Arkea ja vähän juhlaa

Nyt voi taas todeta että arki on todella tasaantunut, kun en keksi viikoista enää mitään erityistä. Vaikka viime viikollakin kirjoitin jo hyvissä ajoin ylös mitä minäkin päivänä tapahtui. Jos vaikka olisi jotain muistettavaa ja sen sitten muistaisikin. Vaan ei taida olla, ei ainakaan mitään erityisen erityistä.

Maanantaina käytiin hellissä, siellä oli tosi vähän ihmisiä. Mentiin kerhoon reppuillen. Iltapäivällä nukuttiin päikkärit koko porukka, Tuhina parvekkeella ja me sohvalla, useampi tunti. Heräsin puoliskoni puhelimeen kun hänen isä soitti jo odottavansa pihalla sählyyn lähtemään.


Tiistaina siivoilin koko aamupäivän, eteinen ja vessa oli listassa. Käytiin hakemassa duplot postista ja mentiin siitä mammakaverille hetkiseksi. Pyykkäsin mustat, koska niissä on eniten puoliskoni vaatteita.

Keskiviikkona listassa lukee makkari mutta jatkoin keittiön vessan ja olkkarin siivoilua. Unohdettiin illalla duplopaketti takakonttiin joten puoliskoni toi sen autosta koulusta kotiin tullessaan. En vieläkään ole varma kuka meistä kolmesta on eniten innoissaan niistä. Käytiin illemmalla taas vauvakaverilla jolla on kaksi kissaa ja jostain syystä mun nenä reagoi näihin tosi nopeasti olin aivan räkäinen ja kipeän oloinen vielä kotonakin.


Sovittiin mun ystävän kanssa että haen hänet meille Tuhinan lounaan jälkeen ihan muuten vaan, mutta torstai aamuna tuli soitto ja suunnitelmiin muutos. Lähdettiin hakemaan hänelle pinnasänkyä Utista. Syötiin kaurapuuroa ja höpöteltiin meille tullessa. Hänet kotiin vietyäni kävin taas postissa hakemassa toisen paketin. Edelleen tuntui olo allergisen tukkoiselta. Istutin muuten pieniin purkkeihin kurkkua, tomaattia ja porkkanaa. Niistä kirjoitan lisää kunhan (jos) ne lähtee kasvamaan kunnolla.

Perjantaina käytiin aamusta anopin työpaikalla taas moikkaamassa mummia ja pappaa. Sieltä suunnattiin vaippaostoksille cittariin ja tein heräte ostoksen. Tietenkin unohdin sitten oleelliset kuten wc paperin ja hedelmäsoseet mutta mitäs tuosta, on meinaan hienot kottikärryt! Appi muistutti katsastuksesta kotiin päästyämme varattiin samantien aika ja lähdettiin koko perheen voimin. Käytiin sitten samalla hakemassa vähän ruokaa ja niitä hedelmäsoseita Tuhinalle. Siivoiltiinkin kun seitsemältä meille tuli vieraita.


Lauantaina meillä oli meidän tiimi8 tapaaminen, siis entisiä työkavereita. Päästiinkin kivasti koko porukka paikalle. Tuhina heräsi päikkäreiltä juuri kun olin laittamassa itkuhälytintä päälle puoliskolleni. Me yritettiin taktikoida että Tuhina nukkuisi osan ajasta jonka olisin poissa, ei ihan toiminut. Vähän ennen kuutta laitoin puoliskolleni viestiä pitääkö käydä kaupassa. Lopputulos oli että viittä vailla kuusi juoksin äkkiä apteekkiin hakemaan särkylääkettä. Kävin vielä sanomassa heipat ihmisille ja tulin kaupan kautta kotiin.

Sunnuntaina käytiin kirkossa ja mentiin ensimmäistä kertaa lasten huoneeseen. Tuhina ei oikein viihtynyt aikuisten pyhäkoulussa niin ajattelin että alakerrassa voisi olla enemmän ihmeteltävää. Virallisesti lasteenhuoneeseen mennään vasta 1,5v tai näin muisteli meidän lastenhuoneen ope. Kirkosta lähdettiin suoraan mamma kaverille kun jälleen oli 1v synttärit. Kotiin lähdettiin kolmen aikaan ettei Tuhinan päikkärit veny liikaa.


Siinä kai ne olennaisimmat. Vettä on taas satanut useamman kerran ja kottikärryjä ja ämpäriä ei ole vielä koeajettu ulkona. Kerhossa olisi kiva käydä, mutta se puoli kymmenen vain on äärimmäisen huono kellonaika meidän rytmillä. Perjantain muskarikin jäi välistä kun Tuhina nukahti.

Kuka huolehtii minusta? Ja milloin.

Kun Tuhina oli muutaman viikon ikäinen kirjoitin ajatuksiani äitiydestä ja siitä millainen äiti haluan olla. Ajattelin että elämän tärkeysjärjestys on ensin vauva sitten äiti ja isä ja viimen koti. Nyt täytyy nolosti tunnustaa että tärkeysjärjestys kääntyi ja kaikki muut tulivat ennen minua. Pyykkivuori kielii myös ajoittain puoliskoni heitteillejätöstä.

Eniten itsestäni piittaamattomuudesta kertoo varmasti liian isot vaatteet ja vaaka joka meni miinukselle, jos vertaa äitiyskortin ensimmäiseen merkattuun painoon. Vaatekaapin kanssa taistelu siis jatkuu edelleen.

Toisena asiasta ilmoittaa pieni itsekeskeinen minä joka väsyneenä ja nälkäisenä riitelee ja lopuksi itkee kun kukaan ei huolehdi minusta. Kun minä yritän pitää kodin siistinä (ja poden isosti riittämättömyyttä, häpeää ja omantunnontuskia siinä epäonnistuessani) ja laittaa tiskit ja kokata (tavoitteena oli että puoliskoni voisi tulla koulusta katettuun ruokapöytään, sitä päivää edelleen odotellessa) vietän aikaa vauvan kanssa noin niinkunnoikeasti vietän, en vain huolehdi perustarpeista, ruoasta ja puhtaudesta vaan myös seurustelen ja leikin Tuhinan kanssa. Ja yritän selviytyä jokapäiväisestä pyykkiruljanssista. Pyykkivuoresta joka koko perheen sairastellessa tai muuten vaan pyykkäämättömän päivän jälkeen kertyy aika suureksi. 

Joskus tämä kaikki vie niin paljon huomiotani että yksinkertaisesti unohdan syödä tai en ehdi käydä suihkussa, saatika että löytäisin jostain aikaa itselleni (tai osaisin ottaa aikaa itselleni puoliskoni kotona ollessa).

Kerhosta kotiin tullessa löydän keittiön pöydältä  täyden teemukin ja yhdesti haukatun leivän. Huomaan illalla aamulla pestyt pyykit pyykkikopassa odottamassa edelleen ripustustaan kun huomioni on päivän aikana eksynyt saapuvan puhelun tai kakkavaipan seurauksena, noin niin kuin esimerkkinä. Taitaa vaivata imetysdementiakin kaiken lisäksi. :D


Viime aikoina olen opetellut ottamaan aikaa itselleni sillä välin kun tiedän Tuhinan viihtyvän hyvin ilman minua tai puoliskoni kanssa.

Tällä hetkellä Tuhina on kylpyammeessa, leikkii suihkun alla leluillaan ja kiljuu iloisesti kun minä istun pöntön päällä juttelen välistä ja kirjoitan (tosin tästä täytyy luopua kun puoliskoni vinkkasi ettei padi tykkää kosteasta ilmasta). Hukkumisvaaraa kylpyammeen täyttymisestä ei ole koska Tuhina leikkii tulpalla mieluummin kuin antaa ammeen täyttyä. Toisinaan käyn itse suihkussa samaan aikaan Tuhinan kanssa, joskus luen, harjaan ikuisuustakkuja hiuksistani tai siloittelen sääriäni.

Tuhinan ruokaillessa keskityn syömiseen ja sotkemiseen, samalla jotain pientä itsekin syöden, tai ainakin mulla on se tee/kaakao siinä jäähtymässä. Tuhinan pitkät päiväunet taas olen viime aikoina opetellut omistamaan omalle lounaalleni. Saatan samalla lukea tai katsoa jotain aivot nollaavaa sarjaa. Olemme yrittäneet rytmittää Tuhinan päikkärit niin että tässä välissä hän nukkuisi kahdesta kolmeen tuntia.

Tuhina tuijottelee mielellään pyykkikonetta ja kurkottelee nappeihin, niinpä me pyykätään yhdessä. Pyykit saan helposti makkariin kuivumaan kun Tuhina leikkii tai seurailee pinnasängystään.

Tiskien laitto ja kokkaaminen on myös Tuhinalle viihdettä. Ja keittiössä muutenkin viihdytään kivasti kaappeja ja laatikoita tutkien tai seisten tuoleihin tukien pöydän alla. Keittiössä annan Tuhinalle maistiaisiksi välillä taateleita tai hapankorppun tai kurkun paloja.

Puolivahingossa hankin myös pitkästä aikaa itselleni ihan oikean ihonhoitosetin. Tarkoitukseni ei ollut ostaa mitään kun käytiin Mary Kayn ihonhoitoillassa mutta niin vain lähdinkin pussin kanssa kotiin (luulin kyllä kieltäytyneeni kohteliiasti), miettien mitä sanon puoliskolleni.

Itsekeskeisyyden puuskissani olen oikeuttanut tämän hankinnan, varsinkin kun se ei ole jatkuva menoerä. Toisaalta on myös kiva saada ihailevia kommentteja siltä rakkaimmalta puoliskolta ja kivempi on peilistäkinnkatsoa kun sen sutturanutturan ja hikisen naaman sijaan sieltä katsoo takaisin omastamielestäkin nätti hieman ehostettu naama ja kivat harjatut hiukset.

Itsehän sitä on itsestään huolehdittava että jaksan huolehtia myös kaikesta muusta ja erityisesti tästä perheestä. Onneksi mulla on myös sellainen puolisko joka tajuaa käskeä mut nukkumaan tai syömään jos en itse tajua. Onneksi ei tarvitse yksin huolehtia ihan kaikesta varsinkaan kun olen vähän hattara-aivo nykyään.

Yöpalaa ja pikkuisen unta

Mulla on luonnoksissa roikkunut ties kuinka pitkään muutaman yön kulku, en ole niitä muistanut silloin kun ne vielä olisi olleet ajankohtaisia. Enää en oikein osannut tehdä niillä mitään ja toisaalta jos liittäisin nämä tämän hetken uni ja ruokarytmiin niin siitä sitten tulisikin niin pitkä kirjoitus etten edes itse jaksa lukea sitä. Jotenkin olis kuitenkin kiva myös kirjoittaa siitä millaisia öitä meillä oli silloin alussa, ihan vaan vertailun kannalta näihin nykyisiin uni- ja syömisrytmeihin, kun kerran nämä on olemassa. Kerroin tästä pulmastani (aivan valtava pulma tämä onkin :D) puoliskolleni ja hän vain ihmetteli miksi en julkaise niitä että. Siispä tässä pesee näitä aiempia unia, joita luonnollisesti hetken perässä seuraa sitten nykyinen päivä- ja yörytmi höystettynä ruokailuilla ja miten niissä (huijataan) selvitään.


Tein pientä seurantaa Tuhinan vuorokausi rytmistä, mutta noiden parin yön jälkeen en enää jaksanut pitää kirjaa. (Kirjoitettu 23.8.2014)

Tuhina n.6vk ikäinen perjantai-ilta - sunnuntaiaamu uni+ruoka rytmi

2305 Tuhina nukkuu unipussissaan, siirrytään sänkyyn nukkumaan.

* * * * * * * * * *
0256  imetän (yleensä neiti herää vasta neljän aikaan)
0316 Tuhina nukahti
0325 rohkenen siirtää lapsosen viereeni jatkamaan uniaan.

* * * * * * * * * *
0626 imetyshetki
0656 Tuhina nukahti
0707 siirrän lapsosen sylistä sängylle

* * * * * * * * * *
0740 ounou Tuhina herää uudelleen syömään ja äiti kävi edellisen jälkeen morjenstaas pumppua (eväsmaitoa ristiäisiin)...
0812 vaipanvaihdon mittainen tauko ja jatkuu.
0836 nytkö se nukahti?
0839 juu ei. Röyhtäillään ja jutellaan.
0852 taas syödään
0905 Tuhina nukahti!
0908 nostan Tuhinan sängylle ja silmät aukes
0912 nukahti kun vähän silitin selkää ja hiuksia.

* * * * * * * * * *
0924 hereillä taas
0941 nyt syö sekä äiti että lapsi, tai Tuhina nähtävästi tarvitsi unitissin, saman tien silmät ummessa ja leuka käy, voi söpöys!♡ näin pätkittäistä aamua en muistakaan, liekö syy tuossa pumppauksessa, ei kelvannut neidille vajaa maitobaari.
0953 Tuhina nukkuu taas.
1008 tilanne katsaus ja tyytyväisen ja levollisen oloinen Tuhina nukkuu isin vieressä :) äiti ei saa vielä jatkaa unia kun ystävä ilmoitti tuovansa kakun :D

* * * * * * * * * *
1132  neiti haluaa jälleen rinnalle ja silloinhan hän pääsee.  Valitsin selvästi huonon päivän aloittaa muistiin merkitsemisen, ei tää nimittäin tämmöstä  näin katkonaista oo ennen ollu.... en ainakaan muista/myönnä. (On  muuten oikee haba kipeä,  ihan ku oisin reenannu :D varmaan toi pyykkirallin kantaminen :D)
1141 Tuhina nukahti, herättelen jos vielä maito maistuisi.
1146 havahtuu imemään
1151 nostan Tuhinan olkapäälle röyhtäsemään
1155 puolen vaihto
1220 nukahti
1227 siirrän sylistä viereen

* * * * * * * * * *
1405 imetys hetki (äiti heräsi aloittamaan päivän 1330)
Nyt en tiedä kauanko tämä kesti, 20vailla 4 oltiin koko perhe autossa kohti seurakuntakeskusta. Laitettiin kastepuku päälle ja sitten Tuhina nukahti.

* * * * * * * * * *
n.1830  Tuhina veti 120ml pullosta, lähdemme kotiin.
1933 lähdemme anoppilaan, Tuhina nukahtaa turvakaukaloon mutta heräsi melkein samantien kun päästiin hissiin. Jonkun aikaa neiti viihtyy tyytyväisenä sylissä, mutta nälkä tulee taas. Neiti syö ja nukahtaa. 20 vailla kymmenen lähdemme kotiin syvässä unessa tyytyväisenä nukkuvan lapsen kanssa. Kotona nukkuu vielä hetkisen tyytyväisenä, sitten vaihdetaan puhdas vaippa ja syödään ja nukahdetaan.
2332 äitikin laittaa silmät kiinni,  Tuhina on nukkunut jo jonkun aikaa.



0237 imetys hetki
0315 nyt nukkuu varmasti
0317 siirrän viereen ja herää
0321 nyt nukkuu, vähän paijasin varmuuden vuoksi.

* * * * * * * * * *
0542 Tuhinalle maitoa
0603 vaipanvaihtotauko, ja lisää maitoa
0623 nostan olkapäälle nukahtaneen neidin viereeni vaikka hän liikuttamiseen heräsikin.
0630 nukutaan

* * * * * * * * * *
0828 aamumaito
0905 vaipan vaihto ja puetaan kirkkovaatteet
0917 jatketaan syömistä
0940 Tuhina nukkuu!

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Nyt kun neiti n.2,5kk meillä alkaa olla selkeä rytmi! Ainakin yöunille, ja tätä on nyt jatkunut n.2vk eli ilmeisesti tämä on nyt se pysyväksi jäänyt rytmi.

Klo 1900 yöpuku päälle ja syödään

n. Klo 2000-2030 nukahdetaan

n. Klo 0200-0220 ensimmäimen yösyöttö,  tämä jää satunnaisesti väliin

Klo 0420 toinen yösyöttö

n. Klo 0730-0800
 herätään päivän askareisiin, näihin aikoihin myös puoliskoni nousee kouluaamuina. Tässä välissä Tuhina on yleensä hereillä ja syön itsekin aamupalaa sen jälkeen vaihdetaan yöppäri pois ja jossain 9-11 välillä Tuhina syö uudelleen ja nukahtaa päikkäreille. Sinänsä huono aika, sillä ensiviikolla alkava neuvolan vanhempi-lapsikerho on klo 10-12 ja seurakunnan perhekerho olikohan 11 ja kirkkomuskari 11. Kyllä vain nyt loppuu kotona nyhjöttäminen. Tai ainakin käydään katsomasss minkälaista noissa kerhoissa on.


Tämän alla olevan pätkän päivämäärä on tuntematon otsikko oli OHO, selvästikään näin vähäsyöttöisiä unia ei ollut vielä ollut ehkä kertaakaan tai ei ainakaan kovin monesti. Nähtävästi tämä on ollut 2,5kk ikäisen Tuhinan rytmi. Onkohan ollut aivan rytmin asettumisen alussa, tai sitten rytmi on mennyt sekaisin ja olen ollut superiloinen että yks kaks onkin taas ollut hyvä yö :D

2004 Tuhina nukkuu siirryn puoliskoni luo olohuoneeseen
0020 tullaan nukkumaan ja joudumme siirtämään Tuhinaa keskemmälle sänkyä, neiti ähisee paljon, muttei herää vielä syömään.
0140-0206  ensimmäinen yösyöttö
0535-0547 toinen yösyöttö
0750 vaipan vaihto
0756- aamumaito

Voitin!

Anteeksi. Hehkutan. Mutta kun minä, joka en koskaan voita yhtään mitään, yhtään missään. Voitin! Ja että kerran se se vasta ihme olikin! Ja sitten tuli vielä ihmeiden ihme, toinenkin!

Siitä saakka kun aloin lukemaan blogeja olen osallistunut jok'ikiseen vähänkään mielenkiintoiseen arvontaan koskaan voittamatta mitään. Osallistuin ja ajattelin että onpahan ainakin osallistujia, jos ei muuta, kun en kuitenkaan voita.


Sitten viime viikolla tapahtui jotakin todella odottamatonta. Selasin lukulistani uudet postaukset auki Samalla kun puhuin puhelimessa. Selasin bebe au laitin arvonnan voittajat tekstin loppuun jossa nimet olivat ja hoksasin oman merkkini. Olin että WOOOOOOOOOT! Kaverini lause jäi kesken kun hihkuin puoliskolleni että arvaa mitä et arvaa, mie voitin! Jeee! Mie joka en koskaan voita yhtään mitään! 

Ja arvatkaas kun seuraavana päivänä huomasin sähköpostista että olen voittanut uudestaan, äitilandian duploarvonnassa! Niinpä, mitä ihmettä, kyllä nyt on onni kohdalla :D Heti etsin sen blogitekstin ja katsottiinkuvat että miltä se palkinto nyt näyttääkään. Ja vieläpä että osui maatila! Huhhuh sanon vaan!


Meillä on nyt ollut kolme päivää uusi joulu, kun tiistaina tuli postilta pakettikortti mutta illan kiireiden takia paketti jäi takakonttiin, keskiviikkona puoliskoni avasi paketin Tuhinan kanssa ja tänään postista tuli toinen pakettikortti (joka olikin hieman painavampi kuin odotin) ja sen avasin heti kun tultiin kotiin. Nyt kun molemmat palkinnot on vastaanotettu niin nappasin niistä kuvat.

Jeee mie voitin! Tuhina on maistellut duploja oikein urakalla. En tiedä onko Tuhina niin viisas että tietäisi jo mikä on "uusi duplotalo ja eläimet" mutta niin vaan sinne hän meni hyllyn luokse ihmettelemään kun kielsin roikkumasta mun hiuksissa ja sanoin "missä on sun duplotalo, missä kana, missä on sun duplo".


Muksu Seikkailijan välipalajuomat saa vielä hetken aikaa täydentää meidän ruokakomeroa (ellei joku nälkäinen äiti sorru niihin), ne kun on 1+ paketin mukaan ja sisältävät maitoa. Snadistadin pääsyliput saavat myös odottaa sen aikaa että Tuhina lähtee kävelemään, sittenhän meillä lystiä onkin! Päästään isolle hiekkalaatikolle ja liukumäkiin ja vaikka mitä! Kukahan kaveri meille lähtisi matkaan....?

Anteeksi nyt vielä, lähti lapasesta, vähän innostuin. Mutta kun tää oli jo niin kummallista ja ihan epätodellista! Miten tässä näin kävi? Mie voitin! Hih!

Viime viikko

Tää aika menee aivan liian nopeasti. Nyt kun jälkeenpäin mietin että mitä tuli viime viikolla tehtyä ja mitä tapahtui, niin pitää ihan oikeasti miettimällä miettiä ja muistella ja kysyä puoliskoltani, enkä siltikään aina saa päähäni mitä tapahtui. Tai siis, eihän tää nyt edes ollut mikään uusi juttu että en muista...


Maanantaista muistan hellikerhon. Vakio kerhotyöntekijä oli kipeänä ja varatäti ihmetteli Tuhinan poskia, hellin henkilökunta taas huomasi kuinka hyvässä kunnossa posket pitkästää aikaa olivat! Puoliskoni oli superväsynyt ja kävi yöunille joskus puoli kahdeksan jälkeen. Minä ja Tuhina siivottiin keittiö sitten joutessamme. (Onko kenenkään muun mielestä outoa että M E  siivottiin :D) Ai niin ja huomasin voittaneeni!

Tiistaina kirjoitin aamulla uuden suunnitelman kodin siisteyden ylläpitämiseksi. Yritin pestä pyykkiä, mutta se jäi yrittämiseksi kun en muistanut levittää niitä kuivumaan. Voitin uudestaan!



Keskiviikkona käytiin seurakunnan perhekerhossa ja pesin taas sitä samaa koneellista lakanoita ja pyyhkeitä.



Torstaina meillä oli+ 9kk kasvukontrolli. Meidän oma terkkari oli poissa ja tällä toisella tädillä oli opiskelija matkassa, he ihmettelivät Tuhinan vauhtia. Olivat luulleet että oli joku isompikin lapsi tullut odottamaan kun olivat taukohuoneeseen kuulleet lapsen ja äidin äänet erisuunnista. Illalla olin elämäni ensimmäisillä Partylite kutsuilla ja shoppailin kaksi pientä kynttiläkuppia ja ostin vielä esittelypöydältä puoleen hintaan seepran Tuhinan hyllylle. Nyt pitäisi enää saada makkarin seinät maalattua ja se hylly seinälle!

Perjantaina kiiruhdettiin aamulla muskariin, sieltä kaverille lounaalle ja sieltä toiselle kaverille palauttamaan hiussaksia. Älä kysybmitä illalla tehtiin, en muista.

Lauantaina käytiin ilahduttamassa ja viettämässä aikaa entisen työkaverin luona. Tuhina sai huomiota työkaverini tyttäreltä ja miniältä. Ihasteltiin takkatulta, Tuhinakin ensimmäistä kertaa. Illalla puhuin pitkän puhelun isosiskoni kanssa.

Sunnuntaina tuli kiirelähtö kirkkoon kun ajattelin käydä suihkussa sillä aikaa kun Tuhina ottaa pikku torkut, vaan eihän hän mitään nukkunut. Pakko oli kuitenkin hiukset pestä kun Tuhina pyyhki aamupuroiset kätensä mun päähän. Karattiin heti sakriksen jälkeen vauvakaverin 1v synttäreille. Tarjolla oli maukasta kinkkupiirakkaa ja aivan ihana (ulkonäöltään ja maultaan) kakku. Tuhinan päikkäreiden jälkeen lähdettiin anoppilaan ihmettelemään. Tuhina vietti hetken mummipappa aikaa kun me lähdettiin puoli kahdeksan jälkeen äänestämään puoliskoni kanssa.


Ei viime viikossa nyt tainnut olla muuta muistettavaa ehkä.. ja tänään viikkasin ne ainakin kolmesti huuhdellut lakanat ja pyyhkeet kuivumasta kaappiin, onhan ne nyt kuivuneetkin varmaan toiset kaksi tai kolme päivää, ainakin.

Näytelmä: Itsepäiset

Ensimmäinen näytös

Olipa kerran itsepäinen vaimo ja itsepäinen aviomies.

Itsepäinen vaimo haluaa muutosta ulkonääkönsä ja päättää leikkauksesta.

Itsepäinen aviomies käskee varata ajan.

Itsepäinen vaimo pyytää ystävältä aikaa, mutta yhteistä aikaa ei löydy.

Itsepäinen aviomies käskee varata ajan uudestaan.

Itsepäinen vaimo kysyy ystävältä uudestaan.

Ei löydy sopivaa aikaa.

Itsepäinen vaimo saa sakset lainaan toiselta ystävältä ja päättää leikata itse.


Toinen näytös

Itsepäinen aviomies haluaa leikata vaimon puolesta.

Itsepäinen vaimo sanoo leikkaavansa itse.

Itsepäinen aviomies ilmoittaa opiskelleensa netistä ja osaavansa nyt leikata.

Itsepäinen vaimo inttää vastaan ja haluaa leikata itse.

Itsepäiset aviopuolisot menevät vessaan saksien kanssa.

Itsepäinen vaimo on tehnyt jakauksen valmiiksi ja antaa itsepäisen aviomiehen tarkistaa sen.

Itsepäinen aviomies pyytää saada leikata.

Itsepäinen vaimo kitisee osaavansa itsekin ja haluavansa leikata itse.

Itsepäinen aviomies vetoaa itsepäiseen vaimoonsa: "äitikin leikkas kerran itse ja sen jälkeen se on antanut isin leikata a i n a ! "

Itsepäinen vaimo aloittaa leikkaamisen luovuttaneena.

Itsepäinen aviomies kauhistelee saksia pyytäen.

Itsepäinen vaimo luovuttaa sakset itsepäiselle aviomiehelleen.


Kolmas näytös

Itsepäinen aviomies käyttää saksia ja kampaa hyvin keskittyneenä.

* nips naps * nips naps *

Itsepäinen  vaimo kampaa hiuksia oikeille paikoille.

* nips naps * nips naps *

Itsepäinen aviomies jatkaa leikkaamista hyvin huolellisesti keskittyen.

* nips naps * nips naps *

Itsepäinen vaimo pomppii kylpyammeen reunalta peilin eteen ja vilkuilee itsepäisen aviomiehen ohi peiliin.

* nips naps * nips naps *

Vihdoin itsepäiset aviopuolisot ovat yhtämieltä ja toimivat yhdessä.


Neljäs näytös

Aviopuolisot ovat tyytyväisiä lopputulokseen ja toisiinsa.

****

Perustuu tositapahtumiin, erään torstain myöhäisiltaan (yöhön). Näytelmä sisältää pientä kitinää itsepäisen vaimon osalta.

HUOMIO näytelmän tapahtumat e i v ä t johtaneet riitaan.

Miltäs näyttää? :)

Liian pieni liian rakas

Kun Tuhinan 9kk päivä lähestyi en voinut olla ajattelematta että Tuhina on nyt ollut täällä, siis vatsan ulkopuolella, yhtäkauan kuin hän oli masussanikin. Tarkalleen ottaen tuo päivä oli maanantaina, koska Tuhina syntyi rv 39+5. Yhdeksän kuukautta odotusta ja nyt ollaan saatu tustustua toisiimme ihan yhtä kauan. Jännää, en keksi miten muuten kuvailisin tätä ajatusta.

Mietin mitä on muuttunut viimekuuhun verratessa, enkä nyt ole ihan varma tuleeko tästä vain edellisen toisintoa.

Yhdeksänkuisella Tuhinalla on yksi hammas! Se ainakin on uutta! Hampaan tunsi isi, siis puoliskoni, joka yritti saada mitälie epämääräistä pois kaikkisyövän Tuhinan suusta. Tämä tapahtui pääsiäisenä.


Yhdeksänkuinen Tuhina on ilmeisesti kovin pieni ikäisekseen. Käytiin kasvukontrollissa neuvolassa ja saatiin mitat: pituutta 68cm painoa 7475g ja päänympärystä 44cm. Neuvolakortti on hukassa niin en voi tarkista onko pään ympärykseen tullut lisää, pituutta ei tullut ollenkaan ja painoakin vain reilu pari sataa grammaa. Vaikka me oltiin molemmat aivan varmoja että nyt Tuhina on kasvanut! Siispä saatiin ohjeeksi teelusikallinen rypsiöljyä päivässä. (Täti tuumasi ettei olis haitaksi äidillekään.)

Meidän oma täti oli poissa ja tämä täti ilmeisesti ohjeistaa öljylisään melkeinpä aina kun lapsi lähtee liikkeelle. Tottahan se on että Tuhina on hurjan liikkuvainen ja kuluttaa varmasti kaiken minkä syökin. Mennään taas ensikuussa mittailemaan.

Tuhina syö ruokaa viisi kertaa päivässä ja käy rinnalla varmaan toiset viisi. Öisinkin meillä edelleen viihdytään hetkittäin rinnalla kahdesta kolmeen kertaan. Mun laskutapa riippuu toki siitäkin että olenko jo itse nukkumassa vai en. Tuhina nukkuu ensimmäiseen yösyömiseen asti omassa sängyssä. Tästä en nyt kuitenkaan paljasta sen enempää, koska mulla on ajatuksena kirjoittaa meidän ruoka- ja unirytmeistä aivan oma juttunsa joka sisältää anopin salaisen aseen syömättömyyttä vastaan!


Jonkun sortin, en tiedä onko se oikeaoppinen, pinsettiote onnistuu ja yhdeksänkuinen Tuhina pistää kaiken löytämänsä suuhun. Esineen koolla ei ole väliä, annoinpa kerran suuren (superpallon kokoisen) avocadon siemenen ja kuvittelin että se on turvallinen vaan kokonaan meni sekin, se oli hyvin lyhyt ikäinen lelu se.

Kävelytuolissa kävellään ja kääntyminenkin onnistuu. Kävelytuolia voi myös työntää samoin kun kerhossa taaperokärryä tai kaverilla nuken rattaita. Sohvaa, tvtasoa, pöytiä, seiniä, ovia ihan mitä vaan vasten myös kovasti kävellään. Ja nyt Tuhina uskaltaa kävellä pitäen kiinni vain toisesta kädestä, varovaisesti, mutta kävelee kuitenkin.

Hahaa ! ja uusin taito on varmaankin ovien aukaiseminen! Sikäli kuin ovi on edes hiukkasen raollaan niin Tuhina saa sen vedettyä auki ja vastaavasti myös työnnettyä auki. Enää en voi aamuisin torkuttaa peiton alla Tuhinan leikkiessä lattialla jos en tarkista että ovi on oikeasti kahvasta kiinni. Tänään oli juuri tällainen aamu kun Tuhina poistui makkarista.


Sohvalle kiipeäminen onnistuu jos lattialla on jokin koroke välissä. Tällaiseksi korokkeeksi kelpaa hyvin sohvatyyny ja erinomaisesti sitteri. Sitteri on turhake noin niinkun oikeassa käyttötarkoituksessaan, sillä Tuhina ei enää pysy siinä mitenkään päin ja osaa luikerrella pois turvavöistä. Sen sijaan sitteri on oivallinen kiipeilyteline.

Kotona syöttötuolissa ei enää roikotella jalkoja nätisti vaan toinen jalka kerätään koukkuun viereen ja tuolissa istutaan vinottain. (Ihan niinkuin äitinsä koulussa). Selvästikin tämän yhdeksänkuun iän kunniaksi Tuhina kiipesi kerhossa seisomaan syöttötuolissa ensimmäisen kerran! Ollaanpa silmät tarkkana nyt myös kotona jatkossa.

Vaikka Tuhina on kova menemään välillä rauhoitutaan ja jopa nukahdetaan syliin. Sylissä nukkuminen on kyllä niin harvinaista herkkua että viime sunnuntaina söin kirkolla nukkuva Tuhina sylissäni oikein onnellisena.

En tiedä voisinko rakastaa tätä pientä yhtään enempää, meidän rakas pieni söpöliini Tuhina, rakastan sua niin että halkeen. Ja seuraavaan neuvolaan mennessä toivottavasti ollaan kasvettukin.

Kevätsiivous

Tadaa ! Jälleen vaihtui blogin ulkoasu. Totta puhuakseni olen jo pidempään pohtinut (taas) että pitäisikö tälle tehdä jotain. Viimeksi kuvia lisätessäni totesin että olen kyllästynyt myös tuohon fonttiin jolla kaikki kuvat olen merkannut.... (hupsista :D) mutta päädyin kuitenkin samaan vaikkaa isommaksi tein juuri tuon bannerikuvankin..

Mietin jo aiemmin että onko kaikki "oikeat blogit" valkoisia ja nyt kun juttelin puoliskoni kanssa ja selasin samalla muita blogeja niin hänkin mietti ääneen että kaikki muut on valkoisia. Eihän nyt toki aivan kaikki, mutta melkeinpä. (tai ainakin kaikki isommat) Ja yhteistuumin kokeilin sitten miltä täällä näyttäisi jos olisinkin valkoista.


Pyysin aiemmin kevättalvella palautetta muutamalta blogimaailman konkarilta ja sain muutamia vinkkejä mitä voisin tehdä eritavalla. Kaikki kuitenkin muistuttivat että tää on mun blogi ja se saa ja sen kuuluukin näyttää multa. Tärkeintä on että se miellyttää mun silmää. Me todettiin puoliskoni kanssa että tää valkoinen on kyllä parempikin entä se edellinen harmaasävyinen. Tällä jatketaan siis ainakin seuraavaan mielenmuutokseen saakka.

Palautetta otan mieluusti vastaan, kaikilta teiltä jotka sinne ruudun toiselle puolelle olette löytäneet! Risuja / Ruusuja / Toiveita - mitä sattuu mieleen tulla. Kommentoida saa sisältöä, ulkoasua tai vaikka säätä.

Mulla on taas luonnoksia vino pino, vaikka olen koittanut niitäkin karsia tai siis saada julkaistua. Pinon päällimmäisenä Tuhinan kuulumiset, jotka odottavat vielä huomista neuvolareissua. Sitten on juttua syömisestä ja nukkumisesta ja ihan vaan omista ajatuksista ja vaatteista ( ! kyllä luit oikei). Siitä hyvästä tuo pärstäkuva kun sitä on ehkä luvassa lisää.

Niin kiire meidän perheessä ei ole koskaan etteikö vähän ehdittäisi myös söpöillä, ihan vaan puoliskoni kanssa ♡  aurinkoista kesän odotusta!

Kevät myrskyä

Viime viikolla oli tosi tuulisia päiviä. Oma mieliala on ollut harmaiden päivien mukana harmaa melkein kaiken sosiaalisuuden osalta. Onneksi aurinko lämmittää jo kivasti, parvekkeella on melkein tpaita lämmin. Vihdoin tuli myös ne kevät sateet jotka vie noi loputkin hiekat mennessään. Sateita olen odottanut puhdistamaan asfalttia, seuraavaksi puhdistan rullat ja sitten avataan rullaluistelukausi! Muutaman luistelijan olen jo bongannut, kiitos puoliskoni. Pyöräilijöiden määrä katukuvassa on myös viimeviikon aikana lisääntynyt ihan selvästi.


Maanantain tehtävälistalla oli hakea prismasta tekstiiliraikastetta ja ruokasoodaa, tietysti viimetipassa 15min ennen kaupan sulkeutumista. Samalla reissulla haettiin pitkästä aika mäkkäristä ruokaa. Puoliskoni on jo pitkään hinkunut kesärenkaita alle, joten poikettiin kotimatkalla hakemaan tunkki hänen veljeltään. Ja ihan itse puoliskoni sai kaikki renkaat vaihdettua! Meidän romuauto oli niin laho että sen kanssa tarvittiin apua jo pelkästään tunkille paikan löytämisessä.

Tiistaina otettiin aamu rauhallisesti kun puoliskoni meni kouluun vasta kahdeksitoista. Päivän tehtävinä oli sohvan ja olohuoneen maton raikastus. Levittelin ruokasoodaa koko matolle Tuhinan päikkäreiden aikana ja puoliskoni suihkutti sohvan ja loput raikasteet vielä mattoon. En tiedä onko tää vain mun korvien välissä vai todellisia soodan vaikutuksia, mutta imuroinnin jälkeen musta tuntui ihan kuin matto olisi pehmentynyt. Siirsin myös jörön oksan toiseen ruukkuun multaan.


Puoliskoni veli soitti meidät hakemaan kukkalaatikon jonka hän teki mulle porkkanoita varten. Vielä pitäisi googlettaa vähän tietoa porkkanoiden, tomaattien ja kurkkujen istutuksesta. Samalla reissulla käytiin autopesussa ja hakemassa lisää öljyä, auton kevät siivous tehty! Ainakin siis moottorille ja ulkopuolelle, jonkun pitäisi vielä imuroida se sisältä.

Tiistaiaamu sujui niin verkkaiseen että luulin meidän pääsevän keskiviikkona kerhoon, ihan vaan jos en jumittaisi pähkinöitä syöden ihan noin paljon, niin oltaisi hyvissä ajoin valmiita pukemaan ulkovaatteet! 

Keskiviikko tuli mutta aamu ei ollut alkuunkaan samanlainen. Heräsin Tuhinan kanssa kuudelta ja yritettiin jatkaa unia, syödä aamupalaa, ja selvitä sekä äidin että vauvan liian aikasen aamun herätysangstista, lopputuloksella että kahdeksan jälkeen nukahdettiin jej! Ja herättiin varttia vailla 10 kun kerho alkoi puolelta. Ekaa kertaa pitkästä aikaa mua ihan todella harmitti ettei päästy kerhoon. Illalla poikettiin vielä anoppilaan.



Torstaina puistoiltiin koko perheen voimin. Tuhina otti ensikosketukset hiekkaan. Vähän hankalaa oli liikkuminen ja tutkiminen haalarissa ja rukkasissa, lämpimiä kelejä odotellessa!

Perjantaina ei ehditty muskariin kun käytiin aamusta jo kavereilla kylässä. Iltapäivällä Anni tuli meille. Parhautta on kun voi samalla vaihtaa kuulumiset ja saada kotitöitä tehtyä. Tuhina nukkui parvekkeella ja me siivottiin keittiö ja viikattiin kaikki puhtaat pyykit ja vaihdettiin lakanatkin. Kaikki Tuhinan vaatteet oli hoitopöydälllä kasassa, kun mun on ollut tarkoitus käydä ne läpi ja järjestää lipasto uudelleen. En ehkä olisi itsekseni saanut aikaiseksi mutta onneksi on Anni.

Lauantaista jo kerroinkin. Ehdoton lempparini oli syödä yhdessä keittiössä.

Sunnuntaina meillä oli seurakuntakonffrenssi, tarkoittaa että oli paljon vierailijoita vaarnan muista seurakunnista. Oli mukava jutella ystävien kanssa joita harvemmin näkee. Meidän seurakunnalla on kiva tapa että seurakuntakonfferenssin jälkeen on tarjolla ruokaa koko porukalle.


Kotiin tultiin vähän ennen kahta ja pienen kiukuttelun jälkeen sain Tuhinan nukahtamaan parvekkeelle. Tuhina nukkui jo kirkossa hyvän tovin mun sylissä, en edes ajatellut että hän voisi nukahtaa mutta nukkui kuitenkin koko sen ajan kun söin. Kotiin tullessa tuttu päikkäriaika oli ohitettu joten siitä tuo kiukuttelu. Nukuin itsekin pienet päikkärit, mulla alkoi särkeä pää jo kirkossa. Pitäisiköhän alkaa käyttää säännöllisesti noita silmälaseja, tai mennä hierojalle.... tai sekä että.

Kauhean nopeasti kuluu aika! Tällä viikolla meillä on 9kk neuvola ja lauantaina mennään moikkaamaan mun entistä työkaveria. Jos jotain muutakin sovittua oli niin pitää tarkistaa kalenterista.

Offline

Puoliskoni keksi eilen illalla että pidetään perhepäivä tänään. Sovittiin että tietokonetta, padia ja puhelimia ei käytetä ennen ilta kahdeksaa. Okei tekstarit, puhelut ja whatsapp sallittiin.

Tuhina herätti minut kivasti jo puoli kuudelta ensimmäisen kerran, mutta ei aloitettu päivää ihan niin aikaisin. Ehdin hoitaa aamupalan ja pesun ja yhden lakanasatsin pyykkiin ja otettiin vielä ainakin tunnin mittaiset torkutkin Tuhinan kanssa ennen lounasta.

Muutama juttuidea piti kirjata nopeasti ylös ennen kuin unohtuu (tätä padin käyttöä ei lasketa koska puoliskoni nukkui  vielä) ja juttelin äidin ja isosiskoni ja yhden serkunkin kanssa puhelimessa ennen kuin laitoin Tuhinan lounaan jälkeen päikkäreille parvekkeelle. Lopulta kömmin itsekin takaisin peiton alle ja nukahdin. Herättiin vasta vähän ennen neljää kun Tuhina heräsi. Puoliskoni nukkui tuon koko ajan, herättelyistä huolimatta.

Alunperin meidän perhepäivän oli tarkoitus loppua kuudelta, mutta kun nukutti noin hyvin niin siirrettiin se suosiolla kahdeksaan. 

Käytiin yhdessä puistossa, Tuhina vaan ei näytä vielä innostuvan keinumisesta ja muutenkin vaikuttaa ulkona kovin mietteliäältä ennen kuin innostuu edes konttailemaan. Tuhina tarkkaili hiekkaleikkejä ja maistoi lapiota ja muottia.

Käytiin ruokakaupassa kävellen ja syötiin keittiössä, ruokapöydän ääressä! Syötin Tuhinalle soseen samalla kun puoliskoni kokkasi ja sitten syötiin yhdessä Tuhinan leikkiessä mukilla ja lusikoilla syöttötuolissa.

Loppupäivä vietettiin sohvalla kun syötiin vähän liikaa. Mikähän siinä on kun tortilloja tulee aina syötyä ähkyksi asti! Katsottiin netflixiä ja havahduttiin lopulta varttia vailla yhdeksän että kohta Tuhinalle iltapala ja nukkumaan meno. 

Puistossa otin muutamia kuvia kameraan, mutta hukkasin sen kun tultiin kotiin. Ehkä se on jossain kengässä tai tyynyn alla.... Pihalle lähtiessä me jätettiin molemmat puhelimet kotiin. 

Nyt Tuhina on nukkunut hyvän tovin jo, puoliskoni katsoo koneella omia juttujaan ja minä kirjoitan omiani vielä ennen kuin menen nukkumaan.

Parasta tässä offline päivässä oli se että keskityttiin siihen mitä tapahtuu tässä ja nyt. 

Sain pitkästä aikaa nukkua pitkät päikkärit ja vieläpä oman kullan kainalossa! Kainalo on harvinaista herkkua kun Tuhina nukkuu puolet yöstä meidän välissä ja potkii vuoroin kumpaakin plus puoliskoni tulee minun jälkeeni nukkumaan. (Mun unihiekka vaikuttaa 10-45min se  jälkeen kun Tuhina on viety sänkyyn, usein siis kesken jakson ja ennen ilta yhtätoista.)

Oli myös ihana syödä oikeasti keittiössä ja keskittyä siihen syömiseen sen sijaan että toisella kädellä syö ja toisella räplää puhelinta ja toinen silmä vahtii telkkaria kun toinen silmä seuraa Tuhinaa.

Monesti päivän askareiden lomassa unohtuu ihmiset kun keskittyy vain tekemättömiin kotitöihin. Lopulta illalla hetkeksi hengähdän ja piiloudun sohvannurkkaan padi naaman edessä kirjoittamaan, unohdun selaamaan facebookkia tai tuhlaan aikaa pelaamalla facebookin pelejä. Uuvuttaneen koulupäivän jälkeen myös puoliskoni on helppo piiloutua tietokoneelle, kuulokkeet päässään ja ympäröivä maailma on suljettu. Tai vaihtoehtoisesti kökötetään molemmat siellä sohvan nurkassa ja tuijotetaan telkkaria.

Mulla on ihana perhe, josta oon super kiitollinen ja onnellinen ja kyllä, me aiotaan pitää perhepäiviä jatkossakin. Unohdetaan meidän tylsät rentoutumisavat ja keksitään parempia tapoja nollata päät, yhdessä, perheenä -puistossa, lenkillä, uimahallissa ..... nii in meinattiin että aletaan lenkkeillä!

Perheestähän tässä arjessa on muutenkin kyse, eikä vain arjen suorittamisesta.

Poskipusuja

Tämä otsikko jäi ilman tekstiä jo talvella. Katsottiin puoliskoni kanssa kuvia pikku Tuhinasta ja huomattiin poskien ihottuman ilmestyvän kuviin lokakuussa. Silloin Tuhina oli kolmekuinen. Itkuhan niistä kuvista tuli. En edes ollut muistanut aikaa kun posket olivat vielä ehjät, terveet.

Talvella kirjoitin kuinka posket saivat huomiota niin äideiltä ympärillä, kerhotädeiltä kuin muilta lapsiltakin. Ja tämän otsikon varasin sille riemulle kun posket olisivat taas ehjät!


Neuvolassa epäiltiin maitorupea, niinpä maidotonta diettiä noudatin kuukauden, tuloksetta.

Joulukuussa käytiin Kotkassa lastenpoliklinikalla, Tuhinalla ikää suunnilleen 4,5 kuukautta. Siellä mahdolliseen allergiaan ei vielä puututtu, mutta luvattiin että soittamalla päästään uudelleen jos tarve vaatii.

Hoidin poskia lääkärin ohjeen mukaan, liotin rupia ja käytin lääkevoiteta. Tuloksetta. Kaikki mitä kokeiltiin auttoi, mutta mikään ei parantanut. Hetkittäin näytti hyvältä ja seuraavaksi taas jo tosi kipeltä. Ja voidekuureja tehtiin useamman kerran.

Sitten sattui mannapuurovelli ja Tuhinan iho reagoi selvästi vehnään. Aloitin saman tien vehnättömän dietin, mikä ei ole ihan helppoa tässä makaronitaloudessa. Soitin myös kotkaan jotta saatiin aika allergialääkärille. Ja viimeviikon maanantaina saatiin tuloksetkin.


Lääkäri oli aluksi ihan mukava, mutta jossain vaiheessa äänensävy muuttui ja tuntui kuin hän olisi vain todennut mun tehneen kaiken väärin ja olevan huono äiti. Atooppisen ihon kannalla hän selvästi oli. Itse vähän suutuin takaisin, vastareaktiona sille että olisin purskahtanut itkuun, mikä ei ollut kaukana. Sain tiukasti sanottua että me ollaan, puoliskoni ja minä, molemmat jonkin verran atooppisia ja me ollaan molemmat myös allergisia joten kyllä haluan ne allergiatestit, olkoonkin sitten viitteellisiä.

Koska käynnille ei ollut mitään tiettyä tarkoitusta, ei meitä myöskään oltu ohjeistettu allergiakokeisiin. Omista prik-testeitä on jo niin kauan etten muistanut miten valmistautua, niinpä tottakai olin rasvannut Tuhinan kauttaaltaan aamulla ennen lähtöä. Ehkä jopa huolellisemmin kuin normaalisti, juuri lääkärin takia. Tuhinasta otettiin kuitenkin verikokeet ja se riittää, ainakin toistaiseksi. Enempää rasvoja ja voiteita meille ei kirjoitettu kun niitä on jo ihan kiitettävästi. Kortisonin käyttöä vielä varmisteltiin.


Lääkäri soitti meille veriseulan tulokset jotka oli yllättävät. Tai tuo ensimmäinen oli, kaksi muuta jo arvattiin ja yllätys oli sekin että vain kolme ruoka-ainetta oli reagoinut kokeessa. Kananmunan valkuainen 19, eli kananmunaa maistellaan vasta puolitoista vuotiaana. Maito 5 ja vehnä 3,5. Lääkäri suositteli että palautan vehnän ruokavaliooni. 5 ja 3,5 ovat viitteellisiä raja-arvoja eli vasta kokeilemalla tietää onko allergia todella haitta. Toistaiseksi ei olla annettu Tuhinalle maitoa, vehnää on muutaman kerran maistatettu leivän muodossa. 

Ainiin! Ja puhelimessa lääkäri oli taas oikein mukava.


Poskiin ollaan käytetty Aloe Propolis Cremeä, Aloevera Gellyä, ApoBasen Oily Cremeä, antibioottisalvaa ja vartalolle oily creme, Aqualan ja Aqualan L. Tällä hetkellä meillä on poskiin ja taipeiden ihottumiin käytössä Locobase Repair voide, jonka sain enoni vaimolta. Se ja vehnättömyys tuntuu todella auttavan, joskin nyt taas en ole huomannut ihottuman pahentuneen vaikka olen jo pariviikkoa syönyt taas vehnää.

Vaikka ihottumat eivät olekaan vielä täysin parantuneet, on suunta selvästi jo parempi, siispä tällaisia punaposkia meillä pussaillaan tällä hetkellä!

Prinsessalle lohikäärmeunia


Onpa vain suttuinen kuva, oikeasti tuo on valkoinen ja kuviotkin aika kirkkaita. Se on vanha pussilakana. Sitä ei enää ole. Ihan tietoisesti tuhosin sen kun keksin sille uuden tarkoituksen.

Kaksi ja yksi neljäsosa äitiyspakkauksen patjaa. (Kuvassa vain yksin kun mun piti metsästää ne kaksi muuta patjaa muilta pakkauksen haltijoilta)

Pussilakana.


Pikkusiskon ompelukone.

Peruskoulun päättötodistuksessa käsityö 10, vaan ompelu taukoa hmm varmaan ainakin viisi vuotta. Eihän sitä huomaa, eihän.


Joo tästä me saadaan se pinnasängyn laitapehmuste! Sille tosiaan olisi käyttöä.

Nyt meillä on putkeksi ommeltua pussilakanaa melkein toisen pinnasängyn mitta, kun sen suuremmin suunnittelematta toteutin visioni. Ei siitä ehkä täydellinen tullut, mutta kelpaa oikein hyvin tarkoitukseensa. Nättikin tuli, vaikka patjat ei ihan just tasan keskeltä haljennetkaan.


Pussilakanaa jäi myös sen verran yli että siitä voisi tehdä päiväpeiton ja tyynyliinan kuvioista ajattelin pehmoleluja ja yhdestä isosta linnan kuvasta sen muotoisen tyynyn. Seuraavaa intopuuskaa odotellessa!

Otsikoimaton

En mie nyt sitten saanutkaan julkaisukelpoiseksi niitä muutamia luonnoksia, toki hyvät selitykset löytyy taas. Luonnollisesti. Mulla oli taas pidemmän aikaa puhelimen muisti tukossa, videoista tällä kertaa. Videoista joissa Tuhina syö, konttaa, kiipeilee tai höpöttää, tai tekee tätä kaikkea yhtäaikaa. Siirsin kyllä kuvia puhelimesta tänne tabletille ja osan vieläpä kahteen kertaan että nyt on sitten katseltu kuvia ihan urakalla ja yritetty laittaa jonkunlaiseen järjestykseen ja poistettu tuplia.


Tuhinan ensimmäistä pääsiäistä ei vietetty mitenkään ihmeellisesti pääsiäistunnelmissa. Ei meidän oven takana virpojiakaan nähty. Maanantaina perhepuiston hellikerhossa kyllä oli pääsiäisaiheinen tehtävärata, tosin me lahjoitettiin Tuhinan kortti eräälle tytölle jonka korttia Tuhina päätti maistaa hieman.

Tiistaina käytiin Tuhinan kanssa ystäväni luona, ystävän jolla on neljä kissaa! Täytyy käydä useamminkin, varmistamassa ettei Tuhinasta tulisi kissa-allergista niinkuin minä. Ostettiin myös uusi nokka kun Tuhinan on pureskellut meidän Nukin nokkiksen vähän niinkuin pilalle, vaikkei ole hampaita.


Keskiviikkona tehtiin pitkä kävely. Haettiin mun taas väärät näppäimet postista ja kun Tuhina nukahti vaunuihin niin vietiin sitten samalla kympin nainen tapahtuman lehtisiä lähikauppoihin ja käytiin ostamassa pyykinhuuhteluaineita. Illalla tympäännyttiin puoliskoni kanssa mun puhelimeen ja lähdettiin puhelinostoksille.

Torstaina tehtiin puoliksi extempore reissu helsinkiin. Oltiin kyllä puhuttu jo aiemmin että mentäisi isosiskoni seuraksi kun hän muuttaa, mutta lähtöpäätös tehtiin vasta keskiviikkoiltana. Puoliskoni jäi kotiin ja me matkattiin Tuhinan kanssa kaksin. Syötiin isin ja äidin kanssa ja Tuhina sai viettää mummu ja vaari aikaa kun minä ja isosiskoni käytiin kaupassa. Isi poraili vielä peilin ja muutamat koristeet seinään kiinni ja Tuhina otti pikkupäikkärit siinä samalla.




Mie en koskenut muuttolaatikoihin, mutta autoin kyllä vaihtamaan mullat kasveihin. Isi ja äiti jatkoivat matkaa illalla, mahtaa olla kotona hiljaista nyt kun me kaikki kolme ollaan omillaan ja vieläpä eripuolilla Suomeakin. Me vietettiin herkkuilta, kurkkua ja paprikaa dippaillen ja poppareita popsien. Yllätys että nukahdin kesken leffan, mutta kaksin karkuteillä on silti tosi hyvä.

Perjantaina aamusta pidettiin seuraa kun siskoni järjesteli tavaroita paikoilleen ja iltapäivästä mentiin meidän tädille. Tai siis isotädille, mummon nuorimmalle siskolle. Paikalle saapui myös meidän pikkuserkku äitinsä ja isänsä kanssa sekä yksi äitin serkku. Rehellisesti, en muista että olisin aiemmin syönyt karitsaa, minttuhyytelön kanssa se olikin aivan hyvää. Jälkkäriksi syötiin tietysti mämmiä. Mietittiin jos oltaisikin jääty vielä toiseksi yöksi, mutta kun siskoni oli menossa ystävällemme yöksi niin mekin sitten lähdettiin ajamaan kotiin. Kaikki kuvat on otettu tuolla reissussa.



Lauantaina nukuttiin pitkään, Tuhinakin heräsi kunnolla vasta kymmenen aikaan! Käytiin koko perheen voimin ruokaostoksilla ja tehtiin kanasalaattia. Katsottiin myös leffaa, vaihteluna sarjojen maraton katselulle. Illalla järjestin pyykkejä sillä lopputuloksella etten ehtinyt mitään pestä kun kello oli jo liikaa. Illalla Tuhina myös puraisi puoliskoani, ensimmäistä kertaa hampaallaan!

Sunnuntaina aamusta pyykkäsin ja iltapäivällä mentiin Tuhinan kanssa puoliskoni mummolle. Siellä oli myös puoliskoni kummisetä perheensä kanssa, johon kuuluu kaksi viikkoa Tuhinaa vanhempi vauveli. Ihan ei nyt tällä kertaa ollut vauvoista seuraa toisilleen, vaikka Tuhina onkin tottunut muihin lapsiin. Tuhinan kanssa jäätiin vielä hetkeksi muiden vieraiden lähdettyä.


Kotiin tullessa sain melko yllätyksen kun pyykit rullasi ja se koneellinen jonka jätin päälle oli jo kuivumassa, koko koti putipuhdas! Näin oli päättänyt puoliskoni viettää aikaansa sillä välin kun me oltiin mummolassa! Ihana mies ♡