DIY Appelsiinikoriste


Käytiin jouluaattona viemässä Matildatädin haudalle kynttilöitä ja kranssi. Vietiin tämä sama tötterö ensimmäisen kerran haudalle 2014 jouluna. Kun vuosi sitten käytiin uudelleen haudalla, anoppi otti unohtuneen tötterön talteen ja nyt se sai uudet koristeet. Ennen joulukuuta en juuri uhrannut ajatusta koko tötterölle, sen enempää. Mietin vain pysyykö puolukanvarvut vihreinä, jos sellaisia siihen laittaisin.

Näin aivan sattumalta loppuosan Metten joulun ensimmäisestä jaksosta ja silloin vasta päätin tehdä koristeet appelsiineista. Halusin myös jotain punaista, joten ostin appelsiinin lisäksi verigreipin testiksi. Osa ohjeesta on Metteltä, mutta kuivatuslämmön ja kuivumisajan etsin googlesta, en enää muista mistä blogista tai lehdestä ne otin. Tässä kuitenkin ohjeena miten minä nämä tein.

  1. Leikkaa hedelmät ohuiksi viipaleiksi terävällä veitsellä. Ohje sanoo n. 3mm, mun viipaleet olivat kyllä osittain liian ohuita ja todella epätasaisia, verigrepinkin leikkasin ihan vinoon.
  2. Mittaa sama määrä sokeria ja vettä ja kuumenna sokeriliemi. Veden ja sokerin määrällä ei ole väliä, kunhan niitä on yhtä paljon. Minä laitoin 4dl kumpaakin ja keitin lientä lähes kiehumispisteeseen. Liemi oli aivan kirkkaan väristä ja sokeri täysin liuennut veteen.
  3. Upota viipaleet liemeen. Tähänkään ei ollut sen tarkempaa ohjetta, kuin että kaikki viipaleet pitää peittyä. Mulla oli sen verran monta viipaletta, että upotin kahdessa erässä.
  4. Valuta ylimääräinen sokeriliemi talouspaperiin. Meille ei ole talouspaperia, joten laskin viipaleet puhtaalle jo valmiiksi värjäytyneelle harsolle, annoin olla hetken ja käänsin toisin päin.
  5. Levitä leivinpaperin päälle.
  6. Kuivata viipaleet uunissa alle 100°C noin 4 tuntia, käännä välissä. Laitoin suunnilleen 75°C ja 100°C väliin ja joku kapusta luukun väliin, niin että haihtuva neste pääsee karkaamaan uunista. Kiertoilma uunissa oli 75°C. Kuivatin vain kaksi tuntia ja menin nukkumaan aamu neljältä.


Koristeen vihreät osat ovat pihalle pudonneesta männyn oksasta ja poimittiin Elpun kanssa muutamia puolukan varpuja, joita lopulta koristeeseen pääsi kai kaksi tai kolme. Meillä sattui olemaan valmiiksi violettia rautalankaa, joten ostin saman värisen koristenauharullan. Näppärä sormiselle appelsiinien kiinnitys kävisi helposti, kiertämällä rautalangan päät vain ristiin pari kertaa.

Mun sormille tähän tötteröön kiinnittäminen oli aavistuksen liian pikkutarkkaa puuhaa, mutta lopputulos on aika kiva. Osan appesiineista kinnitin niin, että solmukohta jäi appelsiinin ja tötterön väliin. Pari sellaista tipahti, joten päätin sitten mennä helpomman kautta ja tein solmukohdan koristeen päälle. Suunnittelin jo että näitä voisi tehdä joulukuusen koristeeksi, laittaa vain jonkin ripustus lenksun. Tai miltähän näyttäisi, jos tekisikin appelsiininauhan tai appelsiini-popcorninauhan... Jokohan me ensivuonna laitettaisiin kuusi kotiinkin...


Idea ja ohje sokerileimeen  Yle 13.12.2016: Metten joulu, Jul hos Mette Blomsterberg. 
Jakso on katseltavissa Yle Areenassa  vielä 13 päivää ja siihen pääset tästä.

Hyvää joulua!

Jouluaatto tuli taas hurjan nopeasti vaikka joulukalenterin ensimmäistä luukkua avatessa tuntui, että siihen on pieni ikuisuus. Nyt tuo ikuisuus on yhden yön päässä. Jouluvalmisteluissa pää osaa näyttelee tänävuonna meidän pyykkivuori. Joulukuusta ei ole eikä vielä tänävuonna tulekaan. Kenties ensivuonna ostetaan jo kuusenkoristeita ja Elpukin pääsee koristelemaan.

Haluan pyykätä kaikki pois ja viikata kaappeihin, ennen kuin lähdetään Jyväskylään. Saas nähdä ennätänkö, tällä hetkellä Jekun kaappi on tyhjä ja kaikki vaatteet kasoissa ruokapöydällä. Pyykkirallia on jäljellä enää lasten sinisen kopan verran, sekä Jekun peiton ja äitiyspakkauksen makuupussin pesu. 


Vaikka meidän koti ei näytä lainkaan jouluiselta on joulun vietto jo aloitettu pyykkirallin keskellä. Maanantaina käytiin syömässä puoliskoni mummolla ja piipahtipa siellä myös joulupukki. Tiistaina saatiin vieraaksi Elpun kummitäti Helsingistä. Oli ihana nähdä ajan kanssa, kun viimeksi nähtiin syyskuussa kaakaon verran.

Keskiviikkona meillä oli pienet pikkujoulut muutaman äidin kanssa. Pöytään nostettiin patonkia, hedelmiä sekä tietenkin pipareita ja glögiä. Yksi äiti teki lapsille ihanat joulupussit joista paljastui tytöille kauniisti koristellut lapaspiparit ja taaperopojalle villasukkapipari, kun taas Jekku sai sosepussin. Kaikkien pusseissa oli kaksi puueläintä ja taaperoilla oli söpö eläinlelu ja Jekulla helistin. 


Illalla sain yllättävän puhelun seurakunnanjohtajalta ja hän kysyi sopiiko tulla jouluyllätykselle. Esitin puoliskolleni oletuksen, että yllätys olisi laulava joulukortti ja seurakunnanjohtajalla olisi mukanaan lähestyssaarnajat. Väärässä olin, hän tuli vaimonsa ja syntikkansa kanssa. Sillä seurauksella, että enää ei kolise pää lasten huoneen lamppuun ja nyt se myös toimii! Ja tottakai saatiin kuulla joululauluja. 

Torstai olikin sitten puhtaasti pyykki- ja siivouspäivä. Huomista aattoa varten mun täytyy vielä käydä keräämässä havuja ja puolukan varpuja sekä ostamassa appelsiini haudalle vietävää kranssia varten. Mutta muuten mitä meidän jouluvalmisteluihin kuuluu, niin ne on viikkaamista vailla valmiit.

Nyt odotellaan Jekun kummitätiä kylään. Suunnitelmana joulutorttuja ja glögiä. Hauskaa ja ihanaa joulunaikaa kaikille! 💖

Rakas päiväkirja - 9.12.16

Täydellinen päivä


Kello on jotain kuuden pintaan. Ulkona on pimeää. Eikö normaalit ihmiset nuku vielä tähän aikaan! Ehkä ei, me vain ollaan totuttu nukkumaan pidempään. Elpu herää sanoen vaativasti: "pöntöle". Puoliskoni väittää, että hän huijaa. Toistuvien pyyntöjen jatkuessa kannan puoliunessa tytön vessaan ja jään odottamaan. Saan päälleni väsyneet kiukut. Itkua ja huutoa ja taistelua siitä, missä tähän aikaan huudetaan. Käymme vuorotellen lastenhuoneessa ja vessassa (koska "pöntöli"), ettei makkarissa nukkuva vauva heräisi.

Vihdoin kello lähenee seitsemää, puoliskoni on myös valvonut koko vessataistelun ajan. Vihdoin lastenhuoneesta kuuluessa enää vaimeaa nyyhkytystä kysyn puoliskoltani voisiko taaperolla olla nälkä. Menen lastenhuoneeseen ja kysyn haluaako Elpu leipää. Tyttö pomppaa samantien pystyyn ja ripustautuu kaulaani todeten iloisesti "paahto peikä!".

Puoliskoni suuntaan keittiöön ja minun laskiessa taaperon työtasolle istumaan, hän käskee minut takaisin nukkumaan. Hetken päästä keittiöstä kuuluu: "Petra, tuu käymään täällä!". Raahaudun sängystä keittiöön ja puoliskoni osoittaa pyödän kulmassa olevaa verkkopussia. "Pöntöli on mandariini!" hän hihkaisee riemuissaan. Niinpä tietysti totean. Johan Elpu edellisenä iltana söi kaksi mandariinia saunassa ja yhden vielä saunan jälkeen, nukahtaen kesken yöpuvun pukemisen vähän yhdeksän jälkeen.

Ei se ihme, että kuudelta on nälkä ja että mielessä on mandariini-herkku. Saan jatkaa unia tunnin ennen kuin puoliskoni herättää minut lähtiessään kouluun. Elpu tulee kanssani takaisin sänkyyn ja yhdeksän aikaan jatketaan unia molemmat. Saadan nukkua siihen saakka, kun puoliskoni tulee ruokatunnilla kotiin hakemaan kenkiä. Aloitan päivän hakemalla nuo kengät varastosta ja puoliskoni poistuttua laitan pyykit pyörimään.


Vielä illalla suunniteltiin koko perheen ruokakauppareissua heti, kun puoliskoa@a palaa koulusta. Kuitenkin iltapäivällä päädyn lasten kanssa yksin kauppaan. Parkkeeraan kauas ovesta, niin että minulla on tilaa levitellä auton ovet kunnolla auki. Lapset saavat odottaa autossa sen aikaa, kun kipaisen ostoskärryt auton viereen. Jekku turvakaukalossa kärryihin ja Elpu kärryihin istumaan. Kaupasta nappaan vielä vedettävän ostoskorin mukaani, eihän kärryihin mahdu enää  mitään, kun siellä on turvakaukalo.

Elpu pitää innoissaan kiinni vedettävän ostoskorin kahvasta ja kierretään koko kauppa. Ostetaan pienimuotoinen ruokavarasto keräten mehuja ja kuiva-aineita sekä pakasteita. Ennen kun päästään kylmiin käsiksi haen tavallisen ostoskorin jonka laitan vedettävässä korissa maijailevan ruokakasan päälle. Hyvin pysyy kyydissä. Kyllä kaikki olisi kärryihin mahtuneet. Kauppa reissu sujuu ilman yhtäkään ongelmaa lasten kanssa.

Nälkäkin alkaa hiipia vasta, kun tavarat on laitettu paikoilleen ja keittiön kaapit saaneet uuden järjestyksen. Teen meille ruokaa ja loppu ilta menee telkkarin ääressä, sitä katsellessa ja tanssiessa yhdessä puoliskoni ja Elpun kanssa. Makuuhuoneeseenkin mennään kaikki yhdessä ja ajoissa. Selailen puhelimella nettiä ja katson meitä. Puoliskoni koneella, Elpu on nukahtamaisillaan kesken pikkukakkosen ja Jekku nukkuu jo.

Elpun nukahdettua hautaudun tyynyyni, johon kuivaan kyyneleet ja nukahdan, käsittämättä miten olen onneni ansainnut.

79neliötä - part 1


Jos olet seurannut meitä jo kauemmin, arvaat varmaan otsikosta mitä täältä tulee. Meidän uusi koti nimittäin. Vihdoin meillä on lastenhuone! Ensimmäiset tavarat kannettiin samana päivänä, kun saatiin avaimetkin, eli elokuun viimeisenä päivänä. Virallisesti muutettiin heti syyskuussa.

Tämä on järjestyksessään minun ja puoliskoni viides yhteinen osoite, Elpulle kolmas ja Jekulle toinen koti. Mutta ensimmäistä kertaa asunto on kaksion (tai yksiön) sijasta kolmio ja kerrostalon sijasta rivitalo. Rivitalon pääty, jos tarkkoja ollaan, omalla takapihalla, autotallilla ja varastolla varustettu ja neliöitä 79.

Edelliset kaksi asuntoa olen esitellyt (56m2 & 65m2) ja nyt ilolla kutsun teidät tännekin vierailulle. Ja mistäs muustakaan aloittaisimme kuin eteisestä. Tervetuloa!


Eteinen käsittää tuulikaapin, jossa on kenkäkaappi, lämminvesivaraaja ja kaappi. Kaappi kätkee laukkuja sekä pipot ja lapaset, niin lasten kuin aikuisten.  Lupaan vilauttaa kaappien sisältöä, kunhan pääsen marittaessa niihin käsiksi. Haluaisin pitää kenkäkaapin edustan tyhjänä, mutta välillä siihen kertyy tavaraa varastosta, kuten tuo salibandybagi ja tilapäisesti sijoitetut joululahjat. Kenkäkaapin päälle taas olisi kiva laittaa kynttilä, vaikka kukapa sitä sieltä edes huomaisi. Olisi vain ihanaa valaista kaikki huoneet tuikulla!

Avaimille pitäisi laittaa omat koukut. Ja lisäksi joku pieni naulakko johonkin lasten ulkovaatteille olisi tosi kätevä, mutta en tiedä saadaanko sitä koskaan toteutettua. Tällä hetkellä käytän tuota edellisen asukkaan jättämää ruuvia Elpun kurahaalarin ripustukseen ja puoliskoni käyttää sitä omille avaimilleen. Mulla olisi tuulikaappiin vähän remppaideoita, mutta tuskin niitä koskaan kukaan toteuttaa...

Tuulikaapista päästään "mini aulaan" ja käytävään. Aula osio käsittää ovet tuulikaappiin ja meidän huoneeseen, peilisyvennyksen sekä kulkuväylän ruokailutilaan. Peili ostettiin paikallisen Jyskin remonttiavajaisista todella hyvästä alesta. Innoissamme oltiin molemmat, kunnes puoliskoni tajusi, ettei se mahtunut sille seinälle, johon sitä oltiin suunniteltu. Tähän seinälle, jossa peili nyt on, puoliskoni haaveili lipastosta. Mutta peili käy siihen tosi hyvin.


Peilin oikealta puolelta pääsee siis ruokailutilaan ja keittiöön, kun taas peiliä vastapäätä on meidän huoneen ovi.  Ovet jatkuvat, sillä kaikki ovilla varustetut huoneet ovat tällä samalla seinustalla. Naulakkoa vastapäätä on vessa ja takkikaappia ja siivouskomeroa vastapäätä onkin kylppäri. Ja käytävän vaihtuessa olohuoneeksi on samalla seinustalla vielä lastenhuoneen ovi.

Eteisen ja käytävän matot meillä on vielä hakusessa. Niistä varmasti laitan päivitystä, sitten joskus, kun löydetään kivat. Kaikinpuolin säilytystilaa koko asunnossa on meidän perheelle oikein kivasti, niin keittiössä, eteisessä, kylppärissä, makkareissa ja jopa vessassa. Alan uskoa, että sitä on vähän liikaakin, vaikka maritus projekti on vasta lasten vanhoissa vaatteissa ja kirjakin viimeistä lukua vailla luettu.

Tältä näyttää meidän eteisessä, muutamaa kuvakulmaa lukuunottamatta. Enhän halua paljastaa muita huoneita etukäteen. Jatketaan kierrosta järjestyksessä talon ympäri, eli seuraavan kerran pääsette kurkistamaan meidän makkariin. Saa nähdä päästäänkö sinne vielä tämäm vuoden puolella vai tammikuussa.

Joulu on kohta!

Me ollaan oltu vähän hitaita tämän joulun valmistelujen suhteen. Meille arvottiin lahjaparit puoliskoni sisarusten kesken. Luulin olevani lahjamietinnöissä ajoissa, kun heti parien jaon jälkeen melkein päätin mitä haluan parilleni antaa. Toki kerkesin alkaa epäröidä ja päivät vierivät eikä meillä ole kotonakaan yhtä jouluvaloa enempää joulua. Mutta nyt ollaan hankittu lahjat minun parilleni, puoliskoni parille, molempien vanhemmille ja Elpulle useampia. Ja puoliskollenikin pari. Sovittiin myös, että ensiviikolla käydään kahdestaan katselemassa toisillemme.

Päätin paketoida torstaina ostamamme lahjat heti, sehän on kivaa aslartelua Elpun kanssa. Ja nyt jälkeenpäin tuntuu, että en ole ikinä tehnyt yhtä epäsiistejä paketteja! Ymmärrän hyvin miksi paketointi säästetään siihen aikaan kun lapset nukkuu. Olipahan vain kärsivällisyyttä opettava ilta.


Paras näistä Elpua meillä odottavista lahjoista on ehdottomasti luistimet! Löysin facebookryhmästä keskustelun, jossa pohdittiin kuinka pienen lapsen muut ovat vieneet jäille. Kysyin samaan ketjuun mistä muut ovat löytäneet pieniä luistimia ja sain vaataukseksi Prisman.  Sieltä me käytiin eilen mun isosiskon ja lasten kanssa hakemassa omat ja kuulema stadiumista löytyy myös, mikäli kokoa 23 tai 23,5 etsit. Itsehän olisin halunnut Elpulle luistimet jo viime talvena. Ihan mahtavaa, että nyt päästään jäille yhdessä.

Elpu saa meiltä kaksi muumipalapeliä, lasten katuharjan ja pikkuhousuja pitäisi vielä hankkia. Ollaan ajateltu, että tontut veisivät vaipat ja pukki toisi pikkuhousuja. Luistimet on lahja siskoltani.  Elpu ei saanut ensimmäisenä joulunaan meiltä mitään. Viime jouluna ostettiin hame, paita ja takki. Jekun ensimmäisen joulun lahjat ovat myös olemattomia. En edes itse keksi mitä ostaa tälle 4,5kk pojan alulle. Paitsi ostettiin me uikkarit Jekulle, mutta ne otettiin jo käyttöön.


Olen käynyt nyt viikon verran läpi meidän lastenvaatevarastoa ja laittanut niitä myyntiin. Tyhjensin Jekun kaapin kokonaisuudessaan, jotta tiedän mitä siellä on mitäkin kokoa ja oletettavasti projekti on vähän kesken. Ollaan jo kyllä 62/68 laittamassa eteenpäin, että kai ne kohta on käyty läpi. Niin varasto kuin Jekun kaappikin.

Siskoni tuli meille eilen ja alunperin oli tarkoitus laittaa noita vaatteita. Torstaina päätettiin muuttaa suunnitelmaa ja vietiin eilen lapset uimaan. Haettiin sisko rautatieasemalta ja ajettiin uimahalliin. Uinnin jälkeisen kooman seurauksena lähdettiinkin ruoan jälkeen kauppaan sovittelemaan noita luistimia. Puoliskoni taas kysyi illalla mennäänkö tänään luistelemaan, joten tiedä kuinka tässä vielä käy. Onko meillä sittenkin lomapäivä siskoni kanssa ja vaateprojekti hoidetaan ensiviikolla ennen joulua. Tänään olisi myös muskarin joululaulajaiset.

Jouluaatto vietetään anoppilassa, koko perheen voimin ja jouluviikkoa taas lähdetään viettämään Jyväskylään. 

Taaperon allergiapäivitys

Nyt kahden vuoden aikana ollaan käyty lastenpolilla näyttämässä Elpun ihottumia ja pyyyämässä lähetteitä allergiakokeisiin useamman kerran. Vuoden ikäisenä päästiin maitoaltistukseen ja 1v9kk (tai jotain sinne päin) käytiin turhaan pricktesteissä. Prickit piti ottaa viime keväänä, mutta ihottuman vuoksi niitä ei pystytty tekemään. Pyysin vastaavat kokeet verikokeina ja niissä käytiin kesällä.

Tällä hetkellä Elpulla on kahdeksan ruoka-aineallergiaa, jotka kaikki on todettu verikokeilla. Ensimmäiset todettiin noin neljän kuukauden iässä - maito, vehnä ja kananmuna. Nyt viimeisten kokeiden jälkeen ruokavaliosta on poissa noiden lisäksi ruis, ohra, kaura, peruna ja soija.

Elokuun ensimmäisenä kerhopäivänä muovailtiin taikataikinaa ja reilun puolen tunnin askartelun jälkeen Elpun käsiin tuli nokkosihottumaa. Ei olla allergisoivia sen jälkeen käsitelty ihokontaktissa. Se tiedetään myös, että kananmunista ja maidosta tulee nokkosnäppyjä melkein heti ihokosketuksen jälkeen. Ja erään vahingon kautta selvisi, että piimälimppu-muodossa maitoallergia reagoi hengitysteissä kovana yskänä.


Ihottumat ovat inhottavimmat ranteissa ja käsissä sekä nilkoissa. Mutta se mistä kaikki alkoi, poskien ihottuma, on pääsääntöisesti historiaa! Siitäkin huolimatta, että Elpu on saanut lokakuusta saakka vaasan kaurapaloja ensin iltapalaksi, hetkenpäästä myös aamupalaksi ja nyt myös välipalaksi. Muutkaan ihottumat eivät ole pahentuneet leivän myötä, joten toistaiseksi se näyttää tulleen ruokavalioon jäädäkseen! Toki meillä syödään muutakin kuin leipää.

Haluaisin kokeilla kaurajuomaa, se helpottaisi kalsiumin saantia niin paljon, kun napit saisi unohtaa luvan kanssa. Vielä toistaiseksi ei olla uskallettu lähteä kokeilemaan kauraa missään muussa muodossa, ei edes vehnästä erikseen. Pelkkää vehnää taas ollaan annettu vaalean leivän muodossa.

Lääkärin kanssa puhuttiin, että voitaisiin kokeilla myös muita viljoja pikkuhiljaa ja kannusti myös kaurajuoman käyttöönottoon. Eiköhän ennen seuraavaa kontrollia ja tulevia pricktestestejä - jotka on sitten heinä-elokuussa ensivuonna. Kananmuna ja maito on edelleen tiukasti pannassa ja näin saavat ollakin, sanoi lääkäri. Niiden tilannetta voidaan miettiä sitten testien jälkeen. Olisin halunnut testit jo nyt, mutta lääkäri sanoi, ettei allergia-arvot laske näin nopeasti (puolessa vuodessa). Joten niitä odotellessa. 

Kontrollikäynnillä tehtiin myös koko lääkärin rutiinitarkistus. Ihon tsekkauksen lisäksi kuunneltiin sydän ja keuhkot, kurkistettiin korviin, mitattiin ja punnittiin ja kokeiltiin maha - samanlailla kun vauvoiltakin. Ainut uusi juttu oli, että Elpu itki koko sen ajan, kun lääkäri oli lähellä. Sitten kun hän oli pöydän toisella puolella, ei taas ollut mitään hätää. Onko taaperoilla joku vierastamiskausi?


Allergioista, ihottumista ja huonoista öistä huolimatta Elpu on aivan ihana, hurjan energinen, ja luja tahtoinen taapero. Energian kulutus on kovaa, joten heikosta painon noususta ei oltu huolissaan, kun pituutta taas oli tullut muutama sentti lisää, elokuun 2v neuvolaan verrattuna.

Pakkasten myötä ja ylipäätään, kun syksyllä ilmat viilenivät, hajosivat samalla meidän kokonaiset yöt. Rasvaa rasvaa ja rasvaa,  ei kai meillä muuta apua oikein ole. Siinä myös yksi syy miksi Elpu nukkuu edelleen meidän sängyssä.  Tuonne lasten huoneeseen on äärettömän pitkä matka keskellä yötä ja omien unien katketessa itkuun.

Meidän arki on hieman helpottanut, vaikka edelleen öisin valvotaan useammin taaperon, kuin vauvan takia. Ette uskokaan, kuinka ihanaa on, kun taaperolle voi tehdä voileivän! (Toki becelillä tai laktoosittomalla floralla voidellun). Ja voi sitä riemua, kun leipä ponnahtaa paahtimesta ja taapero hihkuu vieressä "pomppii paahtoleipä!" ja jatkaa "kinkkua päälle!".

Vauhdikkaat pallomerikuvat ovat meidän perheen ensimmäiseltä risteilyltä 😊

Säilytä vain iloa - lastenvaatteet kiertoon

On varmaan sanomattakin selvää, mistä otsikkoni kumpuaa. Tuo vaaleanpunainen joka kodin siivouksen pyhäkirja - Marie Kondon Kon Mari on myös eksynyt meidän talouteen. Sain sen lainaan ystävältäni samana päivänä, jona Jekku täytti 3kk. Nyt kirja alkaa olla loppu suoralla ja uskokaa tai älkää, minun suhtautumiseni tavaroihin on jo kokenut pientä muutosta. 

Kaikki alkoi siitä, kun törmäsin facebookissa ryhmään nineltä "Konmari Suomi". Olin ryhmässä melkein kuukauden, ennen kuin pääsin käsiksi kirjaan. Ryhmän seinää selatessa tutustuin muiden marittamiseen ja törmäsin tekstiin, jossa oli lyhennelmä ja arvostelu pinkistä kirjasta. Ennen kirjan lukemista kerkesin sisäistää jo ehkä marituksen tärkeimmän arvon: säilytä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa.


Itse karsimisprosessia en ole vielä aloittanut kirjan mukaisesti omista vaatteistani, mutta nyt kirjasta suurimman osan luettuani huomaan luopuvani Elpun vanhoista vaatteista. Myönnetään, että luopumista helpottaa, kun minusta on tulossa kummitäti ja voin antaa vaatteet läheiselle. (Ja mahdollisesti saada ne tarvittaessa takaisin tulevaisuudessa.) Mutta aikaisemmin en olisi tehnyt tätäkään. Sen verran hamsteri olen ja kuvittelen suuriakin tunnesiteitä näihin pikkuruisiin vaatteisiin.

Vielä keväällä ja kesällä haaveilin säilyttäväni lapsilleni äitiyspakkaukset kokonaisuudessaan ja tietysti ne muutamat ihanat lempivaatteet. Haaveilin säilöväni niitä siihen saakka, kun saan lapsenlapsia. Enpä haaveile enää. Itseasiassa, kun katson puhtaiden lastenvaatteiden vuorta Elpun sängyssä, tekisi mieleni aloittaa marittaminen juuri lastenvaatteista. (Mainittakoon, että me nukutaan edelleen kaikki neljä samassa sängyssä, mikä mahdollistaa moisen säilytyksen....)


Keväällä kävin Elpun äitiyspakkauslaatikkoon säilömäni vaatteet läpi. Otin sieltä pois kaikki neutraalit, jotka voisi siirtää Jekun kaappiin. Loput, kaikki vaaleanpunaiset ja mekot jätin sinne. Kon Marista tietämättömänä ajattelin samalla laittaa pois vaatteita, jotka tuskin tulisivat uudelleen käyttöön, vaikka meille joskus toinen tyttölapsi suotaisiin. Poistin sieltä kaksi yöpukua ja muutaman vaatteen, joita ei koskaan käytetty. Parempaan en pystynyt.

Mutta nyt jätin sinne synnäriltä saadun pipon, yhden 56cm mekon, neuleen ja dinobodyn sekä puoliskoni valitsemat housut. Kaikki nämä ostettiin, kun käytiin ensimmäistä kertaa yhdessä vauvanvaate ostoksilla. Kysyin myös puoliskoltani mitä hän haluaisi säästää ja hän vastasi nuo housut. Äitiyspakkauksesta säästän toppahaalarin ja vanuhaalarin sekä makuupussin - apinapussi on edelleen päivittäisessä käytössä. Ja Elpun ensimmäiset tossukengät ja oikeat kengät säästän myös.


Tuo ennen täpötäysi laatikko on enää vain pohjan verran piilossa. Yhtä paitaa ja housua vielä harkitsen siirtäväni säilöön, mutta loput olen valmis lähettämään eteen päin. Nuo vaatteet ovat kuitenkin vain vaatteita. Unohdettuja vaatteita jotka odottavat, jos niitä joskus tulevaisuudessa joku käyttäisi. Vaatteita, jotka eivät tuota iloa minulle laatikossa. Hyväkuntoisia, ihania, perusvauvanvaatteita on kirpparitkin pullollaan, joten niitä ehtii hamstrata sitten, jos ja kun tarve tulee.

Tästä alkaa minun Kon Mari matkani kohti täydellistä kotia. Kirjassa sanotaan koko kodin marittamisen olevan noin kuuden kuukauden projekti ja mikäs sen parempi projektin seuranta väline olisi, kuin oma blogi.

Onko siellä muita jotka aikovat sukeltaa pystyviikkauksen ja iloa tuottavan järjestyksen saloihin?

Ps. Aurinkoista itsenäisyyspäivää! Illalla, Marja Hintikan haasteen mukaan, juhlat katsotaan haukkumatta, eikö vaan 😉😊

Nelikuinen

Viime viikolla käytiin neljäkuisen neuvolalääkärissä. Se olikin Jekku-ukon ensimmäinen neuvolakäynti ilman Elpua, joka jäi isin kanssa kotiin. Vauva kasvaa tasaisesti ja on edelleen hurjan tyytyväinen pikkumies. Pituutta oli tullut hieman vajaat kaksi senttiä ja painokin noussut miltei puoli kiloa, pipomittaan Ukko sai reilun sentin lisää.

Lääkärin tarkastuksessa kaikki oli aivan hyvin. Neuvolakorttiin tuli maininta kuivasta ihosta raajoissa ja posken ihottumasta. Neuvolapäivänä oikeassa poskessa oli näppyä, samankaltaista mitä Elpulla aikanaan. Sitä hieman mietittiin ja lääkäri mietti jo prick-testejä, kun kuuli kuinka allerginen Elpu on. Meidän terkkari kuitenkin muisteli, ettei prickejä taidettu tehdä näin pienille. Elpulle ei ainakaan.


Sen enempää aiheesta ei neuvolassa keskusteltu, koska meillä oli seuraavana aamuna Elpun kontrollikäynti lastenpolilla ja ajattelin kysyä siellä ohimennen myös Jekusta. Lastenpolin lääkäri mietti pakkasen yhteyttä, kun atopia taitaa olla itsestään selvää meidän geeneillä. Tuumasi myös, että voidaan ottaa verikokeet jossain kohtaa, nyt kun aletaan maistelemaan soseitakin.

Sunnuntaina tuo 4kk ikä ja saman verran täysimetystä saavutettiin. Jekku sai tiistaina kolme pientä lusikallista porkkana-peruna sosetta ja eilen saman verran maissisosetta. Edetään siis hitaasti, mutta maistelut on aloitetu. Jotenkin mulle jäi neuvolasta sellainen käsitys, että meidän oletettiin aloittavan maistelut nyt, eikä muuta vaihtoehtoa edes "annettu", vaikka Elpua halusin täysimettää sen 6kk. Painon noususta ei sanottu mitään, mutta jälkikäteen tuli vähän sellainen olo, että soseiden aloituksesta huomautettiin painon kirjaamisen yhteydessä. 

Nelikuinen ei muutenkaan ole enää mikään pikku vauva. Suunta alkaa olla ylöspäin ja eteenpäin. Sylissä ollessaan Jekku on jo muutaman viikon ajan vängännyt väkisin istumaan ja siinä viihtyykin tosi hyvin. Rattaat on olleet vähän makuuasentoa kohommalla jo pari kuukautta, että räkänokan olisi helpompi hengittää nukkuessaan. Ainakin vielä toistaiseksi rattaissa köllötellään hereillä ollessaankin. Suurimman osan vaunutteluajasta Jekku nukkuu. Oltiinpa ihan oikeasti ulkoilemassa tai siirtymässä paikasta a paikkaan b tai ostoksilla.


Vatsallaan maatessa hän leputtaa päätään lattialla ja niskan väsymisestä johtuvat kiukut on selvästi vähenemään päin. Vasemman kyljen kautta kääntyminen on edelleen tosi haevinaista, mutta sitterissä maatessaan Jekku on usein mutkalla vasemmalla kyljellään. Sitterin lelukaari ja leikkimatto härpäkkeineen ovat päässeet käyttöön. Leluja kurkotellaan, niihin tartutaan ja niille jutellaan. Kaikki mikä käsiin sattuu menee suuhun, paitsi tutti. Kädet ja yöpuku kuuluu myös lussutettaviin, mutta tutti ei pysy suussa sitten millään.

Ympäröivä maailma on alkanut kiinnostaa jo niin paljon, että ukko syö parhaiten, suurimmalla hartaudella ja keskittymisellä unissaan. Eli öisin tai jo haalariin puettuna ennen päikkäreitä. Imetyskorun saadessani se oli lähinnä omana pitistyksenäni, mutta nyt Jekku on todella löytänyt sen myös ja se pääsee tosi toimiin.

Muutamalla sanalla sanottuna Jekku on iloinen, tyytyväinen, seurallinen, hyvä uninen ja hauska vauva! ❤