Kevään synttärit
2023 lopun ja 2024 alun loppunut kosmetiikka
Mun kaapissani alkaa olla taas kasa tyhjiä kosmetiikka purkkeja, joten aika napata niistä kuvat ja heittää kierrätykseen. Tällä kertaa nappasin myös vessankaapin siivouksen yhteydessä kaksi tuotetta, jotka on oikeasti melko käyttämättömiä, mutta tiedän etten niitä enää tule käyttämään.
Mulla on tapana käyttää kaikki tuotteet oikeasti viimeiseen pisaraan saakka, joten tämä on nyt todellakin poikkeus, että hävitän peräti kaksi tuotetta. Niillä on yksi yhteinen nimittäjä, miksi en ole voinut niitä käyttää.
Hävitettävät tuotteet ovat Mary Kay TimeWise age minimize day cream with SPF30 & Mary Kay Botanical Effects Moisturizing Lotion with SPF 30
Tilasin Mary Kay Starter kitin elokuussa 2019 ja sain TimeWise 3D tuotteet käyttööni elo-syyskuun vaihteessa. TimeWise Miracle 3D sarjassa oli saatavilla päivävoide sekä suojakertoimella että ilman. Minulla oli pitkään käytössä voide ilman aurinkosuojaa, tuolloin todella kuiva ihoni ei kestänyt aurinkosuojaa ollenkaan. Muistelen että kesällä 2020 olisin pystynyt käyttämään myös SPF voidetta. 3D setti oli minulla käytössä kolme vuotta.
Syksyllä 2022 minulta loppuivat kosteuttavat tuotteet ihonhoitorutiinista ja iho alkoi mennä tosi kurjaan kuntoon. En pystynyt enää käyttämään tätä voidetta. Pitkään se on silti minulla kaapissa odottanut ja toiveena on ollut käyttää se loppuun. Nyt siivotessa katsoin purkkejani tarkemmin ja tämän parasta ennen päiväys on ollut jo 5/2023, joten ehkä nyt on hyvästien aika.
Botanical Effectsin voiteella on täsmälleen sama perustelu, huonosti hoidettu iho ei tykännyt aurinkosuojallisesta voiteesta. Se on myös koostumukseltaan 3D voidetta vähän ohuempaa. Minun iholleni siis liian ohut. Tämän päiväysmerkintä on 9/2023 ja nyt kämmenselälle kokeillessani huomaan ettei voiteen rakennekaan ole enää kunnossa. Harmittaa silti, että siitä tuli roska.
Ja nyt nämä oikeasti loppuneet:
Oil-free eye makeup remover - loppui muuten vasta viime viikolla. Ei ole tullut liikaa silmämeikkiä käytettyä. Yhteen väliin puhdistin tällä koko kasvot, kun mitään muuta, edes suihkussa käymistä, ei iho tuntunut kestävän.
Clinical Solutions Calm+Restore facial milk. Tästä kerroinkin edellisessä loppuneiden postauksessa. Tämä auttoi suihkun jälkeen.
Clearproof Oil-free moisturizer for acne-prone skin. Tämä oli todellakin yllätys! Clearproof on akneiholle tarkoitettu sarja enkä ole sitä aikaisemmin kokeillut. Kaikki muut voiteet oli kuitenkin loppu, niin päätin tämänkin kokeilla ja yllätyin miten hyvin tämä riitti mun iholle! Ei ollut mulle täydellinen, mutta kuitenkin kosteutti, eikä kirvellyt, niinkuin joskus liian ohut voide kuivalla iholla kirvelee.
TimeWise Microdermabrasion Refine -kuorinta-aine. Tämäkin oli sellainen jossa meinasi päiväys tulla vastaan, eikä puhettakaan, että olisin voinuit kasvojani viimetalvena kuoria. Mutta sain sen tuhlattua loppuun saunassa vartalon ja jalkojen kuorinta. Oikeastihan tämä on siis kasvoille tarkoitettu mikrohionta kuorinta ja tämän kaverina on ihohuokosia supistava Pore minimizer seerumi. Tein tästä setistä 2021 keväällä videon instagramiin pitääkin etsiä se.
TimeWise Moisture Renewing Gel Mask. Kosteuttava geelinaamio, tätä on tullut käytettyä paljon ja on käytössä tälläkin hetkellä, otin käyttöön masking mini setistä pienemmän pakkauksen kun tämä loppui.
TimeWise Age Minimize 3D 4-in1 cleanser. Tästä purkista irtosi korkkireuna kokonaan! Tämä on säilytetty koko ajan kylppärissä, ilmeisest ikylmä-kuuma vaihtelu oli liikaa. Yks kerta se vaan hajosi käteen. Myös tätä mulla on edelleen käytössä, edelleen kylpyhuoneessa ja käytän sitä tällä hetkellä suihkusaippuanakin.
Mary kay Peach Gardena Hand Cream. Tämä oli Limited Edition lahjapakkaus, jossa oli kolme pientä erituoksuista käsivoidetta, tämä oli ehdottomasti mun lempparituoksu näistä. Ja kyllä, kuvan jälkeen leikkasin tämänkin tuubin vielä halki ja rasvasin käteni viimeisen kerran tällä voiteella.
Ben & Anna Natural Deodorant Coco Mania. Oon yrittänyt käyttää luonnollisia deodorantteja ja tämä oli nyt ensimmäinen Ben & Anna dödö. Tykkäsin tuoksusta, mutta ihan niin paljon en tykännyt yleisesti, että olisin ostanut toisen samanlaisen. En tosin muista johtuiko se tämän tuotteen toimimattomuudesta vai koostumuksesta. Mie yritin levittää tätä tuosta purkista suoraan kainaloon ja se sillä tavalla mureni ihoa vasten. En tiedä olisiko sitä pitänyt ottaa sormiin ja lämmittää käsissä ennen levittämistä, jos siitä olisi tullut voidemaisempaa lämmettyään tai jotain. Jos joku tietää miten näitä kuuluu käyttää niin kertokaa, voisin ehkä testata uudestaan.
Thieves Vapour Rub - no tämä nyt ei ole ihonhoitotuote, mutta kosmetiikkaa kai kuitenkin. Tämä on Young Livingin luonnonmukainen vastine monille tutulle Vicks Vaporub voiteelle. Flunssan iskiessä tätä siis tyynylle tai yöpaidan kaulukseen. Itselleni tosin olen laittanut iltaisin suoraan poskille ja otsalle. Mutta sen verran varoitan, että tuotteen joutuminen silmään on äärettömän ikävän tuntuista ja seuraavana aamuna herätessä saattaa olla silmä rähminyt umpeen.
Jaaaa ja pitipä nyt tarkistaa, kun olen tilannut tuon Vapour Rubin muistaakseni tarjouksesta 2 yhden hinnalla, niin niissähän sekä tässä loppuneessa että tuossa avaamattomassa molemmissa exp 11/2022. Eikä kyllä mitään muistikuvaa, että olen ostanut nämä oikeasti jo 2022.
Jossain pitäisi pyöriä vielä Young Living Seedlings Babycream purkin puolikas. Sen käytin myös kasvovoiteena. Olisin kaivannut vielä kosteuttavampaa voidetta. Alunperin minulle suositeltiin Seedlings sarjan Diaper Cream voidetta, mutta sitä ei ollut silloin saatavilla, eikä ole tullut tilattua sitä nyt myöhemminkään.
Aikasemmat loppuneet kosmetiikkapostaukset löytyy tästä:
Ruutuähky ja hiljainen tauko
Miten haluat aloittaa aamusi?
Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun päätin laittaa herätyskellon soimaan klo 6.15. Ensimmäsen aamupostauksen kirjoitin 19.2. ja tänään on 20.3.. Hiihtoloman sairasteluita lukuunottamatta herätyskelloni on oikeasti soinut 6.15.. Se taas on sitten toinen tarina, että olenko joka aamu herännyt 6.15 ja alkanut kirjoittaa heti silloin.
Kuten huomaatte, en ole kirjoittanut joka arkipäivä viimeisen kuukauden aikana. Toisina aamuina olen painanut torkkua, toisina sammuttanut koko herätyskellon. Yksi juttu tässä kuitenkin on muuttunut. En tiedä johtuuko se kevään tulosta, vai siitä että olen itse alkanut kuitenkin heräämään aikaisemmin, myös meidän päiväkotilaiset ovat alkaneet heräämään ennen seitsemää.
Näin siis leppoisat päiväkotiaamut ovat tulleet toivottavasti jäädäkseen, vaikka en heräisikään 6.15.
Toisaalta olen taas alkanut pohtia sitä, miten oikeasti haluan aloittaa aamuni. Ehkä sittenkin aamusivut olisi järkevämpää kirjoittaa käsin. En ehkä haluakaan aloittaa aamuani ruudulta. Aamurutiinit vaativat siis vielä hiomista ja kokeilua. Minua on alkanut ärsyttää jopa se, että ensimmäinen asia mitä aamulla teen, on sään tarkistus puhelimesta. Ja vaikka parina aamuna oli hauskaa, että lapset kömpivät viereeni sohvalle katsomaan ohjelmaa, kun minä kirjoitin, en ehkä kuitenkaan halua, että aamutelevisiosta tulee rutiini.
Ehkä täydellinen aamu voisi alkaa lukemalla kirjaa ja aamupesulla, siitä lasten kanssa pukemaan ja päiväkodille ja päiväkodilta kotiin kävellessä voisin kävellä ehkä vähän pidempää reittiä. Sitten kotiin tullessa voisin avata läppärin ja kirjoittaa sen puolituntia ennen työpäivän alkua.
Maanantaina vein lapset autolla päiväkotiin, oli vähän surkeiden sattumusten aamu. Huomasin kotiin tullessa peiliin katsoessa näyttäväni vielä ihan uniselta. Vein meidän auton huoltoon ja kävelin sieltä vajaat 4km takaisin kotiin. Maanantaina sattui vielä aivan mahtava sää ja aurinko paistoi jo silloin päiväkodille lähtiessämme. Olen selvästi laiminlyönyt myös liikkumisen tarvetta ja sen haluan myös muuttaa aamurutiineihin.
Olen hyvä tekemään lukujärjestyksiä itselleni, joten katsotaan millaiseksi nämä aamut tästä muodostuu lopulta. Ja kuinka monta kertaa vielä muutan ja hienosäädän ruutineitani.
Miten sinä haluat aloittaa aamusi? :)
Kevään kutsu
Ammattilainen vai harrastebloggaaja?
"Ihanaa, kun alkaa tulla sanoja!"
Meidän taaperomme on puhellut jo pitkään yksittäisillä sanoilla. Kesänlopulla jo hän osasi kertoa mitä haluaa tai tarvitsee. Ja kun päiväkoti alkoi myös sanavarasto kasvoi hurjan nopeasti. Kuitenkin marraskuussa vasukeskustelussa ja vielä joulun jälkeenkin ohimennenkin päiväkodista kyseltiin, että puhuuko Kirppu kotona vielä mitään?
Kirppu on ollut päiväkodissa ihan hiljaa. Nyökkäillyt ja pyörittänyt päätään "joo"n ja "ei"n merkiksi, vaikka kotona kyllä molemmat sanat tulevat varsin selkeästi ja tunteellakin samoin kuin "älä!" Välipalan jälkeen hän on katsonut ikkunaa tai ovea kohti ja sanonut "äiti", aivan kuin kertoakseen, että äiti tulee kohta hakemaan. Mutta siinäpä se, mitä hän vielä ennen joulua päiväkodissa puhui.
Muutaman kerran kuulin hänen juttelleen toiselle lapselle leikissä. Mutta noin niinkuin lähtökohtaisesti meidän vauhdikas pikkuneiti on ollut päiväkodissa maailman rauhallisin lapsi, joka ei turhia valita ja viihtyy hoitajien sylissä, muiden touhuja katsellen.
Kerroin päiväkodilla etukäteen lasten viikonlopusta mummun ja vaarin luona. Sehän oli meidän ensimmäinen lapsivapaa viikonloppu ikinä. Lapset lähtivät perjantaina ja palasivat sunnuntai-iltana ja maanantaina alkoi tietenkin ihan tavallinen koulu- ja päiväkotiarki. Tuon viikon perjantaina eräs Kirpun hoitajista kertoi, että Kirppu on ollut aivan erilapsi reissun jälkeen.
Lähes kaikki ryhmän kasvattajat ovatkin ehtineet ohimennessään huikata "ihanaa kun alkaa tulla sanoja!"
Kotona meidän melkein kaksivuotias puhuu kyllä kolmenkin sanan lauseita, jotka ovat muotoa "toi on Jekku" "toi on potta" siinä on kolme sanaa. Itseasiassa juuri nyt hän sanoi neljä sanaa! "toi on isin limsa" Ja apua, nyt tajusin, että meidän melkein kaksivuotias täyttää kaksi jo ensi tiistaina! Siis, että hänhän on kaksi vuotias, eikä melkein kaksi vuotias!
Sanavarastosta löytyy kaikki perheenjäsenet. Hän juoksee ovelle vastaan ja huutaa "isi" tai kuka nyt sieltä onkaan tulossa. Jekun oikea nimi on vähän hankala ja olen kokeillut kutsua häntä Kirpun kuulleen Jekuksi, jos se tarttuisi helpommin. Sitten taas Jekun kavereilla on niin helppt nimet, että Kirppu huutaa heitä heti, kun näkee aamulla tai koulun jälkeen. Poikia myös tervehditään huutamalla "Moro!". Helmikuisen reissun jälkeen myös mummu ja vaari on tullut sanavarastoon.
Tällä hetkellä suosituin lause on varmaan "isi nukkuu". Meillä on ollut lemmikki syyslomasta saakka ja vielä pari viikkoa sitten se on ollut ainoastaan Pupu, mutta nyt Kirppu on alkanut kutsua myös pupua sen nimellä: Pamppu. Oikeasti pupun nimi on Pampula, mutta kaikki kutsuu sitä Pampuksi. Myös pupun tekemisistä Kirppu osaa raportoida useammalla sanalla kuten "Pamppu syö ruokaa" ja "toi on Pampun ruoka."
Hän osaa nimetä vaatteita aika hienosti ja se on varmasti tullut päiväkodista. Aikaisemmin oli kenkä ja sukka. Nyt on "housut", ja "paita" ja "kaappi", siellä on vaatteiden paikka. "Pukee sukka jalkaan". Pipo oli pitkään "pupa päähän" nyt se on jo pupo, välillä pipokin. "Haluun hanskat, peukku" sanotaan ja puetaan, ennen kuin mennään ovelle. "Tule" tai "mennään" hän sanoo ja kertoo "tänne, tonne, suihkuun". "Nuppu pukee sukkaa" sanoi hän eilen, kun lahjoin Nupun viemään pikkusiskonsa pihalle.
Tottakai kaksivuotias puhuu vielä huomattavasti enemmän kieltä, jota kukaan ei ymmärrä ja osa äänteistä puuttuu, kuten r ja s. Minustakin on ihanaa, kun hän puhuu oikeilla sanoilla ja ymmärrän mitä hän tarkoittaa. Viimeksi päiväkodille mennessämme kaveri tuli samaan aikaan ja Kirppu kertoi minulle "toi on (kaverin nimi)". Samoin eteisessä luetellaan mitkä kengät on kenenkin.
Eläimet oli syksyllä kaikki pupuja. Nyt niitäkin tunnistetaan jo enemmän, apuna on ollut kummitädiltä joululahjaksi saatu palapeli ja lastenohjelmat. Koira, kissa, lintu ja heppa ainakin tunnistetaan. "Auto" huomataan aina ulkona, tietenkin. Joku voisi tehdä tilaston, keskiarvo, kuinka mones opittu sana auto on sumalaisilla lapsilla. Musta tuntuu, että meidän lapsilla auto on ollut kaikilla 10 ensimmäisen sanan joukossa.
Kirppu on myös löytänyt esiintymisen ilon ja hihkuu monta kertaa päivässä "kato äiti! kato isi!" Ja jos häneltä kysyy missä joku on, hän saattaa vastata iloisesti hymyillen "ei tiiä!" Ja tietenkin pottaileva taapero osaa myös pottasanastoa ja ihan aiheellisesti kertoo, kun on aika mennä vessaan.
Illalla hän sanoo "syliin" ja "saanko?" pyytäessään maitoa. Siihen hän nukahtaa syliini, niin iso jo, mutta niin pieni, ihan pian kaksivuotias.
Tahmea perjantaiaamu
Nämä olivat Nupun ja Jekun 2020 uudenvuoden vaahtokarkkikaakaot. |
Tein itselleni neuletakin!
Äitini ystävä, joka on ollut nuoruudessaan ja minun lapsuudessani meillä lastenvahtina, sanoi että "sie se kummallinen äiti olet!" Neuloin tammikuussa temppelin asuntolan leikkihuoneessa suurta vaaleanpunaista neuletta ja hän oli tietenkin utelias mitä teen ja kenelle, ITELLENI vastasin.
Ja se on muuten ihan totta, niin usein minäkin teen aina kaikille muille, mutta en itselleni. Tämä on ensimmäinen käsityö jonka tein itselleni VALMIIKSI sitten 2012 syksyllä virkattujen lapasten. Ja ne lapaset olivat muuten käytössä melkein 10 vuotta. En ole ihan varma missä vaiheessa ne on kadonneet, salaa haluaisin kuitenkin uskoa että ne vielä löytyy jostain mummolasta.
Mutta hei tosiaan, liiketoimintasuunnitelman vastapainoksi tein jouluna kaksi neuletyötä valmiiksi. Neuletakin aloitin ensin, sitten tajusin että jouluaatto olisi tulevana sunnuntaina ja minun oli pakko keskeyttää takki, jotta ehtisin neuloa puoliskolleni uudet lapaset. Hänellä on suuri taipumus hukata tekemäni lapaset, edelliset tein jouluksi 2021.
Lehti, jossa tämän takin ohje oli, on ostettu myös talvella 2022. Selailin lehteä kassajonossa ja siellä oli niin söpö neulottu vauvanmyssy, jonka kuvittelin tekeväni Kirpulle, ennen hänen syntymäänsä. No sitä myssyä varten ei ole edes ostettu lankoja, en ymmärtyänyt ohjeesta mitään. Mutta nyt kaksi vuotta myöhemmin, lehdestä oli valtavasti iloa ja lämpöä tämän takin muodossa!
En ole koskaan neulonut mitään näin suurta, en mitään pyöröpuikoilla, enkä hygge langasta, enkä käyttänyt silmukanmerkkejä. Enkä itseasiassa nytkään käyttänyt oikeita silmukkamerkkejä, koska en niitä kaupasta löytänyt, vaan käytin neonvärisiä pieniä hiuslenkkejä. Onneksi sekä perheessäni että instakavereissani on neulojia joten sain apua sekä ohjeen tulkitsemiseen että piirtämiseen ja vaikka lopputuloksessa on sekä muutama virhe, yksi hyvin selvä aivopieru sekä taiteellisesti otettuja vapauksia, tästä takista tuli niin kiva, että aion tehdä näitä lisää!
Seuraava takki tulee Nupulle ja kysyin myös Anopiltani minkä värisen takin hän haluaa. Ehkäpä tänä jouluna he saavat suuret pehmeät paketit. Voisin tehdä myös vyötärömittaisen takin puoliskolleni ja pojille. Ja siis tietenkin näiden takkien jälkeen, kun joskus viiden vuoden päästä teen taas takkia itselleni, teen siihen hupun!
Ohje on Suuri Käsityön Nopeat neuleet 2022 Extra lehdestä ja on nimeltään Laventelin lumous sen mukaan S koon takkiin menisi 14 kerää Hygge lankaa. Tämä piti aika hyvin kutinsa, viimeisestä kerästä meni ehkä 1/3. Minun neuletahtini oli keskimäärin lankarulla päivässä, joten voisi ajatella että tein tätä 14päivää, mutta en neulonut ihan joka päivä ja en ottanut aikaa siitä kuinka kauan minäkin päivänä neuloin. Tai kuinka monta jaksoa sarjaa katsottiin samaan aikaan kun neuloin hihoja.
Aa joo, paljastan ottaneeni taiteellisia vapauksia hihojen neulomisessa. Ohjeen mukaan ne olisi pitänyt neuloa myös pyöröpuikolla ja sitten omella kiinni. Mielestäni pelkästään hihojen silmukoiden kerääminen pyöröpuikolle oli valtavan tuskaista ja neuloin hihat suljettuna neuleena sukkapuikoilla. Pyöröpuikkoni on koko 10 ja sukkapuikot kokoa 6. Mutta oikeastaan eron huomasi vasta kun neuloin takin etureunaa. Hihojen ja etumuksen joustin neuleet ovat molemmat 16cm, mutta hihoissa on muistaakseni tyyliin 19 kerrosta ja etureunassa about 16. Käsialani pyöröpuikolla oli aikalailla 1 silmukka 1cm, mutta en nyt jaksanut alkaa laskea silmukoita.
Sitäpaitsi ohjeen mukaan etumuksen olisi pitänyt olla vain 12cm ja hihojen vaivaset 6cm, joten hihojen suljetunneuleen ja liian pienten puikkojen lisäksi otin vapauksia myös tehdä joustinneuleesta omaa silmääni miellyttävän pituiset. Ja se yksi virhe kävi jossain, kun takakappaleeseen lisättiin silmukoita ja takki on minulle ehkä aavistuksen liian iso. Joko se johtuu ohjeeseen nähden liian leveästä kauluksesta tai kahdesta ylimääräisestä silmukasta.
Niin ja tottakai näin isosta työtä tippuu välillä silmukoita puikolta, joten ainakin yksi sellainen väärinpäin nostettu silmukka löytyy toisesta hihasta, sellainen joka melkein alkoi ärsyttää, mutta jos pystyn elämään aivopieruni kanssa, niin yksi väärinpäin nostettu silmukka ei meinaa mitään.
Virheistäkin huolimatta, olin aika ylpeä, kun lapset kertoivat vaarille, että äiti teki tuon ite!
Ja se aivopieru, arvaa tai kerro kommenteissa, jos huomaat sen!
Keskiviikkoaamun helppous
Aurinkoa aamusta alkaen
Eilinen sääinfo puhelimessa väitti, että päivä olisi aurinkoinen ja seuraava aurinkoinen päivä olisi vasta sunnuntaina. Mitähän se sekoili, ehkä se ei päivittynyt kunnolla tai jotain. Tänään oli nimittäin jo 6.15 niin valoisaa, ettei päivästä voisi tulla kuin aurinkoinen!
Meidän piti katsoa vain yksi jakso Game of Thronesia illalla, mutta lopulta taidettiin katsoa kolme. Kun ne aina loppuu niin, ettei niitä voi siihen jättää. Se on mun heikkous. Lisäksi ne tulee mulle uniin. Tai no kaikki sarjat, joita katsotaan useampia jakso putkeen tulee mun uniin. Joten en oikeasti voi jättää liian pelottavaan kohtaan, muuten se olen minä joka keikkuu hirttosilmukassa ja pakenee hirviöitä. Onneksi saatiin lapset ajoissa nukkumaan, niin meillä ei silti mennyt aivan kamalan myöhään.
Oli muuten valtavan helpottavaa herätä, kun kotona on suunnilleen puhdasta! Ja lapsetkin onnistuivat elämään illan niin, että skipattiin illalla bottipartio. Siivosin eilen aamulla kolmetuntia, okei olen aika hidas siivoaja. Mutta kuitenkin, imuroin ja laitoin botin imuroimaan ja pesin lattioita ja siivosin eteisen. Se on muuten nyt niin siisti, että voisin esitellä sen seuraavaksi, vaikka lasten naulakko tipahtikin illalla seinästä. Jotakin pahvilevyä tuo eteinen, minkäs teet.
Meillä on eteisessä kaksi naulakko, toisessa on aikuisten takit ja toisessa lasten. Aikuisten naulakko putosi viime keväänä lasten synttäreillä. Ostettiin sitä varten mielestäni jotain tosi jykeviä ruuveja, ettei se uudestaan tippuista. Jotenkin tekisi mieli väittää, että vaihdettiin samalla ruuvit lastenkin naulakkoon, mutta eihän siinä olisi ollut mitään järkeä. En usko meidän ruuvanneen hyvin pysynyttä naulakko irtia ja takaisin. Sitäpaitsi seinässä on vain yhdet reiät joten taidan muistella omiani. Sen sijaan portti kyllä laitettiin noilla jykevämmillä ruuveilla kiinni. Se jää tuohon varmaan meidän jäälkeenkin, se on niin hyvin kiinni.
Ja joo, vaikka herätyskello soikin 6.15 nousin vasta 7.05 kellolla. Vaikken halunnutkaan nousta vielä kirjoittamaan niin aikaisin, mietin mitä kirjoittaisin, jos olisin noussut. Auringonpaisteesta tietenkin, kunnes oli aika nousta. Ensimmäisenä puettiin päivävaatteet Kirpulle, sitten käytiin yhdessä hakemassa Ässälle vaatteet yläkerrasta. Puin Ässän ja kannoin koko halikasan eteiseen pukemaan ulkovaatteita. Meidän päiväkotimatkalla on vain kolme pätkää, jotka ei vielä ole sulaneet täysin. Otettiin muutama varaslähtö talvipyöräilyä, mutta nyt voidaan sanoa että päiväkotiin pyöräily on nyt ihan oikeasti tai virallisesti alkanut.
Eilen oltiin jo ulkona siihen aikaan, kun tänään alettiin pukea toppavaatteita. Silti oltiin tänään päiväkodilla jo 7.44. Eilen mietin matkalla heijastinhenkseleiden tarpeellisuutta, kun vastaan tulevasta autosta näkyi vain kaukaiset valot. Tänään taas oli aurinkoinen aamu. Iltapäivällä taas meinasin kääntyä takaisin hakemaan aurinkolaseja. Ajattelin ettei siihen ole aikaa, olin väärässä. Noh jospa tänään ottaisin lasit heti lähtiessä mukaani.
Toivottavasti nämä kiireettömät aamut ovat tulleet jäädäkseen. Mulla piti olla yrittäjäkoulutuksen Hops, mutta onnistuin sitten sekoilemaan itseni ulos sieltä. Ensinnäkin, puhelimella en päässyt Zoomiin lataamatta sovellusta - no eihän se mahtunut mun puhelimeen, joten ensin piti poistaa muita sovelluksia ja poistetut kuvat sieltä ärsyttävästä arkistosta johon ne nykyään menee.
Sain Zoomin vihdoin päälle vain kolme minuuttia myöhässä, no en päässyt sisään, sitten olin viisi minuuttia myöhässä, kun zoom ilmoitti, että minua ei voida päästää sisään koska isäntä on heittänyt minut pihalle hiljattain. Sain siis häiriökäyttäytyjän leiman ennen kuin pääsin edes mukaan, mahtavaa. Toinen leima jota pelkään, on laiskan ihmisen leima. Koska minulla ei ole palkkatyötä olen laiska. Yritän kovasti päästä tästä tunteesta eroon ja saada myös yritystoimintaani kannattavaksi. Mutta ristiriitaisilta tunteilta ei voi välttyä.
Onneksi on tuo aurinko! Nyt siis kuuntelemaan euroviisu podcastia ja postauksen julkaisua, sitten eteisen välioven ikkunan pesu ja eteisen kuvaaminen. Kuulostaa ihan suunnitelmalta.
Maanantai
Katuvalojen oranssi hehku näkyy kaihtimien välistä. Taapero on nukkunut koko yön havahtumatta. Aletaanko meillä nukkua koko yön läpi? Vai oliko tämä vain hyvin omituinen poikkeus? Herätyskello soi sängyn alla. Se on siellä, että minun on pakko liikkua. Oikeastaan, en haluaisi puhelinta sängyn lähelle, mutta sitten mulla ei ole herätystä.
Heräsin kyllä jo ennen kelloa kerran. Kuulin tömähdyksen yläkerrasta, siitä tietää, että joku on tulossa alas. Hetken päästä Pampula, säikky saaliseläin, säntää kynnet laminaatilla rapisten pois alta, kun Ässä tulee peittonsa ja tyynynsä kanssa meidän sänkyyn. En tiedä mitä kello oli, en katsonut. Mutten ole kyllä hetkeen nähnyt Pampulaa noin säikkynä.
Herätyskellon soidessa torkutin parikertaa. Makasin silmät kiinni, todetakseni etten enää nuku kuitenkaan. Harkitsen hyvin lyhyen hetken sohvan ja sängyn välillä. Herääkö taapero läppärin valoon ja näppäinten ääneen, vai havahtuessaan, että lähdin sängystä? En ehdi olla sohvalla yksin montaa minuuttia. Toisin kuin Ässä, Kirppu ei tuonut peittoaan mukanaan. Harmi. Onneksi meillä on viltti.
Tein illalla itselleni nopean tehtävälistan aamua varten. Siihen tuli yksitoista kohtaa. Ja oikeastaan se kattaa koko työpäiväni. Ainoa mikä siitä puuttuu on pyykkien pesu. Eiköhän sekin johonkin väliin mene. Taapero jatkoi unia, mitä ihmettä. Voi pieni.
Tänään mulla on kalenterissa vauvahieronta-asiakas ja yrittäjyyskoulutuksen kaikille pakollinen aloituspäivä. Tämä on sama koulutus, jonka kävin syksyllä, nyt käyn uudestaan markkinointiviikon. Syksyllä koulutus oli iltapäivällä kelllo neljästä kuuteen, joka arkipäivä viisi viikkoa. Se oli kauheaa. Kuuntelin kyllä jokaisen koulutuksen, mutta en päässyt oikein koskaan ryhmäkeskusketeluissa osallistumaan, kun taustalla oli koko meidän samaan aikaan tapahtuva arki ja sitten vielä kolmena päivänä viidestä oli lasten harrastuksia, joten osa keskittymisestä meni aina lähtemiseen.
Miksi taaperot ei tykkää peitoista? Peitto on oltava niin kauan, että nukahtaa, mutta nukkuvaa lasta ei saa enää peiteltyä mitenkään. Minä nukun aina peiton alla niin tiiviisti, että varmasti on lämmin. Haluan peitellä sylissäni nukkuvan taaperonkin, mutta hän ihan huomaamatta heittää peiton pois sylistään. Minä taas tunnen käsivarressani kuinka ihoa kylmää eteisestä tuleva viileä ilma.
Oho! Kellohan on jo kymmentävaille seitsemän. Ja nyt minnun pitäisi raaskia siirtää tämä pieni nukkuva lapsi pois, jotta pääsen keräilemään heidän vaatteensa valmiiksi ja päästään puolelta ulos ovesta. Läppäri näyttää, että pakkasta olisi kaksi astetta. Tiet on kuitenkin jo niin sulat, että Ässä varmaan pyöräilee päiväkotiin.
Se oli semmonen hiihtoloma
Aamun ajatuksia klo 10.30
Ai järkytys sentään mikä määrä kirjoitusvirheitä vilisee maanantaina ja perjantain aamupostauksissa. Ne on molemmat kirjoitettu puhelimella. Ja luulisi, että niissä nimenomaan ei pitäisi olla mitään kirjoitusvirheitä, mutta onhan se todettu monta kertaa, ettei automaattisesta tekstinkorjauksesta ole toisinaan mitään iloa.
Me tehtiin pari vuotta sitten vaihto, kun mun puhelimesta oli jälleen näyttö haljennut. Ostettiin silloin puoliskolleni uusi puhelin ja minä otin hänen vanhan puhelimen ja se mun puhelin jonka näyttö oli sirpaleina tuli Jekun ensimmäiseksi puhelimeksi hänen täyttäessään 6 samaan aikaan. Vielä kaksi vuotta myöhemmin tämä mun nykyinen puhelin ei ole tajunnut, että kun kirjoitan "me tullaan lasten Kaa" haluan tuon Kaa kirjoitettavan ihan vaan pienellä k kirjaimella "kaa", mutta ei.
Kaksi vuotta olen korjannut tuota samaa ja joka kerta vain huomaan kuinka paljon oikeastaan edes käytän tuota lyhennettä. Enkä tosiaan tiedä miksi se alunperinkään luulee että Kaa pitäisi kirjoittaa isolla? Puoliskollani ei tietääkseni ole ainuttakaan Kaa nimistä kaveria jonka nimeä hän olisi kirjoittanut jatkuvasti jotta tuo sanakirja ei päästäisi irti tuosta, mutta toisaalta nyt kun tässä valitan asiasta tajusin, että noita sanakirjaan tallennettuja sanoja voi poistaa! Joten se siitä tällä erää.
Tänään on ollut kuumeton päivä mutta ei kannata kahden sängyssä maatun kuumepäivän jälkeen alkaa raivosiivoamaan, vaikka sen aloittaisikin ihan hyvällä ololla ja iloisella mielellä niin, puolituntia myöhemmin olo on vähintäänkin yhtä huono kuin aiemminkin paitsi että nyt ei ole kuuma eikä hiki ja kaikki ärsyttää senkin edestä.
Ehkä loppuviikosta päästään jo tekemään joku kiva hiihtolomaretki vaikka lähimetsän pulkkamäkeen. Ja jospa tämä harmauskin tästä väistyisi. Säikähdin muuten tänään nähdessäni terassilautoja vapaana lumesta!
38.3°C
6.30
Säihkypäivä on uusi saikkupäivä
Sängyn alla on.....
.... pölypalloja ja kuusihenkisen perheen parittomat sukat ja kaikki muu, mikä vain kadota saattaa, juomapulloista neuvolakortteihin löytyy yleensä sieltä. Tarina on tosi.
Jossain kaiken seassa kimaltaa Unelmalaatikko, joka on aika kaivaa esiin, puhaltaa pölyt päältä ja opetella unelmoimaan uudestaan.
Blogia kirjoittaa: Petra ja seikkailua tähdittävät: Nuppu & Jekku & Ässä & Kirppu & aviomiehenä tunnettu Puoliskoni.
Tervetuloa Sängyn alle!
Yhteydenotot: sangynalla@gmail.com
Joko luit nämä?
-
Kävin perjantaina hakemassa vauvalle tarvikkeita poikien kummitädin luota ja samalla reisulla kävin vihdoin noutamassa cittarista Liberolauk...
-
Tiedättehän sen, kun lapsen kasvaessa neuvolassakin tulee se hetki, kun huoltaja odottaa käytävän puolella ja terveydenhoitaja tekee jotakin...
-
Joku ehkä saattaa muistaa yhden mun henkilökohtaisen suosikkipostauksen parin vuoden takaa. Kirjoitin meidän pyykkihuollosta edellisessä kod...
-
Valikoidessani vauvan ensimmäisen ja vauvan toisen kuukauden postauksiin kuvia huomasin tosi hyvin miten vauvan poskien iho on taas reagoinu...
-
Juhlittiin huhtikuun alussa meidän maaliskuisen ja huhtikuisen synttäreitä. Kirppu täytti kaksi maaliskuun puolivälin aikaan ja Ässä täyttää...
-
Mun kaapissani alkaa olla taas kasa tyhjiä kosmetiikka purkkeja, joten aika napata niistä kuvat ja heittää kierrätykseen. Tällä kertaa nappa...
-
*Kaupallinen yhteistyö Kidsmed Meidän perheessä on enemmän ja vähemmän allergia- ja astmataustaa molemmilta puolilta ja räkä on riesa ...
-
Raaskiiko, ei raaski. Vähän olis kuitenkin pakko. Mutta ei voi. Se on niin söpö. Hiukset silmillä. Se on niin söpö hiukset ponnarilla. Ja e...
-
Monessa kaupungissa äitiysneuvolan viimeinen käynti tehdään kotikäyntinä, kun vauva on noin yhden viikon. Ensimmäinen aika lastenneuvolan p...
-
Apua, huomasin saaneeni tahattoman kahden viikon julkaisutauon! Toisaalta, kun luonnoksista löytyi jo valmiiksi postaus otsikolla Ruutuaikaä...