Kuukauden Top 3 - 4/2022

30.4.2022

Huhtikuu hävisi! Kevät on täällä ja kesää kohti selvästi mennään. Yleensä katson muistikortilta kuukauden kuvat ja sen mukaan muistelen mitkä jutut pääsevät tähän kuukauden Top Kolmoseen. Nyt kuitenkin lataan parhaillaan kamerasta päivän kuvia puhelimeen, joten en pääse kuvista lunttaamaan tässä heti just nyt. Ajattelin nopeasti kirjoittaa ja katsoa kuvat sitten saunan jälkeen. 

NEUVOLAPÄIVÄ

Ensimmäisenä tulee mieleen vauvan 1kk neuvola. Aurinko paistoi lämpimästi ja tallustin kumisaappaissa vaunuja työntäen meidän erittäin mutaista ja loskasta möykkyistä pihatietä. Mentiin ensimmäistä kertaa tuohon suuntaan bussilla ja olin oikein hyvissä ajoin neuvolassa ja sitten odottelinkin hyvän aikaa bussia neuvolan jälkeen.

Tuossa päivässä parasta oli kevään fiilistely, kiireettömyys (vaikka pelkäsinkin myöhästyväni bussista neuvolaan mennessä) ja Äitispodin ensimmäinen kausi. Nauroin tuon podin mukana niin, että piti oikein pidätellä etten nauraisi yksin ääneen bussissa. Kelloa katsoessani päätin jäädä bussista Nupun koulun pysäkillä ja jäin odottamaan hetkesi hänen koulupäivän loppumista. Päivä jatkui toisella bussiseikkailulla keskustaan, ja piipahdettiin yhdessä puoliskoni kanssa vielä juhlakaupassa ostamassa lapsille naamiaisasuja ja löydettiin myös numeroilmapallot synttäreille. 

KIIREETTÖMYYS 

Toisena parhaana mieleen tulee ehdottomasti eräs kotimatka poikien kanssa. Aurinko paistoi, pojat tallustivat vielä lumikinoksia pitkin ja urheilukentällä jäätiin kiipeilytelineeseen. Tuo oli se päivä, kun tajusin, ettei meillä ole kiire minnekään. Minun ei tarvitse hoputtaa poikia nopeampaa kotiin. Vauva nukkui vaunuissa ja minä tartuin pitkästä aikaa kamerraan.

PERHE 

Tästä voisin luetella erikseen puoliskoni perheen ja omat vanhempani ja ystäviäkin. 

Voisin eritellä tähän palmusunnuntain, kun käytiin mummin ja papsun luona. Tai pitkäperjantain, kun koko nelitoistapäinen serkuskatras oli ensimmäistä kertaa mummin ja papsun luona. tai sitten voisin valita Ässän 3v synttärit. Kavereita ei vielä kutsuttu, serkuista riitti kaveria kyllä oikein hyvin, puoliskoni perheen puolelta siis lähes kaikki pääsivät paikalle. Myös mummu ja vaari sekä minun mummo ja pappa ajelivat Jyväskylästä tänne ja oli ihanaa, että mummo ja pappa näkivät vauvan jo nyt eikä vasta heinäkuun juhlissa.

Ja nyt kuvia katsoessani huomaan että kamera on täynnä kuvia lapsista ja meidän perheestä - mikäs sen parempaa. Vaikka kunnolista perhekuvaa meistä ei silti ole.

Mikä oli sun huhtikuun huippu? :) 

Vauvan ensimmäinen kuukausi

12.4.2022

Vauva on tänään tasan yksikuinen! Tosin, en tiedä kuinka vanha hän on, kun saan tämän postauksen viimein julkaistua. Mutta tänään, tätä kirjoittaessani hän on aivan ihana yksikuinen pikkuinen! Ensimmäinen kuukausi on mennyt no tottakai, valtavan nopeasti, mutta toisaalta taas luulen nyt osanneeni pysäyttää ajan hetkiin.

Niihin hetkiin, kun syötän vauvaa ja hän pikkuisen kurkistaen katsoo takaisin, kun pienet sormet takertuvat kaulakoruuni ja nukun vauva iho iholla rinnanpäällä, ihan niinkuin sairaalassa jo. Niihin hetkiin, kun isosisko hoitaa vauvaa - laittaa suihkun jälkeen vaipan innoissaan ja silittää pientä huudahtaen "Oi oot niin söpö!".

Hetkiin, kun kokenut isoveli ottaa vauvan turvakaukalosta ja kantaa sohvalle riisuttavaksi, ja illan hyvänyöntoivotuksiin, kun ei kelpaakaan silittää vauvaa äidin sylissä, vaan vauva napataan haliotteeseen omaan syliin. Niihin hetkiin, kun uusi isoveli tule ihmettelemään missä on vauvan napa, kuinka pienet ovatkaan vauvan kädet ja jalat, silittää, höpöttää vauvalle ja lopuksi toteaa "vauva on ihana" ja jatkaa omiin leikkeihinsä.

Ensimmäisen kuukautensa vauva on ollut varsin tyytyväinen tapaus. Itkua tulee vain mahavaivoista ja jos maitobaarin palvelu on liian hidasta. Ja sekin vielä jos maitobaarissa on tulva, äitienkesken puhutaan suihkutisseistä, mutta mie yleensä totean vauvalle "voi ei, tuliko tulva." Vauva tuntuu kelpuuttavan tutin niin hyvin, että käytiin ostamassa niitä pari lisää.

Neuvolasta käytiin kotikäynnillä vauvan ollessa viiden päivän ikäinen, silloin terveydenhoitaja katsoi painon ja päänympäryksen, heijasteet, ihon, aukileen ja olikohan vielä jotain muuta. Ja sitten tietysti juteltiin synnytyksestä ja miten vauva-arki on lähtenyt käyntiin. Saatin myös pieni tervetuliaispaketti vauvalle, ja sieltä paljastui lisää vaippanäytteitä.

Kaksiviikkoisen tarkastus olikin sitten neuvolassa ja sieltä saatiin mukaamme lippulappuja ja 1kk neuvolalääkäriaika. Tarkastuksesssa saatiin jo pituutta 1,5cm lisää. Ensimmäiset kaksi viikkoa tyytyväinen vauvamme pääasiassa vain nukkui ja söi ja ihan vähän vaan kurkistellen katsoi yhtään ketään.

Hiljalleen on alkanut muodustua muutama selkeämpi hereillä olo aika päivään, jolloin vauvan kanssa saa katsekontaktin ja hän ihmettelee ja hymyilee. Kyllä me väitämme että nämä on jo ihan oikeita hymyjä, koska vauva tapittaa niin suoraan silmiin ja toisaalta taas ilmahymyt ovat ihan erilaisiakin, ja yleensä niiden tullessa vauva nukkuu.

Aika tarkalleen kolmen viikon iässä huomasin että apua, vauvahan itkee krokotiilin kyyneleitä! Kamalaa! Tai siis ihan normaalia, mutta voitteko kuvitella kolmeviikkoisen pienen ihmisen kyyneleet, kuinka sydäntä särkevän suloiset ne on. 

Ja ettei nyt ihan mene itkuksi ensimmäisen kuukauden muistelot, niin mahtuihan siihen myös ensimmäiset "Nipat" - eli selkä/niska-kakka. Ja tietenkin ilman vaatteita niin, että vaihtoon ei mennytkään perinteisesti päivän vaatekerta, vaan meidän sängyn lakanat.

Ensimmäisen kuukauden aikana vauvan ehti nähdä mummu sekä vaari, mummi ja papsu, sekä osa serkuista. Ehdittiin myös seikkailla bussilla balettikoululle ja bussilla mentiin myös 1kk neuvolaan. Neliviikkoisen kanssa käytiin myös korkkaamassa kauppakeskuksen lastenhoitohuone. 

Tänään neuvolalääkärissä pituutta oli jo 54,5cm ja painoa 4600g. Kysyin vauvan poskista, että vieläkö se on normaalia hormoninäppylää vai sittenkin maitorupea. Lääkäri otti huolen tosissaan ja 2kk neuvolassa katsotaan miltä posket näyttää ja saadaan tarvittaessa lähete eteenpäin.

Ja niinhän siinä kävi, että se 2kk neuvola oli keskiviikkona ja vauvasta tuli jo kaksikuinen!

Viimeinen äitiysneuvola - jälkitarkastus

Mulla oli tänään viimeinen käynti äitiysneuvolassa, eli synnytyksen jälkitarkastus. Enkä muuten muista, että aikaisemmin olisi puhuttu jumppaamisesta näin paljoa! Ensimmäisenä siis tietenkin kävin vessassa jättämässä pissanäytteen, kuten aina äitiysneuvolassa ja terkkari kävi sen sitten tarkistamassa. Kaikki ok.

Me juteltiin vähän aikaa vauvan labroista, kun äitiyskortin väliin oli synnärillä laitettu labrakuitti, jossa kahden arvon kohdalla luki "epäonnistunut". Katsottiin myös  koneelta lapsen tiedot ja niihin verraten terkkari oli sitä mieltä ettei "epäonnistuneita" ole edes otettu, ja siksi ne luki kuitissa näin. Kun vauvan labroista puhuttiin muistin kysyä, että mikähän mun kilpirauhasia vaivasi.

Ensimmäinen aamu kotona vauvan kanssa, hupiranneke ranteessa ja vielä oli jälkisupistukset riesana, nukuin aina kun vauvakin nukkui.

Kinusin syksyllä ensimmäisessä neuvolalääkärissä ferritiinin mittausta, turhaan - muoti-ilmiö kuulema edelleen. Perustelin sitä sillä kuinka alas mun paino yleensä imetysaikana laskee, joten sain lähetteen kilpirauhastutkimuksiin. Olin tosi yllättänyt, kun terkkari sanoi kahdesti, että lääkäri haluaa mun käyvän uudestaan. Ensimmäinen oli ollut 3+, toinen oli ollut 5+ ja kolmas 2+. Tuossa plussan kohdalla pitäisi olla jokin desimaali, mutta enhän minä niitä ylös ottanut. Ferritiinin sain mitattua työterveydessä, se oli silloin 12 ja olin jo aloittanut raudan syönnin kesäkuussa. Mutta se niistä labroista.

Jumppaamisesta puhuttiin siis enemmän, kuin missään aikaisemmassa jälkitarkastuksessa. Katsottiin yhdessä netistä mistä löytyy vinkkejä selänhuoltoon ja miten kannattaa lähteä liikkumaan. Juoksua ei suositella puoleenvuoteen synnytyksestä ja kierukan voi laittaa aikaisintaan kolmen kuukauden päästä synnytyksestä. 30v papaseulassa kävin viime kesänä, joten sitäkään ei tarvitse nyt. Terveydenhoitaja kysyi haluanko sisätutkimusta, mutta koin itse riittäväksi, että lääkäri katsoo sitten kierukanlaiton yhteydessä.

Jälkitarkastuksessa, 6viikkoa ja 4päivää synnytyksen jälkeen painoni oli 53,9kg. Tottakai keho vielä hakee muotoaan, sen huomaa erittäin vetelästä keskivartalosta. Venyneet ja aika olemattomat lihakset hakevat paikkaansa ja ainakaan itse en muista ajatella keskivartalon tukea niin usein kuin pitäis. Liian helposti sitä kulkee ensin selkä notkolla ja imettäessä taas istuu hartiat lysyssä, joten lapaluiden väli on aika koetuksella ja lannerangasta huomaa sitten makuuasennossa, ettei ole selänkään puolella lihaksisto ihan entisellään. Toistaiseksi ainut liikunta mitä olen harrastanut on selän venyttely ja poikien kanssa päiväkodille kävelyt. Tiedän jo mihin käytän kevään e-passini - hierojalle! 

ps. listaus raskauskiloista x4 tulossa!