Kokonainen yö - 2

Totta vai tarua: yövieroituksen kaksi ensimmäistä yötä ovat pahimmat, kolmas jo helpottaa ja neljännen jälkeen alkaa sujua ja lapsi nukkumaan. Tätä olen kuullut monestakin suunnasta, mutta muutaman alkuunsa jo loppuneen yrityksen jälkeen epäilin koko touhua. Oikeasti kun lapsi itkee ja itkee ja itkee ja vielä vaan itkee. Sydän siinä särkyy itseltäkin.

Kuuluuko tän oikeasti mennä näin? Siis ihan tosissaanko me kuunnellaan tällaista itkua vaikka koko yö tekemättä mitään kun nokkamuki tai tuttipullo ei kelpaa, ei vesi tai maito. Ja silittäminen, keinuttaminen, syli tai sitteri ei kelpaa. Tai siis ne on kaikki mahdottomia kun sylistä ja sitteristä möngerretään jatkuvasti pois. 

Meillä on nyt takana yövieroituksen maagiset neljä yötä (plus viides yö ja kuudennen nukutus menossa, mutta ne menee seuraavaan juttuun). Ne yöt joiden jälkeen pitäisi helpottaa ja kokonaiset yöt alkaa, niin kaikki sanoo. Yhtään kokonaista yötä meillä ei vielä ole nukuttu, mutta selvästi toivoa on. Vieroitus on jo selvästi vaikuttanut Tuhinan unirytmiin, yöt kaksi ja kolme alkoivat jo yhdeksältä, mikä on melkein puolitoista tuntia tavallista aikaisemmin. Mummu tuli meille perjantaina joten neljänteen yöhön Tuhina nukahti viittä vailla kymmenen, sekin on kuitenkin normaalia aikaisempi.

No miten ne yöt nyt on sitten menneet? 

Yö numero kaksi: 
Illalla oltiin anoppilassa ja lähdettiin mielestämme ajoissa kotiin jo kahdeksan aikaan. Tuhina nukahti silti autoon. Puoliyhdeksältä herätin Tuhinan syömään iltapuuron ja siitä sitten pesun, rasvauksen ja imetyksen kautta omaan sänkyyn nukkumaan. Tulin makkarista olohuoneeseen puoliskoni luokse vartin yli yhdeksän. Tuhina nukahti siis tosi aikaisin.

Ensimmäinen herätys oli puoli yhdeltä. Toisen kerran herättiin kahden aikaan. Kolmannen kerran puoli neljän aikoihin. Aamulla aloitettiin päivä kymmentä vailla seitsemän.

Yö numero kolme:
Tuhina ei nukkunut kunnon päiväunia joten yöunilleen hän nukahti nopeasti, jo viittä vailla yhdeksän. Aikaisin alkanut päivä ilman päikkäreitä väsytti myös meitä vanhempia ja me kömmittiin sohvalta sänkyyn jo kymmeneltä.

Ensimmäinen herääminen keskiyöllä. Toinen herätys 20 yli yksi. Kolmas herääminen vähän yli neljä. Neljäs herätys seitsemän aikaan. Aamu aloitettiin 20 yli kahdeksan.

Yö numero neljä:
Iltapuuro-pesu-rasvaus-rutiinin jälkeen ajattelin imettäväni Tuhinaa vielä mutta hän vain pelleili. Kannoin sänkyyn ja hän käänsi kylkeä nukahtaen samantien, kello oli kymmenen.

Ensimmäinen herätys puoli viisi. Aamuun herättiin varttia vailla kahdeksan.

Ensimmäinen ja toinen yö menivät mielestäni ihan hyvin, neljännestä nyt puhumattakaan. Itku taltutettiin soittorasialla, silittämisellä, unimusiikilla ja vedellä täytetyllä nokkamukilla. Uudelleen nukahtaminen on kestänyt melkein aina kymmenisen minuuttia, eli ei mitenkään liian kauan, mielestäni.

Kaikista vaikein oli yö numero kolme. Varmasti vaikutti kaksi valvottua yötä taustalla, mutta ensimmäinen herätys oli mulle henkisesti vaikein. Puoliskoni kerkesi Tuhinan luo ensin ja annoin hänen nukuttaa rauhassa. Nukutukseen meni vajaa 20 minuuttia, puoliskoni suoriutui siis erinomaisesti, mutta minä tihrustin kyyneleitä tyynylle. En usko että olisin itse saanut Tuhinaa rauhoittumaan yhtään sen nopeammin, mutta se kun toinen itkee lohduttomasti ja itse et voi asialle mitään. Vähän niinkuin rokotuksen aikana. Se  itku särkee sydämen. Tehtyään kierroksen keittiön ja olohuoneen kautta vessaan Tuhina nukahti isänsä syliin.

Pituudeltaan kolmantena yönä oli parhaat unet tähän asti, reilu yksitoista tuntia. Kaiken kaikkiaan heti kun yöimetys on lopetettu Tuhina on alkanut nukahtamaan yöunilleen yhdeksän aikaan, aiemmat aamut ovat alkaneet toinen toistaan aiemmin mikä sai kahdeksan jälkeen heräämisen tuntumaan siltä kuin oltaisi nukuttu pitkäänkin. Katkonainen yö oli silti joten kolmannen yön jälkeen en ollut ollenkaan vakuuttunut että neljäs menisi hyvin. Aamulla puoliskoni kertoi Tuhinan itkeskelleen heräämättä kahden aikaan ja hän oli silittänyt lapsen takaisin uneen. Eli puoli viideltä tosiaan oli ensimmäinen herääminen.

Kahden ja neljän herätyksissä on yksi selvä ero. Kahden aikaan ja ennen sitä Tuhina huolii nokkamukista vettä ja hän saattaa haluta syliin heijattavaksi ja paijattavaksi sängyssä makoilun ja silittämisen sijaan. Neljänaikaan taas hän useinmiten ähisee kutiavia ihottumia ja raapii ja potkii ja hieroo jalkojaan turhautuneena patjaan. Kutinan aikana häntä ei oikein pysty ottamaan syliin eikä hän meinaa huolia rapsutuksia. Nyt neljäntenä yönä hän heräsi tukkoisen nenän takia ja nukahti syliini kun keinutin häntä.

Suurin muutos kohti kokonaisia öitä on varmasti nokkamukin ja veden antaminen, tai se että ne ihan oikesti nykyään kelpaa rauhoittamaan. Ensimmäisillä kerroilla Tuhina ei huolinut nokkamukia tai tuttipulloa, ei vettä taikka pakastettua maitoa yöllä. Nyt kolmena viimeisenä yönä muki on kelvannut yöllä ainakin hetkeksi, aamuyöstä, varsinkaan raapimiseen se ei kelpaa, sen sijaan pehmolelun halaaminen kelpaa kun pienet kädet saa muuta tekemistä raapimisen tilalle.

Olen siirtynyt joka yö, ainakin hetkeksi, nukkumaan sänkymme jalkopäähän, Tuhinan sängyn viereen. Silloin olen ihan lähellä silittääkseni tai nostaakseni hänet viereeni. Palautan Tuhinan kuitenkin omaan sänkyynsä aina nukkumaan, niin ei häiritä toistemme unta. Plus mun polvet ei kestä kömpiä sinne pikkuiseen sänkyyn, been there done that silloin kun vielä kömmin imettämään Tuhinan sänkyyn ja nukahdin sinne kippuraan. Au.

Säestäjä

Tuhina alkaa olla niin iso, ettei enää viihdy paikoillaan istuen ja ääntäkin riittää, jos sille päälle sattuu. Sunnuntaisin sakramenttikokoukset on jaksettu ihan hyvin, kun sakramenttitoimituksen jälkeen olen päästänyt hänet lattialle.

Silloin kun me on oltu lapsia, meillä oli aina värityskirjoja ja palapelikirjoja kirkossa ja ne kaivettiin esiin aina sakramenttitoimituksen jälkeen. Samaa haluan opettaa Tuhinallekin. Meillä on mukana yleensä kirja, pehmolelu ja purulelu, mutta yleensä hän tallustaa muualle ja mieluiten käytävään ja tuulikaappiin, jos ovi vain on auki.

Kokousten välissä on noin 10 minuutin tauko, jolloin syödään eväitä ja sitten on joko apuyhdistys tai pyhäkoulu. Niissä Tuhinan viihdyttäminen on hieman hankalampaa.


Me käytiin kesällä kokeilemassa josko Tuhina viihtyisi jo lasten luokissa, sen verran pieni hän kuitenkin on että yksin en ole jättänyt. Huomasin, että meidän seurakunnan alkeisyhdistyksen opettajat laittoivat musiikkituokion säestykset soimaan CDltä. Joskus pianoa soittaneena ja kun olen nopea oppimaankin, niin ajattelin että voisin olla hyödyksi ja toimia säestäjänä, nyt kun mulla on myös kotona piano jolla harjoitella. Heinäkuussa minut asetettiin alkeisyhdistyksen säestäjäksi.

Koskaan en missään ole ennen säestänyt laulua ja pianotunteja kävin vain vuoden, eli osaan soittaa yhdellä kädellä, vasemman käden nuotit tuottavat vähän päänvaivaa, mutta ajan kanssa opin kyllä soittamaan molemmin käsin.

Sain muutaman laulun listan ja aloin niitä sitten harjoittelemaan. Osasin kotona kolme laulua sujuvasti oikealla kädellä. Olin itsevarma, enkä ottanut turhia paineita. Ei haittaa, jos mokaan, ainakin yritin, eikä mulla ole edes kovin suuri tai vaativa yleisö.


Ensimmäinen säestyskerta oli aivan kamala! Ensinkin, kun mentiin luokkaan huomasin, että meillä oli kymmenkunta vierailevaa lasta. Ou nou jo alkoi jännittää ja kädet täristä. Aloin soittamaan ja olin aivan hukassa. Mulla oli kolme kappaletta, joista ainuttakaan en saanut soitettua kertaakaan alusta loppuun edes lähes puhtaasti. Sekosin sormissa, sekosin koskettimista ja nuoteista ja putosin kärryiltä useamman kerran. Yritin laulaa kovaa korvaamaan katkenneen pianon äänen.

Seuraavana sunnuntaina olin seonnut kalenterissa ja panikoin jo, kun tajusin etten ole harjoitellut mitään koko viikkoon ja omat laulukirjatkin on kotona. En siis edes rohjennut koko pianon ääreen. Tämän huonommin ei voi onnistua.

Sitten oli kaksi viikkoa aikaa seuraavaan säestykseen. Harjoittelin, harjoittelin, harjoittelin tämän vuoden teemalaulua. Lauantaina sain puhelun ja alkeisyhdistyksen johtaja kysyi olisiko mulla jotain sellaisia lauluja jotka oon opetellut, että laulettaisiin niitä.


Valitsin kaksi laulua, jotka olen oppinut joskus pienenä jo soittamaan ulkoa korvakuulolta ja teemalaulun. Sunnuntaiaamuna ennen lähtöä soitin läpi samalla laulaen nuo kolme laulua. Joo hyvä tulee ajattelin.

No sitten aloin taas säestää, kädet täristen. Taas oli vierailevia lapsia jännitystä lisäämässä. Nuo molemmat ulkoa osaamani laulut menivät no paremmin kuin yksikään ensimmäisellä säestys kerralla. Toisesta sain säestettyä joka nuotin kolmannesta säkeistöstä ja sekosin vasta outrossa. Parhaiten osasin ja pysyin mukana teemalaulussa, kyllä huomasi että sitä oli harjoiteltu lähes päivittäin, vakkei sekään täydellisesti mennyt.

Mihin liemeen minä itseni taas pistinkään - ajatukset vaihtuivat - tästä selvitään, ja -kyllä mä vielä opin, kyllä tästä vielä hyvä tulee ajatuksiin. Haasteellista hommaa säestäminen on. Kaikki laulut on lapsille tuttuja joten jos säestys sekoaa niin se ei haittaa, pitää vaan oppia ottamaan kiinni. Täytyy myös harjoitella laulamaan samalla kun soitan, helpottaa tuota sekoamista paljon. 

Kokonainen yö - 1

Nyt se loppui nimittäin yötissittely ja meillä aletaan nukkua kokonaisia öitä sanoivat isi ja äiti toisilleen. Ei kait tuo vauvakaan ole niin vauva jotta se sitä tarvitsee, on vain tottunut heräämään täsmällisesti puoli kahden ja neljän jälkeen aamuyöstä. Niinpä vauvan alkaessa ähisemään ja kitisemään ja itkemään kääntävät äiti ja isi soittorasian soimaan ja silittävät,  sylittävät, suukottavat.

Lapsi itkee. Lapsi potkii. Lapsi pyörii ja nousee istumaan. Lapsi kiipeää syliin vain tehdäkseen kaikkea muuta kuin rauhoittuu ja sylittäminen tuntuu mahdottomalta. Niinpä lapsi jää äidin ja isin väliin itkemään ja äiti ja isi silittävät. Lopulta isi laittaa vielä rentouttavaa unimusiikkia soimaan puhelimellaan. Lapsi nukahtaa parikin kertaa mutta herää omaan itkuunsa. Ja nukahtaa. Äidin ja isin väliin, tarkemmin isin kainaloon pitäen kiinni äidin sormesta.

Yön taustalla oli mummin ja papan luota yhdekesän jälkeen lähtenyt, perhe jonka lapsi nukahti autoon ja heräsi kun äiti otti hänet autosta pois.  Isi meinasi skipata iltapesun ja laittaa suoraan nukkumaan, mutta äiti halusi antaa kaurapuuroa kun lapsi on kerran hereillä. 

Lapsi oli aivan väsyksissä, mutta söi yli puolet puurostaan. Viimeisten lusikallisten jälkeen hän nukahti hetkeksi äidin syliin. Iltapesu suoritettiin poikkeuksellisesti vauvan kosteusliinoilla. Rasvaus ja vaipatus ja yöpuvun saaminen päälle oli kaikki yllättävän helppoa. Isi antoi äidin pyynnöstä vielä atarax annoksen, koska lapsi oli iltaa kohden alkanut raapimaan. 

Vihdoin äiti nosti väsyneen lapsen omaan sänkyynsä, antoi nokkamukista vettä ja käänsi soittorasian soimaan. Ja lapsi nukahti. Yllättävän helposti ja nopeasti.

Me valvottiin vielä silloin puoli kahden aikaan kun Tuhina sitten heräsi. Alkuun käänsin soittorasian päälle ja Tuhina otti itse nokkamukinsa ja joi vähän vettä. Hetken päästä kuitenkin alkoi se itku. Itku johon meidän kaksi aiempaa yövieroitusta ovat kaatuneet alkuunsa. 

Okei  myönnetään ensimmäinen kerta oli huonosti ajoitettu hammaskuumeilun keskelle. Toinen taas, no en vain kestänyt sitä itkua joka tuntui jatkuneen ikuisuuden vaikka todellisuudessa kestin sitä varmasti alle puolituntia. Maanantaina juttelin kerhossa äitikaverin kanssa ja hän kysyi onnistuttiinko, kun oltiin aiemmin aiheesta puhuttu. Hän kertoi oman lapsensa huutaneen huomattavasti pidempään. Tämän kerroin myös puoliskolleni ja kun kumpaakaan ei vielä väsyttänyt niin ei sitten annettu maitoa.

Ei kertaakaan, koko yönä ! Ensimmäistä kertaa !

Tuhina heräsi loppuyön aikana muistaakseni yhden kerran mutta saattoi herätä kahdesti. Nukahtaminen oli kuitenkin silittelyllä selvä, ei syliä, ei laulua, ei tissiä, pelkällä silittelyllä ja lähellä ololla. 
Aamulla Tuhina heräsi 0714 mikä on noin 30-45 minuuttia aikaisemmin kuin viimeviikolla, itkuisena ja väsyneenä. Minuakin väsytti vielä, mutta noustiin, käytiin potalla ja sitten vasta tultiin takaisin sänkyyn ja annoin maitoa. Aamupuuro syötiin kahdeksan jälkeen ja vartin yli yhdeksän kannoin rinnalle nukahtaneen lapsen sänkyynsä. (Se siitä aamun ulkoilusta jota suunnittelin :D)

Selvästi yö oli myös Tuhinalle rankka hän nimittäin heräsi tasan kahdeltatoista, itse heräsin puolelta.

Paluu arkeen

Aurinko paahtaa jo aamusta kuumemmin kuin koko kesänä. Ihoon on tarttunut viikossa väriäkin enemmän kuin koko kesänä. Katson peilistä pisamaisia kasvojani ja hymyilen. Kello on jotain aamu kahdeksan ja yhdeksän välillä, väsymys on kariutunut pottahurrausten myötä ja on aika aloittaa päivän työt. Pyykit koneeseen, aamupalaa, pesua ja pukemista.

Suukkoja satelee joka suunnasta kun vilkutamme isille ja toivotamme hauskaa koulupäivää. Hetken päästä mekin lähdetään liikkeelle. Pyörällä tottakai, on niin mahtava sää! Puistot ovat hiljentyneet, ollaan kahdestaan. Kerhossakin ainut juttukaveri oli kerhon täti. Tuhina nukahtaa päiväunilleen puolenpäivän tienoolla, yritetään ehtiä kotiin ennen sitä. 

Päiväunien aikana viikkaan parvekkeella kuivuneita vaatteita. Avaan lasitukset auringolle ja viimeiset kesätuulet pääsevät sisään. Nautin hiljaisuudesta, kauempaa kuuluu koulunkellojen tuttu kutsu välitunnille ja takaisin opiskelemaan. Minäkin käyn nukkumaan. 

Päiväunien jälkeen on aika syödä ja ripustaa uudet pyykit kuivumaan. Tehdään päivällisen esivalmisteluja ennen kuin isi tulee kotiin. Hetki ehditään vielä ulkoilla tai leikkiä. Syödään ja rentoudutaan loppuilta yhdessä perheen kesken, ulkoillen ja sohvalla makoillen. Tätäkö se meidän perheen tavallinen arki on? Tuleeko musta sittenkin vielä se pullantuoksuinen kotiäiti?

Tätä, nyt ja tässä. Elän unelmaani kotiäitinä ja rakastan sitä. Vielä ei pullat paistu, pitää etsiä munattomia, maidottomia ja vehnättömiä reseptejä. Mutta ruoka on valmis kun puoliskoni tulee kotiin.

Olen onnellinen.

Kutinasta Tuhinaksi


Kutsu lastenpolille tuli nopeasti ja käyntiä varten oli määrätty verikokeita joissa oli käytävä heinäkuun aikana. Käytiin heti saman viikon perjantaina. Verta otettiin kolme putkea ja niistä otettiin allergiatestit ja jotain muita arvoja joista en ymmärrä mitään. Myöhemmin luin tarkemmin kutsua ja se oli maitoaltistukseen.

Maitoaltistus oli viimeviikon keskiviikon lääkärikäynnin syy. Ensin juteltiin hetki hoitajien kanssa ja otettiin mitat. Sitten mentiin lääkärin luo, puhuttiin rasvoista ja allerigialääkkeistä. Palattiin käytävään josta meidät ohjattiin omaan altistus huoneeseen.

Ensimmäinen annos oli 10ml josta puolet oli maitoa ja puolet vettä. Maito annettiin ruiskulla suun kautta. Puolen tunnin välein annettiin lisää maitoa ja ruisku kasvoi. En enää muista väliannosten kokoa mutta viimeinen jonka Kutina sai oli 50ml, nokkamukista, Kutina pelleili ja sylki osan maidosta paidalleen. Tämän jälkeen listassa oli vielä viimeinen 100ml annos.

Hoitajat ja lääkäri kävi kurkkimassa meitä muutaman kerran annosten välissä. Lääkäri tuli 50ml jälkeen ja silloin alkoi raapiminen. Kutinan rintakehään ja kaulaan (märän paidan alueelle) tuli selvää nokkosihottumaa. Lääkäri keskeytti altistuksen. 



Saatiin verikokeiden tulokset ennen altistusta. Vertailun vuoksi keväällä vehnän reaktio oli reilu 2, maidon reilu 5 ja kananmunan reilu 19. Nyt maito oli noussut mutta edelleen alle 6, vehnä oli noussut reiluun 15 ja kananmuna 39. Lisäksi nyt myös soija aiheutti reilun 2 arvoisen reaktion (se niistä soijajogurteista sitten). Lääkäri oli kirjoittanut vahinkoaltistusten varalle Zyrteciä, käytettäväksi jos tulee nokkosihottuma oireita, resepti saatiin postissa veritulosten kanssa. Aiemmin meillä ei ollut mitään allergisenreaktion varalle.

Paikanpäällä lääkäri ehdotti kirjoittavansa Ataraxia kutinaan, sibicorttia kortisonin tilalle ja vielä vaihtoehdon perusvoiteelle. Lääkäri kerkesi perua Ataraxin Zyrtecin takia, mutta kun kysyin että annetaanko illalla Zyrteciä rauhoittamaan kutisevia ihottumia että saadaan nukuttua niin hän totesi että siihen tarkoitukseen Atarax on parempi vaihtoehto. 




Kutinaa varten meiltä löytyy voidetta jos toista: Apobasen Oilycreme jolla harrastettiin lumipallorasvausta, hydrocortison josta ei ollut mihinkää mielestäni, sibicort joka on auttanut sulkemaan kaikki auki raavitut ihottumat nilkoista, polvista ja polvitaipeista, uusiperusvoide joka tuntuu ohuelta mutta on silti erittäin kosteuttava.

Suunkautta annettavina lääkkeinä vahinko altistusten varalta Zyrtec tippa ja Atarax siirappi. Zyrteciä ollaan annettu kertaalleen nukkumaan mennessä silloin kun ei vielä ollut Ataraxia ja kertaalleen kun Kutina nappasi puoliskoni muffinssipaperin. Silloin kun ihottumat oli vielä pahasti auki annettiin Ataraxia iltapalan jälkeen. Nyt on muutama ilta mennyt raapimatta ilman lääkkeitä. Lääkäri painotti että päivässä ei saa antaa kuin jompaa kumpaa lääkettä, tilanteen mukaan.



Rasvaamalla ja kutiamista rauhoittavilla lääkkeillä ollaan saatu yöt lähes normaaleiksi. Mutta yksi mikä on nykyään ihan ehdoton öisin on sukallinen yöpuku, Tuhina on nukkunut lähes koko elämänsä kaikki yöt aina vaippasillaan. Äitini kävi ostamassa alesta Tuhinalle kolme yöpukua (Rauman reissua varten) ja ne helpottivat jo ennen maitoaltistusta ja lääkkeitä. Paljaan ihon Tuhina sai raavittua yöllä verille vaan eipä raavi enää. Nyt ollaan palattu tavalliseen kahden imetyksen yörytmiin ja aamutkin alkaa taas aamulla. 

Lääkäri oli sitä mieltä että Tuhina kasvaa ihan liian vähän joten saatiin myös lähete ravitsemusterapeutille, kutsu tuli ja sinne mennään sitten parin viikon päästä, syyskuun alussa. Maidottoman korvikkeen resepti saatiin myös joten imetyksen lopettaminen on nyt ehkä oikeasti  käsillä.

Väsynä ja Kutina

Heinäkuussa meillä oli mökillä muutama huono yö Kutinan kanssa. Arveltiin johtuneen uudesta ympäristöstä. Väsytti. Ja sen jälkeen tuntui että väsymys vaan jatkui ja jatkui. Vaikka oltiin kotonakin. Kutina nukkui äärettömän huonosti, niin myös minäkin.

Me ei olla vielä päästy irti yöimetyksestä. 11kk neuvolassa mietittiin että yöimetys lopetetaan ensin, sitten vähennetään päivällä tissittelyä ja viimeiseksi jäisi päiväunille ja yöunille imetys. Ei se vaan ollutkaan niin helppoa. Meillä oli muutama päivä ettei Kutina käynyt rinnalla ollenkaan, mutta ne yöt.


Pikkuvauva ajasta saakka olen imettänyt normaalina yönä kaksi tai kolme kertaa (ihan maks neljästi, silloin parin kuun iässä). Viime kuussa tuntui että nukuttiin Kutinan kanssa tissisuussa ja hän ähisi ja kutisi ja raapi jatkuvasti öisin ja viimeiseksi alkoi itkeä kovasti kun raapi. Lumipallorasvaus ei riittänyt, sukat ja lapaset pysyivät suojaamassa vain pienen hetkisen ja yöllä rauhoituttiin ainoastaan rinnalle. En laskenut herätyksiä mutta paljon niitä oli. Ei ihme että äitiäkin vähän väsytti. Puoliskoni luki netin syövereistä, että joskus atooppiset lapset nukkuvat kokonaisia öitä vasta parivuotiaina.

Huonojen, super katkonaisten öiden myötä meidän rytmit kääntyi ihan päälaelleen. Saatoin aamulla jatkaa imettämistä puoliunessa niin että herättiin aamupalalle aikaisintaan kymmenen - yhdentoista aikaan. Päivä itsessään meni ihan hyvillä rutiineilla. Jos tarvittiin päikkärit niin Kutina nukkui neljän aikaan tunnin tai puolitoista ja yöunille nukahti ennen puoltayötä. Mutta enhän minä osannut nukahtaa puolenyön aikaan, jos oltiin herätty puolenpäivän jälkeen. Parhaana (tai pahimpana) päivänä herättiin koko perhe kolmen jälkeen. Ei kuitenkaan otettu stressiä unirytmeistä, puoliskoni koulun alkaessa kuitenkin tulisi taas järeämmät rutiinit koko perheelle.


Pari päivää anoppilan muuton jälkeen Kutina sai allergiakohtauksen, Kutinan kasvot oli aivan punaiset ja turvonneet, hyvä että sai silmät vielä auki. Me ei vieläkään tiedetä mistä se johtui, mutta ihan hyvä että se tuli.....

Käytiin tuon reaktion takia lääkärillä joka ei tehnyt mitään. Oikeasti. Kerroin että kasvot oli punaiset ja turvonneet ja hän kysyi onko ihottumaa muualla. Näytin Kutinan vatsaa ja polvia, vastasin että joo on täällä ja tuolla ja ympäri kehoa. Lääkäri vilkaisi pyötänsä äärestä. Siinä se. Hetken aikaa ihmettelin, mutta oikeastaan hän oli kyllä tosi fiksu. Hän kehotti hakemaan Ceridal-oilia ja kirjoitti kiireellisen lähetteen lasten polille. Toisaalta tuntui hukkareissulta, mutta sitten taas, kiireellinen lähete oli kyllä hyvä juttu.

Loman loppu

Viime viikon maanantaina herättiin puoli kymmenen aikaan. Pyykkäsin ja siistin keittiötä. Puoliskoni heräsi vähän ennen kahtatoista ja Tuhina nukahti päikkäreille hetken päästä. Kokkasin ja katsottiin Orphan blaciä yksi jakso. Pakkasin uikkarit ja Tuhina heräsi. Lähdettiin anoppilaan kahden aikaan. Ulkoiltiin ja uitiin. Syötiin. Pyöräilin naapuriin ja takaisin Tuhinan kanssa, hän tosin nukahti, ei ollut tarkoitus nukuttaa. Unien aikana pestiin ja siivottiin auto. Kotiin tultiin kaupan kautta. Tyhjensin tiskikoneen ja tein Tuhinalle iltapalan. Löhöiltiin yhdessä makkarissa ja naurettii Tuhinan iltavillille. Lopulta rasvattiin ja puettiin yöpuku ennen neidin nukuttamista. Puoliskoni teki iltapalan kun minä selasin omia luonnoksiani. Yritin nukahtaa maanantain puolella, mutta vähän venähti.


Tiistaina herättiin kymmeneltä ja heitettiin pyykit koneeseen ja lähdettiin puistoon. Syötiin lounas/aamupala puistossa. Meitä oli puistossa meidän mammaporukasta yksi kaveri ja kolme tuttua, mutta nimetöntä äitiä. Kaikkien lapset oli melkein saman ikäiset, yhden kanssa meillä oli ollut sama laskettupäivä. Kotiin tullessa jäätiin hetkeksi keinumaan omassa pihassa. Kotona pestiin hiekat pois ja nukutin Tuhinan päikkäreille. Ripustin uudet pyykit parvekkeella ja viikkasin eiliset. Jäin parvekkeelle aurinkoon syömään ja näpräämään puhelinta. Pilvien tullessa siirryin sänkyyn päänsärkypotilaani viereen. Ehdin jatkaa blogihommia tovin ja nukahtaa tunniksi ennen kuin Tuhina heräsi. Pesin vessan, koska on tiistai ja mietittiin mitä tehdään. Puoliskoni ehdotti että kävellään kauppaan. Käveltiin siispä kaupan kautta anoppilaan. Grillattiin ja syötiin. Juteltiin yläkerrassa tyttöjen kesken kun pojat pelasivat pihalla sulkapalloa. Lähdettiin pyöräilemään kotiin yhdeksän aikaan. Kotona laitettiin Tuhina nukkumaan, ilta villin aikana pakkasin hoitolaukkuun eväitä ja valitsin huomiselle vaatteet. Tuhinan nukahdettua minä menin saunaan ja puoliskoni teki meille iltapalaa. Katsottiin yksi jakso Orphan Blackiä ja mentiin nukkumaan.


Keskiviikkona herätyskello soi 0659. Pakko nousta. Puin itseni ja Tuhinan. Lähdettiin lääkäriin. Siellä tutustuttiin mukavaan terveydenhoitajaopiskelijaan. Vietettiin lastenpolilla viisi tuntia leikkien duploilla, parkkitalolla ja pallolla. Tuhina nukahti kymmenen aikaan ja sai nukkua suunnilleen tunnin. Lääkärin tarkistuksen jälkeen tultiin kotiin. Tuhina pääsi päikkäreille ja minä söin ja nukuin myös hetken. Tehtiin koko perheen pyöräretki apteekin kautta kauppakeskus veturiin. Mentiin ensin leikkipaikalle koska mäkki oli täynnä, sitten mäkkiin ja takas leikki paikalle koska sade ja ukkonen. Sateessa poljettiin kotiin, onneksi muskari kaveri lainasi peiton Tuhinalle. Käytiin kotimatkalla ruokakaupassa ja lämmitettiim sauna, iltapalan jälkeen kävin Tuhinan kanssa nopeasti iltapesulla ja saunassa ja neiti nukkumaan. Katsottiin Orphan blackiä ja herkuteltiin irtokarkeilla.


Torstai alkoi kahdeksalta, tein Tuhinalle aamupalaa ja löhöiltiin. Kymmeneltä Tuhina nukahti päikkäreille. Minä kirjoittelin ja rentouduin ja juttelin mummon kanssa. Tuhina heräsi puoli kaksitoista. Syötiin, laitettiin tiskit, kerättiin roskia ja vaatteita makkarista. Yhdeltä haettiin puoliskoni pikkusisko koulusta. Napattiin vaunut anoppilasta mukaan. Viikattiin vaatteet parvekkeelta, laitoin Tuhinalle altaan. Tein ruokaa. Syötiin yhdessä parvekkeella ja lähdettiin kävelylle. Käveltiin suunnilleen parikymmentä minuuttia, puolessa välissä Tuhina nukahti ja nukkui noin tunnin, ulkona. Puoliskoni heräsi ja lähdettiin yhdessä pyöräilemään. Tilattiin ruoka ja katsottiin netflixiä.


Perjantaina Tuhina heräsi taas kahdeksan aikaan, pyykättiin ja Tuhina leikki uima-altaassa. Syötiin  parvekkeella eilisen jämät ja nukuttiin lyhyet päikkärit. Päikkäreitten jälkeen pyöräiltiin koko perheen voimin puistoon ja sen jälkeen pieni lenkki. Nukahdin illalla vielä tunniksi ja kahdeksan aikaan, kokattii ja sitten syötiin ja katsottiin netflixiä, puoliskoni meni pelaamaan ja minä selasin pädistä kuvia vauvavuodesta.


Lauantaina Tuhina heräsi super aikaisin, itsekin joudun nousemaan vähän vailla kahdeksaa. Siivosin eteisen ja järjestelin olohuonetta ennen päikkäreitä. Tuhina nukahti kakskyt yli kymmenen ja nukkui kaksi tuntia, tosin kahdesti jouduin imettää uudelleen. Itsekin nukuin tuon kaksi tuntia. Päikkäreiden jälkeen syötiin ja viikattiin pyykit parvekkeelta. Kävin suihkussa. Haettiin telkkari anoppilasta ja palautettiin se Anttilaan. Haettiin mäkkärin kaistalta evästä ja ajeltiin. Kotiin tultua jäätiin vielä hetkeksi pihakeinuun, kunnes minua alkoi paleltaa. Kotona Tuhina söi kaurapuuroa, me katsottiin netflixiä ja vauvakuvia.


Sunnuntaina heräsin Tuhinan kanssa ihan liian aikaisin, puol 8 ihan yhtä flunssaisena kuin menin nukkumaankin joten jäätiin kotiin. Iltapäivällä mentiin anoppilaan syömään, appiukko jo soitteli perään kun meitä ei ollut näkynyt loppuviikkoon . Napattiin kotoa uikkarit matkaan ja lähdettiin uimaan ja syömään. Siellä menikin loppuilta.

tee - tupla iii - ke - ri !





Ei ole Nalle Puhin kaveri tämä tiikeri. Mutta oiva tiikeri silti! Me ollaan käyty viime viikolla tosi paljon pyöräilemässä joten tämä kypärä on pakko esitellä nyt, muuten en saa kuvia laitettua :D Tuhinan pyöräilykypärä on Grazy Safety Tiger. Grazy Safetyyn törmäsin ensimmäistä kertaa huhtikuussa, bebe au lait blogissa.

Netti ihailun jälkeen valittiin Tuhinalle Chipmunk. Tarkoitus oli tilata kypärä netistä. Kerran etsin sitä meidän paikallisessa Prismassa mutta en löytänyt ja koko merkki oli myyjälle ihan vieras. Vaikka Prisma oli jälleenmyyjä listassa.





Jyväskylän Prismasta löytyi, tiesi kertoa äiti kun kerroin kypärä haaveesta ja hän kertoi nähneensä vastaavan, puoleen hintaan vieläpä! Toki vaihtoehtoja oli vain kaksi Tiger ja Zebra.

Oltiin mökkeilemässä appivanhempien kanssa kun juttelin kypärästä äitini kanssa ja puoliskoni valitsi tiikerin ja anoppi oli vahvasti samaa mieltä (tiikeri sopii hyvin neiti rämäpäälle), joten tiikeri tuli! Itse olin jo tyytymässä seepraan koska se oli tyttö vaikka en edes tykkänyt siitä. Onneksi mulla on tuo puoliskoni.

Yksi ongelma meille tuli, ensimmäisellä pyöräilyllä mummin ja papan luo kun Tuhinan niska jumahti loppumetreillä. Tuhina on vähän lyhyt tuohon pyöränistuimeen ja tiikerin tupsut ei ainakaan helpota pään asentoa. Siksi Tuhina istuu nyt tyynynpäällä ja aina harso kaulahuivina. Varmuudenvuoksi mummi osti myös leppäkerttu kypärän pidemmille matkoille.




Mitäs tykkäätte ? :)

Ps. Tiikerillä on myös alaleuka ja -hampaat, mutta otin sen pois että sain kypärän säädöt kohdilleen, neitillä on vähän pieni pää :D kypärä on kokoa xs/s.

Pps. Tuhina sai kypäränsä syntymäpäivälahjaksi siskoiltani.

Elokuu

Ei varmaan uskoisi että niin edellisen kuin myös tämänkin viikon kuulumiset kirjasin muistiin päivän päätteeksi muutamalla rivillä... tämä viikko tässä tekstissä on elokuun ensimmäinen viikko. Viikko jolloin appivanhemmat palasivat töihin ja siksi me löhöttiin keskenämme kotona. Eikun....

Maanantaina päivä alkoi reippaasti puolen päivän jälkeen. Käytiin Tuhinan kanssa moikkaamassa mummia ja pappaa töissä ja saatiin kutsu syömään kello viisi. Tässä välissä kävin asioilla ja ruokakaupassa. Päätin tehdä Tuhinalle pakkaseen keittopohjan - keittokasvikset ja lientä niin että sulattaessa heittäisin sekaan vaihtelevasti nakkeja, kanaa tai jauhelihaa. Keitosta tuli pahaa. Anoppilassa ruoka taas oli hyvää. Anoppi oli hankkinut kuistille pienen pirtin pöydän ja me katseltiin maalaushommia ja yritettiin pitää Tuhina kaukana maalipurkeista. Kotiin lähdettiin ajoissa, mutta Tuhina nukkui super huonosti. Hän kiljui ja itki kovaa ja vähän väliä. Ja pitkään.




Tiistaina suunnattiin puoli yhdeksän aikaan, heti herättyämme apteekkiin, koska Panadolliuos loppui. Panadolin voimin saatiin jatkettua unia vielä muutama tunti vaikka silti Tuhina oli tosi levoton ja kovaääninen nukkuja. Lopulta kun herättiin päätin hoitaa päivän siivoustehtävän pois alta - kylpyhuoneen ja saunan. Puoliskoni herättyä soitettiin puutarhaan ja anopille, mutta puutarha reissu peruuntui. Lähdettiin sitten pullakahville keskustaan ja siitä jatkettiin vanhalle asunnolle. Napattiin meidän bemarin kesärenkaat kyytiin ja heitettiin avaimet vanhaan asuntoo kun lähdettiin kotiin. Tuhina nukahti autoon ja puoliskoni jäi pihalle Tuhinan kanssa kun minä lähdin täydentämään hoitolaukkua ja ripustin pyykit kuivumaan. Täytettiin mun pyörän renkaat ja kiinnitettiin istuin tarakalle. Testiajojen jälkeen Puoliskoni ja Tuhina lähtivät pyörällä anoppilaan, Tuhina tosin heräsi vasta kun avattiin turvaistuimen vyö ja siirrettii istuimesta toiseen. Puoliskoni saapui sopivasti ruokapöytään. Vietettiin iltaa porukalla pihalla. Pyörä ja kypärä jäi talliin ja me autoiltiin yhdessä kotiin. Makkari oli ahtaan ja ahdistavan oloinen nyt kun meillä kaikilla on isommat sängyt, vaihdettiin pikaisesti vielä sänkyjen paikkoja ennen nukkumaan menoa.

"Keskiviikko anoppilassa" Hmmm tästä muistirivistä on nyt kyllä paha mennä sanomaan yhtään mitään lisää...  Jos en ihan väärin muista, niin anoppilassa oli muitakin vieraita ja päivällä saatiin Tuhinan verikokeiden tulokset kirjeenä ja resepti allergialääkkeeseen. Joku päivä käytiin kaupassa väsyneen vauvelin kanssa, siitä on kuvatodiste.




Torstaina muistan summerin soineen juuri kun Tuhina nukahti uudelleen. Luulin posteljooniksi ja jatkoin unia. Herättiin puolenpäivän aikaan ja tajuttiin että joku oli tulossa hakemaan paria jakkaraa meiltä kymmenen jälkeen.... Hups. Vietiin jakkarat sitten ja käytiin samalla syömässä lounassalaatit. Kolmen aikaan mun yksi äitikaveri tuli kahden lapsensa kanssa käymään meillä. Illalla käytiin kauppakeskuksessa etsimässä meidän telkkarille seinätelinettä ja löydettiinkin. 

Perjantaina vietettiin aikaa anoppilassa grillaten ja uiden. Tuhina on ihan villinä pyöräilyyn nyt. Ainu kun näkee pyörän niin pitäisi päästä kyytiin.



Lauantaina olin aamulla yksin hereillä joten kävin suihkussa pitkän kaavan mukaan, föönasin hiukset ja meikkasinkin! Kolmen aikaan lähdettiin koko perheen voimin ajotunnille. Tai siis puoliskoni ajoi ja kun he suuntasivat keskustaan niin jättivät minut ja Tuhinan matkan varrelle, kauppakeskukseen. Saatiin mammakavereilta synttärilahjaksa JesperJuniorin lahjakortti ja käytiin nyt alessa katsomassa löytyisikö mitään kivas ja tarpeellista Tuhinalle. Meillä oli noin 45 minuuttia aikaa, laitoin kellon soimaan 35 minuutin kohdalle. Ehdittiin kaupasta vielä leikkipaikalle pariksi minuutiksi, ensimmäistä kertaa. Puoliskoni ja appiukko ottivat meidät taas kyytiin ja käytiin kotona kääntymässä pikaisesti. Viideksi suunnattiin puoliskoni mummolaan syömään ja viettämään iltaa. Samalla porukalla kuin anoppilassakin :D




Sunnuntaina heräsin ajoissa kirkkoon, mutta silti myöhästyttiin vähän. Mun serkku oli miehensä kanssa täällä mökkeilemässä ystäviensä kanssa. Ehdittiin vaihtaa nopeat kuulumiset kokousten välissä kun he karkasivat takaisin mökille ja minä kiiruhdin alkeisyhdistykseen Tuhinan kanssa. Kotiin viemisiksi saatiin ystävältä hänen lapsiltaan jääneet kantoreppu ja nukenrattaat, samassa paketissa oli lastenjuhlien opaskirja ja paljon lusikoita. Iltapäivästä lähdettiin anoppilaan uimaan ja ulkoilemaan loppu illaksi.




Vauhdikas viikko taas, tutuissa ympäristöissä. Tässä olikin viimeiset viivästyneet kuulumiset, luonnoksia on silti vielä kymmenkunta.....

Husband tag by puoliskoni

Törmäsin muutamassa blogissa #boyfriend tageihin ja mun mielestä oli sen verran hauska että pyysin puoliskoani vastaamaan myös näihin kysymyksiin. Tästä oli kahta versiota, toisissa vain vastaukset ja toisissa oli myös kommentteja. Itse kommentoin muutamia.

Jos hän katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii? 
Öö joku erittäin hämmentävä sarja esim Violetta

Aloin katsomaan Violettaa raskausaikana kun asuin sohvalla, aluksi se oli erittäin hämmentävä, aloitin alusta ainakin kolmesti.

Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa? 

Sinappinen kastike

Kyllä! Mummon tekemä on paras.

Mikä on hänen inhokkiruoka? 

En usko että tämmöstä on

Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa? 

Lehtipihvi tai kanaa

Mikä on hänen kengänkoko? 

36

Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi? 

Kynttilämaljakoita

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä? 

Makaroni

Minkälaista musiikkia hän kuuntelee? 

Herkkää / poppia

Sellaista mitä voi laulaa mukana



Minkälaisista elokuvista hän pitää? 
Komedia / romanttiset

Minkä väriset silmät hänellä on? 

Vihreä harmaa siniset

Sinivihreäruskea

Kuka on hänen paras ystävä? 

Hänellä on monta hyvää

Mutta yksi paras murmeli

Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä? 

En vastaa kysymyksiin tarpeeks  nopeesti

Hups, syyllistyn tähän myös itse,  jos  luen tai kirjoitan tai ylipäätään keskityn johonkin.

Missä hän on syntynyt? 

Jyväskylä??

Voi muru, Raumalla, oikeasti tiesit tän.

Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi? 

Juustokakku vadelmalla

Puoliskoni on juustokakkumestari, oikeasti aina onnistuu! 

Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? 

Blogin, lukiessa / kirjottaessa

Totta, nytkin omat luonnokset on ruuhkassa kun aloin lukemaan yhtä blogia alusta.

Mitä hän osaa erityisen hyvin? 
Kirjottaa blogia


Mun number one fan

Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää? 

Tonnikala pakastevihannes salaatti

Se on oikeesti hyvää ! 


Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan? 

Puhelin, vauva ja avaimet

Vauva :D mutta se on totta, comboon voidaan lisätä myös puoliskoni, joskin hän saa kävellä itse.

Mikä saa hänet ärsyyntymään? 

Jokin tekemätön asia 

kyllä ja tukkoinen nenä iltaisin

Entäs piristymään? 

Huomioiminen

Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee? 

Blogi mammoi

Millainen hän on vaimona? 

Hyvä huolehtiva yms

Kiva että kelpaan :D

Milloin hän tapasi vanhempasi? 
Ekan kerran kun tuli käymään luonani kouvolassa

Mikä on hänen uusin villityksensä? 

Kuvien ottaminen samasta asiasta bout 50 kertaa

Ja sitten ihmettelen miksi mulla on kokoajan muisti täysi....

Millainen on hänen kotilook? 

Hiukset ponnarilla / rennot vaatteet

Ps. Pahoittelen vanhoja kuvia + masukuvia, meistä ei vaan oo otettu kuvia pitkään aikaan.