Kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa sitten meillä revittiin tapettia uudessa kodissa ja ahdistuttiin kun vielä piti ainakin yksi kuormallinen tavaraa roudata vanhalta asunnolta ja se loppusiivous tehdä kanssa ja tässä kaikessa eniten tuskastutti että sinne vanhalle asunnolle olisi ylipäätään pitänyt jaksaa lähteä! Sitten kävi yllättäen jotakin odotettua erittäin odottamattomien tapahtumien saattelemana ja tadaa ! Tervetuloa vauva-arki!

Syntymäpäivä oli 0päivä ja sairaalasta kotiuduttiin kolmantena päivänä. Ps. Ei se sairaala ruoka mitään herkkua ollut mutta kyllä sitä söi ja mahakin tuli täyteen niin että piltit kuljetettiin kotiin :) sairaala päivät käytännössä nukuttiin koko perhe kolmistaan siinä sairaala sängyssä ja neuvola kortissakin lukee vierihoidossa koko ajan, joten luonnollisesti myös kotona me nukutaan perhepedissä. Anoppi ja appi oli meidän ainoat sairaala vieraat. Ja heidän kanssaan myös kotiuduttiin.

Ensimmäiseltä kauppareissulta puoliskoni kotiutti Tuhinalle pehmonorsun. Ja ensimmäiset vieraatkin kotona kävi jo silloin perjantaina, puoliskoni veli ja hänen poikansa. Ja anoppi ja appi löysivät meille sen ainoan ison puuttuvan: hoitopöydän!


Lauantaina saatiinkin sitten talo täyteen ihmisiä ja tekemistä, ja hektisen, remontin täyteisen ehkä vähän kaaottisenkin (talon sekä mielenterveyden kannalta) viikonlopun jälkeen koti näyttää meiltä ja vanha-asunto on tyhjä. Ja äitini uurastuksen jälkeen vanhakin asunto on jo vuokranantajan hyväksymässä kunnossa,  avaintenpalautusta vailla unohdettu! Olohuoneen hyllyt ja isotaulukin on nyt eksynyt paikoilleen ja me omistetaan oma pora! Ja pitihän puoliskolleni käydä hakemassa oma pieni ruuvinväänninsarja ja kuusiokoloavaimia, kadonneiden tilalle. Ja pikkuisen piti saada täytettä valkoiselle seinälle :)


Tuhina on käynyt jo kahteen kertaan rannalla. Ensin oltiin vielä kiltisti vaatteet päällä ja viltin suojissa ja toisen kerran hirmu helteessä vaippasillaan sateenvarjon alla. 

Kylpemässäkin on käyty kahdesti. Ensimmäisen kerran isin kanssa isossa ammeessa ja toisen kerran äiti kylvetti ihan siinä omassa sinisessä ammeessa. 

Ja kerran iltavaunuilemassa äitin kanssa kaksin, kerran koko perheenä ja myöskin isin kanssa kaksin pikkulenkki :)


Neuvolantäti kävi ihmettelemässä kun ikää oli 8pv. Ja Tuhina sai maininnan veikeä vauva. Ja muitakin virallisia asioita Kelalle ja muuttoilmoitukseen liittyen on hoidettu myöskin!

Totuus on etten selvästi malta nukkua tarpeeksi päikkäreitä yhtäaikaa Tuhinan kanssa, vaikka muuten oma palautuminen onkin ollut aika nopeaa, ainakin jos peiliin katsoo, ja oikeastaan koen olevani pirteä ja oikein hyvin jaksava, mitä nyt hieronta ajan puoliskoni käski varata. Ja yöheräämisetkin luonnistuu, tosin ainakin vielä meillä on käytössä rintakumi joten sen yöllinen peseminen tekee oman yöliikunta lisänsä. Meillä nukutaan kuitenkin n.4h pätkiä eli ei ihan hirveän usein tarvitse herätä :) ja huomenna äitikin nukkuu ne päikkärit!

Alkuun kun täällä oli paljon väkeä ruoka- ja kodinhoitopuoli toimi hyvin. Äitini lähdettyä ei täällä nyt viikkoon ole pyykätty ja tiskannut olen kerran. Että jos joku kokee suurta kodinhoitajan kutsumusta niin täällä pääsee sitä toteuttamaan!  (; puoliskoni vaunuillessa Tuhinan kanssa, minä tartuin imuriin ekan kerran ties kuinka pitkään aikaan.

Nyt siis päivä kerrallaan uutta rutiinia etsien ja vauvan rytmejä opetellessa, kohta osaan jo tiskata pyykätä ja nukkua ne päikkärit saman päivän aikana! :)

Supistuksia


Ennakoivia supistuksia ? Kivuliaita supistuksia ? Hmmm.

Niin mullehan selvisi viimeisellä neuvola käynnillä rv39+0 että se kova vatsan pullistuminen on supistus eikä vauva. Että onhan mua supistellut ties mistä lähtien aina silloin tällöin,  onnellisesti oon vaan aina puoliskolleni hihkunu että tuu kattoo vauva puskee taas ! Neuvolassa kun täti otti sf-mittaa ja tunnusteli missä asennossa vauva on, tuli tuollainen supistus ja täti siitä ääneen sanoi, silloin mulle selvisi :D

Alavatsa kipuja? Oliko ne supistuksia? Sellaiset menkkamaiset juilimiset ja vihlaisevat nopeat kivut? Tosin mulla ne vihlaisut oli aina vasemmalla puolella. Ja toisaalta mua vihloi kyllä myöskin ilman niitä menkka juilimisiakin, oletan että ne oli liitoskipuja.. siis ainakin ne pelkät vihlaisut.

Helppo raskaus helppo synnytys? Kulkeeko ne käsikädessä? No meillä meni kaikki hyvin ja nopeasti.... Hyvin nopeasti :D ehkä liiankin nopeasti ainakin näin ensikertalaiseksi. Nyt en osannut synnytystä pelätä, enkä sen kummemmin mitään suunnitellut tai toivelistoja sairaalaan kirjoitellut tai edes viitsinyt ottaa selvää eri kivunlievityksistä. Kavereille juttelin, että olisi ihan kiva jos olis niin nopea synnytys ettei mitään lievityksiä EHTISI saamaan, mutta otan kyllä kaiken mitä tarjotaan. Kyllä mie silti luulin että me oltaisi sinne sairaalaan ehditty!

Puoliskoni povasi että 2 päivää ennen laskettua vauveli tulee. Ja niinhän siinä kävi. Illalla toistaiseksi ainoa serkku jolla on jo lapsia, multa kyseli fiiliksiä enkä voi sanoa että jotain olisi ollut. Noita vihlovia menkkajuiluja tuli illan mittaan pari, leikillään niitä yritin kellottaa mutta nukahdin. Kunnes 20 vailla 5 heräsin tosi kovaan kipuun ja 0442 kellotin ensimmäisen. Kävin vessassa. Suojasin sohvan jätesäkillä. Menin kuumaan suihkuun, täytin ammeen ja yritin kylpeä. Tunnin verran kellotin supistuksia 3min välein ja keskipituudeksi sovellus laski 74sekuntia. Sitten herätin puoliskoni. Ja itkua irvistäen miehen käskystä soitin sairaalaan.

Sairaalan ohje oli 5min välein ja 2tuntia sitten lähtö, 'tunti on niin lyhyt aika ettei välttämättä oo vielä ehtiny tapahtua mitään, mutta jos tuntuu et tahdot jotain sairaalan palveluita niin saa tulla.' Puoliskoni totesi että enää ei odoteta. Niinpä matka kohti sairaalaa alkoi ponnistuksella vessassa ennen autoon menoa ja päättyi 30km ennen Kotkaa kun supistukset jatkuivat ja muutama tahaton ponnistus myöhemmin vauvan pään pystyi puoliskonikin käsin  tuntemaan ja itse kiemurtelin kyljelleen takapenkillä. Auto pysähdyksiin, ulos, maahan, housut pois ja vauva maailmaan! Vastasyntynyttä tuli ihmettelemään 4 kanssa autoilijaa, kaksi naista ja kaksi miestä. Naiset kökkivät kanssani maassa vauvan ympärillä. Toinen heistä oli lääkäri joka totesi vauvan hyvän väriseksi, vaikka varpaat olikin siniset. Puoliskoni toi pyyhkeen joka oli penkin suojana ja hupparin ja niin jatkettiin matkaa ambulanssia vastaan.  Napanuora katkaistiin lanssissa ja istukkakin syntyi sinne. Vauva parkaisi kunnolla kun aurinko osui silmiin. Sairaalaan päästiin ja synnytys salissa puoliskoni pääsi istumaan ja sai mehua. Vauva mitattiin punnittiin pestiin ja puettiin ja itse sain 4 tikkiä.


Osastolla vietimme 3 päivää. Vaikka ensimmäinen ajatus oli että mitä ihmettä me tehdään täällä kolme päivää,  niin aika kului tosi nopeasti. Ja silloin toisena päivänä tunsi itsensä jo aika varmaksi että kyllä me pärjätään, niin kolmantena

 päivänä  sai hyvillä mielin lähteä kotiin. Lähtöpäivän syöttöpunnituksessa vauva sai +55g eli maitokin nousi aika nopsaa. Tosin kyllähän toisena yönä vaihdettiinkin kylkeä tunnin välein ja vauva oli vaippasillaan vieressä ihan koko ajan.

Rv39+5 syntyi meidän pikku Tuhina neiti. 50cm 3780g. Pientareelle matkalla sairaalaan.


Kaikki meni niin itsestään ja nopeasti, ettei tässä mitään aihetta ole traumatisoitua. Kivuliainta oli supistukset ja kamalinta "kakkatuleehousuun"-tunne, kun vauva syntyi kaikki loppui. Kuitenkin mietityttää että mitäs sitten joskus kun tulee Tuhinan aika saada pikkusisarus. Synnyttämistä en pelkää, mutta jos tahtoisi ehtiä sinne sairaalaan niin pitäiskö lähteä viikkoa ennen? Vai suosiolla suunniteltu kotisynnytys, onhan tässä jo yks luomuvauva syntynyt? Kun kuulemma seuraavilla on tapana syntyä esikoista nopeammin... Kaiken varalta mieluiten sinne sairaalaan ensi kerralla kuitenkin vaikka luultavasti yhtä suunnittelemattomasti samoilla toiveilla....

Seinät

Meillä on nyt harmaata ja valkoista olohuoneessa! Tuon alla olevan tapetin sijaan siis :)


Loppuviikon remonttiapu saapui pienten hidasteiden saattelemana lauantai aamuna. Loppuviikko kun olisi voinut olla keskiviikosta eteenpäin tai torstaistaikin mutta joku pieni perhe oli kotkassa tiistaista perjantaihin :) niinpä sitten lauantaina ensin tutustuttiin Tuhinaan ja vaari ja isosiskoni kävivät ruoka kaupassa. Ruokaa odotellessa lähtikin tapetit ensimmäisestä olkkarin seinästä. Ruokittu ja nukahtanut lapsonen jätettiin tuoreen mummun huomaan kun muu porukka syöksyi maalikauppaan.

Jostain syystä sekä tapettien alekori että ne hurjan hintavat malliseinät olivat n i i n kivan näköisiä ! Maalilinjalla kuitenkin pystyttiin. Lauantai ja sunnuntai siinä meni kun kolmikko puoliskoni vaari ja isosisko repi, kittasi, hioi ja maalasi. Maanantaina vielä isosisko viimeisteli tehoste seinän. Nyt täällä alkaa näyttää meiltä. :)


Tuore mummu on avuliaasti hoitanut vanhan asunnon loppusiivouksen. Tosin tämä uusi koti vaatiikin taas uutta puhtia kun loputkin tavarat on nyt täällä, ensimmäiset löysivät paikkansa anopin avustuksella.


Edit: kuvat uudelleen lisätty toukokuussa 2015 koska kuvien katoamien. Ps. Ihan oli ammattilaisvälineetkin, välillä ne vaan oli vähän liiankin hyvät joihinkin pikku koloihin. Ihan ite taas kaivoin puoliskolleni nuolijan käyttöön, ja kalenterinkin muovikannet tuhottiin testaus merkeissä. Isosiskoni kuitenkin julisti kortin voittajaksi :D

Persikka tai mikälie

Heh apukäsiä loppuviikosta odotellessa, nyt lähti ensimmäinen seinä valkoiseksi! Ja niin toivottavasi kuvasta nyt näkyy, miksi rakas puoliskoni on halukas näistä tapeteista luopumaan :D ei sillä että ne minunkaan sisustajan silmää niin miellyttäisi tai sopisi niihin meidän sisustus väreihin. Itse kuvailisin väriä vaaleanpuna-oranssiksi tai kirjavaksi persikaksi tai toisaalta en kyllä tiedä miksi pitäis sanoa :D


Ensimmäinen suunnitelma oli tapetoida makkariin tehosteseinä, juurikin tuo josta nyt tapetti revittiin ja muuten uusia maalipinta ja olkkariin hoitaa sama tehosteseinä mutta pelkästään maalaten. Nyt tosin puoliskoni pohti että pitäisikö makkariinkin vain maalata erisävyllä se tehosteseinä. Saas nähdä mihin ratkaisuun vielä päädymme ja kuinka paljon vauveli vielä vaikuttaa suunnitteluun ja käytännön toteutukseen. Mutta joka tapauksessa remontteeraus on alkanut ! Hyvästi persikkatapetit !


Huomatkaa muuten meidän remonttireiskan työkalut.... tapetin kostuttajaksi vauvelin kylpylelujen sanko sekä mun kylpypallero (jota ei kyllä enää siihen tarkoitukseen huolita :D) ja hankalien pikku ruttujen irrottamista helpottaa ruuvimeisseli ja kakkulapio! (Oi kyllä ihan itse sen keittiöstä hain puoliskolleni :D) Plus joku fiksumpi olis ehkä voinut pedata ton sängyn ennen ku alkaa kastelee seiniä ja repii tapettia... ei varmaan oo yllätys että tulevat yöt taidetaan nukkua sohvalla, tuo märkä tapettiroskamoska haisee pahalle :D

EDIT kuvat uusittu toukokuussa 2015 koska Google+

Kotia kohti

Ensimmäinen asunto täällä oli yksiö jonne kannettiin valkoinen 4-lokeron expedit, sänky,  vieraspatja rahi, valkovihreä lipasto, (Tää sopii mun kotiin niinkuin nenä päähän! tekijä kielsi koskaan kenellekään kertomasta tehneensä sen vaikka mun mielestä tämä luomus on U P E A !),  Ruskea pyöreä ruokapöytä ja kaksi valkoista tuolia. Mitään viihde-elektroniikka mulla ei ollut. Omat värimieltymykseni ovat aika kirkkaat vihreä sininen keltainen punainen, niitä on lähinnä esiintynyt aina tekstiileissä ja säilytys laatikoissa, itse huonekalut on olleet joko puunväriä tai puhtaasti valkoista. Paitsi se vaaleanpunainen pulpetti :D Tai niin ainakin oli silloin Tampereella ja Rovaniemellä.....


Ensimmäisen sohvan yksiöön kävin shoppailemassa äidin ja pikkusiskon kanssa. Vaalean ruskea, kahden istuttava. Tuolloin ei vielä puoliskoni sanonut juuta eikä jaata. Yksiöön ei olisi isompaa mahtunut, kaksioon tuo oli kuitenki super pieni. Nyt meillä onkin tumman ruskea divaanisohva, jonka puoliskoni löysi tori.fistä. Anoppi nappasi pikkusohvan parvekkeelleen.

?kuva pikkusisko sohvalla!

Joulukuussa shoppailimme yksiöön telkkarin ja pleikkarin. Alkuun tuo Ikean Expedit toimitti tv-tason virkaa, keväämmällä haettiin (Ikeasta yllätys) ihan oikea tv-taso, mustanruskea väriltään, koska mies. Vaikka hän ei ollut reissussa edes mukana :D Pikku Expedit vaihtui puunväriseen 16-lokeroiseen anopin kanssa. Elokuussa hankittiin oma auto ja ensimmäinen pidempi ajoreissu tehtiin Ikeaan. Kaksioon tv-taso sai seurakseen kaksi saman väristä Lack hyllyä. Tänne persikanpunaiseen olohuoneeseen tummat kalusteet saivat jatkoa vielä tori.fistä löytyneellä Ikean Malm työpöydällä, värinä sama mustanruskea. :)

Myöskin se olohuoneen vaaleanruskea pölynkerääjä matto jossa suuri vihreä kukkakuvio, korvattiin Vallilan super kalliilla, violetilla matolla, tuo hintamaininta ihan vaan koska JOS  telepatia olisi toiminut emme mattoa olisi ostaneet, mutta KOSKA innokas myyjä ja huono telepatia, nyt mietin pitäisikö matto varastoida ja kaivaa esiin sitten kun lapset muuttaa pois kotoa.... (hyvähän sitä on murehtia kun esikoista vielä odotellaan edes syntyväksi :D)

Valkoiset verhot tilasin Hobbyhallista, yksiössä ne kiersivät alkovin edestä, telkkarin takaa, ranskalaisen parvekkeen oven eteen. Kaksiossa ne toimivat vaatekaapin ovina. Nyt ne pääsivät olohuoneeseen ihan oikeasti ikkunan eteen, mutta puoliskoni tuumasi että, pitäisi hommata jotkut nätit Vallilan verhot ainakin olohuoneeseen. :D

?kuva verhot kaapin edessä!

En oikein tiedä onko makkarissa mitään värimaailmaa, vanhassa asunnossa makkari kun toimitti lähinnä vaatehuoneen virkaa koko raskausajan, meidän unirytmien ollessa mitä kummallisimpia ja sohvan tarjotessa niin päivä- kuin yöunetkin... (Kuva näköjään ajalta kun makkari toimi myös olkkarina :D) Keväällä kotiutin Elloksen '-50% kalleimmasta ostoksesta' kampanjasta vaalean harmaan päiväpeiton ja siihen kaksi tyynyn päällistä, joten siitä kai on nyt sitten värimaailmaan joku lähtökohta kun sitä uutta maalia/tapettia valitsemme :)    

Kindermuna

Kun puoliskoni jalat altani vei tapahtumat etenivät toisten mielestä aika vauhdilla,  toisaalta tiedän kyllä nopeampiakin tapauksia.

Aloimme seurustella kun puoliskoni Tampereelta meille ajaessa autossa kysyi, olenko hänen tyttöystävä ja minä vastasin että olen. Siitä meni 1kk kun aloitin työt Numeropalvelussa, ihan täysin rehellisesti miehen perässä muuttamisen takia sinne töihin hain. Käytännössä asuimme yhdessä siitä eteenpäin.

Kerkesimme näin seurustella reilun 10kk. Kunnes 5.6.2013 tulin töistä kotiin ja odotin puoliskoni tulevan silloisesta harjoittelupaikastaan työvuorosta. Meillä oli ollut riitaa edellisenä iltana ja kun mies asteli kotiin Ruusupuskan ja kindermunan kanssa, minä luulin sen olevan anteeksipyyntö.  (Tosin olimme kyllä jo leppyneet ja "oot rakas" viestejä vaihtaneet töistä käsin :D) Kindermunat oli meillä perinne silloin alku aikoina, kun toinen lähti yksin kauppaan piti tuoda toiselle yllätys.

Jostain syystä mies oli kovin levoton ja utelias erityisesti sen kinderin lelusta, minä taas nälkäisenä ja väsyneenä keskityin siihen suklaaseen :D puoliskoni mieliksi, ihmetellen, kuitenkin menin hänen vierelleen sohvalle aukomaan sitä lelua.......



Sormus ja taiteltu paperilappu. (Tai kuvaushetkellä enää lappu kun sormus ei irtoa sormesta että olis voinu lavastaa hienon kuvan... mikä ihmeen raskaushelleturvotus :D)



Näin minua rakkaani kosi! Ja totesi perään seuraavana aamuna että häät ei sitten ole tänä vuonna :D

Kesäloma

Heh niin kuin tässä ei olisi tarpeeksi lomailtu.... mutta viikko mökillä! Appivanhemmat olivat heti lomansa alkuun vuokranneet mökin viikoksi Urajärveltä ja me ollaan täällä hyvin viihdytty myöskin! Yksi yö käytiin kotona nukkumassa aamuisen neuvolakäynnin takia.



Mökki tontti on aika jyrkkää rinnettä, täynnä mustikoita ja ranta on kalliota, mikä jatkuu ainakin napaan asti vedessä. (Sen syvemmälle en itse ole uskaltanut koskea pohjaan :D) Vaikka järvi onkin suuri, vesi on hurjan lämmintä ja puusaunan löylyt --- ai että ! 

... rakastan saunaa ja olen lähes poikkeuksetta joka lauantai-ilta meidän oman saunavuoron käyttänyt läpi koko raskauden, että mitään saunan käynnistämää synnytystä en usko saavani aikaiseksi vaikka nyt onkin rv39+2 ja uimisesta neuvolan täti tuumasi, että tulehdus riski on olemassa, mutta ensisynnyttäjällä on niin kireät paikat yleensä että riski on aika minimaalinen. Ja tuo vesi kun ei minkäänlaisia supistuksia tms. tuntemuksia aiheuta niin tämän viikon täällä mökillä uin, ensi viikostahan ei taas tiedä mitä se tuo tullessaan :)


Viikon ruokalista on ollut joka päivä sama: keitetyt uudet perunat, grillattua possupihviä, makkaraa ja kanaa, vihreää salaattia. Omnomnom ! Harvemmin sitä kotona söisi joka päivä perunoita niin että ne myös joka päivä oikeasti maistuisivat hyvältä. On tää mökkeily ihmeellistä. :) ja näin loppuviikosta anoppi teki vielä mustikkapiirakan! Tosin kaksi mukillista jotka me puoliskoni kanssa kerättii ei riittäny, mutta autettiin kuitenkin :)



Kalaa on yritetty saada, huonolla menestyksellä, virvelillä sekä mato-ongella. Alkuviikosta pojat (puoliskoni, pikkuveli, alle 15v sisko) kävivät yöllisellä kalaretkellä saaden yhden lahnan? ja melkein hauen, se karkasi. Perjantaina pääsin itsekin suotuveneen kyytiin, pelastusliivit päällä tottakai matkassa virveli ja mato-onki ilman matoja, syöttinä eiliseltä jääneitä possupihvejä. Mato-ongesta katkesi siima kaislikossa ja koukun pelastus operaatiossa onnistuin katkaisemaan myös toisesta päästä, että nyt meillä on vapa ja koho. Ja virveliä heitti meistä se ainut alle 15v. Tällä kertaa uistin pysyi matkassa mukana, alkuviikosta niitäkin hukkui kuulemma useampi.

Vesileikkejä mahtuu useampi,  varsinkin kun puoliskoni pikkuveli toi 120cm leveän ilmapatjan. Sillä onkin hyvä ottaa aurinkoa! Tai painia :D onhan täällä matkassa myös sählymailat ja sulkapallomailat että isä-poika urheiluakin on sivusta seurattu.


Niin ja mikäs se sellainen loma on jos ketään ei satu! Itsehän poltin vasemmasta kädestä 3 sormea heti ensimmäisenä päivänä HELLAAN ! Niin, ensimmäisen kerran 23v elämäni aikana, piti sekin kokeilla... Ja tuo puoliskoni onnistui lyömään hampaansa kiveen sukeltaessaan. Ja noh, onneksi ei ole meidän rengas... :D


Vielä yksi yö mökkeilyä edessä ja sitten kotiin odottelemaan vauvelia josko se päättäisi tulla pikkuhiljaa.... :)

Vauvalle vaunut ja paljon vaippoja !

Kaikkihan tietää että vauvalle pitää hommata paljon tavaraa, joku viisas neuvoi ettei kannata mitään laskuja tehdä paljonko menee yhteensä koska sitä rahaa menee. 

Isoja ja kalliita hankintoja meille eksyi näin:

Meidän vauveli saa serkkunsa vanhat vaunut ja turvakaukalon.

Puoliskoni mummolasta tuli sitteri ja tukeva kovapohjainen hoitoalusta.

Kylpyammeen puoliskoni löysi hyvään hintaan facebookin kirpputoriryhmästä.

Ensisängyksi meinasin ensin reippailla ja ommella jotkin kivat reunakankaat ihan äpakkaus laatikkoon, kunnes muistin että meidän vanha korikehto on edelleen olemassa!


Tässä perinnössä on nukkunut ainakin tätini ja nuorin setäni, minä ja siskoni sekä tädin kolme tyttöä :) Nyt kehto keinuu meidän sängyn jalkopäässä lampun koukusta, saa nähdä saako se joskus vielä omat koukut, toistaiseksi meillä ei ole lamppua joka kehdon syrjäyttäisi. Sitäpaitsi lampun koukussa kiikkuen mekin ollaan nukuttu, kertoi äiti.

Pinnasänkyä emme ole vielä hommanneet ollenkaan, vauveli mahtuu tässä sen puolivuotta nukkumaan ja muuttoa silmällä pitäen ajattelin että, mitäpä sitä varastoon pyörimään. (tosin tämä muutto hoituikin vähän rivakammin mitä olin osannut ajatella :D ) + anoppilassa on yksi pinnasänky kuulemma odottamassa sitten kun tarvis tulee.

Ja sitten niitä pienempiä joita tarvitaan p a l j o n:

Tuttipulloja ostin kaksi ihan sen pienimmän ja isoimman ja Puolisko osti ensimmäiset tutit naistenpäivänä kukkien kera :) babyshowerin jälkeen tutteja ja -pulloja on vähän useampi. Ostaessani ajattelin että kahdella pääsee alkuun, tavoitteena kuitenkin se täysimetys.

Ensimmäiset vauvelin vaatteet tulivat tietysti Kelan Äitiyspakkauksesta ja sitähän odotin kuin kuuta nousevaa siitä päivästä kun hakemuksen laitoin. Itse uutena ostetut vauvelin vaatteet voin laskea omilla sormilla. Ja ne mitä ostimme on H&Mstä, Prismasta ja NameIt pop up storesta puoleen hintaan :) Eli ei todellakaan mitään kalliita nuttuja (paitsi NameItit mutta puolustukseksi nekin olisivat kauppaan jääneet jos en ystäväni kanssa olisi hoksannut tuota pop up storea :D). Rakas anoppini, jolla on harakan kirpputorisilmä löysi meille oikein kivan potin pikkunuttuja. Puoliskoni bongasi facebook kirpparilta muovikassillisen vaatteita viidellä eurolla ja sitten jo babyshowerin jälkeen totesimmekin että nyt ei enää osteta itse mitään ennen kuin vauva on täällä :) Meitä onkin hämmästyksekseni siunattu sellaisilla ystävillä ja tuttavilla että enempää vaatteita ei tuonne äplaatikkoon mahdu.

Sitten taas siellä pahvilaatikossa jossa ÄP itse oli on kaikki ulkovaatteet, liinavaatteet, harsot, hoitovoiteet, kylpyöljy..... ja ne tuttipullot ym. säilytyksessä, nimittäin se oleellisin puute mikä meillä on jäljellä: LIPASTO/hoitopöytä vauvan tavaroille ja vaipoille!

Meidän vaippakasa sisältää Liberon, Pampersin ja Natyn 1 kokoa, Muumin 2 kokoa ja Toujoursin 3 kokoa sekä uimavaippoja 7-12kg lapsolelle, kiitos babyshowerin ja ystävien :) joten vaipat eivät ole ensimmäinen ostos mitä sairaalasta lähtiessä teemme :) Ja päästään testaamaan se meille istuvin merkki kätevästi :)


Jes vihdoin ! Tämäkin teksti on täällä jo tovin odottanut kuvia vaille valmiina julkaisuaan :D nyt on sen verran tavarat jo löytäneet paikkansa ja asuntokin näyttää asumiskelpoiselta että kehtasi räpsiä, jostain syystä voisin vain nukkua ja syödä ja muutenkin vaan löhöillä. 

Normaalisti olisin itsekin halunnut hiki hatussa kantaa tavaraa ulos ja sisään ja samaan henkäykseen laittaa paikalleenkin, nyt jäi se urheiluosuus pois niin tuntuu tuo tavaroiden paikoilleen järjestäminenkin jotenkin työläämmältä, mutta pojat kantoi kaiken niin kyllähän miekin nyt oman osani teen! Sitten jossain vaiheessa...

Ps. Huomatkaa tuo kaunis tapetti! Jostain syystä puoliskoni on jo miettinyt tehosteseinien paikat ja värimaailmaa :D 

Hupsista!

Mites tässä näin kävi. Mie kun aattelin että nyt aletaan pakkaamaan ja käydään siellä asunnolla ja mietitään että minkä väristä seinää tänne halutaan ja pestään kaapit ja lattiat ja sitä rataa niin pojilla oli kyllä nyt ihan eri meininki.

Torstaina siis kirjotettiin sopparit ja saatiin lukko rikki ja muuttolaatikotkin asuntoon ja perjantaina maksutositetta vastaan haettiin avaimet välittäjältä ja joo kyllä me käytiin täällä asunnolla sen verran että ikkunat avattiin ja vettä laskettiin kuiviin viemäreihin.
kuva

Puoliskoni entinen luokkakaveri sai meidät houkuteltua työpaikalleen syömään lounasta ja niinpä heti kymmenen jälkeen istuttiin barbeque leikkeet naaman eessä, kun appi soitti ja ilmoitti, että nyt ois kärry hän tulee parin tunnin päästä.

Torstai iltana pakkasin lähes kaikki omat vaatteeni, nehän nyt on muutenki ollu siistissä pinossa varmaan sen puolivuotta suurin osa. Ja liinavaatteet uskalsin myös pakata. Nyt sitten puoliskoni pakkasi kaiken keittiöstä, minä hänen vaatteet. Ensimmäinen kuorma tuotiin kahdestaan meidän autolla sisältäen sen keittiön.

kuva

Puoliskoni ja appeni päättivät aloittaa urakan sohvasta!

Seuraavassa kuormassa lähti sitten sänky ja suurinosa vaatteista jne. Kaksi kärryllistä ajettiin appiukon avustuksella ja illanpäälle vielä kolmas puoliskoni pikkuveljen avulla.  Meidän omassa pikkuperheautossamme kun ei ole edes sitä vetokoukkua.

kuva

Nyt tuli melko miehinen muutto... mullahan oli kaikki blenderin ja sähkövatkaimen ja leivänpaahtimen ym alkuperäiset pakkaukset kuplamuoveineen ja tietokoneelle styrokseineen tallessa nimenomaan turvallista muuttoa varten.. niin kaikki laitteisto löytyy kyllä täältä uudesta asunnosta, muttei yksikään noista laatikoista. Mm tuo tietokone ja näyttö kulki kainalossa ja piuhat ja näppäimistö muovipussissa! 

Täytyy todetta, että ensimmäinen yö uudessa kodissa nukuttu erittäin hyvin, vaihteeksi sängyllä sohvan sijaan :D ja tämä asunto tuntuu itseasiassa enemmän kodilta kuin tuo edellinen jossa kuitenkin reilu vuosi asuttiin! Oranssinpunaisista tapeteista huolimattta, sillä seinien remppaaminen, anopin mielipidettä kunnioittaen, jätetään suosiolla siihen aikaan kun saadaan tänne toivottavasti ammattimies eli minun isi apuun.

Ps. Täältä makkarista löytyy rullaverho sävy sävyyn tapetin kanssa! Eilis päivän naurut!

Pps. Missä Jörö? T. Puoliskoni


Munalukko

Niin se ihan perinteinen abloyn munalukko joka suojelee rinkkaan sullottuja pehmoleluja, tyhjiä matkalaukkuja ja muuttolaatikoita tuolla kellarissa. Se pitäisi saada rikki. Avain kun on jossain missä lie, ja pakkaamista on vaikea aloittaa ilman noita laatikoita mihin pakata. Muuttoa ajatellen näin lasketunajan hiipiessä lähemmäksi, olisi kiva aloittaa pakkaaminen nyt heti..

Puoliskoni laittoi eräästä 50neliön kaksiosta yhteydenotto pyyntöä ja kävimme tiistaina sitä katsomassa.  Asunto oli kolmannessa kerroksessa, valoisa, siellä oli hieno puulattia, parveke, hyvän kokoinen keittiö ja vessa jonne ei saa järkevästi pyykkikonetta. Samoin keittiöön ei olisi sopinut tiskikone. Talossa ei ole hissiä.

Poistuimme välittäjän kanssa ja käytävässä hän kertoi ottaneensa toisenkin asunnon avaimet mukaan. Tuo asunto oli 56neliön kaksio, toisessa kerroksessa, parveke, valoisa huoneisto, keittiöön saa mahdutettua tiskikoneen ja ruokapöydän, vessaankin saa pyykkikoneen + taloyhtiössä on ihan pesutupakin. Tässäkään talossa ei ole hissiä, mutta vaunut saa jätettyä lukittuun vaunu/pyörävarastoon kellariin eli ei ole pakko niitä kantaa sinne kakkoseen saakka. Lattia on valkoista muovimattoa, mutta toisaalta eipähän tarvitse heti paniikissa etsiä rättejä ja luutuja peläten lattian pilaantumista jos jotain sattuu kaatumaan. Ja seinät noh. Mitä tuosta oranssinvaaleanpunaisesta tapetista nyt sanoisi ja sekä makkari että olkkari samaa sävyä tottakai... Sanotaan että tapetointi mieleiseksemme sallittu. :) Säilytys tilaakin löytyy isohkon vaatehuoneen, makkarin 2xmekkokaapin, 2xhyllylisen vaatekaapin sekä keittiön siivouskaapin ja kahden pystykaapin verran. Plus tietysti ne normaalit keittiön ylä- ja alakaapistot.

Tähän asuntoon on nyt vuokrasoppari kirjoitettu! Ja kunhan raha liikkuu tuolla nettipankkien syövereissä niin avaimet saamme joko huomenna tai viimeistään ensviikon alussa,  ja vaikka vuokrasoppari onkin siitä puolesta kuusta eteenpäin niin kantamisen saamme aloittaa heti kun avaimet on kourassa. Katsotaan nyt että aloitammeko kuitenkin sillä tapetin repimisellä...

Ja mitä tähän vanhaan asuntoon tulee, kuukauden irtisanomisajan puitteissa meillä on elokuu viimeinen vuokrakuu, ei siis ole pakko ottaa hirveetä stressiä loppusiivouksesta tämän kuun puolella. Varsinkin jos vauveli päättää saapua keskelle muutto hässäkkää.

Mutta nyt taidan heittää yhden kopallisen pyykkiä pyörimään ja sitten lähdemme hakemaan pulttisaksia sukulaismieheltä, muutto valmistelut alkakoon!

Möhömaha möyryää

Meidän pieni möhömaha, odottamattoman odotettu, toivottu yllätys.



Alku ei ollut se ruusuisin ainakaan henkisesti, mutta olin sen verran kipeänä että käytännössä olen saanut lomailla lähes koko odotusajan. Voisi luulla että on ollut tylsää ja että aika valuu ihan liian hitaasti, mutta kyllä se minun mielestäni on kiitänyt ohi niin nopeasti ettei meinaa perässä pysyä. 

Ensimmäinen neuvola käynti oli rv8+4. Pääsin samalle tädille jonka luona kerkesin käydä sen yhden kerran ennen keskenmenoa. Ja olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän tätiin. Neuvolakäynnit kestää yleensä sen tunnin ja hyvin on ehditty kaikki mittaukset ja verikokeet ym. tehdä vaikka suurin osa ajasta meneekin puhumiseen niin vauvasta kuin töistä ja nyt vain ajanvietosta kun työt on loppu. 

Pelko ja epätoivo iski rv10+4 aamulla kun heräsin jo tuttuun pahaan oloon ja huomasin samoja oireita, joista keskenmeno viimeksi alkoi. Työvuoro alkoi 0845 ja neuvolan soittoaika 0900, kerroin pienessä paanikissa ryhmäpäällikölle tilanteen ja sain luvan hengittää ja odottaa yhdeksää omassa rauhassa. Enpä varmaan olisi kovin hyvä asiakaspalvelija tuossa tunnemylläkässä ollut... Tuttu neuvolantätini kuunteli kun itkin ja mietin voiko mitään tehdä, rauhoitteli että samanlaisia oireita kuuluu ihan normaaliinkin alkuraskauteen ja mietti kannattaako vielä yrittää kuunnella sydäntä, kaikki voi olla hyvin vaikkei näillä viikoilla vielä sydäntä kuulisikaan . Hetken rauhoittelun jälkeen lähdin neuvolaan, täti lupasi ainakin kirjoittaa sen päivän saikkua jos ei muuta. Hetken juttelimme ja sain saikkulapun kouraan. Täti kysyi kokeillaanko. Hetkisen mietin että eikai siinä mitään menetä (korkeintaan tulee lisää itkua ja epätoivoa) joten hoitopöydälle vaan.

Tsum tsum tsum tsum tsum tsum tsum tsum.

Jostain kaukaa kuului kuin pienen junan puuskutus. Katsoin tätiä ja melkein kuiskasin onko tämä se? Täti nyökkäsi kyllä vain. Oikein hyvät sykkeet löytyi vauvelilta, kuuntelimme niitä pitkän tovin ja se helpotus toi kyyneleet silmiin!  Siellä on sittenkin joku! Ja sen pieni sydän lyö niin vahvasti kuin noin pienen sydämen kuuluukin! Täti käski kuitenkin ottaa ihan rennosti ja lepäillä sen päivän puoliskon kanssa. Riensinkin suoraan kotiin ja herätin vapaapäivää viettävän miehen intoa puhkuen: sieltä kuului tsum tsum tsum ihan kuin pieni juna ja se vaan tsum tsum tsum! 

Samana päivänä miehen jatkaessa unia itse vaihdoin kuulumisia ystävän kanssa joko odotti toista lastaan. Tapauksen kerrottuani hän kertoi kotidopplerista ja niin me sitten sellaisen myös hankimme, opiskelijabudjettia edelleen noudattaen käytetyn tietenki. Alkuun kuuntelimme vauvelia sen kerran kaksi viikossa, mutta kun liikkeet alkoi tuntua jäi kuuntelu vähemmälle ja kun pitkästä aikaa olisin taas kuunnellut niin kuinka ollakkaan, edellisellä kerralla en ollut muistanut rullata voimakkuus nappia sinne off asentoon saakka ja patteri tyhjä! Tässä oli ehkä reilun kk kuuntelu tauko.... 

Np-ultra meillä oli rv11+5 ja noh puoliskoni ei voinut lakata hymyilemästä tuijottaessaan tuota hassua isopäistä möhömahaa joka näytti pomppivan selällään ja hieman huitovan käsillään. Siinä se on meidän vauva!


Rv16+6 neuvolassa sain ensimmäisen + merkinnän liikkeiden kohdalle! Neuvolantäti merkitsi tietoja korttiin ja totesi että liikkeitä ei varmaan vielä... Johon minä vastasin että ehkä onkin! Edellisellä viikolla luulen jotain tunteneeni  useampana iltana mutten oikein osannut noita pieniä pukea sanoiksi, neuvolantäti osasi: vähän niinkuin pieni kupla puhkeaisi! Joo kyllä! Vedoten muutenkin pieneen kokooni hän sanoi uskovansa ja plussa ruutuun.



Rakenneultraa odotimme taas malttamattomina, puoliskoni halusi ehdottomasti tietää kumpi meille tulee, minä taas ehdottomasti en halunnut. Rv20+4 matkasimme taas Kotkaan. Vauveli sai painoarvion 396g. Tällä kertaa 3D kuvista oli enemmän iloa kuin niistä tavallisista. Np:n 3D:ssä näkyy vain pieni pahkurainen hahmo, nyt saimme kuvan jos vauvelimme peittää kasvojaan kädellä ja aukoo suutaan ja sulattaa meidän sydämemme aivan täysin edelleen kuvia katsoessa.  Ja kyllä myös sulattaa joka kerta kun työntää jalkojaan mun kyljestä läpi tai kun puskee koko pienellä vartalollaan vatsaani milloin minkäkin näköiseksi palikaksi.



Edellinen neuvola oli rv 36+6 ja painoa koko raskauden aikana kertynyt yhteensä 15, 6kg. Onnekseni voin sanoa ettei se ainakaan vielä näy missään muualla kuin mahassa. Katsotaan sitten mitä tapahtuu synnärillä ja sen jälkeen :)


Miten tää aika meni näin nopsaa? Vastahan otettiin masu kuvia, se kun oli juuri alkanut näkyä ja nyt kun katsoo noita ensimmäisiä kuvia ja ihmettelee että eihän se nyt oo mitään verrattuna tähän mahaan.

rv38+0 tasan kaks viikkoa laskettuun HURJAA !

ps. nyt tuntuu siltä että mun maha on tipahtanu!

Saikkua ja antibiootteja

Yt-neuvottelut ja työpaikkamme sulkemispäätös aiheuttivat minussa totaalisen työmotivaation katoamisen ja työmoraalin järkyttävän heikentymisen. En missään nimessä ole ylpeä omasta työpanoksestani mutta toisaalta onhan mulla hyvä perustelu.

Tuo kadonnut motivaatio ja työkavereiden lähtö harmitti. Olin todella väsynyt ja huono vointinen. Normaalisti aamupalani oli ehkä lasi kaakaota jos sitäkään, ruokatauolla vedin yleensä 400g valmis makaronilaatikon tai suunnilleen saman kokoisen satsin edellistä päivällistä ja tauoilla kahvikoneesta kaakaota, joskus myös hedelmäpilttejä tai naminameja. Tietämättä massuni valloittaneesta salamatkustajasta työpäivät kuluivat puoliskolle tekstareita kirjoittaen ja huonoa oloa valittaen, työajan huutaessa punaisella pausea kun olisi pitänyt olla asiakasvalmiudessa vähintään 91% työajasta. Useammin kuin kerran pyysin ryymäpäälliköitä päästämään kotiin, ihan vaan koska en jaksa ja on niin pahaolo.

Vihdoin menin työterveyteen mutta ystävällisesti hoitaja sanoi ettei voi mulle saikkua kirjoittaa "koska ei kiinnosta", hän varasi ajan työterveyslääkärille ja poistuin paikalta masennus- ja uupumuskyselyiden kanssa. Koska hoitajalta en saikkua saanut ja lääkäri ajankin vasta maanantaille, ryymäpäällikkö ja palvelukeskuspäällikkö olivat valmiita venyttämään omaa toimivaltaansa että saisin to pe la vapaaksi, mutta vuokrafirman esimies ihmetteli miksi aika on vasta maanantaille kun perjantaille olisi myös ollut aikoja. Niinpä siis menin seuraavana päivänä lääkäriin lappujeni kanssa. Uupumuslappu näytti huolestuttavalta, masennus ei. Tämä lääkäri ei kuitenkaan ollut työterveyslääkäri jolla olisi ollut tarpeen vaatiessa aikaa selvittää myös työnantajan kanssa minun työkykyisyyttäni joten sain saikkua ja hän varasi uudelleen tuon seuraavan viikon ajan. Kehotti myös tekemään sen raskaustestin kun mainitsin senkin olevan mahdollista. Ja tämä oli se päivä kun ensimmäisen kerran kroppani päätti antaa ylen.

Puoliskoni oli jo jonkin aikaa arvaillut ja vakavissaankin sanonut että oot niin paksuna, mutta keskenmenoa yhä peläten hän halusi venyttää testin tekoa, jos emme tiedä emme stressaa ja kaikki menee hyvin. Teimme testin tuona maanantaina ennen kuin menin jälleen lappujeni kanssa lääkäriin, ja noh istahdin penkille ja annoin laput lääkärille ja perään totesin että syy taisi selvitä jo, plussa tuli. Tämäkin lääkäri totesi että juu et ole masentunut ja raskaus selittää hyvin uupumuksen. Nyt laskin kalenterista että testi tehtiin rv6+4.

Toisaalta tieto salamatkustajasta antoi voimaa, meille se oli suuri ilo uutinen, mutta sitten taas nyt se vasta alkoi se oikea pahaolo tai siis ne olot jotka sai halaamaan pönttöä. Mamavitamiini purkki mulla oli kaapissa tallessa, apteekista haettiinki pahoinvointirannekkeet ja panadolia. Rehellisesti en tiedä oliko noista rannekkeista apua vai ei, ainakaan en oksentanut päivittäin ja jos oksensinkin niin yleensä vain kerran aamulla ennen aamupalaa. Mutta sen verran kokoaikaista pahaolo oli että uskalsin ottaa ne pois ainoastaan suihkuun. Ja täydensin ruokatottumuksiani aamupala leivillä ja töihin raahasin säännöllisesti pilttejä ja myös viinirypäleitä ja kirsikkatomaatteja joita napostelin työpisteessä.

Töissä kerroin kun iski pahaolo ja taas kerran pyysin päästä kotiin,  nyt ryhmäpäälikkö kysyi jo että mistä moinen ja vastasin rehellisesti 8+0. Onneksi esimies oli ymmärtäväinen ja sanoi että iloinen ja hieno asiahan se on, toivotti parempaa vointia ja minä painuin nukkumaan.

Turhan lämmin talvi aiheutti hieman hankaluuksia, liekö möhömaha syönyt multa vastustuskykyä, kun huonon olon lisäksi flunssa tuli jäädäkseen. Joulun alla saikutin ensin ryhmäpäällikön luvalla ja sitten terkkarin kautta. Vähän jännitti kun sain ajan sille samalle terkkarille joka antoi mulle ne laput heti ensimmäisenä, käytävässä jo totesin että syy selvisi ja nyt oon oikeasti kipeä. Olin käynyt tällä hoitajalla joskus aiemminkin ja hän muisti keskenmenon ja onnitteli nyt ennen kuin edes ehdin mahasta itse mitään sanoa.

Joulun pyhät meni ja uusivuosi vaihtui. Hienoisen räkänokkana sinnittelin töissä ja tein pikaisia vihkiäisjärjestelyjä. Rv13+1 päivä ennen vihkiäisiä hain kuitenkin saikkua duhadedän on vaikea olla luureissa, ja maanantaina lääkärille, toiveena oli lisää saikkua jotta saisin levätä, mutta tämä lääkäri löi kouraan antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen ja totesi että hyvinhän sie oot tähänki asti siellä töissä jaksanu. Tämä mamma oli erimieltä mutta ei auttanut. Pari viikkoa jaksoin yrittää töissä, mutta tammi-helmikuun vaihteen jälkeen näyttää että saikkupäiviä on kalenterissa enemmän kuin työssäoloa. Ja sitä jatkuu sinne 17.4. saakka kun nuo ovet vihdoin suljettiin.

Poskionteloihin sain yhteensä kolme kuuria, sen lisäksi avaavan astmalääkkeen ja nenäsumutteen. Tunnustetaan että nenäsuihketta en uskaltanut käyttää, vaikka lääkäri vakuutti sen olevan sikiöturvallinen, ja kolmatta antibioottia en myöskään enää syönyt. Pahoinvointi hellitti ennen puoliväliä, flunssa ei.

Loppukevään saikut olivatkin ihan rehellisesti uupumusta tästä flunssakierteestä, sen takia yleensä kaksi kertaa viikossa työterveydessä käyden (mikä sekin on tietyllä tapaa raskasta) ja sitä flunssaa. Kotona vietin aikaa kasvavaan mahaani keskittyen ja sohvalla päiväni viettäen enemmän ja vähemmän netflixiä silmät kiinni katsoen.

Minun raskausajan suurin haaste on varmaankin ollut juuri tuo flunssaputki, joten en valita. Tiedän kuitenkin äitejä jotka ovat oikeasti joutuneet koville pelkästään raskaus oireista. Flunssaputkeni mahdollisti minulle aikaa keskittyä vauvelin tuloon ja puoliskoni kanssa ajan viettoon, vaikkakaan saikkuillessa emme minnekään lounastreffeille tai vauvaostoksille voineet lähteä. Kaikesta huolimatta olen saanut viettää hyvin rentoa raskausaikaa.