Lapset lomalla

Me ollaan nyt lomalla! Tai siis meidän lapset on lomalla. Ässä ja Kirppu olivat kesäkuussa päiväkodissa vielä maanantaista keskiviikkoon. Nyt heillä on viiden viikon kesäloma.

Ja tajusin etten ollut laskenut itse hinnoittelussani loma-aikoja. Toki eihän ensimmäisenä yrittäjävuotena lomailla, mutta ensivuotta ajatellen tarkistin hinnoitteluani ja ilokseni totesin, ettei minun tarvitse vielä nostaa tavallisen  Rentovauva hieronnan hintaa, ei vaikka syksyllä Alv muuttuu. Toki siis sillä oletuksella että varauskalenteri on täynnä. 

Lasten lomaillessa järjestelen kalenteriin vauvahieronta-aikoja uudelleen, koska puoliskollani ei ole kesälomaa. Eli minä olen päivällä kotona lasten kanssa ja hänen työpäivän jälkeen alkaa minun työaika. Heinäkuulle avasin varauskalenterin klo 16-20 kotikäynneille ja annoin palvelulle nimen Rentovauva illalla. Katsotaan jääkö se kalenteriin myös elokuun jälkeen. Riippuen toki kuinka monta vapaata iltaa minulla on. 

Kesän ajaksi meille tuli tuplatreeni ja triplatreenit, kun maanantaina oli kahdella lapsella treenit samaan aikaan ja keskiviikkoisin oli kaikilla kolmella harrastavalla lähestulkoon samaan aikaan. En tiedä oliko parempi, että kaikkien treenit on samoina päivinä vai se, että joka päivä oli jonkun treenit.

Ässän futiksesta alkoi loma, Nuppu taas ilmoitti ettei haluakaan käydä kesällä treeneissä, joten ilmoitin hänet myös lomalle. Nyt kesällä ollaan sitten aktiivisesti läsnä Jekun futiksessa. Musta tuntuu, kuin kesää olisi ollut jo koko futiskauden verran. Vaikka aika monta pelipäivää oli jo ennen kesälomaa.

Mulle on tärkeää, että ollaan koko perhe kentän laidalla kannustamassa, ihan sama kiinnostaako jalkapallo vai kioski. Kurjalla säällä lapset ovat saaneet mennä autoon katsomaan elokuvaa. Mutta vähintään yhden pelin haluan meidän kaikkien kannustavan. Ja vastavuoroisesti, kun Ässällä aikanaan alkaa pelit ja Nupulla kilpailut odotan koko perheen osallistumista. 

Heinäkuulta odotan enemmän rullaluistelua, ollaan käyty vasta kerran tälle kesälle. Ja lisää uintipäiviä! Ja onhan meillä heinäkuussa kaksi synttärisankariakin. Yhtä juhlaa koko kesä 😍

Mikä on parasta kesässä? 

Hei kesä, tykkään susta!

Hei valkoinen sivu. Kesä on ollut meille hyvä. Koululaiset ovat olleet lomalla ja heitä ei ihan liikaa ole kotona näkynyt, kun lähistöltä löytyy koulukavereita. Pienet ovat olleet päiväkodissa ja minä olen käyttänyt päiväkotipäivät Unelmalaatikon markkinoinnin kehittämiseen ja ylipäätään yritystoiminnan kannattavuuden kasvattamiseen. Joskin, kun mitään ei vielä näy ulospäin, tuntuu tämä kesäkuu kadonneen käsistä, ilman että olen saanut yhtään mitään aikaiseksi. 

Varsinkin kun vertailukohtana meidän pihaan ilmestyi toukokuun lopussa asuntovaunu ja sen remontti on edistynyt joka päivän vaikka hommaa tuli lisää. Minäkin katselin vaunumökkejä ja asuntovaunuja Unelmalaatikon erillistä toimitilaa miettien. Mutta pihallamme oleva vaunu on lankoni, joten ei siitä sen enempää. 

Minulla on itseni kanssa välillä erittäin hankalia tunteita, liittyen kodin siisteyden ylläpitoon, Unelmalaatikon kehittämiseen ja edistymiseen. Huonoa omaatuntoa ja kaipuuta Sängyn alle. Kaiken lisäksi suurien tunteideni keskellä hormonitoimminan palautuminen ja uudelleen käynnistyminen haastaa vielä lisää.

En ihan pysy perässä mistä kaikki tunteet kumpuaa. Jo keväällä, en edes muista kumman kevätlapsen neuvolan yhteydessä, kerroin terkkarille että hormonit ja mielialat haastaa. En tiedä onko pahempi vai parempi, että ne on ihan omat hormonit. Ei voi syytää kuparikierukkaa.

Kesä on kuitenkin ollut meille hyvä. Tykkään susta kesä!

Meidän kesään on kuulunut jäätelöitä. Juhannus mummon ja papan mökillä. Puoliviikkoa Espoossa Temppelillä ja silloin käytiin kahdesti Leppävaaran uimhallissa. Monta iltapäivää uimarannalla. En edes aio laskea päiviä tai tunteja futiskentän laidalla. Futiskentän laidalta on löytynyt myös uusia ystäviä ja päiviä on tulossa monta lisää.

Leppävaaran uimahalli oli mahtava paikka ja pääkaupunkiseudun hinnat vastaavat Kouvolan uimahallien hinnastoa. Sillä erolla toki, että täällä lastenlippu on 4,5€ ja aikuisen 6,5, Espoossa vastaavasti 4€ ja 7€. Käytiin uimahallissa ensin mummun kanssa torstai-iltana. Päästiin uimahallin pukkareihin ja sieltä sujahdettiin suoraan terapiaosastolle, mistä löytyi kahluuallas, kylmäallas ja poreallas. Viereisessä osassa oli suuri lähes tasapohjainen terapia-allas, mikä oli meidän lasten lemppari allas lämpimine vesineen. 

Seuraavassa tilassa oli hyppyallas ja sielläkös vasta innostuttiin. Mutta maauimalan puolelle ei viitsitty mennä. Hyppyaltaalta oven ulos avatessa jo tuli hirmuinen viima vastaan. Sulkemiskuulutusten jälkeen saunaan mennessä oli pettymys suuri, kun hallissa olisi ollut myös ihan oikea lastenallas/opetusallas ja se jäi nyt kokematta. Perjantaina mentiin uimaan pikkusiskoni ja hänen poikien kanssa. Silloin oli uintikilpailut ja muut uimarit ohjattiin maauimalan pukkareihin. Tällä kertaa meidän piti kiertää ulkoaltaiden kautta uimahalliin ja jäätin hetkeksi uloskin kahluualtaaseen ja isoon altaaseen.

Uimahallin puolella oli kulkuesteet sinne opetusaltaan puolelle, sinne ei vieläkään päästy. Hyppyaltaaseen oli vedetty rataköydet, ilmeisesti se oli kilpailijoiden lämmittely käytössä, joten nyt jäi Jekun kanssa 5m hyppyhaaste toteuttamatta, mutta eiköhän sekin vielä onnistu! Yritin maanitella Jekkua näyttämään taitonsa ja ehdoksi tuli, että jos minä hyppään vitosesta niin hän näyttää omat taitonsa. Ja sitten jossain kohtaa sain haasteen hypätä vitosesta voltin. En muista mitä Jekku olisi tehnyt vastineeksi voltistani. En ole koskaan hypännyt volttia missään muualla kuin trampoliinilla.... 

Lievä näyttämisen halu kyllä heräsi, joten täytyy varmaan alkaa harjoitella volttia alteeseen....

Inspiroivaa aamua etsimässä klo 6.15

Pitkästä aikaa uskallan kertoa mitä kuuluu kello 6.15 aamuihin. Edelleen herätyskello soi noinkin aikaisin ja sen jälkeen soi aika monta kelloa, joista puoliskoni on ehkä pari kertaa pyytänyt minua sammuttamaan aika monta. Joku ehkä inhoaa torkuttamista. Mutta jos se on eri kello ja ne soi 30min tai 15min välein, enkä edes paina torkkua, vaan sammuttaminen riittää, niin eihän se ole torkuttamista. Väitän  itselleni.

Puoliskoni sai uuden työn ja vaihtoi vuorotyöstä päivätyöhön. Se ei tosin vielä näy meidän ruokapöydässä. Ehkä salaa oletin, että syötäisiin päivällinen tai iltapala kaikki kuusi yhdessä. Lumien sulaminen tarkoittaa kuitenkin myös frisbee-golf kauden alkua ja lasten harrastuksiakin on joka päivä, niin meinaa olla retuperällä koko ruoka-ajat. Oikeastaan nyt kun pysähdyin tätä miettimään, niin minunhan kannattaisi tehdä ruoka valmiiksi ennen kuin lähden hakemaan pieniä päiväkodista. Kotimatkat kun kestää välillä tunnin, niin tulee jo aikamoinen kiire syödä, kerätä treenikamat matkaan ja lähteä.  

Muita uuden arjen muutoksia on aikaistuneet treffi-illat ja käydään nykyään samaan aikaan nukkumaan, mikä on erittäin terveellinen ja ihana muutos. Vielä kun saataisiin jälkikasvu pysymään yöt omissa sängyissään. Nykyään myös molemmat herätään ajoissa - joskin hänen kellonsa herättää pääasiassa vasta seitsemältä. Joten onhan mulla ehtinyt siinä soida jo kaksi kelloa.

Sitä voisi ajatella ettei toisen unirytmin vaihtuminen liikuta minua mitenkään, mutta kyllä se vähän kuitenkin vaikutti. Nyt en enää nukahda kesken jakson treffi-iltoina, koska ne on aikaisemmin ja olen nyt enemmän yksin kotona. Ehkä jo vuoden päästä ollaan siinä tilanteessa, että minulla olisi oma työtila. Mutta vielä ei ole sen aika, joten ajanhallinta on täysin omissa käsissä - sitä mitä halusinkin, mutta myös välillä haastavaa sovittaa koko perheen kalenterit samaan palettiin.

Ensimmäiseksi tein itselleni kalenteriin merkinnät niistä ajoista, kun olen yksin kotona. Se vaikuttaa paljon Rentovauva hieronnan ajanvaraukseen - ei varmaan olisi kiva olla meillä olohuoneessa vastaanotolla, jos kesken kaiken tupaan tupsahtaa neljä ekaluokkalaista. Aikaikkunoiden merkkaamisesta ei kuitenkaan ollut mitään apua, kun seuraavaksi pyörittelin peukaloita, että mitä ihmettä minä teen tällä ajalla jonka olen yksin kotona. Tai jos en ihmetellyt mitä töitä olisin voinut tehdä, stressasin kaikkea sitä mikä jäi tekemättä, koska koko tuo aika meni pyykätessä, tiskatessa ja siivotessa.

Oli taas aika tehdä itselleni lukujärjestys ja kalenteroida kaikki mitä haluan tehdä. Käytin vanhaa 2019 itselleni tekemää lukujärjestystä pohjana ja laitoin herätyskellot muistuttamaan milloin mikäkin tehtävä alkaa. Tämä runko on toiminut ihan hyvin klo 7 jälkeen. Mutta edelleenkään en ole ihan varma mitä teen kun herätyskello soi 6.15.

Enkä tiedä mihin väliin pistäisin joka päiväisen kirjoitusrutiinin, mikä oli kuitenkin koko herätyksen ajatus. Tällä viikolla vaihdoin herätyksen nimeksi Hyvää huomenta Tuhkimo! ja emojeiksi saippuan ja kuplia ja pyykkikorin. Vaikka kuuntelinkin samaan aikaan podcastia, ei se aamun aloittaminen myöskään pyykkikasasta tuntunut niin kovin energiseltä. Varsinkin, kun sitten kaiken lisäksi tahrojen pesu venähti, enkä ehtinyt aamupesulla muuta kuin pestä hampaat. 

Tulevalle viikolle vaihdan 6.15 herätykseen aamupesun. ja ehkä kokeilen ottaa kirjoitusajaksi 6.30-7.00. Jos tämä ei toimi tulee aamun ensimmäisiin kelloihin venyttely ja aamupesu. Toisaalta myös lukeminen heti aamusta voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta kun en kuitenkaan halua syödä noin aikaisin, niin minusta lukeminen ja syöminen on ollut ihan järkevä yhdistää. 

Tilanne siis elää edelleen jonkin verran ja parasta rytmiä etsin vielä. Runko on kuitenkin kasassa ja kirjoitus ruutinikin löytyy vielä varmasti! Sen verran myös olen tässä kevään aikana oppinut, että jos ihan oikeasti haluan kirjoittaa joka päivä, se on oltava täällä aamun ensimmäisissä jutuissa, koska on niitäkin päiviä, kun bloggeria ei vaan kerkeä avata.

Miten sun unelmien päivä alkaa?