Masuajatuksia

Mun oli tarkoitus kirjoittaa viime viikolla  - siis ennen lomailua - kahdestakin lääkärikäynnistä. Teksti on ollut valmis jo kauan, mutta kuvainspiraatio oli hukassa, kun ne ultrakuvat jäi kotiin. Kuvat on nyt eiliseltä lounaalta.

Ensin Tuhinan prick-testeistä, siis heti keskiviikkona niiden tekemisen jälkeen. Käsivarsissa oli taas ihottumaa sopivasti sen verran että niihin ei voinut testejä tehdä. Meinattiin sitten tehdä selkään ja yritettiin epätoivoisesti saada Tuhina mahalleen. Epäonnistuttiin joten testit jäi nyt tekemättä. Odotetaan ihon rauhoittumista ja sitten yritetään uudestaan. Tämän enempää ei jäänyt kerrottavaa.


Mutta siitä toisesta on vähän enemmän. Mulla oli viime viikon tiistaina kolmas neuvolakäynti eli ensimmäinen neuvolalääkäri, rv 18+4. Tänään on jo 20+2, puoliväli ohitettu! Vastahan mie kerroin koko raskaudesta. Tuhinan "minusta tulee isosisko" kuvatkin on ottamatta. Edelleen ihmettelen mihin aika oikein katoaa. Nukkumiseen varmaankin. :D

Terkkari tarkisti verenpaineen ja painon - jota muuten oli mielestäni tullut ihan kivasti jo! ja lääkäri sitten kuunteli vauvan sykkeet. Menin lääkäriltä vielä takaisin terkkarille tarkistuttamaan hemoglobiinin varmuuden vuoksi, koska nyt on alkanut uudelleen väsyttämään. En sitten tiedä johtuuko väsymys räkänokasta vai vähiin jääneistä päikkäreistä. Rautakuurille en vielä päässyt.


Äitiysneuvolassa oli mukava lääkäri. Ja hän on siellä aina - paitsi lomallaan. Ihanaa ettei tarvitse pomppia ihmiseltä toiselle. Parasta lääkärissä oli ehdottomasti, kun ensimmäinen kysymys oli "kauanko sulla on ollut toi nuha". Sain reseptillä nyt Nasonexin, kortisoninenäsuihkeen. Toivottavasti meillä nukutaan pian taas paremmin! Tai ainakin puoliskoni nukkuu paremmin heti kun en enää kuorsaa.

Itse masu voi oikein hyvin ja vilkkaasti. Ensimmäiset selvät liikkeet, tai sellaiset joista ei enää voinut erehtyä, tunsin rv 16+3. Aiemminkin tunsin välillä jotain, mutten uskaltanut varmaksi sanoa. Nyt liikkeitä tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän. Puoliskoni tunsi vauvelin myöryämisen masun läpi ensimmäistä kertaa tänään. Tuhina ei vielä ole päässyt tunnustelemaan.


Tuhinan liikkeet tunsin myös aika varhain, muistaakseni rv15. Silloin mulla oli enemmän aikaa keskittyä kuulostelemaan niitä. Tekemistä riittää nyt sen verran enemmän että yleensä iltaisin tai päikkäriaikaan rauhoittuessa tunnen vauvelin parhaiten. Tällä viikolla liikkeitä on kuitenkin alkanut tuntua pitkin päivää välillä myös muutenkin kuin levossa.

Mahaa ei voi enää piilottaa löysemmänkään hupparin alle ja muutamat vaatteet on lykätty jo pesun kautta kaapin perälle odottamaan. Mun tekisi  mieli siivota mun koko vaatekaappi ja heittää Tuhinan imetyksen aikana isoiksi jääneet vaatteet pois ja muutenkin vähentää sitä sisältöä. Ehkä kuitenkin parempi odottaa vielä, mistä tiedän jos tästä raskaudesta myös jäisi niitä lähes toivottuja lisäkiloja.


Tuhinasta tiesin alusta saakka että meille tulee tyttö. Tai mulla oli niin vahva tunne tytöstä että sen oli pakko olla totta ja niinhän se olikin. Nytkin kallistun tytön puoleen vaikka en todellakaan ole varma. Nyt näin ensimmäistä kertaa unta vauvasta, se oli poika. Veikkaan silti tyttöä. Puoliskoni toivoo salaa poikaa, mutta toistaiseksi veikkaa tyttöä.

Olisin halunnut jättää Tuhinasta sukupuolen kysymättä. Kysymys oli puoliskolleni selvästi todella iso juttu joten kysyttiin viimeksi ja kysytään myös tästä vauvasta. Ja ihan niin kuin viimeksikin perheille tuo tieto kerrotaan luultavasti jo kotimatkalla tai heti kotiin päästyä. Onhan se kuitenkin niin kutkuttava salaisuus, että jos sen tietää se on pakko jakaa heti!


Toki ultrakaan ei välttämättä ole ihan sata, sata, sata varma, silti varmasti useammin ne on oikeassa. Tykkään ajatuksesta että synnytyksen jälkeen olisi vielä yksi yllätys - onko se nyytti siinä sylissä täydellinen pikku prinssi vai prinsessa. Tuntuu hölmöltö että ilmoitetaan "tyttö tuli" kun kaikki osasivat odottaa jo tyttöä.

Mutta se vasta tylsää olisikin jos sairaalassa julistettaisi vain "vauva syntyi" - ai kappas kun en huomannutkaan vaikka juuri synnytin. Tykkäisin enemmän yllätyksestä ja että se olisi kaikille yllätys - meille, isovanhemmille ja muillekin. Mutta kuten todettu, ei tule tapahtumaan ainakaan lähimmän perheen kanssa. Siitä huolimatta haluan yrittää säilyttää yllätystä mahdollisimman monelta.


En kyllä tiedä miten se onnistuu käytännössä, jossain vaiheessa kuitenkin alan käymään Tuhinan pieniä vauvavaatteita läpi. Kukaan ei varmaan arvaa mitään, jos kuvaan pienen mekon pyykkinarulla, tai jos niitä  mekkoja ei ole siellä kuivumassa. :D

Rakenne ultra on jo ensi viikolla, vaikka siihenkin oli pieni ikuisuus aikaa vielä hetki sitten! Sen jälkeen seuraava neuvolakäynti on vasta maaliskuun lopussa. Silloin mua odottaa verikokeet, jee.

Ystäväni Petra

Onko teillä vanhoja päiväkirjoja tai ystäväkirjoja tallessa? Muistan varsin hyvin oman violettikantisen - ja lehtisen - Barbie ystäväkirjani. Sekä tietysti isosiskoni hienon ystäväkirjan, jossa oli sarjakuvamaisia skeittaaja ja rullaluistelija hahmoja. Sen johon meille pienemmillä siskoilla ei ollut mitään asiaa.

Jossain vaiheessa me alettiin tehdä slämyjä. Siis vihkoja, joihin joka sivulle kirjoitettiin jokin kysymys, aivan samoja kysyttiin kuin ystäväkirjoissakin. Slämyn ensimmäiselle (vai olikohan sittenkin viimeiselle) sivulle kirjoitettiin nimi ja merkki esimerkiksi sydän ja sitten jokaiseen kysymykseen vastattiin merkillä, ei nimellä. Ja kirjevihkot tietysti niitäkin harrastettiin!

Matu on löytänyt oman vanhan ystäväkirjan ja suorastaan haastoi mut vastaamaan kysymyksiin myös, nyt ja silloin 12 vuotta vanhana. En tiedä onko oma kirjani edes olemassa enää, joten nyt jouduin ihan muistelemaan mitä olisin mahdollisesti tuolloin vastannut. Äidin ja siskojen avulla pohdittuna uskon, että nyt vastaukset ovat varmasti hyvin lähellä totuutta.


Nimi: Petra 

Ikä: 24 / 12

Lempinimi: 
Petru tai Petruli (onneksi ainoastaan puoliskoni käyttää näitä.) / Peetu

Perheeseeni kuuluu: 
Minä, puoliskoni ja Tuhina / Äiti ja isi ja isosisko ja pikkusisko

Lempiruoka: 
Ite tehty kana- tai lohisalaatti, mieluiten pistaasipähkinöillä ja avokadolla. Ja nyt mun alkoi tehdä mieli lohisalaattia mansikoilla niin kuin edesmenneessä kahvila Ilossa! / Makaronilaatikko ja kaakao

Lempiväri: 
Kaikki kirkkaat - vihreä, violetti, sininen, pinkki, keltanen ja oranssi. / Vihreä

Lempieläin: 
Miekkavalas - juu ei tarvitse haaveilla lemmikistä :D / Hevonen

Lempiartisti: 
Sanni! Oon kyllä aika kaikki ruokanen, tykkään kun radiosta soitetaan suomenkielistä ja youtubesta kuuntelen Miriam Bryanttia. / Antti Tuisku

Harrastan: 
Blogin kirjoittamista säännöllisen epäsäännöllisesti, toivottavasti jossain vaiheessa säännöllisemmin ja suunnitelmallisemmin ja haaveilen aloittavani uuden liikuntalajin ensi syksynä ;) / Kuvataidekoulua, jalkapalloa ja bändiä (Kyllä kutosluokalla me maksettiin bändimaksu 2e/lukukausi/nenä, että perjantaisin päästiin koulun musiikkiluokkaan harjoittelemaan keskenämme. Oltiin niin hyviä, että koulun kaikkien bändien esiintymisessä, meidän ei tarvinnut esiintyä.)

Tykkään: 
Hyvästä ruoasta, kokonaan nukutuista öistä, puoliskostani, Tuhinasta ja hänen lukuisista ilmeistä, uimisesta, lumesta, väreistä, siististä kodista, viikatuista vaatteista kaapissa, näyteikkunashoppailusta, haaveilusta. / Liikkatunneista ja kässätunneista, uimisesta ja lukemisesta.

En tykkää: 
Teknisistä ongelmista puhelimen tai minkään muunkaan kanssa! / Kotitöistä (Ei mitään muistikuvaa, niin piti kysyä äitiltä :D)

Isona minusta tulee: 
Viiden lapsen miljonääri-koti-äiti, ehkä. Lapsia siis ainakin kaksi, mieluummin kolme ja maksimissaan viisi. Miljonääri-koti-äiti riippumatta lapsien määrästä. / Liikkaope


**********

Tuli ajatus alkaa kirjoittamaan omille lapsille jotain kirjasta ystäväkirjaperiaatteella. Tiedättekös jokaisena syntymäpäivänä samat kysymykset. Joskus teininä varmaan menee hermot ja vastaukset on kiven alla, mutta näin jälkeen päin, musta olisi aika hauska lukea itsestäni ja siskoistani sellaisia jos vain olisi olemassa.

Ja kuten Matu, niin minäkin heitän pallon teille kaikille muille. Jos yhtään kiinnostaa niin vastatkaa ihmeessä näihin kysymyksiin. Pieni paluu menneeseen piristää kummasti! :)

Hiihtoloma

Meidän perheellä ei virallista lomaa - tässä opiskelutauon ja hoitovapaan keskellä - ole, mutta silti me vietetään nyt hiihtolomaviikkoa. Mun isosiskolla on nyt koulusta lomaa niin päätettiin tulla Jyväskylään samaan aikaan. Viimeksi ollaan nähty tammikuussa serkun babyshowerissa, tai siis, matkustettiin sinne yhdessä ätin kanssa ja oltiin yksi yö isosiskon luona.

Me matkustettiin tänne sunnuntaina päikkäreiden jälkeen. Mulla oli vaatelaukku ja ulkoilulaukku, Tuhinalla reppu ja puoliskollani tietokone ja iso laukku. Tosin puoliskoni matkalaukut on melkein aina puolityhjiä, toisin kuin omani. Kyytiin heitettiin vielä luistimet ja lätkämaila. Ajettiin pikkulenkki ja napattiin mun isosisko kyytiin. Hyvin mahdutettiin meidän Opeliin hänenkin matkatavarat, lumilauta laukkuineen ja luistimet ja maila.

Tuhina viihtyi suurimman osan matkasta hienosti. Tuohon reiluun kolmeen tuntiin mahtui myös niitä hetkiä kun muistimme miksi ollaan viimeisimmät reissut tehty iltamyöhään tai päiväuniaikaan.


Puoliskoni jatkoi matkaa vielä yötä vasten Ouluun. Kymenlaakson loskakeli vaihtui Keskisuomen pikku pakkaseksi joten sää suosi matkalaista. Ja mikäs siinä, näin hän vältti myös aamupäivän hiihtolomaruuhkan. Olisin mie silti vielä voinut yhden yön nukkua oman kullan kainalossa, sama se sille ruuhkalle. :D

Viime viikolla oli mun ja Tuhinan lääkärit, joista mun piti kirjoittaa jo keskiviikkona ja torstaina. Muutettiin kuitenkin suunnitelmia sen verran että aloin hääräämän kotona aika paljon. Unohdin kirjoittaa päivällä ja illalla väsytti liikaa.

Ensimmäinen suunnitelma oli ettei lähdetä ollenkaan ja meidän äiti olisi tullut  meille lauantaiksi. En ollut jaksanut viikata pyykkejä ja ne jäi majailemaan saunaan. Parempi pinoissa saunassa kuin hetken päästä levällään makkarin lattialla. Kerroin äidille miten vaatekaapit ja pikku vaatehuone kaipaisivat tyhjennystä ja järjestelyä. Niinpä äidin piti tulla isin pakettiautolla ja mie sitten innostuin tyhjentämään vaatehuoneesta kaikki romut. Siispä mun kirjoitus aika kului eteistä siivotessa ja pyykätessä.




Perjantaina päätettiinkin lähteä ja lauantaina sain viikattua suurimman osan Tuhinan vaatteista kaappiin ja reppuun. Omani viikkasin sunnuntaina kun pakkasin, mutta ne mitä en pakannut jäivät pinoon olohuoneen matolle. Puoliskoni taas kantoi laukkunsa suoraan saunaan ja nappasi lauteilta haluamansa vaatteet matkaan.

Tälle viikolle on jo sovittuna muutamat treffit "vanhojen" kavereiden kanssa. Ja ohjelmassa on paljon ulkoilua ja blogin ajantasalle saattamista. Vaikka unohdinkin kotiin Tuhinan vaippojen, uni pöllön ja omien sukkieni lisäksi myös mun kuvausrekvisiitat - uuden vauvan ultrakuvat. Onneksi mulla on täällä sisko jolla on hyvä kamera niin saadaan ehkä jotain kuvia otettuja.

Eilen otin Tuhinasta ihan täydellisen kuvan! Kasattiin myös äidin tai mummun ikea ostoksia isosiskon ja Tuhinan kanssa. Ja mun pikkusiskokin illmestyi viimeyönä. Tänään levitettiin duplot heti aamupalan jälkeen ja pulkkamäessä on käytiin päivällä koko porukan voimin. Äidin parittomien sukkien kopasta löytyi mulle ihan omia parillisia sukkia ja pari paritonta joiden parit on mulla kotona pariaan etsimässä. :D



Hauskaa hiihtolomaa kaikille joilla sellainen on nyt tai tulossa! :)

Heippa raskauskooma!

Melkein koko alkuraskaus meni enemmän tai vähemmän raskauskoomassa. Meidän yöt oli mitä oli ja sen myötä unirytmit ihan sekaisin, enemmän ja vähemmän kaikilla. Aamulla nukuttiin niin pitkään kuin Tuhinalla vain unta riitti ja päivän aikana tehtiin mitä jaksettiin tai sitten ei mitään. 

Kun kerhot ja muskari jäivät juolutauolle jo hyvissä ajoin, katosi sen myötä viimeisetkin yritykset tehdä jotain ihmisten aikoihin. Ollaan käytännössä nyhjötetty kotona vielä koko tammikuu, poikkeuksena anoppilassa ja kaupassa käynnit. Säätkin oli mitä oli, joten eipä paljoa houkutellut ulkoilukaan. Harmaata tai kaunista ja ihan liian kylmää.

Mun raskauskooma-oireita on väsymys, oma-aloitteisuuden puute, jahkailu, päätöksenteon pitkittäminen, laiskuus, aikaan saamattomuus, vihaisuus, en jaksa innostua mistään... tarvitseeko tätä listaa vielä jatkaa. Jos en ole ollut masentunut niin masentava varmasti. Eikä tämä räkäisyys (ja kuorsaaminen) helpota yhtään. Tämä on sitten mun itseni tekemä diagnoosi eikä mistään lääkäristä haettu.



Parhaiten tai pahiten olen masentanut itseäni. Tähän kun lisätään vielä muutenkin herkän ihmisen hormonihöyryt ja turhanpäiväiset pikkuriidat puoliskoni kanssa, niin voit varmasti kuvitella millaisissa pohjamudissa sitä on tuntenut itsensä ryömivän. Huono, eipäs vaan surkea kaikessa - olotila on ollut vähän liikaa pinnalla.

Nyt olen onneksi päässyt tuosta vaiheesta yli, ainakin suurimmaksi osaksi. Ollaan saatu Tuhinan kanssa kiinni tavallisesta arjesta ja oma jaksaminenkin on ihan eri luokkaa kuin vielä vähän aikaa sitten. Toki edelleen useimpina päivinä nukun parin tunnin päikkärit siinä missä Tuhinakin.

Tätä uutta, tavallista ja rutinoitunutta arkea on kulunut nyt jo kaksi viikkoa ja olen kyllä ylpeä meistä! Tuntuu jo isommaltakin saavutukselta kun ollaan melkein joka päivä tehty jotakin, tai käyty jossakin. Ja ollaan kokattu paljon yhdessä puoliskoni kanssa ja syöty hyvin, koko perhe samaan aikaan.



Missattiin kevään ensimmäinen muskari kerta, väsymyksen ja flunssan takia, mutta eräänä perjantaina Tuhina heräsi sen verran aikaisin että ehdittiin todella hyvissä ajoin. Ja siitä se tavalinen arki sitten alkoi taas käynnistyä. Tuon perjantain jälkeen Tuhina on herännyt pääsääntöisesti kahdeksalta. Nyt ollaan käyty muskarissa kolmesti peräkkäin!

Käytiin hoitamassa pankki ja paperiasioita viime viikon maanantaina heti aamupäivästä, koska pankin kassapalvelut, ja vielä sen jälkeen käytiin Helli kerhossa leikkimässä ennen päikkäreitä, nyt ollaan käyty sielläkin jo kaksi kertaa peräkkäin.

Näiden parin viikon aikana ollaan saatu vieraita kerran, mun ystävä tuli vauvansa kanssa meille, ihan oikeasti viettämään aikaa. Ja me ollaan Tuhinan kanssa käyty kyläilemässä kolmessa paikassa, ensimmäisessä viivyttiin loppu päivä kun sinne kolmen jälkeen saavuttiin, Annin luona ehdittiin olla useampi tunti kun vaihdettiin yöpuku jo siellä, ennen kotimatkaa ja torstaina käytiin vastavierailulla ystävän ja hänen vauvansa (ja miehen ja kissojen) luona.



Keskiviikon perhekerhossa - siinä joka alkaa aamulla 0930 - ollaan myös käyty kahdesti peräkkäin! Tämä on ehkä saavutuksista suurin.  Jotain kertonee ettei viime syksynä käyty tässä kerhossa kertaakaan ja vanha asunto oli tien toisella puolella eikä me silti ehditty ajoissa vuosi sitten. On aika saavutus että me ollaan jossain ennen kymmentä! Tällä viikolla siellä oli valokuvaus. Otettiin Tuhinasta ensimmäiset "oikeat" valokuvat.

Kirkossa ollaan nyt käyty taas jo neljänä perättäisenä sunnuntaina! Tosin toisena näistä oltiin Lahdessa. Mun serkulla oli babyshowerit Turussa joten mun äiti tuli Jyväskylästä meille perjantaina, lauantaina otettiin mun isosisko kyytiin Lahdesta ja kotimatkalla jäätiin sinne mun siskolle nukkumaan.

Mulle tuli aika pitkä tauko, en vaan jaksanut raskauskoomassani herätä tarpeeksi aikaisin saatika toimia tarpeeksi nopeasti ehtiäksemme edes autoon kymmeneksi. Marras-joulu-ja vielä tammikuussa herättiin hyvällä tuurilla puoli kymmeneltä - ja ne oli aikaisia aamuja - huonosti nukutun yön jälkeen, niin en vain saanut itsestäni irti energiaa lähtemiseen. Meiltä sinne ajomatkakin kestää vartin. Vähän yritin sunnuntaifiilistä saada harjoittelemalla pianolla sunnuntaisin.



Nyt kun Tuhina herää kahdeksalta ollaan oltu jo kahdesti ajoissa! Eli jo viittävailla kymmenen kirkon pihassa. Ja huomaan myös että mun pianoharjoittelu alkaa tuottaa tulosta! Pystyn säestämään muutamia lauluja ilman etukäteen harjoittelua. Joo säestän alkeisyhdistyksessä vain oikealla kädellä, mutta pikkuhiljaa! Jossain vaiheessa saan tuon vasemmankin mukaan, sitäkin olen harjoitellut.

Pari viikkoa sitten innoistuin aurinkoisesta pakkaslauantaista ja päätin vaunuilla Tuhinan kanssa anoppilaan. Kun me vihdoin päästiin ulos koko taivas oli ihan harmaana pilvistä. Kerta olin jo päättänyt niin lähdettiin silti. Matka kesti reilun tunnin, annoin Tuhinan kävellä paljon. Hieman epäilin ideaa pyörätien vaihtuessa peltojen ympäröimäksi, jään peittämäksi hiekkatieksi. Tuhina onneksi nukahti kun jouduin vetämään harson vaunujen kuomun eteen tuulensuojaksi. Liukastelusta huolimatta päästiin palelematta ja kaatumatta perille.

Muutoin ollaan ulkoiltu matkat kerhosta ja muskarista kotiin, kun Tuhina on kävellyt itse. Näin saadaan 15min kotimatkan aika vähintäänkin tuplattua tai triplattua. Kotipäivinä ollaan käyty 30-60minuutin happihyppelyllä lounaan jälkeen - koska pyykit. Nyt kun puoliskoni on myös kotona ollaan pari kertaa ulkoiltu koko perheen voimin.



Niinpä! Päivittäiseen pyykkäämiseen en ole vielä päässyt uudestaan kiinni, pari koneellista viikossa kyllä pesen. Mun päivittäiset siivousrutiinit on myös vielä vähän hakusessa, mutta pesuhuoneen olen nyt taas pessyt kerran viikossa - listassa se on kahdesti. Imuri on muuttanut keittiöön ja suuremman sotkun välttämiseksi olen ottanu tavaksi imuroida aina Tuhinan ruokailun jälkeen.

Yöt ei ihan vielä ole sataprosenttisen kokonaisia, silti meillä nukutaan nyt hurjan paljon paremmin! Se on varmasti yksi syy mun piristymiseen. Varmaan myös se kuuluisa keskiraskauden into. Ja se kun maha alkaa näkyä enemmän ja enemmän. Ja vielä kun puoliskoni on täyttänyt jääkaapin kaikella hyvällä ruoalla!

Ai niin!

Mulla on ollut kollareiden sijasta farkut tai sukkikset ja pitkä neulepaita - melkein joka päivä! Tästä ei tosin ollutkaan kuvatodistetta. Ja! Varastin aikaa Tuhinan kylpyhetkestä itselleni, kahdesti! Pieni hemmottelu kasvojen kuorinnalla ja toinen hemmottelu säärille, piristi kummasti :D Ja joo järkytyin kun huomasin vasta nyt, kuinka surkea ryhti mulla on. Pitänee alottaa ryhtijumppa.

Kokonainen yö - Peruna

Olin kirjoittamassa meidän arjesta, tai siis siitä kun vihdoin ollaan päästy takaisin normaaliin arkirytmiin. Mutta nyt mun on pakko palata taas meidän öihin! Koska, hmm no, miten sen nyt sanoisi ilman manaamista. Meillä nukutaan! Tai on nukuttu ainakin nyt useampi yö hyvin! Ei ehkä ihan kokonaan mutta silti hyvin.

Kokattiin uunilohta ja riisiä, noin viikko sitten. Ja sitä riisiä tuli sitten niin reilusti että siitä riitti Tuhinalle vielä seuraavien parin päivän ruoaksi. Loppuviikosta ihmeteltiin ääneen puoliskoni kanssa, kun yks kaks Tuhina nukkui kaksi yötä putkeen!

Hetken miettimisen jälkeen tajuttiin että Tuhina ei ole syönyt pariin päivään perunaa ja laskettiin 1+1. Niinpä jätettiin peruna nyt kokonaan pois. Useammalta taholta on meiltä kyselty perunan käytöstä ja kehotettu jättämään pois kokonaan tai vaihtamaan luomuun. Nyt näyttäisi siltä että oikeassa olitte!


Pari perättäistä yötä meni kokonaan herätyksettä, Tuhinan nukkuessa omassa sängyssään. Yhtenä yönä Tuhina heräsi vain kiivetäkseen meidän viereen jatkamaan unia. Perjantain ja lauantain välisenä yönä hän heräsi kerran itkemään - ei raapimaan vaan itkemään.

Hain nopeasti vesimukin keittiöstä eikä Tuhina ehtinyt vaeltaa pois makkarista. Vesihörpyn jälkeen Tuhina kiipesi syliin, laskin hänet tyynyjen päälle, jos hän vielä huolisi vettä. Ei huolinut, laittoi pään tyynyyn, hieroi poskeaan ja nukahti. Lauantai-iltana toinen poskihammas oli jo tullut läpi.

Muuten meidän unet on nykyään poikkeuksellisen säännölliset, mikä on tietenkin vain ihanaa, minusta ja puoliskostani. Tuhina nukahtaa kymmenen aikaan illalla ja herää aamulla kahdeksalta. Lounas syödään yhdentoista ja kahdentoista välillä. Ulkoilut ja kerhoilut ajottuvat päivästä riippuen aamupalan ja lounaan väliin tai lounaan ja päiväunien väliin.

Päiväunille Tuhina nukahtaa yhden tai kahden aikaan ja nukkuu yleensä kahdesta kolmeen tuntia. Perjantaina hän yllätti nukkumalla neljän tunnin unet! Päiväunien jälkeen aletaan suoraan tekemään päivällistä eli syödään puoli viiden ja kuuden välillä, riippuu vähän monelta herätään.


Mutta riippumatta herättiinkö päikkäreiltä neljältä vai kuudelta, iltapala on yhdeksältä ja yöunille silloin kymmeneltä. Tämä rytmi toimii ainakin toistaiseksi todella hyvin mielestäni. Ja mikä parasta, saan itsekin nukkua pitkät päikkärit!

Rasvausrutiineihin kuuluu tällä hetkellä 2,5% kortisonivoide aamuin illoin ja Lipolan aina päälle. Lipolan koska Hydran on kadonnut, luultavasti se on sängyn alla mutta varma en ole, kun en pysty tukkoisen nenäni kanssa kovin kauaa sinne kurkkimaan. Panadol ja atarax annoksista ei olla vielä luovuttu, vaikuttaa vähän siltä että tuo yksi puuttuva alaetuhammas olisi myös puhkeamassa lähiaikoina.

Tällä hetkellä näyttää siltä että Tuhina alkoi nukkumaan hyvin heti kun vaihdettiin peruna riisiin. Kyllä tuli vähän tyhmä olo ettei sitä oltu aikaisemmin tajuttu edes kokeilla. Ollaan toki myös rasvattu nyt kaksi kertaa päivässä sillä vahvemmalla kortisonilla ja iho on lähes tulkoon täysin parantunut. Mutta ehdittiin käyttää kortisonia kolme päivää ja paremmat yöt alkoi "vasta" samantien kun peruna unohdettiin.

Pricktestit on muuten ensiviikolla ja vaihdetaan kyllä appelsiinin testaus perunaan! Ja toivotaan ettei nyt tule mitään yllätyksiä ihon kanssa ja testit saadaan tehtyä. :)

Tarvitaan, ei tarvita...

Löysin unelmieni tuplarattaat keväällä 2015. Aina säännöllisesti etsin niistä tietoa ja kokemuksia netistä ja kävin mallailemassa eri kuoseja kotisivuilla. Monen monta kertaa yritin raahata puoliskoni lastentarvike liikkeeseen myös ihastelemaan niitä, vaikka syksyllä hautasin jo koko tuplavaunuhaaveet. Harmittelin lokakuun lopussa Jyväskylässä äidillenikin ettei meille varmaan edes tule tarvetta. Ikinä.

Vähänpä tiesin tuolloin kun alle kuukausi sen sanomisesta lähetettiin meidän perheelle kuva plussasta.

Aluksi mietittiin ettei me mitään tuplarattaita tarvita edes. Tuhina kävelee jo nyt ihan kivoja matkoja ja vielä kun anoppi jo maalaili kuvia minusta tuplien kanssa niin samana iltana kotona puoliskoni kysyi että eihän me ihan oikeasti tarvita tuplia. Ja minäkin aloin olla jo samaa mieltä joten vastasin ei tarvita. Meillä on kuitenkin rintareppu ja kantoreppu - jos Tuhina kyllästyy kävelyyn niin vauva reppuun ja Tuhina kärryyn.

Ajatus jäi kuitenkin hautumaan vielä ja yhden päivän "2v ikäero tuplavaunut" -googlailun jälkeen ja luettuani useamman av palstan ja blogipostaksen erilaisista vaunuista ja perheistä tulin siihen tulokseen että me ehkä sittenkin tarvitaan ne tuplat. Ja perustelujen jälkeen puoliskoni oli kanssani täysin samaa mieltä.

Kuva rakennettu kuvista täältä.

Meidän perustelut tuplarattaiden tarpeelle ovat

- Tykkään kävellä puistoon, kerhoon, metsään, muskariin, neuvolaan siis joka paikkaan vaunujen kanssa.

- Vaikka Tuhina jaksaisi kävellä meiltä koko matkan esimerkiksi neuvolaan, nyt  sinne vaunuilu kestää 10min, niin Tuhinan vauhdilla ja kun lasketaan vielä pysähdykset jokaisen lätäkön, sadevesikaivon, rännin, rappauksen, koiran ym. kohdalle me ei ikinä ehdittäisi ajoissa.

- Tuhina nukkuu edelleen vaunuissa ja nukahtaa vaunuihin jos päiväuniaikaan ollaan liikenteessä. Nykyään olen laskenut maanantain kerhoilun juuri siihen että Tuhina syö lounaan kerhossa ja nukahtaa päikkäreille kotimatkalla = en halua lukittautua neljän seinän sisään päikkäriajaksi tai ajoittaa jokaista neuvolaa ym. minuuttiaikataululla joka todennäköisesti pettää - joka kerta.

- Käydään usein kerhoon mennessä tai sieltä tullessa kaupassa, joten avpalstojen keskustelujen perusteella kysyin itseltäni haluanko tosissaan käydä kaupassa kun Tuhina kävelee itse ja käy haukkaamassa hevi osastolla kaikkea mihin ylttää, hakee vaippahyllyltä paketit itse sekä tyhjentää koko pilttihyllyn omalta korkeudeltaan, ja minä juoksen vaunujen kanssa hänen perässään siivoamassa edellisen kun hän tyhjentää jo seuraavaa appelsiini laatikkoa... - ei en halua ja tämä oli se joka havahdutti myös puoliskoni.

Hauskinta tässä on se että Tuhina ihan oikeasti käy nyt jo kurkottelemassa noilla hevi laatikoilla, nappaa pilttipurkkeja ja raahaa vaippapaketteja vaikka tuohon sen kirjoitin vähän kärjistetysti ja liioitellusti.

- Meidän nykyisiin Teutonioihin ei saa Teutonian omaa seisomalautaa, joten ei voida kokeilla mitä Tuhina siitä tykkäisi.

Kuvat täältä.

Juttelin aiheesta myös muutamien äitikavereiden kanssa kasvotusten ja facebookissa, osalla on enemmän ikäeroa kuin meille tulee, yhdellä on lähestulkoon päivälleen sama ja yhdellä vielä pienempi, lisäksi meidän mammaporukkaan syntyy kaksi pikkukakkosta ennen meitä. Ja nämä keskustelut ovat kyllä vahvistaneet päätöstäni hankkia meille tuplat ja myös sitä millaisille ominaisuuksille meillä on oikeasti tarve. Ja mitä ominaisuuksia myös haluan.

Vierekkäin. Minua ahdistaa ajatus siitä että lapset olisivat peräkkäin jolloin toinen olisi tosi kaukana ja toinen näkisi edessä istuvan selän (ja potkisi selkänojaa). Päällekkäin olevat taas ahdistaa kun toinen ei taaskaan näe mitään ja joutuu olemaan alhaalla, maantasalla - tosi kiva jos auto sattuu ajamaan isosta lätäköstä ja kaikki kurat on siellä sitten sylissä. En tiedä millä todennäköisyydellä näin tapahtuu ja kyllä kai siinä kastuu äiti ja se toinenkin lapsi mutta tämä on se mielikuva mun päässä.

Hyvät renkaat. Jotta voidaan käydä kävelyllä maastossa kuin maastossa ja säällä kuin säällä. Rattaiden leveydellä tai kapealla mallilla ei ole niin väliä sillä en aio juosta rattaiden kanssa vaan kävellä tuolla pururadalla, tai anoppilaan hiekkatietä pitkin ja asfaltilla kerhoihin. Kunhan ne mahtuu ovista sisään. Näen jo itseni kävelemässä puistoon kun Tuhina pomppii vieressä ja vauva nukkuu kopassaan ja kotimatkalla nukkuu molemmat. Parhaimmat lienee ilmatäytteiset renkaat, koska olen kuulleet että ne kulkevat hyvin myös lumessa. 

Haluan myös että lapset saa käännettyä kasvot sekä työntäjään että menosuuntaan päin. Näin voin kikkailla syysmyrskyssä ja pakkasella ja suojata lapset vastatuulen piiskaamilta poskilta tai vaakatasossa satavilta vesipisaroilta ja räntäsateilta vaihtamalla parilla niksautuksella lapsen istuimen suuntaa. Makuuasento tietysti ihan must ja plussaa erikseen vaunukoppa ja ratasistuin. Iihan vaan koska vauvalle vaunukoppa ja koska nyt ostettaisi omat vaunut niin saan valita mitä haluan!


Nämä siis ne tärkeimmät ja isoimmat kriteerit. Ja no rattaat jotka täyttää nämä kaikki ovat Emmaljunga Douple Viking ja Bugaboo Donkeyt. Jos kelpuuttan yhteisellä kuomulla ja vauvalle pehmeän kantokassin kovan kopan sijasta olisi Teutonian Team Cosmo myös pätevä vaihtoehto. Tosin niistä en löytänyt pätevää kuvaa edes minkään liikkeen myyntikuvista.

Hämmentävää kyllä, näin Emmaljunga boikotoijana, se mun ihastus oli nuo Emmaljungat, mutta monessa paikassa niitä sanottiin vähän hepposiksi. Ja sitten taas noita Bugabuita on hehkutettu niin paljon joka puolella ja niiden renkaat vaikuttaa vähän isommilta ja muutenkin niissä on ominaisuuksia joita Douple Vikingissä ei... joten olen alkanut kallistua haaveissani niiden suuntaan.

Katsoin myös halvempia vaihtoehtoja vaikka silloin tietysti tingitään joistain minulle isoistakin ominaisuuksista. Pätevimmät olisivat Emma Jule Twin - nämä löytyy pariltakin äiti kaverilta enkä kuullut ainoatakaan miinusta, minä annan yhden istuinten suunnasta.

Muutama juttu mua vielä mietityttää, mitä mun täytyy haastatella sitten vaunukaupassa ja muutamilta äideiltä joilla on kokemusta noista vaunuista. Kuten tuo kuppimallinen ratasistuin ja rattaiden leveydet pitää vielä verrata myös.

Tällä hetkellä kuitenkin olen päättänyt että kesäheinäkuun vaihteessa ostan meille tuplavaunut kun vain saan säästettyä tarpeeksi rahaa. Sitten siis voin vasta paljastaa sainko unelmani vai tingitäänkö me sittenkin jostain.

Tuleeko teille mieleen vielä jotain mitä kannattaisi ottaa huomioon tai erityisesti painottaa valinnassa? :)

Lempipaikka

Kuinka vaikeaa voi olla miettiä mikä on oma lempipaikka kotona! Sain 10plussan äidiltä Lempipaikka kotona - haasteen ja innoissani taas hihkuin että jes mut on haastettu! Mutta nyt kun tätä alkaa miettiä niin tehtävä on sittenkin tosi vaikea!

Toisaalta paikkoja on muutama, mutta mikä niistä on ylitse muiden. Jos olisin puoliskoni tai mun pitäisi arvata mikä olisi hänen lempipaikkansa, niin tää olisi helppoa. Valitsisin sen jossa hän viettää eniten aikaa: miesluolan. Tosin vaikka välillä tuntuu että hän on siellä koko ajan niin saattaisi olla että sittenkin lempipaikaksi valikoituisi sohva tai sänky.

Jos miettii aikaa ennen kuin olin äiti (ja aikaa kun meillä vielä oli häkkivarasto jonne tunkea kaikki ylimääräinen, kuten pieniä vauvan vaatteita täynnä oleva äitiyspaukkauslaatikko tai patjan puolikas joka odottaa Tuhinan kasvua ja sängyn jatkamista.) ja miltä meidän vaatehuone silloin näytti, niin varmaan valitsisin meidän vaatehuoneen. Sellaisena kun nyt toivoisin sen olevan: tiptop. Se saattaisi myös olla ainut paikka joka pysyisi tiptop koska yksi pieni tuholainen ei vielä yltä kahvoihin.

No mutta koska vaatehuone ja eteisen hattuhylly ovat yleensä täyttä kaaosta, siivous inspiraatiota odotellessa, kumpikaan niistä ei ole lempipaikkani. 



Olohouneessa meillä on karkeasti sanottuna sohva, telkkari ja piano. Sielläkö olisi mun lempipaikkani? Sohvan nurkkassa joululahjaksi saamaani vilttiin kääriytyneenä, tohvelit jalassa ja läppäri täydellisellä etäisyydellä käsinojalle laskettuna. Siinä sitten olisin lähellä telkkaria katsovaa puoliskoani samalla itse blogia tai muita juttuja tuumaillen.   

Vai olisiko se kenties meidän keittiön ruokapöydän ääressä? Siinä voisin syödä jotain hyvää ja juoda teetä tai kaakaota samalla kun tuumailisin ja tuijottelisin ikkunasta ulos. Siinä on tarpeeksi kirkas valo jotta voisin värittää keittiön kaapin ylähyllylle piilottamaani värityskirjaa sen kaakao mukin kanssa tietenkin. Se on myös useinmiten ainoa paikka joka on yhdellä pyyhkäisyllä siisti - vaikka meidän kaiken käsin syövä pikku daami syö tuon samaisen pyödän ääressä.

Ennen äitiyttä ja äitinä edelleen rakastan suihkussa läträämistä, samoin puoliskoni. Mistä lie Tuhinakin siis vesipedongeenit perinyt. Ihan tosissani mietin hetkisen että olisko mun lempipaikkani sittenkin meidän kylppäri. Ihan oikeasti! Aamuyöllä ja nyt parina aamuna kun Tuhina on noussut JO kahdeksalta, ah niin ihana lattialämmitys, värikäs suihkuverho, hauskat krokotiili-liukuesteet ja siihen vielä Tuhina altaaseen pelleilemään. Ja isona plussana vielä oma sauna ja kuivauskaaappi.

Vaan ei ehkä sittenkään, suihkussakin ressaa nykyään vesilasku. Ja makkari on täysin pois suljettu koska siellä on lähes aina ressaava pyörremyrsky. Viimeksi äsken Tuhina pyöräytti kaikki lelukopat lattialle ja ne joulunaikaan niin innolla pesemäni vaatteet odottavat edelleen viikkaamista, kaappiin sentään pääsivät. 

Sängyssä istuen tätäkin kirjoitan ja aika paljon täällä oleillaan varsinkin päikkäreiden aikaan. Päikkäreidenkin aikaan siksi että yleensä ainakin kuvittelen nukuvani itsekin. Mutta tuo ympärillä oleva kaaos ei mitenkään ansaitse lempipaikan titteliä. Meidän makkari ei kelpaa kuin nukkumiseen. Ja no vaatteiden vaihtamiseen.

Arvaatko siis missä se on? Itsekin ehkä vähän yllätyin, mutta puoliskoni taas arvasi aika äkkiä eikä yllättynyt yhtään. Nauroi vain mun perusteluille jotka siis todella pitävät paikkansa noin niinkun yleensä mutta varsinkin nyt mahaa kasvattaessa.

Siis lempipaikkani on meidän korkean pöydän ääressä keittiössä. Kerrankin meillä on riittävän korkeat pöytä tuolit. Mulla on nuorempana (ja vielä edellisessä kodissakin) ollut tapana istuskella pöydän päällä ja siitä tuijotella ohimenevää liikennettä.  Joo myönnetään ensin kyllä vastustin ajatusta baaripöydästä, mutta mulla oli vähän eri mielikuva kuin tämä. Tästä nään myös suurimman osan mitä olohuoneessa tapahtuu ja kaiken mitä keittiössä ja vessassa tapahtuu - vessan ovi meillä on käytännössä aina auki.





Isot ikkunat ja niistä tulviva luonnonvalo on vaan mun juttu. On aivan mahtavaa kun ulos katsoessa näkee muutakin kun parkkipaikan ja naapuri talon seinän. Ehkä parasta puoliskoni miesluolassa on ovi ja siellä ei ole ikkunoita, eli mie saan pitää kaikista meidän ikkunoista kaihtimet auki! Ja Tuhinasta on kovaa vauhtia tulossa ihan samanlainen ikkunasta tuijottelija ja haaveilia!

Ai niin ja tämähän oli haaste, eli laitetaan pallo eteenpäin: 
Millainen on sinun lempipaikkasi kotona?

Neuvolasta lastenlääkärille

Ihottumasta ja kutinasta huolimatta Tuhina on yleensä aina oma reipas iloinen itsensä. Puolitoistvavuotisneuvolassa, joka oli 20.tammikuuta, mitattiin pituutta marraskuun kasvukontrolliin verrattuna + 4cm ja painoakin oli tullut puoli kiloa.

Eli yksivuotis neuvolaan verraten pituutta kymmenisen senttiä ja painoa reilu kilo. Kukaan ei ollut huolissaan kasvusta enää. Tuhinan vaatekaapin läpikäynti jatkuu taas, kun kaikki koon 74cm housut jäävät vuorollaan pieniksi.

Neuvolalääkäri meni paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Puoliskoni tuli mukaan vakuuttelemaan lääkäriä, mutta ensimmäistä kertaa lääkäri oli oikeasti ihana! Ei vain sen takia että oltiin molemmat siellä, vaan ihan oikeasti! Mun muistilappu jäi laukkuun mutta ei tätä lääkäriä tarvinnut millään tapaa vakuutella.

14.1.2016 Viikko ennen 1v6kk neuvolaa Tuhina oli mukana mun äitiysneuvolakäynnillä. Hän kiipesi tuohon pötkölleen heti kun siitä itse nousin vauvan sydämen kuuntelun jälkeen. Tuhinan iho oli vielä ihan ok, vaikka rikki.

Tuhinan iho oli muutenkin tuolloin niin pahassa kunnossa, että meidän neuvolatäti pyysi lääkärin paikalle heti mittausten jälkeen. Mietittiin hetki halutaanko lähete lastenosastolle toiseen kaupunkiin vai käydäänkö lastenpolilla täällä. Lääkäri ja meidän terkkari olivat melkein laittamassa meitä osastolle heti. Me ei kuitenkaan ihan ymmärretty mitä se käytännössä tarkoittaisi ja jäätiin vielä miettimään koko asiaa.

Saatiin reseptillä taas uudet perusvoiteet: Orionin Lipolan ja Hydran. Panadolin saatiin myös resepti, kun ilman sitä Tuhina nukkuu selvästi huonommin. Lääkäri laittoi kiireellisen lähetteen lastenpolille josta meille soitettiin jo seuraavana päivänä. Labrassakin käytiin perjantaina ja viime viikon keskiviikkona oli sitten lääkärikäynti.

Verta otettiin kolmeputkea ja niistä tehtiin taas allergiatestit. Uusia testissä oli ainoastaan ruis ja ohra, jotka molemmat reagoivat reilusti - nyt on sitten todettu soija, maito, kananmuna, vehnä, ohra ja ruisallergiat. Kananmuna oli elokuussa 38, nyt se oli 52,8 samoin kaikkien muidenkin arvot olivat nousseet.

16.1.2016 posket ja taipeet olivat todella ärtyneet.

Seuraavaksi mennään parin viikon päästä prick-testeihin. Silloin näiden samojen lisäksi tutkitaan siitepölyt, eläinpölyjä, huonepölyjä ja kaura. Kauran olisin halunnut jo noihin verikokeisiin, mutta no, ensi kerralla. Lisäksi sovittiin että otamme itse mukaan tomaatin, omenan, appelsiinin ja mansikan testattavaksi. Niitä kun ei polilla ole omasta takaa. Prickien lisäksi lääkäri kirjoitti reseptin 2,5% hydrocortison voiteeseen.

Lastenpolin lääkäri ihmetteli (mun mielestä jopa huvittuneena) aika paljon miksi haluaisin hänen mielestään todella laajat testit. Mutta pakkohan se on, koska Tuhinan iho on niin ailahteleva että en todellakaan pysty sanomaan onko jonkin ruoka-aineen poisjättämisellä ja viikon parin päästä takaisin ottamisella jotain vaikutustusta.

Meillä oli juuri vehnänsiedätys viikko ja samaan aikaan Tuhinan iho on parantunut ihmeellisesti. Vehnäkokeilun loppuessa iho oli lähes puhdas kun taas neuvolassa ehjää ihoa piti oikeasti etsiä ihottuman peittämästä lapsesta. Neuvolaa edeltäneellä viikolla hän söi pelkästään perunaa ja lihaa. Nyt ollaan otettu banaani, puolukkahillo ja vihanneksia takaisin ruokavalioon, vaikka aika heikosti nuo porkkanat ja kumppanit maistuvat.

Neuvolan aikaan Tuhina oli päästä varpaisiin kauttaaltaan tuollaisen poskessa olevan ihottuman peitossa.

Katsotaan nyt millaiset tulokset noista prickeistä saadaan ja sitten mahdollisesti testataan lisää kaikkia mitä nyt keksin haluta testattavaksi. Peruna, porkkana, lanttu, korianteri - koska sitä on nakeissa, etc... Lääkäri määrää meidät ravitsemusterapeutille sitten testien jälkeen. Nuo prickit tulee olemaan yhtä tuskaa kun molempiin käsivarsiin laitetaan pisteitä ja niitä ei saa raapia, mutta eiköhän me selvitä. Ja tovoitaan että iho pysyy niin ehjänä että testit voidaan tehdä.

Pricktesteihin varattiin aika sairaanhoitajan kanssa ja häneltä kyselin mitä se ihon rauhoittelu osastolla käytännössä tarkoittaa: rasvausta pitkin päivää. Sairaalan sivuilta luettiin että vanhempi tai huoltaja olisi osastolla läsnä koko ajan, mikä oli kyllä tosi lohduttava tieto.

Lastenpolilla käynnin hetkellä Tuhinan iho oli niin hyvä ettei osastolle lähdölle ollut enää tarvetta, muutenkuin ehkä meidän univelkojen ja puoliskoni opintojen kannalta. Onneksi puoliskoni opo järjesti kouluasiat nyt paremmin kuin hyvin. Ja hoitaja muistutti että pienemmistäkin asioista saa heti soittaa sinne.

Kerroinko että Tuhina osaa myös levittää rasvaa itse :D

Eli jos iho nyt jostain syystä taas yks kaks pahenee niin sitten mietitään prickien aikaistamista tai osastolle lähtöä. Kyselin myös kosmetiikka prickien perään, koska musta tuntuu että ainakin tuo apobasen oilycreme vain pahensi Tuhinan ihoa. Niistä hoitaja ei osannut sanoa, ei ainakaan täällä ole, ehkä tuolla isommassa sairaalassa sitten on.

Soitin heti lastenpolikäynnin jälkeen äidilleni ja sitten neuvolaan. Tuhinan paino oli tipahtanut viikossa puoli kiloa. Neuvolantädiltä sain suoran numeron ravitsemusterapeutille, mikäli koetaan tarvetta asioida siellä jo ennen prickejä. Painon putoamiseen vaikutti varmasti meidän  viikon takainen lauantai reissu Turkuun ja sitä edeltävänä perjantaina puhjennut hammas. Nyt Tuhinan ruokahalu on kuitenkin ennallaan.

Hauskintahan tässä on nyt se että ollaan käytetty 2x200g tuubia kokonaan kahdessa viikossa, eli molemmat Lipolan ja Hydran. Se 2,5% kortisoni haettiin apteekista eilen. Saapi nähdä tuleeko tässä nyt kuitenkin soiteltua sinne lastenpolille ennen niitä testejä. Ihan kuin Tuhinan iho tottuisi noihin rasvoihin, samahan kävi locobasen kanssa. Se toimi kuin ihme ensimmäisen tuubin ja toisen tuubin aikana menetti tehonsa.

Tämä kuva on otettu 18.1.2016, iho näyttää paremmalta kuin 16.1. mutta lehahti kauttaaltaan kahdessa päivässä, eikä aavistustakaan mitä tehtiin toisin.

Taapero Tuhina

Tuhina täytti tovi sitten puolitoistavuotta joten tuli aika päivittää vähän tarinoita hänen vauvakirjaansa. Ihan jos rehellisiä ollaan niin vauvakirjan kaikki "tärkeitä hetkiä"-sivut ovat tyhjiä, koska en ole osannut sinne vielä kirjoittaa mitään, sen sijaan "ensimmäisiä kertoja"-sivulle olen lisännyt omia muistiinpanoja hurjan määrän.

Tänne blogiin olen kirjoittanut Tuhinan kuulumisia yleensä aina neuvolakäyntien jälkeen. Puolitoistavuotis neuvolasta kirjoitin niin paljon että päätin jakaa sen tekstin kahteen, näihin osaamisiin ja muihin vauvakirjamerkintöihin ja sitten siitä neuvolasta ja sitä seuranneesta lastenpolikäynnistä erikseen.

Taaperon lempijuttuja on kiipeileminen - edelleen ja joka paikkaan, varpaillaan käveleminen, juokseminen, hyppiminen ja kaatuminen. Tuhina on myös alkanut tanssimaan. Pihalla hän viihtyy todella hyvin ja ihmettelee lunta. Kuitenkin kovimmat pakkaset me pysyteltiin kiltisti sisällä.

Tulevalle vauvalle pitää hommata oma sitteri tai sitten Tuhinalle joku oma hieno tuoli, koska sitteri ja sen soiva lelukaari, ovat edelleen pop! Tuhina raahasi ihan itse sen lelukaaren vaatehuoneen kätköistä ja yritti jopa itsekseen laittaa sitä paiikoilleenkin.

Niin joo ja Tuhina on myös kova ottamaan selfieitä ja muita kuvia nimenomaan etukameralla. Hän osaa itse laittaa meidän molempien puhelimista kameran päälle  ja sitten hän irvistelee, peilailee ja näyttää kieltään samalla kun onnistuu tosissaan räpsimään kuviakin.


Tuhina höpöttää ja laulaa paljon! "Ihhahhaa, ihhahhaa" tulee oikein nuotilleen, tämän enempää tuo laulu ei vielä jatku. Omia laulujaan hän kyllä laulelee sitten senkin edestä, samalla käsillä huitoen kuin kapellimestari. Tuhina laulaa usein mun kanssa, minä laulan unilauluja ja pienen peiton alta kuuluu "ihhahhaa ihhahhaa".

Sana- ja tavuvarasto kasvavat nekin koko ajan. Ja niinkuin kaikki aina sanovat että pienetkin lapset ymmärtävät jo älyttömän paljon niin kyllä, minäkin hämmästelen tätä melkein päivittäin. Tuhina ymmärsi heti mitä tehdä kun ensimmäisen kerran pyysin häntä viemään vaipan roskikseen. Hän jopa ymmärsi kun sanoin että ei alalaatikkoon vaan ylälaatikon roskikseen ja vielä kun erikseen pyysin sitten sulkemaan sen roskiksen. Nykyään tämä on vähän tahtotilasta kiinni, välillä vaippa menee kiltisti roskiin ja välillä taas on vauhtia niin paljon että ihan suosiolla vien sen itse.

Tule syliin, anna käsi, laita kengät jalkaan, lähdetään ulos, mennään potalle, paina nappia (hissin tai oven avaus), ja sammuta valot - "käskyt" hän ymmärtäää ja lähes aina myös tottelee niitä. Ja ilman sanojakin Tuhina tietää tulla pois suihkusta kun levitän pyyhkeen. Silloin Tuhina tulee eteeni seisomaan ja kääntyy selin että saan käärittyä hänet pyyhkeeseen. Ja sama homma peiton tai päiväuni viltin kanssa, aina kun sen levittää niin Tuhina tulee paketoitavaksi.

Marraskuussa listasin joitakin sanoja ja sen hetken taitoja, nyt niiden lisäksi uusia on ainakin: Pöllö on huhuu, Ankka on kaa, Kaatuu on kaakuu, isi tai siis iskä on ittä ja sitä Tuhina huutelee nykyään eniten samalla ympäri kotia juosten, pappa on nykyään pappa eikä pää, äitikin kuullaan aina välillä.


Uusimmat sanat ovat pupu ja anna, kohteliaisuus kasvatus alkakoon. Koirat, kissat ja nallet ovat kaikki vuhvuh. Hän kulkee ympäriinsä käsi tai joku tavara korvalla huudellen "haloo" Keinu on kiikaa tai tiitaa. Jotenkin musta tuntuu että kiikaa ja huhuu olisi olleet jo paljon kauemmin, mutta ei ne sitten vissiin ole. Taitavat kuitenkin olla ne eniten kuullut. Ja PUM! silloin kun Tuhina tömistää tai heittää palloa tai jotain muuta niin silloin hän sanoo pum!

Kun Tuhinalta kysyy täytyykö käydä potalla tai onko jano hän saattaa pyörittää päätään ja sanoa eioo tai ieoo, tästä jälkimmäisestä en aina mene ihan takuuseen että onko se ei oo vai sittenkin joo.

Halutessaan jotain tai jonnekin Tuhina ojentaan kätensä ja sanoo daa. Jano ja tää alkaa muodostua myös, nimenomaan silloin kun hän odottaa käsi ojossa. Avaa ja vettä ovat sanoja joita meillä maistellaan jo. Ainakin kahden tätinsä nimeä hän myös tapailee ja välillä tuntuu sanovan ihan selvästikin ne. Näitä tapailtavia en kuitenkaan ihan vielä laske sanojen osaamiseksi.

Muutama sana on kuultu vain kerran. Meistä oli aivan ihmeellistä kun kerran päiväunien jälkeen kysyin haluaako Tuhina potalle ja hän vastasi aivan kirkkaasti potalle! Ja kyllä mun sydän suli kun vein Tuhinan omaan sänkyynsä nukkumaan ja olen ihan varma että hän sanoi äiti viereen. Näitä en myöskään ole vielä listannut osattaviin.


Tämä nyt ei liity osaamiseen mutta tavallaan on yksi etappi kuitenkin nimittäin.... Vihdoin hammas numero kahdeksankin suvaitsi puhjeta! Tuhinan seitsemäs hammas puhkesi loka-marraskuun vaihteessa, toinen oikea alaetuhammas. Siitä saakka olen odottanut kahdeksatta hammasta kuin kuuta nousevaa ja yrittänyt selittää vaikka ja mitä itkuja sillä hampaalla... hammasitku on huomattavasti helpompaa kestää öisin kuin raapiminen... mutta turhaan.

Ja no edelleen sitä vasemman puoleista toista alaetuhammasta odotellessa numero kahdeksan on nimittäin ensimmäinen poskihammas! Mikä täytyy muuten korjata vauvakirjaan ja neuvolakortin hammaskarttaan, kun luullin sitä ensin kulmahampaaksi. Tuli se sentään vasemmalle kuitenkin.

Tämän hampaan teossa hämmensi kyllä eniten se että ensimmäiset kuusi hammasta puhkesivat pareittan parin viikon tauolla. Siis että ensin tuli vasen ala etu ja sitten parin viikon päästä tuli viereinen. Ja sitten kun ylös tuli hampaita niin ensin tuli taas vasen ja parin viikon päästä oikea. Mutta poskihammas rikkoi kaavan.

Päiväunensa taapero nukkuu kotona sisällä ja isovanhempien luona ulkona. Yleensä yhden ja kolmen välissä nukahtaen ja unta riittää yleensä kahdesta kolmeen tuntia.

ps. aikaisempia kuulumisia löytyy tuolta oikeasta laidasta sanapilvestä vauva kasvaa -tunnisteella