Saanko lainata sun autoa?

Kun oot tottunut olemaan lasten kanssa 24/7 ja kaikilla reissullakin on vähintään jompikumpi, yleensä molemmat pienet mukana, yksin kotona oleminen on vähintäänkin outoa. Ja varsinkin yksin nukkumaan meneminen. Kun me tultiin reissusta kotiin mun pikkusiskon autolla, mulla alkoi heti elämäni ensimmäinen lapsivapaa viikonloppu. Onneksi mulla on ihania ihmisiä ympärillä, eikä tarvinnut viettää iltaa yksin. 

Lauantaina ajelin paketointitalkoisiin. Jo mennessä tunsin miten ajoin yhden mutkan vähän leveäksi ja rengas otti osumaa. Mitään ei kuitenkaan näyttänyt eikä tuntunut menneen rikki. Kotiakin pääsin niin että auto oli ihan normaali. Puolenyön aikaan, kun olisin lähtenyt uudestaan liikkeelle, rengas oli tyhjä. No eipä siinä. Pyysin kaveria ajamaan aamulla meidän kautta, että pääsen kirkkoon. Auto hinattiin rengaspajalle ja uusi rengas vanteelle ja alle asennettuna 150 €. Hyvää joulua siskolle! 

Viikon päästä meidän oli tarkoitus lähteä Jyväskylään viettämään joulua. Lauantai-iltana otin pienimmät mukaan, käydään pikaseen Prismassa ennen iltapalaa. No ei käyty Prismassa. Sama tie, eri rengas, ehkä jopa eri mutka. Tolla tiellä riittää noita paikkoja, en varmasti ole ainoa jolta mennyt renkaita rikki noissa montuissa. Ei se mitään. Hinaajan tilaus, kaverilta kyyti kotia ja kauppareissu peruttu. Ja siirtyi se joulun viettoon lähtö sunnuntailta sitten maanantaille, että saatiin taas uusi rengas alle. Oikein hyvää joulua siskolle! 

Näin pistin viikon sisällä uusiksi molemmat oikean puolen renkaat ja ostin pikkusiskolleni elämäni kalleimman joululahjan.  Harmi että unohdin ostaa ne rusetit renkaisiin. :D Nyt on kiva mennä Jyväskylään ja sanoa äitille et saadaanko tulla kotiin hänen autollaan, nauroin jo rengaspajalla. No saatiin kuitenkin, ja äitin auto on sen verran kapeampi, etten ollut lähelläkään ajaa mutkia leveäksi. 

Ehkä epäonninen autoilu on nyt päättynyt, vaikka se Möhköfantin tapaus on edelleen kesken. Kunhan se nyt selviää, niin jospa pikkuhiljaa saisin omaankin arkeen auton käyttöön. Sitten voin sanoa, ettei multa puutu mitään. :D Perusarki - koulu, päiväkoti ja ruokakauppa kyllä hoituu ilman autoakin. Tärkein mihin autoa tarvitsen on Nupun treenimatkoihin ja Prismassa käymiseen. Onneksi meillä on ihania ihmisiä ympärillä, jotka on auttaneet kyytien kanssa paljon! 

Pärjäätkö sie ilman autoa arjessa?

Holtittomat ero-ostokset

Olin lasten kanssa reissussa aika tarkalleen kuukauden ja ensimmäisenä kotiin palattua vaihdoin meidän makuuhuoneen lampun. Olisin halunnut meidän edellisen olohuoneen lampun makkariin jo muutossa, marraskuussa 2024. Olin itse vanhalla talolla, kun "väärä" lamppu oli ilmestynyt kattoon, eikä sitä sitten tullut vaihdettua. Paitsi nyt. Ja tiedänpä tulevani oikein hyvin toimeen myös sokeripalojen kanssa näköjään.

Seuraavana päivänä kannettiin ystävän kanssa meidän iso ruokapöytä askarteluhuoneeseen ja tuotiin sieltä pienempi pöytä keittiöön. Ei me enää tarvita isoa kuuden hengen ruokapöytää noin pieneen keittiöön. 

Vaatehuoneen tyhjenneille hyllyille siirsin Ässän vaatteet, koska Ässä ja Nuppu jakoivat huoneen lisäksi myös vaatekaapin. Ei kovin toimiva ratkaisu...

Makkarissa käänsin sängyn kiinni toiseen seinään niin, että sain siirrettyä Kirpun sängyn pois kulkuväylältä. Ja ostin itselleni kaksi pussilakanasettiä. Kirppu valitsi niistä toisen suoraan näytesängystä. Se oli viimeinen, joten meidän piti pedata se pois siitä myyjän kanssa. Sängyn vaihtaessa paikkaa nappasin myös yöpöytähyllyt irti seinästä. Toinen vielä odottaa paikkaansa, mutta toisesta tein puhelinparkin ja päätin, että keittiö on nykyään puhelinvapaa vyöhyke. Lapsetkin ovat ottaneet puhelinparkin hyvin vastaan.

Huhtikuussa 2025 vilautin teille meidän olohuonetta, jonka järjestelyssä auttoi Sisustus Seitin Emma. Kuvat muuton keskeltä ja jälkeen näet täällä: Voitin Sisustus Seitin pikakonsultaation. Olihan tuo toimiva järjestys tässä olohuoneessa. Nyt halusin pyöritellä huonekaluja ja ideoita, koska sain meidän äitin pikkupianon taas! Ja halusin myös siirtää mun työpöydän ikkunan eteen. En mä ikinä tehnyt mitään hommia työpöydän ääressä, koska en tykkää tuijottaa seinää. :D

Pianon tieltä heivasin toisen työpöydän pois - ensin terassille odottamaan jatkohävitystä, mutta löytyi sille tarkoitus sittenkin pukkarista. Koska nyt mulla on mustan kuivurin lisäksi myös musta pyykkikone, niin vaihdoin pukkarin valkoisen pöydän mustaan, yhtenäisyyttä tiedättehän, vaikka pyykkikone onkin kylppärin puolella. Pyykkikonetta ei lasketa ero-ostokseksi, koska se lakkasi linkoamasta kunnolla jo viime keväänä, mutta se on oma tarinansa.

Pianon tullessa pyöräytettiin isosiskoni kanssa sohva ja tv-taso päikseen. Ja sain myös ison jalkalampun siskolta. Seuraavaksi vaihdoin sen lampun makkarista olkkariin, koska päätin pyöräyttää myös huonejärjestyksen uusiksi. Ajatus oli, että minä muutan olkkariin, Ässä muuttaa Kirpun seuraksi makkariin, Jekku saa pitää oman huoneensa ja Ässän ja Nupun huoneesta tulee vain Nupun huone.

Mihin minä tarvitsen omaa makuuhuonetta, jossa on ovi, kun se ovi on aina auki? Nuppu on jo pitkään kaivannut omaa huonetta askarteluhuoneeseen. Askarteluhuoneessa on vain yksi sähköpatteri, jota ei näillä sähköillä pidetä päällä. Eikä se mun mielestä sovellu aivan makuuhuoneeksi muutenkaan. Sitä paitsi pikku taiteilijalla on ihan oikeasti tarvetta askarteluhuoneelle. Se taiteen määrä mikä tapahtuu siellä, ei mitenkään mahtuisi tapahtumaan hänen huoneessaan.

Hetken mietin miten saisin mahdutettua oman sänkyni olkkariin sohvan kanssa. Jakaisinko sohvalla tilan puoliksi "mun huoneeksi" ja olohuoneeksi vai tarvitseeko tilaa välttämättä jakaa mitenkään? Sittenpäs päätin hankkiutua kokonaan eroon siitä isosta sohvasta! 

Se oli siis roskalavalta noudettu sohva, jonka piti mennä alunperin kellariin. Mutta se oli niin iso, ettei se mahtunut rappusista. Siksi se jäi yläkertaan. Lapset rakasti sitä sohvaa. Mutta olihan se oikeasti ihan syystä roskalavan kautta annettu. Olen sitä vuoden aikana aika monta kertaa pessyt tekstiilipesurilla ja sen kankaat tuntui joka kerta vain ohuemmilta ja hauraammilta. En tiedä montako pesua se enää kestäisi ennen kuin kankaat menee rikki. Joten se palveli meitä hyvin ja nyt se pääsi eläkkeelle. 

Ja nyt kun tuo sohva vaihtui sänkyyn voin todeta, että tämä järjestys palvelee meitä aivan täydellisesti. Ihan yliarvostettua koko sohva! :D 

Joten mun ainoat holtittomat ero-ostokset oli ne pussilakanat. Ne oli todellakin heräteostos, kun kävin ihan muilla asioilla kauppakeskuksessa, mutta pop-up myymälän ohi kävellessä päätin käydä kiertämässä ja löysin heti sellaiset lakanat jotka oli aivan mun väriset.

Ostosten sijaan myönnän kyllä hakeneeni aika paljon kaikenlaista pikkumuutosta järjestelemällä täällä ihan vähän vaan ja sitten pikkuisen isommin. :D

Kuinka usein sun tulee vaihdettua järjestystä kotona? :)   

No mihin se liikuntapäiväkirja unohtui?

Ja sehän muuten unohtui. Kerkesin juuri päästä vauhtiin. Kun laitoin Unelmalaatikon kiinni kesäkuussa ja sain pikkuisen huokaista rahastressin kanssa, päätin alkaa käyttää enemmän aikaa itseeni. Mulla oli kolme tavoitetta: juosta 800 m kahteen minuuttiin, saada spagaati pohjaan ja 10 puolapuu linkkaria. Kesällä nyt tuli touhuttua paljon lasten kanssa ja juoksutavoitteen otin vasta loppukesästä. Sitten katsoin mun kenkiä ja totesin että näillä ei muuten juosta ja aloin rullaluistella.

Lasten kouluarjen alkaessa syksyllä aloinkin käymään useamman kerran viikossa aurinkoisilla rullaluistelulenkeillä. Muutaman yrityksen jälkeen löysin hyvän 10 km lenkin ja pikkuisen pidemmästi kun luisteli, pääsi ystävän luokse. Se oli parasta loppukesän liikuntaa.

Käytiin myös ystävän ja hänen kaveriporukkansa kanssa syyskuussa inbody-mittauksessa. Edellisestä mittauksesta oli vierähtänyt hetkinen aikaa ja tää oli tosi mielenkiintoinen! Tuon syyskuisen mittauksen jälkeen varattiin heti kaikille uusi mittaus joulukuuhun, mutta sinne mie en sitten päässytkään.

Mittaus vahvisti sitä minkä jo tiesinkin tähän kroppaan tarvitaan lisää lihaksia ja rasvaa. Toisaalta ei haittaa, että joulukuun mittaus jäi välistä, koska en olisi kovin suurta muutosta varmaankaan saanut siihen mennessä.

Nyt kun on helppo hengittää ja hymyillä, tekee taas mieli liikkua huonompienkin yöunien jälkeen. Niin kauan kun maassa on lunta, taidan keskittyä lenkkien osalta kävelyyn. Vaikka kyllä mä huomaan aamuisin juoksevani kahta pulkkaa vetäen puolet matkasta päiväkotiin. Spagaatiin haastoin kaverin mukaan, että kesän alkaessa venyisi taas spagaati pohjaan.  Edellisen kerran se oli millien päässä varmaan ennen Kirpun raskautta.

Tuota tosi kovaa 800 m juoksua en oikeastaan edes ehtinyt alkaa harjoitella, pidän sen takaraivossa kuitenkin, kaikki muu lenkkeily tukee kuitenkin sitä ja mulla on edelleen se soittolista tallessa, jonka biisit valitsin bpm mukaan joka vastaisi tuota juoksuvauhtia. 

Linkkaritavoitteeseen pääsin!

Marraskuuhun mennessä jaksoin tehdä 10 puolapuu linkkaria, joista 3-5 meni täysin puhtaasti suorin jaloin vaakaan! Oli muuten jännä tunne, kun luulin että mulla olisi keskivartalo ihan rupukunnossa, niin ensimmäisen kerran jälkeen totesin että mulla loppui reisistä voima. Tässä olikin noin 3 kk tauko puolapuissa roikkumiseen ja tällä hetkellä saan ensimmäiset kolme täristen suorin jaloin vakaan ja loput 7 menee polvet väkisin kevyesti koukkuun, mutta edelleen se kymmenen vielä nousee!

Siellä futistreeneissä ehdin käydä syksyllä kaksi kertaa, menisin kyllä mieluusti takaisin, mutta tällä hetkellä meillä on tuplabookkaus Nupun treenien kanssa. Kyllä mä sinnekin vielä takaisin menen.

Miten sun viime vuoden tavoitteiden kanssa kävi? :)