+20kg raskautta, kiitos!

Postauksen kuvat: Eeva Tammikivi

Raskauskilot. Niistä joko puhutaan, koska ne aiheuttavat negatiivisia tunteita. Tai sitten ei puhuta, koska raskauskilot koetaan ihan neutraaleina. Useammin kuulee puhuttavan siitä, että painonseuranta raskausaikana tuntuu kurjalta, jopa ahdistavalta ja siihen kaivataan vertaistukea. Muuttuva keho laittaa myös mielen myllerrykseen ja se on mielestäni ihan ymmärrettävä osa raskausaikaa ja kehon ja mielen valmistautumista uuteen rooliin. Kaikki tunteet ovat tärkeitä.

Olen ehkä onnelisen tietämätön kehoon ja nimenomaan painoon liittyvästä negatiivisesta taakasta. Olenhan lähes koko ikäni ollut se joukon pienin - aina lyhyin ja laihin. Kunnes en enää ollutkaan lyhyin, mutta edelleen hoikka, jolle oli vaikea ostaa tarpeeksi pitkälahkeisia housuja, jotka ovat myös riittävän kapeat pysyäkseen päällä ilman vyötä. Voi kuulkaa kuinka monta keskustelua ollaankaan käyty äidin ja siskojeni kanssa sovituskopeissa luvaten käyttää uusien housujen kanssa vyötä! Housujen kotiuduttua ne eivät koskaan nähneet vyötä, kenelläkään meistä kolmesta.

Ihme ettei meillä juhlittu, kun 50kg meni vaa'alla rikki ensimmäisen kerran. Okei ei se ole ihme, meidän kotona paino ei ollut mikään juttu. Olin silloin yhdeksännellä luokalla ja olin harrastanut suunnilleen vuoden kilpa-aerobicia, vihdoin se näkyi notkeutena ja puntarilla. Korkein puntarilukema, jonka olen ilman raskausvatsaa saanut on siis hurjat 53kg! Lopetin kilpa-aerobicin lähtiessäni opsikelemaan Varalan Urheiluopistoon ja samantien tippui painokin. Siitä saakka olen keikkunut juuri siinä viidenkympin rajoilla. 

Mitä tulee siis raskauskiloihin, koen olevani vähemmistöä. Tai oikeastaan, en ole kuullut kenenkään muun kertovan odottavansa painon nousua. Minä taas odotan jokaista kiloa. Minulle raskausajanpaino on ollut suuri uteliaisuuden aihe. Olisi pitänyt tajuta tämä nykyinen salamatkustaja jo aikaisemmin, ennen matkapahoinvointia, kun puntarin viisari alkoi yks kaks nousta, vaikka imetin taaperoa.

Olen heti ensimmäisestä raskaudesta asti ottanut jokaisen kilon ilolla vastaan, ja oikeastaan toivonut edes jonkun kilon tarttuvan - että minulla olisi sitten joku syy lähteä työstämään niitä kiloja lihaksiksi. Valitettavasti näin ei ole koskaan käynyt. Imetys on pudottanut painoni joka kerta 45kg:n. Ja imetyksen loputtua olen menettänyt vielä pari kiloa lisää, käyden 43kg puolella ja sieltä sitten hiljalleen imetyksestä palauduttuani saanut sen pari kiloa takaisin.

Tiedostan siis varsin hyvin, että minulla ei ole 60kg painoon mitään saumaa ilman raskausvatsaa tai tavoitteellista lihasmassan kasvatusta (jos edes silloinkaan). Siksi minä juhlinkin terkkareiden hämmennykseksi 60kg:n rikkoutumista neuvolassa.

60kg:n puntarilukeman lisäksi olen odottanut koska minulla menee rikki se maaginen +20kg raskausaikana. Aika lähelle pääsin jo Nupun kanssa, mutta nyt vasta neljännellä kerralla se on oikeasti menossa rikki! Nyt nimittäin viime viikon torstaina 37+2 neuvolassa sain lukemaksi jo +19,4kg! Olkoonkin, että minulle on viimeisen viikon aikana tullut turvotusta enemmän kuin missään aikaisemmassa raskaudessa.

Nupun aikana pääsin yli +18kg. Jekun äitiyskortissa viimeinen vaakalukema on +16,9kg. Tosin Jekun viimeinen neuvola oli rv38+6 ja hän meni 12 päivää lasketusta ajasta yli, joten veikkaan kyllä päässeni silloinkin hyvin lähelle tuota +20kg, vaikka siitä ei mitään todistusaineistoa neuvolakortista löydykään. Ässä syntyi niin aikaisin, rv38+4 ja viimeiseksi merkinnäksi jäi rv36+6 neuvola, etten tiedä menikö edes 60kg rikki.

Seuraava neuvola on ensiviikolla rv39+1 ja jos vain vauva haluaa vielä silloin olla yksiössään, olen aika vakuuttunut että tällä kertaa menee +20kg rikki ihan virallisesti!

PS. Tänään on 38+0! Tasan 2 viikkoa laskettuun aikaan! 

Operaatio vaatekaappi: Äitiys- & imetysvaatteet

Ihan kuten muistelinkin, näitä operaatio vaatekaappi postauksia löytyikin valmiiksi otsikoituina useampi osa. Tämä äitiys- & imetysvaatteiden katsaus valikoitui nyt ensimmäiseksi, ihan vain, koska tajusin että näitä vaatteita ehkä kannattaa kuvata nyt kun minulla vielä on tämä maha! Sitähän ei siis tiedä kauanko se vielä on. Nyt ollaan 38. raskausviikolla eli vauva on täysiaikainen ja huomenna on rv 37+2 neuvola.

Mutta niihin vaatteisiin!

Äitiyslegginssejä minulla on kahdet. Siniset on ostettu Lidlistä pari kuukautta ennen Ässän laskettua aikaa, eli ehkä maaliskuussa 2019. Ne ovat palvelleet ainoina legginseinäni myös nämä vuodet Ässän syntymän ja tämän raskauden välissä. Niillä oli hintaa vajaa 6€.

Mustat Anna Field Mama legginsit ostin elokuussa, kun tilattiin vain meille aikuisille vaatteita. Olin juuri aloittamassa työt koululla, ja kun nykyään käytän enemmän tunikoita kuin huppareita, niin ajattelin olevan ihan fiksua panostaa vajaa 13€ legginsseihin myös työn puolesta.

Näissä kuvissa mulla on leggareiden kanssa Me & I:n Martta tunika, jonka sain babyshowerlahjaksi keväällä 2019, Ässän odotuksen aikana, puoliskoni siskoilta. Ei siis ole äitiysvaate, mutta taitaa olla tämän hetkisen mahan kanssa mun tunikoista paras. Tämä ja nuo lidlin leggarit olivat myös mun kotiutumisvaatteet, kun Ässän kanssa synnäriltä kotiuduttiin ja hyvin vahvasti harkitsen samaa komboa tälläkin kertaa.

Näiden kuvien sininen imetyspaita ja raidallinen imetystoppi ostettiin, kun kotiuduin sairaalasta Jekun kanssa heinäkuussa 2016. Puoliskoni haki meidät Nupun kanssa sairaalasta, käytiin mummun ja vaarin luona ja seuraavaksi olinkin mummun ja vauvan kanssa sovittelemassa imetyspaitoja kaupassa.

Sinistä paitaa on tullut käytettyä myös ilman mahaa ja ilman imetystä ja nyt mahan kanssa töissäkin juuri noiden collareiden kanssa. Paidan sisään on ommeltu "toppi" joten ulompaa kaula-aukkoa laskemalla ja sisempää nostamalla onnistuu imettäminen vilauttelematta. Paitsi rintakumin kanssa, mutta sen kanssa imetys onkin aina aluksi yhtä sähläämistä. Raidallinen toppi taasen on ollut vain odottamassa seuraavaa imetettevää, enkä ajatellut sen istuvan mahan kanssa ollenkaan noin nätisti! 

Anna Fieldin mama collarit ovat myös uudet, eli työhousuiksi elokuussa ostetut. Muutaman kerran täällä blogissakin tainneet vilahtaa, eli ovat olleet kovassa käytössä sekä kotona että töissä. Nämä on 7/8 pitkät, mikä oli vielä syksylläkin tosi kiva, mutta nyt kun mahalla on enemmän kokoa ja viime viikon aikana turvotusta on myös tullut, niin nämä tuntuvat jo 6/8 lahkeisilta, jos ei vieläkin lyhyemmiltä. Onneksi on pitkiä sukkia, kun housu loppuu siinä missä talvikenkäni varsi alkaa.

Nämä setit ovat tuttuja jo aivan ensimmäisistä kuvallisista postauksistani! Nämä farkut ja Super t-paidan sain nimittäin appivanhemmilta joululahjaksi, kun odotin Nuppua, eli jouluna 2013! Farkut ovat käyneet lainassa odottavilla perheenjäsenillä ja nyt palasivat takaisin minulle, paita on ollut yöpaitana ja rantapaitana raskauksien välissä ja nyt kuvan jälkeen huomasin, että tämäkin on pian puhkikäytetty.

Muistelen, että olen ehkä laittanut tänne blogiinkin kuvan, jossa yritän tunkea pientä tablettia vielä pienempään laukkuun näissä farkuissa ja tässä keltaisessa bagheeran verkkarihupparissa, se olisi alkukesältä 2016, kun odotin Jekkua. Tämän hupparin olen perinyt kavereideni äidiltä joskus yläasteella. Hänen omat lapset eivät olleet siihen ihastuneet ja minä taas ihastuin heti sen nähtyäni! Täytyy tunnustaa, että olen silti käyttänyt tätä eniten juuri raskausaikana, siksi se on ainoa huppari jonka lasken äitiysvaatteeksi, vaikka ei tämäkään sitä virallisesti ole.

Viimeisenä sitten toiset äitiysfarkut tai äitiysfarkkulegginssit, nämä olivat mummin eli anoppini kirppislöytö aikaan kun odotin Jekkua! Ja ne ovat myös käyneet kierroksen odottavien perheenjäsentenluona palaten syksyllä takaisin minulle. Pinkki t-paita taitaakin olla uusin vaatteeni, yhdessä parin muun VeNove:lta saadun vaatteen kanssa.

Kuvista puuttuu yksi musta Anna Fieldin imetystoppi, mutta se on niin mallia "tavallinen" tai "aluspaita" että jätin sen ihan siitä syystä kuvaamatta, se on kuitenkin laskettu mukaan taulukkoon. Koska tottakai, tein myös näistä äitiys- & imetysvaatteista taulukon! Eli yhteensä kaapissa olevien vaatteiden määrä ja niistä sitten tuo jälkimmäinen "Ä&I" on äitiys- & imetysvaatteiden määrä ja selvyyden vuoksi taulukosta on otettu pois kaikki ne vaatekategoriat joista ei näitä masuvaatteita ole. 

VAATE                         YHT. | Ä&I

T-PAIDAT & topit    16 | 5 

HUPPARIT                    6 | 1 

HOUSUT                     16 | 5 

MEKOT                           9 | 3 

Tuolla 2022 vaatekaapin läpikatsauksessa t-paitoja on vielä 17, mutta poistin kirppiskassiin jo yhden pinkin äitiystpaidan jota en ole pitkään aikaan jaksanut käyttää. Samoin mekot jätin nyt tästä postauksesta kokonaan pois, koska kaikki kolme äitiys- & imetysmekkoani ovat VeNoven. Niistä ensimmäisen sain Ässän ristiäisiin ja sen esittelin syksyllä 2019: Mallihaaveita ja mekkokuvaukset (KLIK) Ja loput kaksi odottavat treffejä valokuuvajan kanssa samoin kuin viimeisen kuvan pinkki tunika. 

Millainen määrä äitiys- & imetysvaatteita sinulle on ollut sopivasti? 

Ps. Olenkohan nyt varmasti kirjoittanut tarpeeksi monta kertaa ÄITIYS- & IMETYSVAATE

Lyhyt tarina työllistymisestäni

Elokuun ensimmäinen viikko piti olla lomailua Pölläkarissa, mutta siitä tulikin koko viikon mittainen itkulla ja epätoivolla maustettu puhelinmaraton työkkärin, kelan ja liiton kanssa. Laitoin Heinäkuussa useammankin työhakemuksen ja itseasiassa ensimmäisen olin jo unohtanut kunnes puhelimeni soi.

Se oli puhelinhaastattelu hotellin vastaanottovirkailijan osa-aikaisesta sijaisuudesta. Olin jo tosi innoissani ja otettu tästä puhelusta, kunnes haastattelija mainitsi, että tämä on siis määräaikainen ja osa-aikainen äitiyslomansijaisuus.  Totesin, että tätä ei varmaankaan tässä vaiheessa keskusteluja pitäisi sanoa, mutta viikko sitten saatiin tietää, että minulla olisi omakin äitiysloma edessä vuoden vaihteen jälkeen. Luonnollisesti keskustelu loppui siihen.

Selfie, jonka lähetin puoliskolleni kävellessäni kohti koulua ja työhaastattelua, jännitti!

Sain toisenkin puhelun heinäkuun viimeisellä viikolla ja heti elokuun ensimmäiselle maanantaille sovittiin videohaastattelu lyhyeen pätkään ehkäpä unelmieni työpaikassa. Harmi vain että osa-aikaisen ja lyhyen määräaikaisen työn soviteltupäiväraha ja palkka olisivat pienemmät kuin pelkkä päiväraha. Lisäksi kauhistutti mitä meidän arjelle tapahtuisi noiden muutamien viikkojen aikana.

Nupun koulun aloitus + puoliskoni vuorotyö  (+ pakko kulkea autolla) + puutteellinen julkinenliikenne + oma vuorotyö + oma työmatka n.35-45min pyöräily suuntaansa 8h työpäivän päälle + poikien iltahoitoajat päiväkotiin + siitä seuraava arjen rytmien sekoitus + taloudellinen menetys. 

Minkä arvoinen on poikien päivärytmin  sekoittaminen, muutaman viikon takia, joiden takia vielä hävittäisiin taloudellisesti? Työkkärin ja liiton asiantuntijoiden ohjeistamana halusin kieltäytyä työstä. Seuraavaksi työkkärin työsuojeluhenkilöltä vielä asiaa varmistaessani minulle sanottiin, että "alapa varautua 90 päivän karenssiin". 

Miten varaudutaan 90 päivän 0€ tuloihin lapsiperheessä?

Tiesin, että minulle on myönnetty täysi palkkatukioikeus. Halusin selvittää, olisinko voinut neuvotella palkkatuella itselleni parempaa palkkaa lyhyeen osa-aikatyöhön, mutta se tuntui olevan täysin mahdotonta oman käsittelijäni ollessa lomalla.

Syysaamun selfie puoliskolleni ja aamukävely bussipysäkille oppilaita vastaan.

Puhelinpalvelun kautta sain asiantuntijan jättämään soittopyynnön, mutta hän ei tarvinnut tietoa siitä mikä asiani oli, miksi se oli kiireellinen ja miksi en voi odottaa viittä arkipäivää saadakseni ratkaisun. -  Työ olisi alkanut tuona viidentenä päivänä. Minun mielestäni nämä olivat varsin olennaisia tietoja, joten puhelun päätteeksi lähetin oma-asioinnin kautta kirjallisen yhteydenottopyynnön KIIREELLISENÄ!

Ja onneksi, käsitteljinä sijainen soitti heti seuraavana päivänä. Hän ei ottanut kantaa saako palkkatuella neuvotella parempaa palkkaa. Mutta hänellä oli ässä hihassa: koulut ja päiväkodit hakivat elokuussa vielä palkkatuella työllistettäviä. Seuraavaksi soitin Nupun tulevan koulun rehtorille. Kun työhaastattelu oli sovittu, soitin saamaani työpaikkaan, etten voi ottaa työtä vastaan ja kivi vierähti sydämeltäni.

Koulujen alkaessa elokuussa saatettiin Nuppu kouluun ja samalla koulun pihalla näin ensimmäistä kertaa rehtorin, jonka luokse kipittäisin muutaman tunnin päästä työhaastatteluun. Juteltiin hetki minusta, vähän raskaudesta ja lapsiluvusta ja laskettiin yhdessä milloin suunnilleen äitiyslomani alkaisi. Olinhan kertonut rehtorille heti puhelussa, että minulla on täysi palkkatukioikeusta koko 12 kuukaudelle, mutta en voisi olla töissä niin kauaa.

Pari viikkoa odotin, että palkkatukiasiat saatiin järjestykseen ja niin minusta tuli onnellinen koulunkäynninohjaaja! 

Neljä viikkoa laskettuun aikaan!

Pikakuulumiset 36+0 kunniaksi! 

Nyt olen ollut virallisella äitiyslomalla viikon. Äitiysloman kunniaksi kävin siis neuvolalääkärissä tasan viikko sitten rv 35+0. Pääsin neuvola-lääkäriin taas eri neuvolaan, koska meidän omassa neuvolassa ei ollut lääkäriaikoja tarjolla ja viikkoja minulla kuitenkin oli sen verran, että lääkäriaika kuuluu neuvolasuunnitelmaan. Jos en ihan väärin muista kesältä, niin kuvittelisin että tämä oli sama lääkäri joka laittoi minulle sen kierukan.  

Ehdin olla sairaslomalla kolme viikkoa ennen äitiysloman alkua, ja tuolloin sairaslomaa hakiessani neuvolalääkäri tarkisti pyynnöstäni mikä on tilanne. Silloin kaikki oli kuten pitikin, joten nyt 35+0 lääkäri sanoi heti ettei halua tarkastaa tilannetta sisätutkimuksella, ettei se provosoi supistuksia yhtään lisää ja pahimmassa tapauksessa siis vahingossa käynnistä synnytystä.

Jos näitä joulunaikaan alkaneita supistuksia ja liitoskipuja ja ajoittaisia vihlaisuja ei lasketa, on edelleen kaikki ihan niinkuin pitää. Minä nukun hyvin ja paljon, mutta muuten olen elämäni kunnossa. No okei, en ole, en todellakaan uskalla lähteä edes pulkkamäkeen lasten kanssa, saatika että uskaltaisin kävellä päiväkodille asti. Mutta noin niinkun että rentoon kotoiluun olen oikein hyvässä kunnossa.

Aloin eilen (35+6) pakkaamaan sitä sairaalakassia tuonne liberolaukkuun. Nyt siellä on vauvalle kotiutumisvaatteet, toivotaan että niitä on nyt tarpeeksi. Mitä ihmettä pitää pukea vastasyntyneelle vauvalle päälle maaliskuussa automatkaa varten? Muistan kun pakkasin Nupulle söpön fleecehaalarinkin, kun ajattelin, että vauva täytyy pitää lämpimänä, jos on vaikka sade päivä. Juuu u, heinäkuu 2014, ei tarvittu fleecehaalaria, mutta pitäisikö maaliskuiselle kuitenkin laittaa vielä turvakaukaloon varuiksi toppahaalari, että puoliskoni voi sitten tuoda senkin meitä hakiessaan?

Itselleni on sairaalakassissa tällä hetkellä hiusharja, villasukat, kameran laturi (minulla on niitä kaksi) ja kasvojen puhdistussetti. Saatiin tammikuussa tukkuun rajoitettu erä TimeWise 3D settiä matkakokoisena, joten minähän otan sellaisen siis mukaan. Ja säilytän sairaalakassia vaatekaapissani, joten dödökin on siellä jo valmiina.

Sairaalakassista puuttuu vielä omat kotiutumisvaatteet, hammasharja ja hammastahna, neuvolakortti, kamera, puhelimen laturi, vesipullo, kuulokkeet jaaaaaa. No ne imetysliivit. Luultavasti seuraavasta pesusta viikkaan ne suoraan kassiin, jotta tulevat varmasti mukaan. Esittelen kassin sitten kun se kokonaan pakattu.

Tässä kohtaa alkaa luonnollisesti synnytyskin jo mietityttää ja sen verran olen nyt edennyt ajatuksissani, että jos synnytys alkaa samanlailla kuin Ässän synnytys, haluan tällä kertaa ammeeseen. Viimeksi minulle tarjottiin sitä, mutta kun ei ollut oikein mitään oloja mihinkään suuntaan en halunnut. Taisin nukkua sujuvasti siihen saakka, että supistukset alkoivat. Täytyy kyllä myöntää, että jälkeenpäin harmittaa etten halunnut ammeeseen.

Kohdunkaulan puudutteen sain Jekun synnytyksessä, en ota enää ikinä, Ässän synnytyksessä käytin ilokaasua, mutta en kokenut siitä olevan mitään muuta hyötyä kuin hengitykseen keskittyminen, joten kyllä minä nyt haluaisin kokeilla ammetta. Nupun synnytys nyt ei sovi tähän kaavaan ollenkaan, kunhan vain ehditään sairaalaan siis. 

Lääkäri ja terveydenhoitaja kannustivat molemmat kokeilemaan ammetta. Tosin lääkäri kyllä kehotti minua pyytämään ammetta jo siinä vaiheessa, kun soitamme tulevamme sairaalaan, koska ammeen täyttö kestää vartin ja jos synnytys alkaa samalla tavalla kun Nupun ja Jekun synnytys, niin tuskin tarvitsee kovin kauaa supistuksista kärsiä.

Aikaisemmin meidän matka sairaalaan on ollut 45-60min vähän muusta liikenteestä riippuen, mutta nyt asutaan enää n. puolentunnin matkan päässä. Joten ainakin toiveita ammeeseen ehtimisestä voi elättää. Toki eihän sitäkään tiedä onko sairaalan kahdesta ammeesta kumpikaan vapaana juuri silloin kun meidän vauva päättää syntyä, joten täytyy pitää mieli avoimena.

Luovuin muuten ensimmäistä kertaa kihlasormuksesta! Lauantai aamuna havahduin siihen ettei sormus pyörinytkään sormessani, lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä heräsin vessaan ja huomasin että sormushan ihan sattui, joten sunnutai-iltana otin sormuksen yöksi pois, maanantaina pidin sormusta vielä päivän, mutta illalla otin sen pois ja ehkä en laita sitä nyt hetkeen edes päiväksi takaisin.... 

Jos siis ei lasketa näitä aivan tavallisia raskauteen kuuluvia vaivoja: liitoskipuja, supistuksia, hengästymistä ja unisuutta ja tällaista kevyttä yöllistä turvotusta, niin täällä voidaan hyvin ja aletaan nyt jännittämään onko vauva hätäinen kuten Ässä (38+4), melko täsmällinen kuten Nuppu (39+5) vai kaikessa rauhassa ihmettelevä kuten Jekku (41+5). Ja ei, syntämäviikkojen kuvailut eivät kuvasta lastemme todellisia luonteita. :D 

Tajusin muuten juuri nyt, että helmikuun lyhyyden takia tämä 8.2. tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan on myös tasan kuukausi laskettuun aikaan joka on 8.3.! 

Onko siellä muita odottajia? Millä fiiliksellä nyt kauanko on vielä odotusta jäljellä? :) 

Liberolaukku & BabyBox 2022

Kävin perjantaina hakemassa vauvalle tarvikkeita poikien kummitädin luota ja samalla reisulla kävin vihdoin noutamassa cittarista Liberolaukun, jonka koodin tilasin liberokerhosta jo joulukuun puolivälissä ja Lastentarvikkeesta BabyBoxin. Nyt en muistanut koko BabyBoxin olemassa oloa, kunnes törmäsin facebookissa keskusteluun siitä. 

Nuppua odottaessani muistan, että Liberokerhosta tuli postissa kortti, jolla sai hakea laukun K-ketjun marketeista tai itseasiassa se kortti saattoi tulla vasta vauvan synnyttyä. Tuolloin en ollut BabyBoxista kuullutkaan. En muista haettiinko toista Liberolaukkua Jekun raskausaikana, mutta haettiin BabyBox lapsimessuilta ja tuon 2016 BabyBoxin (KLIK) esittelin myös täällä blogissa. Ässän odotuksesta en myöskään muista kumpaakaan. Mutta nyt on sitten molemmat.

Mulla oli se vihreä Liberolaukku Nupun ja Jekun vauva-aikaan kovassa käytössä, ihan joka paikassa. Siellä kulki niin lasten vaipat ja vaihtovaatteet, kuin oma kalenteri, hiusharja, lompakko ja no kaikki. Olen näköjään esitellyt 2016 laukun sisällön: Tilaihme nimeltä Liberolaukku (KLIK) ja vihreä Liberolaukku toimi myös sairaalakassina sekä Jekun synnytyksessä (KLIK) että Ässän synnytyksessä (KLIK) ja kieltämättä nyt liberolaukkua tyhjentäessäni alkoi jo vähän kutkuttaa sairaalakassin pakkaaminen!

Kävin itsekin kurkistamassa nuo poikien sairaalakassipostaukset ja molemmilla kerroilla mulla on ollut mukana samat imetysliivit. Sain ne lahjaksi Jekun kummitädiltä jo Nuppua odottaessani. Ne oli parhaat! Oli, ne homehtui pyykkikoppaan Ässän ollessa parikuinen, enkä löytänyt samaa liiviä mistään. PAITSI viime elokuussa, kun panostettiin itseemme ja ostettiin puoliskoni kanssa Zalandosta  vaatteita. Siellä oli samat liivit, ei yhtä hienon värisenä, mutta sama liivi!  Joka tulee myös tällä kertaa mukaan sairaalakassiin, ellei sitten satu olemaan päälläni jo synnytyksessä. :D 

No joo mutta sitten siihen itse asiaan. Mitä löytyi nyt Liberolaukusta sekä BabyBoxista? 

Ensinnäkin Liberolaukku on vaihtunut vihreästä "vaakamallista" vaaleaan "pystymalliin" ja siinä on tasku! Ihan mahtava uudistus! Sitten se sisältö:

• Näytepaketti Libero Touch 1 &2 koon vaipoista, paketissa on yhteensä 5 + 9 vaippaa.
• Libero WetWipes testipaketissa on 20 liinaa. 
• Libero Baby oil 50ml
• Libero Baby wash 50ml
• Libresse lyhyet siivelliset siteet 
• Tämä on ihan se myyntipaketti mikä löytyy marketeistakin, muistaakseni noin 3€ hintaan, en ole varma kun viimeksi kesällä olen ostanut.
• Libresse intiimipesugeeli näyte 
• Libresse ja Tena pikkuhousunsuoja näytteet. 
• Kirjaset tervetuloa Liberokerhoon & Hyviä neuvoja uudelle perheelle

BabyBox laatikko oli heti myös isompi mitä tuolloin 2016 oli ja sisältö on muuttunut siihen ihan reilusti! 

• Alex & Phil Smoothie (mukana alekoodi)
• Maistui heti Ässälle, enkä saanut itse maistaa sitä lainkaan. Oli ilmeisesti ihan hyvä (tai tosi kova nälkä).
• Avent 125ml tuttipullo
• Avent ultra air tutti
• Herobility 140ml tuttipullo (mukana alekoodi)
• HiPP esitteen mukana tuli lusikka
• Samanlainen Libero Touch 1 & 2 vaippojen näytepektti 
• Jordan 0-5v hammastahna näyte ja Peetu Pingviini satukirjanen
• Always raskausajan pikkuhousunsuoja
• Always on ollut aiemmin merkkinä sellainen joka ei ole minulle sopinut. En siis osaa sanoa onko tämä näyte- vai myyntipakkaus. 
• Sanytol Desinfioivat pyyhkeet. 
• Ai että tämä oli ihana yllätys! Meillä on tälläkin hetkellä näitä vessassa ja näillä on hyvä putsata aina tarvittaessa pottaa ja ovenkahvoja ja milloin mitäkin 
• Sanytol desinfinointi aine vaatteille, yksi annos. Tämän säästän seuraavan mahataudin varalle. 
• Lola & Lykke lahjakortti
• Viaplay lahjakortti 
• Nextstory kokeilujakson koodi

Molemmissa oli tarvikkeita sekä äidille että vauvalle. 

Vauvatarvikkeista minulle aivan entuudesta tuntemattomia tuotemerkkejä ovat tuo Alex & Phil Smoothie ja Herobility. Herobilityn tuttipulloa haluan kyllä testata! Sen tutin muotoilu pisti heti silmään, lapussa lukikin, että se on anti-colic pullo jolla on patentti. Aventin tuttipullo taas saa minut ikävöimään vanhaa rintapumppuani joka pääsi jo puolitoista vuotta sitten uuteen perheeseen. Taidan hankkia uuden samanlaisen. 

Äidin kasa on pikkuisen pienempi, ja näistä mun ehdoton suosikkini on ..... arvaatko..... Jep. desinfioivatpyyhkeet! Libressen intiimipesugeeli on ennestään ihan vierastuote, saa nähdä osaanko sitä ottaa käyttöön. Turhakkeeksi taitaa minun osalta jäädä nuo Alwayssit, mutta toisaalta siteitä ja pikkuhousunsuojia on aina hyvä olla myös vierasvarana. Tähän äidin settiin kuuluisi ehdottomasti myös Viaplayn ja Nextstoryn lahjakortit/kokeilujaksokoodit.

En ole lainkaan perehtynyt siihen kuinka usein näiden ilmaisten vauvalahjojen sisältö tai ulkoasu vaihtuu, mutta nämä on kyllä tosi kivoja. Varsinkin ensikertalaiselle, mutta ehdottomasti myös neljättä lasta odottaessa. Kovin montaa turhaketta ei tässä setissä ollut. 

Ja siis sitten vielä se miten nämä saa:

Liberolaukun ohjeet löytyy osoitteesta: https://www.libero.fi/liberokerho/liberolaukku/ 

BabyBoxin voi tilata osoitteesta https://www.babybox.fi/

Oletko sinä hyödyntänyt näitä ilmaisia vauvalahjoja? Muistatko vielä violettia liberolaukkua, miltähän vuodelta se mahtoi olla?

"Ootko sä raskaana?"

Heinäkuun vaihtuessa, nuha on tullut vieraaksemme siinä määrin, ettei se kenenkään elämää haittaa, mutta se estää lapsia pääsemästä päiväkotiin. Pikkusiskoni on Jyväskylässä, joten mitä mie yksin lasten kanssa kotona möllötän puoliskoni ollessa töissä. Mummu tuli hakemaan meidät Jyväskylään, koska kaasulla ajellessa se on edullisempaa ja helpompaa kuin junalla matkustaminen. Kävin eilen lääkärissä laitattamassa kierukan ja odotan kuukautisten alkavan.

Ässän 2v synttäreiden jälkeen kierto alkoi heti toukokuun alkuun ja toisen kerran täsmällisesti 1.6. joten laskeskelen kalenterista päiviä ja näyttäisi siltä, että kierto voisi taas alkaa juuri kierukanlaittopäivänä. Ennen kierukan laittoa lääkäri kysyi imetänkö vielä? Koska kohdussani näkyi pientä rappeumaa. Kuulostaa pahalta, mutta ihan tavallista jos pitkään imettää.

Olen ollut rehellisesti laiska vierottamaan Ässää rinnasta, varsinkin, kun hän proteistoi isosti niitä muutamia yrityksiä vastaan. Reissussa ihmettelen alkaako ne nyt vai ei, ainakaan nämä eivät yhtään tottele "uhkausta", että kuparikierukka lisää kuukautisvuotoa sekä -kipua. No jaa, en kiinnitä sen enempää huomiota koko asiaan. Alkaa kun alkaa ja kierukan laitto saattoi sotkeakin kiertoa, vaikka onkin kuparikierukka, pikkusen muuten turvottaakin. 

Ihmettelen ääneen kummalista oloa rannalla, vähän etovaa ja juilivaa, äiti kysyy oletko raskaana. No en, kun eilenhän vasta tämä kierukkakin laitettiin. Heinäkuu jatkuu, Jyväskylästä kotiuduttuamme suunnittelemme lasten synttäreitä ja sovimme telttailusta mummin ja papsun luona. Ässä nukahtaa päiväunille autoon ja yökyläily alkaa mummin kysymyksellä: syöttekö te nakkikeittoa? Ruokaa odotellessa menen sohvalle nukkuvan Ässän viereen puhelimeni kanssa ja nukahdan ihan yks kaks.

Seuraavana iltana käymme nukutusajelulla ja mietin autossa, että nyt on kyllä tosi paha olo. Matkapahoinvointia. Se on jo hälyttävän tuttu merkki. Niin tuttu, että apteekkiasioita hoitaessani juuri ennen sen sulkeutumista huikkaan farmaseutille ostokseni "...ja raskaustesi, kiitos". Tosin halvin raskaustesti oli reilut 6€, joten jätin sen sinne. Minulle riittää ne parin euron markettitestit vallan mainiosti. Kotiin ajaessa rohkenen sanoa ääneen, että mietin jos ostettiinkin kierukka turhaan, eniten harmittaa sen hinta.... Olisin kyllä keksinyt sille 100€:lle parempaakin käyttöä - jos se nyt onkin turha.

Ostan markettitestin sitten aamulla, kun olen vienyt lapset päiväkotiin ja käyn ostamassa muutenkin maitoa ja kaakaota. Testiviiva piirtyy tummanpunaisena samaan aikaan, kun näen kosteuden vielä siirtyvän tikussa kontrolliviivan kohdalle. Plussa. VAUVA! Arvasin. Lähetän kuvan testistä puoliskolleni ja tekisi mieli lähettää se myös anopille ja poikien kummitädille, mutta pidän salaisuuden itselläni.

Meidän perheen resursseja, omaa jaksamistani ja kaikkea muutakin taloudellisesta henkiseen hyvinvointiin miettiessäni olen toivonut, että jos meidän perheessämme on vielä tilaa yhdelle lapselle, puoliskoni tarvitsee vauvakuumeen. Ja mieluummin nyt, koska itse en lämpene ajatukselle iltatähdestä sitten joskus viiden vuoden päästä. Mutta se aloite pitää tulla häneltä. Ja kumma kyllä, olen onnistunut piilottamaan kaikki omat vauvakuumeeseen edes viittaavat tunteet, voisin väittää ettei minulla ole ollut vauvakuumetta Ässän jälkeen.

Positiivisen testin ja kierukan poiston väliset kaksi päivää ovat elämäni pisimmät. Puoliskoni tuli mukaani lääkäriin, kierukka poistetaan tarkalleen kolme viikkoa sen asentamisesta. Neuvolasta suunnattiin suoraan mummin ja papsun luo, tuskin olimme päässeet ovesta sisään, kun anoppini hyvän tahtoisesti naurahtaa heidän odottaneen tätä uutista jo pari kuukautta.

Kotiinpäin lähdettyämme autossa istuu kaksi innostunutta tulevaa neljän lapsen vanhempaa. Haetaan lapset naapurista ja puoliskoni kertoo samantien, että meille tulee vauva. Yllättäen sekä Nuppu & Jekku olivat heti innoissaan. Nuppuhan se on puhunut pikkusiskota varmaan siitä saakka kun Ässä syntyi. Ässästä nyt on vaikea vielä sanoa, mutta jopa hän osaa kertoa, että äidin mahassa on vauva ja saattaa välillä töniä mahaani kysyen "onko tässä jalka?" tai antaa ykskaks mahalle pusun.

ps. Mietin vaan, että olikohan se "rappeuma" sittenkin koko ajan "raskausmateriaalia"...... mene ja tiedä.

Kolmen viikon kuparikierukka

Ehkäisyviidakko tuntuu olevan täysin naisille rakennettu seikkailu, jossa on paljon kai ihan hyviä vaihtoehtoja, mutta jossain tapauksissa niistä on tosi vaikea osata valita itselleen se oikeasti paras tai sitten vähiten haitallinen. Yksi ja sama kun ei yksinkertaisesti voi sopia kaikille naisille, yksilöitä kun olemme.

Joskus kun olin vielä opiskelija minulla oli e-pillerit. Kai toivoin niiden auttavan kipuihin, mutta parasta oli, että sain skipattua menkat uintijaksolla ja ollessani 6 viikkoa työssäoppimassa Skotlannissa. En varsinaisesti muista, että niistä olisi ollut mitään haittaa, mutta lasten jälkeen mikään ylimääräinen hormonivalmiste ei ole tuntunut edes ajatuksissa kivalta. Toisaalta en myöskään voi luottaa omaan muistiini pillereiden kanssa, vaikka ne olisivatkin jossain päivittäisten rutiinien suorituspaikassa esim. hammasharjan vieressä tai yöpöydällä (taaperon kanssa nukkuessa tuo yöpöytä nyt muutenkin on aika epärealistinen paikka).

Aikani pähkäiltyäni ja muisteltuani muiden blogiäitien pähkäilyistään kirjoittamia postauksia, tulin siihen tulokseen, että halutessani hormonittoman ehkäisyn on minulla vain yksi vaihtoehto: kuparikierukka. Sellainen sitten ostettiin apteekista, ja kysyessäni onko heillä vain tämä yksi, myyjä ihmetteli että tarvitaanko niitä useampi, vaikka tarkoitin kyllä että yhden merkkistä.

Neuvolaan soittaessani aikaa varatakseni minulle nimittäin kerrottiin kahdesta eri merkkisestä ja hintaisesta kuparikierukasta. Tiesitkö muuten, että kuparikierukka saattaa lisätä kuukautiskipuja ja vuotoa? Minä en tiennyt, mutta riski on otettava, koska muita hormonittomia vaihtoehtoja ei ole. Tai kerro jos tiedät olevan! Hormonikierukkaa varten täytyy käydä lääkärissä, että saa reseptin, mutta kuparikierukan voi ostaa ihan vaan pyytämällä sitä apteekin henkilökunnalta.

Olipahan muuten melkoinen säätö sen kierukanlaittoajankin kanssa.  Kesälomat sotkee kaiken. Kesäkuun puolivälin aikaan neuvolaan soittaessani minulle nimittäin tarjottiin aikaa elokuun puolivälin jälkeen. Totesin, että ei ole pakko olla meidän omassa neuvolassa, ihan sama missä, mutta vähän nopeammin kiitos. Niinpä sitten pääsin laitatattamaan kierukan heti parin viikon päästä 1.7. 

Ensin en meinannut löytää koko neuvolaa. Laitoin mapsiin osoitteen jonka sain sekä aikaa varatessa ja joka löytyi myös netistä. Maps ohjasi minut kadun varteen sanoen "määränpääsi on oikealla", eikä missään näkynyt edes sitä talon numeroa jota etsin. Parkkeerasin sitten kaupan pihaan ja jatkoin kävellen neuvolan etsimistä. Löysin sen aika paljon edempää, mitä maps väitti, vasemmalta puolelta katua ja myöhästyin 10 minuuttia.

Terkkari oli tosi rauhallinen, joten oma stressini myöhästymisestä hälveni äkkiä. Ennen lääkärille menoa terkkari kysyi olenhan ottanut jo jotain särkylääkettä etukäteen. No en tietenkään ollut, ei minulle kukaan sellaista ohjeistanut. Laitoin viestiä ystävälle, että kuinka pahalta se kierukan laitto oikein tuntuu, jos pitää ottaa ensin särkylääkkeetkin. No toisaalta, olenhan selvinnyt synnytyksistäkin, ei se varmaan ainakaan pahempaa voisi olla.

Kierukan laiton yhteydessä tehtiin tavallinen gynegolokinen tutkimus, eihän se mitään mukavaa ole, mutta ihan siedettävää. Kierukan laitto kesti jonkin aikaa, kun lääkäri otti varmuuden vuoksi mitan kolme kertaa ennen kuin asetti kierukan ja lyhensi sen naruja. Valmis.

Kaikissa lukemissani ohjeissa lukee, että kierukan voi laittaa missä vain kierron vaiheessa, ja itse odotin sitten menkkojen alkavan samalla, kun alkoi pientä vuotoa ihan vain kierukan laitosta johtuen. Kolme viikkoa myöhemmin toinen lääkäri sanoi, että kohtu yleensä vuotaa aina vähän, kun sinne väkisin mennään sorkkimaan.

Kolme viikkoa myöhemmin valmistautuessamme reissuun lähtöön, varaan taas ajan neuvolaan. Puhelimessa hoitaja kysyy tuliko siitä ongelmia jo näin nopeasti. Ei, ei ongelmia. Oikeastaan, en edes huomannut koko kierukan olemassa oloa näiden kolmen viikon aikana. Taas minulle tarjottiin aikaa viikon päähän, mutta se ei nyt sovi, kun emme ole kotona viikon päästä. Saan ajan seuraavalle päivälle taas johonkin ihan eri neuvolaan, onneksi on mistä valita.

Tuttu lääkäri nappaa ylimääräiseksi jääneen kierukan pois, päivälleen kolme viikkoa asentamisen jälkeen. Jos tuntui että asentamisessa mitattiin ja mietittiin, niin pois ottaminen oli ihan pari hassua sekuntia vaan. Ja se siitä. Oli ihan hyvät kolmeviikkoa kuparikierukan kanssa. En tosin tiedä kuinka realistinen tämä kolmen viikon kokeilu oli. Uskallan kuitenkin kokeilla uudestaan.