Enpäs vielä ehtinyt kertoa, että yksi syksyn tuoma myllerrys oli minun uusi työ! Siitä on tulossa enemmänkin asiaa Heinä ja elukuiden postauksissa seuraavaksi. Nyt minua kuitenkin väsyttää karsia noita heinäkuun kuvia ja tässä välissä oli virkistävää kirjoittaa vähän tuoreemmista asioista, kuvatkin oli sopivasti valmiina- eikä niitä ollut tuhansia! Joten mainittakoon tässä kohtaa, että aloitin elokuun lopussa työt koulussa ja löysinkin kässäkipinän! Se alkoi sitä että lainasin kässäluokasta parsinneulan ja parsin villasukat työkengikseni... sitten parsin lapaset ja sitten tein lapaset Nupulle!
Sain heti ensimmäisten viikkojen aikana työskennellä paljon opettajan kanssa, jonka vahvuudet on käsitöissä. Kerran kässäluokassa virkkuukoukkuja etsiessä ja tarvikelaatikkoa ihmetellessäni tartuin pakkauksessa olleeseen virkkuukoukkuun, jonka toisessa päässä oli paksu "siimaa". Se siimantapainen olisi kyllä tuttu näky pyöröpuikoista vaan ihan vieras ajatus virkkuukoukussa.
Opettaja kaivoi neulepuikkojen joukosta myös pitkän puikon, jonka päässä oli virkkuukoukku. Nopean googlailun ja youtubesta löytyneen videon katsomisen jälkeen otettiin molemmat viikonlopuksi siimalliset virkkuukoukut lainaan. Viikonlopun aikana tein mallitilkun virkatun pipon purkukerästä ja kun en keksinyt mitä muuta alkaisin tällä tekniikalla virkata, päätin virkata pitkästä aikaa lapaset.
Olenhan joskus "aikaan ennen lapsia" virkannut lapaset itselleni ja puoliskolleni. Itseasiassa käsityökoristani löytyy myös yksi virkattu pariton ja peukaloton lapanen, koska puoliskoni hukkasi ensimmäiset siniset lapaset luultavasti jo ensimmäisellä käyttökerralla ja toinen pari on jäänyt kesken. Se on musta ja musta on tylsä väri tehdä yhtään mitään.
Viimeksi olen neulonut Jekun vauva/taapero aikana. Noilta ajoilta käsityökorissa on pienet lapaset ilman peukaloja ja ne silloin valmiiksi neulotut patakintaan kokoset rukkaset, ei kun lapaset puoliskolleni, ovat myös jo kadonneet, tuskin nekään kuukautta kauempaa ehtivät olla tallessa ja käytössä. Omat lilat lapaset olivat kuitenkin pääosin tallessa ainakin 6 vuotta ja välillä ne aina ilmestyvät pidemmänkin hukka-ajan jälkeen joko Jyväskylästä tai mummin ja papsun luota. Myönnetään, tällä hetkellä nekin ovat hukassa.
Nyt ajattelin virkata valkoisesta ja vaaleanpunaisesta langasta söpöt lapaset Nupulle, tosin ihan perinteisellä joustinneuleranteella. Opettelin pallosilmukkaakin. Ensin virkkasin pallosilmukoita tasaisesti koko lapasen ympäri ja kärkikavennusta vaille valmiin lapasen päätin purkaa todettuani, että ehkä niitä söpöjä pampuloita ei kannata virkata kämmenen puolelle, kun tuo käyttäjä kuitenkin pyöräilee lapaset kädessään.
Uutta virkkuuta aloitellessani taas tosesin, että vähemmillä pampuloilla virkatusta lapasesta tuulee liikaa läpi, joten seuraavaksi kokeilin virkata pallosilmukoita neulotun lapasen koristeeksi. Onnistui, muttei riittävän nätisti ja lopuksi vielä kokeilin useammallakin silmukkavälillä ennalta suunnittelematonta kirjoneuletta.
Purin ja aloitin alusta jo niin monta kertaa, että Nuppu totesi isille ettei saa koskaan lapasia. Ja kertaalleen, kun olin päässyt vauhtiin illalla, jätin tekeleeni yöksi sohvapöydälle, löysin lapasen alun aamulla purettuna, puikot irti heiteltyinä ja lankakerät solmussa. Siihen loppui se kipinä vähäksi aikaa.
Iski syysflunssa sitten meillekin. Jouduin ottamaan ensimmäiset sairaslomat töistä ja koronatestiinkin pääsin ensimmäistä kertaa, aika pitkään selvisin ilman. Neulominen olikin oikein sopivaa saikkupuuhaa ja selkeän suunnitelman myötä lapasista tuli valmiit parissa päivässä! Vaikka ensin lapasten väri ei ollutkaan enää sitä mitä Nuppu olisi toivunut, virkattujen koristesydänten myötä neiti olikin oikein tyytyväinen. Ja minä tietenkin olen ylpeä, kun pitkästä aikaa sain jotain valmiiksi asti!
Violetti/viininpunainen ja vaaleanpunainen lanka ovat Novitan Isoveljeä, koukku ja puikot ovat kokoa 6mm. Elin siinä käsityksessä, että kaikki lankani ovat Isoveljeä, mutta valkoinen lanka on kyllä huomattavasti ohuempaa - ei mitään hajua mistä se on sitten peräisin. Tämä kyllä selvitti aika hyvin, miksi juuri kutosen koukulla virkattu valkoinen lapanen tuntuikin liian reikäiseltä.
Minulla oli tässä sellainen kevyt neljän vuoden käsityötauko muutamia korjaustöitä laskematta, mutta kyllä se kipinä ja visiokin aina välillä sitten löytyy ja taitokin on vielä tallella, jopa uuden oppimiseen! Lankojakin riittää tuolla korissa vielä aivan hyvin, vaikka uuden kipinän löytyessä alkaa myös kaupan lankahylly kummasti kutsua. Tosin seuraavasta visiosta taidan tehdä suunnitelman ruutupaperille, ihan niin kuin jo ala-asteella lapasia tehdessä tehtiin... Jos ei tarttisi purkaa ihan niin montaa kertaa. :D
Mitä sinä olet tehnyt / tuunannut viimeksi itse? :)