Uuttavuotta kuukausi jo takana ja mahtuihan tähänkin vaikka mitä. Ainuttakaan viikkokuulumiset kattavaa pläjäystä en kirjoittanut, ihan vaan kun ei tämä arki meinannut ottaa alkaakseen taas loman jälkeen. Siihenkin toki löytyy syynsä.
Heti kotiuduttuamme pistettiin vähän kotia uusiksi, tai lähinnä makkaria. Siitäkin tuli melkoinen seikkailu nimim. Kuka lähtee ikeaan ilman rahaa? - minä.
Puoliskollani alkoi työssäoppimisjakso ja tuo työpaikka on reilu 10km päässä ja edelleen minä olen meidän perheen ainut lai'illinen kuski ja bussit, kröhöm, nehän kulkee miten tykkää ja bussilla tuon 15 minuutin ajomatka taittuu 50 minuutissa. Jotenka me ollaan nyt herätty koko perheen voimin seitsemän jälkeen ja viety puoliskoni kahdeksaksi töihin, sitten ollaan aamupäivällä yritetty jatkaa unia, yritetty syödä sosetta, yritetty siivota, yritetty syödä itse ja jopa käyty kerhoissa, joskin huonolla menestyksellä.
Tuhinan unirytmi on alkanut muodostua nyt uusiksi niin, että kun tullaan takaisin kotiin kahdeksan jälkeen hän jatkaa sisällä uniaan korkeintaan yhdeksään. Mikä on mun mielestä varsin epäreilua kun mielelläni silmäni ummistaisin tässä vaiheessa, mutta Tuhinaa ei enää väsytä, hänhän on kuitenkin nukkunut autossa koko reissun. Päiväunia kaipaillaan kuitenkin jo klo 11-12 ja sitten nukutaankin sinne puoli kolmeen, myös minä yritän jonkun pätkän nukkua tässä välissä, jolloin lähdetään hakemaan puoliskoani.
Kerhoilun huonoa menestystä voi päätellä jo siitä että kerhot ovat usein 10-12 välillä paitsi tuo seurakunnan perhekerho joka on 930-11. Tähän aikaan kun tykkäisin kotona yrittää syöttää sitä sosetta mutta lusikan osuminen suuhun vaatii vielä sen verran harjoittelua että kerhon hälinään en ole tohtinut edes ottaa eväitä mukaan.
Ja no yksi pätevä esimerkki joka on toistaiseksi myös ainut kerta kun kyseiseen kerhoon ollaan tämän vuoden puolella selvitty:
Tuhina nukkui vielä yhdeksältä ja tuumasin ettei vissiin lähdetä kerhoon. Hammaspesun aikana kuulin Tuhinan heräävän joten lähdettiin sittenkin. Tyylikkäästi myöhässä ja pulkkailen tietysti, koska oli satanut paljon lunta! Painoin oven kiinni ja tajusin unohtaneeni avaimet kotiin.
Kerhossa oltiin jo kahvittelemassa, joten ensin koputin ikkunaan että joku tulee päästämään meidät sisään.Vaihdettiin kuulumisia ja mentiin leikkimään, samalla laitoin viestiä yhdelle Tuhinan tädeistä jotta saataisi meidän vara-avain. Tuhina alkoi ähisemään väsyneenä eikä viihtynyt enää lattialla eikä sylissä. Lähdettiin kerhosta etuajassa, mikä oli hyvä puoliskoni pikkusiskon välitunnin kannalta.
Pulkkailtiin siispä lukiolle hakemaan avainta anoppilaan. Tuhina viihtyi ulkoilmassa joskin meinasi muutaman kerran nukahtaa. Anoppilasta lähdettiin pulkkailemaan kotiin ja totesin tämän istuttavan pulkan melko hankalaksi nukahtavan pikkuisen kanssa. Nyt Tuhina pilkki jo pahasti eikä alamäki auttanut asiaa. Peitto myttyyn selän alle ja Tuhina makuulle. Hetken nauratti ja sitten jo uni tulikin.
Myöskin nyt on jostain syystä posket parantuneet! Toki edelleen vaihtelee, toisina päivinä näyttää miltei terveiltä ja toisinaan vähän enemmän ihottuimaiset. Nyt on sitten leuka auennut ja sitä Tuhina raapii. Ja unissaa möngertääreli yksi yö päätä käännellen kutinaa helpottaakseen niin että lakana oli aamulla ihan veressä. Ja toisen kerran olikin raapinut toista poskeaan niin että se oli leukaa ja silmänalusta myöten kuivuneessa veressä.
Kotiutettiin meille myös toinen arjensankari nimittäin tiskikone! Eihän se mikään kaunis näky ole. Ja tiskialtaitakin on nyt kahden sijasta yksi ja puoli mutta kertaakaan ei ole ollut tiskivuorta ja astiat on kulkeutuneet olohuoneestakin näppärästi suoraan keittiöön.
Tuhinan puolivuotiskuulumisista kertoilinkin jo, mutta pakko lisätä vielä muutama juttu.... Lattialla Tuhina yrittää kiivetä tyynyjen ja muiden esteiden yli, nousipa myös seisomaan imuria vasten, jos sitä nyt voi seisonnaksi sanoa kun imuri on aika matala mutta kuitenkin! Sohvalla ollessa Tuhina kampeaa sylistä seisomaan selkänojaa vasten. Torstaina Tuhina meni ja otti konttauksen ensiaskeleet! Ja teki sen aamupäivällä kun oltiin kahdestaan ja iltapäivällä uudestaan puoliskoni nähden myös. Ja samalla kun konttaus harjottelu on alkanut Tuhina alkoi myös harjoitella istumaannousua, toiselle puolelle molemmin käsin nojaten ja välillä vain yhdellä kädellä. Tänään hän sitten teki sen! Nousi istumaan itsekseen ja otti leluja ja muita lattialta ja heilutteli käsiään ilmassa! Aaapuvaaa. Missä se vauva on?
Kerhoilun huonoa menestystä voi päätellä jo siitä että kerhot ovat usein 10-12 välillä paitsi tuo seurakunnan perhekerho joka on 930-11. Tähän aikaan kun tykkäisin kotona yrittää syöttää sitä sosetta mutta lusikan osuminen suuhun vaatii vielä sen verran harjoittelua että kerhon hälinään en ole tohtinut edes ottaa eväitä mukaan.
Ja no yksi pätevä esimerkki joka on toistaiseksi myös ainut kerta kun kyseiseen kerhoon ollaan tämän vuoden puolella selvitty:
Tuhina nukkui vielä yhdeksältä ja tuumasin ettei vissiin lähdetä kerhoon. Hammaspesun aikana kuulin Tuhinan heräävän joten lähdettiin sittenkin. Tyylikkäästi myöhässä ja pulkkailen tietysti, koska oli satanut paljon lunta! Painoin oven kiinni ja tajusin unohtaneeni avaimet kotiin.
Kerhossa oltiin jo kahvittelemassa, joten ensin koputin ikkunaan että joku tulee päästämään meidät sisään.Vaihdettiin kuulumisia ja mentiin leikkimään, samalla laitoin viestiä yhdelle Tuhinan tädeistä jotta saataisi meidän vara-avain. Tuhina alkoi ähisemään väsyneenä eikä viihtynyt enää lattialla eikä sylissä. Lähdettiin kerhosta etuajassa, mikä oli hyvä puoliskoni pikkusiskon välitunnin kannalta.
Pulkkailtiin siispä lukiolle hakemaan avainta anoppilaan. Tuhina viihtyi ulkoilmassa joskin meinasi muutaman kerran nukahtaa. Anoppilasta lähdettiin pulkkailemaan kotiin ja totesin tämän istuttavan pulkan melko hankalaksi nukahtavan pikkuisen kanssa. Nyt Tuhina pilkki jo pahasti eikä alamäki auttanut asiaa. Peitto myttyyn selän alle ja Tuhina makuulle. Hetken nauratti ja sitten jo uni tulikin.
Myöskin nyt on jostain syystä posket parantuneet! Toki edelleen vaihtelee, toisina päivinä näyttää miltei terveiltä ja toisinaan vähän enemmän ihottuimaiset. Nyt on sitten leuka auennut ja sitä Tuhina raapii. Ja unissaa möngertääreli yksi yö päätä käännellen kutinaa helpottaakseen niin että lakana oli aamulla ihan veressä. Ja toisen kerran olikin raapinut toista poskeaan niin että se oli leukaa ja silmänalusta myöten kuivuneessa veressä.
Kotiutettiin meille myös toinen arjensankari nimittäin tiskikone! Eihän se mikään kaunis näky ole. Ja tiskialtaitakin on nyt kahden sijasta yksi ja puoli mutta kertaakaan ei ole ollut tiskivuorta ja astiat on kulkeutuneet olohuoneestakin näppärästi suoraan keittiöön.
Tuhinan puolivuotiskuulumisista kertoilinkin jo, mutta pakko lisätä vielä muutama juttu.... Lattialla Tuhina yrittää kiivetä tyynyjen ja muiden esteiden yli, nousipa myös seisomaan imuria vasten, jos sitä nyt voi seisonnaksi sanoa kun imuri on aika matala mutta kuitenkin! Sohvalla ollessa Tuhina kampeaa sylistä seisomaan selkänojaa vasten. Torstaina Tuhina meni ja otti konttauksen ensiaskeleet! Ja teki sen aamupäivällä kun oltiin kahdestaan ja iltapäivällä uudestaan puoliskoni nähden myös. Ja samalla kun konttaus harjottelu on alkanut Tuhina alkoi myös harjoitella istumaannousua, toiselle puolelle molemmin käsin nojaten ja välillä vain yhdellä kädellä. Tänään hän sitten teki sen! Nousi istumaan itsekseen ja otti leluja ja muita lattialta ja heilutteli käsiään ilmassa! Aaapuvaaa. Missä se vauva on?