Kahdeksankuinen

Vau, joulukuu vierähti vauhdilla. Vauva on nyt kahdeksan kuukautta ja vihdoin hän on myös oma iloinen, hyvällä ruokahalulla varustettu, utelias ja ennen kaikkea tyytyväinen itsensä! Ennen joulua on ollut melkoista kiukkua. Ruokahaluttomuutta, kiukkua, huonoja öitä ja nuhaa. Siihen päälle vielä epämääräistä korvien harontaa ja minusta tuli todella vainoaharhainen korvatulehduksen suhteen.


Muutaman kerran harkitsin lähteväni päivystykseen näyttämään korvia, mutta sitten alariviin puhkesi kolmas hammas. Kiukku ja nuha kuitenkin jatkui ja seuraavan viikon tiistaina tuli oikea yläetuhammas ja torstaina heti vasen etuhammas siihen viereen. Sen verran silti nuha jäi edelleen kaihertamaan, että pyysin hoitajaa katsomaan vauvan korvat oman terveyskeskuskäyntini yhteydessä ja hän järjestikin vauvalle lääkärin heti. Ihana joululahja hoitajalta ja korvatkin olivat terveet. Nyt vauva on jo viisihampainen!

Vauvan liikkuminen hämmästyttää edelleen. Kun tottui siihen, ettei hän näyttänyt elettäkään ryömimisen suuntaan, nyt on hassua yks kaks huomata pienten käsien raottavan vessan ovea tai uteliaan vauvan konttaavaan tiskikoneen viereen katsomaan mitä keittiössä tapahtuu. Huomaa miten hänelle on avautunut ihan uusi maailma, kun pääsee itse katsomaan kuka leikkii lastenhuoneeseen tai kylvyssä. Kylvyssäkin on paljon mukavampaa kun pysyy itse pystyssä ja voi kunnolla läiskyttää vettä kaksin käsin. Vaikka aika varman päälle vauva vielä kylpee pitäen toisella kädellä tiukasti ammeen reunasta kiinni.

Ja minä niin ihmettelin miten tarjotin ja lattia syöttötuolin alta on aivan märkä, kunnes tajusin.....

Enää ei ole paikkaa jonne vauva ei pääsisi. Tai on sittenkin, jos lasketaan ettei hän vielä kiipeä sohvalle tai meidän sänkyyn. Jekun sänkyyn hän kyllä pääsee. Ja kaikkea vasten hän myös nousee jo seisomaan ja käy nätisti istumaan laskeutuessaan alas. Kävipä myös tuuri, että hän kiepsahti ensikertaa makuulta istualleen, kun kummitäti oli kylässä. Sekin taito on nyt opittu ja puita pitkin lähdetty liikkumaan.

Yks kaks vauva onkin jo ihan iso poika. Enkä voi olla ajattelematta, että Nuppu oli samankokoinen yksivuotiaana. Toki näitä kahdeksankuisen mittoja ei olla vielä neuvolassa käyty ottamassa. Tässä kun oli joku vauvan ensimmäinen joulukin juhlittavana ja lääkärit ei ole silloin oikein neuvolan käytettävissä. Seuraavaksi on lääkärineuvola heti tammikuun alkupuolella, ja neuvolakortti edelleen hukassa.

Ensimmäinen letityskokeilu

Vauvan ensimmäinen joulu vietettiin mummin ja papan luona. Kotona joulukuusen palloihin on käyty tutustumassa, mutta paketit sai olla kuusen alla aivan rauhassa, niin kauan kun Nuppu ja Jekkukin antoivat niiden olla. Vauva sai paketit kummitädeiltään ja mummolta. Mummin kuusi oli sopivasti nurkassa, että sitä käytiin tutkimassa vain kerran koko joulun pyhien aikana.

Joulukinkusta vauva sai pienet maistiaiset, mutta muuten pysyttiin hedelmäsoseissa. Ruokapilttejä ei olla kauheasti saatu uppoamaan vaikka muutoin vauva onkin hyvä syömään. Kasviksia, leipää, pastaa ja lihaa menee sormiruokana ja hedelmät ja marjat sitten taas piltteinä. Ennen hampaita hedelmäsosetta meni parhaana päivänä 1purkki kahteen erään, mutta nyt meni melkein koko purkki kerrallaan.

Toinen letityskokeilu

Motoristentaitojen lisäksi vauva on nyt ottanut ison harppauksen "puheen" kehityksessä, eli äänien tuottamisessa. Höpötyksessä on selvästi eri äänensävyjä ja -painoja ja tavuja. Muutaman kerran on saattanut kuulla tuttuja äänteitä niin että voisi väittää hänen sanoneen "ei" "hei" ja "äiti", mutta ei niitä vielä lasketa oikeaksi puheeksi. Vauvalla on hurjan paljon asiaa, jos vain viitsii kuunnella.

Nuppu ja Jekku on selvästi vauvalle hyvin tärkeitä ja heillä alkaa olla jo omia höpsöjä leikkejä ja tapoja. Nyt joululomalla ja viikonloppuna aamulla Nuppu tai Jekku on saanut hakea vauvan meidän huoneesta kanssaan olohuoneeseen ja heidän sylissä vauva antaa kaikkein isoimmat hymynsä. Vauvan kantaminen on yksi lempi leikkejä, vähän liiankin hauska, joten vähän väliä pyydetään heitä antamaan vauvan liikkua ihan itse.


Nyt hiukset tulee jo silmille ja välillä puhutaan niiden leikkaamisesta, mutta eihän näitä raaski leikata. Ollaan kokeiltu nyt jos ponnari tai pinni auttaisi. Jouluna testasin letittämistä ensimmäistä kertaa ja jos vaan vauvan pää pysyisi paikoillaan näistä saa jo aika hienon letin! Ei mene enää kauaa, että vauva juoksee lettiliuhuen joukon jatkona. Niin jännittävää ja niin haikeaa.


Niin ihana iso pieni on meidän kahdeksankuinen vauva!

Muun perheen kuulumisiin palataan sitten ensivuonna. Hahha :D 
Iloista vuodenvaihdetta ja onnea tulevaan!