76neliötä - part 5

Tervetuloa jatkamaan kotikierrosta meidän vihreästä lasten.... eikun aikuisten makkarista. Tämä on kotimme pienempi makuuhuone ja ollaan tätä koitettu pyöritellä parhaamme mukaan sopivaksi. Huone itsessäänhän on aivan tyhjä - ei kaapistoja rajaamassa tilan käyttö. Mutta sitten taas huone on niin pieni, että sinne on vähän vaikea sijoittaa yhtään mitään.

Seinän väri on neljävuotiaan Nupun valitsema ja alun perin huoneessa oli lasten kerrossänky, pieni pöytä, tuoli ja pieni lildlin leluhylly ja jyskin  versio kallaxista. Edellisessä kodissa lasten huoneessa oli vaatehuone jossa oli myös lelut, joten tänne piti ostaa lisää hyllyjä lelusäilytykseen. Näissä kuvissa ei muuten näy, mutta lamput jäi huoneita vaihtaessa vaihtamatta ja meidän pitsipallo on saanut osumaa lastenhuoneessa samalla, kun meidän huoneessa taas on iso hehkulampun muotoinen kattolamppu.


Olen ihan iloinen, ettei ehditty toteuttaa suunniteltua dinosaurus, pupu ja palmu - maisemamaalausta siskoni kanssa. Mutimme tänne syyskuussa 2018 ja jo ennen joulua vaihdomme oman valoisan ja ison makuuhuoneen lapsille. Työnsimme uuden sänkymme ikkunan alle, koska ajateltiin ettei se mahdu tähän huoneeseen mitenkään muuten päin. Ei se meinannut mahtua ikkunankaan eteen, jouduttiin aikalailla pingottamaan yöpöytien jalat, että saatiin ne sängyn molemmin puolin.

Minun yöpöydälläni kuuluisi muuten olla kasvi, mutta joku pieni saattoi vetäistä sen lattialle parikin kertaa, ennen kuin ruukku hajosi. Nyt se, mitä kasvista oli pelastettavissa, on jo uudessa ruukussa, mutta en ole uskaltanut tuoda sitä takaisin meidän huoneeseen. Vauva tai siis taapero, kun nukkuu edelleen meidän välissä.


Mitattiin ettei sänkyä kannattaisi laittaa toisin päin, koska jalkopäätyyn jäisi tosi kapea liikkumatila. Nyt keväällä sain kuitenkin puoliskoni kääntämään sängyn ja hölmön kapeasta tilasta huolimatta, koko huone muuttui avarammaksi ja viihtyisämmäksi. Ensin sänky oli valkeaa seinää vasten ja nyt vihreää seinää vasten se on paras.

Lipaston kannoin huoneeseemme talvella, pois eteisen naulakkolisäyksen tieltä. Sekin jäi tavallaan vain odottamaan parempaa paikkaa. Sitten keksin ruuvata serkultani perityn pienen peilinaulakon lipaston päälle. Olen kuvitellut peilin Nupun huoneeseen koristeeksi ja siihen roikkumaan hänen pienimmän vauvamekon. En kuitenkaa ole saanut sitä sopimaan lastenhuoneeseen ja se on ollut piilossa kaapissa. Nyt se pääsi ensimmäistä kertaa seinälle minun käyttööni. Kaivoin kaapin ylähyllyltä kirjanikin esiin ja lipasto toimittaa myös kirjahyllyn virkaa. En edes muista missä asunnossa viimeksi Harry Potterini ovat olleet esillä.


Uusin lisäys makuuhuoneeseen on Nupun kanssa villalangasta pyörittelemäni sisustusnaru, johon ripustin ehkä 2007 vuonna tekemäni maalauksen, jossa piti käyttää erilaisia pintoja maalaamiseen. Juliste oli jo aika kärsinyt ja yritin pelastaa sen liimaamalla sen suojapahviin ja ripustettiin se nyt turvaan. Oikeasti se ehkä tarvitsisi lasin ja kehykset suojakseen.

Puoliskoni toivoo kovasti meille ihan oikeasti viihtyisää makuuhuonetta, minä sanoisin että nyt ollaan jo päästy vähän sinne päin. Vaikka olisi ihan kiva että minullakin olisi vaatteille paikka makkarissa. Tässä kodissa on niin vähän kaappeja, että Nuppu ja Jekku jakavat yhden vaatekaapin ja minä jaan oman kaappini taaperon kanssa. Ollaan mietitty vaatelipastoa meidän makkariin, mutta katsotaan sen tarvetta parin kuukauden päästä uudelleen.

Mikä tekee teidän makkareista viihtyisät?

Tämän asunnon aikaisemmat esittelyt löytyy tägin 76m2 alta.

Aikaisempien kotiemme tägit
 56m2 65m2 sekä 79m2 
löytyy myös sivupalkista kohdasta kotiesittelyt.
.

6x4

Tämä haaste on lojunut täällä luonnoksissa jo yli vuoden! Joten eiköhän nyt ole ihan hyvä aika julkaista se. Silloin vuosi sitten tämä kiersi useita blogeja ja näitä oli hauska lukea. Muutamaan kohtaan olen lisännyt kursiivilla 2020 toukokuun vastauksen, mutta suurin osa noista maaliskuun 2019 vastauksista pitää edelleen paikkansa.


Aloitetaan näillä helpoilla:

4 ruokaa, joista pidän:

1. Makaronilaatikko | oho! en edes muistanut koko makaronilaatikon olemassaoloa! Johtuu tosin vain lasten maito- ja kananmuna-allergioista. Lihaliemeen tehty makaronilaatikko ei vaan ole sama asia kuin perinteinen. Mutta nyt piti taas pitkäsaikaa eilen tehdä ja ai että! Olihan se lihaliemeenkin tehtynä paljon parempaa kuin tavallinen makaronimössö jota me syödään ihan liian usein - lapset rakastaa makaronimössöä.

2. Pinaattikeitto ja 2-4 keitettyä kananmunaa

3. Bataattiranskalaiset | bataatit ja makaronilaatikko voisivat ehkä vaihtaa paikkaa.....

4. Jouluruoat ja ai että saatiin varaslähtö jo marraskuussa(2019) kun käytiin syttäriaterialla ja sankarin toive oli jouluruokailu. Niin hyvää! | Joo edelleen sopii tähän hyvin.

4 juomaa, joista pidän:

1. Kaakao. Maitokaakao, kylmä kylmäkaakao, kuuma kaakao maitoon ja kiehuvaan veteen tehtynä. Kunhan se on kaakaota.

2. Vesi | puoliskoni sanoisi ehkä tähän väliin minun lemppariksi LIMSA, mutta yritän kyllä juoda sen litran vettä päivässä. 

3. Mummon tekemä mustaherukkaviinamarjamehu "raakana", kylmänä ja kuumanan hunajan kanssa | Mummon mehua meillä ole ollut  p i i i i t  k ä ä ä n  aikaan. Mutta yks ihan super lemppari on mäkkärin mango-ananas smoothie! Ihan ykkösherkku jos haluaa jotain vähän spesialiimpaa tai ripauksen luksusta arkeen.

4. Ananas-mandariini-mehu | öööööö LIMSA. Täytyy myöntää, että jos minun täytyy ruokkia vain itseni ja meillä on limsaa, mutta ei mikron kautta tehtävää ruokaa, juon mieluummin limsaa kuin tekisin oikean ruoan. 


4 paikkaa, joissa olen asunut:

1. Mummola. Me muutettiin isin töiden perässä niin, että isi oli jo töissä ja odoteltiin kerrostalon valmistumista mummon ja papan luona. Olin tosin niin pikkunen etten muista tästä mitään eikä se tainnut kovin pitkä jakso olla. Mutta juuri ennen yläastetta asuttiin myös isosiskoni kanssa vuoroviikoin mummolassa, koska haluttiin kokeilla millaista on kulkea bussilla kouluun.

2. Asuntola. Kun lähdin peruskoulun jälkeen Tampereelle Varalan Urheiluopistoon asuin kaksi ja puoli lukuvuotta koulun asuntolassa. Viimeisen kevään asuin opiskelijasolussa ystävän kanssa.

3. Rovaniemen keskusta. Koulu oli mun takapihalla ja Sampoaukio varmaan 10m päässä.

4. Ja se meidän ensimmäinen yhteinen kaksio, jonka ovessa ehti olla kaksi sukunimeä tuskin kahta kuukautta edes, kun mentiin jo naimisiin. Se on se kaksio, jossa eteisessä oli harkkoseinä, vaatehuoneessa ei ollut ovea ja pyykinpesukone oli niin pieni että se mahtui lavuaarin alle. Okei se oli kyllä niin pieni se koko vessa, ettei siellä isompi mahtunut kääntymään. Mutta sen kurjan yksiön jälkeen tuo oli unelmien täyttymys. Oli korkea katto ja rappukäytävässä omat rappuset vain meille. Saunavuorokin maksoi vain 5e/kk. Siellä aloin kirjoittaa blogia ja vieläkin harmittaa etten heti tehnyt siitä kotiesittelyä. Olisipa edes ne surkea Samsung TrendPlus laatuiset kuvat muistona. | No tuosta viisastuneena, blogista löytyy kyllä kaikki tuon asunnon jälkeiset kodit, tästä nykyisestäkin on jo eteinen, keittiö, olohuone ja vessa esitelty.

4 paikkaa, joissa olen työskennellyt:

1. Viimeisin työpaikkani on Fonecta, missä olin 02-asiakasneuvoja. Toimeen kuului myös 118 numeropalvelupuheluita. Yt-neuvottelujen seurauksena jäin sieltä työttömäksi kaksi kuukautta ennen ensimmäisen äitiyslomani alkua.

2. Toisena pitää sanoa Blairvadach Outdoor Education Centre, Helensbueghissa Skontlannissa. En tosin ollut siellä palkkatöissä vaan suoritin Lasten- ja nuortenliikunnanohjauksen työssäoppimisjakson 6vk siellä. Ja olivat muuten varmasti koko opiskeluni siisteimmät 6vk! Kyllä mie kävin ennen kotiin lähtöä kysymässä voisiko heille päästä kesätöihin, mutta sinä kesänä sinne ei palkattu lainkaan uutta väkeä.

3. Kaksi hauskintä työpaikkaa ovat olleet Piispalan leirikeskus, siellä olin vain pariviikkoa kesäohjaajana, kun joku toinen ohjaaja ei pystynyt aloittamaan tarpeeksi aikaisin. Mutta sain ohjata sveitsiläisille ja ranskalaisille pikkukiekkoilijoille Curlingia, jousiammuntaa ja seinäkiipeilyä.

Ja opiskellessani Rovaniemellä ensimmäinen palkkatyöni oli SantaSportin lapsiparkin valvoja ja kun Lappset Funpark valmistui työympäristöstä tuli aika siisti. Päivät opiskelin ja iltapäivällä sitten sukelsin lasten perässä kiipeilytelineisiin ja putkiliukumäkiin, milloin piilosta ja milloin hippaa, sillä aikaa kun lasten vanhemmat kävit kuntosalilla tai ryhmäliikunta tunneilla.

4. Ja ehkä yllättävin työpaikka tai ympäristö mistä mua ei ehkä ensimmäisenä kuvittelisi löytävänsä, niin toisen opiskelutalveni olin viikonloput plokkarina Rovaniemen isoimmassa baarissa. Sekin oli ihan hauskaa hommaa.


4 ohjelmaa, joita seuraan TVstä:
Me ei oikeastaan katota telkkaria. Okei just nyt meillä ei edes ole telkkari kiinni antennissa. Mutta me katotaan aina yksi sarja kerrallaan netflixistä. Ja nyt meillä on vasta etsinnässä seuraava sarja.

1. Tällä hetkellä katsotaan sellasta kun Lucifer | Katsottiin juuri viime alkuviikosta yhdessä Once upon a time viimeinen jakso.

2. Koska Jane the virgin loppui ja nyt täytyy nolosti myöntää etten muista mitä sarjaa me katsottiin enne Janea, eikä muuten muista puoliskonikaan.

3. 2019 Maaliskuu Yksikseni puhtaan-pyykin-viikkaus-ohjelmana mulla on nyt Suits, koska puoliskoni on katsonut sen jo joskus aikaa sitten uskallan katsoa sen yksin. Mutta mie en yleensä katso mitään sarjaa yksin. Silloin kun meille tuli netflix aloin katsoa Siskoni on noitaa, mutta se meni niin jännittäväksi että pakotin puoliskoni seuraksi ja lopulta siitäkin tuli meidän yhteinen sarja. | Edelleen katson viikatessani Suitsia koska, vuosi sitten pääsin peräti ekan kauden toiseen jaksoon, nyt olen jo neljännessä kaudessa.

4. Silloin kun en jaksa kiinnostua Suitsista, katson erilaisia dokumentteja, esim Netflixin Pikakuva dokkarit, tai piirrettyjä.

4 paikkaa, joissa olen käynyt:

1. Japani. Meillä oli yläasteella joku ystävyyskoulukuvio, että me majoitettiin japanilaisia opiskelijoita viikon verran kerran vuodessa ja vihdoin päästiin itsekin sitten viikoksi Japaniin. Kielitaitoa ei juuri tarvinnut stressata, kun mietittiin vain että eivät hekään osaa täydellistä Englantia, mutta meidän perheessä oli kaksi lasta jotka olivat olleet Kanadassa vaihdossa ja vanhemmatkin puhuivat sujuvasti. Asuttiin puoliviikkoa siskon kanssa samassa perheessä, ja toisen puolikkaan asuin yksin, kun melkein kaikki vaihtoivat perhettä. Heiteltiin perheen isän johdolla paperilennokkeja parvekkeelta ja lopulta päädyttiin kerrostalon katolle ihailemaan tähtitaivasta. Ja viimeisenä iltana Japanissa käveltiin huoltoasemalle, katsottiin lehdistä hiusmalleja ja perheen tytär leikkasi mun hiukset polkaksi pelkällä hiusveitsellä. Ne oli muuten siistit hiukset!

2. SanMateo ja SanFransisko. Olin 14 kun lähdettiin isosiskoni kanssa kolmeksi viikoksi meidän sedän luokse jenkkeihin kesälomalla. Täytyy myöntää ettei ole mitään hajua missä kaikkialla siinä lähistöllä ehdittiin käydä. Ainakin jossain akvaariossa ja uimarannalla. Eikä ole muuten tuo Suomenlahden veden suolaisuus mitään verrattuna siihen kun suola maistui ja tuntui suussa ihan kuin olisi paperia syönyt.

3. Hetta-Pallas hiihtäen. Hiihtovaellus oli pakollinen osa opintoja. Mutta ilman koulua olisi varmasti jäänyt käymättä ja muistoissa hieno kokemus.

4. Ja Skotlanti ansaitsee toisenkin maininnan. Lennettiin mun ensimmäisen vuoden huonekämppiksen kanssa heti valmistujaisten jälkeen Pirkkalasta Edinburghiin, sieltä matkattiin yöllä bussilla Glasgowhun, asemalta taksilla hotellille, jossa piti olla avain meidän majapaikkaa varten, mutta respa ei sitä löytänyt. Onneks mulla oli yhden Blairvadachin lemppari ohjaajan puhelinnumero ja hän kahden pienen lapsen isä tuli keskellä yötä pelastamaan meidät yöksi omaan kotiinsa ja hänen vaimo oli laittanut meille pedit valmiiksi. Seuraavat yöt päästiin viettämään siinä asunnossa missä oli tarkoituskin, ja saatiin toinen avain kun emäntä kävi sen sieltä hotellilta hakemassa. Tiedä sitten miksi se respa ei sitä löytänyt. Shoppailtiin Glasgowssa, käytiin moikkaamassa molempien työssäoppimmispaikoilla ja viimeinen päivä hengailtiin Edinburghissa kierrellen ennen kotiin lentoa.

Nappaa hei tää haaste itsellesi, jos et ole vielä tehnyt ja jos oot, niin linkkaa tai kerro sun 6x4 kommetteihin.

Hauskaa uutta viikkoa kaikille :)

76neliötä - part 4

Tervetuloa jatkamaan kotikierrosta! Nyt kun eletään toukokuuta 2020 olemme asuneet tässä asunnossa vuoden ja 9 kuukautta. Ja täytyy myöntää, että nyt alkaa hiljalleen mietityttää ehdinkö esitellä tätä kotia kokonaan niin, että me vielä ihan tosissaan asumme täällä. Pienoinen muuttokuume nostaa päätään. Ja aikasempien asuntoesittelyjen kanssa on käynyt juuri niin, että viimeiset huoneet olen esitellyt joko muuton keskellä tai avaintenluovutussiivouksen aikaan. 

Kuten yleensä aina, se alkoi puoliskostani ja nyt se on siirtynyt minulle. Puoliskoni on vielä realistinen ja katselee vain vuokra-asuntoja. Mutta minuun kuume iski astetta kovempaa ja löysin jo aivan valloittavan myyntikohteen. Joskin se on huoneluvultaan liian pieni. Taloa pitäisi siis käydä katsomassa huonejaon, kuivausrummun ja tiskikoneen mahtumisen ja säilytys- sekä asunnon pohjaratkaisujen hahmottamiseksi ja sitten vasta voisi edes miettiä kannattaako kyseisestä tai vastaavasta kohteesta edes haaveilla.


Todellisuudessa ostohaaveet on suunniteltu vähintään 3-5vuoden päähän aikaan, kun minullakin on työ. Joten se siitä talokuumeesta. Mutta muuttokuumetta tosiaan pukkaa, kun nykyisestä kodistamme on esittelemättä vielä molemmat makuuhuoneet ja vessa. Meidän makkarista on jo kuvat, ihan vaan kaiken varalta, jos tuleekin äkkimuutto.

Jääköön ne vielä ensi kertaan ja tällä kertaa pääsette kurkistamaan meidän perheen kodinhoitohuoneeseen & kylpyhuoneeseen eli tervetuloa meidän vessaan! Tämäkin vessa on sitä sorttia, joka mahtuisi varmaan yhteen, mutta ainakin kahteen kuvaan. Vessan ovelta katsottuna vasemmalla on meidän pyykkiseinä ja pesutorni ja oikealla puolella sitten vessa ja suihku.


Pyykkiseinä on näkynyt blogissa aiemminkin. Muuttaessamme halusin tuollaisen kaksi hyllyisen kuivastelineen pyykkikoneen päälle, mutta nyt ylähyllystä on tullut kylpyammeen säilytyspaikka. Sattuneista syistä teline ei ollutkaan niin kätevä ja puoliskoni osti meille kuivausrummun,

Tehtiin muuttaessamme parikin reissua ikeaan, pääasiassa vessan säilytyskalusteiden takia, mutta samalla ostettiin pieniä juttuja myös keittiöön. Eteisen kenkäkaapit vaativat sitten kolmannen reissun, eli nämä pyykkikopathan ovat oikeasti kenkälaatikoita ja laitettiin niitä eteiseen kuusi.


Tämä pöntön päälle sijoitettava hylly on ihan mun lemppari! Alkuun hyllyllä oli puhtaiden pyyhkeiden lisäksi kivoja koreja joissa oli kaikkea silloin tällöin tarvittaa sekä avaamattomia suuvesiä ja hammastahnoja. Mutta vessassa ei kierrä ilma tarpeeksi ja heitin korit suosiolla pois homepilkkuineen. Samoin kun pyykkikorien päällä asunut pieni viherkasvi mätäni ruukkuunsa. Joten vessa ei ole enää niin kiva ja sisustetun näköinen kuin se oli vielä muuttaessamme. Mutta ainakin pyykkihuolto toimii.

Meidän edellisen kodin vessassa oli muuten nätit kukkatapetit. Miten teillä on panostettu vessan viihtyvyteen ja toimivuuteen? Kaikki vinkit kostean tilan somistamiseen on tervetulleita!




Follow my blog with Bloglovin

Kaksitoistakuinen - 1 vuotias!

Hän on nyt virallisesti taapero. Yksivuotias! Juhlapäivän aamupalaksi hän sai kaakaolla maustettua kaurapuuroa. Me muut syötiin kyllä ihan kunnolla suklaapuuroa. Ensimmäistä syntymäpäivää jatkettiin yksivuotiaan neuvolassa, johon kuului toki kolme rokotetta - kaikki piikkeinä. Neuvolan jälkeen päivänsankari nukkui hyvät päiväunet turvakaukalossa, kun kävin ruokakaupassa sekä Arnoldsissa hakemassa kakun korvikkeeksi donitsit.


Ajattelin, että pienet donitsit riittää hyvin, onhan synttärisankarikin kovin pieni. Onneksi sanoin ääneen, että otetaan niitä pinkkejä, kun on allergisia kotona. Tarjoilija nimittäin huomautti heti, että ne pienet tehdäänkin eri taikinasta kuin isot. Pienissä on sekä maitoa että kananmunaa kun taas isoissa ei kumpaakaan. Ruoaksi syötiin tortilloja ja ennen jälkiruokaa sytytettiin päivänsankarin donitsiin kakkukynttilä ja alettiin laulaa synttärilaulua.

Päivänsankari oli sen verran malttamaton donitsinsa kanssa, olihan meillä muilla jo lautaset edessämme, että kynttilä piti puhaltaa ja napata pois ennen kuin laulu loppui. Taputettiin silti laulun perään ja taapero hieman ihmetteli ensin meitä ja sitten donitsiaan. Ihme ja kumma, hän ei juuri maistellut sitä. Kaikki muu kivistä lähtien kyllä menee suuhun.


Yksivuotiaamme on muutaman millimetrin pidempi kuin siskonsa oli yksivuotiaana, veljestään hän on taas pari senttiä lyhyempi. En edes tarkistanut, mutta hän taitaa olla kolmikkomme painavin yksivuotias. Mitä muuten tulee kasvuun, niin pituutta oli nyt tullut puolisentoista senttiä lisää sitten 11kk mittauksen (joka muuten oli vain 21päivää aikaisemmin).

Vatsan ultraäänessä kaikkki oli normaalisti. Vielä mennään tällä viikolla taas verikokeisiin ja sitten ihmetellään tuleeko tuloskirjeen mukana kutsu lastenpolille. Edellisten verikokeiden jälkeen kuitenkin kirjeessä luki, että rauta-arvo on lähtenyt korjaantumaan itsestään ja määrittämätön anemia onkin ainoa diagnoosi mitä tästä kasvun seuraamisesta ollaan vauvalle saatu. Varattiin jo isommille  4v ja 6v neuvola heinäkuulle, ja sovittiin, että otetaan silloin myös taaperon 1v3kk mitat. Seuraava taaperon oma neuvola on muistaakseni 1v6kk.


Nyt meillä on iloinen ja utelias taapero. Joka osaa kiivetä sohvalle, juoda kupista niin kuin isot konsanaan. Syö itse lusikalla ja sormin. Rauhoittuu syöttötuoliin nostettaessa tietäen saavansa pian ruokaa. Tunnistaa oman pillipullonsa. Tarkkailee isompien puuhia ja liittyy heidän leikkeihinsä. Taapero rakastaa sisarusten huomiota. Hän heittää sukat pois jalasta heti kun mahdollista. Hän nauttii vedellä läträämisestä. Ja tunnistaa kyllä mikä on palju ja sauna.

Ja unitissin jälkeen möyrii lattialle nukkumaan. (me siis katsomme yleensä netflixiä olohuoneessa siihen saakka että vauva taapero nukahtaa ja sitten myös minä käyn nukkumaan). Hän nukkuu edelleen meidän välissä sängyssä ja päiväunet menee edelleen pääsäänstöisesti vaunuissa. Joskus nukutaan vielä yhdessä, vaikka samanlaista aamupäiväunirytmiä meillä ei ilman päiväkotia olekaan. Muutaman kerran ollaan lenkkeilty rattailla. Olen kuitenkin avannut rattaiden klipsit vaunuiksi, kun hän on nukahtanut. Hän tutkii aivan kaikkea ja maistelee ihan mitä vaan. Pallot ovat parhautta. Iltajumpan aikana hän heiluu ja könyää lattialla tehden omia venytyksiään meidän kanssa.


Trampoliiniinkin ollaan päästy tutustumaan. Parhaat pomput ollaan isin sylissä istuen, mutta silti vauhtia pitää olla. Eipä ole siis tarvinnut Nupun ja Jekun hidastaa hyppyjä taaperon takia. Hän kiipeää sohvalle ja vessan jakkaralle ja tiskikoneeseen olisi kova halu päästä. Ruokapöydän tavallisilta tuoleilta hän kiipeää pöydälle ja siellähän kuule isotellaan sen aikaa minkä ehtii, ennen kuin päätyy takaisin lattiatasolle ja syöttötuoliin vyöt kiinni.

Kato/kattokaa, ei(kiljuen), isi ja äiti ovat ainakin sanavarastossa. Nyt eilen luulin hänen sanoneen kaksi kertaa toisen kumminsa nimen. Ja kävelyvauhti alkaa selvästi kiihtyä juoksuksi - täytyyhän hänen pysyä isompien perässä. Ja vappupallo, ai että. Mummi ja pappa toivat kaikille omat pallot ja niitä onkin sitten riittänyt riemua ja edelleen yksi pallo on ilmassa. Wanna be viralliset 1v kuvat otinkin sitten tottakai vappupallon kanssa.


Ai että, sinne meni meidän kolmas vauvavuosi. Vastasyntyneestä kikattavaksi höpöttäjäksi, istuvaksi ja etsiväiseksi leikkiväksi konttaajaksi ja taaperoksi. Onhan meidän pieni silti vielä ihan äidin vauva. Unitisseineen ja satunnaisine tissipäiväunineen.

Miten teillä juhlitaan/juhlittiin ensimmäistä syntymäpäivää? :)

Tyhjä paperi - ajatusvirtaa

Asiaa olisi kauheasti, jos tietäisi mistä aloittaa.

Tämä koskee lähes jokaista elämäni osa-aluetta tällä hetkellä. Blogipostauksia on odottamassa kuvia ja otsikoita odottamassa tekstiä. Pyykkihuolto alkaa rullata nätisti, kun keksittiin miten saadaan toivottavasti jatkettua kuivurimme ikää.

Oman vaatekaappini läpikäynti on jo siinä pisteessä, että ne vaatteet jotka eivät sinne palaa, ovat nyt omassa nurkassa olouhoneessa ja ne mitkä jäävät ovat päässeet takaisin kaappiin. Operaatio meinasi jäädä hieman kesken, koska turhauduin vaatekaappini sisältöön. Olisin toivonut voivani laittaa eteenpäin myös sellaisia vaatteita jotka olisi voinut laittaa vaikka  Zadaa-appiin.


Mutta noh, minulla on miljoona otsikkoa vaatekaappini sisällöstä, joten kyllä se teillekin vielä selviää miksi vaatteeni eivät ehkä sittenkään kelpaa kuin korkeintaa lahjoitettavaksi ja tekstiilikierrätykseen. Tämä oman kaapin operaatio kesti pari viikkoa, kun taas Jekun kaapille tein saman operaation yhdessä päivässä.

Toki, hänen kaappilleen tehdään sama operaatio pian uudestaan. Olin jo aikasemmin tyhjentänyt kaikista paidoista 98cm kokoiset pois, koska 104cm alkoi olla paljon. Jätin kuitenkin vielä 98cm housuja, koska housuhylly näytti tosi tyhjältä. Nyt kun tyhjensin kaikki serkuilta tulleet vaatteet ylähyllyltä ja pussista huomasin, että siellähän oli älytön määrä juurikin 104cm vaatteita. Laitan taas kiertoon loputkin 98cm ja seuraavaksi alan poistamaan kaapista vaatteita, jotka ei ikinä päädy päälle. 

To Do listallani on myös aina ja ikuisesti kameran muistikortin tyhjennys. Olen kovasti koittanut karsia sieltä tärähtäneitä ja ei niin tärkeitä hetkiä pois, mutta silti olen saanut sinne maksimissaan 200 kuvaa tilaa kerrallaan. Haluaisin ostaa uuden muistikortin. Ehkä voisin arkistoida jokaisen tulevan vuoden omalle kortille, kun muistikortti on ilmeisesti ainoa väline jota en ole vielä onnistunut hajottamaan. Nimin. edelliset kaikki läppärit ja puhelimet ja ulkoiset kovalevyt.


Olen myös opetellut viimeaikoina editoimaan videoita sekä puhelimella että tietokoneella ja se onkin suurin syy, miksi blogipostauksille ei ole ollut aikaa. Nyt kun suurin osa sosiaalisista yhteyksistä täytyy tehdä ONLINE, olen minäkin yrittänyt siirtyä ONLINEEN aika heikolla menestyksellä. Sain vihdoin julkaistua valmiin kaksi minuuttisen videoni tällä viikolla. Videon, josta leikkasin pois heipat - koska toivotin lopussa ihanaa pääsiäistä kaikille.

Toivoisin päiviini lisää tunteja nukkumiseen ja järkevään työskentelyyn. Lasten kanssa oleminen ei ole ongelma, jos saan vain olla lasten kanssa - ulkoilemassa, uimassa - ihan missä vaan missä saan vain olla lasten kanssa. Mutta kotona on pyykit, on tiskit, on tehtävä ruokaa, on siivottava ja koko ajan on jotain, ja oikeastaan ainoa hetki kun pystyn ajatella yhtään mitään mikä ei liity lapsiin tai kotiin tai pyykkeihin, on silloin kun vauva - joka ei muuten enää ole vauva! nukkuu ja lapset ovat pihalla. Ja kaikki tietävät ettei sellainen hetki kestä kovin kauaa. Ovikello soi kuitenkin lähes heti kun olet päässyt työsi kanssa vauhtiin ja jollakin on vessahätä tai joku on kaatunut tai saanut kivestä päähän ja sitten herää vauva. 

Minulla on miljoona suunnitelmaa millaisia videoita haluan kuvata, minulla on monta blogipostausta joko pelkkiä otsikoita tai sitten kuvia vailla valmiita, mutta ihan liian vähän aikaa. Jos jokin on kolmannen lapsen myötä muuttunut, niin se, että en vaan enää pysty nipistämään yöunistani samalla tavalla kuin aiemmin. Tai niin ainakin luulen. En muista, että olisin nukahdellut pystyyn aiempina vauvavuosina näin pahasti mitä nyt olen koko vuoden. Kun kello on yli 11 illalla, harvoin pystyn selaamaan kuvia blogipostauksia varten tai edes katsomaan jännittävää sarjaa puoliskoni kanssa.


Kun Nukkumatti kutsuu, on mentävä.

Ja silloin kun auringon lasku on niin houkutteleva, kuin näissä kuvissa. Nämä kuvat siirsin suoraan muistikortilta koneelle, silläkin uhalla, että muutaman vuoden päästä ne löytyy ainoastaan täältä blogista.

Nyt on toukokuu. Uusia tavoitteita ja haaveita kohti. Itseasiassa olen ollut haaveideni kanssa hieman hukassa viimeaikana ja nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että minulla ja meillä on unelmia toteutettavaksi.

Kesä on ihan pian täällä!

Mitä sulle kuuluu? :)