Joulukuu on vilahtanut ohi lähes silmiä räpäyttämättä. Ihan vasta viime viikollahan me käytiin puoliskoni mummolla syömässä, pikkujoulu merkeissä koko porukka, tämän joulun ensimmäiset jouluruoat. Ei sittenkään tämähän tapahtui jo marraskuussa! Jouluvalotkin ripustin marraskuun puolella, paitsi parvekkeelle. Siellä ne makaavat edelleen pöydällä koska en keksinyt miten ne sinne ripustaisin enkä ainakaan yletä sinne minne ne ehkä haluaisin.
Tähän joulun alle on mahtunut melkoista tunne myrskyä, enemmän positiivista mutta hieman myös huolta. On väsyttänyt enemmän ja vähemmän ja väsymys ja nälkä on se parisuhteen ja perherauhan paras häiritsijä kombo. Tuhina on raapinut ja itkenyt öisin - p a l j o n. Tällä hetkelle yöt ovat h i e m a n parempia, tai ehkä se johtuu vain siitä että puoliskoni on käynyt antamassa kaurajuomaa jääkaapin eteen vaeltaneelle taaperolle huomattavasti useammin kuin minä. Onneksi nämä öiset unen rikkoutumiset kompensoituvat sitten aamulla ja nykyään meillä herätään aikaisintaan puoli kymmeneltä, myöhäisin herätys oli viime viikon tiistaina - minä heräsin puoli kahdeltatoista ja Tuhina 20 yli kaksitoista.
Toivoisin kuitenkin että meidän rytmit muuttuisivat nyt joululoman aikana normaaliin kahdeksan ja yhdeksän aamuheräämisiin ja vaikka en voi väittää että meillä kokonaisia öitä nukuttaisiin, niin jos edes noita tavallisia öitä tulisi taas. Tavallisena yönä Tuhina herää joko kahden tai neljän aikaan ja kiipeää meidän sänkyyn jatkamaan unia. Se helpottaisi hurjasti kerhoissa käyntiä ja vauva kavereiden näkemistä nämä kun sijoittuvat yleensä aina aamupäiviin, ennen päikkäreitä. Olen kyllä onnellinen että meillä nukutaan sitten pitkään kuin että itkettäisiin yöt ja herättäisiin kukonlaulun aikaan.
Väsymys tuottaa lähinne minulle erikivoja sivuoireita. Viime tiistaina kun nukuttiin pitkään olin tosi reipas - kannoin Tuhinan sängystä patjaa myöten ja meidän sängystä petaria myöten petivaatteet parvekkeelle tuulettumaan ja kuurasin meidän makuuhuoneen lattioita ja hyllyjä myöten ennen kuin petasin puhtaat lakanat sänkyihin. Pyykkiäkin pesin tiistaina, keskiviikkona ja torstaina reippaasti koneellisen per päivä ja tiistaina vielä yhden lakanakoneellisen extraa. Tavoitteeni oli siivota ja pestä lattiat koko asunnosta tai niin luulin, se into loppui lyhyeen. Vessan pesin saunan oven ikkunoita myöten vasta lauantaina, saunaa en enää jaksanut. Olohuoneen ja keittiön ikkunoista ja eteisen peilistä pesin pienet sormenjäljet pois samalla.
Mutta kuivauskaappiin ripustin vasta eilen perjantaina koneeseen laittamani pyykit. Ensimmäisen kerran kone piippasi valmiina perjantaina, sillä aikaa kun nukuttiin päikkäreitä. Lauantaina se piippasi samaan aikaan kun tein ruokaa, perunamuusia ja kanan fileepihvejä. Meidän paistinpannu on niin kärsinyt että paistaminen on todella tarkkaa peliä lämpötilan, öljynmäärän sekä lihan laadun välillä. (esim. kanaa ei voi paistaa kutosella ollenkaan tai kiinni jää varmasti). Ja sitten oli jo taas niin kaamea nälkä että syötiin heti kun ruoka oli valmista ja sinne unohtui. Sunnuntaina en jaksanut edes käynnistää koko konetta. Eilen mulla oli kolmatta kertaa nuo pyykit pyörimässä kun appiukko soitti ja kyseli meitä heillepäin. Siinä sitten hetki katsottiin toisiamme - minä ja puoliskoni - nyt ne oli pakko saada kuivumaan ennen kuin menevät pilalle.
Eilen piti olla aikanen herätys koska labrassa piti käydä ennen puolta yhtätoista, pitäähän näytteet saada liikkeelle heti samana päivänä. Olisin voinut käydä myös perjantaina mutten millään jaksanut. Eikä me kyllä eilenkään ehditty ennen puolta yhtätoista, vaan oltiin kaksikymmentä vailla terveyskeskuksen pihalla. Mun oli tarkoitus sykkiä noiden pyykkien ja siivouksen kanssa. Valjastin jo sunnuntaina puoliskoni huolehtimaan ruoasta ja muusta että minä voin keskittyä täysillä siihen pyykkäämiseen. Sunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja puoliskoni kävi kaupassa hoitamassa mun ostoksia sillä välin kun minä laitoin pyykit kuivumaa. ja sitten suunnattiin appivanhemmilleni.
Jouluaatto vietetään puoliskoni vanhempien luona ja ajattelin että voitaisi mennä sinne yöksi jo keskiviikko iltana. Sitä ennen haluaisin saada tyhjäksi kaikki pyykkikopat ja lattiat pestyä. Tämä kaikki jäi nyt siis tälle päivälle, sisältäen ainakin neljä koneellista pyykkiä (joista kolmas on likoamassa ja pääsee koneeseen heti kun se kohta piippaa). Voi olla etten jaksakaan ihan kaikkea, mutta lattiat on kyllä pestävä ja katselin äsken pehmoleluja ja nyt tekisi mieli heittää nekin vielä pesuun - tänään.
Kaikki on hyvin vaikka vähän väsyttää, meitä kaikkia, joulustressiä tai kiirettä ei ole mutta tekemistä riittää silti. Sitä minulle ja meille kuuluu nyt. Mitä sinulle siellä kuuluu? :)
Tähän joulun alle on mahtunut melkoista tunne myrskyä, enemmän positiivista mutta hieman myös huolta. On väsyttänyt enemmän ja vähemmän ja väsymys ja nälkä on se parisuhteen ja perherauhan paras häiritsijä kombo. Tuhina on raapinut ja itkenyt öisin - p a l j o n. Tällä hetkelle yöt ovat h i e m a n parempia, tai ehkä se johtuu vain siitä että puoliskoni on käynyt antamassa kaurajuomaa jääkaapin eteen vaeltaneelle taaperolle huomattavasti useammin kuin minä. Onneksi nämä öiset unen rikkoutumiset kompensoituvat sitten aamulla ja nykyään meillä herätään aikaisintaan puoli kymmeneltä, myöhäisin herätys oli viime viikon tiistaina - minä heräsin puoli kahdeltatoista ja Tuhina 20 yli kaksitoista.
Toivoisin kuitenkin että meidän rytmit muuttuisivat nyt joululoman aikana normaaliin kahdeksan ja yhdeksän aamuheräämisiin ja vaikka en voi väittää että meillä kokonaisia öitä nukuttaisiin, niin jos edes noita tavallisia öitä tulisi taas. Tavallisena yönä Tuhina herää joko kahden tai neljän aikaan ja kiipeää meidän sänkyyn jatkamaan unia. Se helpottaisi hurjasti kerhoissa käyntiä ja vauva kavereiden näkemistä nämä kun sijoittuvat yleensä aina aamupäiviin, ennen päikkäreitä. Olen kyllä onnellinen että meillä nukutaan sitten pitkään kuin että itkettäisiin yöt ja herättäisiin kukonlaulun aikaan.
Väsymys tuottaa lähinne minulle erikivoja sivuoireita. Viime tiistaina kun nukuttiin pitkään olin tosi reipas - kannoin Tuhinan sängystä patjaa myöten ja meidän sängystä petaria myöten petivaatteet parvekkeelle tuulettumaan ja kuurasin meidän makuuhuoneen lattioita ja hyllyjä myöten ennen kuin petasin puhtaat lakanat sänkyihin. Pyykkiäkin pesin tiistaina, keskiviikkona ja torstaina reippaasti koneellisen per päivä ja tiistaina vielä yhden lakanakoneellisen extraa. Tavoitteeni oli siivota ja pestä lattiat koko asunnosta tai niin luulin, se into loppui lyhyeen. Vessan pesin saunan oven ikkunoita myöten vasta lauantaina, saunaa en enää jaksanut. Olohuoneen ja keittiön ikkunoista ja eteisen peilistä pesin pienet sormenjäljet pois samalla.
Mutta kuivauskaappiin ripustin vasta eilen perjantaina koneeseen laittamani pyykit. Ensimmäisen kerran kone piippasi valmiina perjantaina, sillä aikaa kun nukuttiin päikkäreitä. Lauantaina se piippasi samaan aikaan kun tein ruokaa, perunamuusia ja kanan fileepihvejä. Meidän paistinpannu on niin kärsinyt että paistaminen on todella tarkkaa peliä lämpötilan, öljynmäärän sekä lihan laadun välillä. (esim. kanaa ei voi paistaa kutosella ollenkaan tai kiinni jää varmasti). Ja sitten oli jo taas niin kaamea nälkä että syötiin heti kun ruoka oli valmista ja sinne unohtui. Sunnuntaina en jaksanut edes käynnistää koko konetta. Eilen mulla oli kolmatta kertaa nuo pyykit pyörimässä kun appiukko soitti ja kyseli meitä heillepäin. Siinä sitten hetki katsottiin toisiamme - minä ja puoliskoni - nyt ne oli pakko saada kuivumaan ennen kuin menevät pilalle.
Eilen piti olla aikanen herätys koska labrassa piti käydä ennen puolta yhtätoista, pitäähän näytteet saada liikkeelle heti samana päivänä. Olisin voinut käydä myös perjantaina mutten millään jaksanut. Eikä me kyllä eilenkään ehditty ennen puolta yhtätoista, vaan oltiin kaksikymmentä vailla terveyskeskuksen pihalla. Mun oli tarkoitus sykkiä noiden pyykkien ja siivouksen kanssa. Valjastin jo sunnuntaina puoliskoni huolehtimaan ruoasta ja muusta että minä voin keskittyä täysillä siihen pyykkäämiseen. Sunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja puoliskoni kävi kaupassa hoitamassa mun ostoksia sillä välin kun minä laitoin pyykit kuivumaa. ja sitten suunnattiin appivanhemmilleni.
Jouluaatto vietetään puoliskoni vanhempien luona ja ajattelin että voitaisi mennä sinne yöksi jo keskiviikko iltana. Sitä ennen haluaisin saada tyhjäksi kaikki pyykkikopat ja lattiat pestyä. Tämä kaikki jäi nyt siis tälle päivälle, sisältäen ainakin neljä koneellista pyykkiä (joista kolmas on likoamassa ja pääsee koneeseen heti kun se kohta piippaa). Voi olla etten jaksakaan ihan kaikkea, mutta lattiat on kyllä pestävä ja katselin äsken pehmoleluja ja nyt tekisi mieli heittää nekin vielä pesuun - tänään.
Kaikki on hyvin vaikka vähän väsyttää, meitä kaikkia, joulustressiä tai kiirettä ei ole mutta tekemistä riittää silti. Sitä minulle ja meille kuuluu nyt. Mitä sinulle siellä kuuluu? :)