Suutelin ilmaa ja yksin itkin

Ehkä se johtuu raskaus/imetyshormoneista. Tai oonhan mä aina ollut jonkun verran itkupilli. Ala-asteella, epulla,  itkin enkä edes koputtanut ovea, niin että kun ensimmäinen välitunti alkoi opettaja löysi yhden itkevän myöhästyneen oppilaan piiloutuneena naulakkoon ripustetun takkinsa taakse. Jossain vaiheessa meidän opettaja hoksasi tulla joka aamu n. 5yli avaamaan luokan oven jotta minä, joka todennäköisesti olin taas myöhässä, uskalsin tulla luokkaan. Mun pulpettikin oli aivan luokan perällä, oven edessä, ettei mun tarvinnut mennä nolona koko luokan läpi. Ja kyllähän mie itkeä pillitän jos on jokin uusi tai jännittävä esim. esiintymis tilanne tai muuten vaan joku herkistävä tekijä, ristiäiset tai vaikka surullinen elokuva.

Eilen ihan yks kaks yllättäen, tiedä mistä sekin kumpusi. Itkin kerhossa, mitä en olisi halunnut tehdä, mutta minkäs teet kun itku päättää tulla se tulee. Laskin jumppapatjoilla istuskelevia äitejä vauvoineen, tuossa pari, toinen pari, kolmas ja nuokin ja kaikki. Kaikki paitsi minä. Okei olin vähän syrjemmällä koska Tuhina hermostui eikä suostunut syömään lattialla istuen, joten istuin tuolilla seinän vieressä ja katsoi  ihanaa nukahtavaa vauvaani, mun aarretta. Ja itkin. Mulla on ihan liikaa aikaa ajatella.

Tyhmä minä turhaan itken. Vastahan me juteltiin ja naureskeltiin kun en tiistaina uskaltanut mennä perhekahvilaan sisään, vaikka lähdin kävelylle juuri että käydään siellä se puolituntia edes. Ihmeteltiin millaisia uikkareita on hankittu vauvauintia varten ja ollaanko samoissa ryhmissä.  No eipä olla. Vaikka alkuun luulin että ollaan. Mutta muut tuntuivat olevan samassa ryhmässä keskenään.

Kukaan ei puhu mulle, en minäkään kellekään, katson vaan kun Tuhina nukahtaa ja kaikilla muilla on joku jonka kanssa juttelee. Toivon ettei kukaan huomaa että itkettää mutta toisaalta en voi olla itkemättä. Niiskutan ja tuijotan nukkuvaa vauvaa joka vielä imee läheisyyttä unissaan. Joku kysyy jotain, rutistaa olkapäätäni ja toteaa aa nukahtiko just. Ja alahuuli väpättäen painan leuan rintaan ja edelleen toivon ettei kukaan huomaa että itken vaikka se onkin jo ihan mahdotonta tässä vaiheessa. Yksi kysyy nimellä kutsuen onko kaikki hyvin ja vesi hanat aukeaa lopullisesti, yritäppä siinä nyt väittää vastaan, pyöritän päätä. Hetken päästä ympärillä on jo useampia äitejä, toinen kysyy pystynkö puhumaan. Ja minä nyyhkytän kun olen niin ujo, ulkopuolinen ja yksinäinen. Ei pidä paikkaansa kuuluu useammasta suusta. Ryhmää ohjaava neuvolantäti huolestuu että tapahtuiko äsken jotain mikä sai minut näin tuntemaan, vaan kun ei edes tapahtunut.

Edellisenä iltana puoliskoni kanssa juttelin ja hän kyseli masentaako. No ei mua masenna, mulla vaan ei ole kaveria jolle soittaa, että hei tuutko kahville  tai lähetäänkö kävelylle. Tai ehkä olisikin mutten osaa pyytää, mietin vaan etten viitsi häiritä kun muilla on koulut ja työt ja harrastukset. Mulla on tää koti ja vauva ja aikaa aina jos/kun Tuhina nukkuu. Puoliskoni ihmetteli miksen hänelle puhu. No puhunhan minä, papupata pauhaa minkä kerkiää säästä ja Tuhinan vaatteista, pyykeistä, tiskeistä, ruoasta, hyvä ettei nyt vaipan sisällöstäkin mutta siinä vaiheessa kun saan sen miehen kotiin unohdan että hei mulla oli ehkä jotain muutakin täällä pään sisällä mikä olisi hyvä päästää pihalle.

Onkai sekin yhdenlainen saavutus että tunnen näin oltuani kotona jo 3kk vauvan kanssa. Mullahan on siis kaikki hyvin. On ihana mies, maailman paras vauva, hyvä koti, on ruokaa ja vaatteita ja onhan mulla niitä ystäviäkin. Ne vaan on aika kaukana. Ensi kuussa me mennään junalla naapurikaupunkiin. Tai en oo ihan varma onko se naapuri mutta melkein kuitenkin. Tarkoituksena nähdä ainakin yhtä ellei kahtakin tämän kesän/kevään aikana vauvautunutta kaveria. Ja jotain hyötyä oli eilispäivän itkuistakin,  sen lisäksi että itkun jälkeen aina helpottaa, lähdettiin porukalla kahville ja lauantaina on yhden äidin luona aloevera kekkerit ja sen jälkeen tarkoitus suunnistaa vaunulenkille, jos vain sää sallii.

Otsikkokin on muuten pöllitty Laura Närheltä - ei mee pois. Miksi lie sekin tuli ja jäi päähän soimaan.

Syksy

Hetki sitten aurinko vielä leikitteli kauniisti ruskan maalamilla lehdillä. Nyt syksy on riisunut lehdet puista ja niitä haravoi niin kunnan kuin kiinteistöpalveluiden työmiehet ja taloyhtiöiden talkooväki. Traktoreita nään useamman peräkärryjen kanssa. Suurin osa puiston penkeistä on jo viety talvisäilöön ja etsin lähintä istumapaikkaa.

Takapihalla meluaa ruohonleikkuri aivan pihakeinun ympärillä. Taivas on harmaa. Kylmä ja kova tuuli irroittelee viimeisiäkin lehtiä puista. Asfaltti kiiltää märkänä. Sade on vielä jossain muualla mutta kumisaappaat ovat silti päivän kenkävalinta. Vielä on muutama pyöräilijä ilman pipoa.

Vanhempi pariskunta kävelee käsikädessä. Koululaisia menee välillä ristiin ja rastiin. Kirkon kerhotiloista tulee äitejä lapsiensa kanssa. Tuhina nukkuu vaunuissa. Katselen suihkulähdettä joka on tyhjennetty jo vedestä. Huomaan kuinka koiran ulkoiluttaja katsoo minua ja näyttää ajattelevan mitä ihmettä minä täällä teen.

Minä tarkkailen syksyä. Harmaata taivasta, liikennettä, ohikulkevia ihmisiä ja autoja. Aiemmin syksy on vain ollut syksy - pakollinen vuoden aika ennen odotettua talvea ja lunta. Tulee ruska tulee kylmä vaihdetaan autoihin talvirenkaat  lehdet tippuu sataa vettä  kunnes tulee se kaunis päivä jolloin vesisade on vaihtunut lumisateeksi.

Aiemmin syksy on ollut sitä aikaa kun koulussa on jo selvää kuka on kenenkin paraskaveri ja ryhmähenki on saavutettu. Opiskelusta ja läksyistä on tullut osa arkea. Tai viimeisetkin kesäterveiset on vaihdettu töissä ja alkaa uudet tavoitteet. Tänään en ole töissä enkä koulussa.

Minä tarkkailen haikeaa harmaata yksinäistä syksyä jonka tehtävä on valmistaa luonto talveen. Tunnen itsenikin haikeaksi ja yksinäiseksi kun en uskaltanut astua portista sisään. Mutten tiennyt saako vaunuja sisälle enkä niitä kadulle halua jättää. Harmittaa mutta tiedän että oikeasti en ole yksinäinen. Toisin kuin syksy minua odotetaan ei talvea joka tulee jälkeeni tai kesää ennen minua vaan minua tässä ja nyt kaivataan.

Jatkan matkaani ja tarkkailen kelloa. Kahlaan vaunujen kanssa koko kapean jalkakäytävän levyisen lehtikasan läpi kohti suojatietä. Etsin uusia reittejä missä käydä kävelyllä. Puoliskoni pääsee koulusta vasta tunnin päästä. Kävelen tuttua reittiä uudelleen. 

Koululaiset pyöräilevät ja kävelevät pienissä ryhmissä koteihinsa. Pojat juttelevat edelleen Pokemonkorteista. Kysymys voinko kutsua sut mun synttäreille saa tylyn vastauksen, en tuu mua nuorempien synttäreillä. 

Kulutan aikaa enkä edes yritä kävellä reippaasti. Lompsin kotiinpäin hidastan puoliskoni koulun kohdalla ja mukamas tutkin näyteikkunoita. Ulos tulee ryhmä nuoria kurkin olkani yli muka huomaamattomasti ja näen tutun pipon ja takin, mutta jatkan silti matkaani, hitaasti. Joku viheltää takaani. Tiedän ettei se ole kuka tahansa. Tuhina nukkuu edelleen ja kävelemme kolmisin kotiin. Unohdan haikeuden kun höpötämme niitä näitä. Parkkeeraan vaunut eteiseen ja samalla harson takaa kuuluu ääntä. Saamme Tuhinalta leveän, tyytyväisen hymyn.


Pudonneet lehdet vyöryvät  eteenpäin tuulessa ja muodostavat uusia kasoja puistoon koko nurmikon leveydeltä. Aamuaurinko maalaa kirkkorakennuksen keltaiseksi, aika komea näky pilvetöntä taivasta vasten. Tänään me mennään kerhoon.

Pesukone

Lauantaina muutettiin meidän kolmiovinen perheauto pakettiautoksi. Vietiin Tuhina mummin hoiviin ja lähdettiin  kauppaan.


Myyjä nosti sen puoliskoni kanssa autoon (hyvin mahtui :D) ja me kaksin kannettiin se tänne meille. Äkkiä kuorittiin se pois paketista ja mallailtiin että hyvin mahtuu vaikka vessanpönttö onkin nyt väärinpäin, sen pitäisi olla vinottain, pikku vikoja. 


Lähdettiin hakemaan Tuhinaa ja jäätiin viettämään aikaa vielä puoliskoni perheen luokse. Testipesu suoritettiin illalla kun tultiin anoppilasta. Ja onhan siinä jos minkälaista ohjelmaa mutta luulen että kokeilemalla selviää mikä on paras. Nyt on testattu hienopesu, puuvilla ja farkut. Meillä on pyykkikone! Sehän ei ole kovin olennainen vauvaperheessä. :D

Perintölelu


Sunnuntaina mahdutettiin meidän vaunut ja matkatavarat mummon ja papan autoon,  ainoastaan tyhjä kylmälaukku jäi meille odottamaan kuljetusta mummolaan. Ensimmäistä kertaa takapenkillä matkustaen tuo matka tuntui yllättävän pitkältä. Kerran pysähdyttiin syöttämään Tuhinaa. Perillä meitä odotteli Tuhinan mummu. Mummo ja pappa eli mummun vanhemmat jäivät vielä hetkeksi ihastelemaan Tuhinaa vaikka hän ei suostunutkaan esittelemään uutta taitoaan yleisölle.


Innostuttiin puoliskoni kanssa kävelemään lähikauppaan ja paluumatka meni juosten. Tuntui toisaalta aika ihmeelliseltä juosta ensimmäisen kerran vuoteen ja toisaalta taas no, pitäisi ehkä juosta useamminkin ettei ihan noin hengästyisi. Minun isi ja pikkusisko kotiutuivat meidän iltareippailun aikana. Pikkusiskoni viihdytti Tuhinaa sillävälin kun me söimme iltapalaa ja kasasi lelukaaren jolla me on leikitty myös vauvoina, perintölelu on ollut mummon ja papan luona säilytyksessä.


Tälle reissulle oli ainoastaan yksi jo aiemmin suunniteltu tapaaminen. Tuhinalla on kolme kummitätiä, sylikummi on yksi puoliskoni pikkusiskoista, toinen kummitodistuksen saanut kummitäti on eskariaikojen paraskaverini ja kolmas kummitäti puoliskoni isosisko. Puoliskoni perheestä kaikki paitsi se veljenpoika, olivat ristiäisissä läsnä, mutta ystäväni joutui jäämään töihin eikä ollut nähnyt Tuhinaa vielä kuin kuvissa. Meidän vanhemmat asuu samassa kaupungissa ja silloin tällöin laitamme viestiä puolin ja toisin mahdettaisiinko olla reissussa samaan aikaan. Sain viestin viime viikolla josko olisimme silloin olleet ja vastasin että "ei tällä viikolla mutta ensi viikolla kyllä". 

Maanantain ohjelmassa olikin sitten vaunulenkkeilyä kummitädin kera ensimmäisen kerran. Olisi ollut hienoa ottaa kuvia,  mutta mun puhelin on t a a s muisti täynnä eikä avaa kameraa... ja toisaalta, Tuhina kyllä nukkui koko tuon reilun parituntisen ajan. Pihalla oli aika kylmä ja vettäkin satoi. Kolme kuukautta se kesti, mutta pääasia on että nyt kaikki kummit ovat nähneet kummityttönsä livenä.


Itsekin olen edellisen kerran ystäväni nähnyt babyshowerissani, joten nyt meillä on taas yksi hyvä syy pitää parempaa huolta ystävyydestä. Ja nähdä useammin. Harvassa kun on ne ystävät joiden kanssa voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin pitkienkin taukojen jälkeen. Tuon parituntisen aikana tuli taas hyvin vaihdettua kuulumiset ja ehdittiin jo innostua että hän voisi toteuttaa opinnäytetyönsä järjestämällä meidän hääjuhlat. Siinä olisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, meidän juhlat tulisi oikeasti juhlittua eikä unohdettua ja hän saisi paperit ulos koulusta. Tämä olisi todella hauska projekti ja mun mielestä erittäin hienoa toteuttaa, ainut vaan että budjetti pitäisi taikoa jostain, toki ystäväni täytyy myös saada opettajan hyväksyntä. Että saa nähdä oliko se vain hauska ajatus vai saisiko se myös siivet selkään ja tuulta alleen.

Sen verran kylmä pihalla oli, että soitin äidille saisiko saunan päälle. Ruoan jälkeen Tuhinan syötettyäni menin saunaan, varmuuden vuoksi otin pumpun mukaan, jos Tuhinalle iskee nälkä kun vielä saunon. Niinhän se iski, mutta se reilu 40ml oli kyllä niin pieni saalis ettei se mitenkään olisi riittänyt. Niin sitten mulla olikin vauveli sylissä syömässä suihkun puolella ja saunottiin ja kylvettiin koko perheen voimin.  Tuhina kylpi punaisessa neliskulmaisessa ämpärissä ja selvästi viileämmässä vedessä kuin se tuttu 40 C° kylpy kotona. Tuhina viihtyi kuitenkin tosi hyvin, ilman itkuja tai paniikkeja tämä on erittäin hyvä huomio kun vauvauinnissa altaat on lämmitetty vain 32 C°.


Tiistai aamuna herättiin sitten paniikissa kun isi meni hakemaan isosiskoani ja hän ei ollutkaan sovitussa paikassa. Onneksi selvisi että se johtui ihan vaan siitä että ilmoitettu aika oli puoli seitsemältä - illalla eikä aamulla niin kuin me kaikki luultiin. 


Puoliskoni sai omaa aikaa kun minä vaunuilin äitini kanssa lähimpään ostoskeskittymään ihmettelemään pyykkikoneita, löydettiin yksi aivan täydellisen kokoinen mutta sillä oli kyllä hintaakin kolminketaisesti meidän budjettiin. Matkaan tarttui pyöreä irtopohjavuoka. Netistä selailin näppäimistöä tälle mun tabletille ja kauppakierroksen jälkeen totesin että miniintheboxista se on ilman muuta halvin,  mutta en tiedä kuinka luotettava nettikauppa se on. Illalla ihasteltiin isosiskoni tuliasia jenkkilästä. Puoliskolleni tilasin sukkia, itselleni synttärilahjan ja Tuhinalle leluja. Tuhina sai eniten, yllätys ja myös yöpuvun ja ulkoilupuvun lelujen lisäksi.


Keskiviikkona Tuhina vähän niinkuin nauroi! Aamupäivä laulettiin siskojeni kanssa Singstaria ja ruoka-aikaan nähtiin perhetuttua joka tuli meille puoliskoni autettavaksi teknisten ongelmien kanssa. Sen verran väsytti että nukuttiin parintunnin päikkärit, onneksi olin pumpannut maitoa niin saatiin oikeasti nukkua kun tädit ja mummu pitivät huolta Tuhinasta. Aiemmin päätettiin lähteä illalla puoli kahdeksaksi pelaamaan sählyä mutta kun herättiin vartin yli kuusi ihan unipöhnässä päätettiin jättää pelailut välistä, mieltäänhän saa muuttaa joten kun pikkusiskoni tuli kotiin vähän ennen kahdeksaa etsi hän mulle ensimmäiset vastaan tulleet kollarit, löysän tpaidan ja sisäkengät.

Tein kaksi maalia! Pelasin pikkusiskoni minulle liian lyhyellä mailalla ja pikkuisen liian pienillä kengillä, mutta mun omat kengät on vähän isot niin valitsin rusinoituneet varpaat mieluummin kuin taittuneet nilkat. Alkuun meitä oli neljä vastaan kolme, mutta me ei oltukaan ainoat matti myöhäiset ja lopulta joukkueet oli neljä vastaan neljä. Se on oikein passeli määrä kun seurakuntakeskuksen juhlasali on lentopallokentän kokoneinen ja maalien väli oli sulkapallokenttä. 


Pikusiskoni oli Tuhinan kanssa sählyn ajan ja mummu ja vaari ehtivät myös kotiin ennen meitä. Illemmalla Tuhina vähän niinkuin nauroi uudestaan! Tosin ainoastaan isosiskoni on saanut sen kunnolla esiin. Me ollaan kyllä kutiteltu ja höpötelty ja päristelty parhaamme mukaan.


Jos saimmekin nukkua hyvät päikkärit niin torstai oli silti väsynyt päivät, en muista milloin Tuhina olisi yöllä itkenyt noin paljon ja noin kovaa! Friida onneksi auttoi mutta silti, pikkuraukka, mummukin mietti että eikai nyt vielä hampaita tehdä. 

Päivään Tuhina heräsi kahdeksalta ja kannoin hänet olohuoneeseen lelun luokse. Hain itselleni peiton ja nukahdin lattialle vielä tunniksi. Mummu ja tädit huolehtivat taas Tuhinasta. Aamupäivän lyhyet päikkärit Tuhina nukkui isin kainalossa, aiemmin viikolla vein aina vaunuissa terassille. Seuraavat unet turvakaukalossa, lähdimme toiseen kauppakeskittymään ihmettelemään taas pyykkikoneita ja hakemaan pamperssia tarjoushintaan. Passeli pyykkikone sopuhintaisena löydetty! Myyjä varasi mulle sellaisen meidän paikallisesta myymälästä, ei tarvitse matkustaa pyykkikoneen kanssa.


Taloyhtiöllä oli pihatalkoot ja oli tosi kaunis aurinkoinen syyspäivä. Olisi ollut kiva käydä pihalla ottamassa kuvia mutta ruokakin piti tehdä joten ei ehditty. Yksi isin veljistä on täällä isin kanssa töissä ja tuli vielä illalla moikkaamaan ennen kuin lähti takaisin länteen,  jej yksi sukulainen lisää nähtyjen listalla!

Perjantaina suunniteltiin lähtevämme takaisin kotiin. Aluksi piti lähteä jo kahden jälkeen mutta vähän suunnitelmat muuttuivat. Käytiin sitten kävelyllä kameran ja isosiskoni kanssa ennen ruokaa. Tarkoitus oli ottaa kuvia myös Tuhinan kanssa mutta neiti nukahti vaunuihin kun päästiin kotipihasta, niin annettiin sitten nukkua.


Täällä on ollut tosi kylmää. Alkuviikosta riitti ihan hyvin sisävaatteiden kanssa meidän nalle haalari, mutta ensimmäiset päikkärit pakkasessa Tuhina nukkui lampaantaljalla vuoratuissa vaunuissa vaununkopassa makuupussissa nalle haalari uuden haalarin alla. Sadesuojaa pidin eristämässä tuulta ja harson lisäksi heitettiin vielä viltti vaunujen päälle. Tyytyväisenä nukkui ja ilmeisesti oli ihan sopivasti eristettä ja vaatteita.



Kotimatkan Tuhina aloitti nukkumalla ja heräsi kun auto pysähtyi liikenneasemalla. Toinen pysähdys oli vaipan vaihtoa varten samalla Tuhina söi vähäsen. Yritin antaa vielä pullosta maitoa jos hän olisi nukahtanut uudelleen. Ajattelin että nyt kun aventin tutista juominen onnistuu niin nukin pullosta onnistuu myöskin, mutta puolet maidosta taisi valua suupielistä kaulalle harsoon, ennen kuin tajusin kaataa maidot toiseen pulloon. Kaksi kertaa pysähdyttiin syömään, ensimmäisen itkun aiheutti jumittunut röyhy ja toisella kertaa Tuhina vihdoin sai nukahdetuksi. 

Ihanaa oli olla välistä muuallakin kuin kotona ja oli kiva tehdä vähän pidempi reissu lyhyen viikonlopun sijaan.

Maidoton

Olen saanut maistella ties mitä ihmeellisyyksiä tämän loman aikana. Äitini joka popsii ja tekee mitä kummallisimpiakin ruokia toi kaupasta heti useampaa eri maidon korvaajaa ja kahta juuston vastiketta.


Soijajuoma on ihan hyvää all-bran murojen kanssa, muita muroja en ole vielä testannut. Kaakaoksi ei oikein sovi, tai saa olla tosi vahvaa kaakaota että peittää sen jauhoisen maun. Ja saa oikeasti olla aika myrkkyä jos minä, joka juon supervahvaa kaakaota muutenkin, sanon sitä vahvaksi. Pelkiltään en uskalla maistaa. Soijajuomaa on nyt testattu tavallista ja luomua ja todetaan että ihan ok, mutta taidan olla sille allerginen ainakin kitalaen ja huulien kutiamisen perusteella. On mulla joskus ihan todettukin soija-allergia mutta en ole tietoisesti käyttänyt muuta kuin soijakastiketta aiemmin.

Kaurajuomaa kerkesin ostaa jo kotiinkin kun kuvittelin että se on ihan hyvää.  No tämäkään ei ainakaan kaakaoksi taivu sitten millään. Mutta sammakkomurojen kanssa meni kunhan lusikassa oli paljon muroja ja vain tippa nestettä. Porkkana-perunasoseen nesteeksi sopi ihan hyvin, minun makuun muusi olisi vain kaivannut rasvaa. Äsken laitettiin uuniin makaronilaatikko jonka munamaito tehtiin tuohon kaurajuomaan. Pelkiltään se on ihan juotavan makuista.

Chocoled flavor riisijuoma on itseasiassa hyvää! Vaikka tottuminen vaatikin reilun puolen litran juomisen niin se on lähempänä kaakaota, kuin tuo soija- tai kaurajuomaan itse sotkettu.

Noista juuston korvikkeista ei sitten sen enempää olekaan kerrottavaa. Cheddar stylessä ei muuta cheddarmaista ollut kuin väri ja tuo minkä paketin heitin jo roskiin piti olla edamin makuinen. No ei sekään kyllä edamilta maistunut. Molemmat on soija valmisteita ja itseasiassa tuo koostumus näin jälkeenpäin mietittynä muistuttaa tofua. Edamin matkijaa yritin syödä myös uuniperunan täytteenä mutta sekin oli minulle järkytys. Äitini kyllä popsi sitä leivän ja perunan kanssa mielellään ja ilouutinen on kai että ei heitetty rahaa/ruokaa roskiin kun äitini on syönyt koko "herkun". Nämäkin näitä makuasioita.


Leivän päällä oli alkuviikolla muussattua avocadoa mikä on oikeasti yllättävän hyvää(!), vaikka puoliskoani lainatakseni näyttää vauvan kakalta. Avocadoa onkin tullut popsittua tällä viikolla ihan pelkiltään ja myös tortillan välissä. Nyt loppuviikon levittelen beceliä leivälle.

Nyt on testissä kahta erilaista riisijuomaa joita en vielä ole maistanut. Isosiskoni nappasi hyllystä myös kookosjuoman. Tuota kookosta voisin lainata sen verran että kokeilisin miltä maistuu siihen sotkettu kaakao.

Ja joo turhaan pelkäsin että olisin nirsompi uudella ruokavaliolla ja maidon tulo hiipuisi. Nyt kun on katsonut saako jotain syödä vai ei on ehkä tullut muutenkin keskityttyä enemmän myös ruoan laatuun ihan vahingossa.

Harmistus kummitus

Lupailin syyskuun alussa kirjoittaa reaaliajassa, mikäli vain ehtisin, meidän tulevista viikonloppureissuista. Niin no. Sille ensimmäiselle reissulle kävi hassusti mutta  korvattiin tuo reissu sitten viikonlopulla vanhempieni luona.

Ja sitten se toinen reissu. Joka tuli tietoomme Tuhinan ristiäisissä josta postaus on edelleen kakkukuvia, tai oikeastaan kaikkia kuvia vailla tuon kuva episodin jäljiltä. Yksi mun serkuista täytti kahdeksan ja olisi hänen kastetilaisuutensa. Ihan virallinen kutsu päivämäärän kera saatiin jo syyskuun puolivälissä ja innoissaan olimme lähdössä. Varsinkin kun jälleen reissun suuntana olisi tuo länsirannikko ja kohteena kaikki isäni puolen sukulaiset, joista vain tätini ja hänen vanhin tyttärensä sekä  kaason virkaa toimittanut serkkuni puolisonsa kanssa ovat edelleen ainoat jotka ovat Tuhinan nähneet.

Mutta kuinka sattuikaan. Taas kerran. Meidän auto. Voi murheenkryyni. Tätä mietin jo vuosi sitten kun meillä oli vähän ongelmia talvirenkaiden saamisen kanssa. Mutta vähänpä tiesin kun nyt tuo alkaa hajoilemaan. Onhan sillä ikää ja aika paljon kilometrejä mutta kaikki sanoi että bemarit kestää. Jäähdytin uu lalaa. Se nyt on temppuillut pidemmän aikaa vähän väliä. Vedet heittänyt pihalle ilmeisesti useamman kerran, mun silmiin vaan osuu se höyry mikä nousee sieltä konepellin välistä ja korviin se sihinä joka enteilee näitä höyryjä. Mutta höyryistä huolimatta moottorin lämpömittari on pysynyt aina puolivälissä. Kunnes.

Maanantaina käytiin mäkkärin autokaistalla, mä vihaan siis v i h a a n autokaistoja äärettömästi, raskausaikana sain itkuraivaritkin ihan vaan koska en halua autokaistalle!, ja siinä tyhjäkäynnillä jonossa seisoessa alkoi pikkuhiljaa mittari kuumottamaan. Ja vähän puolen välin jälkeen kotimatkalla päätettiin pysähtyä bussipysäkille ja peltiauki. Pysähtyi siihen joku ammattilainenkin meidän kanssa pellin alle kurkkimaan, mikä oli ihan kivasti tehty. Mutta epäily että jos noin pahasti vielä alkaa keittää niin joko kone leikkaa kiinni se siitä autosta sitten tai kannen tiivisteet kuka tietää mitä ne on hajoaa ja siitä seuraa sen verran arvokas remppa ettei tuon ikäiseen autoon kannata tehdä ei sitten niin kivalta kuulostakaan.

Niin juu ja se serkkuni kastetilaisuus, no se oli eilen. Ja tätä mä kotona kirjoiti sängyllä istuskellen samalla kun puoliskoni nukkui ja puhui unissaan :D ja Tuhina mutusti onnellisesti nyrkkiään ja potki peittoja. Ensimmäisen kerran herättiin jo seitsemältä ja kävin silloin suihkussa, tänäänhän on sunnuntai, kirkkopäivä, Tuhina jatkoi uniaan vielä kahdeksan jälkeen ja totesin että miekin ehdin sen 45min nukkua että yhdeksältä sitten herään syömään ja pukemaan, mutta kotona oltiin klo 20 yli 10, unohdin sen herätyskellon.

Kyllähän me äitini kanssa keksittiin jos minkälaisia suunnitelmia että päästäisi reissuun. Mutta sitten järjenääneni eli puoliskoni sanoi että haloo rakas. Matka täältä googlen mukaan lyhintä reittiä kestäisi 4h 15min, matka vanhemmilleni täältä kestää 2h 45min ja vanhempieni luota isoäitini ja isoisäni luokse 4h. Vaihtoehtoja oli että äitini joka on menossa täällä suunnalla hautajaisiin olisi tullut autolla eikä mummon ja papan kyydillä ja me sitten ajettaisiin sillä autolla takaisin vanhempieni luokse josta matka jatkuisi koko konkkaronkan voimin länteen. Tai äitini tai mahdollisesti pikkusiskoni ajelisi vuokra-autolla tänne ja me sitten suunnattaisi ilman pohjoisen mutkaa länteen. Mun mielestä nää oli toimivia ratkaisuja varsinkin tää viimenen vaihtoehto. Mutta puoliskoni sai minutkin ajattelemaan järjellä sillä

A matka tulisi kestämään huomattavasti kauemmin 
B koska Tuhinalle tulee nälkä 
C meillä ei ole maidottomalla dietiillä pakastettua maitoa 
D korvikkeen saa reseptillä 
E imettämisessä menee aikaa
F vaippakin varmaan pitäisi ainakin kertaalleen noin pitkällä matkalla vaihtaa 
G tähän mennessä Tuhina puklasi joka ikisen syömisen jälkeen kaiken pihalle 
H niin kauan että itki väsyä ja vihdoin väsyhuutonsa jälkeen sai syötyö sen verran että nukahti rinnalle.

Yhden pysähdyksen taktiitta tuskin toimisi ja pahimmassa tapauksessa matka olisi voitu taittaa pysähdytään jokaisella bussipysäkillä taktiikalla.

Joten vieläkään ei länsirannan sukulaiset Tuhinaa nähneet. Valitettavasti,  mutta puoliskoni on oikeassa näillä mahdollisuuksilla tuo matka ei millään muotoa voisi olla hyväksi vielä rokotuksiaan oireilevalle Tuhinalle, eikä meidän perherauhalle vaikka kyllähän minä itkua tihrustin kun jouduin tosiasiat myöntämään. Musta olisi vaan ollut n i i n kiva lähteä. Varsinkin kun puoliskollani alkoi nyt syysloma ja rannikolta oltaisi suunnattu vanhempieni luokse.

Lomasuunnitelma pohjoisen suuntaan onnistui kyllä, mummo ja pappa jotka olivat myös siellä hautajaisissa äitini kanssa ajoivat tänään kotiin meidän kautta niin päästiin heidän kyydillään.

Maitokaakao

Rakastan kylmää maitokaakaota jonka koostumus on 4-6 ruokalusikallista kaakaota mukin/lasin koosta riippumatta. Pienempänä tein jopa tahnaa kaakaosta niin että maitoa ei ollut kuin ihan pieni tilkka. Edelleen maito on tärkeä osa mun ruokavaliota. Kaakaolla/maidolla vitamiinit alas ja iso mukillinen kaakaota saattaa hyvällä tuurilla olla myös mun aamupala ja santsimuki lounas. Ruokajuomanakin yleensä on se maitolasillinen vaikka kaapista monesti löytyy myös mehua tai limsaa.


Puoliskoni syö myslit jogurtin kanssa, minä söisin jogurttini sellaisenaan leivän kera ja myslit ja murot maidolla.

Leivänpäällä oivariini on parasta. Ollaan me kokeiltu muitakin ei niin hinnaltaan arvokkaita levitetteitä mutta se vaan maistuu meidän mielestä parhaimmalta. 

Juustoa meillä syödään leivän päällä tai pelkiltään ja pastan kanssa raastettuna.

Ruokakermaa käyttäisin mutten koskaan muista sitä kaupassa enkä kesken kokkailun jaksa lähteä ostamaan.

Rahka on aivan parasta herkkua myös, muttei mitään jokapäiväistä, ei kuulu siihen MUST-ostoslistaan. 

Raejuusto taas oli raskausaikana pakollinen jääkaapin täyttäjä muttei ole taas vähään aikaan eksynyt meidän kaappiin.


Muutoin meillä taiotaan aterioita pastasta, riisistä tai perunoista lisukkeena kanaa tai jauhelihaa ja joskus possusuikaleita erilaisiksi kastikkeiksi tai pataruoan tyyppisiksi loihdittuina sipulilla ja herkkusienillä tai ananaksella ja tomaatilla höystettynä.Tai sitten tehdään uunileipiä. Tai uunilohta ja välillä salaatteja. Yleensä syön päiväsaikaan leipää ja muroja joskus puuroa ja lämminruoka syödään vasta illalla puoliskoni kanssa yhdessä Tuhinan iltapuuhien jälkeen tai hänen syödessään itseään uneen samalla.


Mutta nyt koki ruokavalio ison kolauksen. Mistä ihmeestä mulle nyt riittää energiaa Tuhinan maidoksi, kun maito on ollut selvästi suuri osa mun joka ikistä ateriaa ja nyt Tuhinalla epäillään maitoallergiaa. Tuhinan poskissa oli tosi pitkään pahan näköistä hormoninäppylää ja kun aloin rasvaamaan niitä se muuttui ihottumaksi josta ei tunnuta pääsevän eroon. Viikko ollaan nyt rasvailtu bepanthenilla. Maanantaina neuvolan jälkeen suunnattiin apteekkiin ja ostin Aqualanin Tuhinalle vartalorasvaksi ja Aqualan L:n aamupesuille veden korvikkeeksi sekä itselle kalkkilisän.

Paahtoleivän päälle omenahilloa, murojen kanssa marjakeittoja, mehuja juomaksi hmmm mitäs muuta? En mä tän dietin takia nälkään kuole eikä se nyt mikään marttyyrimainen uhrauskaan ole, huolettaa vain oman maidon riittävyys Tuhinalle. Varmaan ihan turhaan mutta huolettaa kuitenkin. 

Oi vauveli

Tuhina nukahti syliini, siirrän hänet sitteriin kun katsomme vielä leffaa puoliskoni kanssa. Jonkun ajan päästä hän herää ja puoliskoni ottaa hänet syliin. Pienen laulutuokion oi kyllä meillä isi laulaa vauvalle jälkeen syötän Tuhinaa uudestaan ja hän nukahtaa. 

Siinä hän on.Tuhina edelleen niin pieni vaikka onkin hurjasti kasvanut. 

Aivan mahdottoman suloinen, meidän oma. 

Meidän rakas. Meidän vauva.

92 päivää

13 viikkoa ja 1 päivä


Tai sitten ihan vaan kolme kuukautta.  Ja edelleen välistä tulee tunne "onpa hassua ja ihmeellistä meillä on vauva." . Hassua. Jännittävää. Hyvällä tapaa outoa. Ennenkaikkea huonoista päivistä tai paremminkin hetkistä huolimatta aivan ihanaa.

Vähän reilu viikko sitten saatiin ihan oikea lelukaari. Tämän viikon aikana Tuhina on oppinut kääntymään napansa ympäri, selällään ja mahallaan ja löytyykin monesti poikittain tuon kaaren alta. Hän myös heittäytyy selälleen kainaloon maatessaan vatsallaan puoliskoni sylissä.


Muutaman iltaitkun tulkitsen puhtaasti kiukuksi siitä että laitoin vaipan. Meidän iltaruutini on klo 1900 koko kehon rasvaus ja samalla ilmakylpyä ja sitten vaippa ja yöppäri ja rinnalle nukahtamaan, se on rutiini vaikka nyt ollaankin vähän jouduttu soveltamaan tätä nukahtamista välillä. Ilmeisestikin ilmakylvyn aikana tää kääntymisen harjoittelu onnistuu paremmin ja siitä tuo vaipanlaittokiukku. Harmi ettei näitä ilta nukahtamisia ja yöllisiä syöntejä helpota yhtään nuo maanantaina saadut 3kk rokotteet.

Meidän pikku Tuhinalla on mahdottoman suloinen hymy, eikä sitä piilotella. Juttuakin tulee paljon niin lelukaaren leluille kuin meille aikuisillekin. Jokin aika sitten Tuhina on alkanut juttelemaan myös kesken syömisen,  tuijottaen mua silmiin ja hymyillen höpöttäen, olen myös oppinut että tämä on välillä merkki röyhtäisyn tarpeesta.


Mulla on tosi vähän kokemusta vauvojen hoidosta, eli en voi verrata Tuhinaa muihin vauvoihin ja äidin mielipide taitaa aina olla puolueellinen joten älkää nyt suuttuko mutta... Kerron joka päivä Tuhinalle että hän on ihana ja kaunis ja hurjan rakas ja maailmanparas vauva. Tosin pari kertaa kyllä pohdin hieman omatunto soimaten että jos nyt Tuhina on maailmanparas vauva niin voinko sanoa samaa toivottavasti tuleville sisaruksille, mutta tulin lopputulokseen että Tuhina on vain hetken vauva joten seuraavatkin saavat olla oman vauva-aikansa maailmanparhaita.

Tänään skipattiin kerhoilu, rokotuksista uuvahtanut Tuhina nukkui eilen lähes koko päivän siihen saakka kun puoliskoni tuli koulusta joten ajattelin ettei mennä kerhoon vaan annetaan nukkua rauhassa mikäli tänään sattuisi olemaan samanlainen päivä. Yöllä neiti oli herätessään tosi itkuinen joten annettiin panadolia minkä jälkeen hän nukahti rinnalle. Voi pientä rassua. Ja no tänään Tuhina oli aamupäivällä erittäin seurallinen ja virkeä ja raivosi rinnalle, raivosi myös yöllä eli osittain jätettiin kerhoon menemättä ihan vaan koska miekin halusin nukkua.


Tuhina nukkui kaksi tuntia parvekkeella ja sillä välin mie sain melkein kaikki vaatteet viikattua kaappeihin. Illasta Tuhina taas puklaili paljon ja oli vaikea nukahtaa. Hieman hänellä on lämpö noussut mutta alle 37 näytti kuumemittari. Ja arvatkaapa mitä! Kolmen kuukauden kunniaksi Tuhina kääntyi ilmakylvyn aikana kolme kertaa vatsaltaan selälleen! Mutta ei vielä saatu sitä videolle, yritystä oli kyllä.

Tämän kolmen kuukauden aikana olen oppinut että Tuhina itkee vaippaa, nälkää ja väsyä. Pisimmät päikkärit nukutaan parvekkeella. Tuhina on nyt vasta alkanut ymmärtämään tutin syömisen mutta me käytetään sitä vain jos hän ei meinaa rauhoittua autossa ja vaunuissa. Tuhina hymyilee todella leveästi mutta ei osaa vielä nauraa ääneen. Hän katselee tarkkaavaisesti ympäristöään. Yksi parhaita leluja on pukluriepu.

Tuhina on oppinut tarttumaan lelukaaren leluihin ja hakkaamaan mun rintakehää syödessään, kaiken muun liikkumisen lisäksi. Nyrkkien lisäksi myös lelut löytää nykyään tiensä Tuhinan suuhun. Ja voi sitä kuolan määrä.


Mun onnistuminen unelmien äitinä on sitä tasoa että Tuhina on puhdas ja suurimman osan ajasta tyytyväinen, koti ja minä taas vuorotellen pommin jäljiltä ja mitä siihen "tervetuloa katettuun pöytään koulusta rakkaani" tulee... se voidaan unohtaa ainakin toistaiseksi.

Tuhina on ykkönen ja oma syöminen, nukkuminen, vessassa käyminen on vasta sen jälkeen. Parhaani mukaan yritän kokkailla kuitenkin ennen kuin maha kurnii kamalasti ja muutenkin jotain napostella pitkin päivää - tällä hetkellä popsin muroja kuin karkkia, ilman maitoa. Syöminen on ollut pakko laittaa muutenkin etusijalle vaikka sitten Tuhina joutuukin välillä ähisemään hetken kauemmin, jos minä en syö ei Tuhinallekaan riitä maitoa. Ja maitobaari on tällähetkellä se mun tärkein ammatti. Onneksi nykyään havahtuu omaan nälkään herkemmin kuin silloin alussa ensimmäisen kuukauden aikana sen saattoi totaalisesti unohtaa, joskin tuntuu että mulla on kokoajan nälkä. 

3kk neuvolassa Tuhina on kasvanut taas tasaisesti. Pientä kuivan ihon ongelmaa meillä on poskissa ja taipeissa, mutta oikeilla rasvoilla nekin näyttää jäävän historiaan tämän viikon aikana, paitsi ne posket.

Voihan Google+

Joku muukin ehkä hoksasi että yks kaks mun blogin kaikki kuvat muuttui tuollaisiksi raivostuttaviksi merkeiksi. Ja kun tuo otsikkokin katosi siinä samalla niin tein sittten kokonaan uuden. Ja mietin ja mietin että miten ne nyt yks kaks meni rikki, lähestulkoon itkua vääntänyt puoliskolleni ja sitten taas raivonnut koko bloggerille, lähettänyt palautenapin kautta useamman viestin suomeksi ja englanniksi. Harkitsin jo myös kokonaan uudestaan aloittamista jollain toisella blogipalvelulla kunnes taas sunnuntaina ihmettelin puoliskolleni ja sitten se iski, se on ainut vaihtoehto.

Gmail, Blogger, Google+

Kaikki aukeaa samalla sähköpostilla. Jos kirjaan koneella sähköpostista ulos täytyy bloggeriin kirjautua sisään. En tajua Google+:sta yhtään mitään. Ja mulla oli joskus erikseen käyttäjä myös Youtubessa ja jokin aika sitten vahingossa huomasin että myös sillä käyttäjällä on oma Google+ sivu jota sitten pyöritin ties miten että sain sen poistettua, lopulta taisin poistaa koko tunnuksen myös youtubesta.


No miten tämä liittyy mun blogiin ja kuviin..... joku olis ehkä  voinu kertoo että ne kuvat on kaikki "varmuuskopioituina" siellä Google+:ssa. Mä nyt vaan satuin poistamaan mun varmuuskopioni sitten. Nimittäin yhtenä päivänä löysin sieltä mun sivuilta ihan älyttömän määrän kuvia ja itse kun en koko hommaa osaa edes käyttää niin iski paniikki että miten ne on sinne joutuneet! Varsinkin kun siellä ei ollut pelkästään blogikuvat vaan kaikkia muitakin kuvia joita en halua nettiin. Niinpä etsin taas sen poista napin ja poistin kaiken. Jok'ikisen kuvan. Ja ilmeisesti se on se sama hetki kun kaikki kuvat katosivat myös blogista. 

Oi olisinpa vain tajunnut säästää edes sen blogin oman kansion, kun siellä semmoinenkin on.

Netistä löysin ohjeet miten kuvat saa palautettua picasan kautta, meilläkin koneella on picasa mutta mie vihaan sitäkin. Sekin tuntuu jotenkin niin äärettömän hankalalta. Mulla kesti puoli vuotta ennen kuin opin löytämään kuvat koneelta kansiosta eikä aina picasasta. Joten epäilen tämän toimivan mun kohdallani.

Uusimpien eli syyskuun tekstien kuvat löytyy padilta, vanhempiin taas osa kuvista saattaa olla koneella, mutta luultavasti ei ole. Ne kun oli kaikki tolla pikkupadilla. Ja kun me tajuttiin ettei se olekaan rikki vaan laturissa on joku häikkä, niin puoliskoni buuttasi sen ja annettiin se anopille leluksi, me kun ehdittiin jo hankkia mulle tämä uusi lelu. Ja nyt en ole ollenkaan varma siitä mitä vastasin puoliskolleni kuvien pelastamisesta. Ne taas mitä on otettu puhelimella oon saattanut poistaa muuten vaan kun se herjaa koko ajan että tila loppuu....


Nyt alkoi sitten operaatio kuvien palautus. Pikkuhiljaa, osaan postauksista tiedän jo mitkä kuvat puuttuu mutta joistain ei ole mitään käsitystä ja sitten on ne joista tasan tiedän millainen kuva pitäisi olla mutta se on poistettu. Toisaalta mietin jokin aika sitten miten rumilta näytti ne vaaleanpunaisella häivytyksellä merkatut kuvat, ne oli ihan ok silloin kun blogin ulkoasu oli muutenkin vaaleanpunainen, myöhemmin tulin siihen lopputulokseen ettei se pinkki vaan nyt ehkä kuitenkaan ollut mun juttu. Samalla mietin jaksaisinko muokata niitä kaikkia uudestaan tällä nykyisellä tyylilläni, noh tuleepahan nyt sitten muokattua.


Tämän postauksen kuvat ei nyt liity aiheeseen mitenkään, mutta kuvattomat on vähän tylsiä. Vaikka nyt oon ihan onnellinen että mulla on sellaisiakin, vähän helpottaa. :D kuvissa Tuhina on himpun vajaa 2kk ikäinen ja ne on paikallisen parhaan kaverini ottamia.

Nukkuva vauva

Tuhinalla on nykyään nukahtamis vaikeuksia, luulin että onneksi tämä koskee vain päikkäreitä, mutta olin väärässä. Häntä ei voi enää liikuttaa nukkuessa, hyvä että turvakaukalosta uskaltaa pois nostaa. Ensimmäiset väsymysraivarit ollaan koettu.


Perjantaina Tuhina nukahti juuri kun lähdettiin muskariin ja kävely matka kesti vajaa 10 minuuttia. Enpä hoksannut siinä laulellessa ja leikkiessä ettei ehkä kannattaisi niin hurjasti neitiä leikittää kun tietysti Tuhina oli syönyt vain hetken ennen lähtöä ja puklaili sitten luultavasti mahansa tyhjäksi.

Muskarin jälkeen Tuhina nukahti vaunuihin ja itseäkin väsytti enkä ollut ehtinyt aamulla kunnolla syödä kun unohduin maksamaan laskuja ja laskemaan budjettia. Istahdin meidän pihakeinuun kun en jaksanut kantaa vaunuja kotiin ja soitin puoliskolleni. Lähdettiin lounaalle ja vielä automatkan Tuhina nukkui mutta heräsi kun oltiin kassalla. Saatiin syötyä kuitenkin mahat täyteen ja todettiin samassa että smetana ei kyllä kotiudu meidän ruokavalioon. Tuhinakin viihtyi kun käytiin välissä syömässä ja vaihtamassa vaippa.

Vaan sittenpä neiti ei enää nukahtanut ja väsy alkoi nostaa päätään. Ja lopulta kun tuntui ettei itku lopu millään puin Tuhinalle ulkovaatteet. Hetkittäin hän rauhoittui jo pukemiseen ja viihtyi hyvin puoliskoni sylissä sen aikaa että sain itselleni ulkovaatteet ja nukahti syliini rappusissa. Jätettiin vaunut päivällä autoon ja sen aikaa kun kokosin niitä takakontista Tuhina nukkui etupenkillä. 

Unohdin kaikessa kiireessä puhelimen kotiin niin en saanut kuvaa kun Tuhina nukkui jalat pystyssä. Käytiin tunnin vaunulenkillä syksyisesti tietysti vesisateessa. Toki kävin äkkiä hakemassa puhelimen mutta sitten oli taas akku niin vähissä ettei se antanut kameraa päälle ollenkaan ja kamerasta on taas muistikortti täynnä. 


Perjantain ja lauantain vastainen yö nukuttiin ihan hyvin kun ottaa huomioon etten edes muista milloin viimeksi on heräilty täsmällisesti yöllä ja että lähdettiin ruokakauppaan vielä Tuhinan iltarutiinien jälkeen.

Lauantaina juhlittiin puoliskoni veljenpojan synttäreitä. Lahjaksi vietiin kaksi vuotiaalle oma jääkiekkomaila ja junnukiekko. Sieltä kiireesti kotiin syömään kun ystäväni tuli varttiavailla viisi hakemaan minua ja Tuhinaa. Käytiin kolmisin kylässä meidän entisen työkaverin luona. Ja sieltä lähdettiin seitsemän aikaan, tuotiin juuri syönyt Tuhina kotiin viettämään laadukasta isi-vauva-aikaa ja lähdettiin katsomaan Valekyttiä. Leffa kesti melkein kaksi tuntia ja olin kotona kymmeneltä. Tuhina nukkui puoliskoni rinnalla ja hän ollut liikkumatta ainakin tunnin, ettei Tuhina herää. Tuhina oli reippaasti syönyt reilut 200ml pakastettua maitoa pullosta. Yöllä hän heräsi syömään täsmällisesti 20 yli 2 ja 20 yli 6 vaihdettiin vaippa ja jatkettiin unia.

Sunnuntaisin mulla soi herätyskello yhdeksältä ja Tuhina heräsi joskus vartin yli yhdeksän. Kirkossa käytiin kesken sakriksen ensimmäisen kokouksen syömässä keittiössä ja Tuhina nukahti olkapäälle. Olisi vaan pitänyt antaa nukkua siinä kun siihen kerran nukahti. Mutta kun hän vähän ähisi ja pyöritti päätään ajattelin että hän saisi paremmin nukuttua jos nostan hänet penkille. Ja siihenpä sitten heräsi. Apuyhdistyksen aikana Tuhina oli jo oikein itkuinen, eikä maito kelvannut, joten tällä kertaa alettiin pukemaan heti kun kokoukset loppuivat ja kiirehdittiin kotiin. Onneksi neiti sai nukahdettua autossa ja jatkoi uniaan vielä tunnin verran kotona puoliskoni vieressä.

Sitten se alkoi taas. Hetken aikaa nukutti autossa kun käytiin antamassa puoliskoni veljelle käynnistysapua ja heräsi kun auto oli pysähdyksissä. Sitten ajettiin anoppilaan viemään pahoinvointilääkettä reissuun lähteville. Jossain vaiheessa Tuhina taas nukahti. Päätettiinkin jäädä vielä puoliskoni veljen ja -pojan kanssa sinne ja Tuhina sai nukutuksi taas tunnin verran ainakin. 


Iltaa kohden taas itku alkoi ja kotona annettiin rintaa ja kokeiltiin taas pullosta vielä lisäksi ja lopulta laitettiin pipo päähän peitto rullalle ja vaunuihin makuupussin sisään nukkumaan. Sinne hän sitten nukahti ennen ilta yhdeksää kuitenkin ja otettiin sisälle sänkyyn vasta kun itsekin kymmenen aikaan menin nukkumaan. Kunhan sai nukahdettua Tuhina nukkui todella hyvin, heräsi ensimmäisen kerran vasta kahdelta ja seuraavan kerran puoli kuudelta.

No tänään oli taas vähän nukahtamis hankaluuksia aamupäivällä mutta ehkä nuo 3kk neuvolassa annettavat rokotteet väsyttää nyt neitiä niin hän nukkuu, saan mieki sitten vähän levättyä. Ja nää on kai vaan niitä univaiheita, neuvolantäti  veikkasi 3kk rintaraivareita.

Näkkileivän murusilla

Viime viikon väsymys on aika hyvin selätetty. Lauantain itkuinen aamupäivä kääntyi ihanaksi päiväksi kun yhden aikaan säikähdin ovikelloa. Appivanhemmat toivat Tuhinalle ihan oikean lelukaaren. Siitä kuuluu musiikkia ja siinä on vilkkuvia valoja. Pyykkitelineviritelmä pääsi eläkkeelle, ihan hyvä näin tämä nimittäin ei tuki koko kulkureittiä. 


Appivanhemmat viihdyttivät Tuhinaa pari tuntia ja kyllä me kuulumisetkin vaihdettiin. He lähtivät kun Tuhina alkoi syömään. Ja siitä neiti nukahti ja heräsi vasta ilta seitsemän jälkeen. Ja me tehtiin uunilohta pitkästä aikaa! Noiden pitkien päikkäreiden takia vähän pelotti minkälainen yö meille mahtaa olla tulossa. Noh, Tuhina nukkui ja me katsottiin five-0 loppuun eli nukkumaan vasta aamun puolella. Tuhina heräsi sunnuntaina täsmällisesti puoli 8 iloisena itsenään!

Ja nyt on pakko hehkuttaa, nyt uskaltaa.... me ollaan päästy eroon rintakumista! Sunnuntaina yhen pikkupätkän imetin sen kanssa, maanantaina illalla myös kun Tuhina oli jo niin yli väsyny, ettei tienny mistä sitä maitoa saa niin nukuksiin kumin kanssa ja tiistaina ei kertaakaan! Eikä tänäänkään kertaakaan, vaikka t a a s tulehdusta enteilevän kivun takia harkitsin. Taidan silti varmuudenvuoksi tai henkisenä tukena pitää sen vielä hoitolaukun vakiovarustuksena. Mutta hyvästi öiset keittiökävelyt! Tosin öisiä pumppailuja varten saattaa joutua  keittiössä pyörähtämään jatkossakin. 

Sunnuntaina me laiskoteltiin ja jätettiin itsemme alkuillasta lukkojen taakse. Mutta toisaalta ulkona oli tosi kaunis syyssää ja päivällä jo pyysin puoliskoltani josko käytäis kävelyllä, no mun mielestä useampi kierros vaunuillen talon ympäri vara-avainta odotellessa lasketaan! Onneksi on se kolmas avain niinkin lähellä kuin anoppilassa.


Ja sitten vasta todellinen ongelma! Meillä vietettiin synttäreitä. Mun synttäreitä. Enkä vieläkään tiedä mitä haluan synttärilahjaksi. 

Tähän mennessä saaduista lahjoista en osaa suosikkia sanoa. Meillä on kirkossa kotikäyntisisaret ja kotiopettajat. Meidän perheellä on pariskunta. Kun sunnuntaina alkoi kakkuressi iskeä soitin tälle sisarelle ja pyysin apua. Ehdittiin maanantaina Tuhinan kanssa sitten tutustumaan perhepuiston kerhotoimintaan aamupäivällä ja puolen päivän aikaan kotiuduttiin leipomaan ja siivoamaan. Meidän makkari ei ole ollut noin siisti piiiiitkään aikaan. Hävettää. Ja muutenkin kun ajattelin että imurointi ja tiskaus avuksi... No apu tuli tarpeeseen ja siitä ollaan erityisen kiitollisia, omenapiirakkakin ilahdutti! Samoin meidän pyykkikuorma lähti anopin matkaan, suurkiitos siitäkin!

Kakusta tuli hyvä vaikka sen täytteeksi tehty mangorahka päätyikin mulle iltapalaksi eikä kakkuun. Niin ja koska unohdin t a a s sen leivinpaperin käytin kakkuvuokaa ja eihän meillä mitään korppujauhoja ollutkaan. Jep. Voidellun vuoan jauhottamiseen murustin näkkäriä. Ja irtosi muuten helposti! Maistatin sitä rahkaa puoliskollani kun olin vähän epävarma. Ja sitten päädyttiin murskaamaan koristeluun suunnittelemani Marianne pallot blenderissä ja kiehautettiin pakkasesta mustikoita ja vadelmia. Onneksi oli vielä puoli pakettia rahkaa jäljellä. Lopputulos oli marjainen mariannerahka-kakku. Koristeluun mulla oli hieno visio: snörellä raidoitettu kakku, mutta eihän koko karkkia saanut tuosta lähikaupasta niinpä päädyin sitten ranskanpastilleihin. Mikään järin suuri taidonnäyte tämä kakku ei tosiaan ole mutta kelpaa makunsanpuolesta! 


Äiti ja isi lähetti mulle S-ryhmän lahjakortin ja neljä Kismettiä. Lahjakortilla kotiutin jo itselleni testattavaksi kehutun madaran "hippidödön" (Pastellipisaroiden AC on saanut mut uteliaaksi luonnonkosmetiikan suhteen), ponnareita, käsisaippuan ja jaffaa. Olisin halunnut testiin myös madaran eco baby vartalorasvan Tuhinan kuivalle iholle, mutta meidän paikallisessa Sokoksessa oli pienempi valikoima. Samoin olisin kotiuttanut Benecosin meikkäjä ainakin uuden pohjameikkivarustuksen ja ripsarin verran testiin, mutta sitä merkkiä ei  Sokokselta saanut ollenkaan, täytynee toteuttaa sitten muulla kuin lahjakorttibudjetilla. Jos en haluamaani tuotetta saanutkaan niin Tuhina sai kyllä ihastusta myyjiltä osakseen oikein kunnolla senkin edestä ja puisen Laveran mainoslelun. En vielä tiedä yritänkö löytää lahjakortin loppu saldolla jotain itselleni vai tankataanko sillä tulevaa syyslomareissua varten vai täydentäisinkö ruokavarastoamme... 


Puoliskoni toi mulle ruusukimpun ja nyt pohditaan mikä se lahja olisi. Vaihtoehtoina ollaan mietitty vielä yhdet imetysliivit, tai sitten se haaveiltu ja jo unohdettu imetysmekko tai sitten tämä uusi löydökki PerfectPants! (Klikkaa linkistä nettikaupan sivuille mistä kuvat lainattu.)


Tänään kävin kerhon jälkeen hieronnassa ja lauantaina mua odottaa tyttöjenilta! Jätetään Tuhina isin kanssa kahdestaan kun mennään moikkaamaan entistä työkaveria ja siitä sitten leffaan. Marraskuutakin odotan jo innolla, vauvauinti-info käyty ja nyt vain ensimmäistä uintia odotellen uimapukuostoksille. Sain meidän tiikeriraitaisen perintöuikkarin Tuhinalle mutta se tuntuu vähän liian pieneltä ja puoliskoni tarvitsee myös ihan oikeat uikkarit kun shortseilla ei pääse altaaseen.


Älä kysy

Kuulemma aina kun pääset kehasemaan tai edes mainitsemaan miten kivasti vauva-arki sujuu, se muuttuu samantien. Kuulemma jotain äitikarmaa?

Miten teillä nukutaan?
- No kiitos ihan hyvin, alkaa vihdoin yörytmi löytyä tiedän tasan tarkkaan monelta Tuhina herää syömään ja nyt ollaan se keskiyö syöminenkin onnistuttu jättämään väliin on niin mukavaa kun kahdeksan jälkeen voin viettää pari tuntia laatu aikaa puoliskoni kanssa ja silti käydä itsekin ajoissa nukkumaan. Päiväunista en oikein tiedä mutta aamutkin alkaa samalla kaavalla siinä kello 0730-0815.

No ei nukuta enää. Nyt on viikon ollut kello sekaisin. Vaikka edelleen iltaruutinit on seitsemältä ilmakylpyä kun rasvaillaan ihon kuivat spotit, puhdas vaippa, yöppäri ja sitten maitoa niin kauan että kahdeksan aikaan Tuhina on umpi unessa. Ei onnistu. Vaikka ollaan kääritty peittoon ja oltu pimeässä, hiljaisessa makkarissa kaksin puoliskoni tehdessä kouluhommia olkkarissa. Ei puolen tunnin välein heräilyä tai kahdentunnin päästä viimeistään. 

Ja yölläkin herätään ihan miten sattuu. Ja ei en aio aloittaa päivääni seitsemältä kun Tuhina on herännyt 06.30 ja meinaa syömisen jälkeen että nyt voitas sitten leikkiä. Enkä ainakaan kun sama tapahtuu ennen kuutta. Varsinkin kun yö heräämiset ei ole sitä normaalia 2-3 kertaa vaan varmaan lähempänä kymmentä. Ja vaikken joka kerta syötäkään tai Tuhina ei edes herää häiritsee hänen kitinänsä ja uni ähinänsä minun unta. Olen valveunessa tai täysin hereillä niin kauan että vihdoin syödään. Väsyttää uskotko.

Imetätkö? Maitoa riittää? Syödäänkö teillä hyvin?
- Joo kyllä vaan. Imetän ja syödään hyvin ja kun Tuhina on aina taju pois syötyään niin eiköhän sitä maitoa silloin riitä.

No enpä kuule tiedä siitäkään enää. Maitoa edelleen tulee, neiti on edelleen kanttuvei ja nukkuva syömisen jälkeen. Välillä kyllä epäilen kun illoista on tullut niin hankalia. Puoliskoni kuitenkin vetoaa tuohon nukahtamiseen että kyllä sitä maitoa riittää. 

Ja ainahan Tuhinan syöminen on ollut ähinöinnin täyteinen ei missään nimessä hiljainen hetki. Mutta mitä on tämä ykskaks alkava huutokonsertti? Ja joka toinen röyhy on puklaus. Aiemmin puklailua oli heti rotavirus-rokotteesta seurannut viikko mutta nyt on mennyt jo pitkään normaalisti, unet, syönnit, kaikki, tyytyväinen vauva. 

No esimerkki eilis illasta ja tästä päivästä. Hox kello ei ole edes 11 vielä kun kirjoitan tätä.
Päästiin vasta lähempänä yhtätoista nukkumaan illalla. Tuhina heräsi söi nukahti heräsi söi röyhtäsi puklasi söi nukahti heräsi etc. etc. Ja yöllä no herättiin nukuttiin ja huoh. Sentään tuli pari kakkaa, vähän selittää tuota ähinöintiä, mikä kyllä on aivan uutta. No joo mutta sitten herättiin 25 yli 8 ja syötiin ja vaipanvaihto ja päivä vaatteet. Ajattelin että syödään lisää mutta ei. Mentiin sitten leikkimatolle ja vähän aikaa Tuhina siinä viihtyi. Ähinöinti kun alkoi otin sylin ja tarjosin maitoa. No hetki syötiin ja sitten alkoi itku, nostin olalle röyhtäsemään ja puklu moro. Siitäkö vasta huuto sitten alkoi ja sitä jatkui ja jatkui ja jatkui ja noh. Vasta kun Tuhina väsyi omaan huutoonsa sain vähän maitoa annettua ja hän nukahti. Nyt on jo onneksi nukkunut edes puolituntia. 

Näyttäis olevan tyytyväinen vauveli?
- Juu onhan se. Perus tyytyväinen. Itkee nälkää ja kipua välillä väsyä ja joskus märkää vaippaa, jos ei ehditä sitä ensin huomata.

Niin siis mitä! Kaikkiin kysymyksiin sain viime viikolla vastata iloisesti ja itsekin hyvin nukkuneena että juu vallan mainiota tämä elämä. No voi kuule ei ole enää. Pahinta on se ettei ole mitään hajua mistä se itku johtui. Mittasin jo kuumettakin ja jos ei olisi äsken rauhoittunut niin nyt oltaisiin tuolla mäellä päivystyksessä.

Voiko ihmisellä olla avuttomampi olo

Voiko olla pahempi mieli

Voiko olla suurempi huoli

Voiko sydäntä särkeä vielä vähän enemmän

Jos joku luuli että sydänsurut ystävyyden tai parisuhteen päättyessä on kamalinta maailmassa niin sanon että ootappa että sulla on oma lapsi. Kyllä se itku joka ei tunnu loppuvan vaikka mitä teet: Pidät lähellä, juttelet ja rahoittelet, vaippa tarkistettu, silität ja yrität tarjota maitoa niin ei ei ei. Siinä se sydän vasta särkyy! Miten siitä pienestä voi edes lähteä niin kova ääni ja tulla niin suuria kyyneleitä silmä kulmasta ja se mutrussa huutava suu. 

"Voi ei älä tee mutrua, hymyile jooko kaikki on ihan hyvin, ei mitään hätää äiti on tässä! 

Älä itke äiti pitää sinut ihan lähellä tässä sylissä, ei oo mitään hätää. 

Rauhotutaan niin saat maitoa. 

Voi kulta kun ei siitä syömisestä tule mitään jos sinä huudat, hengitetään joo ihan rauhassa näin no niin nyt onnistuu syöminenkin. 

Voi pikkunen älä itke. 

Ei tarvitse huutaa, ei oo mitää hätää, muru ota maitoa.

Onko ilmaa vatsassa, röyhykö sinuu huudattaa?

Joo ilmaa saa itkeä.

No nii helpottaako?" 

ai. 

ei helpottanu. 

no itke nyt sitten silmät kiinni jooko 

tai ainakin siellä olkapäällä 

tai naama kiinni mun kaulassa 

niin että et nää kun äitiäkin itkettää.

 * * * * * * * * * *
klo 11.32 - Tuhina heräsi hetki sitten ja nyt syödään aivan rauhassa, pikkuisen puhisten. Ensimmäinen röyhykin pysyi röyhynä. Ehkä tästä tulee vielä hyvä päivä.