Inspiroivaa aamua etsimässä klo 6.15

Pitkästä aikaa uskallan kertoa mitä kuuluu kello 6.15 aamuihin. Edelleen herätyskello soi noinkin aikaisin ja sen jälkeen soi aika monta kelloa, joista puoliskoni on ehkä pari kertaa pyytänyt minua sammuttamaan aika monta. Joku ehkä inhoaa torkuttamista. Mutta jos se on eri kello ja ne soi 30min tai 15min välein, enkä edes paina torkkua, vaan sammuttaminen riittää, niin eihän se ole torkuttamista. Väitän  itselleni.

Puoliskoni sai uuden työn ja vaihtoi vuorotyöstä päivätyöhön. Se ei tosin vielä näy meidän ruokapöydässä. Ehkä salaa oletin, että syötäisiin päivällinen tai iltapala kaikki kuusi yhdessä. Lumien sulaminen tarkoittaa kuitenkin myös frisbee-golf kauden alkua ja lasten harrastuksiakin on joka päivä, niin meinaa olla retuperällä koko ruoka-ajat. Oikeastaan nyt kun pysähdyin tätä miettimään, niin minunhan kannattaisi tehdä ruoka valmiiksi ennen kuin lähden hakemaan pieniä päiväkodista. Kotimatkat kun kestää välillä tunnin, niin tulee jo aikamoinen kiire syödä, kerätä treenikamat matkaan ja lähteä.  

Muita uuden arjen muutoksia on aikaistuneet treffi-illat ja käydään nykyään samaan aikaan nukkumaan, mikä on erittäin terveellinen ja ihana muutos. Vielä kun saataisiin jälkikasvu pysymään yöt omissa sängyissään. Nykyään myös molemmat herätään ajoissa - joskin hänen kellonsa herättää pääasiassa vasta seitsemältä. Joten onhan mulla ehtinyt siinä soida jo kaksi kelloa.

Sitä voisi ajatella ettei toisen unirytmin vaihtuminen liikuta minua mitenkään, mutta kyllä se vähän kuitenkin vaikutti. Nyt en enää nukahda kesken jakson treffi-iltoina, koska ne on aikaisemmin ja olen nyt enemmän yksin kotona. Ehkä jo vuoden päästä ollaan siinä tilanteessa, että minulla olisi oma työtila. Mutta vielä ei ole sen aika, joten ajanhallinta on täysin omissa käsissä - sitä mitä halusinkin, mutta myös välillä haastavaa sovittaa koko perheen kalenterit samaan palettiin.

Ensimmäiseksi tein itselleni kalenteriin merkinnät niistä ajoista, kun olen yksin kotona. Se vaikuttaa paljon Rentovauva hieronnan ajanvaraukseen - ei varmaan olisi kiva olla meillä olohuoneessa vastaanotolla, jos kesken kaiken tupaan tupsahtaa neljä ekaluokkalaista. Aikaikkunoiden merkkaamisesta ei kuitenkaan ollut mitään apua, kun seuraavaksi pyörittelin peukaloita, että mitä ihmettä minä teen tällä ajalla jonka olen yksin kotona. Tai jos en ihmetellyt mitä töitä olisin voinut tehdä, stressasin kaikkea sitä mikä jäi tekemättä, koska koko tuo aika meni pyykätessä, tiskatessa ja siivotessa.

Oli taas aika tehdä itselleni lukujärjestys ja kalenteroida kaikki mitä haluan tehdä. Käytin vanhaa 2019 itselleni tekemää lukujärjestystä pohjana ja laitoin herätyskellot muistuttamaan milloin mikäkin tehtävä alkaa. Tämä runko on toiminut ihan hyvin klo 7 jälkeen. Mutta edelleenkään en ole ihan varma mitä teen kun herätyskello soi 6.15.

Enkä tiedä mihin väliin pistäisin joka päiväisen kirjoitusrutiinin, mikä oli kuitenkin koko herätyksen ajatus. Tällä viikolla vaihdoin herätyksen nimeksi Hyvää huomenta Tuhkimo! ja emojeiksi saippuan ja kuplia ja pyykkikorin. Vaikka kuuntelinkin samaan aikaan podcastia, ei se aamun aloittaminen myöskään pyykkikasasta tuntunut niin kovin energiseltä. Varsinkin, kun sitten kaiken lisäksi tahrojen pesu venähti, enkä ehtinyt aamupesulla muuta kuin pestä hampaat. 

Tulevalle viikolle vaihdan 6.15 herätykseen aamupesun. ja ehkä kokeilen ottaa kirjoitusajaksi 6.30-7.00. Jos tämä ei toimi tulee aamun ensimmäisiin kelloihin venyttely ja aamupesu. Toisaalta myös lukeminen heti aamusta voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta kun en kuitenkaan halua syödä noin aikaisin, niin minusta lukeminen ja syöminen on ollut ihan järkevä yhdistää. 

Tilanne siis elää edelleen jonkin verran ja parasta rytmiä etsin vielä. Runko on kuitenkin kasassa ja kirjoitus ruutinikin löytyy vielä varmasti! Sen verran myös olen tässä kevään aikana oppinut, että jos ihan oikeasti haluan kirjoittaa joka päivä, se on oltava täällä aamun ensimmäisissä jutuissa, koska on niitäkin päiviä, kun bloggeria ei vaan kerkeä avata.

Miten sun unelmien päivä alkaa? 

Unelmalaatikon kiertävä jumppajakso

 Mainos: Unelmalaatikko & Sinuksi

Unelmalaatikon kuuden viikon kiertävän jumppajakson  pilottijaksoa on jäljellä enää kaksi kertaa! Ja nyt kerron vähän ajatuksesta jakson taustalla ja siitä, miten ensimmäisen jakson tilaksi valikoitui Studio Yogananda Kouvolan sali. 

Yoganandalla on kaksi toimipistettä ja niiden tuntivalikoimaan pääset tutustumaan tästä (KLIK). Vuokraamastani Kouvolan studiosta löytyy kaikki tarvittava tunnin ajaksi lainattavaksi, jumppamatot ja hiekkasäkit ovat olleet meidän käytössä. Jumpan jälkeen ilahduttaa vastaanottotiskin valtavat karkkikulhot.

Studio Yogananda Kouvolan salin yrittäjä Riina tuli mulle tutuksi puoliskoni työpaikan kautta noin neljä vuotta sitten. Riina perusti oman yrityksensä Sinuksi muutamia vuosia sitten ja pääsin hänelle harjoitusasiakkaaksi äänimaljahoitoon. Mulla roikkuu täällä edelleen luonnos ja harmittaa etten päässyt kirjoittamaan sitä koskaan valmiiksi. 

Se oli mun ensimmäinen kerta äänimaljahoidossa ja muistan vieläkin, miten vatsalta selälle kääntyessä musta tuntui, että olisin ihan kallellaan. Mua harmitti suunnattomasti, että hoidosta lähtiessä ajoin suoraan päiväkodin pihaan, kauheella kiireellä tietenkin, enkä ehtinyt rauhassa kuulostella mikä fiilis kropassa ja mielessä oli hoidon jälkeen. Enkä sitten enää muistanut sitä oloa, kun pääsin läppärin ääreen.

Unelmalaatikkoa perustaessani mietin mahdollisia yhteistykumppaneita ja teemapäiviä, joita voitaisiin yhdessä järjestää äideille, jotta saisin itseni ja Unelmalaatikon näkyviin ja ihmisten tietoisuuteen. Heitin yhden idean ilmaan ja samalla Riina kertoi, että Studiolla olisi myös hoitohuone vuokralle. Ja minähän etsin jumppapaikkojakin. On muuten käynyt useammankin kerran mielessä, että myös vauvahierontaa varten joku muu työtila, kuin meidän olohuone olisi aika iso helpotus...

Vielä ei ole vauva-asiakkaita niin paljon, että uskaltaisin ottaa yritykselle säännöllisiä kuluja. Oma tai kaverin kanssa yhteinen liiketila olisi kuitenkin unelma. Ja helpottaisi tosi paljon, koska meidän kodista ei voi rajata edes yhtä huonetta yrityskäyttöön, leikkimökkikään ei sovellu ilman remonttia edes kesätoimistoksi. :D

Tammikuussa kävin ensin starttirahakeskustelussa ja sieltä suoraan ajoin Studiolle tutustumaan sekä hoitohuoneeseen että saliin.  Nämä kaikki kuvat on Studio Yogananda Kouvolan ihanan tunnelmallisista asiakastiloista, paitsi sieltä hoitohuoneesta.

Alunperin vielä laskelmia tehdessä ajattelin, että keskityn nyt alkukevään pelkästään vauvahierontaan ja ensimmäinen jumppajakso olisi alkanut vasta toukokuussa. Sitten taas totesin, että ihan turhaa tässä on toukokuuta odottaa, kun kerta ensimmäisen jakson mahdollinen tila oli jo tiedossa.

Kiertävän jumppajakson idea on nimenomaan se, että se kiertää eri puolilla kaupunkia, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tulla, olipa sitten autollinen, autoton tai julkisella liikenteellä kulkijoita. Kouvola on kuitenkin niin isolla alalla moneen pikkupaikkaan keskittynyt alue, että jollain on aina pitkä matka.

Me ollaan asuttu kolmella eri alueella, 8:ssa eri osoitteessa ja ollaan oltu kävelymatkan päässä ja julkisenliikenteen varassa, joten mulla on ihan omaa kokemusta siitä, että palvelut on välillä väärässä suunnassa.

Unelmalaatikon jumppajaksolla vauvan ikäraja on 0-24kk, jottei ole pakko ajaa jumpan perässä 50km, koska seuraavalla jaksolla vauva olisi jo taapero.Viralliselta nimeltään Unelmalaatikon kiertävä kuuden viikon jumppajakso kulkee tällä hetkellä lyhyesti nimellä jumppajakso, mutta ideoita otetaan vastaan, mikä muu olisi kuvaava mutta lyhyt nimi jumppajaksolle?

Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyy www.unelmalaatikko.fi -> liikunta