On varmaan sanomattakin selvää, mistä otsikkoni kumpuaa. Tuo vaaleanpunainen joka kodin siivouksen pyhäkirja - Marie Kondon Kon Mari on myös eksynyt meidän talouteen. Sain sen lainaan ystävältäni samana päivänä, jona Jekku täytti 3kk. Nyt kirja alkaa olla loppu suoralla ja uskokaa tai älkää, minun suhtautumiseni tavaroihin on jo kokenut pientä muutosta.
Kaikki alkoi siitä, kun törmäsin facebookissa ryhmään nineltä "Konmari Suomi". Olin ryhmässä melkein kuukauden, ennen kuin pääsin käsiksi kirjaan. Ryhmän seinää selatessa tutustuin muiden marittamiseen ja törmäsin tekstiin, jossa oli lyhennelmä ja arvostelu pinkistä kirjasta. Ennen kirjan lukemista kerkesin sisäistää jo ehkä marituksen tärkeimmän arvon: säilytä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa.
Itse karsimisprosessia en ole vielä aloittanut kirjan mukaisesti omista vaatteistani, mutta nyt kirjasta suurimman osan luettuani huomaan luopuvani Elpun vanhoista vaatteista. Myönnetään, että luopumista helpottaa, kun minusta on tulossa kummitäti ja voin antaa vaatteet läheiselle. (Ja mahdollisesti saada ne tarvittaessa takaisin tulevaisuudessa.) Mutta aikaisemmin en olisi tehnyt tätäkään. Sen verran hamsteri olen ja kuvittelen suuriakin tunnesiteitä näihin pikkuruisiin vaatteisiin.
Vielä keväällä ja kesällä haaveilin säilyttäväni lapsilleni äitiyspakkaukset kokonaisuudessaan ja tietysti ne muutamat ihanat lempivaatteet. Haaveilin säilöväni niitä siihen saakka, kun saan lapsenlapsia. Enpä haaveile enää. Itseasiassa, kun katson puhtaiden lastenvaatteiden vuorta Elpun sängyssä, tekisi mieleni aloittaa marittaminen juuri lastenvaatteista. (Mainittakoon, että me nukutaan edelleen kaikki neljä samassa sängyssä, mikä mahdollistaa moisen säilytyksen....)
Keväällä kävin Elpun äitiyspakkauslaatikkoon säilömäni vaatteet läpi. Otin sieltä pois kaikki neutraalit, jotka voisi siirtää Jekun kaappiin. Loput, kaikki vaaleanpunaiset ja mekot jätin sinne. Kon Marista tietämättömänä ajattelin samalla laittaa pois vaatteita, jotka tuskin tulisivat uudelleen käyttöön, vaikka meille joskus toinen tyttölapsi suotaisiin. Poistin sieltä kaksi yöpukua ja muutaman vaatteen, joita ei koskaan käytetty. Parempaan en pystynyt.
Mutta nyt jätin sinne synnäriltä saadun pipon, yhden 56cm mekon, neuleen ja dinobodyn sekä puoliskoni valitsemat housut. Kaikki nämä ostettiin, kun käytiin ensimmäistä kertaa yhdessä vauvanvaate ostoksilla. Kysyin myös puoliskoltani mitä hän haluaisi säästää ja hän vastasi nuo housut. Äitiyspakkauksesta säästän toppahaalarin ja vanuhaalarin sekä makuupussin - apinapussi on edelleen päivittäisessä käytössä. Ja Elpun ensimmäiset tossukengät ja oikeat kengät säästän myös.
Tuo ennen täpötäysi laatikko on enää vain pohjan verran piilossa. Yhtä paitaa ja housua vielä harkitsen siirtäväni säilöön, mutta loput olen valmis lähettämään eteen päin. Nuo vaatteet ovat kuitenkin vain vaatteita. Unohdettuja vaatteita jotka odottavat, jos niitä joskus tulevaisuudessa joku käyttäisi. Vaatteita, jotka eivät tuota iloa minulle laatikossa. Hyväkuntoisia, ihania, perusvauvanvaatteita on kirpparitkin pullollaan, joten niitä ehtii hamstrata sitten, jos ja kun tarve tulee.
Tästä alkaa minun Kon Mari matkani kohti täydellistä kotia. Kirjassa sanotaan koko kodin marittamisen olevan noin kuuden kuukauden projekti ja mikäs sen parempi projektin seuranta väline olisi, kuin oma blogi.
Onko siellä muita jotka aikovat sukeltaa pystyviikkauksen ja iloa tuottavan järjestyksen saloihin?
Ps. Aurinkoista itsenäisyyspäivää! Illalla, Marja Hintikan haasteen mukaan, juhlat katsotaan haukkumatta, eikö vaan 😉😊
Ps. Aurinkoista itsenäisyyspäivää! Illalla, Marja Hintikan haasteen mukaan, juhlat katsotaan haukkumatta, eikö vaan 😉😊
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !