Kaksikuinen


Viikko sitten lauantaina tuli kaksi kuukautta täyteen ja tänään, maanantaina vauva on jo 10viikkoa! Kaksikuisen neuvolassa käytiin 27.6. ja vauva se vaan kasvaa. Hän joka oli syntyessään meidän lapsista pienin, on kirinyt kasvussa hienosti likelle sisarustensa mittoja samassa iässä, mutta painossa tämä pikku mies on mennyt jo ohi!


Nyt on ilmeisesti jokin tiheänimunkausi parhaillaan päällä, tai tulossa ja sitä varten tilataan nyt maitoa. Muutamana iltana olen saanut kärsiä toispuoleisesti täysistä maitotankeista. Perjantaina kipu äityi sen verran kovaksi, että oli pakko turvautua pumppuun ja sain yhdestä rinnasta reilu 200ml maitoa! Omaan korvaani ja silmääni se tuntui aika hurjalta.

Vauvan ollessa kuusiviikkoinen olin muutaman tunnin auttamassa ystävää ja puoliskoni sai hoitaa koko kolmen koplaamme. Ensimmäisen pullokokeilun perusteella pullosta syöminen tuntui sujuvan ongelmitta ja aloin pumppaamaan poissaoloani varten paria päivää aikaisemmin. En voi pumpata suurta maito varastoa, kun meillä ei ole pakastinta.


Ensimmäisen pullosyötön maito määrän perusteella sain kuitenkin pumpattua maitoa neljään ruokailuun ja vauvan ruokailuvälin ollessa parista kolmeen tuntia, olisi tässä pitänyt olla maitoa ihan reilusti. Maito riitti, mutta vauva taisi aistia poissaoloni ja itkeskeli ikävää, koska hän ei ollut suostunut nukkumaan kymmentä minuuttia kauempaa. Ensimmäisen poissaoloni perusteella totesin, etten halua vielä viettää noin montaa tuntia erossa vauvasta vähään aikaan uudestaan.

Tuosta pumppauksesta jäi maitoa ylikin. Otettiin se varmuunden vuoksi matkamaidoksi lähtiessämme Jyväskylään, mutta vauva nukkuikin tyytyväisenä koko matkan! Mökille mennessä pumppasin sitten tuoreet maidot ja viimeisen kahdenkymmenen minuutin aikana takapenkillä matkustanut siskoni syötti vauvaa. Pääsääntöisesti vauva kuitenkin nukkuu autossa.


Kesäkuun helteet olivat vauvalle aika tukalat ja viilentämiseen sai käyttää välillä mielikuvitusta. Lisäksi vauva oli helteistä tai ehkä vieraan ympäristön hälinästä ihmeissään ja sai reissussa ensimmäiset kunnon rintaraivarit ja iltahepulit. Lisäksi mökillä käydessäme hän ei suostunut millään nukkumaan sitä kymmentä minuuttia pidempään. Sitten puoliskoni keksi laittaa vauvan tyynynpäälle sylissään ja vauva nukkui tyytyväisenä monta tuntia.

Reisussa alkaneet kiukut eivät jääneet reissuun, vaan nyt yritän tarkkailla hieman kuinka pitkiä aikoja vauva on hereillä. Luulen hänen sittenkin kiukuttelevan välillä väsymystään. Parhaiten vauva nukkuu iholla - sylissä tai kainalossa. Enkä vieläkään keksi juuri mitään parempaa kuin sylissä nukkuva vauva. Kohta hän on jo ympäriinsä juoksenteleva pojan koltiainen, joka kaipaa syliä vain kaatuessaan, joten otan kaiken irti näistä hetkistä, kun sylini on vielä maailman paras paikka hänelle.


Tähän asti vauva on nukkunut hyvin vaunuissa. Onhan hän kotona aina jatkanut uniaan päiväkodilta kotiin tultuamme vielä tunnin tai pari vaunuissa eteisessä. Niinpä päätin kokeille miten sujuisi parvekepäikkärit. Ensimmäinen kerta oli mekoinen floppi. Vauva nukkui puolituntia ja heräili sen jälkeen kymmenen minuutin välein, kunnes otin syliini. En oikein tiedä oliko vaunuissa liian kylmä tai kuuma vai sittenkin vain yksinäistä. Vaikka linnut laulevatkin pihalla.

En enää muista minkä ikäisenä Nuppu alkoi nukkua parvekepäikkäreitä, mutta haluaisin uskoa, että syksyn tullessa vauva oppisi siihen. Nyt vaikuttaa siltä, että vauvan pisin päiväuniaika on juurikin sen jälkeen, kun Nuppu ja Jekku on haettu päiväkodista. He kun eivät ole sieltä hiljaisemmasta päästä, olisi ihanaa, että vauva voisi nukkua ulkona. Silloin minun ei tarvitsisi olla koko ajan varpaillaan hyssyttämässä ja kieltämässä isompia "ettei vauva herää!"


Neuvolassa oltiin sitä mieltä, että tuo parin tunnin syömisväli päivällä on aika tiheä. Ei se siis ihme, että painoa vauvalla oli yli 5,5kg ja kolmoskoon vaippoihin siirryttiin aikaisemmin tuolla samaisella kesäkuun viimeiselle viikolla. Silloin kun ollaan vaatteita tarvittu, ollaan nyt käytetty pääsääntöisesti 56cm koonvaatteita. Pituutta vauvalle merkittiin nimittäin täsmälleen tuon verran. Mietinkin kun 50cm bodyt alkavat olla osa jo aivan liian lyhyitä

Yksikuisen lääkärineuvolassa vauvan silmiin määrättiin silmätipat ja vasempaan silmään ei ole sen koommin rähmää muodostunut. Oikea silmä taas rähmi vielä viikko sitten senkin edestä, mutta nyt rähmiminen näyttäisi vihdoin loppuneen. Nuha sen sijaan kiusaa meidän perhettä edelleen ja Nosiboo on meillä käytössä päivittäin ja varsinkin aamuyöstä.


Vielä ennen neuvolaa, vauva alkoi puklailemaan jonkin verran ja välillä aika paineella. Sen lisäksi koko vartaloon ruokailun jälkeen ilmestyneet näppylät saivat heti tuntoaistit pystyyn ja epäilemään tällekin vauvalle maitoallergiaa.

Poskien iho on kuitenkin ehjä. Vaipat ja puklut ovat myös näyttäneet samoilta ennen ja jälkeen rotavorisrokotteen. Eikä vauvalla tunnu olevan toistaiseksi juuri vatsakipujakaan. Yritän olla luottavainen, että vauvalla ei ole allergiaa, mutta pidän silti tuntosarvet hereillä varsinkin maidon ja kananmunan suhteen.


Kaksikuinen vauva on hereillä olleensa uteliaan ja tutkivan näköinen. Hymyjä hän jakelee varsinkin isille ja Nupulle. Ensimmäisen kunnon naurun sai myös isi, juurikin tänään 10 viikon ikäisenä.

Suihkussa tehdään jo vauvauinnin sukellus harjoitusta. Painon puolestahan me voitaisi jo mennä uimaan, mutta vielä odotellaan tuo 3kk ikää. Kylvyssä vauva viihtyy ja se oli meidän suurin apu helteisinä päivinä.


Myös kaksikuisena vauva on niin valloittavan ihana, ettei sanotuksi saa. Käsissä tuntuva ja silmin nähtävä kasvu on niin kovin haikeaa. Mitä sosiaalisempi ja juttelevaisempi vauva alkaa olla, sitä tavallaan silti odottaa jo innoissaan milloin vauva pääsee liikkeelle ja koska alkaa puhua etc. Varsinkin Nuppu odottaa kovasti että vauva oppii puhumaan. Hampaita en odota ihan hetkeen, ne saisivat tulla mieluummin vasta lähempänä 8kk ikää kuten Nupulla.

Ristiäskutsut lähtivät sunnuntaina, nyt tältä kaverilta puuttuu enää nimi.

4 kommenttia

Ihana yllätys, kiitos kommentista !