Meillä vietettiin eilen onnistuneita viisivuotissynttäreitä ja niitä valmistellessa palasin mielessäni viime vuoteen ja muutamiin juhliin, joissa olimme vieraana.
Lasten kasvaessa synttärikutsut koskevat vain lasta ja minua alkaa hieman jännittää. Tähän mennessä olen itse ollut aina lasten mukana juhlissa, koska Jekku oli vieraista pienin. Halusin myös jäädä juttelemaan äitikavereilleni, joita näen liian harvoin.
Siinä, kun ympärillä on häärännyt liki 10 lasta, on nähty jos minkälaista tilannetta ja leikkiä. Iloisia nauruja ja yllättäviä huomaavaisuuksia. Mutta valitettavasti myös kurjaa käytöstä ja liian rajuja leikkejä.
Tiedän ettei omatkaan lapseni vielä osaa tai malta käyttäytyä aina tilanteen mukaan, ehei. Olihan meillä melkoinen episodi isotätini hautajaisissa toisten satuttamisesta ja anteeksi pyytämisestä.
Lasten kasvaessa synttärikutsut koskevat vain lasta ja minua alkaa hieman jännittää. Tähän mennessä olen itse ollut aina lasten mukana juhlissa, koska Jekku oli vieraista pienin. Halusin myös jäädä juttelemaan äitikavereilleni, joita näen liian harvoin.
Siinä, kun ympärillä on häärännyt liki 10 lasta, on nähty jos minkälaista tilannetta ja leikkiä. Iloisia nauruja ja yllättäviä huomaavaisuuksia. Mutta valitettavasti myös kurjaa käytöstä ja liian rajuja leikkejä.
Tiedän ettei omatkaan lapseni vielä osaa tai malta käyttäytyä aina tilanteen mukaan, ehei. Olihan meillä melkoinen episodi isotätini hautajaisissa toisten satuttamisesta ja anteeksi pyytämisestä.
Enkä vieläkään muista yhtäkään sunnuntaita, kun meidän lapset olisivat jaksaneet olla täysin rauhallisina koko sakramenttikokousta, keskittyen vain värityskirjoihinsa tai palapeleihinsä, ilman yhtäkään "minä haluan tuon kynän!" tappelua. Tai kappelisalissa vaeltamista ja sieltä pois karkaamista.
Järkytyin silti vuosi sitten, kun lapset juoksivat ja hyppivät sohvalla ja sohvapöydällä synttärisankarin kanssa ja heistä kaksi "tappelivat leikisti". Eli yrittävät potkia toisiaan lantion yläpuolelle ja lyödä. Pelkäsin itseni ja kaksivuotiaan Jekun puolesta siinä vieressä ja komensin tuollaisen leikin jo riittävän. Moista "leikki"tappelua en olisi sietänyt omiltakaan lapsiltani, enkä omassa kotonani.
Tulevaisuudessa, kun meidän lapset jäävät itsekseen kavereidensa synttäreille tai muuten vain kyläilemään toivon, että he osaavat kunnioittaa toisten koteja ja ystäviään. Toivon ettei kenenkään vieraan vanhemman tarvitse komentaa heitä, niin kuin minä päädyin komentamaan noita toisiaan potkivia ja sohvalla ja pöydällä pomppivia lapsia.
Oletteko te koskaan etukäteen huolissanne lastenne käyttäytymisestä? Missä teillä menee epäsopivan käytöksen raja?
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !