, koska puoliskoni hukkasi ensimmäiset siniset lapaset luultavasti jo ensimmäisellä käyttökerralla ja toinen pari on jäänyt kesken. Se on musta ja musta on tylsä väri tehdä yhtään mitään. 

Viimeksi olen neulonut Jekun vauva/taapero aikana. Noilta ajoilta käsityökorissa on pienet lapaset ilman peukaloja ja ne silloin valmiiksi neulotut patakintaan kokoset rukkaset, ei kun lapaset puoliskolleni, ovat myös jo kadonneet, tuskin nekään kuukautta kauempaa ehtivät olla tallessa ja käytössä. Omat lilat lapaset olivat kuitenkin pääosin tallessa ainakin 6 vuotta ja välillä ne aina ilmestyvät pidemmänkin hukka-ajan jälkeen joko Jyväskylästä tai mummin ja papsun luota. Myönnetään, tällä hetkellä nekin ovat hukassa.

Nyt ajattelin virkata valkoisesta ja vaaleanpunaisesta langasta söpöt lapaset Nupulle, tosin ihan perinteisellä joustinneuleranteella. Opettelin pallosilmukkaakin. Ensin virkkasin pallosilmukoita tasaisesti koko lapasen ympäri ja kärkikavennusta vaille valmiin lapasen päätin purkaa todettuani, että ehkä niitä söpöjä pampuloita ei kannata virkata kämmenen puolelle, kun tuo käyttäjä kuitenkin pyöräilee lapaset kädessään.

Uutta virkkuuta aloitellessani taas tosesin, että vähemmillä pampuloilla virkatusta lapasesta tuulee liikaa läpi, joten seuraavaksi kokeilin virkata pallosilmukoita neulotun lapasen koristeeksi. Onnistui, muttei riittävän nätisti ja lopuksi vielä kokeilin useammallakin silmukkavälillä ennalta suunnittelematonta kirjoneuletta.

Purin ja aloitin alusta jo niin monta kertaa, että Nuppu totesi isille ettei saa koskaan lapasia. Ja kertaalleen, kun olin päässyt vauhtiin illalla, jätin tekeleeni yöksi sohvapöydälle, löysin lapasen alun aamulla purettuna, puikot irti heiteltyinä ja lankakerät solmussa. Siihen loppui se kipinä vähäksi aikaa.

Iski  syysflunssa sitten meillekin. Jouduin ottamaan ensimmäiset sairaslomat töistä ja koronatestiinkin pääsin ensimmäistä kertaa, aika pitkään selvisin ilman. Neulominen olikin oikein sopivaa saikkupuuhaa ja selkeän suunnitelman myötä lapasista tuli valmiit parissa päivässä! Vaikka ensin lapasten väri ei ollutkaan enää sitä mitä Nuppu olisi toivunut, virkattujen koristesydänten myötä neiti olikin oikein tyytyväinen. Ja minä tietenkin olen ylpeä, kun pitkästä aikaa sain jotain valmiiksi asti! 

Violetti/viininpunainen ja vaaleanpunainen lanka ovat Novitan Isoveljeä, koukku ja puikot ovat kokoa 6mm. Elin siinä käsityksessä, että kaikki lankani ovat Isoveljeä, mutta valkoinen lanka on kyllä huomattavasti ohuempaa - ei mitään hajua mistä se on sitten peräisin. Tämä kyllä selvitti aika hyvin, miksi juuri kutosen koukulla virkattu valkoinen lapanen tuntuikin liian reikäiseltä.

Minulla oli tässä sellainen kevyt neljän vuoden käsityötauko muutamia korjaustöitä laskematta, mutta kyllä se kipinä ja visiokin aina välillä sitten löytyy ja taitokin on vielä tallella, jopa uuden oppimiseen! Lankojakin riittää tuolla korissa vielä aivan hyvin, vaikka uuden kipinän löytyessä alkaa myös kaupan lankahylly kummasti kutsua. Tosin seuraavasta visiosta taidan tehdä suunnitelman ruutupaperille, ihan niin kuin jo ala-asteella lapasia tehdessä tehtiin... Jos ei tarttisi purkaa ihan niin montaa kertaa. :D 

Mitä sinä olet tehnyt / tuunannut viimeksi itse? :)