Paistettua salaattia

Me ollaan taas Keski-Suomessa mun vanhempia ja siskoja moikkaamassa ja viettämässä puoliskoni hiihtolomaa. Mutta reissukuulumisia sitten myöhemmin enemmän nimittäin nyt mulla on ruokakuulumisia!

Sormiruokailuun meitä kannusti mun serkku kun kerroin ettei soseet meinaa upota, näin saataisiin makuja tutuiksi. Vaan silti ei ei ei ja kyllä mango ynnä marjat ja hedelmät on edelleen sitä herkkua. Kävi mielessä ajatus että jos me kuitenkin aloitettiin lihat liian aikaisin. Mehän hypättiin perunasta suoraan possupaistiin ja pottu-kukkakaali-kanaan. Neuvolasta kun sanottiin että saa lihoja jo antaan. Mutta kasvismaistiaiset jäi kovin vähäiseen. Toki kasviksiakin on annettu tai yritetty antaa yleensä kuitenkin sen lihan kanssa. Bataatti-kesäkurpitsa-possua ja pelkkää parsakaalia ja porkkanaa.


Ollaan puoliskoni kanssa mietitty josko pitäisi hetkeksi unohtaa liha kokonaan ja palata kasvismaistiaisiin. Sunnuntaina kirkon jälkeen juttelin satutädin kanssa tästä syömisestä ja hän kertoi että heidän perheessä herkkua on ollut omena-porkkana sose. Tehtiin myös testi kaupan peruna-porkkana piltille ja bonan jollekin kasvisherkulle, yllättävän hyvin upposivat, tai ainakin liharuokia paremmin.

Omena-porkkana soseeseen kuorin yhden ison omenan ja ison ja keskikokoisen porkkanan. Keitin  sopivasti ylikypsäksi ja muussasin sauvasekoittimelta. N.A.M. Ei vastaväitteitä, liioiteltuja "pakoooon" kiemurteluja tai suun suppuun pistämisiä. Jej tätä syödään nyt tovi! Seuraavaksi kokeilen Bataatti-Appelsiinia, sellainen resepti oli jokin aika sitten vauvalehdessä.


Iltaa kohden me innostuttiin myös puoliskoni kanssa kokkaamaan koko porukalle ruokaa. Uunilohi tulee nopeasti, puoliskoni teki sen. Perinteinen suolaus sekä sitruunaa ja sipulia päälle. Puoliskoni teki myös kermaviilikastikkeen lohelle. Mulle jäi sitten lisuke hmmm. Perunaa, riisiä vai pastaa, ei kun vokkivihanneksia vähän sovelletusti. Siispä vetelin kuorimaveitsellä lastuja porkkanasta ja bataatista ja puoliskoni pilkkoi mulle paprikat ja kaalit, olin kuulema hidas, ja kuullotus tyylillä paistoin kaiken kookosöljyssä. Ei ihan arki ruokaa kuitenkin suht helppoa ja nopeaa.



Otsikkoon liittyy yksi hassu kesämuisto. Paistetusta kaalista tuli mieleen kun ehkä kymmenen vuotta sitten vietin kesää isoäidin ja isoisän luona ja tehtiin kaalilaatikkoa isoäidin kanssa, ensin paistettiin kaalit pehmeiksi voissa ja siirapissa. Mua kymmenen vuotta nuorempi serkku tuli sinne myöskin ja ruoka-ajan lähestyessä hän tuumasi tomerana että "mä en mitään paistettua salaattia syö!"

Nyt taidan ottaa pienet päikkärit kun Tuhina vielä nukkuu omiaan, iltapäivällä jatkuu mun käsityöprojekti, jota Tuhina muuten pelkää, tai siis ainakin siitä lähtevää ääntä, pikkurassu. Mummo ja pappakin tulee moikkaamaan Tuhinaa.

Yökyöpelit

Tähän viikkoon on mahtunut pajon tunteita.

Maanantai alkoi ärsyyntymisellä, kun vaunujen kuomu laski sanoen rak rak rak alas päin jok ikisen työssyn kohdalla ja suuttumisella siitä että moinen voi tosiaan ärsyttää niin että puoliskollenikin ilmoitin etten enää ikinä liiku vaunuilla mihinkään. Vauvakahveilla kavereiden kanssa ärsytys kuitenkin unohtui ja kotimatkalla ei ärsyttänyt vaikka ongelma on edelleen olemassa.

Tiistai toivoa täynnä tai sitten unohdusta. Mikä  lie noissa tiistaissa aina on kun ei vaan muistu mieleen mitä silloin on tapahtunut.... Eipäs kun joopas! Tiistaina muutettin mieltä. Meinattiin hakea rahkaa kävellen valintatalosta mutta koska tuuli niin napuritalon kulman kohdalla käännyttiin takaisin kotiin ja vaihdettiin vaunut autoon ja valintatalo cittariin.


Keskiviikko petti ja yllätti. Yritettiin ihan tosissaan lähteä aamulla kerhoon, pitkä tauko ollut meillä, mutta pettyä sain kun kellon mukaan olisi pitänyt alkaa pukea ulkovatteita ja lähteä niin Tuhinan mukaan oli päästävä päikkäreille. Ja Tuhinan tahtoa tietysti noudattaen,  taisin kyllä itsekin nukua. Posteljooni yllätti ja toi lapun suuresta kirjeestä ja haettiin meidän Valio Onni kerhon tervetuliaspaketti, yhdessä. Ja näin sattumalta entisen työkaverin siinä kaupan ovella!

Torstai ai sanonta olikin vissiin torstai toivoa täynnä eikä tiistai.... no torstaina hulluteltiin ja koukututtiin kun katsottiin yöllä, puoliskoni loman alkamisen kunniaksi, Dexterin kuudes kausi Netflixistä. Mutta kun ne kaikki jaksot päättyi niin että oli ihan pakko katsoa  vielä seuraava! Ja Tuhina nukkui lähes tulkoon heräämättä. Tietenkin silloin kun valvoin itse.


Ei varmaan yllätä että perjantaiaamun ensimmäinen tunne oli väsymys. Varsinkin kun aamu alkoi kello kuusi. Saatiin jatkettua unia vielä reilu tunti ja 20 yli 10 oltiin jo vauvakahveilla. Rentous voisi olla perjantain tunne. Tuhinan aamupäivä päikkärit jäi lyhyiksi autossa joten yhden jälkeen kun tultiin kotiin sain itsekin nukkua kunnon päikkärit.

Lauantaina oltiin muuten vaan onnellisia. Syötiin ja shoppailtiin ja käytiin anoppilassa. Ostettiin puoliskolleni synttärinä saaduilla lahjakorteilla pari hupparia ja Tuhinalle jarrusukkia ja ihanat pinkit housut alesta. Ja minä sain anopilta farkut jotka oli jääneet heillä käyttämöttömiksi. Jej kaapissani on nyt neljät sopivat housut!


Sunnuntaina innostuttiin, ensin Tuhina kiipesi puhujan korokkeeelle konttaamaan kirkossa, ja kotona illalla kiipesi sitteriin (! Wåt mitä tämä on?) Ja itse innostuin askartelemaan ja tuhoamaan yhden pussilakanan! Meille saapui pinnasänky, iso kiitos siitä appivanhemmille, siellä nyt Tuhina nukkuu unipussissansa katsotaan kuinka hyvin ja tuosta askartelusta sitten lisää jos siitä tulee jotain käyttökelpoista.

Kiipeilijä



Kerkesin jo hehkuttaa miten Tuhina on oppinut konttaamaan ja nousemaan seisomaan joten eipä nyt jäänyt enää paljoa kerrottavaa seitsemänkuisen Tuhinan osaamisia. Mitänyt sen verran että seisomasta laskeutuminen on ollut tämän viikon reenauksessa ihan selvästi ja pikkuhiljaa rohkeus pyllähtää istumaan alkaa löytyä ja laskeutuminen varmistuu.

Me tehtiin ihan tietoinen päätös ettei auteta pois tv-tasolta tai muilta, koska muuten saadaan olla jokaisen itkun kohdalla auttamassa, siispä Tuhina on saanut isot taputukset ja hurjasti kehuja aina kun onnistuu pyllähtämään. Välillä ollaan pehmustettu kiipeilyalustaa peitoilla. Tänään kirkossa laskeuduttiin istumaan jo aika korkealta kun Tuhina nousi tuoleja vasten seisomaan.

Tv-tasoa ja sohvaa pitkin kävellään myös ihan tavoitteellisesti kohti mielenkiintoisia tavaroita mitä nyt sohvalla säilytetään mm. pleikkarin ohjaimet ja kaukosäädin ynnä rasvapurkit ja kaikki muukin mitä voi kuvitella.



Vaikka seuraava virallinen neuvola on vasta 8kk:n neuvola/lääkäri niin passitin puoliskoni otattamaan Tuhinasta mitat kun itse olin kuumeessa. Sen verran huonosti osaan syöttää noita soseita, tai siis ruokaa kyllähän hedelmä ja marja piltit menee tosi hyvin, että varmuuden vuoksi mitoille varsinkin kun 6kk neuvolassa tuli niin suorat ohjeet jo iltapuuroiluunkin. Siispä pituutta kuukaudessa oli tullut (mielestäni hurjat) 3cm painoakin 200g ja päänympärykseen 1cm. Eli oikeassa olin edellisen kerran asiasta kirjoittaessani kun mietin että tuskin on syytä huoleen.

Ollaan harjoiteltu sormiruokailua. (Kiitos vinkistä serkkusein!) Toisin sanoen ollaan siis leikitty ruoalla koska olen tuonut palaset lautasella olohuoneeseen. Siinä Tuhina voi omaa tahtiaan kiipeilyn lomassa tutustua ruokiin eikä mun tarvitse olla keittiössä koko ajan poimimassa pallukoita lattialta. Lautaselle olen laittanut kahta ruokaa yhtä aikaa ja maistelussa on olleet kurkku, avocado, banaani, hunajamelooni ja taateli sekä herne-maissi-paprika, joista tämä äiti taisi kyllä napostella suurimman osan....




Tuhina on opetellut nyt myös osoittamaan mieltään, hermostusitku muuttuu hermostuspärinäksi. Ääntä kyllä piisaa muutenkin, naurua ja höpötystä ja huhuilua. Kiellettykin on nousemasta Jörön kimppuun ja ihan selvästi neiti jo ymmärtää ettei sinne saisi nousta, ainakin siihen malliin lupaa pyytävästi hän katsoo päin ja kuitenkin koskee vaikka kieltää. Jos sattuu tai kovasti väsyttää Tuhina konttaa turvaan syliin, mikä tietysti on äidistä ja isistä aivan ihanaa, suloinen pikku Tuhina ♡


Jaa miksi Jöröä vasten ei sopisi kiipeillä, sen lisäksi että meillä on nyt yksi oksa vesilasissa makkarin hyllyllä...... toistaiseksi Jörö on kokeillut vaakatasoa vain kahdesti!

Kahden kesken

Puoliskoni mummo tarjoutui jo tammikuussa ottamaan Tuhinan uudelleen yöhoitoon, kun tarvitsisimme. Päätettiin odottaa että puoliskoni työssäoppiminen on ohi, niin saisimme parhaiten levättyä. Reilu viikko sitten tuumailtiin että mites seuraava viikonloppu ja soitettiin nummolle. Sovittiin että ainakin la-su yöksi ehkä jo pe-la yöksikin.

Keskiviikkona tehtiin ratkaisu että perjantaina viedään. Tuhina nukkui hyvät aamupäivä päikkärit autossa joten nukahti vasta yhdeltä pitkille päikkäreille ja herääminenkin meni kuuteen. Puoli seitsemän aikaan jätettiin iloinen Tuhina isomummonsa syliin. Mukaan pakattiin vaatteiden lisäksi rasvaa ja reculattia poskille. Ja viikon mittaan pumpatut maidot pakastimesta.

Autoon noustessa puoliskoni laittoi radiota heti tavallista kovemmalle ja lähdettiin hakemaan ruokaa. Puoliskoni hesestä ja minä marketista ruokakermaa kanalle. Matkalla sain ajatuksen jos mentäisikin nyt syömään jonnekin, niinkuin oli tarkoitus mennä vasta lauantaina, ystävänpäivänä. Puoliskoni vastasi puhelimeen vasta kassalla, joten se siitä suunnitelmasta.

Kaupasta tullessani tuhersin itkua etten halua kotiin. Tyhjään kotiin. Aikamme ihmeteltiin mitä sitten tehtäisiin ja löydettiin lopulta toisemme vierekkäisistä kampaamon pesutuoleista. Puoliskoni hiuksista sen huomaa selvemmin. Minä kun vain leikkautin latvoista kuivat pois ja kerroksia rikottiin vähän reilummin.

Lauantaita varten käytiin hakemassa liput ja pora anoppilasta ja vietettiin siellä tovi. Kotimatkalla haettiin vielä muutamat sipulirenkaat ja kanasalaatti minulle kun puoliskollani edelleen odotti se heseateria autossa.

Lauantaina nukuttiin pitkään! Hämmentävää herätä aamulla itsestään, ilman että joku herättää tai on herättänyt useamman kerran yöllä. Ja niin rintapumppuhan mulla olikin seuraneitinä ensimmäisenä ja kun sain maidot jääkaapiin kömmin takaisin peiton alle puoliskoni kainaloon. Heräsin seuraavan kerran vartin yli yksi.

Tarkoitus oli käydä hakemassa ruuveja ja porata nuo kaksi makkarin hyllyä seinään omille paikoilleen, mutta eihän me mitään saatu aikaiseksi. Lähdettiin neljän jälkeen ajelemaan kohti jäähallia. Puoliskoni kuuli ilmaispelistä ja halusi mennä sen katsomaan ja sattumalta saatiin anopilta liputkin. Hallin kioskista ostettiin makkarat ja limsat ja mulle myös popparit. KooKoo-SapKo ja niinhän ne oman kylän pojat ottivat takkiinsa. Ymmärrän kyllä urheilusta ja laji kuin laji menee livenä tai telkkarista jos jonkun kanssa katsoo, mutta nyt täytyy tunnustaa että seurasin kannustuskuoroa ja kaikkea muuta yhtä epäolennaista siinä samalla. Näin mie kuiten kaikki omien maalit, sehän se tärkein on.

Meidän oli tarkoitus mennä syömään hienosti sitten pelin jälkeen, mutta ei muistettu tehdä pöytävarausta niin ei meinattu päästä mihinkään. Tai yhdessä sanottii että sorry we are busy ja toiseen olisi päästy vasta tunnin päästä. Melkein kaikissa muissa oli sitten pöydät niin täynnä että itsekin osaa laskea kauanko se ruuan saaminen kestäisi.

Päädyttiin Rossoon, eikä kyllä harmita yhtään. Ruoka oli hyvää ja mahat tuli täyteen, vaikka annokset näytti aluksi pieniltä ja kauniilta. Oli niin nälkä ettei ehtinyt käydä mielessä ottaa kuvaa ravintolassa.

Sunnuntaina tulin kirkosta äkkiä kotiin, yleensä juttelen siellä vielä tunnin kokousten jälkeen, mutta nyt tulin hakemaan puoliskoani että lähdetään hakemaan Tuhinaa.

Tuhina oli niin riemuissaan mummolassa kun leikittiin hetki ruoan jälkeen. Aivan ihana pieni! Kotikin tuntuu heti kotoisammalta kun kuuluu Tuhinan ähinä puhina höpötys ja hihkunta kun hän konttailee ympäriinsä ja kiipeilee seisomaan kaikkea mahdollista tukena käyttäen.

Ihanaa olla välillä kahdestaan mutta ihanaa on olla kolmestaan!

Autossa part II


Turvaistuinta metsästäessäni selasin eri nettisivuja paljon ja ehdottomaksi lemppariksi nousi Britaxin Dualfix 360° kääntyvä istuin. Mutta meidän ostokriteerit eivät olleet ulkonäkö tai hienot erityisominaisuudet vaan hinta-laatusuhde. Tai siis mahdollisimman hyvää mahdollisimman halvalla.

Dualfixin ominaisuuksista kääntymisen ja kallistumisen lisäksi arvostin sen käyttöikää tai siis kiloja 0-18kg. Eli vastasyntyneestä noin neljä  vuotiaaksi. Hintaa istuimella on kuitenkin suunnilleen 500e mikä ei mitenkään päin taivu minun lompakolle niin unohdetaan tämä. 

Meidän mammaporukassa ensimmäiset ovat jo kaukaloista hypänneet istuimeen ja vinkkailleet alennusmyynneistä samoin netissä kaikki mainokset pomppaa silmille ja varsinkin kaikki lastentarvike alet. Ja niin mainosti facebook jonkun kaverini tykkäyksen perusteella Babytownia ja heillä turvaistuin alea. Uteliaana tietysti kävin selaamaan ja yllätin itsenikin kun lopulta tilauksen tein heti samana iltana, eli viime viikon perjantaina. Sen verran arvoin että soitin äidilleni ja sen jälkeen serkulleni jolla on kokemusta kolmen lapsen turvaistuimista, merkki kun oli itselleni vieras.

Tiistaina sain matkahuollolta saapumis ilmoituksen ja tottakai oli pakko päästä hakemaan paketti heti! Ensi kosketuksen perusteella Tuhina tuntui viihtyvän istuimessaan hyvin.


Istuin  on Chipolino Giro väriltään koko musta, sen sai päättää puoliskoni. Girossa on kaksi kolmesta Dualfixissa mainitsemistani ominaisuuksista nimittäin käyttö ikä 0-25kg eli n. 0-7 vuotta ja matkustusasennon kallistus vaihtoehtoja 3. Meidän tapauksessa plussaa on myös turvavyökiinnitys, koska en löytänyt autostamme isofixkiinnityksen ankkureita, vika voi toki olla etsijässäkin.

Istuimessa on viisipiste valjaat ja hyvät pehmusteet. Vyöt on asennettu keskimmäiselle korkeudelle eli vieläkin pienemmän vauvan voisi helposti laittaa istuimeen. Selkä menosuuntaan asennettuna käytetään ainoastaan kallistusasentoa 4 joka näyttää samanlaiselta kuin kaukaloidenkin asento.


Pään tuki on tukeva, kädelle tuntuu yllättävän kovalle, mutta päällä oikein hyvältä, testasin itse. Istuimessa on lisä pehmuste joka supistaa kivasti ja taas on helppo kasvattaa istuimen kokoa kun lapsi kasvaa. Aluksi lapsi matkustaa selkämenosuuntaan istuimen omilla 5piste vöillä kiinnitettynä sitten kasvot menosuuntaan omilla vöillä ja lopuksi auton omilla kolmepiste vöillä köytettynä. Sellainen pelkkä koroke istuin ei varmasti budjettia kaada sitten kun tämä istuin aikanaan jää Tuhinalle pieneksi.

Istuimen pohjassa on palikka joka käännetään jalkojen alle selkämenosuuntaan asentoa varten ja selkään päin kasvot menosuuntaan päin matkustaessa. Nelos kallistusta ei saa kasvot menosuuntaan päin matkustaessa. Tässä kohdassa ihmettelin hetken miksei istuinta saa nelosella kunnes kuvista  tajusin että se palikka pitää kääntää. Miinusta siis sen verran että ohjevihkonen on pieni eikä suomenkielinen. Englannilla ja kuvilla pitää pärjätä.


Kiinnitettiin istuin autoon vasta torstaina ja herkkujen haku reissulla koeajettiin se. Perjantaina aamupäivällä Tuhina otti reilun tunnin päikkärit autossa, joten oletan että neitikin on ihan tyytyväinen valintaan.

Turvavyökiinnityksessä on yksi huono puoli, nimittäin kun se olkavyö on nyt sitten tiellä yrititpä nostaa sitten vyön yli tai laittaa ali, mutta senhän voi laskea pois tieltä ilman että se löysyttää lannevyön kiristystä istuimessa, kiristyslukon ansiosta.


Apua milloin Tuhina oikein kasvoi näin isoksi!

Viikko ja toinen

Taas on helmikuu jo puolessa! Eihän tässä pysy enää perässä. Viimeiset kaksi viikkoa ollaan oltu kotona, enemmän ja vähemmän kipeinä. Viime viikolla mun äiti oli meillä maanantaista torstaihin. Helpotti kummasti kun hän oli kotona Tuhinan kanssa sen aikaa kun kuskasin puoliskoani työharjoitteluun ja takaisin. Sain jopa jatkaa uniani hetken aikaa jos siltä tuntui. Ja muistin syödäkin paremmin kun oli joku muukin syömässä samaan aikaan.

Mun on pakko tehdä taas ihan perinteinen listaus viikonpäivistä kun muita tapahtumia miettiessä lyö ihan tyhjää ja näköjään puoliskollani myös.

Siispä viimeviikko

Maanantai mummu tuli jej! Ja mie sain matkustaa repsikan paikalla penkinlämmittimestä iloiten kun äiti ajoi! Kuskin lämmitin ei tietenkään toimi varmaan hajosi sillä hetkellä kun riemuissani hihkuin että "hei tässä on penkinlämmittimet!"

Tiistaina syötiin karjalan paistia ja tein taas uuden sosekokeilun possupaistia bataattia ja kesäkurpitsaa. Ja puoliskoni auttoi äitiäni pyykkien kanssa.

Keskiviikkona tehtiin ylijääneestä perunamuusista jauheliha-perunasose laatikko, kai se on ihan hyvä jos ei muuta muista niin että edes sen että on syönyt.


Torstai iltana äiti lähti kotiin, mutta ennen sitä hain puoliskoni harjoittelusta ja entisen työkaverini meille käymään.

Perjantaina tilasin Tuhinalle turvaistuimen. Ja puoliskoni työssäoppimisjakso päättyi.

Lauantaina ööööhöm nukuttiin varmaan koko päivä kun en taas muista.

Sunnuntaina Tuhina oli niin räkäinen että jäätiin kotiin kirkon sijasta.

Tuhina oli lämmin useamman päivän putkeen ja yski ikävän kuuluoisesti ja mulla nyt on tämä ikiflunssa päällä koko ajan nuutenkin. Skipattiin kaikki kerhot ihan suosiolla ja olihan mulla äiti seurana ja apuna täällä kotona niin ei edes seinät kaatuneet päälle. Saatiin pyykkivuorta pienemmäksi ja syötiin hyvin. Tiskikoneen tultua meidän toimiva tulovesiletkun liitin on ollut tiskikoneessa ja pyykkikone kokonaan kytkemättä joten vähän oli kertynyt tuo vuori taas.

Ostettiin myös vihdoin lamput meidän makkarin lamppuun, eihän se ollutkaan vasta kun 2kk katossa ilman lamppuja. Ja vaatehuoneeseen kans, sieltäkin poksahti valo ööö, edes muista kauanko sitten! 

Tällä viikolla

Maanantaina käytiin perhepuiston kerhossa ja oltiin siellä niin kauan, eli lähdettiin viimesinä, että puoliskoni pääsi koulusta ja käveltiin yhtämatkaa kotiin. Illalla isit meni pelaamaan lätkää niin me mentiin Tuhinan kanssa viihdyttämään serkkua reiluksi tunniksi. Tuhina kylläkin nukkui aika pitkän pätkän kun oltiin pihalla.

Tiistai on musta aukko, paitsi jos se on se päivä kun puoliskoni osti meille herkkuruokaa, siis oikeaa ruokaa vähän spesiaalimpaa sen jauhelihan rinnalla, ja kävi iltalenkillä. Sitähän minä en muista mitä me Tuhinan kanssa tehtiin.. Oltiin kotona. 

Ei kun mehän käytiin aamulla lääkärissä! Ja se ajanvaraustäti sai mut itkemään, varmaan vaikutti kyllä hormonitkin... Käytiin tarkistamassa ettei Tuhinalla ole korvatulehdusta tai mitään muutakaan kun se nukkuu niin huonosti, tai siis möyrii ja itkeskelee niin usein unisaan ja yskä ja räkäisyys jatkui vaikka olikin vähän ehkä parempaan päin.

Joo ja tiistaina se turvaistuin saapui, olin niiiin innoissani!

Ai niin melkein tärkein unohtui, Anni kävi pitkästä aikaa! Siinähän se aika menikin, sohvalla rupatellen ja Tuhinaa seuraillen. Tiiän kenestä tulee seuraavan vauvan kummitäti! Hmm onko Annissa ja Tuhinassa enemmän samaa näköä kun mussa ja Tuhinassa?


Keskiviikkona mulla oli koko päivän huono olo, syykin selvisi kun ensin mittasin reilu 37°C ja korkeimmillaan 38,7°C. Alilämpöisenä ihmisenä se tuntuu jo nivelissä tosi pahalta, kun 37°C vie jo voimattomaksi. Puoliskoni oli kotona koko päivän meidän kanssa.

Torstaina puoliskoni oli edelleen kotona ja käytti Tuhinan neuvolassa ottamassa 7kk mitat samalla kun haki saikkulapun todisteeksi että on ollut kotona hyvästä syystä. Meillä oli virallinen herkkupäivä.


Perjantaina kuskasin puoliskoni näyttökeskusteluun ja odottaessani soitin ystävälle jonka kanssa ollaan puhuttu ties milloin viimeksi kun ollaan soiteltu ristiin tai mie unohtanu kokonaan soittaa takaisin. Meidän oli tarkoitus jatkaa puhelua sitten kun ollaan taas kotona mutta Tuhina heräsi niin sitten me pelleiltiin ja syötiin ja ajattelin soittavani sitten kun sain Tuhinan päikkäreille, mutta puoliskoni tuli kotiin juuri kun Tuhina nukahti. Sittenpä pakattiin kaikki mitä mummolaan tarvitaan kun päikkäreiden jälkeen vietiin neiti toista kertaa yökylään puoliskoni mummolle.

Lauantaina oli ystävänpäivä ja ihan vaan vinkkinä kannattaa tehdä pöytävaraus jos mielii johonkin kivaan ravintolaan syömään, saattaa meinaan olla joku muukin syömässä.

Sunnuntaina kävin kirkossa ja näin ystäväni niiiiin pienen pikku vauvelin, ikää kaverilla oli reilu viikko! Ajatella että Tuhina oli syntyessään pienempi, vaikka hänkin oli ihan oikean vauvan kokoinen. Ja kirkon jälkeen hain ensin puoliskoni ja sitten yhdessä haettiin Tuhina. Ja tietysti syötiin hyvin, mummolassa on aina hyvää ruokaa.


Ai niin ja mie järkytyin yks päivä ja säikähdin kun etsin mein kastelukannua ja mun Avocado kasvaa! Ihmettelin että mikä risu sojottaa mun ruukussa. Tätä hetkeä varten mulla on odottanu jo istutus kuvat piiitkän aikaa, että joskus niillekin tulis käyttöä!

Kuvaviesti




Muistatko kun kerroin että käytän kuvaamiseen pääsääntöisesti mun puhelinta? Sitä jonka sain viime toukokuussa kun ostettiin meille molemmille uudet puhelimet. Sitä joka tuntuu olevan nykyajan 3310 eli lasten ensimmäinen puhelin.









Muistatko kun kerroin millaista oli olla töissä? Silloin kun tuli YTneuvottelut ja kerrottiin että meidän toimipiste lopettaa. Niin ja kuinka mulla oli työmotivaatio hukassa ja siihen päälle vielä alkuraskauden 24/7 heikotus (josta kyllä salaa tykkäsin koska olin saikulla paljon). 

Kyllä mie yritin kuitenkin ja täytin mun tavoite taulukkoa. Ja meillä oli ihana ryhmäpäällikkö joka laittoi mulle opastus aikaa ja muita "ylimääräisiä tehtäviä" kun nakitti mut tekemään kilpailujen valmisteluja. Ja vaikka numeropalvelun asiakasneuvojantyö sinänsä ei ollut mitään herkkua, niin Fonecta työpaikkana oli kyllä sitä, palkitsemisineen ja kekkereineen sekä viihtyisän työympäristön puolesta.



.





Muistatko kun kerroin että mun puhelimessa on koko ajan muistitäynnä? Vaikka mulla on siinä muistikortti niin jostain syystä kaikki kuvat menee puhelimen muistiin ja sitten se tökkii koko puhelin ja herjaa ettei kaikki toimi kunnolla kun muistia ei riitä. Ja sen takia olen laiska käyttämään instagramia kun mulla on se vaan tabletilla, puhelimeen se ei mahdu ja tabissa taas itsessään on huono kamera.












Muistatko kun kaikista kesällä kirjoitetuista teksteistä katosi kuvat? Noh nyt niitä alkoi löytyä! Urakka kuvien palautus toki on edelleen kesken, mutta aion senkin vielä tehdä. Ja muistatteko kun mainitsin että meille tuli tiskikone? Jep siinä se on ! Ruma kun mikä kun ei sille ole järkevää paikkaa, mutta se toimii ja itseasiassa nyt siihen alkaa jo tottua. Eipähän tarvitse selkä mutkalla nostella lautasia lattian tasosta.















Muistatko nähneesi kovin montaa kokkaus postausta? Vaikka minäkin tein tunnisteet Keittiössä ja Sosekokkausta ei meiltä pahemmin reseptejä kannata odottaa. Ainakaan ilman suoraa toivetta. Eikä meillä mitään ihmeellistä perus makaroni ja perunamuussi ruokien lisäksi juuri syödäkään.






Muistatko kun kerroin halunneeni Tuhinan ristiäisiin ilmapallo koristeet? Puoliskoni mummo, joka teki kaikki tarjoilut, oli varannut kukkasia pöytiin joten ilmapallot jäi kotiin ja kerroin keksineeni niille muuta käyttöä. Niinpä koristelin niillä kehdon! Toki pallot irtoilivat ja meidän koti kylpi niissä ehkä kaksiviikkoa ja sitten puoliskoni keräsi kaikki pallot roskiin, ihan yhteisymmärryksessä kanssani kyllä.






Huomasitko hiljaisuuden blogissa? Jep se johtui näistä kuvista. Nämä kuvat on tyhjennetty mun puhelimen muistista mutta joukossa on ainakin isosiskoni ja Annin ottamia kuvia myöskin, Whatsappin kautta saatuna.

En ehtinyt kirjoittamaan kun kahlasin kaikki puhelimeni kuvat läpi ja koitin valita ne helmet sieltä. Lopulta en ihan oikeasti enää edes jaksanut katsoa kuvia kun monta iltaa kävin samoja kuvia läpi toki samaa tahtia niitä tabletilta poistaen. Nyt jäi sellainen tunne että taisin kuitenkin valita muutaman kuvan liikaa.... Ja huomasit varmaan myös sen mihin kollaasimalliin sai eniten kuvia.




Löytyykö muiltakin paljon aarteita puhelimen muistista?

Autossa part I

Kirjoitin syksyllä meidän turvakaukaloista, mutten koskaan saanut kuvia otettua joten julkaisu unohtui. Turvaistuimeen siirtymistä olen miettinyt jo pitkään ja eri vaihtoehtoja puntaroinut kunnes sorruin mainoksen uhriksi, facebookissa  vieläpä. Istuimen saapumista odotellessa tuntuu loogiselta myös muistella mitä olen kirjoittanut kaukaloista, kun siitä istuimestakin haluan sitten kirjoittaa.


Mua on jo jonkin aikaa epäillyttänyt että Tuhina on liian iso meidän turvakaukaloon, vaikka kiloissa sallittuun 13kg  rajaan meiltä puuttuu melkein puolet (ehkä paremmin ilmaistunu hän siis taitaa olla liian pitkä eikä liian iso..). Tuntuu ettei turvavyöt ole hyvät vaikka kuinka säätäisi ja jotta ne tulisi olkapäiden päältä, eikä lapaluiden kohdalta, täytyy neidin istua jo niin lähellä lukko-osaa että selkä roikkuu ilmassa montun päällä. Mun mielestä vauvan pepun kuuluisi olla siellä montussa. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, en ole turvakaukaloihin juurikaan perehtynyt kun en ole itse joutunut moista ostamaan. Me saatiin tämä puoliskoni veljenpojan vanha.

Meidän kaukalo on Akta Grago (kuvissa oikealla) tosin en tiedä minkä vuotinen. Ja kun olen katsonut muiden (uutukaisen näköisiä) kaukaloita musta tuntuu että meidän kaukalossa vauva on paljon pystymmässä/istuvammassa asennossa ja muutenkin kaukalo on kovin korkea muihin verrattuna, korkeus on kylläkin vain ulkonäköseikka. 


Kerran vauvaryhmän päätteeksi tuli puhetta turvakaukaloista ja saatiin toiselta äidiltä testiin Maxi-Cosin kaukalo. Sen oli tarkoitus olla heillä mummola kaukalona, mutta olikin jäänyt varastoon pyörimään. Saatiin maxi-Cosi käyttöön ja vertailuun. Ainakin vauvan asento on hieman makaavampi tässä kaukalossa, mutta mun mielestä nämäkin vyöt tulee vähän olkapäiden alapuolelta tosin ei ihan lapaluilta niinkuin meidän omassa.

Meidän pikkumonsteriautoon takapenkille molemmat kaukalot istuu hyvin, meillä ei ole käytössä mitään adaptereita vaan ihan turvavyökiinnityksellä, mutta jos vauva matkustaisi syystä tai toisesta etupenkillä (meidän monsteri vanhuksessa ei ole turvatyynyjä) niin silloin mun mielestä Gragon saa kiinni "vaakatasoon" eli vauva nöpöttää samanlaisessa kulmassa, kuin jos kaukalo olisi lattialla kun taas Maxi-Cosissa vauva tuntuu etupenkillä "kaatuvan nenälleen". Meillä vauvan/lapsen paikka autossa on kuitenkin takapenkillä, Tuhina on matkustanut kaksi lyhyttä matkaa minun kanssa ja yhden pitkän reissun mummun kanssa etupenkillä, eli tämä ei nyt sillä tavalla ole olennainen ominaisuus ja varmaan on ihan auto/penkkikohtainenkin.



Nyt olisi kokeneempien neuvot arvossa, mistä tietää että kaukalo on vielä sopiva tai jäänyt pieneksi? Nimenomaan näiden vöiden kannalta. Joku mitta oli että kun silmät tulee tuolta yläreunasta yli, mutta eihän noi vyöt voi mitenkään tulla silloin vielä hartioiden päältä! Ja kuulin että ne vyöt ei missään nimessä saa tulla hartialinjan alapuolelta. Ja nyt kun olen alkanut hieman asiaan perehtymään niin saman tiedon luin Britaxin jonku perusmallin käyttöohjeista. Pitääkö meidän metsästää uutta kaukaloa?

Nyt jälkikäteen kuvatessa Tuhina näyttää Gragossa vielä isommalta kuin muistin, onhan hän toki kasvanutkin. Mitä tulee kaukalon asentoon autossa, sitä pikkupaholaistahan ei enää ole ja uudessa autossa Tuhinan paikka on ollut koko ajan ja tulee olemaankin kuskin takana. Maxi-Cosi meillä on käytössä nyt ollut tulonsa jälkeen, vaikka aluksi vuorottelin, niinpä Gragoa ei uudessa autossa ole kertaakaan tullut käytettyä.

Sen verran kuitenkin Gragon puolesta puhun että näin pienikokoisena naisihmisenä tulee kannettua kaukaloa kyynärvarrella kuin käsilaukkua, niin Gragossa vauva pysyy pystyssä kuntaas Maxi-Cosissa riippuen miten päin kantaa on vauva joko selällään tai pystyssä. Ja vaikka tietyllä tapaa Maxi-Cosin keveys on plussaa niin niin on myös Gragon jämäkkyys mikä tuo turvallisuuden tunnetta.