Aamun ajatuksia klo 10.30

Ai järkytys sentään mikä määrä kirjoitusvirheitä vilisee maanantaina ja perjantain aamupostauksissa. Ne on molemmat kirjoitettu puhelimella. Ja luulisi, että niissä nimenomaan ei pitäisi olla mitään kirjoitusvirheitä, mutta onhan se todettu monta kertaa, ettei automaattisesta tekstinkorjauksesta ole toisinaan mitään iloa.

Me tehtiin pari vuotta sitten vaihto, kun mun puhelimesta oli jälleen näyttö haljennut. Ostettiin silloin puoliskolleni uusi puhelin ja minä otin hänen vanhan puhelimen ja se mun puhelin jonka näyttö oli sirpaleina tuli Jekun ensimmäiseksi puhelimeksi hänen täyttäessään 6 samaan aikaan. Vielä kaksi vuotta myöhemmin tämä mun nykyinen puhelin ei ole tajunnut, että kun kirjoitan "me tullaan lasten Kaa" haluan tuon Kaa kirjoitettavan ihan vaan pienellä k kirjaimella "kaa", mutta ei.

Kaksi vuotta olen korjannut tuota samaa ja joka kerta vain huomaan kuinka paljon oikeastaan edes käytän tuota lyhennettä. Enkä tosiaan tiedä miksi se alunperinkään luulee että Kaa pitäisi kirjoittaa isolla? Puoliskollani ei tietääkseni ole ainuttakaan Kaa nimistä kaveria jonka nimeä hän olisi kirjoittanut jatkuvasti jotta tuo sanakirja ei päästäisi irti tuosta, mutta toisaalta nyt kun tässä valitan asiasta tajusin, että noita sanakirjaan tallennettuja sanoja voi poistaa! Joten se siitä tällä erää. 

Tänään on ollut kuumeton päivä mutta ei kannata kahden sängyssä maatun kuumepäivän jälkeen alkaa raivosiivoamaan, vaikka sen aloittaisikin ihan hyvällä ololla ja iloisella mielellä niin, puolituntia myöhemmin olo on vähintäänkin yhtä huono kuin aiemminkin paitsi että nyt ei ole kuuma eikä hiki ja kaikki ärsyttää senkin edestä. 

Ehkä loppuviikosta päästään jo tekemään joku kiva hiihtolomaretki vaikka lähimetsän pulkkamäkeen. Ja jospa tämä harmauskin tästä väistyisi. Säikähdin muuten tänään nähdessäni terassilautoja vapaana lumesta! 

38.3°C

Jep, nyt se on sitten minun vuoroni. Toisilla alkoi Hiihtoloma, meillä on sairasloma. Nyt meistä enää 1 on kokonaan sairastamatta, ja jos hyvin käy, hän ei sairastakaan.

Lauantai-iltana alkoi päänsärky ja aamuyöllä heräsinkin aivan litimärkänä. Sunnuntaina käytännössä nukuin koko päivän. Tästä päivästä en vielä tiedä, mutta tuskin sängystä tarvitsee vielä nousta vaikka pystyisinkin olla hereillä. 

Näin muuten taas aivan pöljää unta. 

Poliisi kävi meidän ovella tuomassa kirjeen. Sen teksti oli niin haleaa, että puolet jäi näkemättä. Seuraavaksi olin kolmosluokan matikantunnilla ja sovimme mitä tehtäviä seuraavalla tunnilla tehtäisiin.

En ollut aivan varma, että olinko taas töissä koulussa vai olinko siellä muuten vain. Mutta seuraavan tunnin tehtävät tekisimme käytävässä. Opettaja katsoi minua pitkään ja sanoi "olet hyvä äiti". 

Seuraavaksi etsin ykkösluokan opettajan ja menin kysymään tietäisikö hän mistä syystä kirje olisi tuotu ja kerroin, että jos mulla ei olisi tätä kirjettä kädessä luulisin että se on unta. Ei kukaan tiennyt. 

No näköjään se sitten olikin unta eikä meillä ole käynyt poliiseja oven takana eikä tänään mennä kouluun. Ilmeisesti nään unia tai siis muistan ne herättyäni, jos herään 4 jälkeen aamulla ja nukahdan uudelleen. 

Olen herännyt tässä aamuyöllä 4.20 ja 5.40 joten kun herätys kello soi 6.15 en tosiaan noussut vielä sängystä enkä ole 7.05 tekemässä aamupalaa valmiiksi vaikka kaksi lapsistamme on jo hereillä. Sen verran hutera on oma olo, että jos ei ole aivan pakko, en nouse vielä moneen tuntiin.

6.30

6.30 perjantaiaamu ennen hiihtoloman alkua. Täällä on ihan hiljaista. Vieressä kuuluu hengitystä. Hiihtolomaa varten pitäisi tyhjentää päiväkodin lokerot ja hakea koululta luistimet ja sukset kotiin. Meillä on siis tänään Kirpun kanssa tiedossä päiväunikävely. Koulun kautta päiväkodille ja takaisin kotiin pelkkään kävelyyn menee noin puolituntia parin pysähdyksen kanssa tiedossa on siis jotakuinkin tunnin lenkki.

Saan varmaan luvan lainata Nupun kuulokkeita. Karoline kirjasarjan viimeinen osa on tullut tänään Storytelliin ja en malta odottaa mikä on rakkaustarinan lopputulos! Tavallaan haikeaa, että kirjasarja päättyy, kun olen useamman kuukauden kuunnellut samojen henkilöiden tarinaa. Ensimmäiset osat kuuntelin neuloessani joulun aikaan ja aika meni nopeasti.Yks kaks oltiinkin pisteessä, jossa jouduin odottamaan seuraavan osan ilmestymistä. Ja nyt se tarina sitten päättyy. Se tosin tarkoittaa myös sitä, että voin irtisanoa tilaukseni.

Mie olen aina käyttänyt ilmaisia kokeilujaksoja, joku sellainen oli päättynyt jo aikaa sitten. Mutta nyt syksyllä yks kaks huomasin, että multa oli lähteny maksu no kun on kerran maksanut, niin olen sitten yrittänyt kuunnella koko rahan edestä. Ja autossa olemme kuunnelleet lasten kirjoja. 15€ kuukaudessa on kuitenkin aika iso raha, niin nyt on aika käyttää se välillä johonkin muuhun. Ja sitten on aika kuunnella taas vaihteeksi podcasteja.

Lukeminen on jotain sellaista mille pitää ihan tosissaan varata aikaa. Jos en suunnittele milloin luen, jää lukematta kokonaan. Niin on käynyt monille kirjoille jotka olen lainannut kirjastosta itselleni. Nytkin kirjahyllyssä on yksi, josta olen lukenut ensimmäisen sivun. En varmasti ole ainoa joka on saanut äänikirjoista (ja podcasteista) motivaatiota pyykkäykseen ja siivoukseen. Tylsäkin kotityö etenee huomaamatta, kun seurana on ihanat henkilöt. 

Valoisaa tulee jo aikaisin! Jos lähtisimme päiväkoille puoli kahdeksalta, olisi jo valoisaa. Tänään näyttää olevan harmaa päivä. Onkohan kumisaappaat päivän kenkävalinta. Vaikka liukkaat ovatkin. Kävin eilen Jekun futisreeneissä, ensimmäistä kertaa. Kun puoliskoni on hänen valmentajansa ja Nupun treenit on samaan aikaan, niin luonnollisesti minä olen vienyt Nuppua.

Nyt pääsin Jekun treeneihin ja katseltiin kenkiä. Minulla on 2018 joululahjaksi saadut talvikengät, niissä on ollut nauhat auki viimeiset kolme talvea ja nyt Pampula on päässyt syömään osan nauhojen lenkeistäkin. Paikalle saapui joukkuekavereiden vanhempia, joilla oli molemmille mustat Kuomat. Siinä olisi kuulemma minullekin hyvä joululahjatoive tulevalle joululle. Luultavasti ovat ihan oikeassa!  

Hmm. Nyt kun mietin, niin ehkä järkevämpää olisi kävellä ensin päiväkodille, koska sieltä kyytiin tulee vain kaksi reppua, ja sitten vasta hakemaan niitä suksia koululta. Eihän nuo meidän lasten pienet sukset sinällään hankalat kuljetettavat ole, mutta ehkä minun ei silti tarvitse kuljettaa niitä ympäri kyliä, jos reitin suuntaa vaihtamalla ei ole pakko. Hiihtoloman alkajaisiksi koululaisemme pääsee jo kahdeltatoista koulusta. Hän toivoi, että hakisin sukset ja hänet autolla. Höpöhöpö. Mutta voisin ainakin yrittää ajoittaa kävelymme niin, että tullaan yhtämatkaa kotiin. 

Säihkypotilaamme heräävät ja on aika tehdä heille kuumat kaakaot. Ja itselle toinen kuppi. :D 

ps. klo 21.50 havahduin, että mulla taisi jäädä tämän postauksen kuvitus puhelimella kesken ja postaus luonnoksiin. Hups. Onneksi canva on kätevä ja puhelimella tehdyt kuvat on hetkessä läppärillä. Nämä pakkasaamun kuvat ovat maanantailta, tänään oli mukava sadepäivä. 

Säihkypäivä on uusi saikkupäivä

Oliko se kolme viikkoa, että uudesta tavasta tulee rutiini? Huomaan ensimmäisen viikon tuottavan hankaluuksia. Maanantainahan Kirppu heräsi aikaisin, joten oli pakko nousta. Tiistaina harkitsin painavani torkkua, mutta herätyskellon soidessa olin jo hereillä. Keskiviikkona painoin jo torkkua, mutta sitten alkoi saikkupäivä ja nousin lasten kanssa. Tänään on torstai ja tänään sammutin herätyskellon. 

Näin nopeasti sitä alkaa perumaan omia päätöksiään. Ja syitähän riittää. Ainoastaan yksi lapsi on lähdössä kouluun, joten ei ole pakko herätä niin aikaisin. Kirppu havahtui hereille, asetteli itsensä syylini kuin tyynylle ja jatkoi hetken uniaan, niin minäkin suljin silmäni. Vai maltatko itse muka karata pois, kun pieni lapsi nukahtaa syliisi? Se on niitä pieniä rippeitä mitä vauva-ajasta on vielä jäljellä. 

Syitä tai tekosyitä ei takerruta siihen. Nyt taapero on kuitenkin päiväunilla joten otan itselleni sen lupaamani puolituntia kirjoittamiseen. 

Lasten saikkupäivän eväät ovat mehukeitot ja sipsit, lämpimien einesten lisäksi. Pienempi potilas kysyi onko meillä nyt leffailta kun on herkkuja. Vastasin, että ei vaan meillä on nyt saikkupäivä ja se tarkoittaa sitä että otetaan peitot ja tyynyt sohvalle ja katsotaan koko päivä elokuvia. Hetken päästä hän kysyi tarkentavasti, "ai onko meillä nyt se säihkypäivä, kun katsotaan elokuvia?" Säihkypäivä kuulostaa paljon kivemmalta kuin saikkupäivä, mutta lisäykseni: katsotaan elokuvia ja NUKUTAAN, ei ollut neljävuotiaan mielestä lainkaan kiva idea.

Maanantai ja tiistai meni tosi hienosti! Oikeasti oli kiva herätä aikaisin, aamut oli rauhallisia ja oltiin molempina aamuina ajoissa päiväkodilla. Siis ajoissa varatun hoitoajan alkamiseen nähden, eikä aamupalan alkamiseen nähden.

Eilinen kotiaamukin oli aika kiva, mutta tänään mietin, että onko tässä koko ideassa mitään järkeä jos teen aina poikkeuksen kun jotain tapahtuu. Olen aika hyvä siinä. Siis tyhjentämään kaikki omat suunnitelmani, muiden poikkeusten takia - minähän en ole saikulla. 

Jos uuden tavan kehittyminen rutiiniksi vie ainakin kolme viikkoa, niin eihän tässä ole mitään järkeä, että annan ympäristön muutosten vaikuttaa päätökseeni herätä vähän aikaisemmin. Tai siis, ensiviikolla kun on hiihtoloma, niin sehän tarkoittaisi että tämä tapa olisi rutiini vasta joskus maaliskuun lopulla. Joten tällä kirjoituksella on nyt sitten päätetty, että vaikka ensi viikolla kukaan lapsi ei ole menossa yhtään mihinkään, minä herään uskollisesti herätyskelloon 6.15 ja kirjoitan vähintään puolituntia.

Ken tietää, jos saan kirjoitettua vaikka vähän kauemminkin. Ja ehkä meillä voisi kerrankin olla sellainen loma, kun myöhäisen aamupalan sijaan lapsilla olisikin lämmin lounas ennen puoltapäivää ja sään salliessa päästäisiin tekemään vaikka lumiukkoja ennen kuin Kirppu menee päiväunille. Ainakin tänään olisi ollut täydellinen lumiukkokeli - toki siis sillä oletuksella, että me loput 3/6 pysymme terveenä ja toiset 3 toipuvat ja meillä on oikeasti hiihtolma eikä säihkyloma.

Toinen juttu, mitä mietin näistä aamukirjoituksista, oli se, että onko se vain aamuista ajatuksen virtaa, siitä kuinka hyvin tai huonosti meillä on nukuttu tai kenties päivän odotuksia, vai voisinko kirjoittaa aamulla ihan jostain tietystä aiheesta - kuten siitä eilen mainitsemastani taaperon puheesta. Mutta tulin siihen tulokseen, että koko "aamusivu" idea taitaa olla aivan vapaan tajunnan virran kirjoittaminen ja ulos päästäminen. 

Se jää sitten myös nähtäväksi, millaisiksi nämä aamut muuttuvat ja millaisia tekstejä näistä siis alkaa syntyä. Nyt alkuun tai ensimmäisen viikon loppuun minusta alkaa tuntua, että "Ehkä olen sittenkin aamuvirkku, jos eläisin muutenkin sellaisessa rytmissä" oli vain joku hyvä hetki joka huijasi minua itseänikin. Tai sitten kroppani ei oikeasti ole vielä täysin kääntynyt sellaiseen rytmiin, jossa voisin olla aamuvirkku, ehkä sitten kolmen viikon päästä. 

Mutta joka tapauksessa, sen perusteella millaisia meidän maanantai ja tiistai aamu olivat tällä viikolla, tämä 6.15 niminen ihmiskoe saa oikeasti jatkua! Saan lisäbuustia siitä, miten rehellisen positiivisen ja kannustavan yllättynyt puoliskoni on ollut, kun olen kertonut meidän olleen päiväkodilla jo 7.45 ja aamun sujuneen ilman yhtään kiukkua! 

Leppoisat aamut ovat todellakin yrittämisen arvoisia!

Kello on 15.45. Normaalisti sanoisin nyt pikaiset heipat puhelimeen äidilleni tai pikkusiskolleni, kiiruhtaisin pikaisesti päiväkodin porteista sisään moikaten Ässän ryhmän kasvattajille samalla, kun kuljen pihan läpi kohti Kirpun ryhmää. Ässä rakastaa päiväkodin ulkoilua kavereidensa kanssa, joten minulle on tullut tavaksi mennä hakemaan Kirppu ensin - myös siltä varalta, että hän ei ole vielä ehtinyt ulkovaatteisiin. 

Säihkypäivänä kuuntelen youtuben kälinää olohuoneesta ja kirjoitan sängynpäätyyn nojaileen klo 15.45.

86 neliötä - osa 1

Meidän vuokrasopparissa lukee 86neliötä, lattiapinta-ala on noin 100neliötä, mutta liekö yläkerran vino katto, syy siihen, että viralliset neliöt ovat tuon verran. 

Onkin jo vierähtänyt hurjan pitkä aika edellisestä kotiesittelystä postauksesta! Sellainen, kun löytyy tammikuulta 2023. Se on edellisen kodin vessa ja itseasiassa, postauksen julkaisun aikaan oltiin jo tehty päätös muuttaa tänne nykyiseen kotiin.

Mulla on ollut tapana esitellä koti aina siinä järjestyksessä missä huoneet ovat, kun tullaan ovesta sisään. Mutta, kun edellisestä kodista on nyt esitelty vasta vain vessa niin aloitetaan tämä nykyinenkin koti sieltä. Nämäkin kuvat on muuten odottaneet maaliskuusta asti.

Tässäkin kodissa meillä on vain yksi vessa. Muistelen esittäneeni puoliskolleni toiveen, että seuraavan kerran muuttaessamme muutetaan sellaiseen kotiin jossa on kaksi vessaa. No se toive ei toteutunut, mutta lattiakaivo täällä on! Ja toiseksekseen, kun on hammasharjalla jynssännyt kaksi ja puolivuotta minikaakeleiden saumoja, niin voitte arvata kuinka onnellinen olen myös vessan isoista lattialaatoista.

Ja tosiaan, koska ollaan vuokralla, niin mikään tämän talon upeista ratkaisuista ei ole meidän käsialaa. Meillä on kyllä lupa tapetoida ja heiluttaa pensseliä, jos tulee visioita.

En lupaa mitään, mutta päässäni olen suunnitellut esitteleväni nyt edellisen että nykyisen kodin vuorotelllen niin näette millainen parannus tai heikennys meidän muutto kerrostalosta omakotitaloon on ollut. Ja jos ei ole mitään hajua mistä nyt puhutaan, kaikki edelliset kotiesittelyt löytyy omien tagien alta tuolta sivupalkista ja tästä:

56neliötä 65neliötä 79neliötä 

76neliötä 126neliötä

Paljastan nyt kuitenkin, että kaikki plussat ja miinukset ynnätessä, vanha koti ei kyllä yllä tämän nykyisen kodin rinnalle, mutta voitte arvata mitkä seikat vessan lattiakaivon lisäksi vievät sen kilvan nopeasti!  

Niin kahjo uni

Voi saisipa tätä puhelimen kirkkautta vielä asteen verran pois. Vaan kun ei saa. Nukkumistila tekee koko näytöstä harmaan mustavalkoisen, se auttaa vähän. 

Torkutin. Tai no painoin 6.15 torkkua heti, kun löysin puhelimeni ja 6.20 kellon soidessa nyt alan sitten kuitenkin kirjoittaa, mutta puhelimella. Kirppu nukkuu poikittain vatsani päällä ja läppäri on valmiina sohvalla odottamassa joten.... Näillä mennään. 

Ajattelin eilen, ettei mun aina tarvitse kirjoittaa aamusta ja heräämisestä, vaan voisin tänään kirjoittaa taaperon puheesta sekun kehittyy nyt hurjaa vauhtia. Mutta nyt kerron teille aivan oudosta unesta joka alkoi klo 5 jälkeen. Ehdin säikähtää, että joutuisin heräämään Kirpun kanssa jo viideltä, mutta onneksi hän jatkoi unia vaipanvaihdon jälkeen.

On aamu. En tiedä mitä kello on, mutta aletaan valmistautua kouluun ja päiväkotiin. Anoppi ja appiukko suunnittelevat päivän ruokatilausta ja soittavat keräyspalveluun, että tuplataan perunoiden määrä. Vessan pönttö on keittiössä ja olen sitten siinä asioilla. 

Alan pukea lapsia ja puhelin soi, en kuule kuka se on, mutta vastaan ja kerron puolen tunnin tai 45min päästä olevan parempi hetki. Tämä paikka missä ollaan ei ole meidän koti vaan joku koulu. Mutta aula on meidän kodista. Ollaan valmistauduttu lähtöön koko aamu. Katson kelloa ja säikähdän miten se voi olla jo yli 11. Eihän tässä ole enää mitään järkeä viedä lapsia päiväkotiin.

Sitäpaitsi molemmat päiväkotiin lähtevät lapset ovat nukahtaneet haalareidensa päälle eteisen lattialle. Päätän kuitenkin viedä heidät. Kirppu juoksee karkuun koulunliikunta saliin, jossa on kaikki päiväkodin lapset ja aikuiset piirissä haalareiden kanssa pukemaasa ulkovaatteita. Lisäksi salissa on muutakin vierasta henkilökuntaa.

Yhden vieraan aikuisen näin jo aikaisemmin kun hän tuli taloon. Hänen ainoa vaatetuksensa on muumivaippa ja paita. Hän on varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja toivon hänen pukeutuneen vaippaan ainoastaan, jotta pienet taaperot tuntisivat hänet tutummaksi. Silti ihan omituista. 

Koko unessa ei ole mitään järkeä. Ja nyt kun sen on kirjoittanut tuntuu ihan hölmöltä että edes kirjoitin sen. Muistan unesta vain oman hätäni, kun tajuan että aikaa on kulunut aivan liian kauan ja aamupalan sijaan pienet ovat myöhästyneet jo lounaaltakin. Onko omilla appivanhemmilla jokin oma unimerkitys?

Nyt kello on 6.38 ja minä laitan silmät kiinni. Odotan 7.05 herätystä tai Kirpun heräämistä. Yläkerrassa kyllä kolisteltiin jo, että saattaahan koululaisetkin herättää minut aikaisemmin.... 

En ehdi nukahtaa, pienet heräävät ja kuumemittari paljastaa, että "kaikkien kasiaamun" sijaan meillä on kotipäivä ja vain yksi lähti kouluun.

Tänään sammutan herätyskellon

Lapsi havahtuu hereille, nappaan puhelimen yöpöydältä, jotta voin sammuttaa sen heti, kun se alkaa soida. En halua tietää mitä kello on. Voinko todeta jo toisena aamuna, että tänään sammutan herätyskellon tai kirjoitan ainakin vain puhelimella peiton alta. Yö on ollut kamala.

Peilin kautta kuitenkin nään ohimennen puhelimen näytön ja tiedän ettei herätykseen ole enää kauaa. Herätyskello soi, sammutan sen heti, mutta taapero on jo hereillä. Otan peittoni ja läppärini, taaperon pehmolelunsa kanssa ja asetumme mukavasti sohvalle. Kun istun risti-istunnassa ja taapero istuu sylissäni, läppäri on yllättävän mukavasti toisella polvella. 

Yö on ollut kamalan täynnä herätyksiä. Eikä vain niitä herätyksiä joissa taapero vähän inahtaa

6.26 hetkinen tauko, tapero haluaa ilmeisesti käydä yläkerrassa herättämässä koululaiset. Käydään yläkerrassa, mutta ei herätetäkoululisia vielä. Alakerrassa otetaan lasi vettä ja palataan sohvalle. Nyt se maito sitten kelpaa, mutta äsken, kun en olisi halunnut herätä ei kelvannut. 

6.30 No mutta mihin jäinkään. Taaperon inahduksiin. Niin sellaisiin voi vaan kääntää kylkeä tai kerätä taaperon peittoineen kainaloon ja jos se ei vielä auta, niin maito vaientaa ja kaikki saavat jatkaa unia. Tänä yönä tapahtui kuitenkin vahinko ja oli pakko nousta pois sängystä. Sillä seurauksella molemmat pienet huusivat. Ja väitän nukkuneeni todella huonosti.

On aika ihmeellistä, etten nukkunut eilen päiväunia. Ehkä olen sittenkin aamuvirkku, jos eläisin muutenkin sellaisessa rytmissä. Päiväkotiin päästin varsin reippaasti, Ässä halusi pyöräillä, kun pulkalla ei pääse. Sanoin että pyörä on jäässä. Hän kuitenkin meni hakemaan pyöränsä ja ilmoitti iloisesti, että eihän ole! Joten kypärä päähän ja vauhtiin.

Viime yön herätyksistä kaikkein kamalin oli kuitenkin se, kun heräsin yskimään kuivaa suuta. Kumpa voisin nukkua suu kiinni. 

Seuraavaksi puen itseni ja Kirpun ja otan myös Ässälle vaatteet valmiiksi, silloin herätän myös koululaiset. Telkkari pitää sammuttaa ennen kuin koululaiset herää. Alakertaan tullessa levitän minun ja pienten ulkovaatteet aulan lattialle ja puen Ässälle päivävaatteet. Olen todennut, että aamut ovat paljon helmpompia, jos en yritä saada häntä pukemaan itse, vaan hän saa nukkua, kunnes hänellä on päivävaatteet päällään. Sitten hän on maailman reippain ulkovaatteiden kanssa.

Minun täytyy myös vähän suunnitella paremmin, kuinka käytän aikani päiväkodilta paluun ja viimeisenkin koululaisen lähtemisen välillä. Liian usein tässä välissä tulee vain scrollailtuta puhelinta ilman suunnitelmaa. Olen rajoittanut päivittäistä instan käyttöä, en enää muista montako tuntia se on, mutta eilen insta meni lukkoo ennen kuin koululaiset pääsivät kotiin. Toki, mulla oli taustalla yksi tunnin kestänyt ig-live.

6.44 Tule, toinen pupu, sanoo taapero. Mihin me nyt mennään? kysyn. "Tonne!" 

Toinen aamu kirjoitettu!

Tyhjä sivu

Haluaisin enemmän aikaa blogille. Tuli mieleen, että voisin kokeilla kirjoittaa aamusivun blogiin. Jos heräisinkin arkena 6.45 sijaan jo 6.15 minulla olisi puolituntia aikaa vain kirjoittaa kaikessa rauhassa. Siis sillä oletuksella, että muu perhe nukkuu siihen aikaan.

Jos heräsin aikaisin pienenä, hiippailin kylpyhuoneeseen, koska äiti oli aina aamulla ensimmäisenä lukemassa siellä. Meidänn sohvatyynyt olivat isoja ja litteitä ja äidillä oli aina tyyny kylppärissä. Niinpä minä kävin loikoilemaan äidin viereen ja kuuntelin kun äiti luki. Aika usein äiti luki ääneen. Lämpöisellä kylppärin lattialla oli mukava loikoilla, enkä muista montaakaan kertaa, että sinne olisi tullut kumpikaan siskoistani.

6.15 herätys tuntuu muuten ihan hyvältä ajatukselta, paitsi nukkumaan menemisen kannalta. Jos herään näin aikaisin, minun pitäisi mennä myös nukkumaan tosi aikaisin. Eli minun pitäisi olla nukkumassa jo, kun puoliskoni tulee iltavuorosta kotiin. Mikä taas tarkoittaa treffi-iltojen loppua niiltä illoilta. Toisaalta taas pienet ovat heränneet viimeaikoina jo ennen seitsemää joka tapauksessa, että vähintäänkin olen havahtunut joka aamu sitten kuitenkin paljon ennen kuin oma herätyskelloni soi.

6.45 soiva herätyskello on nimeltään "Hyvää huomenta kaunotar!" ja seuraava herätyskello joka on nimetty "Herätä pienet" soi 7.05. Siirsin kuitenkin oman kelloni soimaan 6.15. Voinhan tarvittaessa nukkkua päiväunet päiväkodin jälkeen tai jos nyt on ihan kamala ajatus nousta, voin vain sammuttaa herätyskellon ja odottaa seuraavaa. 

Tänään, kello ei soinut 6.15. Kirppu herätti minut jo kuudelta. Hetken aikaa koitin saada häntä takaisin unille.  Luovutin, katsoin puhelimesta kelloa, se oli viisi yli kuusi ja lähdin vessaan. Herätessään hän haluaa olla sylissä jonkin aikaa. Hain pienet peitot ja läppärin sohvalle ja mietin, että ehtiikö kirjoittamisesta tulla yhtään mitään. Läppäri ja taapero ei nimittäin mahdu syliin samaan aikaan. Tai mahtuu, mutta vielä hetki sitten mahtui paljon paremmin. Puhelimella kirjoittaminen taas ei ole lainkaan sama asia.

Mietin myös alkuun, etten välttämättä haluaisi laittaa lastenohjelmia taustalle. Onko paras tapa aloittaa aamu heti kuuden jälkeen katsomalla Super-Kisuja? Nyt minulla on läppäri toisella polvella  ja taapero toisella. Jolle keräilen lattialle tippuvia pehmoleluja. Nyt kello on 6.42. Toinen koululainen kömpi myös alakertaan.

"Tule" sanoo taapero ja ottaa minua kiinni sormesta. Ensimmäinen kirjoitusaamu on nyt kirjoitettu.

HyvänOlonMessut 2024

Mainos: Unelmalaatikko 

No nyt se toimii! Vihdoin Unelmalaatikon kotisivut on nyt virallisesti auki! Jopas oli operaatio. Ajattelin että domainin yhdistäminen bloggeriin on juuri niin helppoa kuin väitetään, illalla tehty aamulla toimii. Mutta lopputulos olikin sitten ihan kaikkea muuta. En ehkä lukenut ohjeita ihan kunnolla tai jotain sinnepäin. Eikä ehkä ollut paras idea alkaa enää iltakymmenen jälkeen tekemään mitään tekniikkaan liittyvää ylipäätään. 

Ostin unelmalaatikko.fi domainin perjantai-iltana, jotta se olisi lauantaina toiminnassa. Olinhan jo kirjoittanut osoitteen HyvänOlonMessuja varten tekemiini flyereihin. Ja siis tietenkin. Ajanvarauksen, kaupan ja blogger osoitteen kirjoittaminen pieneen flyeriin olisi ollut tosi epäkäytännöllistä joten tottakai kirjoitin niihin oman osoitteeni. Olin kyllä tarkistanut monet kerrat että kyseinen domain on saatavilla. Onneksi Domainhotellilla on hurjan ystävällistä ja kärsivällistä porukkaa asiakaspalvelussa ja nyt se toimii! Olisi ehkä pitänyt kysyä neuvoa jo ennen keskiviikkoa... 

Merkitsin tämän postauksen nyt muuten mainokseksi ihan varmuuden vuoksi. En ole ihan varma onko omasta yrityksestä ja yrittäjyydestä kirjoittamiselle jotain virallisia markkinointiohjeita, mutta Sängyn alla blogi on Unelmalaatikosta irrallaan, joten olkoon tämä nyt sitten mainos. Messupaikan maksoimme ihan itse. 

Messuja varten tulostutin (kiitos avusta!) flyereita kahta kokoa, lahjakortteja, sarjakortteja ja 50 arpalippua. Puoliskoni veli toi ne meille samaan aikaan kun olin hakemassa pieniä päiväkodista. Samaan aikaan pakattiin lasten tavaroita viikonlppua varten ja Minna @ilonpisarat tuli meille yökylään. Joten vielä iltapalan jälkeen leikattiin minun pieniä lippulappuja. Muutama pieleen mennyt juttukin tuli huomattua, mille ei sitten jälkikäteen mahtanut enää mitään. mm. Arvontalippuja leikatessa pinon alin paperi olikin vääri päin ja leikkasin sitten tekstin siitä irti.

Mutta ennen askartelua ja iltapalaa meille tuli pari ystävääni ja Minna piti meille hyvinvointi illan YoungLivingin tuotteista kertoen. Meillä on ollut YL eteeriset öljyt käytössä nyt reilu kolme vuotta, eniten käytän niitä diffuuserissa ja meillä on 4 diffuuseriakin. Olohuoneessa, mun yöpöydällä ja lasten huoneissa omansa. Lisäksi olen käyttänyt hammastahnoja, pyykinpesuainetta ja yleispesuainetta. Lopuksi Minna ohjasi vielä rentouttavan hengitysharjoituksen. 

Messuaamuna Minna ehti pakata auton sillä aikaa, kun minä pumppasin maitoa. Saavuttiin Kymin Ruukkiin ohjeen mukaan piirun yli kahdeksan ja odoteltiin hetki, että päästiin sisälle. Osa oli käynyt jo perjantaina laittamassa pisteitään valmiiksi. Niin miekin ajattelin, että olisin käynyt, mutta meidän isompi auto ei käynnistynyt, joten en olisi saanut hyllyä kyytiin ja lopulta aikataulutkin meni ihan mönkään.

Messuille osallistuminen varmistui aika viime tinkaan. Alunperin kysyin messupaikkojen hintoja jo ennen kuin Unelmalaatikkoa oli virallisesti edes olemassa ja ihan viimemetreillä löytyi minunkin budjetille sopiva paikka, jonka sain Minnan jakamaan kanssani. Oletin hinnan perusteella, että paikka on jossain kaukana kaiken takana, eikä kukaan löydä sinne, mutta olin aivan väärässä!

Meidän paikan kasaaminen ei kauaa kestänyt. Mulla oli mukana myös pussilakanaan kääritty pinnasängyn petari ja iso hierontatyynyni hoitodemoja ajatellen, mutta ei ne oikein istuneet meidän pisteelle enkä lopulta kokenut sitä oikein luonnolliseksi. Ja sen verran kuhina kävikin, että jalkoihin oltaisiin jääty, jos olisin lattialle laittanut hieronta pisteen.

Eikä mulla sitten  näköjään ole yhtään kokonaista kuvaa meidän pisteestä. Mutta mielestäni siitä tuli oikein kiva ja kutsuva, siinä oli tilaa rupatella ihmisten kanssa, siinä oli myös ihasteltavaa lapsille ja aikuisille ja ihania kohtaamisia mahtui kuuden tunnin messupäivään monta. 

Meillä oli kaksi arvontaa. Toisesta voitti eteerisen öljyn, voittajia oli useampia ja toisesta voitti Rentovauva hieronnan. Nettiosoitesäädön lisäksi messujen jälkeistä ohjelmaa on ollut kiitos viestin tekeminen arvontaan osallistuneille ja voittajille oman viestin tekeminen. Ja nyt kun osoite toimii on huomisen ohjelmassa viestien lähettäminen! Ja näköjään yhden välilyönnin poistaminen ennen viestin lähettämistä. :D 

2023 Kylpyläkassan loppu saldo

2023 viimeiset vedenkulutustiedot marras-joulukuulta saapuivat tammikuun laskussa. Vanha vesilasku oli 120€ kuukaudessa, kulutuksesta riippumatta ja vuosi sitten pois kerrostalosta tänne muuttaessamme päätin tarkkailla meidän vedenkulutusta.

Yritin kannustaa myös lapsia vettä säästävään käytökseen ja pähkinä oli säästää rahat kylpyläkassaan ja lähteä kylpylään. Kokeilin myös pestä kuukauden ajan kaikki pyykit pesukoneen eco-ohjelmalla touko- tai kesäkuussa, en muista kumpi se oli mutta postaus löytyy: Kuukausi eko-pyykkäystä.

Se ei ollut vaivan arvoista ja itseasiassa olen myös luopunut pikapesuohjelman käytöstä.

Mulla on ollut tapana pestä kaikki käyttövaatteet 40 supernopea + supertehokas ohjelmalla, mutta nyt talvella kaikki ei kuivausrumpuun menevät vaatteet kuivuu liian hitaasti, eikä kukaan tykkää pukea märältä pyykiltä haisevia vaatteita. Yksi ratkaisu tuota ongelmaa vastaan on ollut alkaa pyykätä täyspitkällä ohjelmalla. Se on varmaan muuten joulukuussa tehty vedenkäyttöön liittyvä muutos. No jaa jatketaan tästä pyykistä joskus toiste.  

Joulukuun vedenkulutus on ollut hämmentävän vähäinen! En tiedä johtuuko se siitä, että meidän kuivausrumpu kosahti joulupäivänä, joten en pessyt viimeisellä viikolla juuri lainkaan pyykkiä, vai johtuuko se siitä, että alku kuusta pesin niin laiskasti pyykkiä että ei taidettu joulukuussa saunoa montaakaan kertaa. Tuntuu että joulukuusta on yksi ikuisuus enkä yhtään tiedä mitä tehtiin niin eri tavalla että kulutus putosi tuonne 14 kuutioon. 

Meidän keskiarvo kulutus näille 11 kuukaudelle joista lasku on tullut, on 16,2 kuutiota kuukaudessa ja kun sen vielä jakaa kuudella on meidän perheen vedenkulutus keskimäärin noin 2,9 kuutiota kuukaudessa per naama. 

Marras-joulukuussa säästö verraten vanhaan vesilaskuun oli 54,5€ eli kylpyläkassan lopullinen potti on piirun yli 286€! Tässä veden seurannassa ei nyt millään tapaa vertailla asumiskulujen muutosta muuten. Jos muutat kerrostalosta omakotitaloon, niin onhan se selvä, ettei kokonaisasumiskustannuksista säästöä tule lainkaan. Mutta kylpyläkassaksi tuo on kyllä aivan kiva! 

Kuinka paljon teidän perheessä menee vettä? 

Vedenkulutus 2023 vuodenalusta:

Helmikuu 17 kuutiota Maaliskuu 17 kuutiota Huhtikuu 15 kuutiota Toukokuu 18 kuutiota Kesäkuu 19 kuutiota Heinäkuu 12 kuutiota Elokuu 17 kuutiota Syyskuu 15 kuutiota Lokakuu 16 kuutiota Marraskuu 18 kuutiota Joulukuu 14 kuutiota

Tähän päättyy vedenkulutuksen blogiseuranta.