Inspiroivaa aamua etsimässä klo 6.15

Pitkästä aikaa uskallan kertoa mitä kuuluu kello 6.15 aamuihin. Edelleen herätyskello soi noinkin aikaisin ja sen jälkeen soi aika monta kelloa, joista puoliskoni on ehkä pari kertaa pyytänyt minua sammuttamaan aika monta. Joku ehkä inhoaa torkuttamista. Mutta jos se on eri kello ja ne soi 30min tai 15min välein, enkä edes paina torkkua, vaan sammuttaminen riittää, niin eihän se ole torkuttamista. Väitän  itselleni.

Puoliskoni sai uuden työn ja vaihtoi vuorotyöstä päivätyöhön. Se ei tosin vielä näy meidän ruokapöydässä. Ehkä salaa oletin, että syötäisiin päivällinen tai iltapala kaikki kuusi yhdessä. Lumien sulaminen tarkoittaa kuitenkin myös frisbee-golf kauden alkua ja lasten harrastuksiakin on joka päivä, niin meinaa olla retuperällä koko ruoka-ajat. Oikeastaan nyt kun pysähdyin tätä miettimään, niin minunhan kannattaisi tehdä ruoka valmiiksi ennen kuin lähden hakemaan pieniä päiväkodista. Kotimatkat kun kestää välillä tunnin, niin tulee jo aikamoinen kiire syödä, kerätä treenikamat matkaan ja lähteä.  

Muita uuden arjen muutoksia on aikaistuneet treffi-illat ja käydään nykyään samaan aikaan nukkumaan, mikä on erittäin terveellinen ja ihana muutos. Vielä kun saataisiin jälkikasvu pysymään yöt omissa sängyissään. Nykyään myös molemmat herätään ajoissa - joskin hänen kellonsa herättää pääasiassa vasta seitsemältä. Joten onhan mulla ehtinyt siinä soida jo kaksi kelloa.

Sitä voisi ajatella ettei toisen unirytmin vaihtuminen liikuta minua mitenkään, mutta kyllä se vähän kuitenkin vaikutti. Nyt en enää nukahda kesken jakson treffi-iltoina, koska ne on aikaisemmin ja olen nyt enemmän yksin kotona. Ehkä jo vuoden päästä ollaan siinä tilanteessa, että minulla olisi oma työtila. Mutta vielä ei ole sen aika, joten ajanhallinta on täysin omissa käsissä - sitä mitä halusinkin, mutta myös välillä haastavaa sovittaa koko perheen kalenterit samaan palettiin.

Ensimmäiseksi tein itselleni kalenteriin merkinnät niistä ajoista, kun olen yksin kotona. Se vaikuttaa paljon Rentovauva hieronnan ajanvaraukseen - ei varmaan olisi kiva olla meillä olohuoneessa vastaanotolla, jos kesken kaiken tupaan tupsahtaa neljä ekaluokkalaista. Aikaikkunoiden merkkaamisesta ei kuitenkaan ollut mitään apua, kun seuraavaksi pyörittelin peukaloita, että mitä ihmettä minä teen tällä ajalla jonka olen yksin kotona. Tai jos en ihmetellyt mitä töitä olisin voinut tehdä, stressasin kaikkea sitä mikä jäi tekemättä, koska koko tuo aika meni pyykätessä, tiskatessa ja siivotessa.

Oli taas aika tehdä itselleni lukujärjestys ja kalenteroida kaikki mitä haluan tehdä. Käytin vanhaa 2019 itselleni tekemää lukujärjestystä pohjana ja laitoin herätyskellot muistuttamaan milloin mikäkin tehtävä alkaa. Tämä runko on toiminut ihan hyvin klo 7 jälkeen. Mutta edelleenkään en ole ihan varma mitä teen kun herätyskello soi 6.15.

Enkä tiedä mihin väliin pistäisin joka päiväisen kirjoitusrutiinin, mikä oli kuitenkin koko herätyksen ajatus. Tällä viikolla vaihdoin herätyksen nimeksi Hyvää huomenta Tuhkimo! ja emojeiksi saippuan ja kuplia ja pyykkikorin. Vaikka kuuntelinkin samaan aikaan podcastia, ei se aamun aloittaminen myöskään pyykkikasasta tuntunut niin kovin energiseltä. Varsinkin, kun sitten kaiken lisäksi tahrojen pesu venähti, enkä ehtinyt aamupesulla muuta kuin pestä hampaat. 

Tulevalle viikolle vaihdan 6.15 herätykseen aamupesun. ja ehkä kokeilen ottaa kirjoitusajaksi 6.30-7.00. Jos tämä ei toimi tulee aamun ensimmäisiin kelloihin venyttely ja aamupesu. Toisaalta myös lukeminen heti aamusta voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta kun en kuitenkaan halua syödä noin aikaisin, niin minusta lukeminen ja syöminen on ollut ihan järkevä yhdistää. 

Tilanne siis elää edelleen jonkin verran ja parasta rytmiä etsin vielä. Runko on kuitenkin kasassa ja kirjoitus ruutinikin löytyy vielä varmasti! Sen verran myös olen tässä kevään aikana oppinut, että jos ihan oikeasti haluan kirjoittaa joka päivä, se on oltava täällä aamun ensimmäisissä jutuissa, koska on niitäkin päiviä, kun bloggeria ei vaan kerkeä avata.

Miten sun unelmien päivä alkaa? 

Unelmalaatikon kiertävä jumppajakso

 Mainos: Unelmalaatikko & Sinuksi

Unelmalaatikon kuuden viikon kiertävän jumppajakson  pilottijaksoa on jäljellä enää kaksi kertaa! Ja nyt kerron vähän ajatuksesta jakson taustalla ja siitä, miten ensimmäisen jakson tilaksi valikoitui Studio Yogananda Kouvolan sali

Yoganandalla on kaksi toimipistettä ja niiden tuntivalikoimaan pääset tutustumaan tästä (KLIK). Vuokraamastani Kouvolan studiosta löytyy kaikki tarvittava tunnin ajaksi lainattavaksi, jumppamatot ja hiekkasäkit ovat olleet meidän käytössä. Jumpan jälkeen ilahduttaa vastaanottotiskin valtavat karkkikulhot.

Studio Yogananda Kouvolan salin yrittäjä Riina tuli mulle tutuksi puoliskoni työpaikan kautta noin neljä vuotta sitten. Riina perusti oman yrityksensä Sinuksi muutamia vuosia sitten ja pääsin hänelle harjoitusasiakkaaksi äänimaljahoitoon. Mulla roikkuu täällä edelleen luonnos ja harmittaa etten päässyt kirjoittamaan sitä koskaan valmiiksi. 

Se oli mun ensimmäinen kerta äänimaljahoidossa ja muistan vieläkin, miten vatsalta selälle kääntyessä musta tuntui, että olisin ihan kallellaan. Mua harmitti suunnattomasti, että hoidosta lähtiessä ajoin suoraan päiväkodin pihaan, kauheella kiireellä tietenkin, enkä ehtinyt rauhassa kuulostella mikä fiilis kropassa ja mielessä oli hoidon jälkeen. Enkä sitten enää muistanut sitä oloa, kun pääsin läppärin ääreen.

Unelmalaatikkoa perustaessani mietin mahdollisia yhteistykumppaneita ja teemapäiviä, joita voitaisiin yhdessä järjestää äideille, jotta saisin itseni ja Unelmalaatikon näkyviin ja ihmisten tietoisuuteen. Heitin yhden idean ilmaan ja samalla Riina kertoi, että Studiolla olisi myös hoitohuone vuokralle. Ja minähän etsin jumppapaikkojakin. On muuten käynyt useammankin kerran mielessä, että myös vauvahierontaa varten joku muu työtila, kuin meidän olohuone olisi aika iso helpotus...

Vielä ei ole vauva-asiakkaita niin paljon, että uskaltaisin ottaa yritykselle säännöllisiä kuluja. Oma tai kaverin kanssa yhteinen liiketila olisi kuitenkin unelma. Ja helpottaisi tosi paljon, koska meidän kodista ei voi rajata edes yhtä huonetta yrityskäyttöön, leikkimökkikään ei sovellu ilman remonttia edes kesätoimistoksi. :D

Tammikuussa kävin ensin starttirahakeskustelussa ja sieltä suoraan ajoin Studiolle tutustumaan sekä hoitohuoneeseen että saliin.  Nämä kaikki kuvat on Studio Yogananda Kouvolan ihanan tunnelmallisista asiakastiloista, paitsi sieltä hoitohuoneesta.

Alunperin vielä laskelmia tehdessä ajattelin, että keskityn nyt alkukevään pelkästään vauvahierontaan ja ensimmäinen jumppajakso olisi alkanut vasta toukokuussa. Sitten taas totesin, että ihan turhaa tässä on toukokuuta odottaa, kun kerta ensimmäisen jakson mahdollinen tila oli jo tiedossa.

Kiertävän jumppajakson idea on nimenomaan se, että se kiertää eri puolilla kaupunkia, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tulla, olipa sitten autollinen, autoton tai julkisella liikenteellä kulkijoita. Kouvola on kuitenkin niin isolla alalla moneen pikkupaikkaan keskittynyt alue, että jollain on aina pitkä matka.

Me ollaan asuttu kolmella eri alueella, 8:ssa eri osoitteessa ja ollaan oltu kävelymatkan päässä ja julkisenliikenteen varassa, joten mulla on ihan omaa kokemusta siitä, että palvelut on välillä väärässä suunnassa.

Unelmalaatikon jumppajaksolla vauvan ikäraja on 0-24kk, jottei ole pakko ajaa jumpan perässä 50km, koska seuraavalla jaksolla vauva olisi jo taapero.Viralliselta nimeltään Unelmalaatikon kiertävä kuuden viikon jumppajakso kulkee tällä hetkellä lyhyesti nimellä jumppajakso, mutta ideoita otetaan vastaan, mikä muu olisi kuvaava mutta lyhyt nimi jumppajaksolle?

Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyy www.unelmalaatikko.fi -> liikunta

Kevään synttärit

Juhlittiin huhtikuun alussa meidän maaliskuisen ja huhtikuisen synttäreitä. Kirppu täytti kaksi maaliskuun puolivälin aikaan ja Ässä täyttää viisi parin viikon päästä. Meillä nyt on muutenkin jo perinteenä juhlia tuplasynttäreitä, ja niin kauan kuin lapset ovat tähän tyytyväisiä, tällä mennään. Pääsevät myös pitkänmatkan sukulaiset helpommalla. 

Ässä halusi kutsua muutamia päiäväkotikavereita ja onneksi yksi pääsi, vaikka kutsuttiin tosi viime tingassa. Kirpullekin kutsuttiin yksi kaveri. Sattumaa vai tarkoitusta, Kirpun päiväkotiryhmässä on lapsi jonka perhe tuli meille ensin tutuksi Jekun koulu- ja joukkuekaverin kautta ja kun tytötkin oikeasti ovat keskenään päiväkodissa kutsuttiin uusi ystäväperhe juhliin.


Näitä kavereita lukuunottamatta vieraslistalla oli vain sukulaisia. Kirpun ollessa puoliskoni puolelta serkuksista neljästoista riittää synttäreillä aina leikkikavereita, vaikka osa kavereista tai serkuistakaan ei pääsisi paikalle. Ilahdutti valtavasti, että minun Mummo ja Pappa pääsivät äidin kyydillä tänne, ensimmäistä kertaa tähän kotiin ja Ässän kummitäti toi tullessaan myös minun isotädin miehensä kanssa. Tai toisin päin, mutta musta on ihanaa, että Mummon sisko on meille kuin toinen mummo ja että pikkuserkkuni kanssa ollaan oltu tekemisissä enemmän ja vähemmän lapsuudesta saakka ja nyt vähän enemmän, kun hän on myös Ässän kummitäti. 

Yritettiin päästä mahdollisimman vähillä synttärijärjestelyillä ja tarkalla budjetilla. Niinpä kakkuresepti on tuttu viime vuodelta. Tämä oli jo kolmas kerta kun tehtiin Kinuskikissan Monsterikakku. Ja vasta jälkikäteen tajusin, kuinka helppo tästä olisi tehdä gluteeniton versio.


Vaniljamassan käyttö ei vieläkään ollut ihan helppoa. Arvatkaa missä vaiheessa kakkuja minulle kerrottin, että massaa kuuluu lämmittää ennen kaulintaa... 

Munatonta kääretorttua en ole vielä keksinyt, mutta periaatteessa jos senkin keksisi, voisi testata miten kasvivalmisteet toimisivat mousseen ja saisiko tästä myös Nupulle allergiaystävällisen version. Yritin myös etsiä vegaanista & gluteeniton leivosta myös kaupan henkilökunta auttoi, mutta en saanut kahta kärpästä yhdellä iskulla - leipää olisi ollut. Tällä kertaa gluteeniton vieraamme sai suklaamuffinsit ja Nupulle ostin pussillisen vegaanisia pakastepullia. Lopulta lapset söi pullat iltapalalla. 


Kuten niin monesti, synttäreillä jää kuvat ottamatta. Mutta kerkesinpäs ottamaan kuvat kuitenkin aivan mahtavista kakkukynttilöistä jotka eivät todellakaan sopineet ennalta itselleni määritteltyyn juhlabudjettiin, mutta en voinut niitä vastustaakaan.

Kultaiset isot 2 ja 5 ilmapallot on vielä tallessa, yksi vitonen pitäisi pyöriä myös jossain pakettissaan vielä. Kirppu kuulema puri ensimmäinen jo ennen synttäreitä puhalletun vitosen puhki, joten puoliskoni osti niitä varalta kaksi lisää.


Ässä oli erittäin onnellinen saamistaan lahjoista, minä taas en yhtään tiedä mitä keneltäkin tuli ja luotan, että Dumbo pehmo oli lahja Kirpulle, kun ei kukaan vieraistakaan ole sen perään kysellyt. 

Heti kun Ässän synttärilahjaksi saadut vaatteet kuivuvat pesun jäljiltä otan molemmista vielä synttärikuvatkin. Jotenkin unohdin ihan täysin ottaa Kirpun 2v kuvat maaliskuussa. Onneksi taaperot eivät kasva yhtä paljon kuukaudessa kuin vauvat.

Seuraavat meidän perheen synttärit juhlitaan kesällä.