Kuukauden Top 3 - 4/2022
Vauvan ensimmäinen kuukausi
12.4.2022
Vauva on tänään tasan yksikuinen! Tosin, en tiedä kuinka vanha hän on, kun saan tämän postauksen viimein julkaistua. Mutta tänään, tätä kirjoittaessani hän on aivan ihana yksikuinen pikkuinen! Ensimmäinen kuukausi on mennyt no tottakai, valtavan nopeasti, mutta toisaalta taas luulen nyt osanneeni pysäyttää ajan hetkiin.
Niihin hetkiin, kun syötän vauvaa ja hän pikkuisen kurkistaen katsoo takaisin, kun pienet sormet takertuvat kaulakoruuni ja nukun vauva iho iholla rinnanpäällä, ihan niinkuin sairaalassa jo. Niihin hetkiin, kun isosisko hoitaa vauvaa - laittaa suihkun jälkeen vaipan innoissaan ja silittää pientä huudahtaen "Oi oot niin söpö!".
Hetkiin, kun kokenut isoveli ottaa vauvan turvakaukalosta ja kantaa sohvalle riisuttavaksi, ja illan hyvänyöntoivotuksiin, kun ei kelpaakaan silittää vauvaa äidin sylissä, vaan vauva napataan haliotteeseen omaan syliin. Niihin hetkiin, kun uusi isoveli tule ihmettelemään missä on vauvan napa, kuinka pienet ovatkaan vauvan kädet ja jalat, silittää, höpöttää vauvalle ja lopuksi toteaa "vauva on ihana" ja jatkaa omiin leikkeihinsä.
Ensimmäisen kuukautensa vauva on ollut varsin tyytyväinen tapaus. Itkua tulee vain mahavaivoista ja jos maitobaarin palvelu on liian hidasta. Ja sekin vielä jos maitobaarissa on tulva, äitienkesken puhutaan suihkutisseistä, mutta mie yleensä totean vauvalle "voi ei, tuliko tulva." Vauva tuntuu kelpuuttavan tutin niin hyvin, että käytiin ostamassa niitä pari lisää.
Neuvolasta käytiin kotikäynnillä vauvan ollessa viiden päivän ikäinen, silloin terveydenhoitaja katsoi painon ja päänympäryksen, heijasteet, ihon, aukileen ja olikohan vielä jotain muuta. Ja sitten tietysti juteltiin synnytyksestä ja miten vauva-arki on lähtenyt käyntiin. Saatin myös pieni tervetuliaispaketti vauvalle, ja sieltä paljastui lisää vaippanäytteitä.
Kaksiviikkoisen tarkastus olikin sitten neuvolassa ja sieltä saatiin mukaamme lippulappuja ja 1kk neuvolalääkäriaika. Tarkastuksesssa saatiin jo pituutta 1,5cm lisää. Ensimmäiset kaksi viikkoa tyytyväinen vauvamme pääasiassa vain nukkui ja söi ja ihan vähän vaan kurkistellen katsoi yhtään ketään.
Hiljalleen on alkanut muodustua muutama selkeämpi hereillä olo aika päivään, jolloin vauvan kanssa saa katsekontaktin ja hän ihmettelee ja hymyilee. Kyllä me väitämme että nämä on jo ihan oikeita hymyjä, koska vauva tapittaa niin suoraan silmiin ja toisaalta taas ilmahymyt ovat ihan erilaisiakin, ja yleensä niiden tullessa vauva nukkuu.
Aika tarkalleen kolmen viikon iässä huomasin että apua, vauvahan itkee krokotiilin kyyneleitä! Kamalaa! Tai siis ihan normaalia, mutta voitteko kuvitella kolmeviikkoisen pienen ihmisen kyyneleet, kuinka sydäntä särkevän suloiset ne on.
Ja ettei nyt ihan mene itkuksi ensimmäisen kuukauden muistelot, niin mahtuihan siihen myös ensimmäiset "Nipat" - eli selkä/niska-kakka. Ja tietenkin ilman vaatteita niin, että vaihtoon ei mennytkään perinteisesti päivän vaatekerta, vaan meidän sängyn lakanat.
Ensimmäisen kuukauden aikana vauvan ehti nähdä mummu sekä vaari, mummi ja papsu, sekä osa serkuista. Ehdittiin myös seikkailla bussilla balettikoululle ja bussilla mentiin myös 1kk neuvolaan. Neliviikkoisen kanssa käytiin myös korkkaamassa kauppakeskuksen lastenhoitohuone.
Tänään neuvolalääkärissä pituutta oli jo 54,5cm ja painoa 4600g. Kysyin vauvan poskista, että vieläkö se on normaalia hormoninäppylää vai sittenkin maitorupea. Lääkäri otti huolen tosissaan ja 2kk neuvolassa katsotaan miltä posket näyttää ja saadaan tarvittaessa lähete eteenpäin.
Ja niinhän siinä kävi, että se 2kk neuvola oli keskiviikkona ja vauvasta tuli jo kaksikuinen!
Viimeinen äitiysneuvola - jälkitarkastus
Mulla oli tänään viimeinen käynti äitiysneuvolassa, eli synnytyksen jälkitarkastus. Enkä muuten muista, että aikaisemmin olisi puhuttu jumppaamisesta näin paljoa! Ensimmäisenä siis tietenkin kävin vessassa jättämässä pissanäytteen, kuten aina äitiysneuvolassa ja terkkari kävi sen sitten tarkistamassa. Kaikki ok.
Me juteltiin vähän aikaa vauvan labroista, kun äitiyskortin väliin oli synnärillä laitettu labrakuitti, jossa kahden arvon kohdalla luki "epäonnistunut". Katsottiin myös koneelta lapsen tiedot ja niihin verraten terkkari oli sitä mieltä ettei "epäonnistuneita" ole edes otettu, ja siksi ne luki kuitissa näin. Kun vauvan labroista puhuttiin muistin kysyä, että mikähän mun kilpirauhasia vaivasi.
Ensimmäinen aamu kotona vauvan kanssa, hupiranneke ranteessa ja vielä oli jälkisupistukset riesana, nukuin aina kun vauvakin nukkui. |
Kinusin syksyllä ensimmäisessä neuvolalääkärissä ferritiinin mittausta, turhaan - muoti-ilmiö kuulema edelleen. Perustelin sitä sillä kuinka alas mun paino yleensä imetysaikana laskee, joten sain lähetteen kilpirauhastutkimuksiin. Olin tosi yllättänyt, kun terkkari sanoi kahdesti, että lääkäri haluaa mun käyvän uudestaan. Ensimmäinen oli ollut 3+, toinen oli ollut 5+ ja kolmas 2+. Tuossa plussan kohdalla pitäisi olla jokin desimaali, mutta enhän minä niitä ylös ottanut. Ferritiinin sain mitattua työterveydessä, se oli silloin 12 ja olin jo aloittanut raudan syönnin kesäkuussa. Mutta se niistä labroista.
Jumppaamisesta puhuttiin siis enemmän, kuin missään aikaisemmassa jälkitarkastuksessa. Katsottiin yhdessä netistä mistä löytyy vinkkejä selänhuoltoon ja miten kannattaa lähteä liikkumaan. Juoksua ei suositella puoleenvuoteen synnytyksestä ja kierukan voi laittaa aikaisintaan kolmen kuukauden päästä synnytyksestä. 30v papaseulassa kävin viime kesänä, joten sitäkään ei tarvitse nyt. Terveydenhoitaja kysyi haluanko sisätutkimusta, mutta koin itse riittäväksi, että lääkäri katsoo sitten kierukanlaiton yhteydessä.
Jälkitarkastuksessa, 6viikkoa ja 4päivää synnytyksen jälkeen painoni oli 53,9kg. Tottakai keho vielä hakee muotoaan, sen huomaa erittäin vetelästä keskivartalosta. Venyneet ja aika olemattomat lihakset hakevat paikkaansa ja ainakaan itse en muista ajatella keskivartalon tukea niin usein kuin pitäis. Liian helposti sitä kulkee ensin selkä notkolla ja imettäessä taas istuu hartiat lysyssä, joten lapaluiden väli on aika koetuksella ja lannerangasta huomaa sitten makuuasennossa, ettei ole selänkään puolella lihaksisto ihan entisellään. Toistaiseksi ainut liikunta mitä olen harrastanut on selän venyttely ja poikien kanssa päiväkodille kävelyt. Tiedän jo mihin käytän kevään e-passini - hierojalle!
ps. listaus raskauskiloista x4 tulossa!
Sängyn alla on.....
.... pölypalloja ja kuusihenkisen perheen parittomat sukat ja kaikki muu, mikä vain kadota saattaa, juomapulloista neuvolakortteihin löytyy yleensä sieltä. Tarina on tosi.
Jossain kaiken seassa kimaltaa Unelmalaatikko, joka on aika kaivaa esiin, puhaltaa pölyt päältä ja opetella unelmoimaan uudestaan.
Blogia kirjoittaa: Petra (-91)
Kotiäiti & Liikuntaneuvoja & Itsenäinen Mary Kay ihonhoitokonsultti
Seikkailun tähdet: Nuppu (-14) & Jekku (-16) & Ässä (-19) & vauva (-22) & aviomiehenä tunnettu Puoliskoni.
Tervetuloa Sängyn alle!
Yhteydenotot: sangynalla@gmail.com
Joko luit nämä?
-
Kävin perjantaina hakemassa vauvalle tarvikkeita poikien kummitädin luota ja samalla reisulla kävin vihdoin noutamassa cittarista Liberolauk...
-
Mulla oli tänään viimeinen käynti äitiysneuvolassa, eli synnytyksen jälkitarkastus. Enkä muuten muista, että aikaisemmin olisi puhuttu jumpp...
-
Löysin tällaisen luonnoksen öhöm 2020 kesältä. Ja kun nyt kerta vahingossa löysin kuvatkin kyseisestä kaapista, ja pyykit ja vaatekaapit ov...
-
12.4.2022 Vauva on tänään tasan yksikuinen! Tosin, en tiedä kuinka vanha hän on, kun saan tämän postauksen viimein julkaistua. Mutta tänään,...
-
Yhteistyössä KidSpot & Suomen Voimistelutuote Lasten liikuttaminen on meidän perheessä muodustunut huomaamatta elämäntavaksi. Eip...
-
Kerroinkin, että rohkenin olla heti viikon ikäisestä vauvasta erossa neljätuntia, Mary Kay Nordicin Urakonfferenssin ajan. Samoin kun viime ...
-
Me ollaan vauvan kanssa kotona ja vauva-arki on saanut alkaa! Pojat pitivät päiväkodista vapaata maanantaina ja Nuppukin pääsi uintiviikon t...
-
Ehkäisyviidakko tuntuu olevan täysin naisille rakennettu seikkailu, jossa on paljon kai ihan hyviä vaihtoehtoja, mutta jossain tapauksissa n...
-
Joku ehkä saattaa muistaa yhden mun henkilökohtaisen suosikkipostauksen parin vuoden takaa. Kirjoitin meidän pyykkihuollosta edellisessä kod...
-
30.4.2022 Huhtikuu hävisi! Kevät on täällä ja kesää kohti selvästi mennään. Yleensä katson muistikortilta kuukauden kuvat ja sen mukaan muis...
Sängyn alla piilossa
Sängyn alle unohdetut:
-
▼
2022
(27)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (5)
- ► helmikuuta (7)
- ► tammikuuta (9)
-
►
2021
(23)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (3)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2020
(37)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (5)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2019
(63)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (5)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (8)
- ► huhtikuuta (10)
- ► maaliskuuta (6)
- ► helmikuuta (7)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2018
(66)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (5)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (6)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (10)
- ► tammikuuta (9)
-
►
2017
(84)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (6)
- ► heinäkuuta (7)
- ► toukokuuta (10)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (5)
-
►
2016
(120)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (6)
- ► heinäkuuta (16)
- ► toukokuuta (8)
- ► huhtikuuta (15)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (9)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2015
(116)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (7)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (13)
- ► maaliskuuta (10)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (7)