Kesän eka rengasretki

Puoliskoni oli jo kaksi viikkoa kesälomalla, joista ensimmäisen perjantaina lähdettiin reissuun. Koska meidän möhköfantti - seitsen paikkainen auto - on edelleen korjaamon pihalla, ollaan tarvittu vähän kyytiapuja kokoperheen reissuille. Näin myös meidän kesän ensimmäistä rengasretkeä varten soitin Mummun avuksi.

Jekku pääsi pelaamaan Ilves Cupiin Tampereelle. Niinpä perjantaina Mummu ajoi Jyväskylästä meille, nappasi Nupun kyytiinsä ja lähti kohti Tamperetta ja meidän majapaikkaa. Onnea on äidin ystävät jotka ovat pysyneet toistensa elämässä lukiosta aikuisuuteen, ja minunkin koko elämäni. Saimme majoittua mun Tampere-perheen luokse, joka aikoinaan majoitti minua, kun kuljin Jyväskylästä Tampereelle kouluun. Me loput suuntasimme sinne paria tuntia Mummua ja Nuppua myöhemmin.

Perjantaina autossa istuttiin melkein 3 tuntia pysähdyksien kanssa. 

Tampere kaksi yötä.

Lauantaina pelien välissä oli niin pitkät tauot, että ajeltiin kentän ja majapaikan väliä, ja melkein myöhästyttiin viimeisestä pelistä koska kröhm joku ehkä nukahti eikä toinen tajunnut laittaa herätyskelloa. Oltiin kentällä viittä vaille pelin alkua - yleensä kentällä pitää olla 30min aikaisemmin, mutta Jekku pääsi kuitenkin aloituskokoonpanoon. Se olikin turnauksen ensimmäinen voitettu peli meidän pojille.

Mummu ja Nuppu kävivät katsomassa yhden pelin ja suuntasivat jo lauantaina Jyväskylään. Sunnuntaina oli vielä kaksi peliä ja majapaikasta poistuttuamme tuttu reitti Tampereelta Jyväskylään tuntui tosi lyhyeltä. 

Sunnuntaina autossa n. 1,5h 

Jyväskylä yksi yö. 

Jekun toive olisi ollut jättää Jyväskylän pysähdys väliin, mutta ei me oltaisi mökillä saunaa ehditty lämmittää kuitenkaan enää sunnuntaina niin pysähtyminen oli hyvä päätös. Lapset ehtivät nähdä Vaariakin hetken ja mentiin melkein ajoissa nukkumaan. 

Maanantaina käytiin koulun kentällä testailemassa miltä isompi pallo tuntuu. Meidän molemmat pojat pelaa tällä hetkellä 3 koon pallolla, mutta Tampereella pelipallot olikin kokoa isommat. Mummu nappasi koululta molemmat tytöt kyytiin ja he lähtivät edeltä mökkiä kohti. Me lähdettiin poikien kanssa Prisman kautta ja matka jatkui yhden pysähdyksen taktiikalla.

Maanantaina autossa melkein kaksi tuntia. 

Mökillä kaksi yötä.

Ja mitäs sitä mökillä ensimmäisenä muuta tehtäisikään, kuin laitettaisiin sauna päälle! Mummolla oli siellä jauhelikeitto tuloillaan ja Kirppu oli jo ehtinyt yhdet vaatteet kastella, vaikka ei me lopulta tultu kuin ehkä puolituntia Mummun autoa myöhemmin. Mökillä ohjelma oli hyvin selvä: uitaisiin, saunottaisiin, syötäisiin ja nukuttaisiin. Ja pikkuisen potkittiin jalkapalloa ja pallo meinasi mennä järveen vain kerran. Ja vain meinasi, kerkesin napata sen juuri ja juuri. Maanantaina saatiin lapset nätisti nukkumaan ja käytiin vielä iltamyöhään kahdestaan saunassa ja uimassa.

Lapsia nukutti muuten mökillä tosi hyvin! Ja tiistaina, kun Kirppu ei nukkunut päiväunia, hän kävi ihan itsenäisesti nukkumaan! Tultiin saunasta sisälle aika tarkalleen kahdeksalta ja hän jäi pukemaan, kun minä menin laittamaan pyyhkeet ja uikkarit saunaan kuivumaan. Takaisin tullessani hän oli käynyt meidän sänkyyn Jekun viereen nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa pakkasin vielä suurimman osan meidän tavaroista ja vein valmiiksi autoon.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä mun siskot ja siskonpojat saapuivat mökille. Keskiviikko aamuna Kirppu kävi vielä saunomassa serkkujen kanssa ja kastelemassa varpaita järvessä. Kirpulla alkaa olla hyvät valmiudet oppia uimaan, toivottavasti uintikelejä riittää tänä kesänä! 

Keskiviikkona myöhäisen aamupalan jälkeen klo 11.30 me hypättiin Kirpun ja poikien kanssa autoon ja jälleen yhden pysähdyksen taktiikalla suunnattiin auton nokka kohti kotia. Nuppu jäi vielä mökkeilemään tätien ja serkkujen kanssa.

Keskiviikkona autossa neljä tuntia.

Yksi tunti kotona, suihkun kautta vaatteiden vaihto ja vesipullot täyteen.

Matka jatkui kohti seuraavia Kymiliigan pelejä. Kentällä täsmälleen ajoissa klo 17.00 ja 30min ennen ensimmäisen pelin alkua.

Miten teidän loma on sujunut? 😊

Elämäni ekat mokkapalat

Tiesittekö että mokkapalat ja jalkapallo kuuluu yhteen.  Ja ilman jalkapalloa en olisi koskaan tenhnyt mokkapaloja!

Meidän perheen jalkapallo historia lasten osalta alkaa talvesta 2023. Jekun joukkue on perustettu helmi-maaliskuussa 2023, muistan sen siitä, että vein Jekun ensimmäistä kertaa treeneihin kun joukkue oli kasassa ehkä kolmatta viikkoa ja koululta lähdin takaisin kotiin ottamaan Kirpun 1v kuvat. Jekku on nyt siis pelannut joukkueessa n. 2,5 vuotta.

Nuppu kokeili jalkapalloa tyttöjen joukkueessa touko-heinäkuun 2023, heinäkuussa mukaan tuli yleisurheilu ja siirryttiin sinne. Ässä aloitti kesällä 2023 pallokoulussa ja 2024 marraskuussa pallokoulu vaihtui joukkuetoimintaan. Puoliskoni on valmentanut Jekun joukkuetta päävalmentajan roolissa ainakin huhtikuusta 2023, ellei jo aiemminkin.

Oikeastaan aika hassua ajatelle, että me ollaan oltu futisperhe vasta kaksivuotta, koska tämän hetken läheisimmät kaverisuhteet tulee tuolta futispiireistä, erityisesti Jekun joukkueesta. Ja kahteen vuoteen ei ole tainnut mahtua yhtään turnausta, jossa en olisi ollut mukana kannustamassa. Jekulla oli tänä keväänä yksi kaksipäiväinen turnaus Vierumäelle, näistä missasin ekan päivän - koska olin Ässän kanssa Lahdessa futiksen merkeissä. Uskallan väittää meidän perheen olevan aika omistautunut lasten harrastuksiin.

Meidän futishan pyörii pääasiassa iskävalmentajien ja joukkueen vanhempien talkoovoimilla. Meidän perheen talkoilut ovatkin olleet pääasiassa puoliskoni heiniä. Valmentaja kun on kentällä kaikissa treeneissä ja peleissä. Minä olen kentän laidalla keskittynyt kannustamisen lisäksi myös Kirpun ja Ässän tarpeisiin. Kaikki nämä kaksi vuotta, vaikka tottakai meidänkin joukkueella on ollut turnausten kioski- ja kenttävastuita.

Huhtikuussa otin Kevät Cupiin elämäni ensimmäisen talkoovuoron ja tein samalla elämäni ensimmäiset mokkapalat. Ja jotta homma ei olisi liian yksinkertaista, niin tottakai tein samaan syssyyn myös vegaaniset mokkapalat muffinsivuokaan. Tottakai sen kerran kun leivon, niin tein sitten myös Nupulle omat ja Jekulla on joukkuekaveri jolla on samat allergiat kuin Nupulla, joten vein sitten kiskan ohi hänelle omat. Kiskoissa on yllättävän hyvin huomioitu allergeenit, mutta onhan munaton ja maidoton vähän nextlevel monelle, jolle ruoka ja allergiat ei ole ammatti tai arkipäivää.

Jos nyt saan olla ihan rehellinen niin Puoliskoni vaikutti olevan ehkä jopa kauhuissaan, että päätinkin nyt alkaa leipomaan yhtään mitään. Olisi pitänyt vaan olla onnellisesti hiljaa ja luottaa siihen että meidän perheen talkoo-osuus on hänen kauttaan jo hoidettu. Ja toisekseen kauhu oli ehkä ihan aiheellista, kun minä en ihan hirveästi viihdy keittiössä. Jos jonkun metatyön olen onnistunut hänelle siirtämään salakavalasti, niin se on ruokahuolto kaupasta lautaselle asti.

Kaikki yllättyi positiivisesti, eikä hermotkaan menneet kokatessa. Saan tehdä toistekin, ainakin kotiin. :D

Mokkapalapellin tein Valion reseptillä ja vegaanisen reseptin löysin Pullahiiren leivontanurkasta. Vegaaniversiossa oli tosin niin paljon kahvia, että hirvitti tehdä ne lapsille. Itse en ole koskaan juonut kahvia, enkä usko että se voi edes maistua hyvältä :D Seuraaviin voisin kokeilla tehdä vain tumman kaakaon. 

Täydellinen äitienpäivä

Ootko kokenut joskus äitienpäiväpettymyksen, vaikka et ehkä edes ole osannut kertoa millaisia järjestelyjä, lahjoja tai ajanvietettä toivoisit? Mullakin on ollut monta sellaista äitienpäivää, etten ole osannut edes kertoa mitä päivältä toivoisin, ja sitten pettynyt kun ei se vastannutkaan odotuksia - joita en edes itse tiennyt laittavani päivälle. Sitten tajusin lakata odottamasta mitään ja mulla on ollut jo monta täydellistä äitienpäivää! 

Tänä vuonna nukuttiin pitkään ja lähdettiin myöhässä lasten kanssa kirkkoon. Puoliskoni heräsi meidän tehdessä lähtöä ja mietti missä välissä avaan lahjat. Siihen totesin, että sitten kirkon jälkeen ennen kuin lähdetään syömään. Viimevuonna meillä oli ensimmäinen äitienpäivä, kun puoliskoni ei tehnyt enää viikonlopputöitä, joten aamupala sunnuntaina ei ole koskaan ollut osa mun äitienpäivää - eikä meidän isänpäivää. Isänpäivänä me herätettiin puoliskoni lauluilla ja lahjoilla vasta kirkon jälkeen ja hän sai nukkua yövuoron jälkeen puolenpäivän yli. 

Tiedän että olen joskus kokenut pahastikin äitienpäiväpettymyksiä, mutta nyt en edes osaa kuvailla sitä tunnetta, en enää muista sitä. 

Aikaisemmin ollaan vietetty äitenpäivä aina mummilassa, nyt kun lähes kaikilla on omat perheet, ollaan jo useamman kerran juhlittu mummin äitienpäivää lauantaina ja oma äitienpäivä sunnuntaina. Tänä vuonna tiesin, ettei me päästäisi lauantaina juhlimaan mummin kanssa, koska Jekulla oli pelipäivä Vuosaaressa. Niinpä sovittiin että vietetään äitienpäivää yhdessä sunnuntaina. Suunnitelma ehti vaihtua parikin kertaa, mutta päivä oli silti meidän näköinen.

Äitienpäivänä meillä oli sotkuinen koti ja myöhästyttiin kirkosta. Yleensä en ala kiistelemään lasten kanssa aamulla siitä kuka tulee mukaan ja kuka jää kotiin. Puoliskoni vuorotyövuosina oli helppoa vaan sanoa että kaikki lähtee niin isi saa nukkua. Äitienpäivänä herätin kaikki ja ilmoitin, että tänään on äitienpäivä minä saan päättää - kaikki tulee mukaan. Ja toisekseen, heidän helmipurkissa oli jo melkein kaikki helmet eli lastenluokan jälkeen olisi tiedossa jätskikestit ja Ässän synttäreiden muistaminen. 

Kotiin tullessa laulettiin lasten kanssa onnittelulaulu. Onko suomeksi mitään muuta kuin paljon onnea vaan? Avasin lasten kortit ja lahjat. Jekku oli tehnyt koulussa lahjan ja Ässä päiväkodissa. Tytöiltä sain kortit. Ässä on edelleen sitä mieltä, että hänen tekemät lahjat on hänen avaamisen jälkeen.

Kirppukin oli avannut oman korttinsa jo perjantaina. Melkein kysyin että haluaako hän viedä sen kaverilleen synttärikorttina, kunnes tajusin katsoa sinne missä kirjekuori oli ollut. Kirpun kortin mukana oli kirje johon lapsi oli vastannut faktoja äidistä. Minä olen muuten neljävuotias Kirpun mielestä. :D 

Lahjomisten jälkeen katsottiin elokuva ja herkuteltiin kevyesti leffaeväillä, oikeasti kevyesti. Jekun kaveri tuli meille hetkeksi leikkimään tai pelaamaan varmaan oikeasti. Ja kerkesin ottaa vielä päiväunet kuola poskella, ennen kuin lähdimme syömään. 

Oltiin niin ajoissa, että ei edes uskallettu mennä ravintolaan sisään. Käytiin sitten tien toisella puolella ostamassa kukka mummille. Tuosta kukkakauppareissusta voisi kirjoittaa melkein oman postauksen. Ässä sai myyjältä lempinimekseen Euro.

Mentiin yhtäaikaa ravintolaan Puoliskoni siskon kanssa mikä oli kovin  hämmentävää, että me oltiin yhdessä ensimmäiset paikalla. Syötiin hyvin ja käytiin kahvilla. Ja päivän päätteeksi sain jalkaani uudet kengät ja syliini ruusupuskan. Ei siis ei kimppua, vaan tuollaisen ruukkuruusun. Kestääköhän se, jos sen istuttaisi ulos? Saman kysymyksen esitti myös mummi, onko meidän antama kukka ulko- vai sisäkasvi, ja ei kyllä ole mitään hajua, ei taidettu edes kysyä. 

Kuvat äitienpäivä asusta otettiin Nupun kanssa eilen, kun äitienpäivän ryhmäselfien lisäksi kamerasta löytyi vaan pimeät peiliselfiet :D